Mikä asia arjessa ahdistaa tällä hetkellä?
Tämä on purkautumisketju. Kerro, mikä ahdistaa omassa arjessasi. Minua tällä hetkellä auto. Ollut korjaamolla viime perjantaista alkaen. Saapa nähdä, milloin ehtivät korjata.
Kommentit (215)
Ah tää ketju tuli kuin tilauksesta. Muutto, työt, väsymys, terveyshuolet, työt, ihmissuhteiden ylläpito, loppumaton to do lista. Lapsiperhearki, jossa juostaan kellon kanssa kilpaa.
Ahdistaa tää työmäärä. Hukun tähän, vaikka teen joka hetki töitä kun pystyn.
En ole oma itseni. Väsyttää. Ahdistaa.
Varjo entisestä -olo.
Mutta tätä on kai itse tilattu, kun on työt, kotihommat ja pienet lapset. Ja 10000 asiaa.
No se kun ei rahat riitä jumalauta!!!!!
Tää palsta. Mutta silti en voi pysyä poiskaan.
Kiusaava työkaveri. Työn ilo vähentynyt, kun työkaveri vinoilee ja mustamaalaa.
Työttömyys ja se että joka paikkaan johon haen on toista sataa hakijaa. Olen nyt työmarkkinatuella ja aika niukkaa on.
Tunne siitä, että jos työt menee alta niin miten sitä pärjää? Säästöt on äkkiä käytetty ja kulut juoksee.
No toivotaan että työt ei lopu tekemällä. Vaikka tältä päivältä ovatkin jo paketissa.
Kyllä minua ahdistaa eniten joka päivä lentoliikenne. Harva ymmärtää, saati välittää, siitä, että nämä päästöt ovat jo valmiiksi suoraan taivaalla.
Odotan vaan sitä, että ilmastomuutoksen aiheuttamat vaikeat ja vaaralliset sääilmiöt estävät lentämisen.
Vierailija kirjoitti:
Katu on lumessa ja vaikea työntää rattaita. Miksei aurata, kun sataa lunta?! Töiden jälkeen pitää työntää 2-vuotias rattailla päiväkodista kotiin yli kilometrin matka. Kyllä se osan matkaa voi kävellä, mutta pienillä jaloilla lumessa taapertaminen raskasta.
Pulkka! :)
Ei mikään tai jos nyt ahdistukseksi pitäisi vääntää, niin ehkä vähän tämä pimeä vuodenaika, ankeus, kylmään ei ole vielä tottunut, jatkuvasti sataa, tämä aika tuo aina minulle jotain outoa lamaannusta, toimettomuutta, ikäänkuin vain odotan että jotain tapahtuisi, esim seuraavan lomamatkan odottelua. yksinäisiä iltoja kotona, erään ihmisen kaipuuta ym. Valoisuus oisi pirteyttä ja jaksamista elämään.
Siskon mies kuoli syöpään.Melko harvinaiseen syöpään. Oli meille kuin veli. Ei ollut ikääkään kuin 59v.