Miksi haluan aina miestä joka ei halua minua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen nainen. Tämän takia parisuhdemarkkinat ovat höyryävää paskaa.

Jaa. No haluaahan valtaosa miehistäkin isotissisiä salikissoja eikä niitä naisia joita voisi oikeasti saada.

Valtaosa miehistä tykkää katsella isotissisiä salikissoja. Sama valtaosa miehistä kuitenkin haluaisi itselleen ihan tuikitavallisen naisen, joka olisi pyyteettömästi ja mutkattomasti miehestä aidosti kiinnostunut eikä vaatisi mitään ihmeellisyyksiä tai psykologista sodankäyntiä tai teatteria naisen voittaakseen ja säilyttääkseen kestävän parisuhteen.

No ihan samoin valtaosa naisista haluaa ihan tavallisen miehen joka on naisesta aidosti kiinnostunut. Ja jos yhtään katselet ympärillesi niin sellaisia tavisparejahan valtaosa pariskunnista onkin. Yksin jäävät sekä miehistä että naisista ne jotka syystä tai toisesta haikailevat sitä jota eivät voi saada.

Jaapa jaa. Ei ne naiset tunnu oikein itsekään tietävän, mitä haluavat. Toki yleisesti toitottavat, että sellainen kunnon mies on tavoite, mutta oikeesti sitten kuitenkin ne lapsellisia härskijuttuja heittävät jännät pojat kiinnostaa kovastikin enemmän. Tämä tuli todettua eräänkin naisen kohdalla, jota kaverini alkoi kiusoittelemaan. Siinä olisi kovastikin nainen ollut menossa fyysisiin kontakteihin, vaikka minulle väitti ettei kaveri kiinnostanut. Kaverin näyttämät viestit esitti kuitenkin vähän toista.

Vierailija kirjoitti:

Naisillakin voi olla se sellainen metsästysvietti varmaankin. Jos tottunut, että kaikki miehet läähätttää ja heittäytyy jalkoihin, niin se poikkeus kiehtoo ja kutsuu valloittamaan.

Ainakin sellaiset itsevarmat ja voimakastahtoiset naiset näyttää usein jäävän jahtaamaan, kun saavat siitä itseä miellyttävästä söpöstä miehestä pakkomielteen joka ei nyt ollutkaan ihan heti hinkuamassa pöksyihin niinkuin ne muutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen nainen. Tämän takia parisuhdemarkkinat ovat höyryävää paskaa.

Jaa. No haluaahan valtaosa miehistäkin isotissisiä salikissoja eikä niitä naisia joita voisi oikeasti saada.

Valtaosa miehistä tykkää katsella isotissisiä salikissoja. Sama valtaosa miehistä kuitenkin haluaisi itselleen ihan tuikitavallisen naisen, joka olisi pyyteettömästi ja mutkattomasti miehestä aidosti kiinnostunut eikä vaatisi mitään ihmeellisyyksiä tai psykologista sodankäyntiä tai teatteria naisen voittaakseen ja säilyttääkseen kestävän parisuhteen.

No ihan samoin valtaosa naisista haluaa ihan tavallisen miehen joka on naisesta aidosti kiinnostunut. Ja jos yhtään katselet ympärillesi niin sellaisia tavisparejahan valtaosa pariskunnista onkin. Yksin jäävät sekä miehistä että naisista ne jotka syystä tai toisesta haikailevat sitä jota eivät voi saada.

No ei jokainen taviskaan vaan tapaa sitä just omaa tavistaan vaikka eivät mitään tavoittamatonta haikailekaan.

Tai tapaamishetkellä toinen vaikka sinnitteli suhteessa väärän ihmisen kanssa ja kas, siinä sitten käveltiin onnensa ohi eikä edes tiedetty että tuossa se oikea olisi ollut. Varatut kun ei kiinnosta.

Tämän takia on typerää niputtaa kaikki syrjähypyt narsistiseksi valtapeliksi, kun joukossa on paljon myös ihan oikeita suhteita, jotka nyt sattuvat alkamaan vähän ikävissä olosuhteissa.

Voisko syy tähän olla se paljon puhuttu hypergamia? Eli tila jossa nainen aina vaan tavoittelee parempaa ja parempaa. Tavoite tietenkin aina se tumma, pitkä, komea ja hyvintoimeentuleva intohimoinen rakastaja, joka hurmaa naisen leikkimielisellä sivistyneellä huumorillaan kuin James Bond konsanaan. Sitä päämäärä varten nainen matkallaan keksii tekosyitä miksi "huonommat" eivät kelpaa tai siis itse kelpuuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen nainen. Tämän takia parisuhdemarkkinat ovat höyryävää paskaa.

Jaa. No haluaahan valtaosa miehistäkin isotissisiä salikissoja eikä niitä naisia joita voisi oikeasti saada.

Valtaosa miehistä tykkää katsella isotissisiä salikissoja. Sama valtaosa miehistä kuitenkin haluaisi itselleen ihan tuikitavallisen naisen, joka olisi pyyteettömästi ja mutkattomasti miehestä aidosti kiinnostunut eikä vaatisi mitään ihmeellisyyksiä tai psykologista sodankäyntiä tai teatteria naisen voittaakseen ja säilyttääkseen kestävän parisuhteen.

Mitä tarkoitat tuolla pyyteettömällä kiinnostuksella?

Ei kenenkään aikuisen kiinnostus pyyteetöntä ole. Aina siihen liittyy odotuksia ja toiveita. Ei kukaan aloita suhdetta altruistisesti pyytämättä ja toivomatta toiselta minkäänlaista vastavuoroisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen nainen. Tämän takia parisuhdemarkkinat ovat höyryävää paskaa.

Jaa. No haluaahan valtaosa miehistäkin isotissisiä salikissoja eikä niitä naisia joita voisi oikeasti saada.

Valtaosa miehistä tykkää katsella isotissisiä salikissoja. Sama valtaosa miehistä kuitenkin haluaisi itselleen ihan tuikitavallisen naisen, joka olisi pyyteettömästi ja mutkattomasti miehestä aidosti kiinnostunut eikä vaatisi mitään ihmeellisyyksiä tai psykologista sodankäyntiä tai teatteria naisen voittaakseen ja säilyttääkseen kestävän parisuhteen.

No ihan samoin valtaosa naisista haluaa ihan tavallisen miehen joka on naisesta aidosti kiinnostunut. Ja jos yhtään katselet ympärillesi niin sellaisia tavisparejahan valtaosa pariskunnista onkin. Yksin jäävät sekä miehistä että naisista ne jotka syystä tai toisesta haikailevat sitä jota eivät voi saada.

Jaapa jaa. Ei ne naiset tunnu oikein itsekään tietävän, mitä haluavat. Toki yleisesti toitottavat, että sellainen kunnon mies on tavoite, mutta oikeesti sitten kuitenkin ne lapsellisia härskijuttuja heittävät jännät pojat kiinnostaa kovastikin enemmän. Tämä tuli todettua eräänkin naisen kohdalla, jota kaverini alkoi kiusoittelemaan. Siinä olisi kovastikin nainen ollut menossa fyysisiin kontakteihin, vaikka minulle väitti ettei kaveri kiinnostanut. Kaverin näyttämät viestit esitti kuitenkin vähän toista.

Minä ainakin tykkään niistä lapsellisista härskijutuista ja heitän niitä itsekin. En kyllä ole koskaan muuta väittänytkään.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin menetän kiinnostukseni mieheen ulkonäöstä riippumatta samantien jos/kun mies alkaa osoittaa tunteita mua kohtaan.

Niin kauan kun mies ei ole kiinnostunut niin mua kiinnostaa. Se miehen kiinnostus on just se turn-off joka saa aikaan omien tunteiden kuolemisen ja tarpeen paeta.

Tuo kertoo lähinnä huonosta itsetunnosta. Oletko lisäksi sellainen, että pidät ikään kuin viileää ulkokuorta? Olen huomannut, että nykyään monet ns. menestyvät akateemisesti koulutetut naiset eivät uskalla ryhtyä suhteeseen vaikka olisivatkin jostakusta kiinnostuneet tai mies ilmaisisi kiinnostuksensa heille. On kuin he pelkäisivät sitä ennalta tuntematonta aspektia, joka parisuhteeseen liittyy. Kotona on kaikki viimeisen päälle tip top, ura on hoidettu, työ tehdään ammattimaisesti, ulkoisesti ollaan aina ammattimaisen viileitä ja asiantuntevia jne., ja siihen yhtälöön ei haluta minkäänlaista "heikkouden" tai "epäonnistumisen" merkkiä. Siksi ei uskalleta tutustua ihan tavalliseen mieheen tai päästää häntä omaan elämään. Oma elämä on hallinnassa ja kaikki vieras ikään kuin uhkaisi sen tuttua ja turvallista järjestystä. Jos muuttaisi miehen kanssa yhteen, mihin se mies mahtuisi? Mihin hänen työvaatteensa, harrastusvälineensä ja tietokonepöytänsä mahtuisi? Mitä ne työkaveritkin ajattelisivat, kun yhtäkkiä menestynyt ja itsevarma uranainen alkaisi syödä pitsaa jonkun perus-reijon tai pentin kanssa? Mitä jos se suhde epäonnistuisi; sittenhän kaikki tietäisivät, että nainen ei onnistukaan kaikessa, mihin ryhtyy. Ei, turvallisempaa on vaan käpertyä sisäänpäin, omaan pieneen valmiiksi järjestettyyn elämään. Seksuaalisuus ja tunnetarpeet sitten joko tukahdutetaan tai hoidetaan omin neuvoin, ja miesten aloitteet torpataan niin kuin tähänkin asti, koska ollaan epävarmoja itsen suhteen. Jos mies kiinnostuu, hän ei ikään kuin pysy siinä lokerossa, jonka on hänelle omassa mielessään varannut. Siksi kiinnostuksensa esittänyt mies tuntuu ällöttävältä, vaikka oikeasti pitäisi tuntua kivalta, että joku toinen pitää itseä niin nättinä ja kiinnostavana, että se on herättänyt kiinnostuksen. Itsensä kanssa sinut oleva ihminen on otettu ja imarreltu huomiosta, vaikka se tulisikin "väärältä" ihmiseltä. Keskimäärin on mukavampaa olla haluttu kuin että kukaan ei tykkäisi.

Mitäpä jos joskus toimisittekin toisin ja astuisitte epämukavuusalueelle? Kun joku tekee aloitteen, vastaisitte: "Moi, mä olen x.x., hauska tutustua. Mentäiskö joskus vaikka kahville tai leffaan? Olis hauska tehdä jotain yhdessä ja tutustua uusiin ihmisiin. Etenkin näin marraskuussa sitä kaipaa ihmisten seuraa." Ja sitten vaan saada nautintonsa, ilonsa ja surunsa, jostain todellisesta, aidosta tekemisestä, aidon ihmisen kohtaamisesta ja siihen liittyvistä epävarmuuksista ja koko tunneskaalasta sen sijaan, että jää sinne omaan koppiinsa haaveilemaan kissa sylissä jostain fantasiamiehistä.

Vierailija kirjoitti:

Voisko syy tähän olla se paljon puhuttu hypergamia? Eli tila jossa nainen aina vaan tavoittelee parempaa ja parempaa. Tavoite tietenkin aina se tumma, pitkä, komea ja hyvintoimeentuleva intohimoinen rakastaja, joka hurmaa naisen leikkimielisellä sivistyneellä huumorillaan kuin James Bond konsanaan. Sitä päämäärä varten nainen matkallaan keksii tekosyitä miksi "huonommat" eivät kelpaa tai siis itse kelpuuta.

No ei minulla ainakaan ole. Olen torjunut paljon parempia miehiä kuin ne joiden perään olen itkenyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tottunut siihen että miehet kiinnostuvat. Jos menen treffeille, on lähes satavarmaa, että mies ihastuu, haluaa tavata uudestaan ja on aktiivinen minun suuntaani.
Liika helppous kuitenkin tekee miehestä luotaantyöntävän. Mies, joka ei heti ole sulaa vahaa, on tavoittelemisen arvoinen.

Et siis oikeastaan halua mitään suhdetta vaan vain deittailupelejä? Jos haluaisit suhteen niin olisi vain positiivista jos toinen on "helppo" ja sinusta kovin kiinnostunut.

Haluan, mutta en sellaisen kanssa, jonka tiedän saavani heti sormia napsauttamalla. Pitää olla pieni epävarmuus miehen kiinnostuksen suhteen.

Eli siis haluat jännitystä ja peliä enmmän kuin suhdetta.

En sanoisi niinkään. Haluan että molemmat ovat ikään kuin samalla viivalla, eli kummallekin se toinen ihminen on yhtä lailla "saavutus". En halua suhdetta jossa olen itse miehelle saavutus mutta mies ei ole minulle, ja olen suhteessa näin ollen ns. niskan päällä. Ymmärtääköhän kukaan mitä tarkoitan?

Ymmärrän, että olet vielä aika keskenkasvuinen ja sinulla ei ole parisuhdetaidot vielä kovinkaan aikuisen tasolla. Parisuhteessa ei ole kysymys saavutuksesta, vaan ihmissuhteesta. Sinuna miettisin, että mihin tarpeeseen (huono itsetunto, arvottomuuden tunne, jne.?) tuo saavutus-näkökulma sinulla liittyy. 

Haluan suhteelta henkistä syvyyttä, mutta jos mies haluaa minut vain koska näytän tietynlaisesta (ja olen hänelle sen puolesta saavutus), silloin suhteesta ei tulisi tasapainoinen.

Ei se suhde muutu tasapainoiseksi sillä että sinäkin pidät häntä saavutuksena. Se toimii vasta kun kumpikaan teistä ei pidä toista saavutuksena vaan ihanana ihmisenä jonka kanssa haluaa olla.

No juuri tämä! Ja juuri siksi en kiinnostu miehistä jotka saisin heti niin halutessani, koska ei heitä oikeasti kiinnosta mikään muu kuin ulkoiset asiat. Voisin olla millainen persoona tahansa ja he olisivat sulaa vahaa. Mies joka ei heti päätäpahkaa ihastu minuun ja halua yhteistä elämää kanssani osoittaa, että hänelle ei merkitse pelkkä kuori. Siksi hän herättää kiinnostuksen.

Et nyt ymmärrä että ongelma ei ole siinä kuka pitää ketäkin saavutuksena tai kuka haluaa ketäkin vaan niiden miesten laadussa jotka sinua yrittävät. Ilmeisesti siellä on niin paljon näitä "kuolaajia" että et enää edes huomaa sieltä joukosta niitä ihan tavallisia miehiä jotka olisivat sinusta kiinnostuneita myös ihmisenä. He eivät kenties edes uskalla lähestyä sinua kun nuo muut miehet ovat siinä välissä ja sinä kiinnität huomion vain niihin.

Pelkästä ulkonäöstä kiinnostuneen tunnistan helposti siitä, että mies itse on minuun verrattuna ihan eri sarjassa ulkonäöltään.

Et sinä ystävä hyvä edelleenkään osaa niitä ajatuksia lukea. Eri

Mun ei tarvi kuin peiliin vilkaista niin ei ole ollenkaan vaikeaa käsittää, miksi minä valikoidun niin helposti miesten kohteeksi. Luonne ei näy päällepäin.

No ei näy jos sinä vain istut hiljaa ja keskityt näyttämään kaunilta. Mutta teet sinä elämässä varmaan paljon muutakin asioita joissa sinut näkee myös ihan ihmisenä ja voi kertoa omia ajatuksiasi.

Yleisimmin minua on lähestytään tilanteissa, jotka eivät kyllä kerro minusta ihmisenä yhtään mitään. Ehkä sen että käyn kaupassa tai lenkillä. Jos nuo asiat tekevät minusta jonkun silmissä tavattoman mielenkiintoisen, silloin hän näkisi lähes jokaisen ihmisen mielenkiintoisena. En kuitenkaan usko, että nämä lähestyvät jokaista, jonka näkevät lenkkeilevän.

No sitten ehkä blokkaat jatkossa ne lähestymiset jossa sinua ei nähdä ihmisenä ja jätät jäljelle vain ne joissa niin voi olla. Esim. työssä tai opiskelussa, harrastuksissa, yhteisten ystävien luona jne.

Käytännössä sitten pitää blokata kaikki (kuten olen tehnytkin). Työssä on jonkin verran kyselty treffeille, mutta siellä sama juttu - mulla on rooli päällä, eikä se millainen siellä olen, kerro minusta mitään ihmisenä. Sanon vaan ne samat fraasit kuin kaikki muutkin, jotka tekevät samaa työtä.

Olen miettinyt uudelleen tinderin lataamista, sillä jotenkin se kuitenkin tuntuu parhaalta tavalta tutustua vastakkaiseen sukupuoleen. Lähtötilanne on molemmilla sama, eikä niin että toinen yksipuolisesti kiinnostuu toisesta ja sitten ottaa kontaktia, kun toinen ei edes ole pistänyt koko ihmistä merkille.

Eiköhän koko ongelmasi kierry juuri tämän ympärille eli et ole juurikaan koskaan oma itsesi mutta silti ihmettelet kun sinuun ei haluta tutustua ihmisenä. Ihmisen pitää myös avautua ja antaa jotain itsestään jotta voi tulla nähdyksi omana itsenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin menetän kiinnostukseni mieheen ulkonäöstä riippumatta samantien jos/kun mies alkaa osoittaa tunteita mua kohtaan.

Niin kauan kun mies ei ole kiinnostunut niin mua kiinnostaa. Se miehen kiinnostus on just se turn-off joka saa aikaan omien tunteiden kuolemisen ja tarpeen paeta.

Tuo kertoo lähinnä huonosta itsetunnosta. Oletko lisäksi sellainen, että pidät ikään kuin viileää ulkokuorta? Olen huomannut, että nykyään monet ns. menestyvät akateemisesti koulutetut naiset eivät uskalla ryhtyä suhteeseen vaikka olisivatkin jostakusta kiinnostuneet tai mies ilmaisisi kiinnostuksensa heille. On kuin he pelkäisivät sitä ennalta tuntematonta aspektia, joka parisuhteeseen liittyy. Kotona on kaikki viimeisen päälle tip top, ura on hoidettu, työ tehdään ammattimaisesti, ulkoisesti ollaan aina ammattimaisen viileitä ja asiantuntevia jne., ja siihen yhtälöön ei haluta minkäänlaista "heikkouden" tai "epäonnistumisen" merkkiä. Siksi ei uskalleta tutustua ihan tavalliseen mieheen tai päästää häntä omaan elämään. Oma elämä on hallinnassa ja kaikki vieras ikään kuin uhkaisi sen tuttua ja turvallista järjestystä. Jos muuttaisi miehen kanssa yhteen, mihin se mies mahtuisi? Mihin hänen työvaatteensa, harrastusvälineensä ja tietokonepöytänsä mahtuisi? Mitä ne työkaveritkin ajattelisivat, kun yhtäkkiä menestynyt ja itsevarma uranainen alkaisi syödä pitsaa jonkun perus-reijon tai pentin kanssa? Mitä jos se suhde epäonnistuisi; sittenhän kaikki tietäisivät, että nainen ei onnistukaan kaikessa, mihin ryhtyy. Ei, turvallisempaa on vaan käpertyä sisäänpäin, omaan pieneen valmiiksi järjestettyyn elämään. Seksuaalisuus ja tunnetarpeet sitten joko tukahdutetaan tai hoidetaan omin neuvoin, ja miesten aloitteet torpataan niin kuin tähänkin asti, koska ollaan epävarmoja itsen suhteen. Jos mies kiinnostuu, hän ei ikään kuin pysy siinä lokerossa, jonka on hänelle omassa mielessään varannut. Siksi kiinnostuksensa esittänyt mies tuntuu ällöttävältä, vaikka oikeasti pitäisi tuntua kivalta, että joku toinen pitää itseä niin nättinä ja kiinnostavana, että se on herättänyt kiinnostuksen. Itsensä kanssa sinut oleva ihminen on otettu ja imarreltu huomiosta, vaikka se tulisikin "väärältä" ihmiseltä. Keskimäärin on mukavampaa olla haluttu kuin että kukaan ei tykkäisi.

Mitäpä jos joskus toimisittekin toisin ja astuisitte epämukavuusalueelle? Kun joku tekee aloitteen, vastaisitte: "Moi, mä olen x.x., hauska tutustua. Mentäiskö joskus vaikka kahville tai leffaan? Olis hauska tehdä jotain yhdessä ja tutustua uusiin ihmisiin. Etenkin näin marraskuussa sitä kaipaa ihmisten seuraa." Ja sitten vaan saada nautintonsa, ilonsa ja surunsa, jostain todellisesta, aidosta tekemisestä, aidon ihmisen kohtaamisesta ja siihen liittyvistä epävarmuuksista ja koko tunneskaalasta sen sijaan, että jää sinne omaan koppiinsa haaveilemaan kissa sylissä jostain fantasiamiehistä.

Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta minulle on ainakin täysin mahdoton ajatus lähteä tutustumaan treffailumielessä ihmiseen joka ei sytytä. Minua ahdistaa suunnattomasti ajatus, että joudun torjumaan ihmisen. Se pelottaa jopa enemmän kuin oma kipu ja hylätyksi tuleminen. Minä luulen, että se on osasyy miksi ihastun vain mahdottomiin. Ne ovat jollain tasolla turvallisia. Ei tarvitse pelätä joutuvansa vastuuseen toisen torjumisesta ja satuttamisesta, kun on itse aina se jota sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tottunut siihen että miehet kiinnostuvat. Jos menen treffeille, on lähes satavarmaa, että mies ihastuu, haluaa tavata uudestaan ja on aktiivinen minun suuntaani.
Liika helppous kuitenkin tekee miehestä luotaantyöntävän. Mies, joka ei heti ole sulaa vahaa, on tavoittelemisen arvoinen.

Et siis oikeastaan halua mitään suhdetta vaan vain deittailupelejä? Jos haluaisit suhteen niin olisi vain positiivista jos toinen on "helppo" ja sinusta kovin kiinnostunut.

Haluan, mutta en sellaisen kanssa, jonka tiedän saavani heti sormia napsauttamalla. Pitää olla pieni epävarmuus miehen kiinnostuksen suhteen.

Eli siis haluat jännitystä ja peliä enmmän kuin suhdetta.

En sanoisi niinkään. Haluan että molemmat ovat ikään kuin samalla viivalla, eli kummallekin se toinen ihminen on yhtä lailla "saavutus". En halua suhdetta jossa olen itse miehelle saavutus mutta mies ei ole minulle, ja olen suhteessa näin ollen ns. niskan päällä. Ymmärtääköhän kukaan mitä tarkoitan?

Ymmärrän, että olet vielä aika keskenkasvuinen ja sinulla ei ole parisuhdetaidot vielä kovinkaan aikuisen tasolla. Parisuhteessa ei ole kysymys saavutuksesta, vaan ihmissuhteesta. Sinuna miettisin, että mihin tarpeeseen (huono itsetunto, arvottomuuden tunne, jne.?) tuo saavutus-näkökulma sinulla liittyy. 

Haluan suhteelta henkistä syvyyttä, mutta jos mies haluaa minut vain koska näytän tietynlaisesta (ja olen hänelle sen puolesta saavutus), silloin suhteesta ei tulisi tasapainoinen.

Ei se suhde muutu tasapainoiseksi sillä että sinäkin pidät häntä saavutuksena. Se toimii vasta kun kumpikaan teistä ei pidä toista saavutuksena vaan ihanana ihmisenä jonka kanssa haluaa olla.

No juuri tämä! Ja juuri siksi en kiinnostu miehistä jotka saisin heti niin halutessani, koska ei heitä oikeasti kiinnosta mikään muu kuin ulkoiset asiat. Voisin olla millainen persoona tahansa ja he olisivat sulaa vahaa. Mies joka ei heti päätäpahkaa ihastu minuun ja halua yhteistä elämää kanssani osoittaa, että hänelle ei merkitse pelkkä kuori. Siksi hän herättää kiinnostuksen.

Et nyt ymmärrä että ongelma ei ole siinä kuka pitää ketäkin saavutuksena tai kuka haluaa ketäkin vaan niiden miesten laadussa jotka sinua yrittävät. Ilmeisesti siellä on niin paljon näitä "kuolaajia" että et enää edes huomaa sieltä joukosta niitä ihan tavallisia miehiä jotka olisivat sinusta kiinnostuneita myös ihmisenä. He eivät kenties edes uskalla lähestyä sinua kun nuo muut miehet ovat siinä välissä ja sinä kiinnität huomion vain niihin.

Pelkästä ulkonäöstä kiinnostuneen tunnistan helposti siitä, että mies itse on minuun verrattuna ihan eri sarjassa ulkonäöltään.

Et sinä ystävä hyvä edelleenkään osaa niitä ajatuksia lukea. Eri

Mun ei tarvi kuin peiliin vilkaista niin ei ole ollenkaan vaikeaa käsittää, miksi minä valikoidun niin helposti miesten kohteeksi. Luonne ei näy päällepäin.

No ei näy jos sinä vain istut hiljaa ja keskityt näyttämään kaunilta. Mutta teet sinä elämässä varmaan paljon muutakin asioita joissa sinut näkee myös ihan ihmisenä ja voi kertoa omia ajatuksiasi.

Yleisimmin minua on lähestytään tilanteissa, jotka eivät kyllä kerro minusta ihmisenä yhtään mitään. Ehkä sen että käyn kaupassa tai lenkillä. Jos nuo asiat tekevät minusta jonkun silmissä tavattoman mielenkiintoisen, silloin hän näkisi lähes jokaisen ihmisen mielenkiintoisena. En kuitenkaan usko, että nämä lähestyvät jokaista, jonka näkevät lenkkeilevän.

No sitten ehkä blokkaat jatkossa ne lähestymiset jossa sinua ei nähdä ihmisenä ja jätät jäljelle vain ne joissa niin voi olla. Esim. työssä tai opiskelussa, harrastuksissa, yhteisten ystävien luona jne.

Käytännössä sitten pitää blokata kaikki (kuten olen tehnytkin). Työssä on jonkin verran kyselty treffeille, mutta siellä sama juttu - mulla on rooli päällä, eikä se millainen siellä olen, kerro minusta mitään ihmisenä. Sanon vaan ne samat fraasit kuin kaikki muutkin, jotka tekevät samaa työtä.

Olen miettinyt uudelleen tinderin lataamista, sillä jotenkin se kuitenkin tuntuu parhaalta tavalta tutustua vastakkaiseen sukupuoleen. Lähtötilanne on molemmilla sama, eikä niin että toinen yksipuolisesti kiinnostuu toisesta ja sitten ottaa kontaktia, kun toinen ei edes ole pistänyt koko ihmistä merkille.

Eiköhän koko ongelmasi kierry juuri tämän ympärille eli et ole juurikaan koskaan oma itsesi mutta silti ihmettelet kun sinuun ei haluta tutustua ihmisenä. Ihmisen pitää myös avautua ja antaa jotain itsestään jotta voi tulla nähdyksi omana itsenään.

Minulla se ainakin menee niin päin, että juuri se avautuminen ja itsestä antaminen johtaa aina hylkäämiseen. Paha avautua, kun se mitä siellä pinnan alla on ei kiinnosta ketään. Pikemminkin sitä juostaan pakoon.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen nainen. Tämän takia parisuhdemarkkinat ovat höyryävää paskaa.

Jaa. No haluaahan valtaosa miehistäkin isotissisiä salikissoja eikä niitä naisia joita voisi oikeasti saada.

Valtaosa miehistä haluaa salikissoja yms., mutta koska eivät saa niitä, tyytyy suhteeseen tavallisen naisen kanssa ja teeskentelee rakkautta. Naisista taas valtaosa haluaa komean ja miehekkään miehen, mutta koska kaikki eivät sellaista saa, pysyvät yksin. Naisille teeskentely on vaikeampaa.

Rakkautta on äärimmäisen hankala teeskennellä kovin pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen nainen. Tämän takia parisuhdemarkkinat ovat höyryävää paskaa.

Jaa. No haluaahan valtaosa miehistäkin isotissisiä salikissoja eikä niitä naisia joita voisi oikeasti saada.

Valtaosa miehistä haluaa salikissoja yms., mutta koska eivät saa niitä, tyytyy suhteeseen tavallisen naisen kanssa ja teeskentelee rakkautta. Naisista taas valtaosa haluaa komean ja miehekkään miehen, mutta koska kaikki eivät sellaista saa, pysyvät yksin. Naisille teeskentely on vaikeampaa.

Rakkautta on äärimmäisen hankala teeskennellä kovin pitkään.

Periaatteessa totta, paitsi silloin kun toinen osapuoli ei halua huomata teeskentelyä. Rakastunut ihminen on usein mestari ummistamaan silmänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen nainen. Tämän takia parisuhdemarkkinat ovat höyryävää paskaa.

Jaa. No haluaahan valtaosa miehistäkin isotissisiä salikissoja eikä niitä naisia joita voisi oikeasti saada.

Valtaosa miehistä tykkää katsella isotissisiä salikissoja. Sama valtaosa miehistä kuitenkin haluaisi itselleen ihan tuikitavallisen naisen, joka olisi pyyteettömästi ja mutkattomasti miehestä aidosti kiinnostunut eikä vaatisi mitään ihmeellisyyksiä tai psykologista sodankäyntiä tai teatteria naisen voittaakseen ja säilyttääkseen kestävän parisuhteen.

No ihan samoin valtaosa naisista haluaa ihan tavallisen miehen joka on naisesta aidosti kiinnostunut. Ja jos yhtään katselet ympärillesi niin sellaisia tavisparejahan valtaosa pariskunnista onkin. Yksin jäävät sekä miehistä että naisista ne jotka syystä tai toisesta haikailevat sitä jota eivät voi saada.

Jaapa jaa. Ei ne naiset tunnu oikein itsekään tietävän, mitä haluavat. Toki yleisesti toitottavat, että sellainen kunnon mies on tavoite, mutta oikeesti sitten kuitenkin ne lapsellisia härskijuttuja heittävät jännät pojat kiinnostaa kovastikin enemmän. Tämä tuli todettua eräänkin naisen kohdalla, jota kaverini alkoi kiusoittelemaan. Siinä olisi kovastikin nainen ollut menossa fyysisiin kontakteihin, vaikka minulle väitti ettei kaveri kiinnostanut. Kaverin näyttämät viestit esitti kuitenkin vähän toista.

Minä ainakin tykkään niistä lapsellisista härskijutuista ja heitän niitä itsekin. En kyllä ole koskaan muuta väittänytkään.

-eri

Mikäpä siinä sitten, jos ei esitä haluavansa jotain "fiinimpää" ja että on muka hyi yök jotkut härkseilyt, vaikka niistä oikeesti syttyykin. Moni nainen kuitenkin vaikuttaa tekevän näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turvaton kiintymyssuhde ja/tai traumoja taustalla. Olin itse nuorempana samanlainen kunnes käsittelin ongelmani ja rakastuinkin pian tasaiseen ja turvalliseen normaaliin mieheen, joka näytti selvästi, että on kiinnostunut minusta. Ei tarvinnut enää korjata sitä jotakin mikä oli rikki sillä, että saisi minut torjuvan ihmisen rakkauden. Terve ihminen ei kiinnostu eikä jää roikkumaan ihmiseen, jolta ei saa vastavuoroisesti rakkautta.

Minäkin olin nuorena tällainen, kunnes löysin pitkäaikaisen parisuhteen. Sen kariuduttua taannuin kuitenkin takaisin. Nyt en meinaa päästä takaisin jaloilleni edes terapiassa.

Onkin tosi tärkeää käydä ne asiat läpi ja jatkaa työstämistä läpi elämän ettei jossain vaiheessa ota takapakkia. Koko elämän mittainen työ.

Minä haluaisin vaan päästä irti koko rakkauden kaipuusta. Tulla sellaiseksi itsenäiseksi onnelliseksi ihmiseksi, joka ei tarvitse kumppania mihinkään. Oppia hyväksymään, ettei rakkaus ole minua varten. Minua ei vaan ole rakennettu siihen. Elämä voi silti olla täynnä muita ilon ja onnen lähteitä, kun vaan pystyisi luovuttamaan rakkauden perään haikailusta. En vaan osaa.

Rakkauden ja parisuhteen kaipuu on useimmille meistä sisäsyntyistä ja on ihmisen täysin luonnollinen tarve. Ehkä se aiheuttaa tuskaa, jos sen pyrkii aktiivisesti kieltämään. En tiedä auttaisiko sellainen, että hyväksyy sen tarpeen ja sitten hyväksyy sen, että se ei välttämättä koskaan toteudu. Ehkä ei kannata sulkea itseltään pois rakkauden mahdollisuutta, vaikka hyväksyisi sen, että se ei koskaan toteudu. Hyväksyy sen, että nyt tuntuu paskalta kun ei ole parisuhdetta ja toisena päivänä taas elämä tuntuu tosi kivalta ja mielekkäältä.

Kun rakkauden tarpeet kieltää, niin silloin jää turvalliseen tilanteeseen ulkoisesti, mutta itse tilanne ei muutu. Esimerkiksi erakko, joka välttelee ihmisiä on hyvin voimakkaasti omien puolustusmekanismiensa ohjaama ja ne hallitsevat häntä eli pidättelevät, mikä vie valtavasti energiaa. Pelko hallitsee. 

Sitten on tietysti jotkut persoonallisuushäiriöt, jolloin puolustusmekanismit ovat sementoituneet luonteeseen ja ovat pysyviä, jolloin rakkauden ja yhteyden kaipuuta muihin ei lainkaan ole, ei edes tiedostamattomalla tasolla. Vainoahdistus on sementoitunut objektisuhteisiin pysyvästi. Lievemmissä tapauksissa päästään työskentelyn avulla depressiiviseen positioon, jolloin objektisuhteita päästään vähitellen käsittelemään realiteeteista käsin. 

En minä halua kieltää tai taistella vastaan. Minä haluan aidosti vapautua siitä. En vaan näe sitä enää mahdollisena. Tai joo, mahdollisena kyllä, mutta sen verran epätodennäköisenä että koen sen odottelun ja haikailun elämän tuhlaamisena. Olisin ehjempi, jos lakkaisin ripustamasta onneni johonkin saavuttamattomaan unelmaan rakkaudesta.

Terve ihminen rakastaa ja tekee työtä, mutta rakkaudella ei tuossa tarkoiteta romanttista rakkautta, vaan rakkautta ylipäätään, kykyä rakastaa. Rakkaus ei siis ole mitään sellaista, jonka saa toisilta ihmisiltä, se on asian ydin.

Kyllä minä rakastan. Lapsia, ystäviä, vanhempiani. Kyse oli siitä, että haluaisin vapaaksi romanttisen ja seksuaalisen rakkauden kaipuusta. Tai jos se rakkaus nyt on tässä sanana sellainen johon helposti takerrutaan, niin haluaisin irti siitä kaipuusta jonka jahtaaminen jatkuvasti minua satuttaa. Oli se sitten mitä tahansa. Se nyt oikeastaan on ehkä samantekevää minkä nimen sille kukin haluaa antaa, minä haluaisin vain vapautua siitä.

Käytit sattumoisin sanaa, jota olen aina käyttänyt naisista, joilla on tätä ongelmaa. He ovat jahtaajia eli siinä on jotain pakonomaista. Sen sijaan että yrität vapautua siitä kannattaisi ehkä yrittää tehdä sitä tietoisemmin.

Siis yrittää tehdä tietoisemmin mitä? Jahtaamista, luopumista, "oikean" rakkauden etsimistä?

Jahtaamista. Eli kirjoita mitä teet, mitä ajattelet vaikka muistiin. Silloin on helpompi nähdä mitä tapahtuu jälkikäteen ja huomata, kun se alkaa toistua seuraavalla kerralla. Sinuna kiinnittäisin huomiota erityisesti alkuvaiheeseen miten tulkitset miehen käytöstä. Kirjoita vaikkapa "mitä mies teki" "minun tulkintani". 

Se mitä yrittää vastustaa aktiivisesti vie enemmän energiaa kuin se, että vain antaa tapahtua. Voit hyväksyä sen itsessäsi, että sinulla on taipumus rakastua alhaisella kynnyksellä, onhan siinä hyviäkin puolia. Sinun ei silti tarvitse tehdä mitään eli poistaa tilanteen aiheuttamaa kutkutusta toiminnalla: sellaisella toiminnalla, minkä vähitellen huomaat kaavaksi. 

Jos nyt siitä edes on kyse. Ilmeisesti puhut vain yhdestä tapauksesta kun et saanut vastarakkautta. Ei siitä vielä kaavaa muodostu, kun aloituksessa oli kyse elämän mittaisesta kaavasta.

Kyllä kyseessä on jossain määrin kaava, mutta se oli pitkän parisuhteen vuoksi tauolla. Kuitenkin ikävuodet 17-30 meni aika lailla samaa kaavaa toistaen. Hakeudun suhteisiin, joissa tulen satutetuksi. Jotka on tavalla tai toisella mahdottomia. Joskus miehet on varattuja, useimmiten ei. En usko että kyse on minulla kilpailusta tai edes kielletyn tai saavuttamattoman himosta. Vaan jostain itsetuhon muodosta. Osa minusta kerjää verta nenästään. Tunnistaa loistomahdollisuuden rysäyttää täysillä päin seinää ja painaa kaasun pohjaan. Jee, nyt on oiva tilaisuus saada huolella turpiin, kyllä kiitos!

Nämä minun kohteenihan ei ikinä ole sellaisia, joilta ei saa mitään vastakaikua. Vaan juuri niitä kyllä-ei-vaarinhousut -arpojia. Tykkää, ei tykkää, tykkää, ähäkutti enpäs tykkääkään. Ainakaan tarpeeksi. Annan tikkarin ja otan sen pois -tyyppejä.

Tai sitten minä mokaan ne itse. Ehkä se kiinnostus onkin alunperin molemminpuolista. Mutta hulluus alkaa paistaa naamarin takaa kun vähän lähemmin tutustuu, ja taas näkyy yhdestä miehestä pelkät perävalot. Ja minä itken sikiönä suihkun lattialla ja hoen että minä en ole mitään.

Uskon, että tiedät itse parhaiten minkätyyppistä tuo kohdallasi on. Tässä ei niinkään ole kyse suhteen ja ihmisten ulkoisista puitteista, ulkonäöstä, statuksesta, vaan henkilön sisäisestä problematiikasta, joka heijastuu suhteisiin. Siis niihinkin suhteisiin, joissa vastapuolella ei tosiasiassa ole vetoa samantyyppiseen asetelmaan, jolloin suhde päättyy. 

Tuosta tykkään - enpäs tykkäkään -kuviosta sanoisin yleisen elämänkokemuksen perusteella, että oikea vaihtoehto on "en tykkää". Mitä näitä olen seurannut, niin kyse on joko siitä, että halutaan helposti seksiä (mies) ja puhutaan mukavia tai sitten siitä, että nainen tai mies itse on taipuvainen toiveajatteluun, jolloin kyseessä on projektio. Esimerkiksi, kun itse ollaan ihastuneita, tulkitaan kaikki mitä toinen tekee ihastukseksi olipa se sitten mitä tahansa. Oharit on kiirettä, välttely sitoutumishaluttomuutta jne. Aina löytyy selityksiä. 

Se tulkintakehikko missä omaa tapaansa olla suhteessa ja ajatella sitä on ihan helkkarin tärkeä meille jokaiselle. Juuri kukaan ei kuitenkaan selvitä sitä, vaan jäädään pintatasolle miettimään kumppanin ominaisuuksia, "oikeutta" tunteeseen x tai y (ikään kuin sitä varten pitäisi perustaa oikeusistuin saako tuntea jotain tunnetta vai ei) ja loppujen lopuksi jos tulee lapsia, koko tämä kehikko siirtyy heihin.

Kiintymyssuhdemallissa (siinä turvallisessakin) on kyse hyvin dynaamisesta ilmiöstä, taipumuksesta reagoida ja lisäksi vielä persoonallisuudenpiirteistä, jotka ovat pysyviä. Impulsiivisuus, tasaisuus, rytmi (nopea vai hidas), kaiken tuollaisen vaikutus siihen miten ollaan kontaktissa toiseen vaikuttaa myös lapsuudenperheen mallien ja arvostusten lisäksi. Kun tulee tietoiseksi noista asioista, olen ainakin itse kokenut sen hyvin mielenkiintoiseksi, mutta myös hyvin vaikeasti muutettavissa olevaksi asioiksi. Olen saanut selville, että minun miestyyppini muistuttaa hyvin pitkälle tiettyjä henkilöitä lapsuudessani. En osaa kuvitella, että pystyisin kiinnostumaan seksuaalisesti muunlaisista. Vaikka kuinka olisi ulkoisesti samantyyppinen, ei silti. Tietyt asiat on vain oltava, että kiinnostus syntyy. Juuret asioille ovat pitkät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen nainen. Tämän takia parisuhdemarkkinat ovat höyryävää paskaa.

Jaa. No haluaahan valtaosa miehistäkin isotissisiä salikissoja eikä niitä naisia joita voisi oikeasti saada.

Valtaosa miehistä tykkää katsella isotissisiä salikissoja. Sama valtaosa miehistä kuitenkin haluaisi itselleen ihan tuikitavallisen naisen, joka olisi pyyteettömästi ja mutkattomasti miehestä aidosti kiinnostunut eikä vaatisi mitään ihmeellisyyksiä tai psykologista sodankäyntiä tai teatteria naisen voittaakseen ja säilyttääkseen kestävän parisuhteen.

No ihan samoin valtaosa naisista haluaa ihan tavallisen miehen joka on naisesta aidosti kiinnostunut. Ja jos yhtään katselet ympärillesi niin sellaisia tavisparejahan valtaosa pariskunnista onkin. Yksin jäävät sekä miehistä että naisista ne jotka syystä tai toisesta haikailevat sitä jota eivät voi saada.

Jaapa jaa. Ei ne naiset tunnu oikein itsekään tietävän, mitä haluavat. Toki yleisesti toitottavat, että sellainen kunnon mies on tavoite, mutta oikeesti sitten kuitenkin ne lapsellisia härskijuttuja heittävät jännät pojat kiinnostaa kovastikin enemmän. Tämä tuli todettua eräänkin naisen kohdalla, jota kaverini alkoi kiusoittelemaan. Siinä olisi kovastikin nainen ollut menossa fyysisiin kontakteihin, vaikka minulle väitti ettei kaveri kiinnostanut. Kaverin näyttämät viestit esitti kuitenkin vähän toista.

Puhut jostain teinityttöjen ja ihan nuorten naisten maailmasta. Se kuvaa vain ihan sen henkisen kasvun alussa olevia nuoria eikä ole sen kummempaa kuin teinipoikien kuolaus kun jossain vain vilahtaa tissi. Kyllä sekä miehet että naiset pääsevät tuon vaiheen yli yleensä aika pian ja sitten jo kiinnostaa muutkin asiat. Toki on aina yksilöitä jotka eivät koskaan aikuista mutta he ovat kyllä pieni vähemmistö.

Näkemystäsi hämää myös se että ne fiksut ja kypsät ihmiset pariutuvat yleensä ensimmäisenä joten mitä vanhempiin ikäluokkiin mennään niin sitä vähemmän ne vapaana olevat sinkut enää kuvaavat sitä mitä miehet tai naiset keskimäärin ovat.

Vierailija kirjoitti:

Eikä ole ihan luonnollista että on helpompi uskoa että mies, joka on minun kanssani samalla viivalla ulkonäkönsä puolesta, haluaa minua jonkin muun asian takia kuin ulkonäön, kun en ole hänelle mitään sellaista, johon hänellä ei ikipäivänä olisi mahdollisuuksia?

Tuo kuulostaa fiksulta, mutta todellisuus ei ole noin yksinkertainen. On näet niin, että maailmassa on paljon pareja, joissa toinen osapuoli on ulkopuolelta katsottuna paljon vaatimattomamman näköinen tai alempitasoinen (menestys, vauraus ym.) kuin toinen. Ei se ole niin, että voitaisiin yksiselitteisesti sanoa, että ulkonäön suhteen on jotkut "tasot" ja että vain samalla tai itseä ylemmällä tasolla olevilta saisi "vilpitöntä" kiinnostusta.  Asiahan on aivan päinvastoin: ne, jotka ovat ulkonäön suhteen komeita, todennäköisesti eivät jaksa kiinnostua yhdestä naisesta kovin syvällisesti, koska naisen saaminen on heille helppoa. Sen sijaan vähemmän hyvännäköinen mies pyrkii tuntemaan naisen kokonaisvaltaisesti, koska pitää tilannetta niin ainutlaatuisena.

Miehistä käytännössä kaikki haluavat seksiä. Jos mies tekee aloitteen, hän pitää aina naista seksuaalisesti puoleensavetävänä. Ei aloitetta tehdä sen vuoksi, että pyrkimyksenä olisi jotkut syvälliset keskustelut tai kädestä pitely. Ei, aloite tehdään, koska toinen on eroottisesti puoleensavetävä. Usein taustalla on eroottinen kiinnostus vaikka aloite jäisikin tekemättä. Silloin voi olla kyse siitä, että naisen ajatellaan olevan varattu ja tavoittamattomissa, omaa tasoa ylempänä tai sitten on kyse ujoudesta ja epävarmuudesta. Eli voi se komea tai samantasoinen mieskin haluta sinusta pelkkää hetken seksiseuraa, vaikka hänellä olisikin mahdollisuus saada jotain muuta/muita. Et sinä voi hänen ulkonäköään arvioimalla sitä tietää.

Yleisesti ottaen olisi parasta pariutua sellaisen kanssa, joka tuntee vetoa itseä kohtaan ja tykkää enemmän. Sellainen tyyppi, joka on joka päivä onnellinen siitä, että saa olla sinun kanssasi, pyrkii taatusti tekemään kaiken mitä voi sinun vuoksesi. Sen sijaan se komea tyyppi ei välttämättä tee mitään ylimääräistä, koska tietää voivansa saada jonkun muun.

Nainen ei usko tasoihin, reality bites back. Älä sure, et ole ainoa. Sukupuolesta riippumatta oma arvo ystävänä, rakastettuna tai vaan ihan satunnaisseksikumppanina lähes aina yliarvioidaan. Sitten tullaan torjutuksi ja todetaan, että ihmiset ovat ihan p@skoja.  Miten muuten esimerkiksi yksinäisiä voi olla niin paljon: Ei nyt sentään ihan kuka tahansa kelpaa minulle ystäväksi. MOT.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tottunut siihen että miehet kiinnostuvat. Jos menen treffeille, on lähes satavarmaa, että mies ihastuu, haluaa tavata uudestaan ja on aktiivinen minun suuntaani.
Liika helppous kuitenkin tekee miehestä luotaantyöntävän. Mies, joka ei heti ole sulaa vahaa, on tavoittelemisen arvoinen.

Et siis oikeastaan halua mitään suhdetta vaan vain deittailupelejä? Jos haluaisit suhteen niin olisi vain positiivista jos toinen on "helppo" ja sinusta kovin kiinnostunut.

Haluan, mutta en sellaisen kanssa, jonka tiedän saavani heti sormia napsauttamalla. Pitää olla pieni epävarmuus miehen kiinnostuksen suhteen.

Eli siis haluat jännitystä ja peliä enmmän kuin suhdetta.

En sanoisi niinkään. Haluan että molemmat ovat ikään kuin samalla viivalla, eli kummallekin se toinen ihminen on yhtä lailla "saavutus". En halua suhdetta jossa olen itse miehelle saavutus mutta mies ei ole minulle, ja olen suhteessa näin ollen ns. niskan päällä. Ymmärtääköhän kukaan mitä tarkoitan?

Ymmärrän, että olet vielä aika keskenkasvuinen ja sinulla ei ole parisuhdetaidot vielä kovinkaan aikuisen tasolla. Parisuhteessa ei ole kysymys saavutuksesta, vaan ihmissuhteesta. Sinuna miettisin, että mihin tarpeeseen (huono itsetunto, arvottomuuden tunne, jne.?) tuo saavutus-näkökulma sinulla liittyy. 

Haluan suhteelta henkistä syvyyttä, mutta jos mies haluaa minut vain koska näytän tietynlaisesta (ja olen hänelle sen puolesta saavutus), silloin suhteesta ei tulisi tasapainoinen.

Ei se suhde muutu tasapainoiseksi sillä että sinäkin pidät häntä saavutuksena. Se toimii vasta kun kumpikaan teistä ei pidä toista saavutuksena vaan ihanana ihmisenä jonka kanssa haluaa olla.

No juuri tämä! Ja juuri siksi en kiinnostu miehistä jotka saisin heti niin halutessani, koska ei heitä oikeasti kiinnosta mikään muu kuin ulkoiset asiat. Voisin olla millainen persoona tahansa ja he olisivat sulaa vahaa. Mies joka ei heti päätäpahkaa ihastu minuun ja halua yhteistä elämää kanssani osoittaa, että hänelle ei merkitse pelkkä kuori. Siksi hän herättää kiinnostuksen.

Et nyt ymmärrä että ongelma ei ole siinä kuka pitää ketäkin saavutuksena tai kuka haluaa ketäkin vaan niiden miesten laadussa jotka sinua yrittävät. Ilmeisesti siellä on niin paljon näitä "kuolaajia" että et enää edes huomaa sieltä joukosta niitä ihan tavallisia miehiä jotka olisivat sinusta kiinnostuneita myös ihmisenä. He eivät kenties edes uskalla lähestyä sinua kun nuo muut miehet ovat siinä välissä ja sinä kiinnität huomion vain niihin.

Pelkästä ulkonäöstä kiinnostuneen tunnistan helposti siitä, että mies itse on minuun verrattuna ihan eri sarjassa ulkonäöltään.

Et sinä ystävä hyvä edelleenkään osaa niitä ajatuksia lukea. Eri

Mun ei tarvi kuin peiliin vilkaista niin ei ole ollenkaan vaikeaa käsittää, miksi minä valikoidun niin helposti miesten kohteeksi. Luonne ei näy päällepäin.

No ei näy jos sinä vain istut hiljaa ja keskityt näyttämään kaunilta. Mutta teet sinä elämässä varmaan paljon muutakin asioita joissa sinut näkee myös ihan ihmisenä ja voi kertoa omia ajatuksiasi.

Yleisimmin minua on lähestytään tilanteissa, jotka eivät kyllä kerro minusta ihmisenä yhtään mitään. Ehkä sen että käyn kaupassa tai lenkillä. Jos nuo asiat tekevät minusta jonkun silmissä tavattoman mielenkiintoisen, silloin hän näkisi lähes jokaisen ihmisen mielenkiintoisena. En kuitenkaan usko, että nämä lähestyvät jokaista, jonka näkevät lenkkeilevän.

No sitten ehkä blokkaat jatkossa ne lähestymiset jossa sinua ei nähdä ihmisenä ja jätät jäljelle vain ne joissa niin voi olla. Esim. työssä tai opiskelussa, harrastuksissa, yhteisten ystävien luona jne.

Käytännössä sitten pitää blokata kaikki (kuten olen tehnytkin). Työssä on jonkin verran kyselty treffeille, mutta siellä sama juttu - mulla on rooli päällä, eikä se millainen siellä olen, kerro minusta mitään ihmisenä. Sanon vaan ne samat fraasit kuin kaikki muutkin, jotka tekevät samaa työtä.

Olen miettinyt uudelleen tinderin lataamista, sillä jotenkin se kuitenkin tuntuu parhaalta tavalta tutustua vastakkaiseen sukupuoleen. Lähtötilanne on molemmilla sama, eikä niin että toinen yksipuolisesti kiinnostuu toisesta ja sitten ottaa kontaktia, kun toinen ei edes ole pistänyt koko ihmistä merkille.

Eiköhän koko ongelmasi kierry juuri tämän ympärille eli et ole juurikaan koskaan oma itsesi mutta silti ihmettelet kun sinuun ei haluta tutustua ihmisenä. Ihmisen pitää myös avautua ja antaa jotain itsestään jotta voi tulla nähdyksi omana itsenään.

Minulla se ainakin menee niin päin, että juuri se avautuminen ja itsestä antaminen johtaa aina hylkäämiseen. Paha avautua, kun se mitä siellä pinnan alla on ei kiinnosta ketään. Pikemminkin sitä juostaan pakoon.

-eri

No et kuitenkaan voi koskaa rakentaa yhtään pidempää parisuhdetta jollekin mikä ei ole aitoa. Joten toimiva parisuhde voi syntyä vain niin että avaa sen oman sisimpänsä toiselle ja se sitten joko kelpaa tai sitten ei. Mutta muuta tapaa ei oikein ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen nainen. Tämän takia parisuhdemarkkinat ovat höyryävää paskaa.

Jaa. No haluaahan valtaosa miehistäkin isotissisiä salikissoja eikä niitä naisia joita voisi oikeasti saada.

Valtaosa miehistä haluaa salikissoja yms., mutta koska eivät saa niitä, tyytyy suhteeseen tavallisen naisen kanssa ja teeskentelee rakkautta. Naisista taas valtaosa haluaa komean ja miehekkään miehen, mutta koska kaikki eivät sellaista saa, pysyvät yksin. Naisille teeskentely on vaikeampaa.

Rakkautta on äärimmäisen hankala teeskennellä kovin pitkään.

Periaatteessa totta, paitsi silloin kun toinen osapuoli ei halua huomata teeskentelyä. Rakastunut ihminen on usein mestari ummistamaan silmänsä.

Se johtuu projektioista eli kyse ei ole oikeastaan silmien kiinni pitämisestä, koska ne ovat auki oman sisimpään, toiveisiin ja pelkoihin, eivätkä siis ulkomaailmaan, missä ovat realiteetit. 

Ei tarvitse kovin kauan kuunnella ihmisten puheita erilaisisssa ihmissuhdepulmissa kuin panee merkille, että suurin osa, lähes kaikki käsittelee sitä miten henkilö itse ajattelee, miten hän tulkitsee toista, pelkoja, toiveiden heijastuksia jne, siitä yksinkertaisesta syystä, että ongelma ihmissuhteessa = projektion pakko.

Projektio estää meitä ymmärtämästä muita ihmisiä ja on pääsyitä sille, että ihmissuhdeongelma syntyy. Purkamalla projektioita avautuu varsin toisenlainen näkymä, jos siihen asti päästään, koska toisen ei tarvitse reagoida puolustautumalla tai introjektiolla, jolloin päästään realiteetteihin.