Mikä asia arjessa ahdistaa tällä hetkellä?
Tämä on purkautumisketju. Kerro, mikä ahdistaa omassa arjessasi. Minua tällä hetkellä auto. Ollut korjaamolla viime perjantaista alkaen. Saapa nähdä, milloin ehtivät korjata.
Kommentit (272)
Ah tää ketju tuli kuin tilauksesta. Muutto, työt, väsymys, terveyshuolet, työt, ihmissuhteiden ylläpito, loppumaton to do lista. Lapsiperhearki, jossa juostaan kellon kanssa kilpaa.
Ahdistaa tää työmäärä. Hukun tähän, vaikka teen joka hetki töitä kun pystyn.
En ole oma itseni. Väsyttää. Ahdistaa.
Varjo entisestä -olo.
Mutta tätä on kai itse tilattu, kun on työt, kotihommat ja pienet lapset. Ja 10000 asiaa.
No se kun ei rahat riitä jumalauta!!!!!
Tää palsta. Mutta silti en voi pysyä poiskaan.
Kiusaava työkaveri. Työn ilo vähentynyt, kun työkaveri vinoilee ja mustamaalaa.
Työttömyys ja se että joka paikkaan johon haen on toista sataa hakijaa. Olen nyt työmarkkinatuella ja aika niukkaa on.
Tunne siitä, että jos työt menee alta niin miten sitä pärjää? Säästöt on äkkiä käytetty ja kulut juoksee.
No toivotaan että työt ei lopu tekemällä. Vaikka tältä päivältä ovatkin jo paketissa.
Kyllä minua ahdistaa eniten joka päivä lentoliikenne. Harva ymmärtää, saati välittää, siitä, että nämä päästöt ovat jo valmiiksi suoraan taivaalla.
Odotan vaan sitä, että ilmastomuutoksen aiheuttamat vaikeat ja vaaralliset sääilmiöt estävät lentämisen.
Vierailija kirjoitti:
Katu on lumessa ja vaikea työntää rattaita. Miksei aurata, kun sataa lunta?! Töiden jälkeen pitää työntää 2-vuotias rattailla päiväkodista kotiin yli kilometrin matka. Kyllä se osan matkaa voi kävellä, mutta pienillä jaloilla lumessa taapertaminen raskasta.
Pulkka! :)
Ei mikään tai jos nyt ahdistukseksi pitäisi vääntää, niin ehkä vähän tämä pimeä vuodenaika, ankeus, kylmään ei ole vielä tottunut, jatkuvasti sataa, tämä aika tuo aina minulle jotain outoa lamaannusta, toimettomuutta, ikäänkuin vain odotan että jotain tapahtuisi, esim seuraavan lomamatkan odottelua. yksinäisiä iltoja kotona, erään ihmisen kaipuuta ym. Valoisuus oisi pirteyttä ja jaksamista elämään.
Aurinkomyrsky. Kuulemma voi olla kovakin. Ja joku Tyynenmeren pikkusaari on jo sähköttä. Ensi yönä n. klo 2-3 myrsky isoin Suomen päällä, ihan etelää myöten. Toivottavasti ei ole kuin revontulet seurauksena.
Pitäis nousta välillä ja laittaa safkaa. Olen ollut koko päivän nakkena ja on kivaa. Nukuin päiväunetkin kaksi tuntia.
Mutta tuöossa väliaikainen ylösnousu ja keittiö kutsuu. Noin 45 minuuttia ja olis tehty.
Suunnittelen ponnistusta.
Esihenkilön ammattotaidottomuus esihenkilönä.
Vierailija kirjoitti:
Se, että tienaan keskimääräistä enemmän, elän säästäväisesti, ja silti raha ei nykyään enää riitä mihinkään. Lapsia toki on elätettävänä. Itkin, kun kävin ostamassa ruokaa. Itkin, kun tajusin auton kaipaavan huoltoa. Tuleva joulu itkettää ja ahdistaa. Tuplalapsilisä menee siihen autohuoltoon.
Voi luoja...
Naapurin ulk.maalainen perhe, jonka elämäntyyli niin erilaista, kun meillä.
Millään ei jaksaisi muuttoa, kun rahaa ei ole ja vasta vuosi tässä lapsen kanssa asuttu.
Huutoa, tappelua, kolinaa,lapset valvovat yöt riehuen.
Isännöitsiä ihan avuton, eikä uskalla täehdä asialle mitään.
Siskon mies kuoli syöpään.Melko harvinaiseen syöpään. Oli meille kuin veli. Ei ollut ikääkään kuin 59v.