Mikä asia arjessa ahdistaa tällä hetkellä?

YLEN ja HESARIN jatkuva ilmastovouhotus!!!!

Työ kuormittaa kamalan paljon. Eniten ahdistaa se, että pitää opetella ihan koko ajan kaikkia toisistaan irrallisia asioita ja järjestelmiä. Työ on muutenkin haastavaa, mutta olen siinä hyvä. En vaan tiedä, jaksanko tässä kiihtyvässä tahdissa. Milloin joku sanoo stop? Eihän aina voi kyetä tekemään enemmän ja enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Katu on lumessa ja vaikea työntää rattaita. Miksei aurata, kun sataa lunta?! Töiden jälkeen pitää työntää 2-vuotias rattailla päiväkodista kotiin yli kilometrin matka. Kyllä se osan matkaa voi kävellä, mutta pienillä jaloilla lumessa taapertaminen raskasta.

Ota pulkka mukaan.

Pulkka on kevyt ja mustekalalla on kiinni vaunuissa päivän ajan

En saa mitään aikaiseksi.

Ne ei ahdista, koska ovat ylhäällä listalla.

Vien kirjastoon kirjan 3 min ennen sulkemisaikaa, vaikka olen lukenut ekalla viikolla.

Laitan koneen päälke, kun astiat loppuu, haen paketin postista vikana päivänä jne

Tämänhetkinen energiapula johtuu Ukrainan sodasta (EU ei osta Venäjältä esim. maakaasua), ei vihreistä. Mielestäni EU toimii oikein - vai haluaisitteko, että tukisimme Putinin Venäjää, ja ostaisimme heiltä ilomielin sähköä? Ihan sama vaikka olisi vaikeaa sähkölatkojen takia ja joutuisin syömään puun kaarnaa, kunhan vaan emme alistu Venäjälle.

Tätä mieltä minä olen.

Sitten siitä ahdistuksesta.. no, minua ahdistaa koti-ikävä, sähkön hinta, tulevaisuus, opiskelu, elämän tyhjyys ja tarkoituksen puute. Motivaatio on usein hukassa. Samaan aikaan pitäisi valita ura ja löytää paikkansa maailmassa ja lähteä opiskelemaan, vaikka en tiedä, mitä haluan tehdä työkseni. Pääsen kouluun numeroillani, mutta ongelma on, etten tiedä, mikä kiinnostaa. Lisäksi kuluttaminen ahdistaa, tämä länsimainen kulutus ja materian haaliminen. Ei se tuo onnea, sillä paikataan tyhjyyttä ja pakoillaan todellisuutta. Silti teen sitä välillä itsekin. Myös elämän yksitoikkoisuus (joka päivä on samanlainen ja teen samat rutiinit) ja aikuiseksi kasvaminen ahdistavat.

Työn määrä ärsyttää. Koko syksyn on ollut kiire ja monta projektia pitää saada valmiiksi kuun loppuun. Koko ajan ahdistaa ja joka yö näen unta työnteosta.

Korona.

Puoliso loukkaantuu herkästi ja tulkitsee moitteeksi asiat, jotka tarkoitan ihan neutraaliksi huolenpidoksi.

Ollaan oltu yhdessä jo monta vuotta, mutta välillä tuntuu, etten enää tiedä, mitä voin sanoa, jotta toinen ei ottaisi itseensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ahdistaa tällä hetkellä vihreiden todellisuudesta irrallaan olevat ajatukset.

Miten voikin ihmiset olla niin sekaisin luonnonsuojelusta, että laitetaan kaikki muut maksamaan heidän ideologiansa.

Suomen talouskin ajettu aivan kuralle ja yhden marginaalipuolueen ansiosta.

Sama täällä. Jos vihreitä ei olisi päästetty rellestämään unelmillaan, sähkön hinta olisi maltillisempi ja sähkökatkojen uhkaa ei olisi. Kauniit ajatukset ei oikeuta käyttämään huonoja keinoja. Ja mitä tulee luonnonsuojeluun, niin monien vihreiden keinojen vuoksi luontoa on pilattu, esim ydinvoiman kieltäminen aiheutti Saksassa kivihiilen polton kasvun. Vesivoima kaikessa uusiutuvaisuudessaan on aiheuttanut kalakantojen häviämisen. Autoilun vaikeuttaminen aihettaa minulle enemmän ajoa. Metsien suojelun vuoksi moni on hakannut metsänsä sileiksi, koska vielä voi, vaikka harjoitti ennen sekahakkuuta. Ahdistaa mihin tämä maailma menee kun äänestäjiä ajaa pelkkä ideologia. Onko yhtään vihreää paikalla joka osaisi vastata, että miksi me haluamme tänne kylmiin maihin ihmisiä enemmän ja näin lisäämme maapallon hiilikuormaa?

Niin ja tähän mun piti siis vastata viestissäni.

Heikko rahatilanne, työttömyys, joululahjojen hankkiminen. Olen surkea keksimään läheisilleni joululahjoja.

Sijoituskoira. 

Kaikin puolin sopiva omaksi koirakseni. Silti arvelluttaa, koska asun yksin, niin en tiedä haluaisinko elämänmuutosta, jossa olisin aina sidottu koiraan. Lenkkeily on tehnyt todella hyvää, olen muutenkin elämässäni suurimman ajan yksin, joten seura piristää kovasti.

Silti koira tietää rahanmenoa, haluaisin säästää omaan asuntoon. Entä jos joudun työttömäksi, entä jos lähden ulkomaille opiskelemaan..?

Tuntuu jo nyt ikävältä, että sain tietää, että koiralle on löydetty hyvä kotiehdokas ja se lähtee kohta pois.

Asun vuokralla, joten vuokraaja voi päättää, etten saisi joka tapauksessa ottaa asuntoon koiraa. Kuulemma hoitokoirat on kuitenkin ok.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman levinnyt syöpä ja tulevat kovat hoidot. On lämpimät välit. Muut murheet menettävät merkityksensä tähän verrattuna.

Jaksamista teille kaikille. Toivottavasti hoidot tehoavat.

Koronan jälkioireet ja remontti. Pitäis saada töissä tulosta, mutta pää ja silmät ei toimi!

Suolisto on ihmisen toiset aivot ja monet ravintoaineet ovat myös aivojen välittäjäaineita. Ei ole siis sama mitä suuhusi laitat. Ja D-vitamiini on oikeastaan myös hormoni. Jos masentaa, pitäisi jaksaa joka päivä syödä edes vähän hedelmiä, marjoja ja oikeista raaka-aineista tehtyä ruokaa.

Ainakin itse olen tähän saakka jaksanut nousta ylös ja jatkaa eteenpäin, kun elämä on oikein päähän potkinut. Elämään kuuluu niin ylä- kuin alamäet. Voit vaikuttaa vain omaan asenteeseen (ja ruokavalioon), ulkopuoliset asiat tulevat kun ovat tullakseen. Katse peiliin ja kehut joka aamu itseäsi ja hymyilet, ei maksa mitään edes yrittää. Tsemppiä kaikille!

Koen etten tule hyväksytyksi omana persoonana työpaikalla. Vaikea selittää. Ei liity työn tekemiseen, vaan yleensä ihmisten tapaan olla.

Kuppikuntaisuuttakin esiintyy. Jotkut on hyväksytympiä omana itsenään kuin toiset. Joku sanoo jonkin kritiikin asiasta x ja se hyväksytään ja nyökytellään. Sitten kun joku toinen sanoo kritiikkiä ihan mistä tahansa, ei oteta mitään kantaa, ihan kuin kukaan ei olisi edes puhunut. Tämä on ollut jo pitkään.

Entinen työkaveri oli myös sellainen, jonka persoonasta ei pidetty. Minä pidin hänestä. Sen huomasi kokouksessa, joissa pohdittiin yhdessä jotain asiaa ja hän kertoi ehdotuksen, minä olin ainoa, joka ikinä sanoi, että tuohan kuulostaa hyvältä. Jos sama ehdotus tai ajatus olisi tullut jonkun muun suusta, se olisi ollut loistoidea. Näitä on vaikea ymmärtää, miksi jonkun persoona ja tapa olla herättää kielteisiä tunteita ja joku toinen on aina se hyvä tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hyvä ketju lukea. Huomaa muidenkin miettivän monia raskaita juttuja. Itsellä lähinnä pelottaa miten selviän talvesta. Ollut unettomuutta pari vuotta varsinkin tähän aikaan. Nyt yritän olla stressaamatta, jotta säilyttäisin jonkin kyvyn nukkua. Itseä rasittaa myös opiskelujen kesken jääminen. Olisi vielä puolet kesken. Haluaisin vaihtaa ns saman alan sisällä toiselle linjalle. Harmi vaan tuo kesken jäänyt linja oli ainoa etäopiskelua tarjonnut vaihtoehto. En jaksa nyt muuttaa ja tähän liittyy minua asioita. Voisin hyvin käydä etänä, mutta vaikka kuinka moni väittää kuinka etäopiskelua on niin niin paljon eri aloilla niin se ei esim tässä amiskoulutuksessa näy. Harmittaa myös miten työkokemus lähes nolla. Elämääni rasittaa liikaa menneisyyden jutut kuten kiusaaminen. Välillä sen surullista huomata kuinka paljon se on "vienyt" elämästäni. Olen niin epävarma ihminen.

Mee ihmeessä hakemaan apua jaksamiseen koulukuraattorilta tai psykologilta! Sinun ei missään nimessä tarvitse pärjätä yksin!

Voit katua myöhemmin nyt tekemiäsi valintoja, jotka teit sen varjolla, kun "ei jaksa". Jos nyt vaihdat opiskelun tuettuna toiseen, muutaman vuoden päästä voit olla itseesi tyytyväinen. Muista että oma onni merkitsee enemmän ja nyt reippaasti tekemään vähän sen eteen töitä. Hae kaikki tarvitsemasi tuki, olet ansainnut sen ja olrt ansainnut parhaan mahdollisen elämän! 🎀💛

Nyt äkkiä sen eteen tekemään töitä 💛 Mee ehdottomasti hakemaan apua 🎀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että tienaan keskimääräistä enemmän, elän säästäväisesti, ja silti raha ei nykyään enää riitä mihinkään. Lapsia toki on elätettävänä. Itkin, kun kävin ostamassa ruokaa. Itkin, kun tajusin auton kaipaavan huoltoa. Tuleva joulu itkettää ja ahdistaa. Tuplalapsilisä menee siihen autohuoltoon.

Uskon tuon kyllä ja se on pelottava ajatus, miten paljon on tarpeeksi? Itsellänikin olisi rahanreikiä vaikka kuinka. Nyt tulot n. 1250, ruokaan pyrin käyttämään n 4€ pv, äidin auttamiseen tässä kuussa 170€, useampi kuukausi vuodessa täytyy auttaa, päivä kerrallaan menen enkä voi käsittää miten selviytyy.

Äidin auttaminen? Kommentin kirjoittaja elää itse köyhyysrajan alapuolella. Äidille pitää hankkia apua ja tukea vaikka seurakunnasta.

Ei mikään ahdista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katu on lumessa ja vaikea työntää rattaita. Miksei aurata, kun sataa lunta?! Töiden jälkeen pitää työntää 2-vuotias rattailla päiväkodista kotiin yli kilometrin matka. Kyllä se osan matkaa voi kävellä, mutta pienillä jaloilla lumessa taapertaminen raskasta.

Jotkut paikkakunnat Ruotsissa tekivät melko hiljattain päätöksen, että panostetaan jalkakäytävien  auraukseen pian lumisateen jälkeen. Haluttiin, että jalankulkijat, mm. pienten lasten vanhemmat ja vanhukset pääsevät helpommin liikkumaan. Miksei Suomessa?

Koska täällä mennään autot edellä ja isot väylät ensin jo bussienkin takia.

Vierailija kirjoitti:

Koen etten tule hyväksytyksi omana persoonana työpaikalla. Vaikea selittää. Ei liity työn tekemiseen, vaan yleensä ihmisten tapaan olla.

Kuppikuntaisuuttakin esiintyy. Jotkut on hyväksytympiä omana itsenään kuin toiset. Joku sanoo jonkin kritiikin asiasta x ja se hyväksytään ja nyökytellään. Sitten kun joku toinen sanoo kritiikkiä ihan mistä tahansa, ei oteta mitään kantaa, ihan kuin kukaan ei olisi edes puhunut. Tämä on ollut jo pitkään.

Entinen työkaveri oli myös sellainen, jonka persoonasta ei pidetty. Minä pidin hänestä. Sen huomasi kokouksessa, joissa pohdittiin yhdessä jotain asiaa ja hän kertoi ehdotuksen, minä olin ainoa, joka ikinä sanoi, että tuohan kuulostaa hyvältä. Jos sama ehdotus tai ajatus olisi tullut jonkun muun suusta, se olisi ollut loistoidea. Näitä on vaikea ymmärtää, miksi jonkun persoona ja tapa olla herättää kielteisiä tunteita ja joku toinen on aina se hyvä tyyppi.

Leimattu hankalaksi ehkä?

Yhdessä entisessä työpaikassa kävi noin, että minun tehtäväkuvaa haluttiin muuttaa, tai pitäisikö sanoa, että haluttiin rajata. En ollut siihen innokas ja sain hankalan ihmisen leiman. Minä väitän, että ei kukaan tykkää, jos on tehnyt jotain työtehtävää onnistuneesti vuoden ja toiset tulevat ehdottelemaan, että siirretään se työtehtävä toisille työntekijöille, niin sinä voit keskittyä tekemään jotain muuta. Mitään hyviä perusteluja ei edes tullut, miksi tehtävä pitää laittaa kaikkien muiden vastuulle. Sitten kun puhuin omasta puolestani, sain välittömästi hankalan ihmisen maineen, jolle ei sovi mikään. Kyse oli vain yksittäisestä työtehtävästä.

Jotkut haluaa koko ajan muuttaa systeemejä ja kun muutenkin eletään jatkuvan muutoksen kentällä, miksi pitää vielä lisää muuttaa. Se tekee, joka on tottunut tekemään. Säätää siihen nyt muut ihmiset tekemään ja aikaa menee ihan hukkaan, kun ne ihmettelee, miten tämä homma hoidetaan. Minun kohdallani lopulta ratkaisu oli lähteä pois, koska minulle tuli se hankalan työntekijän maine, johon alettiin peilata kaikkea muutakin tekemistä.

Yleensäkin olen sitä mieltä, että työpaikoilla aikaa kulutetaan turhanpäiväiseen. Nytkin istun työryhmissä, joiden tarvetta en aina hahmota. Jos niistä on olennaista hyötyä perustehtävän kannalta, niin silloin työryhmä on syytä olla olemassa. Jos ne lähinnä sotkee perustehtävää tai ei ole siihen yhteydessä, aika menee hukkaan.