Miksi haluan aina miestä joka ei halua minua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan missään tapauksessa haluaisi, että minut koeajettaisiin seksin kautta. Olisi todella kauheaa ja traumaattista joutua hylätyksi sen takia, että olisi miehen mielestä jotenkin huono tai epäkiinnostava seksissä, siis kaikkein paljaimmillaan ja haavoittuvimmillaan. Pystytkö yhtään ajattelemaan asiaa naisen kannalta tästä näkökulmasta, siis sinä mies, joka kirjoitit tästä asiasta?

Ei kyse ole mistään "koeajosta", vaan siitä, että on loukkaavaa ja turhauttavaa, että naiset kelpuuttavat vain loputtomiin "keskusteluihin" mutta eivät muuhun. Jos mies on kiinnostunut niistä keskusteluista ja tapaamisista ja nainen on monin tavoin kehunut häntä, niin kyllä se on turhauttavaa. Jos tuntikausien keskustelut eivät johda mihinkään, se on lähinnä ajanhukkaa.

Asia olisi eri, jos ne naiset olisivat olleet jotenkin nihkeitä, keskustelu ei olisi sujunut eikä olisi ollut luontevaa tavata jne. Lisäksi on sitten vielä niin, että joskus sellainen nainen on sitten kuitenkin mennyt sänkyyn jonkun toisen äijän kanssa, jonka kanssa hänellä ei ole ollut mitään pitkiä keskusteluja tai tutustumisia. Sellainen tilanne tuntuu kaksinverroin loukkaavalta: naisella on kaksoisstandardit. Sanoo haluavansa edetä hitaasti ja keskustella, mutta sitten kuitenkin menee sänkyyn jonkun toisen kanssa ihan vain siksi, että sattui huvittamaan tai riittävän komea mies sattui kohdalle. Tuollaisen jälkeen kaikki puhe siitä, että "haluan edetä hitaasti ja tutustua kunnolla" on täyttä soopaa. Kun nainen kuitenkin voi mennä nopeasti sänkyyn, niin jos hän ei halua sitä minun kanssani, hyvistä keskusteluista huolimatta, niin siinä tulee huijattu olo. Siksi oletan, että seksipuolen pitää edetä yhtä nopeasti kuin niiden keskustelujenkin. Muuten jutusta puuttuu jotain olennaista.

Se, ettei seksi välttämättä ole alusta asti hyvää, on itsestään selvyys. Eihän sitä heti voi automaattisesti tietää, mistä toinen pitää. Se paranee ajan myötä. Siksi se pitääkin aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta suhde pääsee kasvamaan ja kehittymään aina vain paremmaksi mahdollisimman pian. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, se pettymys odottaa vain siellä satojen tuntien keskustelujen päässä kuitenkin. Parempi pyrkiä ottamaan selvää siitäkin puolesta mahdollisimman pian. Jos taas huomaa keskusteluista, ettei toinen kiinnosta seksuaalisesti, on parasta olla asian suhteen rehellinen mahdollisimman pian sen sijaan että pitää miestä seksittömällä keskusteluseura-friend zonella.

Entä jos kyseessä on nainen, joka ei mene kenenkään kassa nopeasti sänkyyn?

Niin, onhan niitä estoisia ja ihan frigidejäkin naisia. Sitä toivoo, ettei sellaiseen ehtisi itse ihastua, vaan asia selviäisi mahdollisimman pian. Nykyään moni on hukassa itsensä kanssa, häpeää vartaloaan ja kaikkea. Ainahan sitä kaikenlaisia ihmisiä on maailmassa.

Täällä seksuaalisesti avoin ja vapaamielinen, nautinnonhaluinen nainen. Rakkaussuhteessa ei ole tavatonta että vapaapäivistäni valtaosa kuluu seksiä harrastaessa. Minua on kuitenkin eräs mies syyttänyt frigidiksi ja estoiseksi, vain siksi että seksuaalisuuteni oli erilaista kuin hänellä.

En halua harrastaa seksiä ennen kuin tunnen toisen hyvin, ihan siitä yksinkertaisesta syystä että seksi on minulle paljon muutakin kuin fyysinen toimitus. Siihen kuuluu mm. kielipelit, enkä nyt tarkoita pelkästään fyysistä kieltä! Minun täytyy ensin oppia tietämään, mistä juuri tämä kyseinen mies syttyy, millaiset sanat ja konseptit herättävät hänessä häpeää, mielihyvää, pelkoa, uteliaisuutta, euforiaa, naurua jne. jne., jotta voin toteuttaa seksuaalisuuttani hänen kanssaan merkityksellisellä tavalla. Jos persoonallisuuksien kohtaaminen rajataan seksuaalisen kanssakäymisen ulkopuolelle, tulos on minun näkökulmastani parhaimmillaankin melko mitätöntä akrobaattista suorittamista. Ei siksi että olisin jotenkin estoinen, vaan siksi että haluan paljon enemmän!

Arvaa mitä? Jos minulta kysytään, niin ne joille seksi on pelkkää hydrauliikkaa ovat niitä frigidejä ja estoisia. Tuo on minulle merkki siitä, että ihminen ei uskalla avata itseään toiselle henkisesti. Siksi en harrasta seksiä ennen kuin olemme kunnolla tutustuneet ja ihastuneet - se kun on kätevä tapa rajata nämä frigidit yksilöt pois kilpakosijoiden joukosta.

Eihän kukaan ole rajannut seksuaalista kanssakäymistä persoonallisuuksien kohtaamisen ulkopuolelle, en ainakaan huomannut. Joku toinen jo huomauttikin, ettemme (me toisen koulukunnan naiset) splittaa erilleen noita lainkaan. Kaikki liittyy yhteen - olen aivan samalla kannalla. 

Tosiasiassa ei taida olla hetkeä, jolloin voisit tietää mikä on oikea määrä tietoa toisesta, että seksiä voi harrastaa. Toiseen tutustumisen taustalla voi olla pelkopohjaista ajattelua, hylkäämisen pelkoa, monenlaista, mihin ei vaikuta se kuinka hyvin toinen pitää tuntea ennen seksin harrastamista. Siitä huolimatta koeajo voi mennä pieleen, vaikka sitä olisi odotettu pitempään eli se ei ole tae mistään. Ihmissuhteet ovat sillä tavalla epävarmoja, kun toista ei vielä tunne kovin hyvin. Ellei sitten odota seksin harrastamisessa vuosia. Seksi on osa tutustumista joka tapauksessa, vaikka sitä viivyttäisi.

Koeajo? Mennä pieleen?

Minua ei kiinnosta koeajot eikä niiden onnistumisen optimointi. Minua kiinnostaa aito yhteys todelliseen ihmiseen, jonka käsitys minusta ei ole pahasti virheellinen tai kuvitelmien varassa (ja sama toiseen suuntaan). Kun tämä toteutuu, on ihan sama miten se ensimmäinen seksikerta "onnistuu". En tule edes ajatelleeksi asiaa tuollaisesta näkökulmasta. Seksi on yhdessäoloa, rentoutumista ja yhteyden rakentamista, ei suoritus. Ennemmin tai myöhemmin siitä tulee myös valtavan nautinnollista. Siis kun nämä lähtökohtaiset kriteerini täyttyvät. En ole vielä kertaakaan elämäni aikana joutunut pettymään.

Joo, seksi on tutustumista "vaikka sitä viivyttäisi". Yhdessä asuminenkin on tutustumista, ja useimmat meistä pitävät silti tarpeellisena harrastaa ensin muita tutustumisen muotoja ennen kuin tähän lajiin edetään. 

En minäkään ajattele seksiä ihan suoranaisesti koeajona, eikä sen tarvitse olla täydellistä, koska ei tunneta kovin hyvin, seksihän kehittyy vasta myöhemmin täydellisemmäksi. Se on kuitenkin olennainen osa sitä tietoa jonka tarvitsen ennen kun tiedän kannattaako suhteeseen panostaa sen enempää. Siinä mielessä ymmärrän hyvin miehisenä koettua ajattelua seksin viivyttämisestä, vaikka nainen olenkin.

Täällä toinen nainen joka ajattelee samoin. Minä en oikeastaan edes pysty sitoutumaan henkisellä tasolla suhteen edistämiseen ennenkuin on harrastettu seksiä. Minulle on joskus käynyt niin, ettei se toisen kosketus sitten kuitenkaan tunnu oikealta ja orastanut ihastus lopahtaakin seksiin. Se on hirveän kurja tilanne molemmille osapuolille. En halua päästää toista ihastumaan ennenkuin olen varma siitä, että seksi toimii.

Uskon, että näin voi olla osalla ihmisistä. Itselläni on aivan erilaiset kokemukset. Aina kun olen tutustunut toiseen rauhassa ja siltä pohjalta ihastunut, myös seksi on ollut nautinnollista ja hienoa (joko alusta asti tai kehittynyt sellaiseksi ajan kanssa). Jos taas olen lähtenyt soitellen sotaan, tulokset ovat olleet vaihtelevia. Yhden tällaisen miehen kanssa seksi toimi kyllä, mutta parisuhdetta en voinut ajatella ollenkaan, mikä paljastui kun tutustuimme paremmin. Ei sekään hauska tilanne ole!

Kuten jo aiemmin sanoinkin, lienee parasta että jokainen tutustuu itseensä ja siihen mikä itselle toimii, ja pyrkii löytämään kumppanin jolle toimii sama tyyli. Minä olen ollut siinä mielessä kai onnekas, että ei ole ollut vaikeuksia löytää kiinnostavia ja viehättäviä miehiä, joille hidas eteneminen ei ole ollut minkäänlainen ongelma.

Minulla onkin taustalla kirjava valikoima kiintymyssuhdehäiriöitä, hylkäämistraumoja, luottamusongelmia, sitoutumispelkoa sun muita peikkoja vaikuttamassa tähänkin asiaan. Mutta tämä on toiminut minulle sikäli kuin joku on ylipäänsä toiminut. Kaikki pisimmät ja lupaavimmat suhteeni ovat alkaneet seksillä. Vrt niistä, joissa on odotettu pidempään ei ole tullut mitään.

Mielenkiintoista. Minulla on läheinen ystävä, jolla on vastaavaa historiaa kuin sinulla, jonka kanssa olemme paljon puhuneet otsikon aiheesta (siksi tulin tätä keskustelua selaamaankin). Hän on myös kanssasi samoilla linjoilla tuon seksin aloittamisen suhteen. Itselläni on turvallinen kiintymyssuhdetyyli ja sen mukainen parisuhdehistoria. 

Onko sinun mielestäsi helpompi luottaa ihmiseen, jonka kanssa olet harrastanut (hyvää) seksiä? Voisiko se vaikuttaa suhteen onnistumiseen?

Luulen, että  se on jonkunlaista sadomasokismiä kun itselle haitallisia suhteita haluaa. Joku tarve itserankaista itseä? Ehkä olet jotenkin ansainnut kohtalosi, jota itse toteutat noiden suhteiden kautta. Et ole siis ansainnut parempaa ja syytä miettiä mitä karmaa sitä kantaa itsessään. Oletko jotenkin syntinen ihminen? Niin luulen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan missään tapauksessa haluaisi, että minut koeajettaisiin seksin kautta. Olisi todella kauheaa ja traumaattista joutua hylätyksi sen takia, että olisi miehen mielestä jotenkin huono tai epäkiinnostava seksissä, siis kaikkein paljaimmillaan ja haavoittuvimmillaan. Pystytkö yhtään ajattelemaan asiaa naisen kannalta tästä näkökulmasta, siis sinä mies, joka kirjoitit tästä asiasta?

Ei kyse ole mistään "koeajosta", vaan siitä, että on loukkaavaa ja turhauttavaa, että naiset kelpuuttavat vain loputtomiin "keskusteluihin" mutta eivät muuhun. Jos mies on kiinnostunut niistä keskusteluista ja tapaamisista ja nainen on monin tavoin kehunut häntä, niin kyllä se on turhauttavaa. Jos tuntikausien keskustelut eivät johda mihinkään, se on lähinnä ajanhukkaa.

Asia olisi eri, jos ne naiset olisivat olleet jotenkin nihkeitä, keskustelu ei olisi sujunut eikä olisi ollut luontevaa tavata jne. Lisäksi on sitten vielä niin, että joskus sellainen nainen on sitten kuitenkin mennyt sänkyyn jonkun toisen äijän kanssa, jonka kanssa hänellä ei ole ollut mitään pitkiä keskusteluja tai tutustumisia. Sellainen tilanne tuntuu kaksinverroin loukkaavalta: naisella on kaksoisstandardit. Sanoo haluavansa edetä hitaasti ja keskustella, mutta sitten kuitenkin menee sänkyyn jonkun toisen kanssa ihan vain siksi, että sattui huvittamaan tai riittävän komea mies sattui kohdalle. Tuollaisen jälkeen kaikki puhe siitä, että "haluan edetä hitaasti ja tutustua kunnolla" on täyttä soopaa. Kun nainen kuitenkin voi mennä nopeasti sänkyyn, niin jos hän ei halua sitä minun kanssani, hyvistä keskusteluista huolimatta, niin siinä tulee huijattu olo. Siksi oletan, että seksipuolen pitää edetä yhtä nopeasti kuin niiden keskustelujenkin. Muuten jutusta puuttuu jotain olennaista.

Se, ettei seksi välttämättä ole alusta asti hyvää, on itsestään selvyys. Eihän sitä heti voi automaattisesti tietää, mistä toinen pitää. Se paranee ajan myötä. Siksi se pitääkin aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta suhde pääsee kasvamaan ja kehittymään aina vain paremmaksi mahdollisimman pian. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, se pettymys odottaa vain siellä satojen tuntien keskustelujen päässä kuitenkin. Parempi pyrkiä ottamaan selvää siitäkin puolesta mahdollisimman pian. Jos taas huomaa keskusteluista, ettei toinen kiinnosta seksuaalisesti, on parasta olla asian suhteen rehellinen mahdollisimman pian sen sijaan että pitää miestä seksittömällä keskusteluseura-friend zonella.

Entä jos kyseessä on nainen, joka ei mene kenenkään kassa nopeasti sänkyyn?

Niin, onhan niitä estoisia ja ihan frigidejäkin naisia. Sitä toivoo, ettei sellaiseen ehtisi itse ihastua, vaan asia selviäisi mahdollisimman pian. Nykyään moni on hukassa itsensä kanssa, häpeää vartaloaan ja kaikkea. Ainahan sitä kaikenlaisia ihmisiä on maailmassa.

Täällä seksuaalisesti avoin ja vapaamielinen, nautinnonhaluinen nainen. Rakkaussuhteessa ei ole tavatonta että vapaapäivistäni valtaosa kuluu seksiä harrastaessa. Minua on kuitenkin eräs mies syyttänyt frigidiksi ja estoiseksi, vain siksi että seksuaalisuuteni oli erilaista kuin hänellä.

En halua harrastaa seksiä ennen kuin tunnen toisen hyvin, ihan siitä yksinkertaisesta syystä että seksi on minulle paljon muutakin kuin fyysinen toimitus. Siihen kuuluu mm. kielipelit, enkä nyt tarkoita pelkästään fyysistä kieltä! Minun täytyy ensin oppia tietämään, mistä juuri tämä kyseinen mies syttyy, millaiset sanat ja konseptit herättävät hänessä häpeää, mielihyvää, pelkoa, uteliaisuutta, euforiaa, naurua jne. jne., jotta voin toteuttaa seksuaalisuuttani hänen kanssaan merkityksellisellä tavalla. Jos persoonallisuuksien kohtaaminen rajataan seksuaalisen kanssakäymisen ulkopuolelle, tulos on minun näkökulmastani parhaimmillaankin melko mitätöntä akrobaattista suorittamista. Ei siksi että olisin jotenkin estoinen, vaan siksi että haluan paljon enemmän!

Arvaa mitä? Jos minulta kysytään, niin ne joille seksi on pelkkää hydrauliikkaa ovat niitä frigidejä ja estoisia. Tuo on minulle merkki siitä, että ihminen ei uskalla avata itseään toiselle henkisesti. Siksi en harrasta seksiä ennen kuin olemme kunnolla tutustuneet ja ihastuneet - se kun on kätevä tapa rajata nämä frigidit yksilöt pois kilpakosijoiden joukosta.

Eihän kukaan ole rajannut seksuaalista kanssakäymistä persoonallisuuksien kohtaamisen ulkopuolelle, en ainakaan huomannut. Joku toinen jo huomauttikin, ettemme (me toisen koulukunnan naiset) splittaa erilleen noita lainkaan. Kaikki liittyy yhteen - olen aivan samalla kannalla. 

Tosiasiassa ei taida olla hetkeä, jolloin voisit tietää mikä on oikea määrä tietoa toisesta, että seksiä voi harrastaa. Toiseen tutustumisen taustalla voi olla pelkopohjaista ajattelua, hylkäämisen pelkoa, monenlaista, mihin ei vaikuta se kuinka hyvin toinen pitää tuntea ennen seksin harrastamista. Siitä huolimatta koeajo voi mennä pieleen, vaikka sitä olisi odotettu pitempään eli se ei ole tae mistään. Ihmissuhteet ovat sillä tavalla epävarmoja, kun toista ei vielä tunne kovin hyvin. Ellei sitten odota seksin harrastamisessa vuosia. Seksi on osa tutustumista joka tapauksessa, vaikka sitä viivyttäisi.

Siinä on aina se mahdollisuus, että sitä sänkyynmenemistä ei tule,kun viivyttää ja tajuaa, ettei siitä tulisi mitään.

Sivusta kommetoin; paljon parempi niin kuin että tulisi kiusallisia kokemuksia ihmisen kanssa, joka ei sitten sytytäkään sängyssä yhtään. Olen joskus itsekin lähtenyt tuolle linjalle että tutustutaan ja katsellaan ennen seksiä vähän aikaa tulisiko henkisen puolen kautta tarvittavaa vetoa toiseen, mutta ei sitä tule. Ja jos menee sänkyyn kokeilemaan syntyykö vetoa sitä kautta, se on täysi katastrofi. Tällaisista kokemuksista oppii että jos ei tee mieli repiä vaatteita pois toisen päältä jo ensihetkestä, juttua on ihan turha jatkaa pidemmälle.

Olen aivan samaa mieltä. En tarvitse siihen kovin paljon keskustelua että tiedän onko mies seksuaalisesti kiinnostava vai eikö ole, pystyn jopa tässä iässä luettelemaan ensikontaktissa tarvittavat asiat, vaikka ne alun perin ovat olleet täysin intuitiivisia "rakkautta ensi silmäyksellä" -tyyppisiä. Tänä päivänä tiedän ne, kiitos psykoterapian. 

Samoin minä pystyisin luettelemaan, olen yrityksen ja erehdyksen kautta oppinut. Minua sytyttäviä miehiä on todella vähän, mutta kompromisseja en ole enää valmis tekemään. Vaikka mies olisi kuinka hyvä tyyppi.

Minusta suuri osa naisista on sellaisia, että heidän kanssaan voisin mielelläni harrastaa seksiä. Ei tarvitse olla mikään "salikissa" tai muotijumalatar. Jos nainen on luonnostaan hoikka, hänellä on suurin piirtein oikeankokoiset ja puhtaat vaatteet yllä ja hän hymyilee, niin kyllä viisari värähtää. Seksihän on kuin pitsa: silloin kun se on hyvää, se on tosi hyvää. Silloin kun se ei ole niin hyvää, se on siltikin melko hyvää. En ymmärrä, mistä joillekin naisille tulee sellainen harha omasta erinomaisuudesta, ettei suuri osa miehistä kelpaisi heidän seksikumppaneikseen? Oletteko ikinä miettineet sitä, mitä annettavaa teillä on miehelle, oikeasti? Pidättekö te itseänne sellaisena seksin jumalattarena, että vain yksi miljoonasta miehestä olisi teille riittävän tasokas? Maailma on täynnä kivannäköisiä kundeja siinä missä nättejä naisiakin. Jonkinlainen häiriö kai sekin on, jos kukaan ei koskaan tunnu olevan tarpeeksi hyvä itselle. Kunpa ei tarvitsisi ikinä törmätä teidänlaisiinne naisiin. Mistä lie tulevat ne jutut krantuista nykynaisista, joille kelpaavat vain lentokapteeni-juristi-alfa-chadit? Ne tulevat juuri teidänlaisistanne naisista.

Ei kun juuri sen takia niitä miehiä ei kelpuuteta seksikumppaneiksi, koska useinkaan seksi random miehen kanssa ei ole edes "melko hyvää". Sanoisin, että melko hyvään seksiinkin kuuluu orgasmi, koska orgasmiton seksi on joko huonoa tai joissian tapauksissa keskinkertaista. Ja usein seksi random miehen kanssa on sellaista, ettei siitä saa orgasmia.

Sivusta. Mä en ymmärrä tätä. Voiko orgasmi oikeasti olla kriteeri? Sehän riippuu sinusta itsestäsi.

Minulle orgasmin saanti on aina ollut helppoa, saan sen kyllä milloin haluan ja kenen kanssa vaan. Ehkä siksi se ei vaikuta siihen, olenko kiinnostunut miehestä vai en. Seksin nautinnollisuus minulle tulee kaikesta muusta ennen ja jälkeenkin orgasmin. Orgasmi on mekaaninen, pelkkää tekniikkaa.

En tiedä, mitä tarkoitat kriteerillä, mutta itse ymmärrän kyllä oikein hyvin, että monikaan ei halua harrastaa seksiä kenen tahansa kanssa. Orgasmi on toki aika lailla tekniikkaa (joskaan ei pelkästään mekaaninen), mutta sehän siinä juuri onkin, että useinkaan joku random mies ei tiedä ja osaa juuri oikeaa tekniikkaa, vaan hänen pitäisi etsiä ja opetella se. Ehkäpä siksi moni nainen ei niistä yhden illan jutuista niin kiinnostunut olekaan. Kun toisaalta, jos orgasmin saa niin helposti itse, miksi hakea sitä vaikeimman mahdollisen kautta eli testaamalla jotain random miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tottunut siihen että miehet kiinnostuvat. Jos menen treffeille, on lähes satavarmaa, että mies ihastuu, haluaa tavata uudestaan ja on aktiivinen minun suuntaani.
Liika helppous kuitenkin tekee miehestä luotaantyöntävän. Mies, joka ei heti ole sulaa vahaa, on tavoittelemisen arvoinen.

Et siis oikeastaan halua mitään suhdetta vaan vain deittailupelejä? Jos haluaisit suhteen niin olisi vain positiivista jos toinen on "helppo" ja sinusta kovin kiinnostunut.

Haluan, mutta en sellaisen kanssa, jonka tiedän saavani heti sormia napsauttamalla. Pitää olla pieni epävarmuus miehen kiinnostuksen suhteen.

Eli siis haluat jännitystä ja peliä enmmän kuin suhdetta.

En sanoisi niinkään. Haluan että molemmat ovat ikään kuin samalla viivalla, eli kummallekin se toinen ihminen on yhtä lailla "saavutus". En halua suhdetta jossa olen itse miehelle saavutus mutta mies ei ole minulle, ja olen suhteessa näin ollen ns. niskan päällä. Ymmärtääköhän kukaan mitä tarkoitan?

Mitä jatkoa tuollaiselle suhteelle voi odottaa, jos kaikki tähtää vain suhteen saavuttamiseen. Jos itse suhde sitten jääkin tyhjäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistelen tässä yhtä nuoruuden juttua. Kyllähän hän tuotti orgasmeja, vaikkei edetty yhdyntään ja minä koskettelin häntä sen mitä pystyin. Olen aika varma, että seksi olisi ollut ainakin mulle hyvää, koska yhdessäolo oli ollut niin täydellistä esileikkiä.

Ei sen odottelun tarvitse olla pelkkää juttelua vaan tutustumista toisen fysiikkaan, tempoon, kosketukseen ja luonteiden ja tulevaisuudentoiveiden yhteensopivuuden tarkastelua.

Minä taas en ymmärrä, mikä tässä on ylipäänsä se motivaatio lykätä nimenomaan yhdyntää jos kaikkea muuta kerran tehdään? Itsellä seksuaalisuuteen liittyy toive yhteensopivuuteen sekä libidojen että arvojen suhteen. Henkilö, joka kokee seksin lykkäämisen itseisarvona ei jaa maailmankuvaani. Sikäli tuntuu nurinkuriselta lukea sivukaupalla perusteluja, miten hyvinkin himokkaat ihmiset voivat haluta pidättäytyä. Juu varmasti. Mutta osa meistä etsii ihmistä, jolla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Se ei ole jotain pahaa ja likaista josta menee rikki. Siis ihmistä, jolla ei yksinkertaisesti ole mitään syytä odottaa kun oikea ihminen osuu kohdalle.

Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että syy odottaa voi olla ihan muuta kuin seksin pitäminen pahana ja likaisena? Minulla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Viimeksi kun menin ensitapaamisella miehen kanssa sänkyyn, kävi seuraavaa:

Mies ihastui minuun tulenpalavasti (kehui mm. mutkatonta suhtautumistani seksiin..). Jatkoimme tapailua ja seksin harrastamista. Tutustuttuamme paremmin, totesin että en halua parisuhdetta ja mitä luultavimmin en tule koskaan ihastumaan häneen romanttisesti. Jatkoimme tapailua panosuhteena - mies siis erikseen sanoi tämän olevan hänelle ok. Sitten mies alkoi käyttäytyä mustasukkaisesti ja vaativasti, ja odottaa minulta asioita jotka kuuluisivat parisuhteeseen. Juttelimme asiasta ja kävi ilmi että mies ei lainkaan ymmärtänyt miksi emme voisi kuitenkin olla suhteessa, olihan hän niin valtavan ihastunut ja minä olisin hänelle täydellinen kumppani (todellisuudessa hän oli ihastunut enemmän omaan mielikuvaansa minusta kuin todelliseen persoonallisuuteeni). Lopetin tapailun ja jälkikäteen mies kertoi minun särkeneen hänen sydämensä.

Seksi on minusta parhaimmillaan silloin kun sitä on harrastettu yhteensopivan ihmisen kanssa jonkin aikaa. Yhden illan juttuja en tästä syystä harrasta. Koska pidän seksistä valtavasti ja haluan sen olevan mahdollisimman tyydyttävää, valitsen seksikumppanikseni mieluiten ihmisen, jonka kanssa voin suurella todennäköisyydellä jatkaa sen harrastamista mahdollisimman pitkään. Mieleltään vakaan ja sellaisen, joka tuntee itsensä ja ymmärtää miten oman mielen mekanismit toimivat. Tämän asian arvioiminen ei onnistu luotettavasti ensitapaamisella eikä vielä seuraavallakaan. Paremman tutustumisen jälkeen olen tähän mennessä aina pystynyt arvioimaan oikein.

Mitä väliä sillä syyllä lopulta edes on? En oikein ymmärrä koko tätä keskustelujuonnetta, että joku kertoo miksi haluaa ihmisen joka ei koe tarvetta pitkittää seksin aloitusta, ja aina siihen pitää tulla jonkun jänkkäämään vastaan että minäkin olen hurjan himokas ja halukas ja silti en harrasta heti seksiä. Ihan rauhassa saat olla vaikka seksin ylijumalatar for all I care. Joku saa haluta ihmisen, joka ei koe tarvetta itseisarvona lykätä seksiä. Piste. Se on ihan sallittu toive, eikä sitä tarvitse kenenkään ottaa loukkauksena.

Totta kai jokainen saa valita omien toiveidensa mukaan!

Mutta toisten määritteleminen lähtökohtaisesti viallisiksi, jos he valitsevat eri tavalla, ei ole ok. Tässä esimerkki tällaisesta määrittelystä: "Mutta osa meistä etsii ihmistä, jolla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Se ei ole jotain pahaa ja likaista josta menee rikki. Siis ihmistä, jolla ei yksinkertaisesti ole mitään syytä odottaa kun oikea ihminen osuu kohdalle." Tässä annetaan ymmärtää että jokainen, joka haluaa edetä hitaammin, näkee seksin pahana ja likaisena eikä suhtaudu mutkattomasti ja luonnollisesti.

Tiedän useamman naisen, joille on muodostunut tarve toimia omaa luonnollista tyyliään vastaan, oman nautinnon kustannuksella, koska he ovat oppineet pitämään omia tarpeitaan vääränlaisuutena ja frigidiytenä, kun osa ihmisistä nostaa omaa seksuaalista tyyliään jalustalle ja luo kuvaa että muut tyylit ovat ongelmallisia. Tämä on ihan yhtä ikävä ilmiö kuin 'slut shaming', jossa seksistä nauttiminen määritellään pahaksi ja mielenvikaisuuden merkiksi. Siksi näihin tulee vastaesimerkkejä, joissa pyritään osoittamaan ko. väite vääräksi - ei siksi että juuri sinun haluttaisiin muokkaavan omia kumppaniin liittyviä toiveitasi.

Minä ajattelisin, että useimmilla ihmisillä on taipumus nostaa se oma tyyli tavalla tai toisella jalustalle. Siksihän se on omaksi tyyliksi valikoitunutkin, kun se koetaan hyväksi ja toimivaksi. Silloin siihen liitetään hyviä ominaisuuksia ja kyllä, vastakkaiseen toimintatapaan saatetaan liittää vähän huonompia. Ihan samalla tavalla tätä tekee ne odottamista kannattavatkin. En nyt oikeastaan edes tiedä, miksi omista kumppanihaaveista pitäisi puhua täysin neutraalisti. Harva ne asiat varmaan täysin neutraalina kokee.

Varmaan ymmärrät kuitenkin eron omista toiveista puhumisen ja sheimaamisen välillä? 

"Minulle toimii parhaiten asia X" vs. "Asian Y tekijät ovat mielenvikaisia". Huomautan kyllä sheimaamisesta yhtä lailla silloin jos näen hitaan etenemisen puolestapuhujan tekevän sitä. Nykyään vain tuntuu olevan paljon yleisempää tämä hillittömyyden tavoittelu, jossa kaikenlainen itsehillintä nähdään lähtökohtaisesti viallisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tottunut siihen että miehet kiinnostuvat. Jos menen treffeille, on lähes satavarmaa, että mies ihastuu, haluaa tavata uudestaan ja on aktiivinen minun suuntaani.
Liika helppous kuitenkin tekee miehestä luotaantyöntävän. Mies, joka ei heti ole sulaa vahaa, on tavoittelemisen arvoinen.

Et siis oikeastaan halua mitään suhdetta vaan vain deittailupelejä? Jos haluaisit suhteen niin olisi vain positiivista jos toinen on "helppo" ja sinusta kovin kiinnostunut.

Haluan, mutta en sellaisen kanssa, jonka tiedän saavani heti sormia napsauttamalla. Pitää olla pieni epävarmuus miehen kiinnostuksen suhteen.

Eli siis haluat jännitystä ja peliä enmmän kuin suhdetta.

En sanoisi niinkään. Haluan että molemmat ovat ikään kuin samalla viivalla, eli kummallekin se toinen ihminen on yhtä lailla "saavutus". En halua suhdetta jossa olen itse miehelle saavutus mutta mies ei ole minulle, ja olen suhteessa näin ollen ns. niskan päällä. Ymmärtääköhän kukaan mitä tarkoitan?

Ymmärrän, että olet vielä aika keskenkasvuinen ja sinulla ei ole parisuhdetaidot vielä kovinkaan aikuisen tasolla. Parisuhteessa ei ole kysymys saavutuksesta, vaan ihmissuhteesta. Sinuna miettisin, että mihin tarpeeseen (huono itsetunto, arvottomuuden tunne, jne.?) tuo saavutus-näkökulma sinulla liittyy. 

Haluan suhteelta henkistä syvyyttä, mutta jos mies haluaa minut vain koska näytän tietynlaisesta (ja olen hänelle sen puolesta saavutus), silloin suhteesta ei tulisi tasapainoinen.

Ei se suhde muutu tasapainoiseksi sillä että sinäkin pidät häntä saavutuksena. Se toimii vasta kun kumpikaan teistä ei pidä toista saavutuksena vaan ihanana ihmisenä jonka kanssa haluaa olla.

No juuri tämä! Ja juuri siksi en kiinnostu miehistä jotka saisin heti niin halutessani, koska ei heitä oikeasti kiinnosta mikään muu kuin ulkoiset asiat. Voisin olla millainen persoona tahansa ja he olisivat sulaa vahaa. Mies joka ei heti päätäpahkaa ihastu minuun ja halua yhteistä elämää kanssani osoittaa, että hänelle ei merkitse pelkkä kuori. Siksi hän herättää kiinnostuksen.

Aika kapea katsantokanta, että rakastuminen perustuisi vain ulkoisiin tekijöihin. Se Amorin nuoli on paljon muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistelen tässä yhtä nuoruuden juttua. Kyllähän hän tuotti orgasmeja, vaikkei edetty yhdyntään ja minä koskettelin häntä sen mitä pystyin. Olen aika varma, että seksi olisi ollut ainakin mulle hyvää, koska yhdessäolo oli ollut niin täydellistä esileikkiä.

Ei sen odottelun tarvitse olla pelkkää juttelua vaan tutustumista toisen fysiikkaan, tempoon, kosketukseen ja luonteiden ja tulevaisuudentoiveiden yhteensopivuuden tarkastelua.

Minä taas en ymmärrä, mikä tässä on ylipäänsä se motivaatio lykätä nimenomaan yhdyntää jos kaikkea muuta kerran tehdään? Itsellä seksuaalisuuteen liittyy toive yhteensopivuuteen sekä libidojen että arvojen suhteen. Henkilö, joka kokee seksin lykkäämisen itseisarvona ei jaa maailmankuvaani. Sikäli tuntuu nurinkuriselta lukea sivukaupalla perusteluja, miten hyvinkin himokkaat ihmiset voivat haluta pidättäytyä. Juu varmasti. Mutta osa meistä etsii ihmistä, jolla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Se ei ole jotain pahaa ja likaista josta menee rikki. Siis ihmistä, jolla ei yksinkertaisesti ole mitään syytä odottaa kun oikea ihminen osuu kohdalle.

Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että syy odottaa voi olla ihan muuta kuin seksin pitäminen pahana ja likaisena? Minulla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Viimeksi kun menin ensitapaamisella miehen kanssa sänkyyn, kävi seuraavaa:

Mies ihastui minuun tulenpalavasti (kehui mm. mutkatonta suhtautumistani seksiin..). Jatkoimme tapailua ja seksin harrastamista. Tutustuttuamme paremmin, totesin että en halua parisuhdetta ja mitä luultavimmin en tule koskaan ihastumaan häneen romanttisesti. Jatkoimme tapailua panosuhteena - mies siis erikseen sanoi tämän olevan hänelle ok. Sitten mies alkoi käyttäytyä mustasukkaisesti ja vaativasti, ja odottaa minulta asioita jotka kuuluisivat parisuhteeseen. Juttelimme asiasta ja kävi ilmi että mies ei lainkaan ymmärtänyt miksi emme voisi kuitenkin olla suhteessa, olihan hän niin valtavan ihastunut ja minä olisin hänelle täydellinen kumppani (todellisuudessa hän oli ihastunut enemmän omaan mielikuvaansa minusta kuin todelliseen persoonallisuuteeni). Lopetin tapailun ja jälkikäteen mies kertoi minun särkeneen hänen sydämensä.

Seksi on minusta parhaimmillaan silloin kun sitä on harrastettu yhteensopivan ihmisen kanssa jonkin aikaa. Yhden illan juttuja en tästä syystä harrasta. Koska pidän seksistä valtavasti ja haluan sen olevan mahdollisimman tyydyttävää, valitsen seksikumppanikseni mieluiten ihmisen, jonka kanssa voin suurella todennäköisyydellä jatkaa sen harrastamista mahdollisimman pitkään. Mieleltään vakaan ja sellaisen, joka tuntee itsensä ja ymmärtää miten oman mielen mekanismit toimivat. Tämän asian arvioiminen ei onnistu luotettavasti ensitapaamisella eikä vielä seuraavallakaan. Paremman tutustumisen jälkeen olen tähän mennessä aina pystynyt arvioimaan oikein.

Mitä väliä sillä syyllä lopulta edes on? En oikein ymmärrä koko tätä keskustelujuonnetta, että joku kertoo miksi haluaa ihmisen joka ei koe tarvetta pitkittää seksin aloitusta, ja aina siihen pitää tulla jonkun jänkkäämään vastaan että minäkin olen hurjan himokas ja halukas ja silti en harrasta heti seksiä. Ihan rauhassa saat olla vaikka seksin ylijumalatar for all I care. Joku saa haluta ihmisen, joka ei koe tarvetta itseisarvona lykätä seksiä. Piste. Se on ihan sallittu toive, eikä sitä tarvitse kenenkään ottaa loukkauksena.

Olen eri. Ehkä se vaan joitain ihmetyttää, että jos ollaan katsomassa alkua pitkälle suhteelle, mitä väliä sillä jos seksin aloitus viivästyy jokusen viikon tai kuukauden?

Sillä on sitä väliä, että jos seksi viivästyy "jokusen viikon tai kuukauden", niin se indikoi sitä, että se tulee viivästymään "jokusen viikon tai kuukauden" suhteen myöhemmissäkin vaiheissa. Todennäköisesti meininki jatkuu samanlaisena kuin se alkaakin. Jos alussa seksin harrastamista lykätään, niin se sama lykkäys (lue: pihtaus) tulee jatkumaan suhteessa myöhemminkin. (sivusta)

Vastaan uskovaisena. Ei korreloi mulla tai muillakaan "kaltaisillani". Voit olla vaikka kuinka kiimainen, mutta seksiä ei saakaan harrastaa heti, ja siis en puhu ulkoapäin annetusta säännöstä vaan ihan itse sisäistetystä, Raamatusta kumpavasta omasta päätöksestä.

Meidän seksielämä on edelleen erittäin aktiivista ja toimivaa, ja monilla muillakin uskovaisilla. Jo siksi, koska Raamatussa niin sanotaan, toki myös tykätään seksistä.

Paavalin sanoin: "Mies täyttäköön aviovelvollisuutensa vaimoaan kohtaan, samoin vaimo miestään kohtaan. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen, samoin ei miehen ruumis ole hänen omassa vallassaan vaan vaimon. Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen. Muutenhan Saatana pääsee kiusaamaan teitä, kun ette kuitenkaan pysty hillitsemään itseänne. Sanon tämän myönnytyksenä enkä käskynä. " 1.kirje korinttilaisille 3-7

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistelen tässä yhtä nuoruuden juttua. Kyllähän hän tuotti orgasmeja, vaikkei edetty yhdyntään ja minä koskettelin häntä sen mitä pystyin. Olen aika varma, että seksi olisi ollut ainakin mulle hyvää, koska yhdessäolo oli ollut niin täydellistä esileikkiä.

Ei sen odottelun tarvitse olla pelkkää juttelua vaan tutustumista toisen fysiikkaan, tempoon, kosketukseen ja luonteiden ja tulevaisuudentoiveiden yhteensopivuuden tarkastelua.

Minä taas en ymmärrä, mikä tässä on ylipäänsä se motivaatio lykätä nimenomaan yhdyntää jos kaikkea muuta kerran tehdään? Itsellä seksuaalisuuteen liittyy toive yhteensopivuuteen sekä libidojen että arvojen suhteen. Henkilö, joka kokee seksin lykkäämisen itseisarvona ei jaa maailmankuvaani. Sikäli tuntuu nurinkuriselta lukea sivukaupalla perusteluja, miten hyvinkin himokkaat ihmiset voivat haluta pidättäytyä. Juu varmasti. Mutta osa meistä etsii ihmistä, jolla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Se ei ole jotain pahaa ja likaista josta menee rikki. Siis ihmistä, jolla ei yksinkertaisesti ole mitään syytä odottaa kun oikea ihminen osuu kohdalle.

Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että syy odottaa voi olla ihan muuta kuin seksin pitäminen pahana ja likaisena? Minulla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Viimeksi kun menin ensitapaamisella miehen kanssa sänkyyn, kävi seuraavaa:

Mies ihastui minuun tulenpalavasti (kehui mm. mutkatonta suhtautumistani seksiin..). Jatkoimme tapailua ja seksin harrastamista. Tutustuttuamme paremmin, totesin että en halua parisuhdetta ja mitä luultavimmin en tule koskaan ihastumaan häneen romanttisesti. Jatkoimme tapailua panosuhteena - mies siis erikseen sanoi tämän olevan hänelle ok. Sitten mies alkoi käyttäytyä mustasukkaisesti ja vaativasti, ja odottaa minulta asioita jotka kuuluisivat parisuhteeseen. Juttelimme asiasta ja kävi ilmi että mies ei lainkaan ymmärtänyt miksi emme voisi kuitenkin olla suhteessa, olihan hän niin valtavan ihastunut ja minä olisin hänelle täydellinen kumppani (todellisuudessa hän oli ihastunut enemmän omaan mielikuvaansa minusta kuin todelliseen persoonallisuuteeni). Lopetin tapailun ja jälkikäteen mies kertoi minun särkeneen hänen sydämensä.

Seksi on minusta parhaimmillaan silloin kun sitä on harrastettu yhteensopivan ihmisen kanssa jonkin aikaa. Yhden illan juttuja en tästä syystä harrasta. Koska pidän seksistä valtavasti ja haluan sen olevan mahdollisimman tyydyttävää, valitsen seksikumppanikseni mieluiten ihmisen, jonka kanssa voin suurella todennäköisyydellä jatkaa sen harrastamista mahdollisimman pitkään. Mieleltään vakaan ja sellaisen, joka tuntee itsensä ja ymmärtää miten oman mielen mekanismit toimivat. Tämän asian arvioiminen ei onnistu luotettavasti ensitapaamisella eikä vielä seuraavallakaan. Paremman tutustumisen jälkeen olen tähän mennessä aina pystynyt arvioimaan oikein.

Mitä väliä sillä syyllä lopulta edes on? En oikein ymmärrä koko tätä keskustelujuonnetta, että joku kertoo miksi haluaa ihmisen joka ei koe tarvetta pitkittää seksin aloitusta, ja aina siihen pitää tulla jonkun jänkkäämään vastaan että minäkin olen hurjan himokas ja halukas ja silti en harrasta heti seksiä. Ihan rauhassa saat olla vaikka seksin ylijumalatar for all I care. Joku saa haluta ihmisen, joka ei koe tarvetta itseisarvona lykätä seksiä. Piste. Se on ihan sallittu toive, eikä sitä tarvitse kenenkään ottaa loukkauksena.

Olen eri. Ehkä se vaan joitain ihmetyttää, että jos ollaan katsomassa alkua pitkälle suhteelle, mitä väliä sillä jos seksin aloitus viivästyy jokusen viikon tai kuukauden?

Sillä on sitä väliä, että jos seksi viivästyy "jokusen viikon tai kuukauden", niin se indikoi sitä, että se tulee viivästymään "jokusen viikon tai kuukauden" suhteen myöhemmissäkin vaiheissa. Todennäköisesti meininki jatkuu samanlaisena kuin se alkaakin. Jos alussa seksin harrastamista lykätään, niin se sama lykkäys (lue: pihtaus) tulee jatkumaan suhteessa myöhemminkin. (sivusta)

Vastaan uskovaisena. Ei korreloi mulla tai muillakaan "kaltaisillani". Voit olla vaikka kuinka kiimainen, mutta seksiä ei saakaan harrastaa heti, ja siis en puhu ulkoapäin annetusta säännöstä vaan ihan itse sisäistetystä, Raamatusta kumpavasta omasta päätöksestä.

Meidän seksielämä on edelleen erittäin aktiivista ja toimivaa, ja monilla muillakin uskovaisilla. Jo siksi, koska Raamatussa niin sanotaan, toki myös tykätään seksistä.

Paavalin sanoin: "Mies täyttäköön aviovelvollisuutensa vaimoaan kohtaan, samoin vaimo miestään kohtaan. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen, samoin ei miehen ruumis ole hänen omassa vallassaan vaan vaimon. Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen. Muutenhan Saatana pääsee kiusaamaan teitä, kun ette kuitenkaan pysty hillitsemään itseänne. Sanon tämän myönnytyksenä enkä käskynä. " 1.kirje korinttilaisille 3-7

Unohtui allekirjoitus: onnellinen rouva vuodesta -94

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turvaton kiintymyssuhde ja/tai traumoja taustalla. Olin itse nuorempana samanlainen kunnes käsittelin ongelmani ja rakastuinkin pian tasaiseen ja turvalliseen normaaliin mieheen, joka näytti selvästi, että on kiinnostunut minusta. Ei tarvinnut enää korjata sitä jotakin mikä oli rikki sillä, että saisi minut torjuvan ihmisen rakkauden. Terve ihminen ei kiinnostu eikä jää roikkumaan ihmiseen, jolta ei saa vastavuoroisesti rakkautta.

Minäkin olin nuorena tällainen, kunnes löysin pitkäaikaisen parisuhteen. Sen kariuduttua taannuin kuitenkin takaisin. Nyt en meinaa päästä takaisin jaloilleni edes terapiassa.

Onkin tosi tärkeää käydä ne asiat läpi ja jatkaa työstämistä läpi elämän ettei jossain vaiheessa ota takapakkia. Koko elämän mittainen työ.

Minä haluaisin vaan päästä irti koko rakkauden kaipuusta. Tulla sellaiseksi itsenäiseksi onnelliseksi ihmiseksi, joka ei tarvitse kumppania mihinkään. Oppia hyväksymään, ettei rakkaus ole minua varten. Minua ei vaan ole rakennettu siihen. Elämä voi silti olla täynnä muita ilon ja onnen lähteitä, kun vaan pystyisi luovuttamaan rakkauden perään haikailusta. En vaan osaa.

Rakkauden ja parisuhteen kaipuu on useimmille meistä sisäsyntyistä ja on ihmisen täysin luonnollinen tarve. Ehkä se aiheuttaa tuskaa, jos sen pyrkii aktiivisesti kieltämään. En tiedä auttaisiko sellainen, että hyväksyy sen tarpeen ja sitten hyväksyy sen, että se ei välttämättä koskaan toteudu. Ehkä ei kannata sulkea itseltään pois rakkauden mahdollisuutta, vaikka hyväksyisi sen, että se ei koskaan toteudu. Hyväksyy sen, että nyt tuntuu paskalta kun ei ole parisuhdetta ja toisena päivänä taas elämä tuntuu tosi kivalta ja mielekkäältä.

Kun rakkauden tarpeet kieltää, niin silloin jää turvalliseen tilanteeseen ulkoisesti, mutta itse tilanne ei muutu. Esimerkiksi erakko, joka välttelee ihmisiä on hyvin voimakkaasti omien puolustusmekanismiensa ohjaama ja ne hallitsevat häntä eli pidättelevät, mikä vie valtavasti energiaa. Pelko hallitsee. 

Sitten on tietysti jotkut persoonallisuushäiriöt, jolloin puolustusmekanismit ovat sementoituneet luonteeseen ja ovat pysyviä, jolloin rakkauden ja yhteyden kaipuuta muihin ei lainkaan ole, ei edes tiedostamattomalla tasolla. Vainoahdistus on sementoitunut objektisuhteisiin pysyvästi. Lievemmissä tapauksissa päästään työskentelyn avulla depressiiviseen positioon, jolloin objektisuhteita päästään vähitellen käsittelemään realiteeteista käsin. 

En minä halua kieltää tai taistella vastaan. Minä haluan aidosti vapautua siitä. En vaan näe sitä enää mahdollisena. Tai joo, mahdollisena kyllä, mutta sen verran epätodennäköisenä että koen sen odottelun ja haikailun elämän tuhlaamisena. Olisin ehjempi, jos lakkaisin ripustamasta onneni johonkin saavuttamattomaan unelmaan rakkaudesta.

Terve ihminen rakastaa ja tekee työtä, mutta rakkaudella ei tuossa tarkoiteta romanttista rakkautta, vaan rakkautta ylipäätään, kykyä rakastaa. Rakkaus ei siis ole mitään sellaista, jonka saa toisilta ihmisiltä, se on asian ydin.

Kyllä minä rakastan. Lapsia, ystäviä, vanhempiani. Kyse oli siitä, että haluaisin vapaaksi romanttisen ja seksuaalisen rakkauden kaipuusta. Tai jos se rakkaus nyt on tässä sanana sellainen johon helposti takerrutaan, niin haluaisin irti siitä kaipuusta jonka jahtaaminen jatkuvasti minua satuttaa. Oli se sitten mitä tahansa. Se nyt oikeastaan on ehkä samantekevää minkä nimen sille kukin haluaa antaa, minä haluaisin vain vapautua siitä.

Käytit sattumoisin sanaa, jota olen aina käyttänyt naisista, joilla on tätä ongelmaa. He ovat jahtaajia eli siinä on jotain pakonomaista. Sen sijaan että yrität vapautua siitä kannattaisi ehkä yrittää tehdä sitä tietoisemmin.

Siis yrittää tehdä tietoisemmin mitä? Jahtaamista, luopumista, "oikean" rakkauden etsimistä?

Jahtaamista. Eli kirjoita mitä teet, mitä ajattelet vaikka muistiin. Silloin on helpompi nähdä mitä tapahtuu jälkikäteen ja huomata, kun se alkaa toistua seuraavalla kerralla. Sinuna kiinnittäisin huomiota erityisesti alkuvaiheeseen miten tulkitset miehen käytöstä. Kirjoita vaikkapa "mitä mies teki" "minun tulkintani". 

Se mitä yrittää vastustaa aktiivisesti vie enemmän energiaa kuin se, että vain antaa tapahtua. Voit hyväksyä sen itsessäsi, että sinulla on taipumus rakastua alhaisella kynnyksellä, onhan siinä hyviäkin puolia. Sinun ei silti tarvitse tehdä mitään eli poistaa tilanteen aiheuttamaa kutkutusta toiminnalla: sellaisella toiminnalla, minkä vähitellen huomaat kaavaksi. 

Jos nyt siitä edes on kyse. Ilmeisesti puhut vain yhdestä tapauksesta kun et saanut vastarakkautta. Ei siitä vielä kaavaa muodostu, kun aloituksessa oli kyse elämän mittaisesta kaavasta.

Kyllä kyseessä on jossain määrin kaava, mutta se oli pitkän parisuhteen vuoksi tauolla. Kuitenkin ikävuodet 17-30 meni aika lailla samaa kaavaa toistaen. Hakeudun suhteisiin, joissa tulen satutetuksi. Jotka on tavalla tai toisella mahdottomia. Joskus miehet on varattuja, useimmiten ei. En usko että kyse on minulla kilpailusta tai edes kielletyn tai saavuttamattoman himosta. Vaan jostain itsetuhon muodosta. Osa minusta kerjää verta nenästään. Tunnistaa loistomahdollisuuden rysäyttää täysillä päin seinää ja painaa kaasun pohjaan. Jee, nyt on oiva tilaisuus saada huolella turpiin, kyllä kiitos!

Nämä minun kohteenihan ei ikinä ole sellaisia, joilta ei saa mitään vastakaikua. Vaan juuri niitä kyllä-ei-vaarinhousut -arpojia. Tykkää, ei tykkää, tykkää, ähäkutti enpäs tykkääkään. Ainakaan tarpeeksi. Annan tikkarin ja otan sen pois -tyyppejä.

Tai sitten minä mokaan ne itse. Ehkä se kiinnostus onkin alunperin molemminpuolista. Mutta hulluus alkaa paistaa naamarin takaa kun vähän lähemmin tutustuu, ja taas näkyy yhdestä miehestä pelkät perävalot. Ja minä itken sikiönä suihkun lattialla ja hoen että minä en ole mitään.

Mä olen samanlainen. Olen pahoillani puolestasi ja omastani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt tätä ristiriitaa: Mies, johon on ollut aikaisemmin syvästi rakastunut ja jonka kanssa kokee vahvaa yhteisymmärrystä ja jonka kanssa seksi toimii loistavasti samalla aaltopituudella, ei sittenkään ole "se oikea". Oman miehen kanssa on hyvää ystävyyttä, luottamusta ja arki toimii, mutta seksuaalisella puolella vuorovaikutus ei toimi ollenkaan eikä herätä halua. Tilanne tuskin tulee muuttumaan, koska osapuolet ovat tässä niin eri muotista.

En valinnut tuota ensimmäistä miestä, vaan toisen. Tosin siinä vaiheessa en tiennyt, että seksi ei tulisi koskaan toimimaan oman mieheni kanssa enkä kokisi häntä kohtaan minkäänlaista eroottista halua, joskin en inhoakaan. On kuitenkin monta muuta syytä miksi valitsin hänet enkä sitä suurta rakkautta. Olen kyllä miettinyt sitä, että jotkut olisivat valinneet toisin.

Ihmiset ovat niin erilaisia. Minulle tuo ei olisi edes valinta, en kertakaikkiaan pystyisi suhteeseen ilman eroottista halua. Minä ahdistun sellaisesta.

En minäkään pystyisi, koska kosketus ällöttäisi. Tunnen seksuaalista halua vain hyvin harvoja miehiä kohtaan eikä minulla silti ole koskaan ollut vaikeuksia parisuhteen löytämisessä kuten aiemmin kerroinkin. Minulla on vain varma maku. En ole ollut käytännössä koskaan sinkkuna ja elän pitkässä parisuhteessa, joka alkoi yhden yön suhteesta. Samoin yhdestä yöstä ovat muutkin suhteeni alkaneet eikä se mitenkään epätavallista mielestäni ole. Olen aina painottanut seksuaalista yhteensopivuutta, joka täydentää kaiken muun tarvittavan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistelen tässä yhtä nuoruuden juttua. Kyllähän hän tuotti orgasmeja, vaikkei edetty yhdyntään ja minä koskettelin häntä sen mitä pystyin. Olen aika varma, että seksi olisi ollut ainakin mulle hyvää, koska yhdessäolo oli ollut niin täydellistä esileikkiä.

Ei sen odottelun tarvitse olla pelkkää juttelua vaan tutustumista toisen fysiikkaan, tempoon, kosketukseen ja luonteiden ja tulevaisuudentoiveiden yhteensopivuuden tarkastelua.

Minä taas en ymmärrä, mikä tässä on ylipäänsä se motivaatio lykätä nimenomaan yhdyntää jos kaikkea muuta kerran tehdään? Itsellä seksuaalisuuteen liittyy toive yhteensopivuuteen sekä libidojen että arvojen suhteen. Henkilö, joka kokee seksin lykkäämisen itseisarvona ei jaa maailmankuvaani. Sikäli tuntuu nurinkuriselta lukea sivukaupalla perusteluja, miten hyvinkin himokkaat ihmiset voivat haluta pidättäytyä. Juu varmasti. Mutta osa meistä etsii ihmistä, jolla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Se ei ole jotain pahaa ja likaista josta menee rikki. Siis ihmistä, jolla ei yksinkertaisesti ole mitään syytä odottaa kun oikea ihminen osuu kohdalle.

Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että syy odottaa voi olla ihan muuta kuin seksin pitäminen pahana ja likaisena? Minulla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Viimeksi kun menin ensitapaamisella miehen kanssa sänkyyn, kävi seuraavaa:

Mies ihastui minuun tulenpalavasti (kehui mm. mutkatonta suhtautumistani seksiin..). Jatkoimme tapailua ja seksin harrastamista. Tutustuttuamme paremmin, totesin että en halua parisuhdetta ja mitä luultavimmin en tule koskaan ihastumaan häneen romanttisesti. Jatkoimme tapailua panosuhteena - mies siis erikseen sanoi tämän olevan hänelle ok. Sitten mies alkoi käyttäytyä mustasukkaisesti ja vaativasti, ja odottaa minulta asioita jotka kuuluisivat parisuhteeseen. Juttelimme asiasta ja kävi ilmi että mies ei lainkaan ymmärtänyt miksi emme voisi kuitenkin olla suhteessa, olihan hän niin valtavan ihastunut ja minä olisin hänelle täydellinen kumppani (todellisuudessa hän oli ihastunut enemmän omaan mielikuvaansa minusta kuin todelliseen persoonallisuuteeni). Lopetin tapailun ja jälkikäteen mies kertoi minun särkeneen hänen sydämensä.

Seksi on minusta parhaimmillaan silloin kun sitä on harrastettu yhteensopivan ihmisen kanssa jonkin aikaa. Yhden illan juttuja en tästä syystä harrasta. Koska pidän seksistä valtavasti ja haluan sen olevan mahdollisimman tyydyttävää, valitsen seksikumppanikseni mieluiten ihmisen, jonka kanssa voin suurella todennäköisyydellä jatkaa sen harrastamista mahdollisimman pitkään. Mieleltään vakaan ja sellaisen, joka tuntee itsensä ja ymmärtää miten oman mielen mekanismit toimivat. Tämän asian arvioiminen ei onnistu luotettavasti ensitapaamisella eikä vielä seuraavallakaan. Paremman tutustumisen jälkeen olen tähän mennessä aina pystynyt arvioimaan oikein.

Mitä väliä sillä syyllä lopulta edes on? En oikein ymmärrä koko tätä keskustelujuonnetta, että joku kertoo miksi haluaa ihmisen joka ei koe tarvetta pitkittää seksin aloitusta, ja aina siihen pitää tulla jonkun jänkkäämään vastaan että minäkin olen hurjan himokas ja halukas ja silti en harrasta heti seksiä. Ihan rauhassa saat olla vaikka seksin ylijumalatar for all I care. Joku saa haluta ihmisen, joka ei koe tarvetta itseisarvona lykätä seksiä. Piste. Se on ihan sallittu toive, eikä sitä tarvitse kenenkään ottaa loukkauksena.

Totta kai jokainen saa valita omien toiveidensa mukaan!

Mutta toisten määritteleminen lähtökohtaisesti viallisiksi, jos he valitsevat eri tavalla, ei ole ok. Tässä esimerkki tällaisesta määrittelystä: "Mutta osa meistä etsii ihmistä, jolla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Se ei ole jotain pahaa ja likaista josta menee rikki. Siis ihmistä, jolla ei yksinkertaisesti ole mitään syytä odottaa kun oikea ihminen osuu kohdalle." Tässä annetaan ymmärtää että jokainen, joka haluaa edetä hitaammin, näkee seksin pahana ja likaisena eikä suhtaudu mutkattomasti ja luonnollisesti.

Tiedän useamman naisen, joille on muodostunut tarve toimia omaa luonnollista tyyliään vastaan, oman nautinnon kustannuksella, koska he ovat oppineet pitämään omia tarpeitaan vääränlaisuutena ja frigidiytenä, kun osa ihmisistä nostaa omaa seksuaalista tyyliään jalustalle ja luo kuvaa että muut tyylit ovat ongelmallisia. Tämä on ihan yhtä ikävä ilmiö kuin 'slut shaming', jossa seksistä nauttiminen määritellään pahaksi ja mielenvikaisuuden merkiksi. Siksi näihin tulee vastaesimerkkejä, joissa pyritään osoittamaan ko. väite vääräksi - ei siksi että juuri sinun haluttaisiin muokkaavan omia kumppaniin liittyviä toiveitasi.

Minä ajattelisin, että useimmilla ihmisillä on taipumus nostaa se oma tyyli tavalla tai toisella jalustalle. Siksihän se on omaksi tyyliksi valikoitunutkin, kun se koetaan hyväksi ja toimivaksi. Silloin siihen liitetään hyviä ominaisuuksia ja kyllä, vastakkaiseen toimintatapaan saatetaan liittää vähän huonompia. Ihan samalla tavalla tätä tekee ne odottamista kannattavatkin. En nyt oikeastaan edes tiedä, miksi omista kumppanihaaveista pitäisi puhua täysin neutraalisti. Harva ne asiat varmaan täysin neutraalina kokee.

Varmaan ymmärrät kuitenkin eron omista toiveista puhumisen ja sheimaamisen välillä? 

"Minulle toimii parhaiten asia X" vs. "Asian Y tekijät ovat mielenvikaisia". Huomautan kyllä sheimaamisesta yhtä lailla silloin jos näen hitaan etenemisen puolestapuhujan tekevän sitä. Nykyään vain tuntuu olevan paljon yleisempää tämä hillittömyyden tavoittelu, jossa kaikenlainen itsehillintä nähdään lähtökohtaisesti viallisena.

Ymmärrän. Ja minusta tekstissä ei sheimattu ketään. Siinä toki oli esitetty näkemys, millaisia hyviä puolia saattaa olla niillä ihmisillä jotka eivät koe tarvetta odottaa. Joku syyhän niihin preferensseihin aina on. Yleensä se, että niihin preferoitaviin asioihin liitetään omassa maailmankuvassa myönteisiä piirteitä ja/tai vastakkaiseen toimintatapaan taas kielteisiä. Jos joku ajattelee, että seksiin mutkattomasti suhtautuva ihminen ei todennäköisesti koe tarvetta lykätä sitä kovin pitkään, niin hänellä on täysi oikeus ajatella niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistelen tässä yhtä nuoruuden juttua. Kyllähän hän tuotti orgasmeja, vaikkei edetty yhdyntään ja minä koskettelin häntä sen mitä pystyin. Olen aika varma, että seksi olisi ollut ainakin mulle hyvää, koska yhdessäolo oli ollut niin täydellistä esileikkiä.

Ei sen odottelun tarvitse olla pelkkää juttelua vaan tutustumista toisen fysiikkaan, tempoon, kosketukseen ja luonteiden ja tulevaisuudentoiveiden yhteensopivuuden tarkastelua.

Minä taas en ymmärrä, mikä tässä on ylipäänsä se motivaatio lykätä nimenomaan yhdyntää jos kaikkea muuta kerran tehdään? Itsellä seksuaalisuuteen liittyy toive yhteensopivuuteen sekä libidojen että arvojen suhteen. Henkilö, joka kokee seksin lykkäämisen itseisarvona ei jaa maailmankuvaani. Sikäli tuntuu nurinkuriselta lukea sivukaupalla perusteluja, miten hyvinkin himokkaat ihmiset voivat haluta pidättäytyä. Juu varmasti. Mutta osa meistä etsii ihmistä, jolla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Se ei ole jotain pahaa ja likaista josta menee rikki. Siis ihmistä, jolla ei yksinkertaisesti ole mitään syytä odottaa kun oikea ihminen osuu kohdalle.

Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että syy odottaa voi olla ihan muuta kuin seksin pitäminen pahana ja likaisena? Minulla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Viimeksi kun menin ensitapaamisella miehen kanssa sänkyyn, kävi seuraavaa:

Mies ihastui minuun tulenpalavasti (kehui mm. mutkatonta suhtautumistani seksiin..). Jatkoimme tapailua ja seksin harrastamista. Tutustuttuamme paremmin, totesin että en halua parisuhdetta ja mitä luultavimmin en tule koskaan ihastumaan häneen romanttisesti. Jatkoimme tapailua panosuhteena - mies siis erikseen sanoi tämän olevan hänelle ok. Sitten mies alkoi käyttäytyä mustasukkaisesti ja vaativasti, ja odottaa minulta asioita jotka kuuluisivat parisuhteeseen. Juttelimme asiasta ja kävi ilmi että mies ei lainkaan ymmärtänyt miksi emme voisi kuitenkin olla suhteessa, olihan hän niin valtavan ihastunut ja minä olisin hänelle täydellinen kumppani (todellisuudessa hän oli ihastunut enemmän omaan mielikuvaansa minusta kuin todelliseen persoonallisuuteeni). Lopetin tapailun ja jälkikäteen mies kertoi minun särkeneen hänen sydämensä.

Seksi on minusta parhaimmillaan silloin kun sitä on harrastettu yhteensopivan ihmisen kanssa jonkin aikaa. Yhden illan juttuja en tästä syystä harrasta. Koska pidän seksistä valtavasti ja haluan sen olevan mahdollisimman tyydyttävää, valitsen seksikumppanikseni mieluiten ihmisen, jonka kanssa voin suurella todennäköisyydellä jatkaa sen harrastamista mahdollisimman pitkään. Mieleltään vakaan ja sellaisen, joka tuntee itsensä ja ymmärtää miten oman mielen mekanismit toimivat. Tämän asian arvioiminen ei onnistu luotettavasti ensitapaamisella eikä vielä seuraavallakaan. Paremman tutustumisen jälkeen olen tähän mennessä aina pystynyt arvioimaan oikein.

Mitä väliä sillä syyllä lopulta edes on? En oikein ymmärrä koko tätä keskustelujuonnetta, että joku kertoo miksi haluaa ihmisen joka ei koe tarvetta pitkittää seksin aloitusta, ja aina siihen pitää tulla jonkun jänkkäämään vastaan että minäkin olen hurjan himokas ja halukas ja silti en harrasta heti seksiä. Ihan rauhassa saat olla vaikka seksin ylijumalatar for all I care. Joku saa haluta ihmisen, joka ei koe tarvetta itseisarvona lykätä seksiä. Piste. Se on ihan sallittu toive, eikä sitä tarvitse kenenkään ottaa loukkauksena.

Totta kai jokainen saa valita omien toiveidensa mukaan!

Mutta toisten määritteleminen lähtökohtaisesti viallisiksi, jos he valitsevat eri tavalla, ei ole ok. Tässä esimerkki tällaisesta määrittelystä: "Mutta osa meistä etsii ihmistä, jolla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Se ei ole jotain pahaa ja likaista josta menee rikki. Siis ihmistä, jolla ei yksinkertaisesti ole mitään syytä odottaa kun oikea ihminen osuu kohdalle." Tässä annetaan ymmärtää että jokainen, joka haluaa edetä hitaammin, näkee seksin pahana ja likaisena eikä suhtaudu mutkattomasti ja luonnollisesti.

Tiedän useamman naisen, joille on muodostunut tarve toimia omaa luonnollista tyyliään vastaan, oman nautinnon kustannuksella, koska he ovat oppineet pitämään omia tarpeitaan vääränlaisuutena ja frigidiytenä, kun osa ihmisistä nostaa omaa seksuaalista tyyliään jalustalle ja luo kuvaa että muut tyylit ovat ongelmallisia. Tämä on ihan yhtä ikävä ilmiö kuin 'slut shaming', jossa seksistä nauttiminen määritellään pahaksi ja mielenvikaisuuden merkiksi. Siksi näihin tulee vastaesimerkkejä, joissa pyritään osoittamaan ko. väite vääräksi - ei siksi että juuri sinun haluttaisiin muokkaavan omia kumppaniin liittyviä toiveitasi.

Minä ajattelisin, että useimmilla ihmisillä on taipumus nostaa se oma tyyli tavalla tai toisella jalustalle. Siksihän se on omaksi tyyliksi valikoitunutkin, kun se koetaan hyväksi ja toimivaksi. Silloin siihen liitetään hyviä ominaisuuksia ja kyllä, vastakkaiseen toimintatapaan saatetaan liittää vähän huonompia. Ihan samalla tavalla tätä tekee ne odottamista kannattavatkin. En nyt oikeastaan edes tiedä, miksi omista kumppanihaaveista pitäisi puhua täysin neutraalisti. Harva ne asiat varmaan täysin neutraalina kokee.

Fiksusti kirjoitettu, olen samaa mieltä. Kun kyse on arvoista, puhutaan usein hieman intohimoisemmin omasta hyvästä, jolloin siihen voi sisältyä hiukan myös pyrkimystä markkinoida omaa hyvää myös muille. Sen vuoksi vertasin keskustelua seksuaalisuudesta uskonnollisuuteen aiemmalla sivulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistelen tässä yhtä nuoruuden juttua. Kyllähän hän tuotti orgasmeja, vaikkei edetty yhdyntään ja minä koskettelin häntä sen mitä pystyin. Olen aika varma, että seksi olisi ollut ainakin mulle hyvää, koska yhdessäolo oli ollut niin täydellistä esileikkiä.

Ei sen odottelun tarvitse olla pelkkää juttelua vaan tutustumista toisen fysiikkaan, tempoon, kosketukseen ja luonteiden ja tulevaisuudentoiveiden yhteensopivuuden tarkastelua.

Minä taas en ymmärrä, mikä tässä on ylipäänsä se motivaatio lykätä nimenomaan yhdyntää jos kaikkea muuta kerran tehdään? Itsellä seksuaalisuuteen liittyy toive yhteensopivuuteen sekä libidojen että arvojen suhteen. Henkilö, joka kokee seksin lykkäämisen itseisarvona ei jaa maailmankuvaani. Sikäli tuntuu nurinkuriselta lukea sivukaupalla perusteluja, miten hyvinkin himokkaat ihmiset voivat haluta pidättäytyä. Juu varmasti. Mutta osa meistä etsii ihmistä, jolla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Se ei ole jotain pahaa ja likaista josta menee rikki. Siis ihmistä, jolla ei yksinkertaisesti ole mitään syytä odottaa kun oikea ihminen osuu kohdalle.

Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että syy odottaa voi olla ihan muuta kuin seksin pitäminen pahana ja likaisena? Minulla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Viimeksi kun menin ensitapaamisella miehen kanssa sänkyyn, kävi seuraavaa:

Mies ihastui minuun tulenpalavasti (kehui mm. mutkatonta suhtautumistani seksiin..). Jatkoimme tapailua ja seksin harrastamista. Tutustuttuamme paremmin, totesin että en halua parisuhdetta ja mitä luultavimmin en tule koskaan ihastumaan häneen romanttisesti. Jatkoimme tapailua panosuhteena - mies siis erikseen sanoi tämän olevan hänelle ok. Sitten mies alkoi käyttäytyä mustasukkaisesti ja vaativasti, ja odottaa minulta asioita jotka kuuluisivat parisuhteeseen. Juttelimme asiasta ja kävi ilmi että mies ei lainkaan ymmärtänyt miksi emme voisi kuitenkin olla suhteessa, olihan hän niin valtavan ihastunut ja minä olisin hänelle täydellinen kumppani (todellisuudessa hän oli ihastunut enemmän omaan mielikuvaansa minusta kuin todelliseen persoonallisuuteeni). Lopetin tapailun ja jälkikäteen mies kertoi minun särkeneen hänen sydämensä.

Seksi on minusta parhaimmillaan silloin kun sitä on harrastettu yhteensopivan ihmisen kanssa jonkin aikaa. Yhden illan juttuja en tästä syystä harrasta. Koska pidän seksistä valtavasti ja haluan sen olevan mahdollisimman tyydyttävää, valitsen seksikumppanikseni mieluiten ihmisen, jonka kanssa voin suurella todennäköisyydellä jatkaa sen harrastamista mahdollisimman pitkään. Mieleltään vakaan ja sellaisen, joka tuntee itsensä ja ymmärtää miten oman mielen mekanismit toimivat. Tämän asian arvioiminen ei onnistu luotettavasti ensitapaamisella eikä vielä seuraavallakaan. Paremman tutustumisen jälkeen olen tähän mennessä aina pystynyt arvioimaan oikein.

Mitä väliä sillä syyllä lopulta edes on? En oikein ymmärrä koko tätä keskustelujuonnetta, että joku kertoo miksi haluaa ihmisen joka ei koe tarvetta pitkittää seksin aloitusta, ja aina siihen pitää tulla jonkun jänkkäämään vastaan että minäkin olen hurjan himokas ja halukas ja silti en harrasta heti seksiä. Ihan rauhassa saat olla vaikka seksin ylijumalatar for all I care. Joku saa haluta ihmisen, joka ei koe tarvetta itseisarvona lykätä seksiä. Piste. Se on ihan sallittu toive, eikä sitä tarvitse kenenkään ottaa loukkauksena.

Totta kai jokainen saa valita omien toiveidensa mukaan!

Mutta toisten määritteleminen lähtökohtaisesti viallisiksi, jos he valitsevat eri tavalla, ei ole ok. Tässä esimerkki tällaisesta määrittelystä: "Mutta osa meistä etsii ihmistä, jolla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Se ei ole jotain pahaa ja likaista josta menee rikki. Siis ihmistä, jolla ei yksinkertaisesti ole mitään syytä odottaa kun oikea ihminen osuu kohdalle." Tässä annetaan ymmärtää että jokainen, joka haluaa edetä hitaammin, näkee seksin pahana ja likaisena eikä suhtaudu mutkattomasti ja luonnollisesti.

Tiedän useamman naisen, joille on muodostunut tarve toimia omaa luonnollista tyyliään vastaan, oman nautinnon kustannuksella, koska he ovat oppineet pitämään omia tarpeitaan vääränlaisuutena ja frigidiytenä, kun osa ihmisistä nostaa omaa seksuaalista tyyliään jalustalle ja luo kuvaa että muut tyylit ovat ongelmallisia. Tämä on ihan yhtä ikävä ilmiö kuin 'slut shaming', jossa seksistä nauttiminen määritellään pahaksi ja mielenvikaisuuden merkiksi. Siksi näihin tulee vastaesimerkkejä, joissa pyritään osoittamaan ko. väite vääräksi - ei siksi että juuri sinun haluttaisiin muokkaavan omia kumppaniin liittyviä toiveitasi.

Minä ajattelisin, että useimmilla ihmisillä on taipumus nostaa se oma tyyli tavalla tai toisella jalustalle. Siksihän se on omaksi tyyliksi valikoitunutkin, kun se koetaan hyväksi ja toimivaksi. Silloin siihen liitetään hyviä ominaisuuksia ja kyllä, vastakkaiseen toimintatapaan saatetaan liittää vähän huonompia. Ihan samalla tavalla tätä tekee ne odottamista kannattavatkin. En nyt oikeastaan edes tiedä, miksi omista kumppanihaaveista pitäisi puhua täysin neutraalisti. Harva ne asiat varmaan täysin neutraalina kokee.

Varmaan ymmärrät kuitenkin eron omista toiveista puhumisen ja sheimaamisen välillä? 

"Minulle toimii parhaiten asia X" vs. "Asian Y tekijät ovat mielenvikaisia". Huomautan kyllä sheimaamisesta yhtä lailla silloin jos näen hitaan etenemisen puolestapuhujan tekevän sitä. Nykyään vain tuntuu olevan paljon yleisempää tämä hillittömyyden tavoittelu, jossa kaikenlainen itsehillintä nähdään lähtökohtaisesti viallisena.

Ymmärrän. Ja minusta tekstissä ei sheimattu ketään. Siinä toki oli esitetty näkemys, millaisia hyviä puolia saattaa olla niillä ihmisillä jotka eivät koe tarvetta odottaa. Joku syyhän niihin preferensseihin aina on. Yleensä se, että niihin preferoitaviin asioihin liitetään omassa maailmankuvassa myönteisiä piirteitä ja/tai vastakkaiseen toimintatapaan taas kielteisiä. Jos joku ajattelee, että seksiin mutkattomasti suhtautuva ihminen ei todennäköisesti koe tarvetta lykätä sitä kovin pitkään, niin hänellä on täysi oikeus ajatella niin.

Rasisteillakin on täysi oikeus ajatella miten ajattelee. Ja minulla on oikeus huomauttaa rasistisiin kommentteihin että ei ollut ihan ok kommentti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan missään tapauksessa haluaisi, että minut koeajettaisiin seksin kautta. Olisi todella kauheaa ja traumaattista joutua hylätyksi sen takia, että olisi miehen mielestä jotenkin huono tai epäkiinnostava seksissä, siis kaikkein paljaimmillaan ja haavoittuvimmillaan. Pystytkö yhtään ajattelemaan asiaa naisen kannalta tästä näkökulmasta, siis sinä mies, joka kirjoitit tästä asiasta?

Ei kyse ole mistään "koeajosta", vaan siitä, että on loukkaavaa ja turhauttavaa, että naiset kelpuuttavat vain loputtomiin "keskusteluihin" mutta eivät muuhun. Jos mies on kiinnostunut niistä keskusteluista ja tapaamisista ja nainen on monin tavoin kehunut häntä, niin kyllä se on turhauttavaa. Jos tuntikausien keskustelut eivät johda mihinkään, se on lähinnä ajanhukkaa.

Asia olisi eri, jos ne naiset olisivat olleet jotenkin nihkeitä, keskustelu ei olisi sujunut eikä olisi ollut luontevaa tavata jne. Lisäksi on sitten vielä niin, että joskus sellainen nainen on sitten kuitenkin mennyt sänkyyn jonkun toisen äijän kanssa, jonka kanssa hänellä ei ole ollut mitään pitkiä keskusteluja tai tutustumisia. Sellainen tilanne tuntuu kaksinverroin loukkaavalta: naisella on kaksoisstandardit. Sanoo haluavansa edetä hitaasti ja keskustella, mutta sitten kuitenkin menee sänkyyn jonkun toisen kanssa ihan vain siksi, että sattui huvittamaan tai riittävän komea mies sattui kohdalle. Tuollaisen jälkeen kaikki puhe siitä, että "haluan edetä hitaasti ja tutustua kunnolla" on täyttä soopaa. Kun nainen kuitenkin voi mennä nopeasti sänkyyn, niin jos hän ei halua sitä minun kanssani, hyvistä keskusteluista huolimatta, niin siinä tulee huijattu olo. Siksi oletan, että seksipuolen pitää edetä yhtä nopeasti kuin niiden keskustelujenkin. Muuten jutusta puuttuu jotain olennaista.

Se, ettei seksi välttämättä ole alusta asti hyvää, on itsestään selvyys. Eihän sitä heti voi automaattisesti tietää, mistä toinen pitää. Se paranee ajan myötä. Siksi se pitääkin aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta suhde pääsee kasvamaan ja kehittymään aina vain paremmaksi mahdollisimman pian. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, se pettymys odottaa vain siellä satojen tuntien keskustelujen päässä kuitenkin. Parempi pyrkiä ottamaan selvää siitäkin puolesta mahdollisimman pian. Jos taas huomaa keskusteluista, ettei toinen kiinnosta seksuaalisesti, on parasta olla asian suhteen rehellinen mahdollisimman pian sen sijaan että pitää miestä seksittömällä keskusteluseura-friend zonella.

Entä jos kyseessä on nainen, joka ei mene kenenkään kassa nopeasti sänkyyn?

Niin, onhan niitä estoisia ja ihan frigidejäkin naisia. Sitä toivoo, ettei sellaiseen ehtisi itse ihastua, vaan asia selviäisi mahdollisimman pian. Nykyään moni on hukassa itsensä kanssa, häpeää vartaloaan ja kaikkea. Ainahan sitä kaikenlaisia ihmisiä on maailmassa.

Täällä seksuaalisesti avoin ja vapaamielinen, nautinnonhaluinen nainen. Rakkaussuhteessa ei ole tavatonta että vapaapäivistäni valtaosa kuluu seksiä harrastaessa. Minua on kuitenkin eräs mies syyttänyt frigidiksi ja estoiseksi, vain siksi että seksuaalisuuteni oli erilaista kuin hänellä.

En halua harrastaa seksiä ennen kuin tunnen toisen hyvin, ihan siitä yksinkertaisesta syystä että seksi on minulle paljon muutakin kuin fyysinen toimitus. Siihen kuuluu mm. kielipelit, enkä nyt tarkoita pelkästään fyysistä kieltä! Minun täytyy ensin oppia tietämään, mistä juuri tämä kyseinen mies syttyy, millaiset sanat ja konseptit herättävät hänessä häpeää, mielihyvää, pelkoa, uteliaisuutta, euforiaa, naurua jne. jne., jotta voin toteuttaa seksuaalisuuttani hänen kanssaan merkityksellisellä tavalla. Jos persoonallisuuksien kohtaaminen rajataan seksuaalisen kanssakäymisen ulkopuolelle, tulos on minun näkökulmastani parhaimmillaankin melko mitätöntä akrobaattista suorittamista. Ei siksi että olisin jotenkin estoinen, vaan siksi että haluan paljon enemmän!

Arvaa mitä? Jos minulta kysytään, niin ne joille seksi on pelkkää hydrauliikkaa ovat niitä frigidejä ja estoisia. Tuo on minulle merkki siitä, että ihminen ei uskalla avata itseään toiselle henkisesti. Siksi en harrasta seksiä ennen kuin olemme kunnolla tutustuneet ja ihastuneet - se kun on kätevä tapa rajata nämä frigidit yksilöt pois kilpakosijoiden joukosta.

Eihän kukaan ole rajannut seksuaalista kanssakäymistä persoonallisuuksien kohtaamisen ulkopuolelle, en ainakaan huomannut. Joku toinen jo huomauttikin, ettemme (me toisen koulukunnan naiset) splittaa erilleen noita lainkaan. Kaikki liittyy yhteen - olen aivan samalla kannalla. 

Tosiasiassa ei taida olla hetkeä, jolloin voisit tietää mikä on oikea määrä tietoa toisesta, että seksiä voi harrastaa. Toiseen tutustumisen taustalla voi olla pelkopohjaista ajattelua, hylkäämisen pelkoa, monenlaista, mihin ei vaikuta se kuinka hyvin toinen pitää tuntea ennen seksin harrastamista. Siitä huolimatta koeajo voi mennä pieleen, vaikka sitä olisi odotettu pitempään eli se ei ole tae mistään. Ihmissuhteet ovat sillä tavalla epävarmoja, kun toista ei vielä tunne kovin hyvin. Ellei sitten odota seksin harrastamisessa vuosia. Seksi on osa tutustumista joka tapauksessa, vaikka sitä viivyttäisi.

Koeajo? Mennä pieleen?

Minua ei kiinnosta koeajot eikä niiden onnistumisen optimointi. Minua kiinnostaa aito yhteys todelliseen ihmiseen, jonka käsitys minusta ei ole pahasti virheellinen tai kuvitelmien varassa (ja sama toiseen suuntaan). Kun tämä toteutuu, on ihan sama miten se ensimmäinen seksikerta "onnistuu". En tule edes ajatelleeksi asiaa tuollaisesta näkökulmasta. Seksi on yhdessäoloa, rentoutumista ja yhteyden rakentamista, ei suoritus. Ennemmin tai myöhemmin siitä tulee myös valtavan nautinnollista. Siis kun nämä lähtökohtaiset kriteerini täyttyvät. En ole vielä kertaakaan elämäni aikana joutunut pettymään.

Joo, seksi on tutustumista "vaikka sitä viivyttäisi". Yhdessä asuminenkin on tutustumista, ja useimmat meistä pitävät silti tarpeellisena harrastaa ensin muita tutustumisen muotoja ennen kuin tähän lajiin edetään. 

En minäkään ajattele seksiä ihan suoranaisesti koeajona, eikä sen tarvitse olla täydellistä, koska ei tunneta kovin hyvin, seksihän kehittyy vasta myöhemmin täydellisemmäksi. Se on kuitenkin olennainen osa sitä tietoa jonka tarvitsen ennen kun tiedän kannattaako suhteeseen panostaa sen enempää. Siinä mielessä ymmärrän hyvin miehisenä koettua ajattelua seksin viivyttämisestä, vaikka nainen olenkin.

Täällä toinen nainen joka ajattelee samoin. Minä en oikeastaan edes pysty sitoutumaan henkisellä tasolla suhteen edistämiseen ennenkuin on harrastettu seksiä. Minulle on joskus käynyt niin, ettei se toisen kosketus sitten kuitenkaan tunnu oikealta ja orastanut ihastus lopahtaakin seksiin. Se on hirveän kurja tilanne molemmille osapuolille. En halua päästää toista ihastumaan ennenkuin olen varma siitä, että seksi toimii.

Uskon, että näin voi olla osalla ihmisistä. Itselläni on aivan erilaiset kokemukset. Aina kun olen tutustunut toiseen rauhassa ja siltä pohjalta ihastunut, myös seksi on ollut nautinnollista ja hienoa (joko alusta asti tai kehittynyt sellaiseksi ajan kanssa). Jos taas olen lähtenyt soitellen sotaan, tulokset ovat olleet vaihtelevia. Yhden tällaisen miehen kanssa seksi toimi kyllä, mutta parisuhdetta en voinut ajatella ollenkaan, mikä paljastui kun tutustuimme paremmin. Ei sekään hauska tilanne ole!

Kuten jo aiemmin sanoinkin, lienee parasta että jokainen tutustuu itseensä ja siihen mikä itselle toimii, ja pyrkii löytämään kumppanin jolle toimii sama tyyli. Minä olen ollut siinä mielessä kai onnekas, että ei ole ollut vaikeuksia löytää kiinnostavia ja viehättäviä miehiä, joille hidas eteneminen ei ole ollut minkäänlainen ongelma.

Minulla onkin taustalla kirjava valikoima kiintymyssuhdehäiriöitä, hylkäämistraumoja, luottamusongelmia, sitoutumispelkoa sun muita peikkoja vaikuttamassa tähänkin asiaan. Mutta tämä on toiminut minulle sikäli kuin joku on ylipäänsä toiminut. Kaikki pisimmät ja lupaavimmat suhteeni ovat alkaneet seksillä. Vrt niistä, joissa on odotettu pidempään ei ole tullut mitään.

Mielenkiintoista. Minulla on läheinen ystävä, jolla on vastaavaa historiaa kuin sinulla, jonka kanssa olemme paljon puhuneet otsikon aiheesta (siksi tulin tätä keskustelua selaamaankin). Hän on myös kanssasi samoilla linjoilla tuon seksin aloittamisen suhteen. Itselläni on turvallinen kiintymyssuhdetyyli ja sen mukainen parisuhdehistoria. 

Onko sinun mielestäsi helpompi luottaa ihmiseen, jonka kanssa olet harrastanut (hyvää) seksiä? Voisiko se vaikuttaa suhteen onnistumiseen?

Ei ensisijaisesti ole kyse siitä, että minun olisi seksin jälkeen helpompi luottaa toiseen. Vaan että minun on jotenkin helpompi luottaa omiin tunteisiini. Seksi selkiyttää minulle jotenkin sitä mitä haluan kyseiseltä ihmiseltä. Vasta seksin jälkeen uskallan edes jollain tasolla luvata, että olen kiinnostunut vielä huomennakin. Että tunteeni on ainakin jossain määrin todellisia. Ennen seksiä koen, että intohimo perustuu pitkälti mielikuviin toisesta ihmisestä ja siitä miten hän koskee, eikä ne välttämättä vastaa ollenkaan todellisuuttaan. Seksin jälkeen en enää himoitse mielikuvaa vaan todellista ihmistä. Jotenkin näin sen koen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistelen tässä yhtä nuoruuden juttua. Kyllähän hän tuotti orgasmeja, vaikkei edetty yhdyntään ja minä koskettelin häntä sen mitä pystyin. Olen aika varma, että seksi olisi ollut ainakin mulle hyvää, koska yhdessäolo oli ollut niin täydellistä esileikkiä.

Ei sen odottelun tarvitse olla pelkkää juttelua vaan tutustumista toisen fysiikkaan, tempoon, kosketukseen ja luonteiden ja tulevaisuudentoiveiden yhteensopivuuden tarkastelua.

Minä taas en ymmärrä, mikä tässä on ylipäänsä se motivaatio lykätä nimenomaan yhdyntää jos kaikkea muuta kerran tehdään? Itsellä seksuaalisuuteen liittyy toive yhteensopivuuteen sekä libidojen että arvojen suhteen. Henkilö, joka kokee seksin lykkäämisen itseisarvona ei jaa maailmankuvaani. Sikäli tuntuu nurinkuriselta lukea sivukaupalla perusteluja, miten hyvinkin himokkaat ihmiset voivat haluta pidättäytyä. Juu varmasti. Mutta osa meistä etsii ihmistä, jolla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Se ei ole jotain pahaa ja likaista josta menee rikki. Siis ihmistä, jolla ei yksinkertaisesti ole mitään syytä odottaa kun oikea ihminen osuu kohdalle.

Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että syy odottaa voi olla ihan muuta kuin seksin pitäminen pahana ja likaisena? Minulla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Viimeksi kun menin ensitapaamisella miehen kanssa sänkyyn, kävi seuraavaa:

Mies ihastui minuun tulenpalavasti (kehui mm. mutkatonta suhtautumistani seksiin..). Jatkoimme tapailua ja seksin harrastamista. Tutustuttuamme paremmin, totesin että en halua parisuhdetta ja mitä luultavimmin en tule koskaan ihastumaan häneen romanttisesti. Jatkoimme tapailua panosuhteena - mies siis erikseen sanoi tämän olevan hänelle ok. Sitten mies alkoi käyttäytyä mustasukkaisesti ja vaativasti, ja odottaa minulta asioita jotka kuuluisivat parisuhteeseen. Juttelimme asiasta ja kävi ilmi että mies ei lainkaan ymmärtänyt miksi emme voisi kuitenkin olla suhteessa, olihan hän niin valtavan ihastunut ja minä olisin hänelle täydellinen kumppani (todellisuudessa hän oli ihastunut enemmän omaan mielikuvaansa minusta kuin todelliseen persoonallisuuteeni). Lopetin tapailun ja jälkikäteen mies kertoi minun särkeneen hänen sydämensä.

Seksi on minusta parhaimmillaan silloin kun sitä on harrastettu yhteensopivan ihmisen kanssa jonkin aikaa. Yhden illan juttuja en tästä syystä harrasta. Koska pidän seksistä valtavasti ja haluan sen olevan mahdollisimman tyydyttävää, valitsen seksikumppanikseni mieluiten ihmisen, jonka kanssa voin suurella todennäköisyydellä jatkaa sen harrastamista mahdollisimman pitkään. Mieleltään vakaan ja sellaisen, joka tuntee itsensä ja ymmärtää miten oman mielen mekanismit toimivat. Tämän asian arvioiminen ei onnistu luotettavasti ensitapaamisella eikä vielä seuraavallakaan. Paremman tutustumisen jälkeen olen tähän mennessä aina pystynyt arvioimaan oikein.

Mitä väliä sillä syyllä lopulta edes on? En oikein ymmärrä koko tätä keskustelujuonnetta, että joku kertoo miksi haluaa ihmisen joka ei koe tarvetta pitkittää seksin aloitusta, ja aina siihen pitää tulla jonkun jänkkäämään vastaan että minäkin olen hurjan himokas ja halukas ja silti en harrasta heti seksiä. Ihan rauhassa saat olla vaikka seksin ylijumalatar for all I care. Joku saa haluta ihmisen, joka ei koe tarvetta itseisarvona lykätä seksiä. Piste. Se on ihan sallittu toive, eikä sitä tarvitse kenenkään ottaa loukkauksena.

Totta kai jokainen saa valita omien toiveidensa mukaan!

Mutta toisten määritteleminen lähtökohtaisesti viallisiksi, jos he valitsevat eri tavalla, ei ole ok. Tässä esimerkki tällaisesta määrittelystä: "Mutta osa meistä etsii ihmistä, jolla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Se ei ole jotain pahaa ja likaista josta menee rikki. Siis ihmistä, jolla ei yksinkertaisesti ole mitään syytä odottaa kun oikea ihminen osuu kohdalle." Tässä annetaan ymmärtää että jokainen, joka haluaa edetä hitaammin, näkee seksin pahana ja likaisena eikä suhtaudu mutkattomasti ja luonnollisesti.

Tiedän useamman naisen, joille on muodostunut tarve toimia omaa luonnollista tyyliään vastaan, oman nautinnon kustannuksella, koska he ovat oppineet pitämään omia tarpeitaan vääränlaisuutena ja frigidiytenä, kun osa ihmisistä nostaa omaa seksuaalista tyyliään jalustalle ja luo kuvaa että muut tyylit ovat ongelmallisia. Tämä on ihan yhtä ikävä ilmiö kuin 'slut shaming', jossa seksistä nauttiminen määritellään pahaksi ja mielenvikaisuuden merkiksi. Siksi näihin tulee vastaesimerkkejä, joissa pyritään osoittamaan ko. väite vääräksi - ei siksi että juuri sinun haluttaisiin muokkaavan omia kumppaniin liittyviä toiveitasi.

Minä ajattelisin, että useimmilla ihmisillä on taipumus nostaa se oma tyyli tavalla tai toisella jalustalle. Siksihän se on omaksi tyyliksi valikoitunutkin, kun se koetaan hyväksi ja toimivaksi. Silloin siihen liitetään hyviä ominaisuuksia ja kyllä, vastakkaiseen toimintatapaan saatetaan liittää vähän huonompia. Ihan samalla tavalla tätä tekee ne odottamista kannattavatkin. En nyt oikeastaan edes tiedä, miksi omista kumppanihaaveista pitäisi puhua täysin neutraalisti. Harva ne asiat varmaan täysin neutraalina kokee.

Varmaan ymmärrät kuitenkin eron omista toiveista puhumisen ja sheimaamisen välillä? 

"Minulle toimii parhaiten asia X" vs. "Asian Y tekijät ovat mielenvikaisia". Huomautan kyllä sheimaamisesta yhtä lailla silloin jos näen hitaan etenemisen puolestapuhujan tekevän sitä. Nykyään vain tuntuu olevan paljon yleisempää tämä hillittömyyden tavoittelu, jossa kaikenlainen itsehillintä nähdään lähtökohtaisesti viallisena.

Ymmärrän. Ja minusta tekstissä ei sheimattu ketään. Siinä toki oli esitetty näkemys, millaisia hyviä puolia saattaa olla niillä ihmisillä jotka eivät koe tarvetta odottaa. Joku syyhän niihin preferensseihin aina on. Yleensä se, että niihin preferoitaviin asioihin liitetään omassa maailmankuvassa myönteisiä piirteitä ja/tai vastakkaiseen toimintatapaan taas kielteisiä. Jos joku ajattelee, että seksiin mutkattomasti suhtautuva ihminen ei todennäköisesti koe tarvetta lykätä sitä kovin pitkään, niin hänellä on täysi oikeus ajatella niin.

Rasisteillakin on täysi oikeus ajatella miten ajattelee. Ja minulla on oikeus huomauttaa rasistisiin kommentteihin että ei ollut ihan ok kommentti. 

Nopeasti seksiin etenevien kumppaniehdokkaiden suosimisen vertaaminen rasismiin on kyllä jo melkoinen pohjanoteeraus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistelen tässä yhtä nuoruuden juttua. Kyllähän hän tuotti orgasmeja, vaikkei edetty yhdyntään ja minä koskettelin häntä sen mitä pystyin. Olen aika varma, että seksi olisi ollut ainakin mulle hyvää, koska yhdessäolo oli ollut niin täydellistä esileikkiä.

Ei sen odottelun tarvitse olla pelkkää juttelua vaan tutustumista toisen fysiikkaan, tempoon, kosketukseen ja luonteiden ja tulevaisuudentoiveiden yhteensopivuuden tarkastelua.

Minä taas en ymmärrä, mikä tässä on ylipäänsä se motivaatio lykätä nimenomaan yhdyntää jos kaikkea muuta kerran tehdään? Itsellä seksuaalisuuteen liittyy toive yhteensopivuuteen sekä libidojen että arvojen suhteen. Henkilö, joka kokee seksin lykkäämisen itseisarvona ei jaa maailmankuvaani. Sikäli tuntuu nurinkuriselta lukea sivukaupalla perusteluja, miten hyvinkin himokkaat ihmiset voivat haluta pidättäytyä. Juu varmasti. Mutta osa meistä etsii ihmistä, jolla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Se ei ole jotain pahaa ja likaista josta menee rikki. Siis ihmistä, jolla ei yksinkertaisesti ole mitään syytä odottaa kun oikea ihminen osuu kohdalle.

Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että syy odottaa voi olla ihan muuta kuin seksin pitäminen pahana ja likaisena? Minulla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Viimeksi kun menin ensitapaamisella miehen kanssa sänkyyn, kävi seuraavaa:

Mies ihastui minuun tulenpalavasti (kehui mm. mutkatonta suhtautumistani seksiin..). Jatkoimme tapailua ja seksin harrastamista. Tutustuttuamme paremmin, totesin että en halua parisuhdetta ja mitä luultavimmin en tule koskaan ihastumaan häneen romanttisesti. Jatkoimme tapailua panosuhteena - mies siis erikseen sanoi tämän olevan hänelle ok. Sitten mies alkoi käyttäytyä mustasukkaisesti ja vaativasti, ja odottaa minulta asioita jotka kuuluisivat parisuhteeseen. Juttelimme asiasta ja kävi ilmi että mies ei lainkaan ymmärtänyt miksi emme voisi kuitenkin olla suhteessa, olihan hän niin valtavan ihastunut ja minä olisin hänelle täydellinen kumppani (todellisuudessa hän oli ihastunut enemmän omaan mielikuvaansa minusta kuin todelliseen persoonallisuuteeni). Lopetin tapailun ja jälkikäteen mies kertoi minun särkeneen hänen sydämensä.

Seksi on minusta parhaimmillaan silloin kun sitä on harrastettu yhteensopivan ihmisen kanssa jonkin aikaa. Yhden illan juttuja en tästä syystä harrasta. Koska pidän seksistä valtavasti ja haluan sen olevan mahdollisimman tyydyttävää, valitsen seksikumppanikseni mieluiten ihmisen, jonka kanssa voin suurella todennäköisyydellä jatkaa sen harrastamista mahdollisimman pitkään. Mieleltään vakaan ja sellaisen, joka tuntee itsensä ja ymmärtää miten oman mielen mekanismit toimivat. Tämän asian arvioiminen ei onnistu luotettavasti ensitapaamisella eikä vielä seuraavallakaan. Paremman tutustumisen jälkeen olen tähän mennessä aina pystynyt arvioimaan oikein.

Mitä väliä sillä syyllä lopulta edes on? En oikein ymmärrä koko tätä keskustelujuonnetta, että joku kertoo miksi haluaa ihmisen joka ei koe tarvetta pitkittää seksin aloitusta, ja aina siihen pitää tulla jonkun jänkkäämään vastaan että minäkin olen hurjan himokas ja halukas ja silti en harrasta heti seksiä. Ihan rauhassa saat olla vaikka seksin ylijumalatar for all I care. Joku saa haluta ihmisen, joka ei koe tarvetta itseisarvona lykätä seksiä. Piste. Se on ihan sallittu toive, eikä sitä tarvitse kenenkään ottaa loukkauksena.

Totta kai jokainen saa valita omien toiveidensa mukaan!

Mutta toisten määritteleminen lähtökohtaisesti viallisiksi, jos he valitsevat eri tavalla, ei ole ok. Tässä esimerkki tällaisesta määrittelystä: "Mutta osa meistä etsii ihmistä, jolla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Se ei ole jotain pahaa ja likaista josta menee rikki. Siis ihmistä, jolla ei yksinkertaisesti ole mitään syytä odottaa kun oikea ihminen osuu kohdalle." Tässä annetaan ymmärtää että jokainen, joka haluaa edetä hitaammin, näkee seksin pahana ja likaisena eikä suhtaudu mutkattomasti ja luonnollisesti.

Tiedän useamman naisen, joille on muodostunut tarve toimia omaa luonnollista tyyliään vastaan, oman nautinnon kustannuksella, koska he ovat oppineet pitämään omia tarpeitaan vääränlaisuutena ja frigidiytenä, kun osa ihmisistä nostaa omaa seksuaalista tyyliään jalustalle ja luo kuvaa että muut tyylit ovat ongelmallisia. Tämä on ihan yhtä ikävä ilmiö kuin 'slut shaming', jossa seksistä nauttiminen määritellään pahaksi ja mielenvikaisuuden merkiksi. Siksi näihin tulee vastaesimerkkejä, joissa pyritään osoittamaan ko. väite vääräksi - ei siksi että juuri sinun haluttaisiin muokkaavan omia kumppaniin liittyviä toiveitasi.

Minä ajattelisin, että useimmilla ihmisillä on taipumus nostaa se oma tyyli tavalla tai toisella jalustalle. Siksihän se on omaksi tyyliksi valikoitunutkin, kun se koetaan hyväksi ja toimivaksi. Silloin siihen liitetään hyviä ominaisuuksia ja kyllä, vastakkaiseen toimintatapaan saatetaan liittää vähän huonompia. Ihan samalla tavalla tätä tekee ne odottamista kannattavatkin. En nyt oikeastaan edes tiedä, miksi omista kumppanihaaveista pitäisi puhua täysin neutraalisti. Harva ne asiat varmaan täysin neutraalina kokee.

Varmaan ymmärrät kuitenkin eron omista toiveista puhumisen ja sheimaamisen välillä? 

"Minulle toimii parhaiten asia X" vs. "Asian Y tekijät ovat mielenvikaisia". Huomautan kyllä sheimaamisesta yhtä lailla silloin jos näen hitaan etenemisen puolestapuhujan tekevän sitä. Nykyään vain tuntuu olevan paljon yleisempää tämä hillittömyyden tavoittelu, jossa kaikenlainen itsehillintä nähdään lähtökohtaisesti viallisena.

Ymmärrän. Ja minusta tekstissä ei sheimattu ketään. Siinä toki oli esitetty näkemys, millaisia hyviä puolia saattaa olla niillä ihmisillä jotka eivät koe tarvetta odottaa. Joku syyhän niihin preferensseihin aina on. Yleensä se, että niihin preferoitaviin asioihin liitetään omassa maailmankuvassa myönteisiä piirteitä ja/tai vastakkaiseen toimintatapaan taas kielteisiä. Jos joku ajattelee, että seksiin mutkattomasti suhtautuva ihminen ei todennäköisesti koe tarvetta lykätä sitä kovin pitkään, niin hänellä on täysi oikeus ajatella niin.

Rasisteillakin on täysi oikeus ajatella miten ajattelee. Ja minulla on oikeus huomauttaa rasistisiin kommentteihin että ei ollut ihan ok kommentti. 

Nopeasti seksiin etenevien kumppaniehdokkaiden suosimisen vertaaminen rasismiin on kyllä jo melkoinen pohjanoteeraus.

Puhun eri tavalla etenevien parjaamisesta, en siitä että itse suosii jotain tiettyä tyyliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan missään tapauksessa haluaisi, että minut koeajettaisiin seksin kautta. Olisi todella kauheaa ja traumaattista joutua hylätyksi sen takia, että olisi miehen mielestä jotenkin huono tai epäkiinnostava seksissä, siis kaikkein paljaimmillaan ja haavoittuvimmillaan. Pystytkö yhtään ajattelemaan asiaa naisen kannalta tästä näkökulmasta, siis sinä mies, joka kirjoitit tästä asiasta?

Ei kyse ole mistään "koeajosta", vaan siitä, että on loukkaavaa ja turhauttavaa, että naiset kelpuuttavat vain loputtomiin "keskusteluihin" mutta eivät muuhun. Jos mies on kiinnostunut niistä keskusteluista ja tapaamisista ja nainen on monin tavoin kehunut häntä, niin kyllä se on turhauttavaa. Jos tuntikausien keskustelut eivät johda mihinkään, se on lähinnä ajanhukkaa.

Asia olisi eri, jos ne naiset olisivat olleet jotenkin nihkeitä, keskustelu ei olisi sujunut eikä olisi ollut luontevaa tavata jne. Lisäksi on sitten vielä niin, että joskus sellainen nainen on sitten kuitenkin mennyt sänkyyn jonkun toisen äijän kanssa, jonka kanssa hänellä ei ole ollut mitään pitkiä keskusteluja tai tutustumisia. Sellainen tilanne tuntuu kaksinverroin loukkaavalta: naisella on kaksoisstandardit. Sanoo haluavansa edetä hitaasti ja keskustella, mutta sitten kuitenkin menee sänkyyn jonkun toisen kanssa ihan vain siksi, että sattui huvittamaan tai riittävän komea mies sattui kohdalle. Tuollaisen jälkeen kaikki puhe siitä, että "haluan edetä hitaasti ja tutustua kunnolla" on täyttä soopaa. Kun nainen kuitenkin voi mennä nopeasti sänkyyn, niin jos hän ei halua sitä minun kanssani, hyvistä keskusteluista huolimatta, niin siinä tulee huijattu olo. Siksi oletan, että seksipuolen pitää edetä yhtä nopeasti kuin niiden keskustelujenkin. Muuten jutusta puuttuu jotain olennaista.

Se, ettei seksi välttämättä ole alusta asti hyvää, on itsestään selvyys. Eihän sitä heti voi automaattisesti tietää, mistä toinen pitää. Se paranee ajan myötä. Siksi se pitääkin aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta suhde pääsee kasvamaan ja kehittymään aina vain paremmaksi mahdollisimman pian. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, se pettymys odottaa vain siellä satojen tuntien keskustelujen päässä kuitenkin. Parempi pyrkiä ottamaan selvää siitäkin puolesta mahdollisimman pian. Jos taas huomaa keskusteluista, ettei toinen kiinnosta seksuaalisesti, on parasta olla asian suhteen rehellinen mahdollisimman pian sen sijaan että pitää miestä seksittömällä keskusteluseura-friend zonella.

Entä jos kyseessä on nainen, joka ei mene kenenkään kassa nopeasti sänkyyn?

Niin, onhan niitä estoisia ja ihan frigidejäkin naisia. Sitä toivoo, ettei sellaiseen ehtisi itse ihastua, vaan asia selviäisi mahdollisimman pian. Nykyään moni on hukassa itsensä kanssa, häpeää vartaloaan ja kaikkea. Ainahan sitä kaikenlaisia ihmisiä on maailmassa.

Täällä seksuaalisesti avoin ja vapaamielinen, nautinnonhaluinen nainen. Rakkaussuhteessa ei ole tavatonta että vapaapäivistäni valtaosa kuluu seksiä harrastaessa. Minua on kuitenkin eräs mies syyttänyt frigidiksi ja estoiseksi, vain siksi että seksuaalisuuteni oli erilaista kuin hänellä.

En halua harrastaa seksiä ennen kuin tunnen toisen hyvin, ihan siitä yksinkertaisesta syystä että seksi on minulle paljon muutakin kuin fyysinen toimitus. Siihen kuuluu mm. kielipelit, enkä nyt tarkoita pelkästään fyysistä kieltä! Minun täytyy ensin oppia tietämään, mistä juuri tämä kyseinen mies syttyy, millaiset sanat ja konseptit herättävät hänessä häpeää, mielihyvää, pelkoa, uteliaisuutta, euforiaa, naurua jne. jne., jotta voin toteuttaa seksuaalisuuttani hänen kanssaan merkityksellisellä tavalla. Jos persoonallisuuksien kohtaaminen rajataan seksuaalisen kanssakäymisen ulkopuolelle, tulos on minun näkökulmastani parhaimmillaankin melko mitätöntä akrobaattista suorittamista. Ei siksi että olisin jotenkin estoinen, vaan siksi että haluan paljon enemmän!

Arvaa mitä? Jos minulta kysytään, niin ne joille seksi on pelkkää hydrauliikkaa ovat niitä frigidejä ja estoisia. Tuo on minulle merkki siitä, että ihminen ei uskalla avata itseään toiselle henkisesti. Siksi en harrasta seksiä ennen kuin olemme kunnolla tutustuneet ja ihastuneet - se kun on kätevä tapa rajata nämä frigidit yksilöt pois kilpakosijoiden joukosta.

Eihän kukaan ole rajannut seksuaalista kanssakäymistä persoonallisuuksien kohtaamisen ulkopuolelle, en ainakaan huomannut. Joku toinen jo huomauttikin, ettemme (me toisen koulukunnan naiset) splittaa erilleen noita lainkaan. Kaikki liittyy yhteen - olen aivan samalla kannalla. 

Tosiasiassa ei taida olla hetkeä, jolloin voisit tietää mikä on oikea määrä tietoa toisesta, että seksiä voi harrastaa. Toiseen tutustumisen taustalla voi olla pelkopohjaista ajattelua, hylkäämisen pelkoa, monenlaista, mihin ei vaikuta se kuinka hyvin toinen pitää tuntea ennen seksin harrastamista. Siitä huolimatta koeajo voi mennä pieleen, vaikka sitä olisi odotettu pitempään eli se ei ole tae mistään. Ihmissuhteet ovat sillä tavalla epävarmoja, kun toista ei vielä tunne kovin hyvin. Ellei sitten odota seksin harrastamisessa vuosia. Seksi on osa tutustumista joka tapauksessa, vaikka sitä viivyttäisi.

Koeajo? Mennä pieleen?

Minua ei kiinnosta koeajot eikä niiden onnistumisen optimointi. Minua kiinnostaa aito yhteys todelliseen ihmiseen, jonka käsitys minusta ei ole pahasti virheellinen tai kuvitelmien varassa (ja sama toiseen suuntaan). Kun tämä toteutuu, on ihan sama miten se ensimmäinen seksikerta "onnistuu". En tule edes ajatelleeksi asiaa tuollaisesta näkökulmasta. Seksi on yhdessäoloa, rentoutumista ja yhteyden rakentamista, ei suoritus. Ennemmin tai myöhemmin siitä tulee myös valtavan nautinnollista. Siis kun nämä lähtökohtaiset kriteerini täyttyvät. En ole vielä kertaakaan elämäni aikana joutunut pettymään.

Joo, seksi on tutustumista "vaikka sitä viivyttäisi". Yhdessä asuminenkin on tutustumista, ja useimmat meistä pitävät silti tarpeellisena harrastaa ensin muita tutustumisen muotoja ennen kuin tähän lajiin edetään. 

En minäkään ajattele seksiä ihan suoranaisesti koeajona, eikä sen tarvitse olla täydellistä, koska ei tunneta kovin hyvin, seksihän kehittyy vasta myöhemmin täydellisemmäksi. Se on kuitenkin olennainen osa sitä tietoa jonka tarvitsen ennen kun tiedän kannattaako suhteeseen panostaa sen enempää. Siinä mielessä ymmärrän hyvin miehisenä koettua ajattelua seksin viivyttämisestä, vaikka nainen olenkin.

Täällä toinen nainen joka ajattelee samoin. Minä en oikeastaan edes pysty sitoutumaan henkisellä tasolla suhteen edistämiseen ennenkuin on harrastettu seksiä. Minulle on joskus käynyt niin, ettei se toisen kosketus sitten kuitenkaan tunnu oikealta ja orastanut ihastus lopahtaakin seksiin. Se on hirveän kurja tilanne molemmille osapuolille. En halua päästää toista ihastumaan ennenkuin olen varma siitä, että seksi toimii.

Uskon, että näin voi olla osalla ihmisistä. Itselläni on aivan erilaiset kokemukset. Aina kun olen tutustunut toiseen rauhassa ja siltä pohjalta ihastunut, myös seksi on ollut nautinnollista ja hienoa (joko alusta asti tai kehittynyt sellaiseksi ajan kanssa). Jos taas olen lähtenyt soitellen sotaan, tulokset ovat olleet vaihtelevia. Yhden tällaisen miehen kanssa seksi toimi kyllä, mutta parisuhdetta en voinut ajatella ollenkaan, mikä paljastui kun tutustuimme paremmin. Ei sekään hauska tilanne ole!

Kuten jo aiemmin sanoinkin, lienee parasta että jokainen tutustuu itseensä ja siihen mikä itselle toimii, ja pyrkii löytämään kumppanin jolle toimii sama tyyli. Minä olen ollut siinä mielessä kai onnekas, että ei ole ollut vaikeuksia löytää kiinnostavia ja viehättäviä miehiä, joille hidas eteneminen ei ole ollut minkäänlainen ongelma.

Minulla onkin taustalla kirjava valikoima kiintymyssuhdehäiriöitä, hylkäämistraumoja, luottamusongelmia, sitoutumispelkoa sun muita peikkoja vaikuttamassa tähänkin asiaan. Mutta tämä on toiminut minulle sikäli kuin joku on ylipäänsä toiminut. Kaikki pisimmät ja lupaavimmat suhteeni ovat alkaneet seksillä. Vrt niistä, joissa on odotettu pidempään ei ole tullut mitään.

Mielenkiintoista. Minulla on läheinen ystävä, jolla on vastaavaa historiaa kuin sinulla, jonka kanssa olemme paljon puhuneet otsikon aiheesta (siksi tulin tätä keskustelua selaamaankin). Hän on myös kanssasi samoilla linjoilla tuon seksin aloittamisen suhteen. Itselläni on turvallinen kiintymyssuhdetyyli ja sen mukainen parisuhdehistoria. 

Onko sinun mielestäsi helpompi luottaa ihmiseen, jonka kanssa olet harrastanut (hyvää) seksiä? Voisiko se vaikuttaa suhteen onnistumiseen?

Ei ensisijaisesti ole kyse siitä, että minun olisi seksin jälkeen helpompi luottaa toiseen. Vaan että minun on jotenkin helpompi luottaa omiin tunteisiini. Seksi selkiyttää minulle jotenkin sitä mitä haluan kyseiseltä ihmiseltä. Vasta seksin jälkeen uskallan edes jollain tasolla luvata, että olen kiinnostunut vielä huomennakin. Että tunteeni on ainakin jossain määrin todellisia. Ennen seksiä koen, että intohimo perustuu pitkälti mielikuviin toisesta ihmisestä ja siitä miten hän koskee, eikä ne välttämättä vastaa ollenkaan todellisuuttaan. Seksin jälkeen en enää himoitse mielikuvaa vaan todellista ihmistä. Jotenkin näin sen koen.

Kiitos selostuksesta! Entä jos seksi jonkun kanssa ei ole hyvää? Lopetatko jutun nopeasti vai annatko seksille mahdollisuuden kehittyä paremmaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistelen tässä yhtä nuoruuden juttua. Kyllähän hän tuotti orgasmeja, vaikkei edetty yhdyntään ja minä koskettelin häntä sen mitä pystyin. Olen aika varma, että seksi olisi ollut ainakin mulle hyvää, koska yhdessäolo oli ollut niin täydellistä esileikkiä.

Ei sen odottelun tarvitse olla pelkkää juttelua vaan tutustumista toisen fysiikkaan, tempoon, kosketukseen ja luonteiden ja tulevaisuudentoiveiden yhteensopivuuden tarkastelua.

Minä taas en ymmärrä, mikä tässä on ylipäänsä se motivaatio lykätä nimenomaan yhdyntää jos kaikkea muuta kerran tehdään? Itsellä seksuaalisuuteen liittyy toive yhteensopivuuteen sekä libidojen että arvojen suhteen. Henkilö, joka kokee seksin lykkäämisen itseisarvona ei jaa maailmankuvaani. Sikäli tuntuu nurinkuriselta lukea sivukaupalla perusteluja, miten hyvinkin himokkaat ihmiset voivat haluta pidättäytyä. Juu varmasti. Mutta osa meistä etsii ihmistä, jolla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Se ei ole jotain pahaa ja likaista josta menee rikki. Siis ihmistä, jolla ei yksinkertaisesti ole mitään syytä odottaa kun oikea ihminen osuu kohdalle.

Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että syy odottaa voi olla ihan muuta kuin seksin pitäminen pahana ja likaisena? Minulla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Viimeksi kun menin ensitapaamisella miehen kanssa sänkyyn, kävi seuraavaa:

Mies ihastui minuun tulenpalavasti (kehui mm. mutkatonta suhtautumistani seksiin..). Jatkoimme tapailua ja seksin harrastamista. Tutustuttuamme paremmin, totesin että en halua parisuhdetta ja mitä luultavimmin en tule koskaan ihastumaan häneen romanttisesti. Jatkoimme tapailua panosuhteena - mies siis erikseen sanoi tämän olevan hänelle ok. Sitten mies alkoi käyttäytyä mustasukkaisesti ja vaativasti, ja odottaa minulta asioita jotka kuuluisivat parisuhteeseen. Juttelimme asiasta ja kävi ilmi että mies ei lainkaan ymmärtänyt miksi emme voisi kuitenkin olla suhteessa, olihan hän niin valtavan ihastunut ja minä olisin hänelle täydellinen kumppani (todellisuudessa hän oli ihastunut enemmän omaan mielikuvaansa minusta kuin todelliseen persoonallisuuteeni). Lopetin tapailun ja jälkikäteen mies kertoi minun särkeneen hänen sydämensä.

Seksi on minusta parhaimmillaan silloin kun sitä on harrastettu yhteensopivan ihmisen kanssa jonkin aikaa. Yhden illan juttuja en tästä syystä harrasta. Koska pidän seksistä valtavasti ja haluan sen olevan mahdollisimman tyydyttävää, valitsen seksikumppanikseni mieluiten ihmisen, jonka kanssa voin suurella todennäköisyydellä jatkaa sen harrastamista mahdollisimman pitkään. Mieleltään vakaan ja sellaisen, joka tuntee itsensä ja ymmärtää miten oman mielen mekanismit toimivat. Tämän asian arvioiminen ei onnistu luotettavasti ensitapaamisella eikä vielä seuraavallakaan. Paremman tutustumisen jälkeen olen tähän mennessä aina pystynyt arvioimaan oikein.

Mitä väliä sillä syyllä lopulta edes on? En oikein ymmärrä koko tätä keskustelujuonnetta, että joku kertoo miksi haluaa ihmisen joka ei koe tarvetta pitkittää seksin aloitusta, ja aina siihen pitää tulla jonkun jänkkäämään vastaan että minäkin olen hurjan himokas ja halukas ja silti en harrasta heti seksiä. Ihan rauhassa saat olla vaikka seksin ylijumalatar for all I care. Joku saa haluta ihmisen, joka ei koe tarvetta itseisarvona lykätä seksiä. Piste. Se on ihan sallittu toive, eikä sitä tarvitse kenenkään ottaa loukkauksena.

Olen eri. Ehkä se vaan joitain ihmetyttää, että jos ollaan katsomassa alkua pitkälle suhteelle, mitä väliä sillä jos seksin aloitus viivästyy jokusen viikon tai kuukauden?

Mutta kun kaksi ihmistä haluaa molemmat seksiä, eikä kumpikaan koe mitään ideologista tai muutakaan tarvetta lykätä sitä, niin tätä koko kysymystähän ei tarvitse pohtia kun sitä seksiä on jo harrastettu. Tämä nousee kysymykseksi vain silloin, kun ihminen joka syystä tai toisesta haluaa pidättäytyä on eksynyt yhteen ihmisen kanssa, joka ei halua kumppania joka kokee tarvetta pidättäytyä. Silloin ei sovita yhteen ja on parasta jatkaa eri teille. Pitkän suhteen kannalta kun samankaltaiset arvomaailmat ja yhtenevät näkemykset seksuaalisuudesta on aika isossa roolissa.

Olen tästäkin aivan samaa mieltä. Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista ongelmaa asian kanssa yhdessäkään suhteessa. En ole koskaan osannut ajatella sen olevan ongelma tai pysähtymisen paikka ennen tätä keskustelua enkä ole kuullut kenenkään muunkaan naisen (so. ystävien) pitävän sitä ongelmana tai pohtimisen paikkana, johtuen varmaan siitä, että ystäväpiiriin valikoituu ihmisiä samankaltaisesta arvomaailmasta. Uskonnon konteksti tuottaa seksiin monenlaisia piilomerkityksiä, jotka meille muille ovat vieraita.

Vierailija kirjoitti:

On siinä sekin riski, että jos pidät seksiä samanlaisena asiana kuin syöminen ja ettei siitä mene kukaan rikki, rikotkin itse jonkun toisen.

Oma hyväksikäyttäjäni ei pysty näkemään asiaa kannaltani eikä ymmärrä tehneensä väärin. Näitäkin ihmisiä on kuitenkin jokunen prosentti (psykopaatit ja osa narsisteista ja asosiaalisista).

Mielenkiintoinen kommentti ja vertaus tuo syöminen psykoanalyyttisen kehyksen kautta ajateltuna. Syöminen, nielaiseminen, kannibalismin kautta häviämisen ovat tuhoutumisen, aggression ja regression metaforia. Jo aiemmin viittasin siihen, että seksistä voi muodostua perimmältään tuhoava, vaarallinen, jolloin taustalla on jonkinlaista traumaa. 

Sama trauma peilikuvana on sitten tietysti muiden ahmaiseminen, tuhoaminen, syöjättärenä ja viettelijänä esiintyminen ja valloittaminen tuhon kautta, jotka myöskin kuvaavat seksuaalisuuden potentiaalista aggressiivista ja primitiivistä luonnetta, kun se yhdistyy piilotajuiseen traumataustaan. 

Seksuaalisuus voidaan nähdä hyvin kauniina kuten karitsa Raamatussa ja vastakohtanaan kuten väkivaltana ja hyväksikäyttönä (mustavalkoisuus kertoo projektioista, introjektioista, usein myös traumoista), mutta mielikuvat voivat olla myös paljon arkisempia ja turvallisempia. Ihmisen historia näkyy siinäkin miten seksuaalisuuden näkee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistelen tässä yhtä nuoruuden juttua. Kyllähän hän tuotti orgasmeja, vaikkei edetty yhdyntään ja minä koskettelin häntä sen mitä pystyin. Olen aika varma, että seksi olisi ollut ainakin mulle hyvää, koska yhdessäolo oli ollut niin täydellistä esileikkiä.

Ei sen odottelun tarvitse olla pelkkää juttelua vaan tutustumista toisen fysiikkaan, tempoon, kosketukseen ja luonteiden ja tulevaisuudentoiveiden yhteensopivuuden tarkastelua.

Minä taas en ymmärrä, mikä tässä on ylipäänsä se motivaatio lykätä nimenomaan yhdyntää jos kaikkea muuta kerran tehdään? Itsellä seksuaalisuuteen liittyy toive yhteensopivuuteen sekä libidojen että arvojen suhteen. Henkilö, joka kokee seksin lykkäämisen itseisarvona ei jaa maailmankuvaani. Sikäli tuntuu nurinkuriselta lukea sivukaupalla perusteluja, miten hyvinkin himokkaat ihmiset voivat haluta pidättäytyä. Juu varmasti. Mutta osa meistä etsii ihmistä, jolla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Se ei ole jotain pahaa ja likaista josta menee rikki. Siis ihmistä, jolla ei yksinkertaisesti ole mitään syytä odottaa kun oikea ihminen osuu kohdalle.

Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että syy odottaa voi olla ihan muuta kuin seksin pitäminen pahana ja likaisena? Minulla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Viimeksi kun menin ensitapaamisella miehen kanssa sänkyyn, kävi seuraavaa:

Mies ihastui minuun tulenpalavasti (kehui mm. mutkatonta suhtautumistani seksiin..). Jatkoimme tapailua ja seksin harrastamista. Tutustuttuamme paremmin, totesin että en halua parisuhdetta ja mitä luultavimmin en tule koskaan ihastumaan häneen romanttisesti. Jatkoimme tapailua panosuhteena - mies siis erikseen sanoi tämän olevan hänelle ok. Sitten mies alkoi käyttäytyä mustasukkaisesti ja vaativasti, ja odottaa minulta asioita jotka kuuluisivat parisuhteeseen. Juttelimme asiasta ja kävi ilmi että mies ei lainkaan ymmärtänyt miksi emme voisi kuitenkin olla suhteessa, olihan hän niin valtavan ihastunut ja minä olisin hänelle täydellinen kumppani (todellisuudessa hän oli ihastunut enemmän omaan mielikuvaansa minusta kuin todelliseen persoonallisuuteeni). Lopetin tapailun ja jälkikäteen mies kertoi minun särkeneen hänen sydämensä.

Seksi on minusta parhaimmillaan silloin kun sitä on harrastettu yhteensopivan ihmisen kanssa jonkin aikaa. Yhden illan juttuja en tästä syystä harrasta. Koska pidän seksistä valtavasti ja haluan sen olevan mahdollisimman tyydyttävää, valitsen seksikumppanikseni mieluiten ihmisen, jonka kanssa voin suurella todennäköisyydellä jatkaa sen harrastamista mahdollisimman pitkään. Mieleltään vakaan ja sellaisen, joka tuntee itsensä ja ymmärtää miten oman mielen mekanismit toimivat. Tämän asian arvioiminen ei onnistu luotettavasti ensitapaamisella eikä vielä seuraavallakaan. Paremman tutustumisen jälkeen olen tähän mennessä aina pystynyt arvioimaan oikein.

Mitä väliä sillä syyllä lopulta edes on? En oikein ymmärrä koko tätä keskustelujuonnetta, että joku kertoo miksi haluaa ihmisen joka ei koe tarvetta pitkittää seksin aloitusta, ja aina siihen pitää tulla jonkun jänkkäämään vastaan että minäkin olen hurjan himokas ja halukas ja silti en harrasta heti seksiä. Ihan rauhassa saat olla vaikka seksin ylijumalatar for all I care. Joku saa haluta ihmisen, joka ei koe tarvetta itseisarvona lykätä seksiä. Piste. Se on ihan sallittu toive, eikä sitä tarvitse kenenkään ottaa loukkauksena.

Totta kai jokainen saa valita omien toiveidensa mukaan!

Mutta toisten määritteleminen lähtökohtaisesti viallisiksi, jos he valitsevat eri tavalla, ei ole ok. Tässä esimerkki tällaisesta määrittelystä: "Mutta osa meistä etsii ihmistä, jolla on mutkaton ja luonnollinen suhtautuminen seksiin. Se ei ole jotain pahaa ja likaista josta menee rikki. Siis ihmistä, jolla ei yksinkertaisesti ole mitään syytä odottaa kun oikea ihminen osuu kohdalle." Tässä annetaan ymmärtää että jokainen, joka haluaa edetä hitaammin, näkee seksin pahana ja likaisena eikä suhtaudu mutkattomasti ja luonnollisesti.

Tiedän useamman naisen, joille on muodostunut tarve toimia omaa luonnollista tyyliään vastaan, oman nautinnon kustannuksella, koska he ovat oppineet pitämään omia tarpeitaan vääränlaisuutena ja frigidiytenä, kun osa ihmisistä nostaa omaa seksuaalista tyyliään jalustalle ja luo kuvaa että muut tyylit ovat ongelmallisia. Tämä on ihan yhtä ikävä ilmiö kuin 'slut shaming', jossa seksistä nauttiminen määritellään pahaksi ja mielenvikaisuuden merkiksi. Siksi näihin tulee vastaesimerkkejä, joissa pyritään osoittamaan ko. väite vääräksi - ei siksi että juuri sinun haluttaisiin muokkaavan omia kumppaniin liittyviä toiveitasi.

Minä ajattelisin, että useimmilla ihmisillä on taipumus nostaa se oma tyyli tavalla tai toisella jalustalle. Siksihän se on omaksi tyyliksi valikoitunutkin, kun se koetaan hyväksi ja toimivaksi. Silloin siihen liitetään hyviä ominaisuuksia ja kyllä, vastakkaiseen toimintatapaan saatetaan liittää vähän huonompia. Ihan samalla tavalla tätä tekee ne odottamista kannattavatkin. En nyt oikeastaan edes tiedä, miksi omista kumppanihaaveista pitäisi puhua täysin neutraalisti. Harva ne asiat varmaan täysin neutraalina kokee.

Varmaan ymmärrät kuitenkin eron omista toiveista puhumisen ja sheimaamisen välillä? 

"Minulle toimii parhaiten asia X" vs. "Asian Y tekijät ovat mielenvikaisia". Huomautan kyllä sheimaamisesta yhtä lailla silloin jos näen hitaan etenemisen puolestapuhujan tekevän sitä. Nykyään vain tuntuu olevan paljon yleisempää tämä hillittömyyden tavoittelu, jossa kaikenlainen itsehillintä nähdään lähtökohtaisesti viallisena.

Ymmärrän. Ja minusta tekstissä ei sheimattu ketään. Siinä toki oli esitetty näkemys, millaisia hyviä puolia saattaa olla niillä ihmisillä jotka eivät koe tarvetta odottaa. Joku syyhän niihin preferensseihin aina on. Yleensä se, että niihin preferoitaviin asioihin liitetään omassa maailmankuvassa myönteisiä piirteitä ja/tai vastakkaiseen toimintatapaan taas kielteisiä. Jos joku ajattelee, että seksiin mutkattomasti suhtautuva ihminen ei todennäköisesti koe tarvetta lykätä sitä kovin pitkään, niin hänellä on täysi oikeus ajatella niin.

Rasisteillakin on täysi oikeus ajatella miten ajattelee. Ja minulla on oikeus huomauttaa rasistisiin kommentteihin että ei ollut ihan ok kommentti. 

Nopeasti seksiin etenevien kumppaniehdokkaiden suosimisen vertaaminen rasismiin on kyllä jo melkoinen pohjanoteeraus.

Puhun eri tavalla etenevien parjaamisesta, en siitä että itse suosii jotain tiettyä tyyliä.

Ei se ole mitään parjaamista, että suosii tiettyä tyyliä siksi, että kokee näillä ihmisillä olevan keskimäärin useammin tiettyjä positiivisia ominaisuuksia.