Lue keskustelun säännöt.
En kiinnosta vain yhtään enää naisia
24.11.2022 |
Pitkään ollut jo sinkkuna ja en kiinnosta ketään naisia. On deittisovelluksia mutta ilmaa niissä. Otan yhteyttä tai saan joskus ehkä tinderissä osuman, juttu voi alkuun kulkea, ehdotan tapaamista mutta naista ei oikein koskaan kiinnosta, tää on jotenki niin turhauttavaa ja ei saisi valittaa tiedän. Jatkunu jo vaan niin kauan ja meinaa ärsyttää olla sinkkuna
Kommentit (146)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vain kiinnosta yhtään enää naisia olen jo pitkään huomannut, ehkä pientä juttelua mutta sitten se homma jää. ilmeisesti mussa on jotain vikaa tai löydän vääränlaisia naisia
Ei ole edes kavereita mulla, en onnistu tutustumaan ihmisiin tai olen paljo yksin ja sitten masentaa. Harrastus varmaa pitäisi hommata
Lue, käy kursseilla, tee itsestäsi fiksu ja sitä myötä mielenkiintoisempi. Opettele keskustelemaan ja flirttailemaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole edes kavereita mulla, en onnistu tutustumaan ihmisiin tai olen paljo yksin ja sitten masentaa. Harrastus varmaa pitäisi hommata
No niin pitäisi hommata. Kauanko olet siitä jo puhunut, vuoden? Ei sun elämä muutu jos et tee asioita sen eteen. Valittaminen täällä ei auta mitään, masennut vain lisää ja sitten on entistä vaikeampi muuttaa mitään. Sinun pitäisi tunnustaa itsellesi että et ole ns normaali. Siinä ei ole mitään hävettävää. Etsit kavereita porukoista joilla on mt-ongelmia tai oppimisvaikeuksia tai molempia. Ymmärrätte toisianne. Esim oppimisvaikeuksista kärsiville löytyy varmasti pääkaupunkiseudulla toimintaa, mene mukaan. Toiminnassa voi olla mukana naisia, jotka ovat samanlaisia kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on sanottu jo monta vuotta että mussa on vain vikoja,, ei oo harrastuksia, ei oo kavereita, oon velkaantunut ja pilannu asiani, ihmiset juoksee vain musta karkuun. No jotain mussa on sitte vaan vialla.
Sitte mulle on sanottu että sä et saa koskaan ketään naista ja mietin asiaa ja mietin lisää asiaa onko näin, kun olen kuitenkin joskus seurustellut ja saanut ennen naisia, tuntuu että ne ajat on menny ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lue, käy kursseilla, tee itsestäsi fiksu ja sitä myötä mielenkiintoisempi. Opettele keskustelemaan ja flirttailemaan.
Mä käyn töissä ja harrastusta nyt ei ole, salille voisi tänää, mitä voin tehdä asialle mulle on oppimisvaikeus melkein kehitysvamma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue, käy kursseilla, tee itsestäsi fiksu ja sitä myötä mielenkiintoisempi. Opettele keskustelemaan ja flirttailemaan.
Mä käyn töissä ja harrastusta nyt ei ole, salille voisi tänää, mitä voin tehdä asialle mulle on oppimisvaikeus melkein kehitysvamma.
En osaa keskustella ja olla fiksu, ihmiset ei yleensä jaksa minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua haukutaan vammaiseksi.. saati tyhmäksi.. sekopääksi joka ei osaa olla ihmistenkaa, tai ei ees jutella, tai ihme että mulla on työpaikka, mulla on paljon velkaa, ja en pääse elämässä oikein eteenpäin ja pyörin ympyrää, huono itsetunto ja oon kokeillut tinderiä mutta ei naiset vain milään musta kiinnostu, ja minä kyllä kaipaan kovasti naista, mutta kai mussa on pahasti todella pahasti vikaa.
Välillä ei jaksa tätä elämää, olis helpompi kuolla pois, olen hakenut apua, mutta ei se mitään auta, masentaa vain tää yksinäisyys ja loputon sinkkuna oleminen ku mistään ei tule mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole edes kavereita mulla, en onnistu tutustumaan ihmisiin tai olen paljo yksin ja sitten masentaa. Harrastus varmaa pitäisi hommata
No niin pitäisi hommata. Kauanko olet siitä jo puhunut, vuoden? Ei sun elämä muutu jos et tee asioita sen eteen. Valittaminen täällä ei auta mitään, masennut vain lisää ja sitten on entistä vaikeampi muuttaa mitään. Sinun pitäisi tunnustaa itsellesi että et ole ns normaali. Siinä ei ole mitään hävettävää. Etsit kavereita porukoista joilla on mt-ongelmia tai oppimisvaikeuksia tai molempia. Ymmärrätte toisianne. Esim oppimisvaikeuksista kärsiville löytyy varmasti pääkaupunkiseudulla toimintaa, mene mukaan. Toiminnassa voi olla mukana naisia, jotka ovat samanlaisia kuin sinä.
Mä haluan olla normaali, en halua olla epänormaali, en halua elää tämmöistä elämää kun en ole normaali, ei kukaan mua ymmärrä. istun vaa kotona ja katon leffoja kun ei oo kavereita, tai sitte oon baareissa mutta ei sieltäkää oikee naista saa. En kai sitte ole normaali ja päässä vikaa.
Välillä tekis mieli vetää kunnolla lääkkeitä ja ryypätä vaa elämän suruun,, lapsia en halua ja velkaa on paljon, ja en tiedä mitä tehdä. halun kumppanin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole edes kavereita mulla, en onnistu tutustumaan ihmisiin tai olen paljo yksin ja sitten masentaa. Harrastus varmaa pitäisi hommata
No niin pitäisi hommata. Kauanko olet siitä jo puhunut, vuoden? Ei sun elämä muutu jos et tee asioita sen eteen. Valittaminen täällä ei auta mitään, masennut vain lisää ja sitten on entistä vaikeampi muuttaa mitään. Sinun pitäisi tunnustaa itsellesi että et ole ns normaali. Siinä ei ole mitään hävettävää. Etsit kavereita porukoista joilla on mt-ongelmia tai oppimisvaikeuksia tai molempia. Ymmärrätte toisianne. Esim oppimisvaikeuksista kärsiville löytyy varmasti pääkaupunkiseudulla toimintaa, mene mukaan. Toiminnassa voi olla mukana naisia, jotka ovat samanlaisia kuin sinä.
Mä haluan olla normaali, en halua olla epänormaali, en halua elää tämmöistä elämää kun en ole normaali, ei kukaan mua ymmärrä. istun vaa kotona ja katon leffoja kun ei oo kavereita, tai sitte oon baareissa mutta ei sieltäkää oikee naista saa. En kai sitte ole normaali ja päässä vikaa.
Kirjoitat itse että olet melkein kehitysvammainen. Sinun suurin ongelma tällä hetkellä on se että et suostu tunnustamaan tosiasioita ja toimimaan järkevästi sen mukaisesti. Mikä vika olisi melkein kehitysvammaisessa naisessa, samanlaisessa kuin sinä? Kun kävelisitte tuolla kadulla elämäänne ja toisiinne tyytyväisinä, niin vilkkuisiko pään päällä neonvalo EMME OLE NORMAALEJA? No ei vilkkuisi. Eläisitte ihan normaalia tavallista elämää. Nyt sabotoit itse itseäsi haikailemalla jonkun perään mikä ei tule tapahtumaan. Eli parisuhde tavallisen kolmekymppisen naisen kanssa jolla ei ole samoja haasteita.
Oon seonnu jo pahasti ku en oo monee vuoteen kelvannut naisille.. saatikaa saanut seksiä ja elämä on vaa yksinäistä,. en oo ees kavereita oikein saanut kun ei kukaa jaksa minua... tääkö mun karu kohtalo on,, olla yksin velkaantuneena ja tehdä töitä?
Jos sua ap yhtään lohduttaa, niin kyllä myös tasokkailla miehillä on vaikeuksia löytää tasoistaan naista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole edes kavereita mulla, en onnistu tutustumaan ihmisiin tai olen paljo yksin ja sitten masentaa. Harrastus varmaa pitäisi hommata
No niin pitäisi hommata. Kauanko olet siitä jo puhunut, vuoden? Ei sun elämä muutu jos et tee asioita sen eteen. Valittaminen täällä ei auta mitään, masennut vain lisää ja sitten on entistä vaikeampi muuttaa mitään. Sinun pitäisi tunnustaa itsellesi että et ole ns normaali. Siinä ei ole mitään hävettävää. Etsit kavereita porukoista joilla on mt-ongelmia tai oppimisvaikeuksia tai molempia. Ymmärrätte toisianne. Esim oppimisvaikeuksista kärsiville löytyy varmasti pääkaupunkiseudulla toimintaa, mene mukaan. Toiminnassa voi olla mukana naisia, jotka ovat samanlaisia kuin sinä.
Mä haluan olla normaali, en halua olla epänormaali, en halua elää tämmöistä elämää kun en ole normaali, ei kukaan mua ymmärrä. istun vaa kotona ja katon leffoja kun ei oo kavereita, tai sitte oon baareissa mutta ei sieltäkää oikee naista saa. En kai sitte ole normaali ja päässä vikaa.
Kirjoitat itse että olet melkein kehitysvammainen. Sinun suurin ongelma tällä hetkellä on se että et suostu tunnustamaan tosiasioita ja toimimaan järkevästi sen mukaisesti. Mikä vika olisi melkein kehitysvammaisessa naisessa, samanlaisessa kuin sinä? Kun kävelisitte tuolla kadulla elämäänne ja toisiinne tyytyväisinä, niin vilkkuisiko pään päällä neonvalo EMME OLE NORMAALEJA? No ei vilkkuisi. Eläisitte ihan normaalia tavallista elämää. Nyt sabotoit itse itseäsi haikailemalla jonkun perään mikä ei tule tapahtumaan. Eli parisuhde tavallisen kolmekymppisen naisen kanssa jolla ei ole samoja haasteita.
Sitte en jaksa enää tätä elämää.. kuolen pois
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole edes kavereita mulla, en onnistu tutustumaan ihmisiin tai olen paljo yksin ja sitten masentaa. Harrastus varmaa pitäisi hommata
No niin pitäisi hommata. Kauanko olet siitä jo puhunut, vuoden? Ei sun elämä muutu jos et tee asioita sen eteen. Valittaminen täällä ei auta mitään, masennut vain lisää ja sitten on entistä vaikeampi muuttaa mitään. Sinun pitäisi tunnustaa itsellesi että et ole ns normaali. Siinä ei ole mitään hävettävää. Etsit kavereita porukoista joilla on mt-ongelmia tai oppimisvaikeuksia tai molempia. Ymmärrätte toisianne. Esim oppimisvaikeuksista kärsiville löytyy varmasti pääkaupunkiseudulla toimintaa, mene mukaan. Toiminnassa voi olla mukana naisia, jotka ovat samanlaisia kuin sinä.
Mä haluan olla normaali, en halua olla epänormaali, en halua elää tämmöistä elämää kun en ole normaali, ei kukaan mua ymmärrä. istun vaa kotona ja katon leffoja kun ei oo kavereita, tai sitte oon baareissa mutta ei sieltäkää oikee naista saa. En kai sitte ole normaali ja päässä vikaa.
Kirjoitat itse että olet melkein kehitysvammainen. Sinun suurin ongelma tällä hetkellä on se että et suostu tunnustamaan tosiasioita ja toimimaan järkevästi sen mukaisesti. Mikä vika olisi melkein kehitysvammaisessa naisessa, samanlaisessa kuin sinä? Kun kävelisitte tuolla kadulla elämäänne ja toisiinne tyytyväisinä, niin vilkkuisiko pään päällä neonvalo EMME OLE NORMAALEJA? No ei vilkkuisi. Eläisitte ihan normaalia tavallista elämää. Nyt sabotoit itse itseäsi haikailemalla jonkun perään mikä ei tule tapahtumaan. Eli parisuhde tavallisen kolmekymppisen naisen kanssa jolla ei ole samoja haasteita.
Sitte en jaksa enää tätä elämää.. kuolen pois
No jos en kelpaa kellekkään niin mitä voin tehdä.. mulla on haasteita ja vaikea elämä, en halua lapsiakaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole edes kavereita mulla, en onnistu tutustumaan ihmisiin tai olen paljo yksin ja sitten masentaa. Harrastus varmaa pitäisi hommata
No niin pitäisi hommata. Kauanko olet siitä jo puhunut, vuoden? Ei sun elämä muutu jos et tee asioita sen eteen. Valittaminen täällä ei auta mitään, masennut vain lisää ja sitten on entistä vaikeampi muuttaa mitään. Sinun pitäisi tunnustaa itsellesi että et ole ns normaali. Siinä ei ole mitään hävettävää. Etsit kavereita porukoista joilla on mt-ongelmia tai oppimisvaikeuksia tai molempia. Ymmärrätte toisianne. Esim oppimisvaikeuksista kärsiville löytyy varmasti pääkaupunkiseudulla toimintaa, mene mukaan. Toiminnassa voi olla mukana naisia, jotka ovat samanlaisia kuin sinä.
Mä haluan olla normaali, en halua olla epänormaali, en halua elää tämmöistä elämää kun en ole normaali, ei kukaan mua ymmärrä. istun vaa kotona ja katon leffoja kun ei oo kavereita, tai sitte oon baareissa mutta ei sieltäkää oikee naista saa. En kai sitte ole normaali ja päässä vikaa.
Kirjoitat itse että olet melkein kehitysvammainen. Sinun suurin ongelma tällä hetkellä on se että et suostu tunnustamaan tosiasioita ja toimimaan järkevästi sen mukaisesti. Mikä vika olisi melkein kehitysvammaisessa naisessa, samanlaisessa kuin sinä? Kun kävelisitte tuolla kadulla elämäänne ja toisiinne tyytyväisinä, niin vilkkuisiko pään päällä neonvalo EMME OLE NORMAALEJA? No ei vilkkuisi. Eläisitte ihan normaalia tavallista elämää. Nyt sabotoit itse itseäsi haikailemalla jonkun perään mikä ei tule tapahtumaan. Eli parisuhde tavallisen kolmekymppisen naisen kanssa jolla ei ole samoja haasteita.
Sitte en jaksa enää tätä elämää.. kuolen pois
Siis olet itse melkein kehitysvammainen, mutta jos sinulla olisi melkein kehitysvammainen kumppani, et jaksaisi enää elää? Mikä ihmeen logiikka tuossa on? Mieti nyt hyvä ihminen miten hölmöä. Jos joku normaaliälyisempi ihastuisi SINUUN, pitäisikö hänen mieluimmin kuolla pois? Ei päätä eikä häntää logiikassasi.
Naiset vissiin haluu olla vain sinkkuja tai sit ne on vaa nirsoja jotenki musta tuntuu.