kannattaako viiskymppisen enää erota? Onko edessä yksinäinen vanhuus?
Lapset lensivät pesästä, pitkä avoliitto on ajatunut hankaluuksiin. Kannattaako tässä iässä enää haaveilla paremmasta elämästä? Vai jääkö sitä vallan yksin loppuiäkseen.
Olen siis nainen, ja arvelen ettei kunnollisia miehiä taida ollakaan. Tai jos onkin niin mistä edes löytäisi sellaisen kun ei käy kapakoissa eikä hyväksy viinaa juovia miehiä.
Kommentit (716)
Vierailija kirjoitti:
Viidenkympin kieppeillä erotaan liitoista, jotka on tullut solmittua lähinnä viehättyneenä toisen ulkonäöstä ja kiireestä ja velvollisuudesta perustaa perhe. Sitten kun lapsirumba jää taakse, huomataan että ei olekaan mitään yhteistä. Tuossa iässä sitten jo tietää mitä oikeasti haluaa ja osaa sitä etsiä. Tietää mikä on suhteessa ja elämässä tärkeää. Toiset liitot ovat tutkimusten mukaan paljon kestävämpiä kuin ensimmäiset, joten jos ensimmäisessä liitossa ei ole onnellinen niin kyllä se usein vaihtamalla paranee.
Entäs jos on ollut 3 tai useamman kerran avioliitossa mutta joka kerta eronnut? Onkohan silloin jotain vikaa tällaisessa?
Kuka huoli viisikymppisen vanhenevan naisen? Käsi sydämelle. Ei ole enää kaunis.
Vierailija kirjoitti:
no mutta jos onkin sitten kovin yksinäistä. Ei ole oikein tullut pidettyä yhteyttä yllä kavereihin, ei jaksa oikein harrastaa mitään.
Mitä yksinäinen tekee vaikkapa viikonloppuna? Kenen kanssa lähteä vaikkapa matkoille? Jutella päivän asioista?
Jos sä noihin saat miehesi mukaan, miksi pitäisi erota? Hyvin todennäköisesti sitä kaikkea, mitä olet pitkässä parisuhteessa saanut, et tule enää uudessa suhteessa saamaan. Mutta kysehän tietysti on siitä mikä on menettämisen tai saamisen arvo. Jos mulla olisi pitkä parisuhde kaikkine kokemuksine, tekisin kaikkeni sen elvyttämiseksi, mottona, että mihinkä me jäätiinkään silloin kun lapsia alkoi tulla.
Jos yli viisikymppisenä eroat, niin hyvin todennäköistä on että et enää uutta kumppania löydä.
Mutta onko se nyt sitten kuitenkaan maailmanloppu? Mieluummin minä ainakin olisin sinkku, kuin huonossa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no mutta jos onkin sitten kovin yksinäistä. Ei ole oikein tullut pidettyä yhteyttä yllä kavereihin, ei jaksa oikein harrastaa mitään.
Mitä yksinäinen tekee vaikkapa viikonloppuna? Kenen kanssa lähteä vaikkapa matkoille? Jutella päivän asioista?
Jos sä noihin saat miehesi mukaan, miksi pitäisi erota? Hyvin todennäköisesti sitä kaikkea, mitä olet pitkässä parisuhteessa saanut, et tule enää uudessa suhteessa saamaan. Mutta kysehän tietysti on siitä mikä on menettämisen tai saamisen arvo. Jos mulla olisi pitkä parisuhde kaikkine kokemuksine, tekisin kaikkeni sen elvyttämiseksi, mottona, että mihinkä me jäätiinkään silloin kun lapsia alkoi tulla.
Parisuhteen eteen ei pidä tehdä yhtään työtä. Hyvä parisuhde soljuu itsestään pirskahdellen intohimon voimalla. Miksi ihmiset kääntävät yhtään kiveä? Eroaminen on AINA parempi vaihtoehto kuin pienikin työnteko suhteen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no mutta jos onkin sitten kovin yksinäistä. Ei ole oikein tullut pidettyä yhteyttä yllä kavereihin, ei jaksa oikein harrastaa mitään.
Mitä yksinäinen tekee vaikkapa viikonloppuna? Kenen kanssa lähteä vaikkapa matkoille? Jutella päivän asioista?
Jos sä noihin saat miehesi mukaan, miksi pitäisi erota? Hyvin todennäköisesti sitä kaikkea, mitä olet pitkässä parisuhteessa saanut, et tule enää uudessa suhteessa saamaan. Mutta kysehän tietysti on siitä mikä on menettämisen tai saamisen arvo. Jos mulla olisi pitkä parisuhde kaikkine kokemuksine, tekisin kaikkeni sen elvyttämiseksi, mottona, että mihinkä me jäätiinkään silloin kun lapsia alkoi tulla.
Parisuhteen eteen ei pidä tehdä yhtään työtä. Hyvä parisuhde soljuu itsestään pirskahdellen intohimon voimalla. Miksi ihmiset kääntävät yhtään kiveä? Eroaminen on AINA parempi vaihtoehto kuin pienikin työnteko suhteen vuoksi.
Mites sinun avioliittosi ovat sujuneet ja kestäneet tuota asennetta toteuttaessa? Oletko onnistunut antamaan hyvän, turvallisen ja tasapainoisen ihmissuhdemallin lapsillesi jos niin sulle on sattunut tulemaan?
Vierailija kirjoitti:
Kuka huoli viisikymppisen vanhenevan naisen? Käsi sydämelle. Ei ole enää kaunis.
Mutta ei kai kukaan haluakaan miestä joka on kanssasi vain koska olet kaunis? Sehän on vain hyvä asia että ne joille ulkonäkö on tärkein, eivät enää huoli. Säästyy aikaa. Ja hehän kuitenkin jättäisivät kun vanhenet, joten mitä ihmettä tekisit sellaisella miehellä?
Vierailija kirjoitti:
Kuka huoli viisikymppisen vanhenevan naisen? Käsi sydämelle. Ei ole enää kaunis.
Iäkkäämpänä solmituissa liitoissa tärkeäksi nousevat muut asiat kuin toisen ulkonäkö. Sen takia iäkkäämpänä solmitut liitot ovatkin kestävämpiä, koska ne eivät enää perustu niin pinnallisiin asioihin kuin ensimmäiset liitot, joissa eroprosentti on suuri.
itsenäinen, vahva, feminiininainen kuolee yleensä yksin. se voi olla kova järkytys mielelle, kun ei kotona olekaan sitä puolisoa. 35 ikävuoden jälkeen naisten markkina-arvo tuppaa heikkenemään valtavalla vauhdilla. mutta joskus kuitenkin kannattaa vaihtaa maisemaa, ja eihän sitä tiedä minkä peräkamarin prinssin vielä löytää. hyvää jatkoa, ja onnea valitsemallesi tielle.
Ihan oikeasti. Valtaosa rupsahtaneista naisista ei löydä enää kumppania. Hyvin minimaalinen määrä. Revi siitä.
Aika oleellista tässä on se että miltä AP näyttää.
Iso osa yli 50v naisista on sen näköisiä, että tuskin heistä kukaan enää jaksaa kiinnostua. Mutta poikkeuksiakin on, yli 50v naisissa löytyy vielä hyvinkin vetävän näköisiä tapauksia, jotka herättävät varmasti miesten kiinnostuksen.
Kumpaan porukkaan AP kuuluu, on se 100 000 euron kysymys.
Erosin yli viisikymppisenä ja olen nyt ollut uudessa hienossa suhteessa yli 10 vuotta. En olisi aiemmassa liitossa ollessani uskonutkaan, kuinks upeaa elämä voi olla. Kauhea ajatellakin, että olisin vielä siinä entisessä suhteessa. Olisin varmaan ihan kuihtunut verrattuna nykyisern olooni.
Nuorempaan vaihtaminen virkistää.
Vierailija kirjoitti:
Aika oleellista tässä on se että miltä AP näyttää.
Iso osa yli 50v naisista on sen näköisiä, että tuskin heistä kukaan enää jaksaa kiinnostua. Mutta poikkeuksiakin on, yli 50v naisissa löytyy vielä hyvinkin vetävän näköisiä tapauksia, jotka herättävät varmasti miesten kiinnostuksen.
Kumpaan porukkaan AP kuuluu, on se 100 000 euron kysymys.
Ei vaan 100 000 euron kysymys on se, miksi ap haluaisi ulkonäkökeskeisen kumppanin? Hyviäkin miehiä on olemassa, joten miksi surra huonojen ja pinnallisten perään? Joka tapauksessa ulkonäkö on jossain vaiheessa ihan sekundaa, joten kaikkein typerin teko olisi ottaa tuossa iässä ulkonäkökeskeinen mies joka jättää sitten kun vanhuus alkaa todella vaivata ja naama on mitä on.
Jumalauta miten nössykkä on, jos aikuisena ihmisenä pelkää yksin olemista. Huh huh.
Vierailija kirjoitti:
Jos yli viisikymppisenä eroat, niin hyvin todennäköistä on että et enää uutta kumppania löydä.
Mutta onko se nyt sitten kuitenkaan maailmanloppu? Mieluummin minä ainakin olisin sinkku, kuin huonossa suhteessa.
Niin ja ei se suhde siinä vanhetessa parane ja voi joutua vielä omaishoitajaksi puolisolle, josta ei edes erityisemmin pidä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika oleellista tässä on se että miltä AP näyttää.
Iso osa yli 50v naisista on sen näköisiä, että tuskin heistä kukaan enää jaksaa kiinnostua. Mutta poikkeuksiakin on, yli 50v naisissa löytyy vielä hyvinkin vetävän näköisiä tapauksia, jotka herättävät varmasti miesten kiinnostuksen.
Kumpaan porukkaan AP kuuluu, on se 100 000 euron kysymys.
Ei vaan 100 000 euron kysymys on se, miksi ap haluaisi ulkonäkökeskeisen kumppanin? Hyviäkin miehiä on olemassa, joten miksi surra huonojen ja pinnallisten perään? Joka tapauksessa ulkonäkö on jossain vaiheessa ihan sekundaa, joten kaikkein typerin teko olisi ottaa tuossa iässä ulkonäkökeskeinen mies joka jättää sitten kun vanhuus alkaa todella vaivata ja naama on mitä on.
"Hyviäkin miehiä on olemassa"
Niin on. Mutta jos luulet että ne hyvät miehet eivät välitä siitä miltä nainen näyttää, niin joudun tuottamaan pettymyksen: kyllä he välittävät.
Oikeasti hyvä mies alkaa suhteeseen vain sellaisen naisen kanssa, johon hän kokee vetoa sekä persoonallisuuden että ulkonäön osalta. Hyvä mies ei ota kumppanikseen sellaista ihmistä, jonka ulkonäköön hän ei koe vahvaa vetovoimaa.
Ikähän ei ole este kumppanin löytämiselle vaan paska luonne ja huono käytös - joka iässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika oleellista tässä on se että miltä AP näyttää.
Iso osa yli 50v naisista on sen näköisiä, että tuskin heistä kukaan enää jaksaa kiinnostua. Mutta poikkeuksiakin on, yli 50v naisissa löytyy vielä hyvinkin vetävän näköisiä tapauksia, jotka herättävät varmasti miesten kiinnostuksen.
Kumpaan porukkaan AP kuuluu, on se 100 000 euron kysymys.
Ei vaan 100 000 euron kysymys on se, miksi ap haluaisi ulkonäkökeskeisen kumppanin? Hyviäkin miehiä on olemassa, joten miksi surra huonojen ja pinnallisten perään? Joka tapauksessa ulkonäkö on jossain vaiheessa ihan sekundaa, joten kaikkein typerin teko olisi ottaa tuossa iässä ulkonäkökeskeinen mies joka jättää sitten kun vanhuus alkaa todella vaivata ja naama on mitä on.
"Hyviäkin miehiä on olemassa"
Niin on. Mutta jos luulet että ne hyvät miehet eivät välitä siitä miltä nainen näyttää, niin joudun tuottamaan pettymyksen: kyllä he välittävät.
Oikeasti hyvä mies alkaa suhteeseen vain sellaisen naisen kanssa, johon hän kokee vetoa sekä persoonallisuuden että ulkonäön osalta. Hyvä mies ei ota kumppanikseen sellaista ihmistä, jonka ulkonäköön hän ei koe vahvaa vetovoimaa.
Mutta tällainen mieshän jättää naisen joka tapauksessa sitten kun nainen vanhenee ja ulkonäkö menee? Johtopäätös on siis että kaikenikäisten naisten on parempi erota kuin jäädä odottamaan milloin ulkonäkö ei enää kelpaa miehelle?
En jaksaisi kiduttaa itseäni huonossa suhteessa vaan vanhuuden takia.