Miksi haluan aina miestä joka ei halua minua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen nainen. Tämän takia parisuhdemarkkinat ovat höyryävää paskaa.

Jaa. No haluaahan valtaosa miehistäkin isotissisiä salikissoja eikä niitä naisia joita voisi oikeasti saada.

Valtaosa miehistä tykkää katsella isotissisiä salikissoja. Sama valtaosa miehistä kuitenkin haluaisi itselleen ihan tuikitavallisen naisen, joka olisi pyyteettömästi ja mutkattomasti miehestä aidosti kiinnostunut eikä vaatisi mitään ihmeellisyyksiä tai psykologista sodankäyntiä tai teatteria naisen voittaakseen ja säilyttääkseen kestävän parisuhteen.

No ihan samoin valtaosa naisista haluaa ihan tavallisen miehen joka on naisesta aidosti kiinnostunut. Ja jos yhtään katselet ympärillesi niin sellaisia tavisparejahan valtaosa pariskunnista onkin. Yksin jäävät sekä miehistä että naisista ne jotka syystä tai toisesta haikailevat sitä jota eivät voi saada.

Jaapa jaa. Ei ne naiset tunnu oikein itsekään tietävän, mitä haluavat. Toki yleisesti toitottavat, että sellainen kunnon mies on tavoite, mutta oikeesti sitten kuitenkin ne lapsellisia härskijuttuja heittävät jännät pojat kiinnostaa kovastikin enemmän. Tämä tuli todettua eräänkin naisen kohdalla, jota kaverini alkoi kiusoittelemaan. Siinä olisi kovastikin nainen ollut menossa fyysisiin kontakteihin, vaikka minulle väitti ettei kaveri kiinnostanut. Kaverin näyttämät viestit esitti kuitenkin vähän toista.

Puhut jostain teinityttöjen ja ihan nuorten naisten maailmasta. Se kuvaa vain ihan sen henkisen kasvun alussa olevia nuoria eikä ole sen kummempaa kuin teinipoikien kuolaus kun jossain vain vilahtaa tissi. Kyllä sekä miehet että naiset pääsevät tuon vaiheen yli yleensä aika pian ja sitten jo kiinnostaa muutkin asiat. Toki on aina yksilöitä jotka eivät koskaan aikuista mutta he ovat kyllä pieni vähemmistö.

Näkemystäsi hämää myös se että ne fiksut ja kypsät ihmiset pariutuvat yleensä ensimmäisenä joten mitä vanhempiin ikäluokkiin mennään niin sitä vähemmän ne vapaana olevat sinkut enää kuvaavat sitä mitä miehet tai naiset keskimäärin ovat.

Näin sivusta kommentoisin, että kyllä tuossa perää on, että naiset sanovat haluavansa kilttejä kunnon miehiä, mutta sitten ne härskejä laukovat pahat pojat kuitenkin kiinnostavat. Tiedän yhden tapauksen kotikulmilta, jossa kaikki paheksuivat erästä "sekatyömiestä", joka lähinnä kaljoittelee. Hän on kuitenkin hoikka ja jäntevä ja jotenkin tosi supliikki ja itsevarma jutuissaan. Ulkoisesti mies elää melko rappiolla, mutta siitä huolimatta varatut naiset ovat sortuneet häneen. Jokainen mies ihmettelee tätä, koska oikeasti kyseessä on tyyppi, joka ei saa omia asioitaan hoidettua ja jolta puuttuu hampaitakin. Kuka tahansa äijä paikkakunnalla on häneen verrattuna ulkoisesti siistin ja huolitellun näköinen. Silti naimisissa olevat rouvatkin ovat kutsuneet häntä kesällä saunomaan kanssaan ym., koska jokin siinä karkeudessa ja härskeissä jutuissa kiihottaa. Luonnollisesti yksikään nainen ei tätä avoimesti myönnä.

Se mitä nainen sanoo ja mitä nainen tekee, ovat kaksi eri asiaa.

Ensiksikin, tuo ei uppoa jokaiseen. Ja kerron sulle sen salaisuuden. Hän ei ole naiselle härski, vaikka teidän jutuissa olisikin. Naiselle hän kertoo, miten nainen on parasta mitä elämä voi suoda, miten hän vihdoin löysi sen mitä on etsinyt, miten naisen vartalo eri kohtineen on jumalainen jne jne. Hänellä on pokkaa valehdella silmää räpäyttämättä ja supliikkina sana hallussa.

Miksiköhän naiset ei voi vaan sanoa suoraan, että se jännä kiinnostaa, vaan pitää yrittää esittää jotain muuta. Ikäänkuin tietäisivät itsekin, että se mies ei ole hyvä ja pelkästään haitaksi heille, vaan kun eivät vaan voi vastustaa? Vähän kuin alkkis piilottelisi pulloaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tottunut siihen että miehet kiinnostuvat. Jos menen treffeille, on lähes satavarmaa, että mies ihastuu, haluaa tavata uudestaan ja on aktiivinen minun suuntaani.
Liika helppous kuitenkin tekee miehestä luotaantyöntävän. Mies, joka ei heti ole sulaa vahaa, on tavoittelemisen arvoinen.

Et siis oikeastaan halua mitään suhdetta vaan vain deittailupelejä? Jos haluaisit suhteen niin olisi vain positiivista jos toinen on "helppo" ja sinusta kovin kiinnostunut.

Haluan, mutta en sellaisen kanssa, jonka tiedän saavani heti sormia napsauttamalla. Pitää olla pieni epävarmuus miehen kiinnostuksen suhteen.

Eli siis haluat jännitystä ja peliä enmmän kuin suhdetta.

En sanoisi niinkään. Haluan että molemmat ovat ikään kuin samalla viivalla, eli kummallekin se toinen ihminen on yhtä lailla "saavutus". En halua suhdetta jossa olen itse miehelle saavutus mutta mies ei ole minulle, ja olen suhteessa näin ollen ns. niskan päällä. Ymmärtääköhän kukaan mitä tarkoitan?

Ymmärrän, että olet vielä aika keskenkasvuinen ja sinulla ei ole parisuhdetaidot vielä kovinkaan aikuisen tasolla. Parisuhteessa ei ole kysymys saavutuksesta, vaan ihmissuhteesta. Sinuna miettisin, että mihin tarpeeseen (huono itsetunto, arvottomuuden tunne, jne.?) tuo saavutus-näkökulma sinulla liittyy. 

Haluan suhteelta henkistä syvyyttä, mutta jos mies haluaa minut vain koska näytän tietynlaisesta (ja olen hänelle sen puolesta saavutus), silloin suhteesta ei tulisi tasapainoinen.

Ei se suhde muutu tasapainoiseksi sillä että sinäkin pidät häntä saavutuksena. Se toimii vasta kun kumpikaan teistä ei pidä toista saavutuksena vaan ihanana ihmisenä jonka kanssa haluaa olla.

No juuri tämä! Ja juuri siksi en kiinnostu miehistä jotka saisin heti niin halutessani, koska ei heitä oikeasti kiinnosta mikään muu kuin ulkoiset asiat. Voisin olla millainen persoona tahansa ja he olisivat sulaa vahaa. Mies joka ei heti päätäpahkaa ihastu minuun ja halua yhteistä elämää kanssani osoittaa, että hänelle ei merkitse pelkkä kuori. Siksi hän herättää kiinnostuksen.

Et nyt ymmärrä että ongelma ei ole siinä kuka pitää ketäkin saavutuksena tai kuka haluaa ketäkin vaan niiden miesten laadussa jotka sinua yrittävät. Ilmeisesti siellä on niin paljon näitä "kuolaajia" että et enää edes huomaa sieltä joukosta niitä ihan tavallisia miehiä jotka olisivat sinusta kiinnostuneita myös ihmisenä. He eivät kenties edes uskalla lähestyä sinua kun nuo muut miehet ovat siinä välissä ja sinä kiinnität huomion vain niihin.

Pelkästä ulkonäöstä kiinnostuneen tunnistan helposti siitä, että mies itse on minuun verrattuna ihan eri sarjassa ulkonäöltään.

Et sinä ystävä hyvä edelleenkään osaa niitä ajatuksia lukea. Eri

Mun ei tarvi kuin peiliin vilkaista niin ei ole ollenkaan vaikeaa käsittää, miksi minä valikoidun niin helposti miesten kohteeksi. Luonne ei näy päällepäin.

No ei näy jos sinä vain istut hiljaa ja keskityt näyttämään kaunilta. Mutta teet sinä elämässä varmaan paljon muutakin asioita joissa sinut näkee myös ihan ihmisenä ja voi kertoa omia ajatuksiasi.

Yleisimmin minua on lähestytään tilanteissa, jotka eivät kyllä kerro minusta ihmisenä yhtään mitään. Ehkä sen että käyn kaupassa tai lenkillä. Jos nuo asiat tekevät minusta jonkun silmissä tavattoman mielenkiintoisen, silloin hän näkisi lähes jokaisen ihmisen mielenkiintoisena. En kuitenkaan usko, että nämä lähestyvät jokaista, jonka näkevät lenkkeilevän.

No sitten ehkä blokkaat jatkossa ne lähestymiset jossa sinua ei nähdä ihmisenä ja jätät jäljelle vain ne joissa niin voi olla. Esim. työssä tai opiskelussa, harrastuksissa, yhteisten ystävien luona jne.

Käytännössä sitten pitää blokata kaikki (kuten olen tehnytkin). Työssä on jonkin verran kyselty treffeille, mutta siellä sama juttu - mulla on rooli päällä, eikä se millainen siellä olen, kerro minusta mitään ihmisenä. Sanon vaan ne samat fraasit kuin kaikki muutkin, jotka tekevät samaa työtä.

Olen miettinyt uudelleen tinderin lataamista, sillä jotenkin se kuitenkin tuntuu parhaalta tavalta tutustua vastakkaiseen sukupuoleen. Lähtötilanne on molemmilla sama, eikä niin että toinen yksipuolisesti kiinnostuu toisesta ja sitten ottaa kontaktia, kun toinen ei edes ole pistänyt koko ihmistä merkille.

Minusta ongelmasi tuli esille jo aikaisemmin eli jostain syystä kuvittelet, että sinun tulisi olla kiinnostunut miehestä, joka on sinusta kiinnostunut ja kuvittelet, että me markkinoisimme tässä sellaista vaihtoehtoa. Niinhän kukaan ei ole tehnyt, vaan normaalia mallia ainoastaan, missä kiinnostus on alusta asti molemminpuolista sen verran, että viitsii treffeille lähteä. Ilmeisesti lähdet hyvin alhaisella kynnyksellä treffeille, jolloin tietenkin suurin osa miehistä ei kiinnosta. 

Aika monilla tuntuu lukemani perusteella olevan samaa ongelmaa. Koska parisuhdetta ei oikein löydy, lähdetään treffeille, vaikka ei kiinnosta eikä kiinnostus siitä lisäänny, vaikka mitä tekisi. Sen vuoksi, että nämä asiat eivät ole paperisia, vaan hormonaalisia. Miehillä kiinnostus seksiin saa aikaan alhaista kynnystä, vaikka ulkonäkö ei kiinnostaisikaan, naisten motiivit ehkä moninaisempia.

En lähde alhaisella kynnyksellä treffeille. Kaikki treffit joilla tähän mennessä olen ollut, olivat tinderin kautta, silloin kun siellä vielä olin. En ole koskaan mennyt treffeille näiden kadulla, kaupassa tai töissä kyselijöiden kanssa. Tindertreffeillekin mulla oli siinä mielessä melko korkeat vaatimukset, että keskusteluista piti käydä selväksi, että kyseessä on fiksu ihminen. Usein treffeillä se ihminen ei kuitenkaan kiinnostanut minua yhtään, ulkonäkö ei miellyttänyt ja koin muutenkin että ollaan ihan eri aaltopituudella. Tokihan miehiä kiinnosti koska olin kuitenkin sen näköinen, että varmaan koskaan elämässään heillä ei tällaiseen naiseen olisi ollut mahdollisuuksia.

Sori, mutta käsitys ulkonäöstäsi vaikuttaa hieman ylimitoitetulta, vaikka en lainkaan epäile, ettetkö olisi erittäin kaunis, seksikäs ja hyvännnäköinen. Mutta kaikki miehet eivät silti huumaannu sinusta vain sen vuoksi, vaikka niin ajatteletkin omalta kannaltasi ei-kiinnostavien tekevän. Heillä on monenlaisia motiiveja, he ovat erilaisia miehiä ja ihmisiä, vaikka suurin osa kyllä varmaan mielellään harrastaisi seksiä kanssasi.

Ei kannata aliarvioida itseään, mutta ei myöskään yliarvioida, vaikka pieni yliarvio onkin terveellistä. Se voi johtaa myös harhaan kuten siihen, että voisi tietää muiden ajatukset. 

En sano että olisin erittäin kaunis, seksikäs ja hyvännäköinen, mutta niiden miesten rinnalla aivan eri sarjassa. Tähän toteamukseen riittää että itsellä on silmät päässä. Harvoin näen itseni tyylistä naisia missään sellaisten miesten kanssa kuin nämä olivat. Jälkikäteen sainkin mm. viestiä, kuinka olin paljon parempi kuin oli etukäteen osannut kuvitella. Pystyin toki päättelemään aika paljon miesten ilmeistä ja muista reaktioista ensikohtaamisessamme.

Toki joku saattoi pitää minua vastenmielisenäkin mutta hienon persoonani takia halusi ehdottomasti tavata uudelleen, mutta pidän tätä melko epätodennäköisenä. Varsinkin kun paljastan itsestäni ensitreffeillä tyypillisesti varsin vähän.

Ei persoonasi ole sinun ulkonäöstäsi riippumaton. Sinulla tuntuu olevan mustavalkoista jakoa sen välillä kiinnostuuko joku vain persoonastasi tai vain ulkonäöstäsi, joista jälkimmäisen sitten yhdistät ulkonäöltään vaatimattomaan mieheen. Mikään ei todista sitä, että nimenomaan vaatimaton mies ei voisi olla kiinnostunut molemmista aivan kuten se komeakin mies, joka itseäsi kiinnostaa. Tai molemmat voivat pitää sinua kiinnostavana seksikumppanina pelkästään ja tarinoida silti kaikennäköistä, joka saa sinut uskomaan tai sitten ei. 

Tässäkin taitaa olla kyse projektiosta eli todellisuudessa sinä itse kiinnität huomiota vain miehen ulkonäköön (vaikka syytät siitä miehiä), jos hän ei mielestäsi ole tasollasi ja ajattelet hänen olevan tietynlainen. Välinpitämättömästi käyttäytyvä mielestäsi komea mies taas mielestäsi todistaa, että häntä ulkonäkösi huumaa, vaikka se on yhtä epärealistinen kulma sekin. Välinpitämättömyys tms. nimittäin johtuu usein siitä, että oikeasti ei välitä, ei siitä ulkonäöstäkään. 

Varmaan itsellänikin on vastaavia, ulkopuolisesta hassulta kuulostavia projektioita, jota on itse vaikea tajuta, kun on ajatellut niin hyvin kauan. 

Eikä ole ihan luonnollista että on helpompi uskoa että mies, joka on minun kanssani samalla viivalla ulkonäkönsä puolesta, haluaa minua jonkin muun asian takia kuin ulkonäön, kun en ole hänelle mitään sellaista, johon hänellä ei ikipäivänä olisi mahdollisuuksia?

Eikö se ole vähän miesten vähättelyä, jos ajattelee, että vain itsensä kanssa ulkonäöllisesti samalla tasolla oleva voi olla kiinnostunut jostain muusta kuin sinun ulkonäöstäsi. Kaikki oikeasti parisuhdetta haluavat miehet ovat kiinnostuneita naisen luonteesta ja persoonasta ja sitten vasta ulkonäöstä. Jos siis puhutaan aikuisista miehistä, jotka tietävät, että onnistunut parisuhde ei muodostu kenenkään ulkonäöstä. Pikkupojat ovat sitten erikseen. On aika paljon niitä miehiä, jotka eivät ole kummoisen näköisiä, mutta heissä on karismaa ja saavat kenen tahansa naisen. Ei nämäkään tyypit yleensä ole kiinnostuneita vain naisen ulkonäöstä. Jotkut toki ovat, mutta he ovat oma lukunsa. Pääpointtina on siis se, että kyllä miehiä kiinnostaa naisessa persoonallisuus, jos hakevat parisuhdetta eivätkä he deittaile kaunista naista vain ulkonäön takia.

No näin. Huvittaa nämä palstan jutut kyllä, kun miehet on muka pinnallisia ja vaatii vaan timmejä salikissoja. Todellisuudessa ei ole ollenkaan näin ja joku 150kg anti-salikissakin näyttää olevan hyvinkin haluttua tavaraa kun omaa vain mukavan ja nauravaisen luonteen. Vain jotkut aivan harvat kaltaiseni pornon pilaamat on niin pinnallisia, että naisia arvotetaan ja kelpuutetaan ensisijaisesti ulkonäön mukaan. sivusta

Se mikä tosta unohdetaan aina lisätä, että naisen pitää olla riittävän "tyhmä"/alistuva. Ei riitä, että hän on ihana, naurava, hauska jne, jos hän on liian älykäs -> ei ole vedätettävissä eikä muokattavissa.

Jälleen sellaista stereotypisointi että ei ole tosikaan. Kyllä fiksut miehet haluavat keskimäärin myös fiksun naisen. Muuten elämä olisi aika yksipuolista jos eletään ihan eri maailmoissa. 

Epävarmat miehet varmaan sitten saattavat haluta sellaisen naisen jota voivat pitää itsensä alapuolella ja hallita. Mutta tämä on sairas taipumus, ei mikään normi.

Minulla on täysin sama kokemus, tosin näitä hyviä tasapainoisia ja kunnioittavasti suhtautuvia poikia oli ainakin kaksi ja ihan ensimmäinenkin lyhytaikainen poikaystävänikin oli tällainen. Varsinkin yhden kanssa olimme useamman vuoden ajan ystäviä. Siinä vaiheessa kun suhteemme oli lähestymässä juoksin lopulta karkuun, koska en pystynyt muuhun.

Olen kuitenkin ikuisesti kiitollinen näille nuoruuden aikaisille poikaystävilleni. He palauttivat luottamukseni miehiin ja antoivat mallin hyvästä parisuhteesta, mukavasta ja rauhallisesta yhdessäolosta ja valmistivat minua nykyiseen pitkäaikaiseen suhteeseeni.

Vierailija kirjoitti:

Teininä pelästyin, kun itse olin vielä raakile perhehelvetistä ja tunnepuoleltaan tasapainoiselta vaikuttava poika kiinnostui minusta ja olisi pitänyt lopulta sitoutua. Juoksin pakoon, vaikka hän oli "elämäni rakkaus".

Sitten olen kasvanut aikuiseksi ja nykyään kriteeri on se, että vastapuoli omaa terveen tunnemaailman ja kyvyn kiintyä ja olla aiheuttamatta draamaa draaman vuoksi ja kohtelee minua hyvin ja arvokkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen nainen. Tämän takia parisuhdemarkkinat ovat höyryävää paskaa.

Jaa. No haluaahan valtaosa miehistäkin isotissisiä salikissoja eikä niitä naisia joita voisi oikeasti saada.

Valtaosa miehistä tykkää katsella isotissisiä salikissoja. Sama valtaosa miehistä kuitenkin haluaisi itselleen ihan tuikitavallisen naisen, joka olisi pyyteettömästi ja mutkattomasti miehestä aidosti kiinnostunut eikä vaatisi mitään ihmeellisyyksiä tai psykologista sodankäyntiä tai teatteria naisen voittaakseen ja säilyttääkseen kestävän parisuhteen.

No ihan samoin valtaosa naisista haluaa ihan tavallisen miehen joka on naisesta aidosti kiinnostunut. Ja jos yhtään katselet ympärillesi niin sellaisia tavisparejahan valtaosa pariskunnista onkin. Yksin jäävät sekä miehistä että naisista ne jotka syystä tai toisesta haikailevat sitä jota eivät voi saada.

Jaapa jaa. Ei ne naiset tunnu oikein itsekään tietävän, mitä haluavat. Toki yleisesti toitottavat, että sellainen kunnon mies on tavoite, mutta oikeesti sitten kuitenkin ne lapsellisia härskijuttuja heittävät jännät pojat kiinnostaa kovastikin enemmän. Tämä tuli todettua eräänkin naisen kohdalla, jota kaverini alkoi kiusoittelemaan. Siinä olisi kovastikin nainen ollut menossa fyysisiin kontakteihin, vaikka minulle väitti ettei kaveri kiinnostanut. Kaverin näyttämät viestit esitti kuitenkin vähän toista.

Puhut jostain teinityttöjen ja ihan nuorten naisten maailmasta. Se kuvaa vain ihan sen henkisen kasvun alussa olevia nuoria eikä ole sen kummempaa kuin teinipoikien kuolaus kun jossain vain vilahtaa tissi. Kyllä sekä miehet että naiset pääsevät tuon vaiheen yli yleensä aika pian ja sitten jo kiinnostaa muutkin asiat. Toki on aina yksilöitä jotka eivät koskaan aikuista mutta he ovat kyllä pieni vähemmistö.

Näkemystäsi hämää myös se että ne fiksut ja kypsät ihmiset pariutuvat yleensä ensimmäisenä joten mitä vanhempiin ikäluokkiin mennään niin sitä vähemmän ne vapaana olevat sinkut enää kuvaavat sitä mitä miehet tai naiset keskimäärin ovat.

Näin sivusta kommentoisin, että kyllä tuossa perää on, että naiset sanovat haluavansa kilttejä kunnon miehiä, mutta sitten ne härskejä laukovat pahat pojat kuitenkin kiinnostavat. Tiedän yhden tapauksen kotikulmilta, jossa kaikki paheksuivat erästä "sekatyömiestä", joka lähinnä kaljoittelee. Hän on kuitenkin hoikka ja jäntevä ja jotenkin tosi supliikki ja itsevarma jutuissaan. Ulkoisesti mies elää melko rappiolla, mutta siitä huolimatta varatut naiset ovat sortuneet häneen. Jokainen mies ihmettelee tätä, koska oikeasti kyseessä on tyyppi, joka ei saa omia asioitaan hoidettua ja jolta puuttuu hampaitakin. Kuka tahansa äijä paikkakunnalla on häneen verrattuna ulkoisesti siistin ja huolitellun näköinen. Silti naimisissa olevat rouvatkin ovat kutsuneet häntä kesällä saunomaan kanssaan ym., koska jokin siinä karkeudessa ja härskeissä jutuissa kiihottaa. Luonnollisesti yksikään nainen ei tätä avoimesti myönnä.

Se mitä nainen sanoo ja mitä nainen tekee, ovat kaksi eri asiaa.

Ensiksikin, tuo ei uppoa jokaiseen. Ja kerron sulle sen salaisuuden. Hän ei ole naiselle härski, vaikka teidän jutuissa olisikin. Naiselle hän kertoo, miten nainen on parasta mitä elämä voi suoda, miten hän vihdoin löysi sen mitä on etsinyt, miten naisen vartalo eri kohtineen on jumalainen jne jne. Hänellä on pokkaa valehdella silmää räpäyttämättä ja supliikkina sana hallussa.

Miksiköhän naiset ei voi vaan sanoa suoraan, että se jännä kiinnostaa, vaan pitää yrittää esittää jotain muuta. Ikäänkuin tietäisivät itsekin, että se mies ei ole hyvä ja pelkästään haitaksi heille, vaan kun eivät vaan voi vastustaa? Vähän kuin alkkis piilottelisi pulloaan?

Ehkäpä koska naiset erovat toisistaan todella paljon. Ei ole olemassa mitään yhtä asiaa jota kaikki naiset haluavat. Kannattaa tutustua erilaisiin naisiin niin huomaa miten erilaisia he voivat olla. Ja hienoa niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen nainen. Tämän takia parisuhdemarkkinat ovat höyryävää paskaa.

Jaa. No haluaahan valtaosa miehistäkin isotissisiä salikissoja eikä niitä naisia joita voisi oikeasti saada.

Valtaosa miehistä tykkää katsella isotissisiä salikissoja. Sama valtaosa miehistä kuitenkin haluaisi itselleen ihan tuikitavallisen naisen, joka olisi pyyteettömästi ja mutkattomasti miehestä aidosti kiinnostunut eikä vaatisi mitään ihmeellisyyksiä tai psykologista sodankäyntiä tai teatteria naisen voittaakseen ja säilyttääkseen kestävän parisuhteen.

No ihan samoin valtaosa naisista haluaa ihan tavallisen miehen joka on naisesta aidosti kiinnostunut. Ja jos yhtään katselet ympärillesi niin sellaisia tavisparejahan valtaosa pariskunnista onkin. Yksin jäävät sekä miehistä että naisista ne jotka syystä tai toisesta haikailevat sitä jota eivät voi saada.

Jaapa jaa. Ei ne naiset tunnu oikein itsekään tietävän, mitä haluavat. Toki yleisesti toitottavat, että sellainen kunnon mies on tavoite, mutta oikeesti sitten kuitenkin ne lapsellisia härskijuttuja heittävät jännät pojat kiinnostaa kovastikin enemmän. Tämä tuli todettua eräänkin naisen kohdalla, jota kaverini alkoi kiusoittelemaan. Siinä olisi kovastikin nainen ollut menossa fyysisiin kontakteihin, vaikka minulle väitti ettei kaveri kiinnostanut. Kaverin näyttämät viestit esitti kuitenkin vähän toista.

Puhut jostain teinityttöjen ja ihan nuorten naisten maailmasta. Se kuvaa vain ihan sen henkisen kasvun alussa olevia nuoria eikä ole sen kummempaa kuin teinipoikien kuolaus kun jossain vain vilahtaa tissi. Kyllä sekä miehet että naiset pääsevät tuon vaiheen yli yleensä aika pian ja sitten jo kiinnostaa muutkin asiat. Toki on aina yksilöitä jotka eivät koskaan aikuista mutta he ovat kyllä pieni vähemmistö.

Näkemystäsi hämää myös se että ne fiksut ja kypsät ihmiset pariutuvat yleensä ensimmäisenä joten mitä vanhempiin ikäluokkiin mennään niin sitä vähemmän ne vapaana olevat sinkut enää kuvaavat sitä mitä miehet tai naiset keskimäärin ovat.

Näin sivusta kommentoisin, että kyllä tuossa perää on, että naiset sanovat haluavansa kilttejä kunnon miehiä, mutta sitten ne härskejä laukovat pahat pojat kuitenkin kiinnostavat. Tiedän yhden tapauksen kotikulmilta, jossa kaikki paheksuivat erästä "sekatyömiestä", joka lähinnä kaljoittelee. Hän on kuitenkin hoikka ja jäntevä ja jotenkin tosi supliikki ja itsevarma jutuissaan. Ulkoisesti mies elää melko rappiolla, mutta siitä huolimatta varatut naiset ovat sortuneet häneen. Jokainen mies ihmettelee tätä, koska oikeasti kyseessä on tyyppi, joka ei saa omia asioitaan hoidettua ja jolta puuttuu hampaitakin. Kuka tahansa äijä paikkakunnalla on häneen verrattuna ulkoisesti siistin ja huolitellun näköinen. Silti naimisissa olevat rouvatkin ovat kutsuneet häntä kesällä saunomaan kanssaan ym., koska jokin siinä karkeudessa ja härskeissä jutuissa kiihottaa. Luonnollisesti yksikään nainen ei tätä avoimesti myönnä.

Se mitä nainen sanoo ja mitä nainen tekee, ovat kaksi eri asiaa.

Ensiksikin, tuo ei uppoa jokaiseen. Ja kerron sulle sen salaisuuden. Hän ei ole naiselle härski, vaikka teidän jutuissa olisikin. Naiselle hän kertoo, miten nainen on parasta mitä elämä voi suoda, miten hän vihdoin löysi sen mitä on etsinyt, miten naisen vartalo eri kohtineen on jumalainen jne jne. Hänellä on pokkaa valehdella silmää räpäyttämättä ja supliikkina sana hallussa.

Miksiköhän naiset ei voi vaan sanoa suoraan, että se jännä kiinnostaa, vaan pitää yrittää esittää jotain muuta. Ikäänkuin tietäisivät itsekin, että se mies ei ole hyvä ja pelkästään haitaksi heille, vaan kun eivät vaan voi vastustaa? Vähän kuin alkkis piilottelisi pulloaan?

Naiset? Voisitko nyt rajata vähän tarkemmin tuota määrettä naiset, koska väitteesi koskee vain yhtä osaa naisista, noin kymmentä prosenttia. Oletko itse kiinnostunut juuri tuosta pääkopastaan epäkunnossa olevasta vähemmistöstä vai miksi asia vaivaa sinua? Liikutko kantaräkälän naisten parissa ja harmittaa, kun he eivät huomaa sinua vaan aina sen testokusetusmaken?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turvaton kiintymyssuhde ja/tai traumoja taustalla. Olin itse nuorempana samanlainen kunnes käsittelin ongelmani ja rakastuinkin pian tasaiseen ja turvalliseen normaaliin mieheen, joka näytti selvästi, että on kiinnostunut minusta. Ei tarvinnut enää korjata sitä jotakin mikä oli rikki sillä, että saisi minut torjuvan ihmisen rakkauden. Terve ihminen ei kiinnostu eikä jää roikkumaan ihmiseen, jolta ei saa vastavuoroisesti rakkautta.

Minäkin olin nuorena tällainen, kunnes löysin pitkäaikaisen parisuhteen. Sen kariuduttua taannuin kuitenkin takaisin. Nyt en meinaa päästä takaisin jaloilleni edes terapiassa.

Onkin tosi tärkeää käydä ne asiat läpi ja jatkaa työstämistä läpi elämän ettei jossain vaiheessa ota takapakkia. Koko elämän mittainen työ.

Minä haluaisin vaan päästä irti koko rakkauden kaipuusta. Tulla sellaiseksi itsenäiseksi onnelliseksi ihmiseksi, joka ei tarvitse kumppania mihinkään. Oppia hyväksymään, ettei rakkaus ole minua varten. Minua ei vaan ole rakennettu siihen. Elämä voi silti olla täynnä muita ilon ja onnen lähteitä, kun vaan pystyisi luovuttamaan rakkauden perään haikailusta. En vaan osaa.

Rakkauden ja parisuhteen kaipuu on useimmille meistä sisäsyntyistä ja on ihmisen täysin luonnollinen tarve. Ehkä se aiheuttaa tuskaa, jos sen pyrkii aktiivisesti kieltämään. En tiedä auttaisiko sellainen, että hyväksyy sen tarpeen ja sitten hyväksyy sen, että se ei välttämättä koskaan toteudu. Ehkä ei kannata sulkea itseltään pois rakkauden mahdollisuutta, vaikka hyväksyisi sen, että se ei koskaan toteudu. Hyväksyy sen, että nyt tuntuu paskalta kun ei ole parisuhdetta ja toisena päivänä taas elämä tuntuu tosi kivalta ja mielekkäältä.

Kun rakkauden tarpeet kieltää, niin silloin jää turvalliseen tilanteeseen ulkoisesti, mutta itse tilanne ei muutu. Esimerkiksi erakko, joka välttelee ihmisiä on hyvin voimakkaasti omien puolustusmekanismiensa ohjaama ja ne hallitsevat häntä eli pidättelevät, mikä vie valtavasti energiaa. Pelko hallitsee. 

Sitten on tietysti jotkut persoonallisuushäiriöt, jolloin puolustusmekanismit ovat sementoituneet luonteeseen ja ovat pysyviä, jolloin rakkauden ja yhteyden kaipuuta muihin ei lainkaan ole, ei edes tiedostamattomalla tasolla. Vainoahdistus on sementoitunut objektisuhteisiin pysyvästi. Lievemmissä tapauksissa päästään työskentelyn avulla depressiiviseen positioon, jolloin objektisuhteita päästään vähitellen käsittelemään realiteeteista käsin. 

En minä halua kieltää tai taistella vastaan. Minä haluan aidosti vapautua siitä. En vaan näe sitä enää mahdollisena. Tai joo, mahdollisena kyllä, mutta sen verran epätodennäköisenä että koen sen odottelun ja haikailun elämän tuhlaamisena. Olisin ehjempi, jos lakkaisin ripustamasta onneni johonkin saavuttamattomaan unelmaan rakkaudesta.

Terve ihminen rakastaa ja tekee työtä, mutta rakkaudella ei tuossa tarkoiteta romanttista rakkautta, vaan rakkautta ylipäätään, kykyä rakastaa. Rakkaus ei siis ole mitään sellaista, jonka saa toisilta ihmisiltä, se on asian ydin.

Kyllä minä rakastan. Lapsia, ystäviä, vanhempiani. Kyse oli siitä, että haluaisin vapaaksi romanttisen ja seksuaalisen rakkauden kaipuusta. Tai jos se rakkaus nyt on tässä sanana sellainen johon helposti takerrutaan, niin haluaisin irti siitä kaipuusta jonka jahtaaminen jatkuvasti minua satuttaa. Oli se sitten mitä tahansa. Se nyt oikeastaan on ehkä samantekevää minkä nimen sille kukin haluaa antaa, minä haluaisin vain vapautua siitä.

Käytit sattumoisin sanaa, jota olen aina käyttänyt naisista, joilla on tätä ongelmaa. He ovat jahtaajia eli siinä on jotain pakonomaista. Sen sijaan että yrität vapautua siitä kannattaisi ehkä yrittää tehdä sitä tietoisemmin.

Siis yrittää tehdä tietoisemmin mitä? Jahtaamista, luopumista, "oikean" rakkauden etsimistä?

Jahtaamista. Eli kirjoita mitä teet, mitä ajattelet vaikka muistiin. Silloin on helpompi nähdä mitä tapahtuu jälkikäteen ja huomata, kun se alkaa toistua seuraavalla kerralla. Sinuna kiinnittäisin huomiota erityisesti alkuvaiheeseen miten tulkitset miehen käytöstä. Kirjoita vaikkapa "mitä mies teki" "minun tulkintani". 

Se mitä yrittää vastustaa aktiivisesti vie enemmän energiaa kuin se, että vain antaa tapahtua. Voit hyväksyä sen itsessäsi, että sinulla on taipumus rakastua alhaisella kynnyksellä, onhan siinä hyviäkin puolia. Sinun ei silti tarvitse tehdä mitään eli poistaa tilanteen aiheuttamaa kutkutusta toiminnalla: sellaisella toiminnalla, minkä vähitellen huomaat kaavaksi. 

Jos nyt siitä edes on kyse. Ilmeisesti puhut vain yhdestä tapauksesta kun et saanut vastarakkautta. Ei siitä vielä kaavaa muodostu, kun aloituksessa oli kyse elämän mittaisesta kaavasta.

Kyllä kyseessä on jossain määrin kaava, mutta se oli pitkän parisuhteen vuoksi tauolla. Kuitenkin ikävuodet 17-30 meni aika lailla samaa kaavaa toistaen. Hakeudun suhteisiin, joissa tulen satutetuksi. Jotka on tavalla tai toisella mahdottomia. Joskus miehet on varattuja, useimmiten ei. En usko että kyse on minulla kilpailusta tai edes kielletyn tai saavuttamattoman himosta. Vaan jostain itsetuhon muodosta. Osa minusta kerjää verta nenästään. Tunnistaa loistomahdollisuuden rysäyttää täysillä päin seinää ja painaa kaasun pohjaan. Jee, nyt on oiva tilaisuus saada huolella turpiin, kyllä kiitos!

Nämä minun kohteenihan ei ikinä ole sellaisia, joilta ei saa mitään vastakaikua. Vaan juuri niitä kyllä-ei-vaarinhousut -arpojia. Tykkää, ei tykkää, tykkää, ähäkutti enpäs tykkääkään. Ainakaan tarpeeksi. Annan tikkarin ja otan sen pois -tyyppejä.

Tai sitten minä mokaan ne itse. Ehkä se kiinnostus onkin alunperin molemminpuolista. Mutta hulluus alkaa paistaa naamarin takaa kun vähän lähemmin tutustuu, ja taas näkyy yhdestä miehestä pelkät perävalot. Ja minä itken sikiönä suihkun lattialla ja hoen että minä en ole mitään.

Uskon, että tiedät itse parhaiten minkätyyppistä tuo kohdallasi on. Tässä ei niinkään ole kyse suhteen ja ihmisten ulkoisista puitteista, ulkonäöstä, statuksesta, vaan henkilön sisäisestä problematiikasta, joka heijastuu suhteisiin. Siis niihinkin suhteisiin, joissa vastapuolella ei tosiasiassa ole vetoa samantyyppiseen asetelmaan, jolloin suhde päättyy. 

Tuosta tykkään - enpäs tykkäkään -kuviosta sanoisin yleisen elämänkokemuksen perusteella, että oikea vaihtoehto on "en tykkää". Mitä näitä olen seurannut, niin kyse on joko siitä, että halutaan helposti seksiä (mies) ja puhutaan mukavia tai sitten siitä, että nainen tai mies itse on taipuvainen toiveajatteluun, jolloin kyseessä on projektio. Esimerkiksi, kun itse ollaan ihastuneita, tulkitaan kaikki mitä toinen tekee ihastukseksi olipa se sitten mitä tahansa. Oharit on kiirettä, välttely sitoutumishaluttomuutta jne. Aina löytyy selityksiä. 

Se tulkintakehikko missä omaa tapaansa olla suhteessa ja ajatella sitä on ihan helkkarin tärkeä meille jokaiselle. Juuri kukaan ei kuitenkaan selvitä sitä, vaan jäädään pintatasolle miettimään kumppanin ominaisuuksia, "oikeutta" tunteeseen x tai y (ikään kuin sitä varten pitäisi perustaa oikeusistuin saako tuntea jotain tunnetta vai ei) ja loppujen lopuksi jos tulee lapsia, koko tämä kehikko siirtyy heihin.

Kiintymyssuhdemallissa (siinä turvallisessakin) on kyse hyvin dynaamisesta ilmiöstä, taipumuksesta reagoida ja lisäksi vielä persoonallisuudenpiirteistä, jotka ovat pysyviä. Impulsiivisuus, tasaisuus, rytmi (nopea vai hidas), kaiken tuollaisen vaikutus siihen miten ollaan kontaktissa toiseen vaikuttaa myös lapsuudenperheen mallien ja arvostusten lisäksi. Kun tulee tietoiseksi noista asioista, olen ainakin itse kokenut sen hyvin mielenkiintoiseksi, mutta myös hyvin vaikeasti muutettavissa olevaksi asioiksi. Olen saanut selville, että minun miestyyppini muistuttaa hyvin pitkälle tiettyjä henkilöitä lapsuudessani. En osaa kuvitella, että pystyisin kiinnostumaan seksuaalisesti muunlaisista. Vaikka kuinka olisi ulkoisesti samantyyppinen, ei silti. Tietyt asiat on vain oltava, että kiinnostus syntyy. Juuret asioille ovat pitkät.

Tuosta tykkään - en tykkää olet varmaan pitkälti oikeassa. Pääasiassa se on ei ja kaikki muu on omien toiveiden heijastamista. Tosin on niitäkin tapauksia, että vasta jälkikäteen olen tajunnut kuvittelleeni ehkä enemmänkin sen "ei tykkää" puolen. Olen nimittäin taipuvainen heijastamaan niihin tulkintoihin paitsi toiveitani, myös pelkojani. Näen herkästi pieniä torjuntoja sielläkin missä niitä ei ole.

Ehkä tasaisen jahkailun sijaan tyypillistä suhdekehitystä kuvaa sellainen laskeva trendi. Se alkaa hullaantumisella, joka on tyypillisesti ainakin jossain määrin molemminpuolista. Ainakin pienen hetken. Mutta se kääntyy epävarmuudeksi ja empimiseksi joka lopulta kallistuu torjuntaan. Viestit harvenee ja lyhenee, kunnes loppuu kokonaan. Humaantunut katse muuttuu kylmyydeksi. Minä näen sen jo kaukaa mutten osaa tehdä mitään sen pysäyttämiseksi. Osa minusta ajattelee, että se on väistämätön seuraus siitä että päästän jonkun lähelle. Se joku näkee minun sisälleni ja huomaa, ettei kaikkien kovien kuorten alla olekaan kultaa. Ja siitä alkaa se väistämätön etääntyminen.

Kirjoitat hyvin. Tuo loppu kuvastaa mielestäni tavanomaisia ihmissuhteita eikä sitä, ettet ole kultaa tai että sinun sisällesi olisi nähty. Koska normaalistikin (ennen kun tuntee jonkun ihmisen paremmin) kuuluu prosessiin projektioita ja introjektioita. Siis oletuksia. Eli kyseessä ei ole välttämättä mitään patologista, vaan tutustumisen prosessi voi johtaa jomman kumman ymmärrykseen siitä, että me emme sovikaan yhteen. Toki se on hylkääminen, jos itse olisi tahtonut jatkaa, mutta ei se sinun arvoasi vie. Ehkä sinuun sijoitettiin jotain omaa, joka pois vedettiin, jolloin todennäköisesti säästyit paljolta. 

Jos tekisit johtopäätöksiä itse aikaisemmin, olisit itse hylkäämässä muita. Jomman kummanhan se on aina tehtävä, jos suhde päättyy.

* lähestymässä = lähentymässä

Vierailija kirjoitti:

Minulla on täysin sama kokemus, tosin näitä hyviä tasapainoisia ja kunnioittavasti suhtautuvia poikia oli ainakin kaksi ja ihan ensimmäinenkin lyhytaikainen poikaystävänikin oli tällainen. Varsinkin yhden kanssa olimme useamman vuoden ajan ystäviä. Siinä vaiheessa kun suhteemme oli lähestymässä juoksin lopulta karkuun, koska en pystynyt muuhun.

Olen kuitenkin ikuisesti kiitollinen näille nuoruuden aikaisille poikaystävilleni. He palauttivat luottamukseni miehiin ja antoivat mallin hyvästä parisuhteesta, mukavasta ja rauhallisesta yhdessäolosta ja valmistivat minua nykyiseen pitkäaikaiseen suhteeseeni.

Vierailija kirjoitti:

Teininä pelästyin, kun itse olin vielä raakile perhehelvetistä ja tunnepuoleltaan tasapainoiselta vaikuttava poika kiinnostui minusta ja olisi pitänyt lopulta sitoutua. Juoksin pakoon, vaikka hän oli "elämäni rakkaus".

Sitten olen kasvanut aikuiseksi ja nykyään kriteeri on se, että vastapuoli omaa terveen tunnemaailman ja kyvyn kiintyä ja olla aiheuttamatta draamaa draaman vuoksi ja kohtelee minua hyvin ja arvokkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tottunut siihen että miehet kiinnostuvat. Jos menen treffeille, on lähes satavarmaa, että mies ihastuu, haluaa tavata uudestaan ja on aktiivinen minun suuntaani.
Liika helppous kuitenkin tekee miehestä luotaantyöntävän. Mies, joka ei heti ole sulaa vahaa, on tavoittelemisen arvoinen.

Et siis oikeastaan halua mitään suhdetta vaan vain deittailupelejä? Jos haluaisit suhteen niin olisi vain positiivista jos toinen on "helppo" ja sinusta kovin kiinnostunut.

Haluan, mutta en sellaisen kanssa, jonka tiedän saavani heti sormia napsauttamalla. Pitää olla pieni epävarmuus miehen kiinnostuksen suhteen.

Eli siis haluat jännitystä ja peliä enmmän kuin suhdetta.

En sanoisi niinkään. Haluan että molemmat ovat ikään kuin samalla viivalla, eli kummallekin se toinen ihminen on yhtä lailla "saavutus". En halua suhdetta jossa olen itse miehelle saavutus mutta mies ei ole minulle, ja olen suhteessa näin ollen ns. niskan päällä. Ymmärtääköhän kukaan mitä tarkoitan?

Ymmärrän, että olet vielä aika keskenkasvuinen ja sinulla ei ole parisuhdetaidot vielä kovinkaan aikuisen tasolla. Parisuhteessa ei ole kysymys saavutuksesta, vaan ihmissuhteesta. Sinuna miettisin, että mihin tarpeeseen (huono itsetunto, arvottomuuden tunne, jne.?) tuo saavutus-näkökulma sinulla liittyy. 

Haluan suhteelta henkistä syvyyttä, mutta jos mies haluaa minut vain koska näytän tietynlaisesta (ja olen hänelle sen puolesta saavutus), silloin suhteesta ei tulisi tasapainoinen.

Ei se suhde muutu tasapainoiseksi sillä että sinäkin pidät häntä saavutuksena. Se toimii vasta kun kumpikaan teistä ei pidä toista saavutuksena vaan ihanana ihmisenä jonka kanssa haluaa olla.

No juuri tämä! Ja juuri siksi en kiinnostu miehistä jotka saisin heti niin halutessani, koska ei heitä oikeasti kiinnosta mikään muu kuin ulkoiset asiat. Voisin olla millainen persoona tahansa ja he olisivat sulaa vahaa. Mies joka ei heti päätäpahkaa ihastu minuun ja halua yhteistä elämää kanssani osoittaa, että hänelle ei merkitse pelkkä kuori. Siksi hän herättää kiinnostuksen.

Et nyt ymmärrä että ongelma ei ole siinä kuka pitää ketäkin saavutuksena tai kuka haluaa ketäkin vaan niiden miesten laadussa jotka sinua yrittävät. Ilmeisesti siellä on niin paljon näitä "kuolaajia" että et enää edes huomaa sieltä joukosta niitä ihan tavallisia miehiä jotka olisivat sinusta kiinnostuneita myös ihmisenä. He eivät kenties edes uskalla lähestyä sinua kun nuo muut miehet ovat siinä välissä ja sinä kiinnität huomion vain niihin.

Pelkästä ulkonäöstä kiinnostuneen tunnistan helposti siitä, että mies itse on minuun verrattuna ihan eri sarjassa ulkonäöltään.

Et sinä ystävä hyvä edelleenkään osaa niitä ajatuksia lukea. Eri

Mun ei tarvi kuin peiliin vilkaista niin ei ole ollenkaan vaikeaa käsittää, miksi minä valikoidun niin helposti miesten kohteeksi. Luonne ei näy päällepäin.

No ei näy jos sinä vain istut hiljaa ja keskityt näyttämään kaunilta. Mutta teet sinä elämässä varmaan paljon muutakin asioita joissa sinut näkee myös ihan ihmisenä ja voi kertoa omia ajatuksiasi.

Yleisimmin minua on lähestytään tilanteissa, jotka eivät kyllä kerro minusta ihmisenä yhtään mitään. Ehkä sen että käyn kaupassa tai lenkillä. Jos nuo asiat tekevät minusta jonkun silmissä tavattoman mielenkiintoisen, silloin hän näkisi lähes jokaisen ihmisen mielenkiintoisena. En kuitenkaan usko, että nämä lähestyvät jokaista, jonka näkevät lenkkeilevän.

No sitten ehkä blokkaat jatkossa ne lähestymiset jossa sinua ei nähdä ihmisenä ja jätät jäljelle vain ne joissa niin voi olla. Esim. työssä tai opiskelussa, harrastuksissa, yhteisten ystävien luona jne.

Käytännössä sitten pitää blokata kaikki (kuten olen tehnytkin). Työssä on jonkin verran kyselty treffeille, mutta siellä sama juttu - mulla on rooli päällä, eikä se millainen siellä olen, kerro minusta mitään ihmisenä. Sanon vaan ne samat fraasit kuin kaikki muutkin, jotka tekevät samaa työtä.

Olen miettinyt uudelleen tinderin lataamista, sillä jotenkin se kuitenkin tuntuu parhaalta tavalta tutustua vastakkaiseen sukupuoleen. Lähtötilanne on molemmilla sama, eikä niin että toinen yksipuolisesti kiinnostuu toisesta ja sitten ottaa kontaktia, kun toinen ei edes ole pistänyt koko ihmistä merkille.

Minusta ongelmasi tuli esille jo aikaisemmin eli jostain syystä kuvittelet, että sinun tulisi olla kiinnostunut miehestä, joka on sinusta kiinnostunut ja kuvittelet, että me markkinoisimme tässä sellaista vaihtoehtoa. Niinhän kukaan ei ole tehnyt, vaan normaalia mallia ainoastaan, missä kiinnostus on alusta asti molemminpuolista sen verran, että viitsii treffeille lähteä. Ilmeisesti lähdet hyvin alhaisella kynnyksellä treffeille, jolloin tietenkin suurin osa miehistä ei kiinnosta. 

Aika monilla tuntuu lukemani perusteella olevan samaa ongelmaa. Koska parisuhdetta ei oikein löydy, lähdetään treffeille, vaikka ei kiinnosta eikä kiinnostus siitä lisäänny, vaikka mitä tekisi. Sen vuoksi, että nämä asiat eivät ole paperisia, vaan hormonaalisia. Miehillä kiinnostus seksiin saa aikaan alhaista kynnystä, vaikka ulkonäkö ei kiinnostaisikaan, naisten motiivit ehkä moninaisempia.

En lähde alhaisella kynnyksellä treffeille. Kaikki treffit joilla tähän mennessä olen ollut, olivat tinderin kautta, silloin kun siellä vielä olin. En ole koskaan mennyt treffeille näiden kadulla, kaupassa tai töissä kyselijöiden kanssa. Tindertreffeillekin mulla oli siinä mielessä melko korkeat vaatimukset, että keskusteluista piti käydä selväksi, että kyseessä on fiksu ihminen. Usein treffeillä se ihminen ei kuitenkaan kiinnostanut minua yhtään, ulkonäkö ei miellyttänyt ja koin muutenkin että ollaan ihan eri aaltopituudella. Tokihan miehiä kiinnosti koska olin kuitenkin sen näköinen, että varmaan koskaan elämässään heillä ei tällaiseen naiseen olisi ollut mahdollisuuksia.

Sori, mutta käsitys ulkonäöstäsi vaikuttaa hieman ylimitoitetulta, vaikka en lainkaan epäile, ettetkö olisi erittäin kaunis, seksikäs ja hyvännnäköinen. Mutta kaikki miehet eivät silti huumaannu sinusta vain sen vuoksi, vaikka niin ajatteletkin omalta kannaltasi ei-kiinnostavien tekevän. Heillä on monenlaisia motiiveja, he ovat erilaisia miehiä ja ihmisiä, vaikka suurin osa kyllä varmaan mielellään harrastaisi seksiä kanssasi.

Ei kannata aliarvioida itseään, mutta ei myöskään yliarvioida, vaikka pieni yliarvio onkin terveellistä. Se voi johtaa myös harhaan kuten siihen, että voisi tietää muiden ajatukset. 

En sano että olisin erittäin kaunis, seksikäs ja hyvännäköinen, mutta niiden miesten rinnalla aivan eri sarjassa. Tähän toteamukseen riittää että itsellä on silmät päässä. Harvoin näen itseni tyylistä naisia missään sellaisten miesten kanssa kuin nämä olivat. Jälkikäteen sainkin mm. viestiä, kuinka olin paljon parempi kuin oli etukäteen osannut kuvitella. Pystyin toki päättelemään aika paljon miesten ilmeistä ja muista reaktioista ensikohtaamisessamme.

Toki joku saattoi pitää minua vastenmielisenäkin mutta hienon persoonani takia halusi ehdottomasti tavata uudelleen, mutta pidän tätä melko epätodennäköisenä. Varsinkin kun paljastan itsestäni ensitreffeillä tyypillisesti varsin vähän.

Ei persoonasi ole sinun ulkonäöstäsi riippumaton. Sinulla tuntuu olevan mustavalkoista jakoa sen välillä kiinnostuuko joku vain persoonastasi tai vain ulkonäöstäsi, joista jälkimmäisen sitten yhdistät ulkonäöltään vaatimattomaan mieheen. Mikään ei todista sitä, että nimenomaan vaatimaton mies ei voisi olla kiinnostunut molemmista aivan kuten se komeakin mies, joka itseäsi kiinnostaa. Tai molemmat voivat pitää sinua kiinnostavana seksikumppanina pelkästään ja tarinoida silti kaikennäköistä, joka saa sinut uskomaan tai sitten ei. 

Tässäkin taitaa olla kyse projektiosta eli todellisuudessa sinä itse kiinnität huomiota vain miehen ulkonäköön (vaikka syytät siitä miehiä), jos hän ei mielestäsi ole tasollasi ja ajattelet hänen olevan tietynlainen. Välinpitämättömästi käyttäytyvä mielestäsi komea mies taas mielestäsi todistaa, että häntä ulkonäkösi huumaa, vaikka se on yhtä epärealistinen kulma sekin. Välinpitämättömyys tms. nimittäin johtuu usein siitä, että oikeasti ei välitä, ei siitä ulkonäöstäkään. 

Varmaan itsellänikin on vastaavia, ulkopuolisesta hassulta kuulostavia projektioita, jota on itse vaikea tajuta, kun on ajatellut niin hyvin kauan. 

Eikä ole ihan luonnollista että on helpompi uskoa että mies, joka on minun kanssani samalla viivalla ulkonäkönsä puolesta, haluaa minua jonkin muun asian takia kuin ulkonäön, kun en ole hänelle mitään sellaista, johon hänellä ei ikipäivänä olisi mahdollisuuksia?

Eikö se ole vähän miesten vähättelyä, jos ajattelee, että vain itsensä kanssa ulkonäöllisesti samalla tasolla oleva voi olla kiinnostunut jostain muusta kuin sinun ulkonäöstäsi. Kaikki oikeasti parisuhdetta haluavat miehet ovat kiinnostuneita naisen luonteesta ja persoonasta ja sitten vasta ulkonäöstä. Jos siis puhutaan aikuisista miehistä, jotka tietävät, että onnistunut parisuhde ei muodostu kenenkään ulkonäöstä. Pikkupojat ovat sitten erikseen. On aika paljon niitä miehiä, jotka eivät ole kummoisen näköisiä, mutta heissä on karismaa ja saavat kenen tahansa naisen. Ei nämäkään tyypit yleensä ole kiinnostuneita vain naisen ulkonäöstä. Jotkut toki ovat, mutta he ovat oma lukunsa. Pääpointtina on siis se, että kyllä miehiä kiinnostaa naisessa persoonallisuus, jos hakevat parisuhdetta eivätkä he deittaile kaunista naista vain ulkonäön takia.

No näin. Huvittaa nämä palstan jutut kyllä, kun miehet on muka pinnallisia ja vaatii vaan timmejä salikissoja. Todellisuudessa ei ole ollenkaan näin ja joku 150kg anti-salikissakin näyttää olevan hyvinkin haluttua tavaraa kun omaa vain mukavan ja nauravaisen luonteen. Vain jotkut aivan harvat kaltaiseni pornon pilaamat on niin pinnallisia, että naisia arvotetaan ja kelpuutetaan ensisijaisesti ulkonäön mukaan. sivusta

Se mikä tosta unohdetaan aina lisätä, että naisen pitää olla riittävän "tyhmä"/alistuva. Ei riitä, että hän on ihana, naurava, hauska jne, jos hän on liian älykäs -> ei ole vedätettävissä eikä muokattavissa.

Jälleen sellaista stereotypisointi että ei ole tosikaan. Kyllä fiksut miehet haluavat keskimäärin myös fiksun naisen. Muuten elämä olisi aika yksipuolista jos eletään ihan eri maailmoissa. 

Epävarmat miehet varmaan sitten saattavat haluta sellaisen naisen jota voivat pitää itsensä alapuolella ja hallita. Mutta tämä on sairas taipumus, ei mikään normi.

Totta, yleistin asiattomasti. Oma katsantokanta on vääristynyt, koska oken superälykäs eikä se tuo ongelmia missään muualla kuin parisuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen nainen. Tämän takia parisuhdemarkkinat ovat höyryävää paskaa.

Jaa. No haluaahan valtaosa miehistäkin isotissisiä salikissoja eikä niitä naisia joita voisi oikeasti saada.

Valtaosa miehistä tykkää katsella isotissisiä salikissoja. Sama valtaosa miehistä kuitenkin haluaisi itselleen ihan tuikitavallisen naisen, joka olisi pyyteettömästi ja mutkattomasti miehestä aidosti kiinnostunut eikä vaatisi mitään ihmeellisyyksiä tai psykologista sodankäyntiä tai teatteria naisen voittaakseen ja säilyttääkseen kestävän parisuhteen.

No ihan samoin valtaosa naisista haluaa ihan tavallisen miehen joka on naisesta aidosti kiinnostunut. Ja jos yhtään katselet ympärillesi niin sellaisia tavisparejahan valtaosa pariskunnista onkin. Yksin jäävät sekä miehistä että naisista ne jotka syystä tai toisesta haikailevat sitä jota eivät voi saada.

Jaapa jaa. Ei ne naiset tunnu oikein itsekään tietävän, mitä haluavat. Toki yleisesti toitottavat, että sellainen kunnon mies on tavoite, mutta oikeesti sitten kuitenkin ne lapsellisia härskijuttuja heittävät jännät pojat kiinnostaa kovastikin enemmän. Tämä tuli todettua eräänkin naisen kohdalla, jota kaverini alkoi kiusoittelemaan. Siinä olisi kovastikin nainen ollut menossa fyysisiin kontakteihin, vaikka minulle väitti ettei kaveri kiinnostanut. Kaverin näyttämät viestit esitti kuitenkin vähän toista.

Puhut jostain teinityttöjen ja ihan nuorten naisten maailmasta. Se kuvaa vain ihan sen henkisen kasvun alussa olevia nuoria eikä ole sen kummempaa kuin teinipoikien kuolaus kun jossain vain vilahtaa tissi. Kyllä sekä miehet että naiset pääsevät tuon vaiheen yli yleensä aika pian ja sitten jo kiinnostaa muutkin asiat. Toki on aina yksilöitä jotka eivät koskaan aikuista mutta he ovat kyllä pieni vähemmistö.

Näkemystäsi hämää myös se että ne fiksut ja kypsät ihmiset pariutuvat yleensä ensimmäisenä joten mitä vanhempiin ikäluokkiin mennään niin sitä vähemmän ne vapaana olevat sinkut enää kuvaavat sitä mitä miehet tai naiset keskimäärin ovat.

Näin sivusta kommentoisin, että kyllä tuossa perää on, että naiset sanovat haluavansa kilttejä kunnon miehiä, mutta sitten ne härskejä laukovat pahat pojat kuitenkin kiinnostavat. Tiedän yhden tapauksen kotikulmilta, jossa kaikki paheksuivat erästä "sekatyömiestä", joka lähinnä kaljoittelee. Hän on kuitenkin hoikka ja jäntevä ja jotenkin tosi supliikki ja itsevarma jutuissaan. Ulkoisesti mies elää melko rappiolla, mutta siitä huolimatta varatut naiset ovat sortuneet häneen. Jokainen mies ihmettelee tätä, koska oikeasti kyseessä on tyyppi, joka ei saa omia asioitaan hoidettua ja jolta puuttuu hampaitakin. Kuka tahansa äijä paikkakunnalla on häneen verrattuna ulkoisesti siistin ja huolitellun näköinen. Silti naimisissa olevat rouvatkin ovat kutsuneet häntä kesällä saunomaan kanssaan ym., koska jokin siinä karkeudessa ja härskeissä jutuissa kiihottaa. Luonnollisesti yksikään nainen ei tätä avoimesti myönnä.

Se mitä nainen sanoo ja mitä nainen tekee, ovat kaksi eri asiaa.

Ensiksikin, tuo ei uppoa jokaiseen. Ja kerron sulle sen salaisuuden. Hän ei ole naiselle härski, vaikka teidän jutuissa olisikin. Naiselle hän kertoo, miten nainen on parasta mitä elämä voi suoda, miten hän vihdoin löysi sen mitä on etsinyt, miten naisen vartalo eri kohtineen on jumalainen jne jne. Hänellä on pokkaa valehdella silmää räpäyttämättä ja supliikkina sana hallussa.

Kyllä on naiselle härski. Olen nähnyt hänet "toiminnassa", siinä pyöri rouvalla sukat jaloissa, kun kaljalta haiseva hampuusi sanoi, että tekisi hänellekin hyvää saada vähän kunnolla parrua kakkoseen, niin loppuisi se sievistely. Eihän se toisaalta ihme ole, kun kaikki joutuvat elämään sellaista sovinnaista pikkusievää elämää ja kätkemään eläimellisen puolensa. Sitten kun joku tulee ja sanoo, että sinäkin tarvitsisit kunnolla vaan parrua mekkoon, niin kiihottaahan se, jos oma parisuhde on arkistunut. Kyseinen tyyppi ei nyt tosiaankaan ole mikään runollinen naisten palvoja, vaan tosiaankin aina puheissaan härski, kaksimielinen, sovinistinen ja rasistinenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen nainen. Tämän takia parisuhdemarkkinat ovat höyryävää paskaa.

Jaa. No haluaahan valtaosa miehistäkin isotissisiä salikissoja eikä niitä naisia joita voisi oikeasti saada.

Valtaosa miehistä tykkää katsella isotissisiä salikissoja. Sama valtaosa miehistä kuitenkin haluaisi itselleen ihan tuikitavallisen naisen, joka olisi pyyteettömästi ja mutkattomasti miehestä aidosti kiinnostunut eikä vaatisi mitään ihmeellisyyksiä tai psykologista sodankäyntiä tai teatteria naisen voittaakseen ja säilyttääkseen kestävän parisuhteen.

No ihan samoin valtaosa naisista haluaa ihan tavallisen miehen joka on naisesta aidosti kiinnostunut. Ja jos yhtään katselet ympärillesi niin sellaisia tavisparejahan valtaosa pariskunnista onkin. Yksin jäävät sekä miehistä että naisista ne jotka syystä tai toisesta haikailevat sitä jota eivät voi saada.

Jaapa jaa. Ei ne naiset tunnu oikein itsekään tietävän, mitä haluavat. Toki yleisesti toitottavat, että sellainen kunnon mies on tavoite, mutta oikeesti sitten kuitenkin ne lapsellisia härskijuttuja heittävät jännät pojat kiinnostaa kovastikin enemmän. Tämä tuli todettua eräänkin naisen kohdalla, jota kaverini alkoi kiusoittelemaan. Siinä olisi kovastikin nainen ollut menossa fyysisiin kontakteihin, vaikka minulle väitti ettei kaveri kiinnostanut. Kaverin näyttämät viestit esitti kuitenkin vähän toista.

Puhut jostain teinityttöjen ja ihan nuorten naisten maailmasta. Se kuvaa vain ihan sen henkisen kasvun alussa olevia nuoria eikä ole sen kummempaa kuin teinipoikien kuolaus kun jossain vain vilahtaa tissi. Kyllä sekä miehet että naiset pääsevät tuon vaiheen yli yleensä aika pian ja sitten jo kiinnostaa muutkin asiat. Toki on aina yksilöitä jotka eivät koskaan aikuista mutta he ovat kyllä pieni vähemmistö.

Näkemystäsi hämää myös se että ne fiksut ja kypsät ihmiset pariutuvat yleensä ensimmäisenä joten mitä vanhempiin ikäluokkiin mennään niin sitä vähemmän ne vapaana olevat sinkut enää kuvaavat sitä mitä miehet tai naiset keskimäärin ovat.

Näin sivusta kommentoisin, että kyllä tuossa perää on, että naiset sanovat haluavansa kilttejä kunnon miehiä, mutta sitten ne härskejä laukovat pahat pojat kuitenkin kiinnostavat. Tiedän yhden tapauksen kotikulmilta, jossa kaikki paheksuivat erästä "sekatyömiestä", joka lähinnä kaljoittelee. Hän on kuitenkin hoikka ja jäntevä ja jotenkin tosi supliikki ja itsevarma jutuissaan. Ulkoisesti mies elää melko rappiolla, mutta siitä huolimatta varatut naiset ovat sortuneet häneen. Jokainen mies ihmettelee tätä, koska oikeasti kyseessä on tyyppi, joka ei saa omia asioitaan hoidettua ja jolta puuttuu hampaitakin. Kuka tahansa äijä paikkakunnalla on häneen verrattuna ulkoisesti siistin ja huolitellun näköinen. Silti naimisissa olevat rouvatkin ovat kutsuneet häntä kesällä saunomaan kanssaan ym., koska jokin siinä karkeudessa ja härskeissä jutuissa kiihottaa. Luonnollisesti yksikään nainen ei tätä avoimesti myönnä.

Se mitä nainen sanoo ja mitä nainen tekee, ovat kaksi eri asiaa.

Ensiksikin, tuo ei uppoa jokaiseen. Ja kerron sulle sen salaisuuden. Hän ei ole naiselle härski, vaikka teidän jutuissa olisikin. Naiselle hän kertoo, miten nainen on parasta mitä elämä voi suoda, miten hän vihdoin löysi sen mitä on etsinyt, miten naisen vartalo eri kohtineen on jumalainen jne jne. Hänellä on pokkaa valehdella silmää räpäyttämättä ja supliikkina sana hallussa.

Kyllä on naiselle härski. Olen nähnyt hänet "toiminnassa", siinä pyöri rouvalla sukat jaloissa, kun kaljalta haiseva hampuusi sanoi, että tekisi hänellekin hyvää saada vähän kunnolla parrua kakkoseen, niin loppuisi se sievistely. Eihän se toisaalta ihme ole, kun kaikki joutuvat elämään sellaista sovinnaista pikkusievää elämää ja kätkemään eläimellisen puolensa. Sitten kun joku tulee ja sanoo, että sinäkin tarvitsisit kunnolla vaan parrua mekkoon, niin kiihottaahan se, jos oma parisuhde on arkistunut. Kyseinen tyyppi ei nyt tosiaankaan ole mikään runollinen naisten palvoja, vaan tosiaankin aina puheissaan härski, kaksimielinen, sovinistinen ja rasistinenkin.

No, meidän kulmilla asuu vähän vastaava. Onnistumisprosentti on alle kymmenen eli kyllä, osuu ja uppoaa joihinkin naisiin, mutta valtaosaan EI. Niillä naisilla, joihin tuo toimii, on valmiiksi omat ongelmansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen nainen. Tämän takia parisuhdemarkkinat ovat höyryävää paskaa.

Jaa. No haluaahan valtaosa miehistäkin isotissisiä salikissoja eikä niitä naisia joita voisi oikeasti saada.

Valtaosa miehistä tykkää katsella isotissisiä salikissoja. Sama valtaosa miehistä kuitenkin haluaisi itselleen ihan tuikitavallisen naisen, joka olisi pyyteettömästi ja mutkattomasti miehestä aidosti kiinnostunut eikä vaatisi mitään ihmeellisyyksiä tai psykologista sodankäyntiä tai teatteria naisen voittaakseen ja säilyttääkseen kestävän parisuhteen.

No ihan samoin valtaosa naisista haluaa ihan tavallisen miehen joka on naisesta aidosti kiinnostunut. Ja jos yhtään katselet ympärillesi niin sellaisia tavisparejahan valtaosa pariskunnista onkin. Yksin jäävät sekä miehistä että naisista ne jotka syystä tai toisesta haikailevat sitä jota eivät voi saada.

Jaapa jaa. Ei ne naiset tunnu oikein itsekään tietävän, mitä haluavat. Toki yleisesti toitottavat, että sellainen kunnon mies on tavoite, mutta oikeesti sitten kuitenkin ne lapsellisia härskijuttuja heittävät jännät pojat kiinnostaa kovastikin enemmän. Tämä tuli todettua eräänkin naisen kohdalla, jota kaverini alkoi kiusoittelemaan. Siinä olisi kovastikin nainen ollut menossa fyysisiin kontakteihin, vaikka minulle väitti ettei kaveri kiinnostanut. Kaverin näyttämät viestit esitti kuitenkin vähän toista.

Puhut jostain teinityttöjen ja ihan nuorten naisten maailmasta. Se kuvaa vain ihan sen henkisen kasvun alussa olevia nuoria eikä ole sen kummempaa kuin teinipoikien kuolaus kun jossain vain vilahtaa tissi. Kyllä sekä miehet että naiset pääsevät tuon vaiheen yli yleensä aika pian ja sitten jo kiinnostaa muutkin asiat. Toki on aina yksilöitä jotka eivät koskaan aikuista mutta he ovat kyllä pieni vähemmistö.

Näkemystäsi hämää myös se että ne fiksut ja kypsät ihmiset pariutuvat yleensä ensimmäisenä joten mitä vanhempiin ikäluokkiin mennään niin sitä vähemmän ne vapaana olevat sinkut enää kuvaavat sitä mitä miehet tai naiset keskimäärin ovat.

Näin sivusta kommentoisin, että kyllä tuossa perää on, että naiset sanovat haluavansa kilttejä kunnon miehiä, mutta sitten ne härskejä laukovat pahat pojat kuitenkin kiinnostavat. Tiedän yhden tapauksen kotikulmilta, jossa kaikki paheksuivat erästä "sekatyömiestä", joka lähinnä kaljoittelee. Hän on kuitenkin hoikka ja jäntevä ja jotenkin tosi supliikki ja itsevarma jutuissaan. Ulkoisesti mies elää melko rappiolla, mutta siitä huolimatta varatut naiset ovat sortuneet häneen. Jokainen mies ihmettelee tätä, koska oikeasti kyseessä on tyyppi, joka ei saa omia asioitaan hoidettua ja jolta puuttuu hampaitakin. Kuka tahansa äijä paikkakunnalla on häneen verrattuna ulkoisesti siistin ja huolitellun näköinen. Silti naimisissa olevat rouvatkin ovat kutsuneet häntä kesällä saunomaan kanssaan ym., koska jokin siinä karkeudessa ja härskeissä jutuissa kiihottaa. Luonnollisesti yksikään nainen ei tätä avoimesti myönnä.

Se mitä nainen sanoo ja mitä nainen tekee, ovat kaksi eri asiaa.

Ensiksikin, tuo ei uppoa jokaiseen. Ja kerron sulle sen salaisuuden. Hän ei ole naiselle härski, vaikka teidän jutuissa olisikin. Naiselle hän kertoo, miten nainen on parasta mitä elämä voi suoda, miten hän vihdoin löysi sen mitä on etsinyt, miten naisen vartalo eri kohtineen on jumalainen jne jne. Hänellä on pokkaa valehdella silmää räpäyttämättä ja supliikkina sana hallussa.

Miksiköhän naiset ei voi vaan sanoa suoraan, että se jännä kiinnostaa, vaan pitää yrittää esittää jotain muuta. Ikäänkuin tietäisivät itsekin, että se mies ei ole hyvä ja pelkästään haitaksi heille, vaan kun eivät vaan voi vastustaa? Vähän kuin alkkis piilottelisi pulloaan?

Naiset? Voisitko nyt rajata vähän tarkemmin tuota määrettä naiset, koska väitteesi koskee vain yhtä osaa naisista, noin kymmentä prosenttia. Oletko itse kiinnostunut juuri tuosta pääkopastaan epäkunnossa olevasta vähemmistöstä vai miksi asia vaivaa sinua? Liikutko kantaräkälän naisten parissa ja harmittaa, kun he eivät huomaa sinua vaan aina sen testokusetusmaken?

Juuri noin naiset tekee, puhuu aina miten ovat fiksuja ja huomaavat kaikenlaisen kusettamisen, vain kiltti ja kunnollinen mies kelpaa mutta oikeasti sitten kuitenkin hihittely alkaa kun "make" tulee heittämään vähän läppää että mites olis parrua kakkoseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tottunut siihen että miehet kiinnostuvat. Jos menen treffeille, on lähes satavarmaa, että mies ihastuu, haluaa tavata uudestaan ja on aktiivinen minun suuntaani.
Liika helppous kuitenkin tekee miehestä luotaantyöntävän. Mies, joka ei heti ole sulaa vahaa, on tavoittelemisen arvoinen.

Et siis oikeastaan halua mitään suhdetta vaan vain deittailupelejä? Jos haluaisit suhteen niin olisi vain positiivista jos toinen on "helppo" ja sinusta kovin kiinnostunut.

Haluan, mutta en sellaisen kanssa, jonka tiedän saavani heti sormia napsauttamalla. Pitää olla pieni epävarmuus miehen kiinnostuksen suhteen.

Eli siis haluat jännitystä ja peliä enmmän kuin suhdetta.

En sanoisi niinkään. Haluan että molemmat ovat ikään kuin samalla viivalla, eli kummallekin se toinen ihminen on yhtä lailla "saavutus". En halua suhdetta jossa olen itse miehelle saavutus mutta mies ei ole minulle, ja olen suhteessa näin ollen ns. niskan päällä. Ymmärtääköhän kukaan mitä tarkoitan?

Ymmärrän, että olet vielä aika keskenkasvuinen ja sinulla ei ole parisuhdetaidot vielä kovinkaan aikuisen tasolla. Parisuhteessa ei ole kysymys saavutuksesta, vaan ihmissuhteesta. Sinuna miettisin, että mihin tarpeeseen (huono itsetunto, arvottomuuden tunne, jne.?) tuo saavutus-näkökulma sinulla liittyy. 

Haluan suhteelta henkistä syvyyttä, mutta jos mies haluaa minut vain koska näytän tietynlaisesta (ja olen hänelle sen puolesta saavutus), silloin suhteesta ei tulisi tasapainoinen.

Ei se suhde muutu tasapainoiseksi sillä että sinäkin pidät häntä saavutuksena. Se toimii vasta kun kumpikaan teistä ei pidä toista saavutuksena vaan ihanana ihmisenä jonka kanssa haluaa olla.

No juuri tämä! Ja juuri siksi en kiinnostu miehistä jotka saisin heti niin halutessani, koska ei heitä oikeasti kiinnosta mikään muu kuin ulkoiset asiat. Voisin olla millainen persoona tahansa ja he olisivat sulaa vahaa. Mies joka ei heti päätäpahkaa ihastu minuun ja halua yhteistä elämää kanssani osoittaa, että hänelle ei merkitse pelkkä kuori. Siksi hän herättää kiinnostuksen.

Et nyt ymmärrä että ongelma ei ole siinä kuka pitää ketäkin saavutuksena tai kuka haluaa ketäkin vaan niiden miesten laadussa jotka sinua yrittävät. Ilmeisesti siellä on niin paljon näitä "kuolaajia" että et enää edes huomaa sieltä joukosta niitä ihan tavallisia miehiä jotka olisivat sinusta kiinnostuneita myös ihmisenä. He eivät kenties edes uskalla lähestyä sinua kun nuo muut miehet ovat siinä välissä ja sinä kiinnität huomion vain niihin.

Pelkästä ulkonäöstä kiinnostuneen tunnistan helposti siitä, että mies itse on minuun verrattuna ihan eri sarjassa ulkonäöltään.

Et sinä ystävä hyvä edelleenkään osaa niitä ajatuksia lukea. Eri

Mun ei tarvi kuin peiliin vilkaista niin ei ole ollenkaan vaikeaa käsittää, miksi minä valikoidun niin helposti miesten kohteeksi. Luonne ei näy päällepäin.

No ei näy jos sinä vain istut hiljaa ja keskityt näyttämään kaunilta. Mutta teet sinä elämässä varmaan paljon muutakin asioita joissa sinut näkee myös ihan ihmisenä ja voi kertoa omia ajatuksiasi.

Yleisimmin minua on lähestytään tilanteissa, jotka eivät kyllä kerro minusta ihmisenä yhtään mitään. Ehkä sen että käyn kaupassa tai lenkillä. Jos nuo asiat tekevät minusta jonkun silmissä tavattoman mielenkiintoisen, silloin hän näkisi lähes jokaisen ihmisen mielenkiintoisena. En kuitenkaan usko, että nämä lähestyvät jokaista, jonka näkevät lenkkeilevän.

No sitten ehkä blokkaat jatkossa ne lähestymiset jossa sinua ei nähdä ihmisenä ja jätät jäljelle vain ne joissa niin voi olla. Esim. työssä tai opiskelussa, harrastuksissa, yhteisten ystävien luona jne.

Käytännössä sitten pitää blokata kaikki (kuten olen tehnytkin). Työssä on jonkin verran kyselty treffeille, mutta siellä sama juttu - mulla on rooli päällä, eikä se millainen siellä olen, kerro minusta mitään ihmisenä. Sanon vaan ne samat fraasit kuin kaikki muutkin, jotka tekevät samaa työtä.

Olen miettinyt uudelleen tinderin lataamista, sillä jotenkin se kuitenkin tuntuu parhaalta tavalta tutustua vastakkaiseen sukupuoleen. Lähtötilanne on molemmilla sama, eikä niin että toinen yksipuolisesti kiinnostuu toisesta ja sitten ottaa kontaktia, kun toinen ei edes ole pistänyt koko ihmistä merkille.

Minusta ongelmasi tuli esille jo aikaisemmin eli jostain syystä kuvittelet, että sinun tulisi olla kiinnostunut miehestä, joka on sinusta kiinnostunut ja kuvittelet, että me markkinoisimme tässä sellaista vaihtoehtoa. Niinhän kukaan ei ole tehnyt, vaan normaalia mallia ainoastaan, missä kiinnostus on alusta asti molemminpuolista sen verran, että viitsii treffeille lähteä. Ilmeisesti lähdet hyvin alhaisella kynnyksellä treffeille, jolloin tietenkin suurin osa miehistä ei kiinnosta. 

Aika monilla tuntuu lukemani perusteella olevan samaa ongelmaa. Koska parisuhdetta ei oikein löydy, lähdetään treffeille, vaikka ei kiinnosta eikä kiinnostus siitä lisäänny, vaikka mitä tekisi. Sen vuoksi, että nämä asiat eivät ole paperisia, vaan hormonaalisia. Miehillä kiinnostus seksiin saa aikaan alhaista kynnystä, vaikka ulkonäkö ei kiinnostaisikaan, naisten motiivit ehkä moninaisempia.

En lähde alhaisella kynnyksellä treffeille. Kaikki treffit joilla tähän mennessä olen ollut, olivat tinderin kautta, silloin kun siellä vielä olin. En ole koskaan mennyt treffeille näiden kadulla, kaupassa tai töissä kyselijöiden kanssa. Tindertreffeillekin mulla oli siinä mielessä melko korkeat vaatimukset, että keskusteluista piti käydä selväksi, että kyseessä on fiksu ihminen. Usein treffeillä se ihminen ei kuitenkaan kiinnostanut minua yhtään, ulkonäkö ei miellyttänyt ja koin muutenkin että ollaan ihan eri aaltopituudella. Tokihan miehiä kiinnosti koska olin kuitenkin sen näköinen, että varmaan koskaan elämässään heillä ei tällaiseen naiseen olisi ollut mahdollisuuksia.

Sori, mutta käsitys ulkonäöstäsi vaikuttaa hieman ylimitoitetulta, vaikka en lainkaan epäile, ettetkö olisi erittäin kaunis, seksikäs ja hyvännnäköinen. Mutta kaikki miehet eivät silti huumaannu sinusta vain sen vuoksi, vaikka niin ajatteletkin omalta kannaltasi ei-kiinnostavien tekevän. Heillä on monenlaisia motiiveja, he ovat erilaisia miehiä ja ihmisiä, vaikka suurin osa kyllä varmaan mielellään harrastaisi seksiä kanssasi.

Ei kannata aliarvioida itseään, mutta ei myöskään yliarvioida, vaikka pieni yliarvio onkin terveellistä. Se voi johtaa myös harhaan kuten siihen, että voisi tietää muiden ajatukset. 

En sano että olisin erittäin kaunis, seksikäs ja hyvännäköinen, mutta niiden miesten rinnalla aivan eri sarjassa. Tähän toteamukseen riittää että itsellä on silmät päässä. Harvoin näen itseni tyylistä naisia missään sellaisten miesten kanssa kuin nämä olivat. Jälkikäteen sainkin mm. viestiä, kuinka olin paljon parempi kuin oli etukäteen osannut kuvitella. Pystyin toki päättelemään aika paljon miesten ilmeistä ja muista reaktioista ensikohtaamisessamme.

Toki joku saattoi pitää minua vastenmielisenäkin mutta hienon persoonani takia halusi ehdottomasti tavata uudelleen, mutta pidän tätä melko epätodennäköisenä. Varsinkin kun paljastan itsestäni ensitreffeillä tyypillisesti varsin vähän.

Ei persoonasi ole sinun ulkonäöstäsi riippumaton. Sinulla tuntuu olevan mustavalkoista jakoa sen välillä kiinnostuuko joku vain persoonastasi tai vain ulkonäöstäsi, joista jälkimmäisen sitten yhdistät ulkonäöltään vaatimattomaan mieheen. Mikään ei todista sitä, että nimenomaan vaatimaton mies ei voisi olla kiinnostunut molemmista aivan kuten se komeakin mies, joka itseäsi kiinnostaa. Tai molemmat voivat pitää sinua kiinnostavana seksikumppanina pelkästään ja tarinoida silti kaikennäköistä, joka saa sinut uskomaan tai sitten ei. 

Tässäkin taitaa olla kyse projektiosta eli todellisuudessa sinä itse kiinnität huomiota vain miehen ulkonäköön (vaikka syytät siitä miehiä), jos hän ei mielestäsi ole tasollasi ja ajattelet hänen olevan tietynlainen. Välinpitämättömästi käyttäytyvä mielestäsi komea mies taas mielestäsi todistaa, että häntä ulkonäkösi huumaa, vaikka se on yhtä epärealistinen kulma sekin. Välinpitämättömyys tms. nimittäin johtuu usein siitä, että oikeasti ei välitä, ei siitä ulkonäöstäkään. 

Varmaan itsellänikin on vastaavia, ulkopuolisesta hassulta kuulostavia projektioita, jota on itse vaikea tajuta, kun on ajatellut niin hyvin kauan. 

Eikä ole ihan luonnollista että on helpompi uskoa että mies, joka on minun kanssani samalla viivalla ulkonäkönsä puolesta, haluaa minua jonkin muun asian takia kuin ulkonäön, kun en ole hänelle mitään sellaista, johon hänellä ei ikipäivänä olisi mahdollisuuksia?

Eikö se ole vähän miesten vähättelyä, jos ajattelee, että vain itsensä kanssa ulkonäöllisesti samalla tasolla oleva voi olla kiinnostunut jostain muusta kuin sinun ulkonäöstäsi. Kaikki oikeasti parisuhdetta haluavat miehet ovat kiinnostuneita naisen luonteesta ja persoonasta ja sitten vasta ulkonäöstä. Jos siis puhutaan aikuisista miehistä, jotka tietävät, että onnistunut parisuhde ei muodostu kenenkään ulkonäöstä. Pikkupojat ovat sitten erikseen. On aika paljon niitä miehiä, jotka eivät ole kummoisen näköisiä, mutta heissä on karismaa ja saavat kenen tahansa naisen. Ei nämäkään tyypit yleensä ole kiinnostuneita vain naisen ulkonäöstä. Jotkut toki ovat, mutta he ovat oma lukunsa. Pääpointtina on siis se, että kyllä miehiä kiinnostaa naisessa persoonallisuus, jos hakevat parisuhdetta eivätkä he deittaile kaunista naista vain ulkonäön takia.

No näin. Huvittaa nämä palstan jutut kyllä, kun miehet on muka pinnallisia ja vaatii vaan timmejä salikissoja. Todellisuudessa ei ole ollenkaan näin ja joku 150kg anti-salikissakin näyttää olevan hyvinkin haluttua tavaraa kun omaa vain mukavan ja nauravaisen luonteen. Vain jotkut aivan harvat kaltaiseni pornon pilaamat on niin pinnallisia, että naisia arvotetaan ja kelpuutetaan ensisijaisesti ulkonäön mukaan. sivusta

Se mikä tosta unohdetaan aina lisätä, että naisen pitää olla riittävän "tyhmä"/alistuva. Ei riitä, että hän on ihana, naurava, hauska jne, jos hän on liian älykäs -> ei ole vedätettävissä eikä muokattavissa.

Jälleen sellaista stereotypisointi että ei ole tosikaan. Kyllä fiksut miehet haluavat keskimäärin myös fiksun naisen. Muuten elämä olisi aika yksipuolista jos eletään ihan eri maailmoissa. 

Epävarmat miehet varmaan sitten saattavat haluta sellaisen naisen jota voivat pitää itsensä alapuolella ja hallita. Mutta tämä on sairas taipumus, ei mikään normi.

Totta, yleistin asiattomasti. Oma katsantokanta on vääristynyt, koska oken superälykäs eikä se tuo ongelmia missään muualla kuin parisuhteissa.

Ei kai sen tarvits etuoda ongelmia parisuhteessa paitsi jos jostain syystä pidät parisuhdetta jonain älykkyyskisana jossa voittaja saa hallita toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen nainen. Tämän takia parisuhdemarkkinat ovat höyryävää paskaa.

Jaa. No haluaahan valtaosa miehistäkin isotissisiä salikissoja eikä niitä naisia joita voisi oikeasti saada.

Valtaosa miehistä tykkää katsella isotissisiä salikissoja. Sama valtaosa miehistä kuitenkin haluaisi itselleen ihan tuikitavallisen naisen, joka olisi pyyteettömästi ja mutkattomasti miehestä aidosti kiinnostunut eikä vaatisi mitään ihmeellisyyksiä tai psykologista sodankäyntiä tai teatteria naisen voittaakseen ja säilyttääkseen kestävän parisuhteen.

No ihan samoin valtaosa naisista haluaa ihan tavallisen miehen joka on naisesta aidosti kiinnostunut. Ja jos yhtään katselet ympärillesi niin sellaisia tavisparejahan valtaosa pariskunnista onkin. Yksin jäävät sekä miehistä että naisista ne jotka syystä tai toisesta haikailevat sitä jota eivät voi saada.

Jaapa jaa. Ei ne naiset tunnu oikein itsekään tietävän, mitä haluavat. Toki yleisesti toitottavat, että sellainen kunnon mies on tavoite, mutta oikeesti sitten kuitenkin ne lapsellisia härskijuttuja heittävät jännät pojat kiinnostaa kovastikin enemmän. Tämä tuli todettua eräänkin naisen kohdalla, jota kaverini alkoi kiusoittelemaan. Siinä olisi kovastikin nainen ollut menossa fyysisiin kontakteihin, vaikka minulle väitti ettei kaveri kiinnostanut. Kaverin näyttämät viestit esitti kuitenkin vähän toista.

Puhut jostain teinityttöjen ja ihan nuorten naisten maailmasta. Se kuvaa vain ihan sen henkisen kasvun alussa olevia nuoria eikä ole sen kummempaa kuin teinipoikien kuolaus kun jossain vain vilahtaa tissi. Kyllä sekä miehet että naiset pääsevät tuon vaiheen yli yleensä aika pian ja sitten jo kiinnostaa muutkin asiat. Toki on aina yksilöitä jotka eivät koskaan aikuista mutta he ovat kyllä pieni vähemmistö.

Näkemystäsi hämää myös se että ne fiksut ja kypsät ihmiset pariutuvat yleensä ensimmäisenä joten mitä vanhempiin ikäluokkiin mennään niin sitä vähemmän ne vapaana olevat sinkut enää kuvaavat sitä mitä miehet tai naiset keskimäärin ovat.

Näin sivusta kommentoisin, että kyllä tuossa perää on, että naiset sanovat haluavansa kilttejä kunnon miehiä, mutta sitten ne härskejä laukovat pahat pojat kuitenkin kiinnostavat. Tiedän yhden tapauksen kotikulmilta, jossa kaikki paheksuivat erästä "sekatyömiestä", joka lähinnä kaljoittelee. Hän on kuitenkin hoikka ja jäntevä ja jotenkin tosi supliikki ja itsevarma jutuissaan. Ulkoisesti mies elää melko rappiolla, mutta siitä huolimatta varatut naiset ovat sortuneet häneen. Jokainen mies ihmettelee tätä, koska oikeasti kyseessä on tyyppi, joka ei saa omia asioitaan hoidettua ja jolta puuttuu hampaitakin. Kuka tahansa äijä paikkakunnalla on häneen verrattuna ulkoisesti siistin ja huolitellun näköinen. Silti naimisissa olevat rouvatkin ovat kutsuneet häntä kesällä saunomaan kanssaan ym., koska jokin siinä karkeudessa ja härskeissä jutuissa kiihottaa. Luonnollisesti yksikään nainen ei tätä avoimesti myönnä.

Se mitä nainen sanoo ja mitä nainen tekee, ovat kaksi eri asiaa.

Ensiksikin, tuo ei uppoa jokaiseen. Ja kerron sulle sen salaisuuden. Hän ei ole naiselle härski, vaikka teidän jutuissa olisikin. Naiselle hän kertoo, miten nainen on parasta mitä elämä voi suoda, miten hän vihdoin löysi sen mitä on etsinyt, miten naisen vartalo eri kohtineen on jumalainen jne jne. Hänellä on pokkaa valehdella silmää räpäyttämättä ja supliikkina sana hallussa.

Miksiköhän naiset ei voi vaan sanoa suoraan, että se jännä kiinnostaa, vaan pitää yrittää esittää jotain muuta. Ikäänkuin tietäisivät itsekin, että se mies ei ole hyvä ja pelkästään haitaksi heille, vaan kun eivät vaan voi vastustaa? Vähän kuin alkkis piilottelisi pulloaan?

Naiset? Voisitko nyt rajata vähän tarkemmin tuota määrettä naiset, koska väitteesi koskee vain yhtä osaa naisista, noin kymmentä prosenttia. Oletko itse kiinnostunut juuri tuosta pääkopastaan epäkunnossa olevasta vähemmistöstä vai miksi asia vaivaa sinua? Liikutko kantaräkälän naisten parissa ja harmittaa, kun he eivät huomaa sinua vaan aina sen testokusetusmaken?

Juuri noin naiset tekee, puhuu aina miten ovat fiksuja ja huomaavat kaikenlaisen kusettamisen, vain kiltti ja kunnollinen mies kelpaa mutta oikeasti sitten kuitenkin hihittely alkaa kun "make" tulee heittämään vähän läppää että mites olis parrua kakkoseen.

Onko jotenkin hankala tajuta että se on ihan vain yksi rajattu naistyyppi joka noille hihittelee? Mitä itse tunnen naisia niin ne tuijottaisivat vain huuli pyöränä että mitä tuo idiootti oikein yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen nainen. Tämän takia parisuhdemarkkinat ovat höyryävää paskaa.

Jaa. No haluaahan valtaosa miehistäkin isotissisiä salikissoja eikä niitä naisia joita voisi oikeasti saada.

Valtaosa miehistä tykkää katsella isotissisiä salikissoja. Sama valtaosa miehistä kuitenkin haluaisi itselleen ihan tuikitavallisen naisen, joka olisi pyyteettömästi ja mutkattomasti miehestä aidosti kiinnostunut eikä vaatisi mitään ihmeellisyyksiä tai psykologista sodankäyntiä tai teatteria naisen voittaakseen ja säilyttääkseen kestävän parisuhteen.

No ihan samoin valtaosa naisista haluaa ihan tavallisen miehen joka on naisesta aidosti kiinnostunut. Ja jos yhtään katselet ympärillesi niin sellaisia tavisparejahan valtaosa pariskunnista onkin. Yksin jäävät sekä miehistä että naisista ne jotka syystä tai toisesta haikailevat sitä jota eivät voi saada.

Jaapa jaa. Ei ne naiset tunnu oikein itsekään tietävän, mitä haluavat. Toki yleisesti toitottavat, että sellainen kunnon mies on tavoite, mutta oikeesti sitten kuitenkin ne lapsellisia härskijuttuja heittävät jännät pojat kiinnostaa kovastikin enemmän. Tämä tuli todettua eräänkin naisen kohdalla, jota kaverini alkoi kiusoittelemaan. Siinä olisi kovastikin nainen ollut menossa fyysisiin kontakteihin, vaikka minulle väitti ettei kaveri kiinnostanut. Kaverin näyttämät viestit esitti kuitenkin vähän toista.

Puhut jostain teinityttöjen ja ihan nuorten naisten maailmasta. Se kuvaa vain ihan sen henkisen kasvun alussa olevia nuoria eikä ole sen kummempaa kuin teinipoikien kuolaus kun jossain vain vilahtaa tissi. Kyllä sekä miehet että naiset pääsevät tuon vaiheen yli yleensä aika pian ja sitten jo kiinnostaa muutkin asiat. Toki on aina yksilöitä jotka eivät koskaan aikuista mutta he ovat kyllä pieni vähemmistö.

Näkemystäsi hämää myös se että ne fiksut ja kypsät ihmiset pariutuvat yleensä ensimmäisenä joten mitä vanhempiin ikäluokkiin mennään niin sitä vähemmän ne vapaana olevat sinkut enää kuvaavat sitä mitä miehet tai naiset keskimäärin ovat.

Näin sivusta kommentoisin, että kyllä tuossa perää on, että naiset sanovat haluavansa kilttejä kunnon miehiä, mutta sitten ne härskejä laukovat pahat pojat kuitenkin kiinnostavat. Tiedän yhden tapauksen kotikulmilta, jossa kaikki paheksuivat erästä "sekatyömiestä", joka lähinnä kaljoittelee. Hän on kuitenkin hoikka ja jäntevä ja jotenkin tosi supliikki ja itsevarma jutuissaan. Ulkoisesti mies elää melko rappiolla, mutta siitä huolimatta varatut naiset ovat sortuneet häneen. Jokainen mies ihmettelee tätä, koska oikeasti kyseessä on tyyppi, joka ei saa omia asioitaan hoidettua ja jolta puuttuu hampaitakin. Kuka tahansa äijä paikkakunnalla on häneen verrattuna ulkoisesti siistin ja huolitellun näköinen. Silti naimisissa olevat rouvatkin ovat kutsuneet häntä kesällä saunomaan kanssaan ym., koska jokin siinä karkeudessa ja härskeissä jutuissa kiihottaa. Luonnollisesti yksikään nainen ei tätä avoimesti myönnä.

Se mitä nainen sanoo ja mitä nainen tekee, ovat kaksi eri asiaa.

Ensiksikin, tuo ei uppoa jokaiseen. Ja kerron sulle sen salaisuuden. Hän ei ole naiselle härski, vaikka teidän jutuissa olisikin. Naiselle hän kertoo, miten nainen on parasta mitä elämä voi suoda, miten hän vihdoin löysi sen mitä on etsinyt, miten naisen vartalo eri kohtineen on jumalainen jne jne. Hänellä on pokkaa valehdella silmää räpäyttämättä ja supliikkina sana hallussa.

Miksiköhän naiset ei voi vaan sanoa suoraan, että se jännä kiinnostaa, vaan pitää yrittää esittää jotain muuta. Ikäänkuin tietäisivät itsekin, että se mies ei ole hyvä ja pelkästään haitaksi heille, vaan kun eivät vaan voi vastustaa? Vähän kuin alkkis piilottelisi pulloaan?

Naiset? Voisitko nyt rajata vähän tarkemmin tuota määrettä naiset, koska väitteesi koskee vain yhtä osaa naisista, noin kymmentä prosenttia. Oletko itse kiinnostunut juuri tuosta pääkopastaan epäkunnossa olevasta vähemmistöstä vai miksi asia vaivaa sinua? Liikutko kantaräkälän naisten parissa ja harmittaa, kun he eivät huomaa sinua vaan aina sen testokusetusmaken?

Sillä lailla taas, tuolla yläpeukutusta viesteille missä sanotaan että kaikki miehet haluaa vaan jotain salikissaa :D Mutta naiset toki on kaikki uniikkeja ja speciaaleja eikä suinkaan halua mitään jännäpoikaa kuin aniharvat. Ehei, minulle kelpaa vain fiini silinterihattuinen herrasmies, hmmh niin....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tottunut siihen että miehet kiinnostuvat. Jos menen treffeille, on lähes satavarmaa, että mies ihastuu, haluaa tavata uudestaan ja on aktiivinen minun suuntaani.
Liika helppous kuitenkin tekee miehestä luotaantyöntävän. Mies, joka ei heti ole sulaa vahaa, on tavoittelemisen arvoinen.

Et siis oikeastaan halua mitään suhdetta vaan vain deittailupelejä? Jos haluaisit suhteen niin olisi vain positiivista jos toinen on "helppo" ja sinusta kovin kiinnostunut.

Haluan, mutta en sellaisen kanssa, jonka tiedän saavani heti sormia napsauttamalla. Pitää olla pieni epävarmuus miehen kiinnostuksen suhteen.

Eli siis haluat jännitystä ja peliä enmmän kuin suhdetta.

En sanoisi niinkään. Haluan että molemmat ovat ikään kuin samalla viivalla, eli kummallekin se toinen ihminen on yhtä lailla "saavutus". En halua suhdetta jossa olen itse miehelle saavutus mutta mies ei ole minulle, ja olen suhteessa näin ollen ns. niskan päällä. Ymmärtääköhän kukaan mitä tarkoitan?

Ymmärrän, että olet vielä aika keskenkasvuinen ja sinulla ei ole parisuhdetaidot vielä kovinkaan aikuisen tasolla. Parisuhteessa ei ole kysymys saavutuksesta, vaan ihmissuhteesta. Sinuna miettisin, että mihin tarpeeseen (huono itsetunto, arvottomuuden tunne, jne.?) tuo saavutus-näkökulma sinulla liittyy. 

Haluan suhteelta henkistä syvyyttä, mutta jos mies haluaa minut vain koska näytän tietynlaisesta (ja olen hänelle sen puolesta saavutus), silloin suhteesta ei tulisi tasapainoinen.

Ei se suhde muutu tasapainoiseksi sillä että sinäkin pidät häntä saavutuksena. Se toimii vasta kun kumpikaan teistä ei pidä toista saavutuksena vaan ihanana ihmisenä jonka kanssa haluaa olla.

No juuri tämä! Ja juuri siksi en kiinnostu miehistä jotka saisin heti niin halutessani, koska ei heitä oikeasti kiinnosta mikään muu kuin ulkoiset asiat. Voisin olla millainen persoona tahansa ja he olisivat sulaa vahaa. Mies joka ei heti päätäpahkaa ihastu minuun ja halua yhteistä elämää kanssani osoittaa, että hänelle ei merkitse pelkkä kuori. Siksi hän herättää kiinnostuksen.

Et nyt ymmärrä että ongelma ei ole siinä kuka pitää ketäkin saavutuksena tai kuka haluaa ketäkin vaan niiden miesten laadussa jotka sinua yrittävät. Ilmeisesti siellä on niin paljon näitä "kuolaajia" että et enää edes huomaa sieltä joukosta niitä ihan tavallisia miehiä jotka olisivat sinusta kiinnostuneita myös ihmisenä. He eivät kenties edes uskalla lähestyä sinua kun nuo muut miehet ovat siinä välissä ja sinä kiinnität huomion vain niihin.

Pelkästä ulkonäöstä kiinnostuneen tunnistan helposti siitä, että mies itse on minuun verrattuna ihan eri sarjassa ulkonäöltään.

Et sinä ystävä hyvä edelleenkään osaa niitä ajatuksia lukea. Eri

Mun ei tarvi kuin peiliin vilkaista niin ei ole ollenkaan vaikeaa käsittää, miksi minä valikoidun niin helposti miesten kohteeksi. Luonne ei näy päällepäin.

No ei näy jos sinä vain istut hiljaa ja keskityt näyttämään kaunilta. Mutta teet sinä elämässä varmaan paljon muutakin asioita joissa sinut näkee myös ihan ihmisenä ja voi kertoa omia ajatuksiasi.

Yleisimmin minua on lähestytään tilanteissa, jotka eivät kyllä kerro minusta ihmisenä yhtään mitään. Ehkä sen että käyn kaupassa tai lenkillä. Jos nuo asiat tekevät minusta jonkun silmissä tavattoman mielenkiintoisen, silloin hän näkisi lähes jokaisen ihmisen mielenkiintoisena. En kuitenkaan usko, että nämä lähestyvät jokaista, jonka näkevät lenkkeilevän.

No sitten ehkä blokkaat jatkossa ne lähestymiset jossa sinua ei nähdä ihmisenä ja jätät jäljelle vain ne joissa niin voi olla. Esim. työssä tai opiskelussa, harrastuksissa, yhteisten ystävien luona jne.

Käytännössä sitten pitää blokata kaikki (kuten olen tehnytkin). Työssä on jonkin verran kyselty treffeille, mutta siellä sama juttu - mulla on rooli päällä, eikä se millainen siellä olen, kerro minusta mitään ihmisenä. Sanon vaan ne samat fraasit kuin kaikki muutkin, jotka tekevät samaa työtä.

Olen miettinyt uudelleen tinderin lataamista, sillä jotenkin se kuitenkin tuntuu parhaalta tavalta tutustua vastakkaiseen sukupuoleen. Lähtötilanne on molemmilla sama, eikä niin että toinen yksipuolisesti kiinnostuu toisesta ja sitten ottaa kontaktia, kun toinen ei edes ole pistänyt koko ihmistä merkille.

Minusta ongelmasi tuli esille jo aikaisemmin eli jostain syystä kuvittelet, että sinun tulisi olla kiinnostunut miehestä, joka on sinusta kiinnostunut ja kuvittelet, että me markkinoisimme tässä sellaista vaihtoehtoa. Niinhän kukaan ei ole tehnyt, vaan normaalia mallia ainoastaan, missä kiinnostus on alusta asti molemminpuolista sen verran, että viitsii treffeille lähteä. Ilmeisesti lähdet hyvin alhaisella kynnyksellä treffeille, jolloin tietenkin suurin osa miehistä ei kiinnosta. 

Aika monilla tuntuu lukemani perusteella olevan samaa ongelmaa. Koska parisuhdetta ei oikein löydy, lähdetään treffeille, vaikka ei kiinnosta eikä kiinnostus siitä lisäänny, vaikka mitä tekisi. Sen vuoksi, että nämä asiat eivät ole paperisia, vaan hormonaalisia. Miehillä kiinnostus seksiin saa aikaan alhaista kynnystä, vaikka ulkonäkö ei kiinnostaisikaan, naisten motiivit ehkä moninaisempia.

En lähde alhaisella kynnyksellä treffeille. Kaikki treffit joilla tähän mennessä olen ollut, olivat tinderin kautta, silloin kun siellä vielä olin. En ole koskaan mennyt treffeille näiden kadulla, kaupassa tai töissä kyselijöiden kanssa. Tindertreffeillekin mulla oli siinä mielessä melko korkeat vaatimukset, että keskusteluista piti käydä selväksi, että kyseessä on fiksu ihminen. Usein treffeillä se ihminen ei kuitenkaan kiinnostanut minua yhtään, ulkonäkö ei miellyttänyt ja koin muutenkin että ollaan ihan eri aaltopituudella. Tokihan miehiä kiinnosti koska olin kuitenkin sen näköinen, että varmaan koskaan elämässään heillä ei tällaiseen naiseen olisi ollut mahdollisuuksia.

Sori, mutta käsitys ulkonäöstäsi vaikuttaa hieman ylimitoitetulta, vaikka en lainkaan epäile, ettetkö olisi erittäin kaunis, seksikäs ja hyvännnäköinen. Mutta kaikki miehet eivät silti huumaannu sinusta vain sen vuoksi, vaikka niin ajatteletkin omalta kannaltasi ei-kiinnostavien tekevän. Heillä on monenlaisia motiiveja, he ovat erilaisia miehiä ja ihmisiä, vaikka suurin osa kyllä varmaan mielellään harrastaisi seksiä kanssasi.

Ei kannata aliarvioida itseään, mutta ei myöskään yliarvioida, vaikka pieni yliarvio onkin terveellistä. Se voi johtaa myös harhaan kuten siihen, että voisi tietää muiden ajatukset. 

En sano että olisin erittäin kaunis, seksikäs ja hyvännäköinen, mutta niiden miesten rinnalla aivan eri sarjassa. Tähän toteamukseen riittää että itsellä on silmät päässä. Harvoin näen itseni tyylistä naisia missään sellaisten miesten kanssa kuin nämä olivat. Jälkikäteen sainkin mm. viestiä, kuinka olin paljon parempi kuin oli etukäteen osannut kuvitella. Pystyin toki päättelemään aika paljon miesten ilmeistä ja muista reaktioista ensikohtaamisessamme.

Toki joku saattoi pitää minua vastenmielisenäkin mutta hienon persoonani takia halusi ehdottomasti tavata uudelleen, mutta pidän tätä melko epätodennäköisenä. Varsinkin kun paljastan itsestäni ensitreffeillä tyypillisesti varsin vähän.

Ei persoonasi ole sinun ulkonäöstäsi riippumaton. Sinulla tuntuu olevan mustavalkoista jakoa sen välillä kiinnostuuko joku vain persoonastasi tai vain ulkonäöstäsi, joista jälkimmäisen sitten yhdistät ulkonäöltään vaatimattomaan mieheen. Mikään ei todista sitä, että nimenomaan vaatimaton mies ei voisi olla kiinnostunut molemmista aivan kuten se komeakin mies, joka itseäsi kiinnostaa. Tai molemmat voivat pitää sinua kiinnostavana seksikumppanina pelkästään ja tarinoida silti kaikennäköistä, joka saa sinut uskomaan tai sitten ei. 

Tässäkin taitaa olla kyse projektiosta eli todellisuudessa sinä itse kiinnität huomiota vain miehen ulkonäköön (vaikka syytät siitä miehiä), jos hän ei mielestäsi ole tasollasi ja ajattelet hänen olevan tietynlainen. Välinpitämättömästi käyttäytyvä mielestäsi komea mies taas mielestäsi todistaa, että häntä ulkonäkösi huumaa, vaikka se on yhtä epärealistinen kulma sekin. Välinpitämättömyys tms. nimittäin johtuu usein siitä, että oikeasti ei välitä, ei siitä ulkonäöstäkään. 

Varmaan itsellänikin on vastaavia, ulkopuolisesta hassulta kuulostavia projektioita, jota on itse vaikea tajuta, kun on ajatellut niin hyvin kauan. 

Eikä ole ihan luonnollista että on helpompi uskoa että mies, joka on minun kanssani samalla viivalla ulkonäkönsä puolesta, haluaa minua jonkin muun asian takia kuin ulkonäön, kun en ole hänelle mitään sellaista, johon hänellä ei ikipäivänä olisi mahdollisuuksia?

Eikö se ole vähän miesten vähättelyä, jos ajattelee, että vain itsensä kanssa ulkonäöllisesti samalla tasolla oleva voi olla kiinnostunut jostain muusta kuin sinun ulkonäöstäsi. Kaikki oikeasti parisuhdetta haluavat miehet ovat kiinnostuneita naisen luonteesta ja persoonasta ja sitten vasta ulkonäöstä. Jos siis puhutaan aikuisista miehistä, jotka tietävät, että onnistunut parisuhde ei muodostu kenenkään ulkonäöstä. Pikkupojat ovat sitten erikseen. On aika paljon niitä miehiä, jotka eivät ole kummoisen näköisiä, mutta heissä on karismaa ja saavat kenen tahansa naisen. Ei nämäkään tyypit yleensä ole kiinnostuneita vain naisen ulkonäöstä. Jotkut toki ovat, mutta he ovat oma lukunsa. Pääpointtina on siis se, että kyllä miehiä kiinnostaa naisessa persoonallisuus, jos hakevat parisuhdetta eivätkä he deittaile kaunista naista vain ulkonäön takia.

E

No näin. Huvittaa nämä palstan jutut kyllä, kun miehet on muka pinnallisia ja vaatii vaan timmejä salikissoja. Todellisuudessa ei ole ollenkaan näin ja joku 150kg anti-salikissakin näyttää olevan hyvinkin haluttua tavaraa kun omaa vain mukavan ja nauravaisen luonteen. Vain jotkut aivan harvat kaltaiseni pornon pilaamat on niin pinnallisia, että naisia arvotetaan ja kelpuutetaan ensisijaisesti ulkonäön mukaan. sivusta

Se mikä tosta unohdetaan aina lisätä, että naisen pitää olla riittävän "tyhmä"/alistuva. Ei riitä, että hän on ihana, naurava, hauska jne, jos hän on liian älykäs -> ei ole vedätettävissä eikä muokattavissa.

Jälleen sellaista stereotypisointi että ei ole tosikaan. Kyllä fiksut miehet haluavat keskimäärin myös fiksun naisen. Muuten elämä olisi aika yksipuolista jos eletään ihan eri maailmoissa. 

Epävarmat miehet varmaan sitten saattavat haluta sellaisen naisen jota voivat pitää itsensä alapuolella ja hallita. Mutta tämä on sairas taipumus, ei mikään normi.

Totta, yleistin asiattomasti. Oma katsantokanta on vääristynyt, koska oken superälykäs eikä se tuo ongelmia missään muualla kuin parisuhteissa.

Ei kai sen tarvits etuoda ongelmia parisuhteessa paitsi jos jostain syystä pidät parisuhdetta jonain älykkyyskisana jossa voittaja saa hallita toista.

Sinäkö sen tiedät, mitä omissa parisuhteissani on tapahtunut? Heitit nyt sitten itse aiheettoman yleistyksen.

Kai mua on sitten vaan kusetettu, kun on sanottu, että olen niin kypsä ja sellaisella tasolla, mihin mies ei tule elämässään kasvamaan. Ja taas viimeisenkin suhteen jälkeen tein duunia itseni kanssa, hankin tietoa ja ymmärrystä ja nyt olen taas entistä viisaammalla tasolla. Moni tyytyy pyristelemään läpi elämänsä kehittämättä itseään tai kehittämällä vain fyysistä kuntoaan.

Tunnistan tästä jollakin tavalla nuoruuden aikaisen oman itseni. Hallitsin oman elämäni ja olin itsevarma. En tosin ollut noin menestynyt (enkä varsinkaan ulospäin suuntautuneella tavalla rohkea) mitä kuvailit, mutta kuitenkin pidin järkevästi kädessäni oman elämäni lankoja. Aloittaessani seurustelun alkoivat suojamuurini hiljalleen pudota.

Olen myöhemmin oppinut, että se on ihan normaali reaktio, että toisen ihmisen lähelle tuleminen ja oman haavoittuvuutensa kohtaaminen voi pelottaa niin paljon, että jotkut pakenevat kokonaan. Me pelästyimme molemmat ja pidimme suhteessa jonkin aikaa taukoa, kunnes jatkoimme taas suhdetta ja lopulta sitouduimme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin menetän kiinnostukseni mieheen ulkonäöstä riippumatta samantien jos/kun mies alkaa osoittaa tunteita mua kohtaan.

Niin kauan kun mies ei ole kiinnostunut niin mua kiinnostaa. Se miehen kiinnostus on just se turn-off joka saa aikaan omien tunteiden kuolemisen ja tarpeen paeta.

Tuo kertoo lähinnä huonosta itsetunnosta. Oletko lisäksi sellainen, että pidät ikään kuin viileää ulkokuorta? Olen huomannut, että nykyään monet ns. menestyvät akateemisesti koulutetut naiset eivät uskalla ryhtyä suhteeseen vaikka olisivatkin jostakusta kiinnostuneet tai mies ilmaisisi kiinnostuksensa heille. On kuin he pelkäisivät sitä ennalta tuntematonta aspektia, joka parisuhteeseen liittyy. Kotona on kaikki viimeisen päälle tip top, ura on hoidettu, työ tehdään ammattimaisesti, ulkoisesti ollaan aina ammattimaisen viileitä ja asiantuntevia jne., ja siihen yhtälöön ei haluta minkäänlaista "heikkouden" tai "epäonnistumisen" merkkiä. Siksi ei uskalleta tutustua ihan tavalliseen mieheen tai päästää häntä omaan elämään. Oma elämä on hallinnassa ja kaikki vieras ikään kuin uhkaisi sen tuttua ja turvallista järjestystä. Jos muuttaisi miehen kanssa yhteen, mihin se mies mahtuisi? Mihin hänen työvaatteensa, harrastusvälineensä ja tietokonepöytänsä mahtuisi? Mitä ne työkaveritkin ajattelisivat, kun yhtäkkiä menestynyt ja itsevarma uranainen alkaisi syödä pitsaa jonkun perus-reijon tai pentin kanssa? Mitä jos se suhde epäonnistuisi; sittenhän kaikki tietäisivät, että nainen ei onnistukaan kaikessa, mihin ryhtyy. Ei, turvallisempaa on vaan käpertyä sisäänpäin, omaan pieneen valmiiksi järjestettyyn elämään. Seksuaalisuus ja tunnetarpeet sitten joko tukahdutetaan tai hoidetaan omin neuvoin, ja miesten aloitteet torpataan niin kuin tähänkin asti, koska ollaan epävarmoja itsen suhteen. Jos mies kiinnostuu, hän ei ikään kuin pysy siinä lokerossa, jonka on hänelle omassa mielessään varannut. Siksi kiinnostuksensa esittänyt mies tuntuu ällöttävältä, vaikka oikeasti pitäisi tuntua kivalta, että joku toinen pitää itseä niin nättinä ja kiinnostavana, että se on herättänyt kiinnostuksen. Itsensä kanssa sinut oleva ihminen on otettu ja imarreltu huomiosta, vaikka se tulisikin "väärältä" ihmiseltä. Keskimäärin on mukavampaa olla haluttu kuin että kukaan ei tykkäisi.

Mitäpä jos joskus toimisittekin toisin ja astuisitte epämukavuusalueelle? Kun joku tekee aloitteen, vastaisitte: "Moi, mä olen x.x., hauska tutustua. Mentäiskö joskus vaikka kahville tai leffaan? Olis hauska tehdä jotain yhdessä ja tutustua uusiin ihmisiin. Etenkin näin marraskuussa sitä kaipaa ihmisten seuraa." Ja sitten vaan saada nautintonsa, ilonsa ja surunsa, jostain todellisesta, aidosta tekemisestä, aidon ihmisen kohtaamisesta ja siihen liittyvistä epävarmuuksista ja koko tunneskaalasta sen sijaan, että jää sinne omaan koppiinsa haaveilemaan kissa sylissä jostain fantasiamiehistä.

Miten sitten jos joskus onnistuisit 'saamaan' sellaisen miehen joka sinusta ei ollut kiinnostunut mutta jonka sitten lopuksi jollain tapaa onnistuit 'pyydystämään' ? Olisiko se onnesi huippu jonka jatkeena naimisiin vai tulisiko onnistumusen jälkeen vain hieman tyhjä olo ja pian kiinnostus siirtyisi seuraavaan joka ilmeisesti ei ole sinusta kiinnostunut ? Koska en ole psykologi en osaa sanoa mistä käyttäytymisesi juontaa mutta jos se joskus sinua itseäsi alkaa vaivaamaan niin haet varmaan siihen apua. Tuli vain myös mieleeni että monet miehet eivät välttämättä pidä siitä että nainen on se joka ihan ilmeisesti 'saalistaa,' koska he haluavat useinmiten olla se saalistaja/valloittaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä ole ihan luonnollista että on helpompi uskoa että mies, joka on minun kanssani samalla viivalla ulkonäkönsä puolesta, haluaa minua jonkin muun asian takia kuin ulkonäön, kun en ole hänelle mitään sellaista, johon hänellä ei ikipäivänä olisi mahdollisuuksia?

Tuo kuulostaa fiksulta, mutta todellisuus ei ole noin yksinkertainen. On näet niin, että maailmassa on paljon pareja, joissa toinen osapuoli on ulkopuolelta katsottuna paljon vaatimattomamman näköinen tai alempitasoinen (menestys, vauraus ym.) kuin toinen. Ei se ole niin, että voitaisiin yksiselitteisesti sanoa, että ulkonäön suhteen on jotkut "tasot" ja että vain samalla tai itseä ylemmällä tasolla olevilta saisi "vilpitöntä" kiinnostusta.  Asiahan on aivan päinvastoin: ne, jotka ovat ulkonäön suhteen komeita, todennäköisesti eivät jaksa kiinnostua yhdestä naisesta kovin syvällisesti, koska naisen saaminen on heille helppoa. Sen sijaan vähemmän hyvännäköinen mies pyrkii tuntemaan naisen kokonaisvaltaisesti, koska pitää tilannetta niin ainutlaatuisena.

Miehistä käytännössä kaikki haluavat seksiä. Jos mies tekee aloitteen, hän pitää aina naista seksuaalisesti puoleensavetävänä. Ei aloitetta tehdä sen vuoksi, että pyrkimyksenä olisi jotkut syvälliset keskustelut tai kädestä pitely. Ei, aloite tehdään, koska toinen on eroottisesti puoleensavetävä. Usein taustalla on eroottinen kiinnostus vaikka aloite jäisikin tekemättä. Silloin voi olla kyse siitä, että naisen ajatellaan olevan varattu ja tavoittamattomissa, omaa tasoa ylempänä tai sitten on kyse ujoudesta ja epävarmuudesta. Eli voi se komea tai samantasoinen mieskin haluta sinusta pelkkää hetken seksiseuraa, vaikka hänellä olisikin mahdollisuus saada jotain muuta/muita. Et sinä voi hänen ulkonäköään arvioimalla sitä tietää.

Yleisesti ottaen olisi parasta pariutua sellaisen kanssa, joka tuntee vetoa itseä kohtaan ja tykkää enemmän. Sellainen tyyppi, joka on joka päivä onnellinen siitä, että saa olla sinun kanssasi, pyrkii taatusti tekemään kaiken mitä voi sinun vuoksesi. Sen sijaan se komea tyyppi ei välttämättä tee mitään ylimääräistä, koska tietää voivansa saada jonkun muun.

Mutta tuossahan toinen on joka tapauksessa sitten siinä asemassa, jossa hänestä tykätään vähemmän. Hän on tavallaan altavastaajana suhteessa ja toinen voi pyöritellä miten vaan oman pillinsä mukaan, eikä tee mitään ylimääräistä, koska tietää voivansa saada jonkun muun. Esimerkiksi juuri nämä miehet, joita minä olen torjunut, koska ovat olleet minua huomattavasti huonomman näköisiä - tiedän, että olisin voinut olla heidän kanssaan vaikka miten perseestä, he kuitenkin olisivat pitäneet kiinni kynsin hampain. Sen lisäksi en ollut myöskään seksuaalisesti kiinnostunut heistä, mutta he mitä ilmeisimmin olivat minusta. En helvetissä halua tuollaista suhdetta. Suhteen molempien osapuolien pitäisi yhtä lailla kokea, että se toinen on hänelle ns. lottovoitto, silloin juttu voi toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen nainen. Tämän takia parisuhdemarkkinat ovat höyryävää paskaa.

Jaa. No haluaahan valtaosa miehistäkin isotissisiä salikissoja eikä niitä naisia joita voisi oikeasti saada.

Valtaosa miehistä tykkää katsella isotissisiä salikissoja. Sama valtaosa miehistä kuitenkin haluaisi itselleen ihan tuikitavallisen naisen, joka olisi pyyteettömästi ja mutkattomasti miehestä aidosti kiinnostunut eikä vaatisi mitään ihmeellisyyksiä tai psykologista sodankäyntiä tai teatteria naisen voittaakseen ja säilyttääkseen kestävän parisuhteen.

No ihan samoin valtaosa naisista haluaa ihan tavallisen miehen joka on naisesta aidosti kiinnostunut. Ja jos yhtään katselet ympärillesi niin sellaisia tavisparejahan valtaosa pariskunnista onkin. Yksin jäävät sekä miehistä että naisista ne jotka syystä tai toisesta haikailevat sitä jota eivät voi saada.

Ts vahvistit prismatestin olevan indikaatio kollektiivisesta tyytymisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä ole ihan luonnollista että on helpompi uskoa että mies, joka on minun kanssani samalla viivalla ulkonäkönsä puolesta, haluaa minua jonkin muun asian takia kuin ulkonäön, kun en ole hänelle mitään sellaista, johon hänellä ei ikipäivänä olisi mahdollisuuksia?

Tuo kuulostaa fiksulta, mutta todellisuus ei ole noin yksinkertainen. On näet niin, että maailmassa on paljon pareja, joissa toinen osapuoli on ulkopuolelta katsottuna paljon vaatimattomamman näköinen tai alempitasoinen (menestys, vauraus ym.) kuin toinen. Ei se ole niin, että voitaisiin yksiselitteisesti sanoa, että ulkonäön suhteen on jotkut "tasot" ja että vain samalla tai itseä ylemmällä tasolla olevilta saisi "vilpitöntä" kiinnostusta.  Asiahan on aivan päinvastoin: ne, jotka ovat ulkonäön suhteen komeita, todennäköisesti eivät jaksa kiinnostua yhdestä naisesta kovin syvällisesti, koska naisen saaminen on heille helppoa. Sen sijaan vähemmän hyvännäköinen mies pyrkii tuntemaan naisen kokonaisvaltaisesti, koska pitää tilannetta niin ainutlaatuisena.

Miehistä käytännössä kaikki haluavat seksiä. Jos mies tekee aloitteen, hän pitää aina naista seksuaalisesti puoleensavetävänä. Ei aloitetta tehdä sen vuoksi, että pyrkimyksenä olisi jotkut syvälliset keskustelut tai kädestä pitely. Ei, aloite tehdään, koska toinen on eroottisesti puoleensavetävä. Usein taustalla on eroottinen kiinnostus vaikka aloite jäisikin tekemättä. Silloin voi olla kyse siitä, että naisen ajatellaan olevan varattu ja tavoittamattomissa, omaa tasoa ylempänä tai sitten on kyse ujoudesta ja epävarmuudesta. Eli voi se komea tai samantasoinen mieskin haluta sinusta pelkkää hetken seksiseuraa, vaikka hänellä olisikin mahdollisuus saada jotain muuta/muita. Et sinä voi hänen ulkonäköään arvioimalla sitä tietää.

Yleisesti ottaen olisi parasta pariutua sellaisen kanssa, joka tuntee vetoa itseä kohtaan ja tykkää enemmän. Sellainen tyyppi, joka on joka päivä onnellinen siitä, että saa olla sinun kanssasi, pyrkii taatusti tekemään kaiken mitä voi sinun vuoksesi. Sen sijaan se komea tyyppi ei välttämättä tee mitään ylimääräistä, koska tietää voivansa saada jonkun muun.

Mutta tuossahan toinen on joka tapauksessa sitten siinä asemassa, jossa hänestä tykätään vähemmän. Hän on tavallaan altavastaajana suhteessa ja toinen voi pyöritellä miten vaan oman pillinsä mukaan, eikä tee mitään ylimääräistä, koska tietää voivansa saada jonkun muun. Esimerkiksi juuri nämä miehet, joita minä olen torjunut, koska ovat olleet minua huomattavasti huonomman näköisiä - tiedän, että olisin voinut olla heidän kanssaan vaikka miten perseestä, he kuitenkin olisivat pitäneet kiinni kynsin hampain. Sen lisäksi en ollut myöskään seksuaalisesti kiinnostunut heistä, mutta he mitä ilmeisimmin olivat minusta. En helvetissä halua tuollaista suhdetta. Suhteen molempien osapuolien pitäisi yhtä lailla kokea, että se toinen on hänelle ns. lottovoitto, silloin juttu voi toimia.

Ei kai nyt mitenkään voi olla olemassa sellaista suhdetta, jossa kummatkin tykkäisi toisistaan tasan 50-50%.