Mikä asia arjessa ahdistaa tällä hetkellä?

No, pikkasen jänskättää, että kun kesäkuun 2023 lopussa päättyy nykyinen sähkösopimus, niin että paljonks siitä sähköstä joutuu sen jälkeen maksamaan? Nyt hinta on 5 pilkku jotain senttiä per kWh. Viimeisin sähkölasku kolmelta kuukaudelta oli vajaat 38 euroa.

-Kapanteri.- kirjoitti:

Hintojen nostelu sodan varjolla.

Tämä inflaatio on siitä jännä, kun hinnat ovat nousseet ruuassa ja energiassa, juuri niissä mitä kansa joka päivä tarvitsee. Hinnat eivät ole nousseet esim. puhelimissa, telkkarissa ym. millä pärjää vuosikaudet, ennen kuin joutuu uuden hommaamaan vanhan ja väsyneen tilalle. Puhelimia ym. saa edelleen edulliseen hintaan, kun taas ruoka ja energia, mitä menee jatkuvasti, niin juuri niiden hinnat ovat nousseet.

Pelkkää kusetusta koko helvetin teatteri ja sirkus.

Vierailija kirjoitti:

Katu on lumessa ja vaikea työntää rattaita. Miksei aurata, kun sataa lunta?! Töiden jälkeen pitää työntää 2-vuotias rattailla päiväkodista kotiin yli kilometrin matka. Kyllä se osan matkaa voi kävellä, mutta pienillä jaloilla lumessa taapertaminen raskasta.

Tämä! Täällä vielä tuplarattaat (kaksi lasta) ja 2km matka aamuin illoin kuljettavana. Autotiet aurataan kyllä, mutta ne lumet tulee jalkakäytäville että onnistuvat auraamisella entisestään vaikeuttamaan tuota menemistä. Hiki tulee ja matkaan menee pahimpina päivinä kolminkertainen aika eli tunti per suunta

Kaikesta ahdistuvat herkkä hipiäiset naiset

Elämisen kalleus ja tulevaisuus ahdistaa.

Ryöstelevät ma mu jengit ahdistavat. 

Ja se, että palkalla ei enää tule toimeen Suomessa.

Ja se, että minusta tuntuu, että duunreita, tarkoitan tällä myös opettajia, varhaiskasvatusopettajia, sihteerejä, poliiseja, yms. palkataan vähän ja sellaista hankehumppaa vetävää ja turhia tutkimuksia vetävää, ylempää porrasta, on viime vuosina palkattu pilvin pimein. 

En itse ole suoranaisesti ahdistunut ruoan hinnasta, vaan siitä, tuleeko se vaikuttamaan yleiseen turvallisuuteen. Voiko ruoan hinta kallistua niin, että ostoskasseja aletaan viemään käsistä? 

Velka.

Eron jälkeen joitain vuosia takaperin tein huonoja ratkaisuja ja velkaannuin.

Olen töissä ja ihan ok palkalla, työ ei kuitenkaan mikään täysin varma ja jos taantuma iskee ja väkeä vähennetään varmaan yksi ensimmäisiä jotka joutuu ulos.

Mutta velka ahdistaa ihan nytkin. Käteen jää niin vähän että arki on kunnon kituuttamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heka-Kerostalossa. Nainen joka sairaseläkellä.Saa rahaa oletetavasti 2 kertaa kukaudessa ja siloin oletetavasti paari tai kaljankanssa kotia? Tupakoi parvekella ilalla hieman myöhemin.Lasitukset kinni.Luulee etei häiritse talossa jossa parveketupakointi kieto ja mut asukaat menevät tupakalla,kerostalon pihan osoitetulle paikalle. Hän ei menen. Koska talo odotaa remonttia.Hänellä oikeus tupakoida siällä.Jos se tupakan haju ei hänestä häiritse? Miksi ei tupakoi kotinsa sisällä.Eilen vimeksi kello noin 22 .Hänen tupakan savut tuli parvekelleni ja sieltä asintoni sisään .Koska parvekella olevan ikunan karmissa on rakoventiilit.

Tiedän kokemuksesta, että vaikka naapuri tupakoisi parvekkeella, se haju ei sisään saakka huoneistoomme tule. Vähän aikaa siellä ulkopuolella haju tupsahtaa, mutta se haihtuu nopeasti pois. Parvekkeen ovea on voinut pitää auki. Savu ja haju ei ole oikeasti levinnyt muualle, kuin taivaan tuuliin. En itse tupakoi. Lienee monella valittajalla ja tupakoinnin vastustajalla pelkkä periaate kysymys, jolla ei ole käytännön kanssa mitään tekemistä.

Astma ja hajuyliherkkyys mulla ja kyllä haistan tupakan ja häiritsee todella paljon. En ole valittaja valittamisen ilosta. Tiedän että monia ei haittaa yhtään mutta mulle tekee olon epämiellyttäväksi. Onnittelut sulle, kaikilla ei oo sama kokemus.

Minun työsuhteeni päättyy vuoden lopussa, eikä uudesta työsuhteesta ole vielä tietoa. Jouduin korona-aikana työttömäksi, minkä vuoksi jouduin elämään jonkin aikaa säästöilläni, eikä minulla ole nytkään montaa tonnia tilillä, eikä palkkani ole kovin suuri. Valmistuin opinnoistani kuluvan vuoden alussa, ja sain ensimmäisen alani työpaikan, määräaikaisen työsuhteen, kesällä. 

Mies on alkanut painostaa lapsen hankkimiseen, vaikka olen siis tilanteessa, jossa minulla ei ole työtä eikä juuri rahaakaan. Taloutemme ovat erilliset, ja mies haluaisi ne pitää sellaisina vastakin, eli kaikki kulut laitetaan puoliksi. 

Mies on alkanut jo uhkailla asialla, mikä on todella ahdistavaa. Hänen veljellään on pieni lapsi, ja hän haluaa päästä elämään samaa elämää.  Pelkään työni ja toimeentuloni ja ammattiurani puolesta, eikä turvaverkkojakaan ole. En haluaisi olla taloudellisesti täysin toisen ihmisen armoilla. 

Uskontoja enemmän ahdistaa horoskooppeihin uskovat ihmiset. Niitä on aivan liikaa kun ottaa huomioon mitä horoskoopit ovat. Miehet naisten pukuhuoneissa ahdistaa ja varsinkin se että tajuaa itse äänestäneensä näitä järjettömyyksiä ajavaa ihmistä. Jälkiviisaana joku saamaton persu olisi ollut parempi vaihtoehto.

Olen raskaana ja mulla on todettu sähköyliherkkyys. Nyt ahdistaa onko se periytyvää ja miten paljon lapsi mahtaa kärsiä.

- Matalapalkka-ala ja sen myötä jatkuva stressi rahasta. Kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Enpä ymmärtänyt nuorena, kun sydämmelläni valintoja tein, että (työ)elämä voi olla tällaista: kaiken ajan töissä ja silti jatkuva huoli rahasta.

- Liian vähän vapaa-aikaa ja aikaa lapselleni, itsestäni puhumattakaan, että ehtisi itsestään pitämään parempaa huolta..

- Ahdistaa myös, että en löydä ulospääsyä tilanteestani. Mitä opiskella, jotta työllistyisi ja pärjäisi rahallisesti niinkin hyvin että voisi tehdä 60-80% työaikaa? Ja vielä niin että työ olisi siedettävää..

Seksielämän latistuminen pitkässä liitossa. Kerrat harvenee ja tylsistyy kokoajan. Tuntuu,että halut ei vaan enää kohtaa ja toinen pärjää vähemmällä. Jotain pitäisi keksiä,koska viriilejä vuosia olisi vielä paljon jäljellä.

Älä heittäydy kenenkään armoille. Huolehdi siitä, että turvaat selustasi. Ole ensin muutama vuosi työelämässä ja säästä pieni puskuri vaikka 2- 3 kk palkka. Tämä siis ennen kuin äitiyslomasta haaveilet.

Jos mies on näin ehdoton ja painostaa jo nyt, arvaat varmaan mikä tilanne on jos olet täysin hänen varassaan. Avioliitossa on lain mukaan yhteistalous, jossa kumpikin osallistuu kuluihin kykynsä mukaan.

Kannattaa ehkä miettiä, olisiko joku toinen kumppani sopivampi. Miehiäkin on monenluonteisia ja perhetaustaltaan erilaisia. Tunnetko hyvin miehen vanhemmat? Usein sieltä saa heitä tarkkailemalla osviittaa, minkälaista elämäsi heidän poikansa kanssa tulisi jatkossa olemaan.

Kyllästynyt valittaja kirjoitti:

- Matalapalkka-ala ja sen myötä jatkuva stressi rahasta. Kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Enpä ymmärtänyt nuorena, kun sydämmelläni valintoja tein, että (työ)elämä voi olla tällaista: kaiken ajan töissä ja silti jatkuva huoli rahasta.

- Liian vähän vapaa-aikaa ja aikaa lapselleni, itsestäni puhumattakaan, että ehtisi itsestään pitämään parempaa huolta..

- Ahdistaa myös, että en löydä ulospääsyä tilanteestani. Mitä opiskella, jotta työllistyisi ja pärjäisi rahallisesti niinkin hyvin että voisi tehdä 60-80% työaikaa? Ja vielä niin että työ olisi siedettävää..

Mitä jos lopettaisit nyt ensimmäisen täällä valittamisen ja pitäisit itsestäsi huolta? Ja unohda se raharaharaharaharaharaha ja karsi ne menot, siinä sulla menee päin persettä jos palkka ei riitä. Pahoittelen suoraa tekstiä, mutta kaikki avaimet onnellisuuteen on sinulla.

Työssä jaksaminen huolettaa. Fyysisesti ja psyykkisesti kuormittava vakityö, ikää ja kremppaa tulee koko ajan lisää, vielä vuosikausia eläkkeeseen ja koko ajan pitäisi oppia lisää ja olla yhä tehokkaampi.

Tällä hetkellä en keksi yhtään ahdistavaa asiaa. Ja olen siitä aivan mielettömän kiitollinen.

Ei ole tarkoitus lällättää, vaan tuoda senkin näkökulman, että vaikka joskus ahdistaa niin kovin, voi oven takana olla asiat niin, ettei ahdista mikään. Kun kaikki on paremmin kuin hyvin :)

En saa ikinä enää töitä, en vaikka miten paljon yritän ja siihen työnhakuun panostan kaikki voimavarani, en vaan kelpaa mihinkään enää. Ahdistus pahenee päivä päivältä, enkä enää jaksa.

En ole aikoihin osannut iloita siitä, ettei tällä hetkellä ole mitään ahdistuksen aihetta. Hyvä, että joku osaa. Minä pelkään koko ajan jo seuraavaa asiaa, joka rupeaa ahdistamaan. Jos siis kaikki on hyvin, pelkään että kohta tulee taas joku uusi murhe. Mitenkähän tästä pääsisi eroon.