Miksi haluan aina miestä joka ei halua minua

Vierailija kirjoitti:

Mitä hittoa nyt oikeasti? Tulee kuva, että sinua on jonkin verran torjuttu seksuaalisesti ja olet katkera siitä. Ei naiset kyllä yleensä pidä itseään mitenkään erityisinä saaliina ja kenenkään ei pidä harrastaa seksiä ihmisen kanssa, jonka kanssa ei halua. Yleensä naisilla rima miehen kanssa meneekin juuri siinä miten mies käyttäytyy. Jos mies on hyvin käyttäytyvä ja arvostaa naisia niin sellainen kyllä saa naiselta seksiä. Se laadukkuuden vaatimus koskee nimenomaan miehen käytöstä ja arvomaailmaa. Mulle ei todellakaan suurin osa miehistä kelpaa seksikumppaneiksi, koska en mitenkään voi tietää millaisia persoonia he ovat! Aika moni tuntuu olevan täysiä ääliöitä suhtautumisessaan naiseen niin kuin sinäkin näytät olevan. Minulle kelpaa seksikumppaniksi hauska, mukava ajattelevainen naisia arvostava mies. Ei ole mielestäni mikään mahdoton kriteeri.

Tuo lihavoitu nyt on ihan bullshitiä. Ei todellakaan ole noin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on kyllä hyvin silmiä avaava sen suhteen, että miksi pariutuminen on nykyään niin vaikeaa. Naiset eivät edes halua mitään intiimisuhdetta, tai jos haluavat, siihen kelpaa tyyliin yksi mies miljoonasta. Ja sekin menee pieleen, jos kaikki ei tapahdu just sillä tahdilla kuin nainen haluaa. Jos yksikin kosketus on liian löysä tai vaikuttaa "kouraisulta", niin kaikki romukoppaan vain ja uutta etsimään. Mies on vastuussa naisen orgasmeista. Keskustella pitäisi, mutta kuvaavaa on, että kysymykseen siitä, että onko nainen valmis keskustelemaan myös miestä kiinnostavista aiheista, ei tullut vastausta.

Missä vaiheessa tämän maan kansalaisista on tullut kollektiivisesti mt-potilaita, jotka kaikki ovat jatkuvasti jonkun terapian tarpeessa ja romahtamisen partaalla?

Siinä vaiheessa kun yhdistit kaikki naisten kommentit tässä ketjussa saman henkilön kirjoittamiksi ja sitten vielä yleistit lopputuloksen koko maan kaikkia kansalaisia koskevaksi.

Onneksi meidän muiden ei tarvitse elää tuossa mielensisäisessä maailmassasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistelen tässä yhtä nuoruuden juttua. Kyllähän hän tuotti orgasmeja, vaikkei edetty yhdyntään ja minä koskettelin häntä sen mitä pystyin. Olen aika varma, että seksi olisi ollut ainakin mulle hyvää, koska yhdessäolo oli ollut niin täydellistä esileikkiä.

Ei sen odottelun tarvitse olla pelkkää juttelua vaan tutustumista toisen fysiikkaan, tempoon, kosketukseen ja luonteiden ja tulevaisuudentoiveiden yhteensopivuuden tarkastelua.

Minä taas en ymmärrä, mikä tässä on ylipäänsä se motivaatio lykätä nimenomaan yhdyntää jos kaikkea muuta kerran tehdään? Itsellä seksuaalisuuteen liittyy toive yhteensopivuuteen sekä libidojen että arvojen suhteen. Henkilö, joka kokee seksin lykkäämisen itseisarvona ei jaa maailmankuvaani. Sikäli tuntuu nurinkuriselta lukea sivukaupalla perusteluja, miten hyvinkin himokkaat ihmiset voivat haluta pidättäytyä. Juu varmasti. Mutta osa meistä etsii ihmistä, jolla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Se ei ole jotain pahaa ja likaista josta menee rikki. Siis ihmistä, jolla ei yksinkertaisesti ole mitään syytä odottaa kun oikea ihminen osuu kohdalle.

Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että syy odottaa voi olla ihan muuta kuin seksin pitäminen pahana ja likaisena? Minulla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Viimeksi kun menin ensitapaamisella miehen kanssa sänkyyn, kävi seuraavaa:

Mies ihastui minuun tulenpalavasti (kehui mm. mutkatonta suhtautumistani seksiin..). Jatkoimme tapailua ja seksin harrastamista. Tutustuttuamme paremmin, totesin että en halua parisuhdetta ja mitä luultavimmin en tule koskaan ihastumaan häneen romanttisesti. Jatkoimme tapailua panosuhteena - mies siis erikseen sanoi tämän olevan hänelle ok. Sitten mies alkoi käyttäytyä mustasukkaisesti ja vaativasti, ja odottaa minulta asioita jotka kuuluisivat parisuhteeseen. Juttelimme asiasta ja kävi ilmi että mies ei lainkaan ymmärtänyt miksi emme voisi kuitenkin olla suhteessa, olihan hän niin valtavan ihastunut ja minä olisin hänelle täydellinen kumppani (todellisuudessa hän oli ihastunut enemmän omaan mielikuvaansa minusta kuin todelliseen persoonallisuuteeni). Lopetin tapailun ja jälkikäteen mies kertoi minun särkeneen hänen sydämensä.

Seksi on minusta parhaimmillaan silloin kun sitä on harrastettu yhteensopivan ihmisen kanssa jonkin aikaa. Yhden illan juttuja en tästä syystä harrasta. Koska pidän seksistä valtavasti ja haluan sen olevan mahdollisimman tyydyttävää, valitsen seksikumppanikseni mieluiten ihmisen, jonka kanssa voin suurella todennäköisyydellä jatkaa sen harrastamista mahdollisimman pitkään. Mieleltään vakaan ja sellaisen, joka tuntee itsensä ja ymmärtää miten oman mielen mekanismit toimivat. Tämän asian arvioiminen ei onnistu luotettavasti ensitapaamisella eikä vielä seuraavallakaan. Paremman tutustumisen jälkeen olen tähän mennessä aina pystynyt arvioimaan oikein.

Mitä väliä sillä syyllä lopulta edes on? En oikein ymmärrä koko tätä keskustelujuonnetta, että joku kertoo miksi haluaa ihmisen joka ei koe tarvetta pitkittää seksin aloitusta, ja aina siihen pitää tulla jonkun jänkkäämään vastaan että minäkin olen hurjan himokas ja halukas ja silti en harrasta heti seksiä. Ihan rauhassa saat olla vaikka seksin ylijumalatar for all I care. Joku saa haluta ihmisen, joka ei koe tarvetta itseisarvona lykätä seksiä. Piste. Se on ihan sallittu toive, eikä sitä tarvitse kenenkään ottaa loukkauksena.

Olen miettinyt tätä ristiriitaa: Mies, johon on ollut aikaisemmin syvästi rakastunut ja jonka kanssa kokee vahvaa yhteisymmärrystä ja jonka kanssa seksi toimii loistavasti samalla aaltopituudella, ei sittenkään ole "se oikea". Oman miehen kanssa on hyvää ystävyyttä, luottamusta ja arki toimii, mutta seksuaalisella puolella vuorovaikutus ei toimi ollenkaan eikä herätä halua. Tilanne tuskin tulee muuttumaan, koska osapuolet ovat tässä niin eri muotista.

En valinnut tuota ensimmäistä miestä, vaan toisen. Tosin siinä vaiheessa en tiennyt, että seksi ei tulisi koskaan toimimaan oman mieheni kanssa enkä kokisi häntä kohtaan minkäänlaista eroottista halua, joskin en inhoakaan. On kuitenkin monta muuta syytä miksi valitsin hänet enkä sitä suurta rakkautta. Olen kyllä miettinyt sitä, että jotkut olisivat valinneet toisin.

Olen N57v. Olen ollut rakastunut mm John Travoltaan, Arton Sennaan, Tom Cruiseen ja muutamaan muuhun vastaavaan.

Tiedostin, etten voinut heitä saada, en edes tavata, mutta silti sydämeni oli varattu maailman ihanimmalle miehelle.

Tapailin kyllä järkevästi oikeita tasoisiani miehiä, mutta eihän kukaan heistä voinut tietää mitä sydämeni haihatteli. En mahtanut ajatuksilleni mitään. Niinpä otin kissan ja päätin elää itsekseni haaveilujeni kanssa, koska arki kenen kanssa tahansa tuntuisi... niin, vain arjelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hittoa nyt oikeasti? Tulee kuva, että sinua on jonkin verran torjuttu seksuaalisesti ja olet katkera siitä. Ei naiset kyllä yleensä pidä itseään mitenkään erityisinä saaliina ja kenenkään ei pidä harrastaa seksiä ihmisen kanssa, jonka kanssa ei halua. Yleensä naisilla rima miehen kanssa meneekin juuri siinä miten mies käyttäytyy. Jos mies on hyvin käyttäytyvä ja arvostaa naisia niin sellainen kyllä saa naiselta seksiä. Se laadukkuuden vaatimus koskee nimenomaan miehen käytöstä ja arvomaailmaa. Mulle ei todellakaan suurin osa miehistä kelpaa seksikumppaneiksi, koska en mitenkään voi tietää millaisia persoonia he ovat! Aika moni tuntuu olevan täysiä ääliöitä suhtautumisessaan naiseen niin kuin sinäkin näytät olevan. Minulle kelpaa seksikumppaniksi hauska, mukava ajattelevainen naisia arvostava mies. Ei ole mielestäni mikään mahdoton kriteeri.

Tuo lihavoitu nyt on ihan bullshitiä. Ei todellakaan ole noin.

Ehkä jossain incellandiassa on. Aikuisten naisten maailmassa ei. Sitä oppii kiertämään kusipää"chadit" (mikä ihana incel-termi) kaukaa ja keskittyy niihin hyviin miehiin (hyvyydellä tarkoitan hyvää luonnetta).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistelen tässä yhtä nuoruuden juttua. Kyllähän hän tuotti orgasmeja, vaikkei edetty yhdyntään ja minä koskettelin häntä sen mitä pystyin. Olen aika varma, että seksi olisi ollut ainakin mulle hyvää, koska yhdessäolo oli ollut niin täydellistä esileikkiä.

Ei sen odottelun tarvitse olla pelkkää juttelua vaan tutustumista toisen fysiikkaan, tempoon, kosketukseen ja luonteiden ja tulevaisuudentoiveiden yhteensopivuuden tarkastelua.

Minä taas en ymmärrä, mikä tässä on ylipäänsä se motivaatio lykätä nimenomaan yhdyntää jos kaikkea muuta kerran tehdään? Itsellä seksuaalisuuteen liittyy toive yhteensopivuuteen sekä libidojen että arvojen suhteen. Henkilö, joka kokee seksin lykkäämisen itseisarvona ei jaa maailmankuvaani. Sikäli tuntuu nurinkuriselta lukea sivukaupalla perusteluja, miten hyvinkin himokkaat ihmiset voivat haluta pidättäytyä. Juu varmasti. Mutta osa meistä etsii ihmistä, jolla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Se ei ole jotain pahaa ja likaista josta menee rikki. Siis ihmistä, jolla ei yksinkertaisesti ole mitään syytä odottaa kun oikea ihminen osuu kohdalle.

Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että syy odottaa voi olla ihan muuta kuin seksin pitäminen pahana ja likaisena? Minulla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Viimeksi kun menin ensitapaamisella miehen kanssa sänkyyn, kävi seuraavaa:

Mies ihastui minuun tulenpalavasti (kehui mm. mutkatonta suhtautumistani seksiin..). Jatkoimme tapailua ja seksin harrastamista. Tutustuttuamme paremmin, totesin että en halua parisuhdetta ja mitä luultavimmin en tule koskaan ihastumaan häneen romanttisesti. Jatkoimme tapailua panosuhteena - mies siis erikseen sanoi tämän olevan hänelle ok. Sitten mies alkoi käyttäytyä mustasukkaisesti ja vaativasti, ja odottaa minulta asioita jotka kuuluisivat parisuhteeseen. Juttelimme asiasta ja kävi ilmi että mies ei lainkaan ymmärtänyt miksi emme voisi kuitenkin olla suhteessa, olihan hän niin valtavan ihastunut ja minä olisin hänelle täydellinen kumppani (todellisuudessa hän oli ihastunut enemmän omaan mielikuvaansa minusta kuin todelliseen persoonallisuuteeni). Lopetin tapailun ja jälkikäteen mies kertoi minun särkeneen hänen sydämensä.

Seksi on minusta parhaimmillaan silloin kun sitä on harrastettu yhteensopivan ihmisen kanssa jonkin aikaa. Yhden illan juttuja en tästä syystä harrasta. Koska pidän seksistä valtavasti ja haluan sen olevan mahdollisimman tyydyttävää, valitsen seksikumppanikseni mieluiten ihmisen, jonka kanssa voin suurella todennäköisyydellä jatkaa sen harrastamista mahdollisimman pitkään. Mieleltään vakaan ja sellaisen, joka tuntee itsensä ja ymmärtää miten oman mielen mekanismit toimivat. Tämän asian arvioiminen ei onnistu luotettavasti ensitapaamisella eikä vielä seuraavallakaan. Paremman tutustumisen jälkeen olen tähän mennessä aina pystynyt arvioimaan oikein.

Mitä väliä sillä syyllä lopulta edes on? En oikein ymmärrä koko tätä keskustelujuonnetta, että joku kertoo miksi haluaa ihmisen joka ei koe tarvetta pitkittää seksin aloitusta, ja aina siihen pitää tulla jonkun jänkkäämään vastaan että minäkin olen hurjan himokas ja halukas ja silti en harrasta heti seksiä. Ihan rauhassa saat olla vaikka seksin ylijumalatar for all I care. Joku saa haluta ihmisen, joka ei koe tarvetta itseisarvona lykätä seksiä. Piste. Se on ihan sallittu toive, eikä sitä tarvitse kenenkään ottaa loukkauksena.

Olen eri. Ehkä se vaan joitain ihmetyttää, että jos ollaan katsomassa alkua pitkälle suhteelle, mitä väliä sillä jos seksin aloitus viivästyy jokusen viikon tai kuukauden?

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt tätä ristiriitaa: Mies, johon on ollut aikaisemmin syvästi rakastunut ja jonka kanssa kokee vahvaa yhteisymmärrystä ja jonka kanssa seksi toimii loistavasti samalla aaltopituudella, ei sittenkään ole "se oikea". Oman miehen kanssa on hyvää ystävyyttä, luottamusta ja arki toimii, mutta seksuaalisella puolella vuorovaikutus ei toimi ollenkaan eikä herätä halua. Tilanne tuskin tulee muuttumaan, koska osapuolet ovat tässä niin eri muotista.

En valinnut tuota ensimmäistä miestä, vaan toisen. Tosin siinä vaiheessa en tiennyt, että seksi ei tulisi koskaan toimimaan oman mieheni kanssa enkä kokisi häntä kohtaan minkäänlaista eroottista halua, joskin en inhoakaan. On kuitenkin monta muuta syytä miksi valitsin hänet enkä sitä suurta rakkautta. Olen kyllä miettinyt sitä, että jotkut olisivat valinneet toisin.

Ihmiset ovat niin erilaisia. Minulle tuo ei olisi edes valinta, en kertakaikkiaan pystyisi suhteeseen ilman eroottista halua. Minä ahdistun sellaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Olen N57v. Olen ollut rakastunut mm John Travoltaan, Arton Sennaan, Tom Cruiseen ja muutamaan muuhun vastaavaan.

Tiedostin, etten voinut heitä saada, en edes tavata, mutta silti sydämeni oli varattu maailman ihanimmalle miehelle.

Tapailin kyllä järkevästi oikeita tasoisiani miehiä, mutta eihän kukaan heistä voinut tietää mitä sydämeni haihatteli. En mahtanut ajatuksilleni mitään. Niinpä otin kissan ja päätin elää itsekseni haaveilujeni kanssa, koska arki kenen kanssa tahansa tuntuisi... niin, vain arjelta.

Keneltä se on pois, jos joku asuu mieluiten kissan kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan missään tapauksessa haluaisi, että minut koeajettaisiin seksin kautta. Olisi todella kauheaa ja traumaattista joutua hylätyksi sen takia, että olisi miehen mielestä jotenkin huono tai epäkiinnostava seksissä, siis kaikkein paljaimmillaan ja haavoittuvimmillaan. Pystytkö yhtään ajattelemaan asiaa naisen kannalta tästä näkökulmasta, siis sinä mies, joka kirjoitit tästä asiasta?

Ei kyse ole mistään "koeajosta", vaan siitä, että on loukkaavaa ja turhauttavaa, että naiset kelpuuttavat vain loputtomiin "keskusteluihin" mutta eivät muuhun. Jos mies on kiinnostunut niistä keskusteluista ja tapaamisista ja nainen on monin tavoin kehunut häntä, niin kyllä se on turhauttavaa. Jos tuntikausien keskustelut eivät johda mihinkään, se on lähinnä ajanhukkaa.

Asia olisi eri, jos ne naiset olisivat olleet jotenkin nihkeitä, keskustelu ei olisi sujunut eikä olisi ollut luontevaa tavata jne. Lisäksi on sitten vielä niin, että joskus sellainen nainen on sitten kuitenkin mennyt sänkyyn jonkun toisen äijän kanssa, jonka kanssa hänellä ei ole ollut mitään pitkiä keskusteluja tai tutustumisia. Sellainen tilanne tuntuu kaksinverroin loukkaavalta: naisella on kaksoisstandardit. Sanoo haluavansa edetä hitaasti ja keskustella, mutta sitten kuitenkin menee sänkyyn jonkun toisen kanssa ihan vain siksi, että sattui huvittamaan tai riittävän komea mies sattui kohdalle. Tuollaisen jälkeen kaikki puhe siitä, että "haluan edetä hitaasti ja tutustua kunnolla" on täyttä soopaa. Kun nainen kuitenkin voi mennä nopeasti sänkyyn, niin jos hän ei halua sitä minun kanssani, hyvistä keskusteluista huolimatta, niin siinä tulee huijattu olo. Siksi oletan, että seksipuolen pitää edetä yhtä nopeasti kuin niiden keskustelujenkin. Muuten jutusta puuttuu jotain olennaista.

Se, ettei seksi välttämättä ole alusta asti hyvää, on itsestään selvyys. Eihän sitä heti voi automaattisesti tietää, mistä toinen pitää. Se paranee ajan myötä. Siksi se pitääkin aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta suhde pääsee kasvamaan ja kehittymään aina vain paremmaksi mahdollisimman pian. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, se pettymys odottaa vain siellä satojen tuntien keskustelujen päässä kuitenkin. Parempi pyrkiä ottamaan selvää siitäkin puolesta mahdollisimman pian. Jos taas huomaa keskusteluista, ettei toinen kiinnosta seksuaalisesti, on parasta olla asian suhteen rehellinen mahdollisimman pian sen sijaan että pitää miestä seksittömällä keskusteluseura-friend zonella.

Entä jos kyseessä on nainen, joka ei mene kenenkään kassa nopeasti sänkyyn?

Niin, onhan niitä estoisia ja ihan frigidejäkin naisia. Sitä toivoo, ettei sellaiseen ehtisi itse ihastua, vaan asia selviäisi mahdollisimman pian. Nykyään moni on hukassa itsensä kanssa, häpeää vartaloaan ja kaikkea. Ainahan sitä kaikenlaisia ihmisiä on maailmassa.

Täällä seksuaalisesti avoin ja vapaamielinen, nautinnonhaluinen nainen. Rakkaussuhteessa ei ole tavatonta että vapaapäivistäni valtaosa kuluu seksiä harrastaessa. Minua on kuitenkin eräs mies syyttänyt frigidiksi ja estoiseksi, vain siksi että seksuaalisuuteni oli erilaista kuin hänellä.

En halua harrastaa seksiä ennen kuin tunnen toisen hyvin, ihan siitä yksinkertaisesta syystä että seksi on minulle paljon muutakin kuin fyysinen toimitus. Siihen kuuluu mm. kielipelit, enkä nyt tarkoita pelkästään fyysistä kieltä! Minun täytyy ensin oppia tietämään, mistä juuri tämä kyseinen mies syttyy, millaiset sanat ja konseptit herättävät hänessä häpeää, mielihyvää, pelkoa, uteliaisuutta, euforiaa, naurua jne. jne., jotta voin toteuttaa seksuaalisuuttani hänen kanssaan merkityksellisellä tavalla. Jos persoonallisuuksien kohtaaminen rajataan seksuaalisen kanssakäymisen ulkopuolelle, tulos on minun näkökulmastani parhaimmillaankin melko mitätöntä akrobaattista suorittamista. Ei siksi että olisin jotenkin estoinen, vaan siksi että haluan paljon enemmän!

Arvaa mitä? Jos minulta kysytään, niin ne joille seksi on pelkkää hydrauliikkaa ovat niitä frigidejä ja estoisia. Tuo on minulle merkki siitä, että ihminen ei uskalla avata itseään toiselle henkisesti. Siksi en harrasta seksiä ennen kuin olemme kunnolla tutustuneet ja ihastuneet - se kun on kätevä tapa rajata nämä frigidit yksilöt pois kilpakosijoiden joukosta.

Eihän kukaan ole rajannut seksuaalista kanssakäymistä persoonallisuuksien kohtaamisen ulkopuolelle, en ainakaan huomannut. Joku toinen jo huomauttikin, ettemme (me toisen koulukunnan naiset) splittaa erilleen noita lainkaan. Kaikki liittyy yhteen - olen aivan samalla kannalla. 

Tosiasiassa ei taida olla hetkeä, jolloin voisit tietää mikä on oikea määrä tietoa toisesta, että seksiä voi harrastaa. Toiseen tutustumisen taustalla voi olla pelkopohjaista ajattelua, hylkäämisen pelkoa, monenlaista, mihin ei vaikuta se kuinka hyvin toinen pitää tuntea ennen seksin harrastamista. Siitä huolimatta koeajo voi mennä pieleen, vaikka sitä olisi odotettu pitempään eli se ei ole tae mistään. Ihmissuhteet ovat sillä tavalla epävarmoja, kun toista ei vielä tunne kovin hyvin. Ellei sitten odota seksin harrastamisessa vuosia. Seksi on osa tutustumista joka tapauksessa, vaikka sitä viivyttäisi.

Siinä on aina se mahdollisuus, että sitä sänkyynmenemistä ei tule,kun viivyttää ja tajuaa, ettei siitä tulisi mitään.

Sivusta kommetoin; paljon parempi niin kuin että tulisi kiusallisia kokemuksia ihmisen kanssa, joka ei sitten sytytäkään sängyssä yhtään. Olen joskus itsekin lähtenyt tuolle linjalle että tutustutaan ja katsellaan ennen seksiä vähän aikaa tulisiko henkisen puolen kautta tarvittavaa vetoa toiseen, mutta ei sitä tule. Ja jos menee sänkyyn kokeilemaan syntyykö vetoa sitä kautta, se on täysi katastrofi. Tällaisista kokemuksista oppii että jos ei tee mieli repiä vaatteita pois toisen päältä jo ensihetkestä, juttua on ihan turha jatkaa pidemmälle.

Olen aivan samaa mieltä. En tarvitse siihen kovin paljon keskustelua että tiedän onko mies seksuaalisesti kiinnostava vai eikö ole, pystyn jopa tässä iässä luettelemaan ensikontaktissa tarvittavat asiat, vaikka ne alun perin ovat olleet täysin intuitiivisia "rakkautta ensi silmäyksellä" -tyyppisiä. Tänä päivänä tiedän ne, kiitos psykoterapian. 

Samoin minä pystyisin luettelemaan, olen yrityksen ja erehdyksen kautta oppinut. Minua sytyttäviä miehiä on todella vähän, mutta kompromisseja en ole enää valmis tekemään. Vaikka mies olisi kuinka hyvä tyyppi.

Minusta suuri osa naisista on sellaisia, että heidän kanssaan voisin mielelläni harrastaa seksiä. Ei tarvitse olla mikään "salikissa" tai muotijumalatar. Jos nainen on luonnostaan hoikka, hänellä on suurin piirtein oikeankokoiset ja puhtaat vaatteet yllä ja hän hymyilee, niin kyllä viisari värähtää. Seksihän on kuin pitsa: silloin kun se on hyvää, se on tosi hyvää. Silloin kun se ei ole niin hyvää, se on siltikin melko hyvää. En ymmärrä, mistä joillekin naisille tulee sellainen harha omasta erinomaisuudesta, ettei suuri osa miehistä kelpaisi heidän seksikumppaneikseen? Oletteko ikinä miettineet sitä, mitä annettavaa teillä on miehelle, oikeasti? Pidättekö te itseänne sellaisena seksin jumalattarena, että vain yksi miljoonasta miehestä olisi teille riittävän tasokas? Maailma on täynnä kivannäköisiä kundeja siinä missä nättejä naisiakin. Jonkinlainen häiriö kai sekin on, jos kukaan ei koskaan tunnu olevan tarpeeksi hyvä itselle. Kunpa ei tarvitsisi ikinä törmätä teidänlaisiinne naisiin. Mistä lie tulevat ne jutut krantuista nykynaisista, joille kelpaavat vain lentokapteeni-juristi-alfa-chadit? Ne tulevat juuri teidänlaisistanne naisista.

Ei kun juuri sen takia niitä miehiä ei kelpuuteta seksikumppaneiksi, koska useinkaan seksi random miehen kanssa ei ole edes "melko hyvää". Sanoisin, että melko hyvään seksiinkin kuuluu orgasmi, koska orgasmiton seksi on joko huonoa tai joissian tapauksissa keskinkertaista. Ja usein seksi random miehen kanssa on sellaista, ettei siitä saa orgasmia.

Sivusta. Mä en ymmärrä tätä. Voiko orgasmi oikeasti olla kriteeri? Sehän riippuu sinusta itsestäsi.

Minulle orgasmin saanti on aina ollut helppoa, saan sen kyllä milloin haluan ja kenen kanssa vaan. Ehkä siksi se ei vaikuta siihen, olenko kiinnostunut miehestä vai en. Seksin nautinnollisuus minulle tulee kaikesta muusta ennen ja jälkeenkin orgasmin. Orgasmi on mekaaninen, pelkkää tekniikkaa.

Brittitutkimuksen mukaan (jota en nyt jaksa etsiä tähän linkitettäväksi, kiinnostuneet googlatkaa) vain 10% yhden illan panoja harrastavista naisista saa niissä orgasmin. Kun huomioidaan että suurin osa naisista ei harrasta noita, ja että helposti orgasmin saavilla on korkeampi motivaatio niitä harrastaa, niin kaikkien naisten joukosta vielä huomattavasti harvempi saa orgasmin helposti.

Parisuhteessa orgasmin sai jo huomattavasti useampi (heterosuhteissa 60% sai orgasmin "yleensä", ei siis välttämättä aina). Niissäkin oli selvä ero hetero- ja lesbosuhteiden välillä, lesbojen eduksi (80%).

Sinun kohdallasi on ymmärrettävää että et ole niin valikoiva kumppanien suhteen, mutta me muut joille orgasmin saaminen ei ole yhtä helppoa, haluamme myös nauttia seksistä sen sijaan että olemme vain jonkun random miehen tyhjennysastiana. Ja siksi valitsemme sellaisen kumppanin, jonka kanssa nauttiminen olisi mahdollisimman todennäköistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistelen tässä yhtä nuoruuden juttua. Kyllähän hän tuotti orgasmeja, vaikkei edetty yhdyntään ja minä koskettelin häntä sen mitä pystyin. Olen aika varma, että seksi olisi ollut ainakin mulle hyvää, koska yhdessäolo oli ollut niin täydellistä esileikkiä.

Ei sen odottelun tarvitse olla pelkkää juttelua vaan tutustumista toisen fysiikkaan, tempoon, kosketukseen ja luonteiden ja tulevaisuudentoiveiden yhteensopivuuden tarkastelua.

Minä taas en ymmärrä, mikä tässä on ylipäänsä se motivaatio lykätä nimenomaan yhdyntää jos kaikkea muuta kerran tehdään? Itsellä seksuaalisuuteen liittyy toive yhteensopivuuteen sekä libidojen että arvojen suhteen. Henkilö, joka kokee seksin lykkäämisen itseisarvona ei jaa maailmankuvaani. Sikäli tuntuu nurinkuriselta lukea sivukaupalla perusteluja, miten hyvinkin himokkaat ihmiset voivat haluta pidättäytyä. Juu varmasti. Mutta osa meistä etsii ihmistä, jolla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Se ei ole jotain pahaa ja likaista josta menee rikki. Siis ihmistä, jolla ei yksinkertaisesti ole mitään syytä odottaa kun oikea ihminen osuu kohdalle.

Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että syy odottaa voi olla ihan muuta kuin seksin pitäminen pahana ja likaisena? Minulla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Viimeksi kun menin ensitapaamisella miehen kanssa sänkyyn, kävi seuraavaa:

Mies ihastui minuun tulenpalavasti (kehui mm. mutkatonta suhtautumistani seksiin..). Jatkoimme tapailua ja seksin harrastamista. Tutustuttuamme paremmin, totesin että en halua parisuhdetta ja mitä luultavimmin en tule koskaan ihastumaan häneen romanttisesti. Jatkoimme tapailua panosuhteena - mies siis erikseen sanoi tämän olevan hänelle ok. Sitten mies alkoi käyttäytyä mustasukkaisesti ja vaativasti, ja odottaa minulta asioita jotka kuuluisivat parisuhteeseen. Juttelimme asiasta ja kävi ilmi että mies ei lainkaan ymmärtänyt miksi emme voisi kuitenkin olla suhteessa, olihan hän niin valtavan ihastunut ja minä olisin hänelle täydellinen kumppani (todellisuudessa hän oli ihastunut enemmän omaan mielikuvaansa minusta kuin todelliseen persoonallisuuteeni). Lopetin tapailun ja jälkikäteen mies kertoi minun särkeneen hänen sydämensä.

Seksi on minusta parhaimmillaan silloin kun sitä on harrastettu yhteensopivan ihmisen kanssa jonkin aikaa. Yhden illan juttuja en tästä syystä harrasta. Koska pidän seksistä valtavasti ja haluan sen olevan mahdollisimman tyydyttävää, valitsen seksikumppanikseni mieluiten ihmisen, jonka kanssa voin suurella todennäköisyydellä jatkaa sen harrastamista mahdollisimman pitkään. Mieleltään vakaan ja sellaisen, joka tuntee itsensä ja ymmärtää miten oman mielen mekanismit toimivat. Tämän asian arvioiminen ei onnistu luotettavasti ensitapaamisella eikä vielä seuraavallakaan. Paremman tutustumisen jälkeen olen tähän mennessä aina pystynyt arvioimaan oikein.

Mitä väliä sillä syyllä lopulta edes on? En oikein ymmärrä koko tätä keskustelujuonnetta, että joku kertoo miksi haluaa ihmisen joka ei koe tarvetta pitkittää seksin aloitusta, ja aina siihen pitää tulla jonkun jänkkäämään vastaan että minäkin olen hurjan himokas ja halukas ja silti en harrasta heti seksiä. Ihan rauhassa saat olla vaikka seksin ylijumalatar for all I care. Joku saa haluta ihmisen, joka ei koe tarvetta itseisarvona lykätä seksiä. Piste. Se on ihan sallittu toive, eikä sitä tarvitse kenenkään ottaa loukkauksena.

Olen eri. Ehkä se vaan joitain ihmetyttää, että jos ollaan katsomassa alkua pitkälle suhteelle, mitä väliä sillä jos seksin aloitus viivästyy jokusen viikon tai kuukauden?

Sillä on sitä väliä, että jos seksi viivästyy "jokusen viikon tai kuukauden", niin se indikoi sitä, että se tulee viivästymään "jokusen viikon tai kuukauden" suhteen myöhemmissäkin vaiheissa. Todennäköisesti meininki jatkuu samanlaisena kuin se alkaakin. Jos alussa seksin harrastamista lykätään, niin se sama lykkäys (lue: pihtaus) tulee jatkumaan suhteessa myöhemminkin. (sivusta)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistelen tässä yhtä nuoruuden juttua. Kyllähän hän tuotti orgasmeja, vaikkei edetty yhdyntään ja minä koskettelin häntä sen mitä pystyin. Olen aika varma, että seksi olisi ollut ainakin mulle hyvää, koska yhdessäolo oli ollut niin täydellistä esileikkiä.

Ei sen odottelun tarvitse olla pelkkää juttelua vaan tutustumista toisen fysiikkaan, tempoon, kosketukseen ja luonteiden ja tulevaisuudentoiveiden yhteensopivuuden tarkastelua.

Minä taas en ymmärrä, mikä tässä on ylipäänsä se motivaatio lykätä nimenomaan yhdyntää jos kaikkea muuta kerran tehdään? Itsellä seksuaalisuuteen liittyy toive yhteensopivuuteen sekä libidojen että arvojen suhteen. Henkilö, joka kokee seksin lykkäämisen itseisarvona ei jaa maailmankuvaani. Sikäli tuntuu nurinkuriselta lukea sivukaupalla perusteluja, miten hyvinkin himokkaat ihmiset voivat haluta pidättäytyä. Juu varmasti. Mutta osa meistä etsii ihmistä, jolla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Se ei ole jotain pahaa ja likaista josta menee rikki. Siis ihmistä, jolla ei yksinkertaisesti ole mitään syytä odottaa kun oikea ihminen osuu kohdalle.

Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että syy odottaa voi olla ihan muuta kuin seksin pitäminen pahana ja likaisena? Minulla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Viimeksi kun menin ensitapaamisella miehen kanssa sänkyyn, kävi seuraavaa:

Mies ihastui minuun tulenpalavasti (kehui mm. mutkatonta suhtautumistani seksiin..). Jatkoimme tapailua ja seksin harrastamista. Tutustuttuamme paremmin, totesin että en halua parisuhdetta ja mitä luultavimmin en tule koskaan ihastumaan häneen romanttisesti. Jatkoimme tapailua panosuhteena - mies siis erikseen sanoi tämän olevan hänelle ok. Sitten mies alkoi käyttäytyä mustasukkaisesti ja vaativasti, ja odottaa minulta asioita jotka kuuluisivat parisuhteeseen. Juttelimme asiasta ja kävi ilmi että mies ei lainkaan ymmärtänyt miksi emme voisi kuitenkin olla suhteessa, olihan hän niin valtavan ihastunut ja minä olisin hänelle täydellinen kumppani (todellisuudessa hän oli ihastunut enemmän omaan mielikuvaansa minusta kuin todelliseen persoonallisuuteeni). Lopetin tapailun ja jälkikäteen mies kertoi minun särkeneen hänen sydämensä.

Seksi on minusta parhaimmillaan silloin kun sitä on harrastettu yhteensopivan ihmisen kanssa jonkin aikaa. Yhden illan juttuja en tästä syystä harrasta. Koska pidän seksistä valtavasti ja haluan sen olevan mahdollisimman tyydyttävää, valitsen seksikumppanikseni mieluiten ihmisen, jonka kanssa voin suurella todennäköisyydellä jatkaa sen harrastamista mahdollisimman pitkään. Mieleltään vakaan ja sellaisen, joka tuntee itsensä ja ymmärtää miten oman mielen mekanismit toimivat. Tämän asian arvioiminen ei onnistu luotettavasti ensitapaamisella eikä vielä seuraavallakaan. Paremman tutustumisen jälkeen olen tähän mennessä aina pystynyt arvioimaan oikein.

Mitä väliä sillä syyllä lopulta edes on? En oikein ymmärrä koko tätä keskustelujuonnetta, että joku kertoo miksi haluaa ihmisen joka ei koe tarvetta pitkittää seksin aloitusta, ja aina siihen pitää tulla jonkun jänkkäämään vastaan että minäkin olen hurjan himokas ja halukas ja silti en harrasta heti seksiä. Ihan rauhassa saat olla vaikka seksin ylijumalatar for all I care. Joku saa haluta ihmisen, joka ei koe tarvetta itseisarvona lykätä seksiä. Piste. Se on ihan sallittu toive, eikä sitä tarvitse kenenkään ottaa loukkauksena.

Olen eri. Ehkä se vaan joitain ihmetyttää, että jos ollaan katsomassa alkua pitkälle suhteelle, mitä väliä sillä jos seksin aloitus viivästyy jokusen viikon tai kuukauden?

Mutta kun kaksi ihmistä haluaa molemmat seksiä, eikä kumpikaan koe mitään ideologista tai muutakaan tarvetta lykätä sitä, niin tätä koko kysymystähän ei tarvitse pohtia kun sitä seksiä on jo harrastettu. Tämä nousee kysymykseksi vain silloin, kun ihminen joka syystä tai toisesta haluaa pidättäytyä on eksynyt yhteen ihmisen kanssa, joka ei halua kumppania joka kokee tarvetta pidättäytyä. Silloin ei sovita yhteen ja on parasta jatkaa eri teille. Pitkän suhteen kannalta kun samankaltaiset arvomaailmat ja yhtenevät näkemykset seksuaalisuudesta on aika isossa roolissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistelen tässä yhtä nuoruuden juttua. Kyllähän hän tuotti orgasmeja, vaikkei edetty yhdyntään ja minä koskettelin häntä sen mitä pystyin. Olen aika varma, että seksi olisi ollut ainakin mulle hyvää, koska yhdessäolo oli ollut niin täydellistä esileikkiä.

Ei sen odottelun tarvitse olla pelkkää juttelua vaan tutustumista toisen fysiikkaan, tempoon, kosketukseen ja luonteiden ja tulevaisuudentoiveiden yhteensopivuuden tarkastelua.

Minä taas en ymmärrä, mikä tässä on ylipäänsä se motivaatio lykätä nimenomaan yhdyntää jos kaikkea muuta kerran tehdään? Itsellä seksuaalisuuteen liittyy toive yhteensopivuuteen sekä libidojen että arvojen suhteen. Henkilö, joka kokee seksin lykkäämisen itseisarvona ei jaa maailmankuvaani. Sikäli tuntuu nurinkuriselta lukea sivukaupalla perusteluja, miten hyvinkin himokkaat ihmiset voivat haluta pidättäytyä. Juu varmasti. Mutta osa meistä etsii ihmistä, jolla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Se ei ole jotain pahaa ja likaista josta menee rikki. Siis ihmistä, jolla ei yksinkertaisesti ole mitään syytä odottaa kun oikea ihminen osuu kohdalle.

Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että syy odottaa voi olla ihan muuta kuin seksin pitäminen pahana ja likaisena? Minulla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Viimeksi kun menin ensitapaamisella miehen kanssa sänkyyn, kävi seuraavaa:

Mies ihastui minuun tulenpalavasti (kehui mm. mutkatonta suhtautumistani seksiin..). Jatkoimme tapailua ja seksin harrastamista. Tutustuttuamme paremmin, totesin että en halua parisuhdetta ja mitä luultavimmin en tule koskaan ihastumaan häneen romanttisesti. Jatkoimme tapailua panosuhteena - mies siis erikseen sanoi tämän olevan hänelle ok. Sitten mies alkoi käyttäytyä mustasukkaisesti ja vaativasti, ja odottaa minulta asioita jotka kuuluisivat parisuhteeseen. Juttelimme asiasta ja kävi ilmi että mies ei lainkaan ymmärtänyt miksi emme voisi kuitenkin olla suhteessa, olihan hän niin valtavan ihastunut ja minä olisin hänelle täydellinen kumppani (todellisuudessa hän oli ihastunut enemmän omaan mielikuvaansa minusta kuin todelliseen persoonallisuuteeni). Lopetin tapailun ja jälkikäteen mies kertoi minun särkeneen hänen sydämensä.

Seksi on minusta parhaimmillaan silloin kun sitä on harrastettu yhteensopivan ihmisen kanssa jonkin aikaa. Yhden illan juttuja en tästä syystä harrasta. Koska pidän seksistä valtavasti ja haluan sen olevan mahdollisimman tyydyttävää, valitsen seksikumppanikseni mieluiten ihmisen, jonka kanssa voin suurella todennäköisyydellä jatkaa sen harrastamista mahdollisimman pitkään. Mieleltään vakaan ja sellaisen, joka tuntee itsensä ja ymmärtää miten oman mielen mekanismit toimivat. Tämän asian arvioiminen ei onnistu luotettavasti ensitapaamisella eikä vielä seuraavallakaan. Paremman tutustumisen jälkeen olen tähän mennessä aina pystynyt arvioimaan oikein.

Mitä väliä sillä syyllä lopulta edes on? En oikein ymmärrä koko tätä keskustelujuonnetta, että joku kertoo miksi haluaa ihmisen joka ei koe tarvetta pitkittää seksin aloitusta, ja aina siihen pitää tulla jonkun jänkkäämään vastaan että minäkin olen hurjan himokas ja halukas ja silti en harrasta heti seksiä. Ihan rauhassa saat olla vaikka seksin ylijumalatar for all I care. Joku saa haluta ihmisen, joka ei koe tarvetta itseisarvona lykätä seksiä. Piste. Se on ihan sallittu toive, eikä sitä tarvitse kenenkään ottaa loukkauksena.

Olen eri. Ehkä se vaan joitain ihmetyttää, että jos ollaan katsomassa alkua pitkälle suhteelle, mitä väliä sillä jos seksin aloitus viivästyy jokusen viikon tai kuukauden?

Sillä on sitä väliä, että jos seksi viivästyy "jokusen viikon tai kuukauden", niin se indikoi sitä, että se tulee viivästymään "jokusen viikon tai kuukauden" suhteen myöhemmissäkin vaiheissa. Todennäköisesti meininki jatkuu samanlaisena kuin se alkaakin. Jos alussa seksin harrastamista lykätään, niin se sama lykkäys (lue: pihtaus) tulee jatkumaan suhteessa myöhemminkin. (sivusta)

Yksinkertaistettua ajattelua. Mies joutui odottamaan kuukauden, mutta itse hämäännyin eikä olisi pitänyt edetä seksiin lainkaan. Hän pihtasi loppusuhteen. Minä olin puutteessa koko suhteen. Sen ajan mitä tarvitsin tutustumiseen ja sen ajan, kun seksiä harrastettiin. Mies sentään sai loppuosan suhteesta niin paljon kuin halusi.

Koin kyllä voimakasta eroottista halua miestäni kohtaan seurusteluaikana, mutta halu kuoli avioliiton alkuaikoina. Riitelin kovasti kun mies on niin etäinen eikä lähesty minua muuta kuin silloin kun haluaa seksiä. Minä en lähesty häntä koskaan, koska hän ei tunnu lähestyttävältä ja spontaanilta. Seksi menee hänen ehdoillaan silloin kun hänellä on tarve. Alkuaikojen riitely lukitsi meidät molemmat omiin poteroihinsa. Meillä on muuten toimivaa keskusteluyhteyttä, mutta seksissä emme kommunikoi ollenkaan läheisesti. Se on vain mekaanista suoritusta. Jotakin minusta on ikäänkuin kuollut kun nuoruusajan eroottisuudelleni ja koskettelulle ym ei ole tilaa. Olen vain lopulta tyytynyt siihen mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt tätä ristiriitaa: Mies, johon on ollut aikaisemmin syvästi rakastunut ja jonka kanssa kokee vahvaa yhteisymmärrystä ja jonka kanssa seksi toimii loistavasti samalla aaltopituudella, ei sittenkään ole "se oikea". Oman miehen kanssa on hyvää ystävyyttä, luottamusta ja arki toimii, mutta seksuaalisella puolella vuorovaikutus ei toimi ollenkaan eikä herätä halua. Tilanne tuskin tulee muuttumaan, koska osapuolet ovat tässä niin eri muotista.

En valinnut tuota ensimmäistä miestä, vaan toisen. Tosin siinä vaiheessa en tiennyt, että seksi ei tulisi koskaan toimimaan oman mieheni kanssa enkä kokisi häntä kohtaan minkäänlaista eroottista halua, joskin en inhoakaan. On kuitenkin monta muuta syytä miksi valitsin hänet enkä sitä suurta rakkautta. Olen kyllä miettinyt sitä, että jotkut olisivat valinneet toisin.

Ihmiset ovat niin erilaisia. Minulle tuo ei olisi edes valinta, en kertakaikkiaan pystyisi suhteeseen ilman eroottista halua. Minä ahdistun sellaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Koin kyllä voimakasta eroottista halua miestäni kohtaan seurusteluaikana, mutta halu kuoli avioliiton alkuaikoina. Riitelin kovasti kun mies on niin etäinen eikä lähesty minua muuta kuin silloin kun haluaa seksiä. Minä en lähesty häntä koskaan, koska hän ei tunnu lähestyttävältä ja spontaanilta. Seksi menee hänen ehdoillaan silloin kun hänellä on tarve. Alkuaikojen riitely lukitsi meidät molemmat omiin poteroihinsa. Meillä on muuten toimivaa keskusteluyhteyttä, mutta seksissä emme kommunikoi ollenkaan läheisesti. Se on vain mekaanista suoritusta. Jotakin minusta on ikäänkuin kuollut kun nuoruusajan eroottisuudelleni ja koskettelulle ym ei ole tilaa. Olen vain lopulta tyytynyt siihen mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt tätä ristiriitaa: Mies, johon on ollut aikaisemmin syvästi rakastunut ja jonka kanssa kokee vahvaa yhteisymmärrystä ja jonka kanssa seksi toimii loistavasti samalla aaltopituudella, ei sittenkään ole "se oikea". Oman miehen kanssa on hyvää ystävyyttä, luottamusta ja arki toimii, mutta seksuaalisella puolella vuorovaikutus ei toimi ollenkaan eikä herätä halua. Tilanne tuskin tulee muuttumaan, koska osapuolet ovat tässä niin eri muotista.

En valinnut tuota ensimmäistä miestä, vaan toisen. Tosin siinä vaiheessa en tiennyt, että seksi ei tulisi koskaan toimimaan oman mieheni kanssa enkä kokisi häntä kohtaan minkäänlaista eroottista halua, joskin en inhoakaan. On kuitenkin monta muuta syytä miksi valitsin hänet enkä sitä suurta rakkautta. Olen kyllä miettinyt sitä, että jotkut olisivat valinneet toisin.

Ihmiset ovat niin erilaisia. Minulle tuo ei olisi edes valinta, en kertakaikkiaan pystyisi suhteeseen ilman eroottista halua. Minä ahdistun sellaisesta.

Tietämättä suhteestanne sen enempää, tuo ihan kaikki täsmää suhteeseen narsistin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistelen tässä yhtä nuoruuden juttua. Kyllähän hän tuotti orgasmeja, vaikkei edetty yhdyntään ja minä koskettelin häntä sen mitä pystyin. Olen aika varma, että seksi olisi ollut ainakin mulle hyvää, koska yhdessäolo oli ollut niin täydellistä esileikkiä.

Ei sen odottelun tarvitse olla pelkkää juttelua vaan tutustumista toisen fysiikkaan, tempoon, kosketukseen ja luonteiden ja tulevaisuudentoiveiden yhteensopivuuden tarkastelua.

Minä taas en ymmärrä, mikä tässä on ylipäänsä se motivaatio lykätä nimenomaan yhdyntää jos kaikkea muuta kerran tehdään? Itsellä seksuaalisuuteen liittyy toive yhteensopivuuteen sekä libidojen että arvojen suhteen. Henkilö, joka kokee seksin lykkäämisen itseisarvona ei jaa maailmankuvaani. Sikäli tuntuu nurinkuriselta lukea sivukaupalla perusteluja, miten hyvinkin himokkaat ihmiset voivat haluta pidättäytyä. Juu varmasti. Mutta osa meistä etsii ihmistä, jolla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Se ei ole jotain pahaa ja likaista josta menee rikki. Siis ihmistä, jolla ei yksinkertaisesti ole mitään syytä odottaa kun oikea ihminen osuu kohdalle.

Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että syy odottaa voi olla ihan muuta kuin seksin pitäminen pahana ja likaisena? Minulla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Viimeksi kun menin ensitapaamisella miehen kanssa sänkyyn, kävi seuraavaa:

Mies ihastui minuun tulenpalavasti (kehui mm. mutkatonta suhtautumistani seksiin..). Jatkoimme tapailua ja seksin harrastamista. Tutustuttuamme paremmin, totesin että en halua parisuhdetta ja mitä luultavimmin en tule koskaan ihastumaan häneen romanttisesti. Jatkoimme tapailua panosuhteena - mies siis erikseen sanoi tämän olevan hänelle ok. Sitten mies alkoi käyttäytyä mustasukkaisesti ja vaativasti, ja odottaa minulta asioita jotka kuuluisivat parisuhteeseen. Juttelimme asiasta ja kävi ilmi että mies ei lainkaan ymmärtänyt miksi emme voisi kuitenkin olla suhteessa, olihan hän niin valtavan ihastunut ja minä olisin hänelle täydellinen kumppani (todellisuudessa hän oli ihastunut enemmän omaan mielikuvaansa minusta kuin todelliseen persoonallisuuteeni). Lopetin tapailun ja jälkikäteen mies kertoi minun särkeneen hänen sydämensä.

Seksi on minusta parhaimmillaan silloin kun sitä on harrastettu yhteensopivan ihmisen kanssa jonkin aikaa. Yhden illan juttuja en tästä syystä harrasta. Koska pidän seksistä valtavasti ja haluan sen olevan mahdollisimman tyydyttävää, valitsen seksikumppanikseni mieluiten ihmisen, jonka kanssa voin suurella todennäköisyydellä jatkaa sen harrastamista mahdollisimman pitkään. Mieleltään vakaan ja sellaisen, joka tuntee itsensä ja ymmärtää miten oman mielen mekanismit toimivat. Tämän asian arvioiminen ei onnistu luotettavasti ensitapaamisella eikä vielä seuraavallakaan. Paremman tutustumisen jälkeen olen tähän mennessä aina pystynyt arvioimaan oikein.

Mitä väliä sillä syyllä lopulta edes on? En oikein ymmärrä koko tätä keskustelujuonnetta, että joku kertoo miksi haluaa ihmisen joka ei koe tarvetta pitkittää seksin aloitusta, ja aina siihen pitää tulla jonkun jänkkäämään vastaan että minäkin olen hurjan himokas ja halukas ja silti en harrasta heti seksiä. Ihan rauhassa saat olla vaikka seksin ylijumalatar for all I care. Joku saa haluta ihmisen, joka ei koe tarvetta itseisarvona lykätä seksiä. Piste. Se on ihan sallittu toive, eikä sitä tarvitse kenenkään ottaa loukkauksena.

Totta kai jokainen saa valita omien toiveidensa mukaan!

Mutta toisten määritteleminen lähtökohtaisesti viallisiksi, jos he valitsevat eri tavalla, ei ole ok. Tässä esimerkki tällaisesta määrittelystä: "Mutta osa meistä etsii ihmistä, jolla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Se ei ole jotain pahaa ja likaista josta menee rikki. Siis ihmistä, jolla ei yksinkertaisesti ole mitään syytä odottaa kun oikea ihminen osuu kohdalle." Tässä annetaan ymmärtää että jokainen, joka haluaa edetä hitaammin, näkee seksin pahana ja likaisena eikä suhtaudu mutkattomasti ja luonnollisesti.

Tiedän useamman naisen, joille on muodostunut tarve toimia omaa luonnollista tyyliään vastaan, oman nautinnon kustannuksella, koska he ovat oppineet pitämään omia tarpeitaan vääränlaisuutena ja frigidiytenä, kun osa ihmisistä nostaa omaa seksuaalista tyyliään jalustalle ja luo kuvaa että muut tyylit ovat ongelmallisia. Tämä on ihan yhtä ikävä ilmiö kuin 'slut shaming', jossa seksistä nauttiminen määritellään pahaksi ja mielenvikaisuuden merkiksi. Siksi näihin tulee vastaesimerkkejä, joissa pyritään osoittamaan ko. väite vääräksi - ei siksi että juuri sinun haluttaisiin muokkaavan omia kumppaniin liittyviä toiveitasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistelen tässä yhtä nuoruuden juttua. Kyllähän hän tuotti orgasmeja, vaikkei edetty yhdyntään ja minä koskettelin häntä sen mitä pystyin. Olen aika varma, että seksi olisi ollut ainakin mulle hyvää, koska yhdessäolo oli ollut niin täydellistä esileikkiä.

Ei sen odottelun tarvitse olla pelkkää juttelua vaan tutustumista toisen fysiikkaan, tempoon, kosketukseen ja luonteiden ja tulevaisuudentoiveiden yhteensopivuuden tarkastelua.

Minä taas en ymmärrä, mikä tässä on ylipäänsä se motivaatio lykätä nimenomaan yhdyntää jos kaikkea muuta kerran tehdään? Itsellä seksuaalisuuteen liittyy toive yhteensopivuuteen sekä libidojen että arvojen suhteen. Henkilö, joka kokee seksin lykkäämisen itseisarvona ei jaa maailmankuvaani. Sikäli tuntuu nurinkuriselta lukea sivukaupalla perusteluja, miten hyvinkin himokkaat ihmiset voivat haluta pidättäytyä. Juu varmasti. Mutta osa meistä etsii ihmistä, jolla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Se ei ole jotain pahaa ja likaista josta menee rikki. Siis ihmistä, jolla ei yksinkertaisesti ole mitään syytä odottaa kun oikea ihminen osuu kohdalle.

Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että syy odottaa voi olla ihan muuta kuin seksin pitäminen pahana ja likaisena? Minulla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Viimeksi kun menin ensitapaamisella miehen kanssa sänkyyn, kävi seuraavaa:

Mies ihastui minuun tulenpalavasti (kehui mm. mutkatonta suhtautumistani seksiin..). Jatkoimme tapailua ja seksin harrastamista. Tutustuttuamme paremmin, totesin että en halua parisuhdetta ja mitä luultavimmin en tule koskaan ihastumaan häneen romanttisesti. Jatkoimme tapailua panosuhteena - mies siis erikseen sanoi tämän olevan hänelle ok. Sitten mies alkoi käyttäytyä mustasukkaisesti ja vaativasti, ja odottaa minulta asioita jotka kuuluisivat parisuhteeseen. Juttelimme asiasta ja kävi ilmi että mies ei lainkaan ymmärtänyt miksi emme voisi kuitenkin olla suhteessa, olihan hän niin valtavan ihastunut ja minä olisin hänelle täydellinen kumppani (todellisuudessa hän oli ihastunut enemmän omaan mielikuvaansa minusta kuin todelliseen persoonallisuuteeni). Lopetin tapailun ja jälkikäteen mies kertoi minun särkeneen hänen sydämensä.

Seksi on minusta parhaimmillaan silloin kun sitä on harrastettu yhteensopivan ihmisen kanssa jonkin aikaa. Yhden illan juttuja en tästä syystä harrasta. Koska pidän seksistä valtavasti ja haluan sen olevan mahdollisimman tyydyttävää, valitsen seksikumppanikseni mieluiten ihmisen, jonka kanssa voin suurella todennäköisyydellä jatkaa sen harrastamista mahdollisimman pitkään. Mieleltään vakaan ja sellaisen, joka tuntee itsensä ja ymmärtää miten oman mielen mekanismit toimivat. Tämän asian arvioiminen ei onnistu luotettavasti ensitapaamisella eikä vielä seuraavallakaan. Paremman tutustumisen jälkeen olen tähän mennessä aina pystynyt arvioimaan oikein.

Mitä väliä sillä syyllä lopulta edes on? En oikein ymmärrä koko tätä keskustelujuonnetta, että joku kertoo miksi haluaa ihmisen joka ei koe tarvetta pitkittää seksin aloitusta, ja aina siihen pitää tulla jonkun jänkkäämään vastaan että minäkin olen hurjan himokas ja halukas ja silti en harrasta heti seksiä. Ihan rauhassa saat olla vaikka seksin ylijumalatar for all I care. Joku saa haluta ihmisen, joka ei koe tarvetta itseisarvona lykätä seksiä. Piste. Se on ihan sallittu toive, eikä sitä tarvitse kenenkään ottaa loukkauksena.

Totta kai jokainen saa valita omien toiveidensa mukaan!

Mutta toisten määritteleminen lähtökohtaisesti viallisiksi, jos he valitsevat eri tavalla, ei ole ok. Tässä esimerkki tällaisesta määrittelystä: "Mutta osa meistä etsii ihmistä, jolla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Se ei ole jotain pahaa ja likaista josta menee rikki. Siis ihmistä, jolla ei yksinkertaisesti ole mitään syytä odottaa kun oikea ihminen osuu kohdalle." Tässä annetaan ymmärtää että jokainen, joka haluaa edetä hitaammin, näkee seksin pahana ja likaisena eikä suhtaudu mutkattomasti ja luonnollisesti.

Tiedän useamman naisen, joille on muodostunut tarve toimia omaa luonnollista tyyliään vastaan, oman nautinnon kustannuksella, koska he ovat oppineet pitämään omia tarpeitaan vääränlaisuutena ja frigidiytenä, kun osa ihmisistä nostaa omaa seksuaalista tyyliään jalustalle ja luo kuvaa että muut tyylit ovat ongelmallisia. Tämä on ihan yhtä ikävä ilmiö kuin 'slut shaming', jossa seksistä nauttiminen määritellään pahaksi ja mielenvikaisuuden merkiksi. Siksi näihin tulee vastaesimerkkejä, joissa pyritään osoittamaan ko. väite vääräksi - ei siksi että juuri sinun haluttaisiin muokkaavan omia kumppaniin liittyviä toiveitasi.

Kauhian hyvää sanoittamista sinulla.

Miettinyt tätä samaa, mutta minulta puuttuu sanavarastosta tuommoiset hienot enkkusanat ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistelen tässä yhtä nuoruuden juttua. Kyllähän hän tuotti orgasmeja, vaikkei edetty yhdyntään ja minä koskettelin häntä sen mitä pystyin. Olen aika varma, että seksi olisi ollut ainakin mulle hyvää, koska yhdessäolo oli ollut niin täydellistä esileikkiä.

Ei sen odottelun tarvitse olla pelkkää juttelua vaan tutustumista toisen fysiikkaan, tempoon, kosketukseen ja luonteiden ja tulevaisuudentoiveiden yhteensopivuuden tarkastelua.

Minä taas en ymmärrä, mikä tässä on ylipäänsä se motivaatio lykätä nimenomaan yhdyntää jos kaikkea muuta kerran tehdään? Itsellä seksuaalisuuteen liittyy toive yhteensopivuuteen sekä libidojen että arvojen suhteen. Henkilö, joka kokee seksin lykkäämisen itseisarvona ei jaa maailmankuvaani. Sikäli tuntuu nurinkuriselta lukea sivukaupalla perusteluja, miten hyvinkin himokkaat ihmiset voivat haluta pidättäytyä. Juu varmasti. Mutta osa meistä etsii ihmistä, jolla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Se ei ole jotain pahaa ja likaista josta menee rikki. Siis ihmistä, jolla ei yksinkertaisesti ole mitään syytä odottaa kun oikea ihminen osuu kohdalle.

Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että syy odottaa voi olla ihan muuta kuin seksin pitäminen pahana ja likaisena? Minulla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Viimeksi kun menin ensitapaamisella miehen kanssa sänkyyn, kävi seuraavaa:

Mies ihastui minuun tulenpalavasti (kehui mm. mutkatonta suhtautumistani seksiin..). Jatkoimme tapailua ja seksin harrastamista. Tutustuttuamme paremmin, totesin että en halua parisuhdetta ja mitä luultavimmin en tule koskaan ihastumaan häneen romanttisesti. Jatkoimme tapailua panosuhteena - mies siis erikseen sanoi tämän olevan hänelle ok. Sitten mies alkoi käyttäytyä mustasukkaisesti ja vaativasti, ja odottaa minulta asioita jotka kuuluisivat parisuhteeseen. Juttelimme asiasta ja kävi ilmi että mies ei lainkaan ymmärtänyt miksi emme voisi kuitenkin olla suhteessa, olihan hän niin valtavan ihastunut ja minä olisin hänelle täydellinen kumppani (todellisuudessa hän oli ihastunut enemmän omaan mielikuvaansa minusta kuin todelliseen persoonallisuuteeni). Lopetin tapailun ja jälkikäteen mies kertoi minun särkeneen hänen sydämensä.

Seksi on minusta parhaimmillaan silloin kun sitä on harrastettu yhteensopivan ihmisen kanssa jonkin aikaa. Yhden illan juttuja en tästä syystä harrasta. Koska pidän seksistä valtavasti ja haluan sen olevan mahdollisimman tyydyttävää, valitsen seksikumppanikseni mieluiten ihmisen, jonka kanssa voin suurella todennäköisyydellä jatkaa sen harrastamista mahdollisimman pitkään. Mieleltään vakaan ja sellaisen, joka tuntee itsensä ja ymmärtää miten oman mielen mekanismit toimivat. Tämän asian arvioiminen ei onnistu luotettavasti ensitapaamisella eikä vielä seuraavallakaan. Paremman tutustumisen jälkeen olen tähän mennessä aina pystynyt arvioimaan oikein.

Mitä väliä sillä syyllä lopulta edes on? En oikein ymmärrä koko tätä keskustelujuonnetta, että joku kertoo miksi haluaa ihmisen joka ei koe tarvetta pitkittää seksin aloitusta, ja aina siihen pitää tulla jonkun jänkkäämään vastaan että minäkin olen hurjan himokas ja halukas ja silti en harrasta heti seksiä. Ihan rauhassa saat olla vaikka seksin ylijumalatar for all I care. Joku saa haluta ihmisen, joka ei koe tarvetta itseisarvona lykätä seksiä. Piste. Se on ihan sallittu toive, eikä sitä tarvitse kenenkään ottaa loukkauksena.

Totta kai jokainen saa valita omien toiveidensa mukaan!

Mutta toisten määritteleminen lähtökohtaisesti viallisiksi, jos he valitsevat eri tavalla, ei ole ok. Tässä esimerkki tällaisesta määrittelystä: "Mutta osa meistä etsii ihmistä, jolla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Se ei ole jotain pahaa ja likaista josta menee rikki. Siis ihmistä, jolla ei yksinkertaisesti ole mitään syytä odottaa kun oikea ihminen osuu kohdalle." Tässä annetaan ymmärtää että jokainen, joka haluaa edetä hitaammin, näkee seksin pahana ja likaisena eikä suhtaudu mutkattomasti ja luonnollisesti.

Tiedän useamman naisen, joille on muodostunut tarve toimia omaa luonnollista tyyliään vastaan, oman nautinnon kustannuksella, koska he ovat oppineet pitämään omia tarpeitaan vääränlaisuutena ja frigidiytenä, kun osa ihmisistä nostaa omaa seksuaalista tyyliään jalustalle ja luo kuvaa että muut tyylit ovat ongelmallisia. Tämä on ihan yhtä ikävä ilmiö kuin 'slut shaming', jossa seksistä nauttiminen määritellään pahaksi ja mielenvikaisuuden merkiksi. Siksi näihin tulee vastaesimerkkejä, joissa pyritään osoittamaan ko. väite vääräksi - ei siksi että juuri sinun haluttaisiin muokkaavan omia kumppaniin liittyviä toiveitasi.

Minä ajattelisin, että useimmilla ihmisillä on taipumus nostaa se oma tyyli tavalla tai toisella jalustalle. Siksihän se on omaksi tyyliksi valikoitunutkin, kun se koetaan hyväksi ja toimivaksi. Silloin siihen liitetään hyviä ominaisuuksia ja kyllä, vastakkaiseen toimintatapaan saatetaan liittää vähän huonompia. Ihan samalla tavalla tätä tekee ne odottamista kannattavatkin. En nyt oikeastaan edes tiedä, miksi omista kumppanihaaveista pitäisi puhua täysin neutraalisti. Harva ne asiat varmaan täysin neutraalina kokee.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tottunut siihen että miehet kiinnostuvat. Jos menen treffeille, on lähes satavarmaa, että mies ihastuu, haluaa tavata uudestaan ja on aktiivinen minun suuntaani.

Liika helppous kuitenkin tekee miehestä luotaantyöntävän. Mies, joka ei heti ole sulaa vahaa, on tavoittelemisen arvoinen.

Ihme pelailua, en käsitä tuollaista. Miten yksinkertainen jonkun ihmisen mieli onkaan, ei yhtään kykyä syvällisempään analysointiin?

On siinä sekin riski, että jos pidät seksiä samanlaisena asiana kuin syöminen ja ettei siitä mene kukaan rikki, rikotkin itse jonkun toisen.

Oma hyväksikäyttäjäni ei pysty näkemään asiaa kannaltani eikä ymmärrä tehneensä väärin. Näitäkin ihmisiä on kuitenkin jokunen prosentti (psykopaatit ja osa narsisteista ja asosiaalisista).