Lue keskustelun säännöt.
Tiimityö ja vapaamatkustaminen
Mitä voi tehdä tiimin passiivisille jäsenille? Muut joutuvat tekemään töitä heidänkin edestään. Esimies toteaa vain, että yrittäkää sopia työnjaosta keskenänne. Henkilökohtaisesti mietin pitäisikö etsiä uusi työpaikka, koska töiden kasautuminen kuormittaa.
Kommentit (310)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teette kunnon projektin nimetyillä vastuilla, sen jälkee jokainen raportoi viikottain ääneen kaikkien kuullen oman vastuualueensa etenemisestä.
Pienemmässä mittakaavassa joitain pitää vaan potkia, on ihmisiä jotka ei vaan tartu mihinkään epämääräiseen vaan tarvitsevat sen potkaisun "tänään teemme a ja b, sinä Liisa aloitat A:sta ja minä B:stä, katsotaan tossa puolenpäivän aikaan miten on mennyt".
Kumpaakin kokeiltu.
Esimies ei osallistu mitenkään työnjaon suunnitteluun eikä kollegoiltakaan saa mitään kunnollisia kommentteja jos pyytää heitä hoitamaan jotakin. Viikon päästä sitten asiasta kysyessä todetaan vain ettei ole vielä ehditty tehdä mitään. Ja tämä toistuu joka tehtävän kohdalla.
Sittenhän esimies ei tee työtä josta hänelle maksetaan
Ei tee. Käskee vain yrittää sopia asioiden hoitamisesta kollegoiden kanssa. Ehkä pitäisi käydä esimiehen esimiehen juttusilla.
Käy ihmeessä. Eihän kukaan kollega (tai tiimin jäsen) voi nakittaa toiselle duuneja. Se on esimiehen tehtävä.
Minulla oli aikoinaan esihenkilönä johtajatasoinen henkilö (N) joka teki tuota aina silloin kun hän halusi välttää itse ikävän tilanteen eikä halunnut aiheuttaa suosikkialaiselleen pahaa mieltä määräämällä tälle sellaisia juttuja joista tämä ei välittänyt. Käski vaan meidän sopia asiat keskenään - siis sellaiset mitkä olisi todellakin kuuluneet esihenkilömme määriteltäviksi.
Muulloin tämä nat.i tyyppinen johtajatar määräsi kyllä hyvinkin napakasti kaiken ja kaikki piti tehdä kuten hän halusi, kellään ei ollut mitään sanomista asioihin.
Olen työskennellyt suuressa organisaatiossa jossa toimitusjohtajatasolta on viestitty johtamismallia, missä työntekijät saavat keskenään setviä miten työt tehdään. Silti talossa oli kovapalkkaisia pomoja.
Ei voi käsittää mikä tuossa on. Valta ja vastuu kietoutuvat yhteen. Ei kollegoita voi velvoittaa tekemään mitään, sitä voi vaatia ainoastaan esihenkilö.
Tuo on sitä vanhanaikaista ajattelua. Nykyisin johtajat patsastelevat ja puhuvat mukavia. Työntekijöiden pitää sitten itse yrittää korjata ongelmat tai ongelmatilanteet.
Näin hieman vanhempana työntekijänä voin sanoa että suuntaus ei ole ollut hyvä, ei edes firmojen näkökulmasta.
Ymmärrän sen että eripura tilanteet ja nämä jäkä jäkä keskenään riitelijät selvittää omat välinsä. Mutta eihän työntekijät voi jalaa töitä keskenään. Siinähän tulee hati tilanne että vahvemmat ja röyhkemmät päällepäsmärityypit kerää mukavat ja helpot duunit ja ikävät hommat jää jollekin joka ei osaa pitää puoliaan. Ja joku nokkelaälyinen vapaamatkustaja suibailee itsensä siihen rooliin että on vaan piällysmiehemä tekemättä oikeestaan yhtään mitään.
Itse seurasin monia vuosia sivusta erästä kehy tiimiä jossa kiltti esimies ei johtanut porukkaa, eikä valvonut mitenkään porukan tekemisiä. Siellä kävi just näin.
Ja siitä kärsi koko heidän edustama toimiala. Vaati taloon peri erittäin jämäkkää johtajaa jotka tais just pistää vihdoin ja viimein pakan uusiks ja jotain rotia niihin työhönsä tympääntyneisiin laiskoihin etuisuuksien rahastajiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahdollisesti vaikutan säälittävältä, mutta silläkin riskillä: tämä keskustelu on ollut parasta tässä viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Huomaan myös oman innostuksen työtä kohtaan hiipuvan, kun innottomien ihmisten kanssa työskentely tuntuu kivireen vetämiseltä perässä. Olen alkanut miettiä että voisin itsekin tehdä töissä vain aivan pakollisen minimin, koska kukaan muukaan ei tunnu ottavan painetta siitä eteneekö mikään.
Samaa mieltä. Olen jo pitemmän aikaa tehnyt vain aivan pakollisen minimin koska ei ole oikein, että vapaamatkustajatkin saavat saman palkan.
Sanoisin tässä vaiheessa että teet vain oman osuutesi ja muut saavat tehdä mitä huvittaa. Ehkäpä esimieskin huomaa kuinka laiskoja työntekijöitä siellä on. Ja pahimmassa tapauksessa joutuu tekemään työt itse.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin tässä vaiheessa että teet vain oman osuutesi ja muut saavat tehdä mitä huvittaa. Ehkäpä esimieskin huomaa kuinka laiskoja työntekijöitä siellä on. Ja pahimmassa tapauksessa joutuu tekemään työt itse.
Esihenkilö ei osaa tehdä tiimin töitä, mutta ehkä hänet haukutaan perusteellisesti, jos mikään ei etene mihinkään suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teette kunnon projektin nimetyillä vastuilla, sen jälkee jokainen raportoi viikottain ääneen kaikkien kuullen oman vastuualueensa etenemisestä.
Pienemmässä mittakaavassa joitain pitää vaan potkia, on ihmisiä jotka ei vaan tartu mihinkään epämääräiseen vaan tarvitsevat sen potkaisun "tänään teemme a ja b, sinä Liisa aloitat A:sta ja minä B:stä, katsotaan tossa puolenpäivän aikaan miten on mennyt".
Kumpaakin kokeiltu.
Esimies ei osallistu mitenkään työnjaon suunnitteluun eikä kollegoiltakaan saa mitään kunnollisia kommentteja jos pyytää heitä hoitamaan jotakin. Viikon päästä sitten asiasta kysyessä todetaan vain ettei ole vielä ehditty tehdä mitään. Ja tämä toistuu joka tehtävän kohdalla.
Sittenhän esimies ei tee työtä josta hänelle maksetaan
Ei tee. Käskee vain yrittää sopia asioiden hoitamisesta kollegoiden kanssa. Ehkä pitäisi käydä esimiehen esimiehen juttusilla.
Käy ihmeessä. Eihän kukaan kollega (tai tiimin jäsen) voi nakittaa toiselle duuneja. Se on esimiehen tehtävä.
Minulla oli aikoinaan esihenkilönä johtajatasoinen henkilö (N) joka teki tuota aina silloin kun hän halusi välttää itse ikävän tilanteen eikä halunnut aiheuttaa suosikkialaiselleen pahaa mieltä määräämällä tälle sellaisia juttuja joista tämä ei välittänyt. Käski vaan meidän sopia asiat keskenään - siis sellaiset mitkä olisi todellakin kuuluneet esihenkilömme määriteltäviksi.
Muulloin tämä nat.i tyyppinen johtajatar määräsi kyllä hyvinkin napakasti kaiken ja kaikki piti tehdä kuten hän halusi, kellään ei ollut mitään sanomista asioihin.
Olen työskennellyt suuressa organisaatiossa jossa toimitusjohtajatasolta on viestitty johtamismallia, missä työntekijät saavat keskenään setviä miten työt tehdään. Silti talossa oli kovapalkkaisia pomoja.
Ei voi käsittää mikä tuossa on. Valta ja vastuu kietoutuvat yhteen. Ei kollegoita voi velvoittaa tekemään mitään, sitä voi vaatia ainoastaan esihenkilö.
Tuo on sitä vanhanaikaista ajattelua. Nykyisin johtajat patsastelevat ja puhuvat mukavia. Työntekijöiden pitää sitten itse yrittää korjata ongelmat tai ongelmatilanteet.
Näin hieman vanhempana työntekijänä voin sanoa että suuntaus ei ole ollut hyvä, ei edes firmojen näkökulmasta.
Tämä on niin totta! Puhutaan itseohjautuvuudesta ja korostetaan työntekijöiden autonomiaa, mutta unohdetaan kokonaan tehdä perustyönjako ja asettaa työlle tavoitteet, joiden rajoissa työntekijöillä olisi ylipäätään mahdollisuus selvitä tehtävien organisoinnista, jaosta ja suorittamisesta tasapuolisesti ja ilman järkyttävää draamaa ja epäoikeudenmukaisuuden kokemusta.
Omalla työpaikallani tämä hulluus on kruunattu siirtymällä johtamisessa yhteisjohtajuuteen. Niin, mitä se on? Tähän mennessä alaisena en tiedä yhtään mitään muuta kuin että sen kuulemma pitäisi helpottaa johtoryhmän keskinäistä toedonkulkua ja sijaisjärjestelyitä. Valitettavasti työntekijälle tuo vaikuttaa jälleen lähinnä yhdeltä lisäkeinolta hajauttaa vastuuta, luoda epämääräisyyttä rooleista ja tehtävistä ja vastuuttaa yksilöä pärjäämään yksin työn sekasotkussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teette kunnon projektin nimetyillä vastuilla, sen jälkee jokainen raportoi viikottain ääneen kaikkien kuullen oman vastuualueensa etenemisestä.
Pienemmässä mittakaavassa joitain pitää vaan potkia, on ihmisiä jotka ei vaan tartu mihinkään epämääräiseen vaan tarvitsevat sen potkaisun "tänään teemme a ja b, sinä Liisa aloitat A:sta ja minä B:stä, katsotaan tossa puolenpäivän aikaan miten on mennyt".
Kumpaakin kokeiltu.
Esimies ei osallistu mitenkään työnjaon suunnitteluun eikä kollegoiltakaan saa mitään kunnollisia kommentteja jos pyytää heitä hoitamaan jotakin. Viikon päästä sitten asiasta kysyessä todetaan vain ettei ole vielä ehditty tehdä mitään. Ja tämä toistuu joka tehtävän kohdalla.
Sittenhän esimies ei tee työtä josta hänelle maksetaan
Meille tuli Kelasta pomo, joka jakaa töitä kyselemällä, että teetkö. Jos ilmoitan, että en osaa, en hallitse tuota asiaa lainkaan, sitä teki ennen X ja Y, niin esimies kysyy seuraavalta (ei vahingossakaan X:ltä tai Y:ltä) ja parin päivän kuluttua laittaa viestin, että tekisitkö nyt sen työn, kun muut ei suostu. Vastaan uudestaan, että en osaa, vaatisi aika ison perehtymisen, ei kannata, kun on omiakin töitä. Tätä jatkuu viikosta toiseen, se työ on tekemättä ja esimies yrittää uuvutustaktiikalla saada minut sitä tekemään. Ja samaan aikaan jotain muuta hommaa toisille. Kela oli nähtävästi työpaikka, jossa jokainen osasi samat asiat, koska pomo olettaa, että maksatus on samanlaista kuin hankinnat, meille ne ovat saman jatkumon eri pisteitä ja vaativat erilaista erityisosaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teette kunnon projektin nimetyillä vastuilla, sen jälkee jokainen raportoi viikottain ääneen kaikkien kuullen oman vastuualueensa etenemisestä.
Pienemmässä mittakaavassa joitain pitää vaan potkia, on ihmisiä jotka ei vaan tartu mihinkään epämääräiseen vaan tarvitsevat sen potkaisun "tänään teemme a ja b, sinä Liisa aloitat A:sta ja minä B:stä, katsotaan tossa puolenpäivän aikaan miten on mennyt".
Kumpaakin kokeiltu.
Esimies ei osallistu mitenkään työnjaon suunnitteluun eikä kollegoiltakaan saa mitään kunnollisia kommentteja jos pyytää heitä hoitamaan jotakin. Viikon päästä sitten asiasta kysyessä todetaan vain ettei ole vielä ehditty tehdä mitään. Ja tämä toistuu joka tehtävän kohdalla.
Sittenhän esimies ei tee työtä josta hänelle maksetaan
Ei tee. Käskee vain yrittää sopia asioiden hoitamisesta kollegoiden kanssa. Ehkä pitäisi käydä esimiehen esimiehen juttusilla.
Käy ihmeessä. Eihän kukaan kollega (tai tiimin jäsen) voi nakittaa toiselle duuneja. Se on esimiehen tehtävä.
Minulla oli aikoinaan esihenkilönä johtajatasoinen henkilö (N) joka teki tuota aina silloin kun hän halusi välttää itse ikävän tilanteen eikä halunnut aiheuttaa suosikkialaiselleen pahaa mieltä määräämällä tälle sellaisia juttuja joista tämä ei välittänyt. Käski vaan meidän sopia asiat keskenään - siis sellaiset mitkä olisi todellakin kuuluneet esihenkilömme määriteltäviksi.
Muulloin tämä nat.i tyyppinen johtajatar määräsi kyllä hyvinkin napakasti kaiken ja kaikki piti tehdä kuten hän halusi, kellään ei ollut mitään sanomista asioihin.
Olen työskennellyt suuressa organisaatiossa jossa toimitusjohtajatasolta on viestitty johtamismallia, missä työntekijät saavat keskenään setviä miten työt tehdään. Silti talossa oli kovapalkkaisia pomoja.
Ei voi käsittää mikä tuossa on. Valta ja vastuu kietoutuvat yhteen. Ei kollegoita voi velvoittaa tekemään mitään, sitä voi vaatia ainoastaan esihenkilö.
Tuo on sitä vanhanaikaista ajattelua. Nykyisin johtajat patsastelevat ja puhuvat mukavia. Työntekijöiden pitää sitten itse yrittää korjata ongelmat tai ongelmatilanteet.
Näin hieman vanhempana työntekijänä voin sanoa että suuntaus ei ole ollut hyvä, ei edes firmojen näkökulmasta.
Tämä on niin totta! Puhutaan itseohjautuvuudesta ja korostetaan työntekijöiden autonomiaa, mutta unohdetaan kokonaan tehdä perustyönjako ja asettaa työlle tavoitteet, joiden rajoissa työntekijöillä olisi ylipäätään mahdollisuus selvitä tehtävien organisoinnista, jaosta ja suorittamisesta tasapuolisesti ja ilman järkyttävää draamaa ja epäoikeudenmukaisuuden kokemusta.
Omalla työpaikallani tämä hulluus on kruunattu siirtymällä johtamisessa yhteisjohtajuuteen. Niin, mitä se on? Tähän mennessä alaisena en tiedä yhtään mitään muuta kuin että sen kuulemma pitäisi helpottaa johtoryhmän keskinäistä toedonkulkua ja sijaisjärjestelyitä. Valitettavasti työntekijälle tuo vaikuttaa jälleen lähinnä yhdeltä lisäkeinolta hajauttaa vastuuta, luoda epämääräisyyttä rooleista ja tehtävistä ja vastuuttaa yksilöä pärjäämään yksin työn sekasotkussa.
Ihan totta. Tuollaisessa organisaatiossa ei synny tulosta, mutta draamaa saadaan aikaan senkin edestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin tässä vaiheessa että teet vain oman osuutesi ja muut saavat tehdä mitä huvittaa. Ehkäpä esimieskin huomaa kuinka laiskoja työntekijöitä siellä on. Ja pahimmassa tapauksessa joutuu tekemään työt itse.
Esihenkilö ei osaa tehdä tiimin töitä, mutta ehkä hänet haukutaan perusteellisesti, jos mikään ei etene mihinkään suuntaan.
Voisikohan silloin mennä jonnekin sivusta kuuntelemaan ja naureskelemaan salaa partaansa. Se olisi nimittäin esihenkilölle täysin oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teette kunnon projektin nimetyillä vastuilla, sen jälkee jokainen raportoi viikottain ääneen kaikkien kuullen oman vastuualueensa etenemisestä.
Pienemmässä mittakaavassa joitain pitää vaan potkia, on ihmisiä jotka ei vaan tartu mihinkään epämääräiseen vaan tarvitsevat sen potkaisun "tänään teemme a ja b, sinä Liisa aloitat A:sta ja minä B:stä, katsotaan tossa puolenpäivän aikaan miten on mennyt".
Kumpaakin kokeiltu.
Esimies ei osallistu mitenkään työnjaon suunnitteluun eikä kollegoiltakaan saa mitään kunnollisia kommentteja jos pyytää heitä hoitamaan jotakin. Viikon päästä sitten asiasta kysyessä todetaan vain ettei ole vielä ehditty tehdä mitään. Ja tämä toistuu joka tehtävän kohdalla.
Sittenhän esimies ei tee työtä josta hänelle maksetaan
Meille tuli Kelasta pomo, joka jakaa töitä kyselemällä, että teetkö. Jos ilmoitan, että en osaa, en hallitse tuota asiaa lainkaan, sitä teki ennen X ja Y, niin esimies kysyy seuraavalta (ei vahingossakaan X:ltä tai Y:ltä) ja parin päivän kuluttua laittaa viestin, että tekisitkö nyt sen työn, kun muut ei suostu. Vastaan uudestaan, että en osaa, vaatisi aika ison perehtymisen, ei kannata, kun on omiakin töitä. Tätä jatkuu viikosta toiseen, se työ on tekemättä ja esimies yrittää uuvutustaktiikalla saada minut sitä tekemään. Ja samaan aikaan jotain muuta hommaa toisille. Kela oli nähtävästi työpaikka, jossa jokainen osasi samat asiat, koska pomo olettaa, että maksatus on samanlaista kuin hankinnat, meille ne ovat saman jatkumon eri pisteitä ja vaativat erilaista erityisosaamista.
Huhheijaa vain. Eikö tuosta toimintatavasta ole tullut uudelle pomolle mitään kritiikkiä tähän mennessä?
Jos ei osallistu pikkujouluihin ja on muutenkin sijainen, niin miksi pitää osallistua pikkujoulujen järjestelyyn?
Ei kannata osallistua niihin jos tuntuu niin raskaalta järjestää jotain kännibileitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei osallistu pikkujouluihin ja on muutenkin sijainen, niin miksi pitää osallistua pikkujoulujen järjestelyyn?
Ei kannata osallistua niihin jos tuntuu niin raskaalta järjestää jotain kännibileitä.
???
Ajankohtainen aihe: https://www.iltalehti.fi/tyoelama/a/ae25d42d-5093-458d-8f71-72d8cec1dc3f
"Ja vaikka puhutaan itseohjautuvista tiimeistä ja työnteko on yhä enemmän itseohjautuvaa, työnantaja on silti vastuussa työntekijöistään ja heidän työnsä ohjaamisesta, vanhempi työoikeusjuristi Tapio Syrén sanoo." Iltalehti 28.11.2022
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku ehdotti että kaikki kertovat viikoittain ääneen palaverissa, mitä ovat tehneet. Valitettavasti työssäni tuo ei toimi, koska raportoitavat vastuualueet on määritelty niin, että kaikille on määritelty joku vastuu, josta henkilö kertoo, ja osalle pari vastuuta. Lisäksi on paljon yhteistä työtä. Osa erityisvastuista on kertovan henkilön tai muutaman henkilön konkreettisesti tekemiä asioita ja osaa tekee moni henkilö. Jos erityisvastuuta ovat tehneet monet, silloin raportoiva antaa yleiskuvaa, mitä on tehty, jos jotain selkeää asiasta kertoo.
Eli kukin kertoo yhdestä tai kahdesta asiasta, eikä kertomuksista selviä, kuinka paljon asiaa kertoja itse on tehnyt. Tiiminvetäjät vielä vaikuttavat arvostavan sitä, että joku kertoo asiantuntijana jostain asiasta, välittämättä onko henkilö itse tehnyt 50 %, 20 % vai 5 %.
Asian itse tehneen kertomaa ei välttämättä edes arvosteta yhtä paljon. Itse tekeminen kun ei ole "asiantuntijatyötä". Oletteko törmänneet samaan? Asioiden opastaminen muille, tiimin koordinoiminen tai usein nimellisesti vastuussa oleminen on arvokkaampaa kuin valtavan määrän työtä tekeminen itse. Teoriassa voisi joskus olla, mutta riippuu työn määrästä. Työt tehnyt on kuitenkin lopulta tehnyt ne.
Noista suorittavien työntekijöiden kokouksista erillisenä on vielä tiiminvetäjien kokouksia, joissa he raportoivat säännöllisesti pomolle "töistään". Pomo ei suoraan ole kovin usein tekemisissä alempien kanssa ja kokee puheistaan päätellen, että tiiminvetäjillä on suurin tai suuri vastuu töistä.
Vierailija kirjoitti:
Entisellä työnantajallani oli tietyn palvelualan kehy yksikön projektipäälliköllä hyvin verkkanen työtyyli. Pyöritteli vaan jotain exeliä ja kirjotteli kokousmuistioita, saatto varata muutamat palaverit ja kaiken muun delegoi projektiryhmälle.
Jos oli 2 samankaltaista projektia päällekäin, hän ilmoitti molemmissa olevansa TOSI KIINNI SIINÄ TOISESSA xx kohteen PROJEKTISSA. Hän ei vaan tajunnut että ma muut näihin kahteen osallistujat puhuttiin keskenämme ja tajuttiin kuvio kun häntä ei näy missään.
Eli ihan fyysisesti ei osallistunut yhtään mihinkään kuin mikä oli akuutein pakko. Jätti muut tekemään työt ja vastaaman onnistumisrsta, jätti kerran tulematta miittinkiin missä asiakas oli mukana ja hänellä vetovastuu, 10 min ennen ilmoitti jonkun tekosyyn muille miksei pääse paikalle. No, koska en luottanut tähän daamiin ollenkaan, olin edes vähän valmistautunut itse esitysmatskuun ym ja kokous meni ihan hyvin.
Mutta v käyrä taas kerran tämän vapaamatkustajaprojektipäällikön kanssa kasvoi kasvamistaan.
Tuttua. Hyvä että teillä tiimiläiset heräsivät kyseenalaistamaan tyyliä. Meillä nuorehkot työntekijät varmaan vaan ihailisivat ja ehkä pyrkisivät samaan asemaan. Ihan kuin tiimiläisille kuuluisi tiimille näkyvä käytännön työ, kunnes pääsee ylöspäin. Muu on sitten varmaan muka sitä hienompaa työtä.
Vierailija kirjoitti:
Puhutaanko nyt jostain virastotyöstä jossa läskit tädit ajattelevat vain tukevia palkka korotuksia ja pitkää talvilomaa?
Kyllä.
Julkisen sektorin virkapaikoista.
Näissähän ihminen ei saa edes helposti kenkää, palkkaa maksetaan ajasta, eli laiskottelusta.
Moni tiiminvetäjä väsyy/turtuu/vaihtaa työpaikkaa. Tai alkaa samanlaiseksi.
Niitä esimiehiä on joutunut ihan sairaslomille, kun porukka päättää että he on joukolla tyhmiä ja laiskoja.
Jotkut esimiehet tekevät sitten työt.
Meillä sama homma. Yks surffaa netisssä ja kattoo youtubea monta tuntia päivässä, esimiehelle ilmoitettu; ei kiinnosta. Hermo menee jokaikinen päivä!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain juuri haukut töissä esimieheltä kun hoidin useammalle määrätyn projektin yksin ja ns kehtasin antaa esimiehelle kysyttäessä totuudenmukaisen vastauksen eli sen että tein sen yksin koska toiset vältteli työntekoa asiaan liittyen. Muut eiivät nyr tervehdi minua ja esimies on hapan. Että näin.
Esimiehen pitäisi katsoa peiliin. Noin pahimmillaan yhteisten töiden kanssa käy, jos kukaan ei haluaisi tehdä mitään ja määräajat pukkaavat päälle. Silti kai pitäisi välien säilyttämiseksi kiitellä tiimiä heidän antamastaan (olemattomasta) panoksesta yhteisen hankkeen hyväksi.
Moni osaava koodari tai tekijä suunnittelee projektin sillai, tai pilkkoo sen sillai, ettei tarvita muita.
Myös jotkut käyttävät firmassa vaik alihankkijaa, ettei tarvi olla lusmujen kanssa.
Siinä riittää johdettavaa, kun johtaa itse itseään. Ei kukaan jaksa aikuisten lastentarhaa pitkään.
Narulla on raskasta vetää perässä, mutta vielä vaikeampi työntää eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain juuri haukut töissä esimieheltä kun hoidin useammalle määrätyn projektin yksin ja ns kehtasin antaa esimiehelle kysyttäessä totuudenmukaisen vastauksen eli sen että tein sen yksin koska toiset vältteli työntekoa asiaan liittyen. Muut eiivät nyr tervehdi minua ja esimies on hapan. Että näin.
Esimiehen pitäisi katsoa peiliin. Noin pahimmillaan yhteisten töiden kanssa käy, jos kukaan ei haluaisi tehdä mitään ja määräajat pukkaavat päälle. Silti kai pitäisi välien säilyttämiseksi kiitellä tiimiä heidän antamastaan (olemattomasta) panoksesta yhteisen hankkeen hyväksi.
Moni osaava koodari tai tekijä suunnittelee projektin sillai, tai pilkkoo sen sillai, ettei tarvita muita.
Myös jotkut käyttävät firmassa vaik alihankkijaa, ettei tarvi olla lusmujen kanssa.
Siinä riittää johdettavaa, kun johtaa itse itseään. Ei kukaan jaksa aikuisten lastentarhaa pitkään.
Narulla on raskasta vetää perässä, mutta vielä vaikeampi työntää eteenpäin.
Edeltäjä toimi noin. Sitten häntä moitittiin siitä. Mutta ellei hän olisi hoitanut kaikkea, olisi hän saanut täydelliset haukut kun mistään ei tule valmista. Hirveä asema.
Tuo on sitä vanhanaikaista ajattelua. Nykyisin johtajat patsastelevat ja puhuvat mukavia. Työntekijöiden pitää sitten itse yrittää korjata ongelmat tai ongelmatilanteet.
Näin hieman vanhempana työntekijänä voin sanoa että suuntaus ei ole ollut hyvä, ei edes firmojen näkökulmasta.