Lue keskustelun säännöt.
Mikä asia arjessa ahdistaa tällä hetkellä?
Tämä on purkautumisketju. Kerro, mikä ahdistaa omassa arjessasi. Minua tällä hetkellä auto. Ollut korjaamolla viime perjantaista alkaen. Saapa nähdä, milloin ehtivät korjata.
Kommentit (224)
Tän ketjun luettuani tuntuu aika pieneltä murheelta mutta se että vauva ei nuku ja olen siksi itse ihan puhki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mustamaalaus, argumentointi jankuttamalla ja valehtelemalla, halu saada 15 minuuttia julkisuudessa, ei minulla muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hyvä ketju lukea. Huomaa muidenkin miettivän monia raskaita juttuja. Itsellä lähinnä pelottaa miten selviän talvesta. Ollut unettomuutta pari vuotta varsinkin tähän aikaan. Nyt yritän olla stressaamatta, jotta säilyttäisin jonkin kyvyn nukkua. Itseä rasittaa myös opiskelujen kesken jääminen. Olisi vielä puolet kesken. Haluaisin vaihtaa ns saman alan sisällä toiselle linjalle. Harmi vaan tuo kesken jäänyt linja oli ainoa etäopiskelua tarjonnut vaihtoehto. En jaksa nyt muuttaa ja tähän liittyy minua asioita. Voisin hyvin käydä etänä, mutta vaikka kuinka moni väittää kuinka etäopiskelua on niin niin paljon eri aloilla niin se ei esim tässä amiskoulutuksessa näy. Harmittaa myös miten työkokemus lähes nolla. Elämääni rasittaa liikaa menneisyyden jutut kuten kiusaaminen. Välillä sen surullista huomata kuinka paljon se on "vienyt" elämästäni. Olen niin epävarma ihminen.
Mee ihmeessä hakemaan apua jaksamiseen koulukuraattorilta tai psykologilta! Sinun ei missään nimessä tarvitse pärjätä yksin!
Voit katua myöhemmin nyt tekemiäsi valintoja, jotka teit sen varjolla, kun "ei jaksa". Jos nyt vaihdat opiskelun tuettuna toiseen, muutaman vuoden päästä voit olla itseesi tyytyväinen. Muista että oma onni merkitsee enemmän ja nyt reippaasti tekemään vähän sen eteen töitä. Hae kaikki tarvitsemasi tuki, olet ansainnut sen ja olrt ansainnut parhaan mahdollisen elämän! 🎀💛Nyt äkkiä sen eteen tekemään töitä 💛 Mee ehdottomasti hakemaan apua 🎀
Kiitos viestistäsi ja vastauksesta minulle. Ymmärrän mitä tarkoitat. Silti kirjoitin ehkä vähän epäselvästi, koska olen jo aikaa sitten keskeyttänyt tuon edellisen koulutuksen. Minulla ei siis ole enää mitään oppilaitosta "elämässäni mukana". Kävin tuota koulutusta puolet ja sinä aikana ymmärsin, että haluan vaihtaa linjaa. Oli jo lopussa voimat ihan loppu. Sattui kaikkea ikävää muutenkin. Se kaikki aloittikin sitten sen oikein pahan unettomuusjakson. Monta kuukautta meni ihan sumussa.
Oli vähän pakko käydä niinkin pitkään opintoja, koska muuten olisin joutunut maksamaan rahaa takaisin omaehtoisen työttömyystuella tuetun opiskelu muodon vuoksi. Toisaalta tahdoin itsekin saada opintoja tehtyä. Kyseessä siis koulutusala missä monia linjoja. Näin saisin luettua nuo jo suoritetut siihen uuteen, koska opinnot vastaavat toisiaan. Harmi vaan, kun ne vähät sen linjan opinnot mihin tahtoisin ryhtyä eivät mitään etäopintoja tarjoa. En voi ja jaksa nyt muuttaa. Samoin nukkuminen jossain koulun asuntolassa yms ei erittäin huonosti nukkuvana ja unettomuudesta kärsivänä oikein innosta. Hotellit liian kalliita. Samoin kulkeminen ei onnistu jos liian pitkät matkat ja täällä maalla ei joukkoliikenne toimi. Näin olen vaikeassa tilanteessa asian kanssa.
Tahtoisin opinnot loppuun, mutta en halua uupua enää niiden takia tai muuttaa koko elämääni täysin alle yhden vuoden jäljellä olevien opintojen myötä. Saisipa etänä käydä jossain koulua niin pystyisin saamaan sen loppuun. Alalla vaan ei ole mahdollisuuksia siihen. Sen vuoksi otin tuon aiemman linjan, koska se mahdollisti etä opiskelun. Väkisin ei silti voi väärää käydä. Minusta täällä on vähän liian jäykkää näiden juttujen kanssa. Voisi olla enemmän mahdollisuuksia etäopintoihinkin. Minullakin on jo lukiopohja sekä puolet tutkinnosta niin en tarvisi enää paljon. Kiitos silti viestistäsi. On hyvä tietää, että joku miettii minua ja elämääni. Se on mukava tietää. Tämä kaikki rasittaa itseäni todella paljon. Kun viimeinkin ikävien lukiovuosien jälkeen (olin kiusattu sielläkin) sain itseni ns takaisin kouluun niin toki ammatin itselleni nyt tahtoisin. Työkokemuksen puute yms sitten taas ahdistaa, mutta silti olisin mieluusti edes ammatin omaava kuin ilman sitä. Itseä muutenkin jännittää kaikki ja kuormitun nopeasti. Näin työelämä toisi omat haasteensa. Kiitos silti viestistäsi vielä kerran. Toivon sinullekin kaikkea hyvää.
Eniten ahdistaa se kun eilen katsoin tämän kohutun amerikkalaisen dokumentin.
Nyt tuntuu että olen tehnyt kohtalokkaan virheen, vieläpä kolmesti.
Kuinka tyhmä ihminen voikaan olla uskoessaan viranomaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin jo tänne yhden viestin. Minua ahdistaa siis sekin asia etten oikein pärjää elämässä. Pitäisi jaksaa enemmän. Työkokemus lähes nolla. Silti toinen puoli mikä ahdistaa on myös oma yksinäisyys. Omaan pitkän kiusaamistaustan ja olin yksinäinen jo nuorena. Nyt ei ole ystäviä ollut pitkään aikaan. Samalla syytä itsessäkin paljon. En sitä kiistä. Olen ihan ok ihminen, mutta en oikein osaa enää toimia muiden kanssa. Jännitän kaikkea ja samalla vaikeaa tutustua. Toisaalta vähän mahdollisuuksia edes tutustua muihin. Tämän lisäksi koko elämäni rasittaa. Olen niin näkymätön ihminen. Ei läheisiä tai mitään juuria minnekään kunnolla. Menneisyyden kokemukset mielessä usein.
Työyhteisö. Luulin jo, että nyt, nyt on hyvä henki tiimissä. Ei ole. Tunnen itseni ihan surkeaksi. Alan epäillä osaanko yhtään mitään ja pitääkö kukaan kenestäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mää oon kanssa ihan surkee ihmine. Ei mullakaa ole kavereita, olen niin saamaton etten edes jaksa etttiä kavereita.
Eniten tosijjaan ahistaa kun olen niin toivoton etten saa ees itseäni hoideltua päiviltä. Vähäiset toivoni laitan k-pistoksiin, piikkeihin jotka pikaisesti hoitaisi minut pois, lopettaisi tyhjän elämäni josta ainoastaan verottaja on vähäisesti kiinnostunut.
Sun ei tarvii. Perustele vaikka ekologisuudella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni sivusuhde. Ei suostu näkemään, mitä toiminnallaan tekee lapsillemme. Rakastaa minua, mutta suhteen alkuhuuma puuttuu näin yli 20 vuoden jälkeen yllättäen meillä. Ei varmasti tiedä itsekään, mitä elämältään haluaa. Ei suostu pariterapiaan. Voimme kaikki huonosti.
Raha-asiat huolestuttaa ja lähestyvä joulu. Ahdistaa joululahjojen ostaminen, kun ei ole varaa. Omia lapsia ja kummilapsia löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up Helpotti edes vähän kun sai lukea muiden kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Raha-asiat huolestuttaa ja lähestyvä joulu. Ahdistaa joululahjojen ostaminen, kun ei ole varaa. Omia lapsia ja kummilapsia löytyy.
Osta lapsille halvat raksa (mora) puukot. Vie kersat tapanina mehtään ja kerro että lelut on kätkettynä puitten sisään. Pojat vuolee puuautoja, likat puunukkeja ja kaikkilla on hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turhan murehtiminen. Toistaiseksi on kaikki hyvin, mutta maalaan jatkuvia uhkakuvia, kun maailman tilanne on mikä on.
Mulla on samaa ongelmaa itseni kanssa. Oletko nelikymppinen? Mitselläni ainakin taitaa olla neljän kympin kriisi joka näkyy näin.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin jo tänne yhden viestin. Minua ahdistaa siis sekin asia etten oikein pärjää elämässä. Pitäisi jaksaa enemmän. Työkokemus lähes nolla. Silti toinen puoli mikä ahdistaa on myös oma yksinäisyys. Omaan pitkän kiusaamistaustan ja olin yksinäinen jo nuorena. Nyt ei ole ystäviä ollut pitkään aikaan. Samalla syytä itsessäkin paljon. En sitä kiistä. Olen ihan ok ihminen, mutta en oikein osaa enää toimia muiden kanssa. Jännitän kaikkea ja samalla vaikeaa tutustua. Toisaalta vähän mahdollisuuksia edes tutustua muihin. Tämän lisäksi koko elämäni rasittaa. Olen niin näkymätön ihminen. Ei läheisiä tai mitään juuria minnekään kunnolla. Menneisyyden kokemukset mielessä usein.
Kaikkea hyvää sinulle. Olisiko jotain "matalan kynnyksen" kohtaamispaikkoja, jossa voisi tutustua ihmisiin? Joku muukin voi olla siellä yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vauvakuumetta pukkaa, mutta maailmantilanne ja vakituisen työpaikan puute pelottaa liikaa että jättäisi ehkäisyn pois.
Lue viesti 25.
Vierailija kirjoitti:
Eniten ahdistaa se kun eilen katsoin tämän kohutun amerikkalaisen dokumentin.
Nyt tuntuu että olen tehnyt kohtalokkaan virheen, vieläpä kolmesti.
Kuinka tyhmä ihminen voikaan olla uskoessaan viranomaisia.
Mikä dokkari, kanava?
Mua ahdistaa, kun olen viettämässä iltaa komedian parissa. Täällä haisee niin vahvasti tupakka.
Mun rintaa pistelee. Varma merkki, että ahdistaa.
Mua ahdistaa myös tämä päivä, kun mulla ei oikein ole ollut mitään tekemistä
Se että siivoojan palkka ei riitä mihinkään.. En päässyt hakemaani kouluunkaan ja masentaa niin pirusti :(
Minullakin se on jokapäiväinen kipu, ja kun mikään ei auta. Lääkäriltä toiselle ravattu jo yli vuosi. Lääkkeitä yritän syödä mahdollisimman säästeliäästi. Ahdistaa myös rahatilanne, vaikka olen töissä ja mies on myös, ei jää enää ylimääräistä rahaa. Elämästä on tullut äkkiä kuin outoa painajaista. Vielä vuosi sitten sain säätöön 200€/kk ihan helposti. Nyt vaan epävarmuutta ja epämukavaa oloa joka päivä. Olen lamaantunut.