Lue keskustelun säännöt.
Tiimityö ja vapaamatkustaminen
Mitä voi tehdä tiimin passiivisille jäsenille? Muut joutuvat tekemään töitä heidänkin edestään. Esimies toteaa vain, että yrittäkää sopia työnjaosta keskenänne. Henkilökohtaisesti mietin pitäisikö etsiä uusi työpaikka, koska töiden kasautuminen kuormittaa.
Kommentit (310)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko ap projektipäällikkö? Eikä vertaistiimiläinen?
En juuri tuolla nimikkeellä, mutta käytännössä kyllä.
Siis sinut on palkattu siihen tehtävään. Nyt ymmärrän paremmin tilannetta, tiimiäsi ja pomoasi. Pomo ehdottaa, että hoidat itsenäisesti tehtävän johon sinut on erikseen palkattu. Tiimi odottaa, että hoidat tehtäväsi; suunnittelet, organisoit, seuraat toteutumista, jaat tehtävät ja päätät niiden sisällöt. Vastaat projektin etenemisestä, joten sinä ideoit jos ideoita ei muuten tule. Ja sitten jaat tehtävät. Tehän vain kaikki odottelette siellä, että joku ottais ja tekis sun työt. Jotka on muiden työskentelyn perustana. Ei ihme jos on linjoilla hiljaista kun se, jonka pitäisi päättää työskentelystä, ei sitä tee.
Sitten taas, sinulla ja tiimillä ei ole jaettavia tehtäviä, joita voisit heidän puolestaan tehdä. Sulla on oma tehtäväsi, heillä omansa. Jos et tee omaasi, halvaantuu koko projekti. Mitä on nämä projektijohtajat, jotka eivät edes ymmärrä toimenkuvaansa kokonaisuudessa, siitä päävastuussa olevana?
Voi olla yksinkertaisesti vain laitettu liian isoihin saappaisiin. Muistan ekan ict-alan työpaikkani, jossa mulle annettiin tietokoneelle tunnukset, näytettiin kahvihuone ja vessat, annettiin perehdytysmappi (sisälsi tietoa mm kulunleimauslaitteesta, työterveyshuollosta yms) ja kerrottiin ympäripyöreästi vastuualue. Sen jälkeen kehotettiin kysymään, jos on jotain kysyttävää. Istuin ekan päivän suunnilleen vain näyttöä tuijottaen enkä tajunnut koko toimenkuvastani yhtään mitään. En siis osannut edes kysyä mitään. Vähitellen mulle valkeni, että saan ihan itse päättää, miten homman hoidan. Mulla ei ollut edeltäjää, joten ei ollut mitään vakiintunutta toimintatapaakaan. Kaikki aiemmat työpaikkani olivat olleet sellaisia, joissa kaikki käskyt ja ohjeet tuli esimieheltä, ja nyt mulla ei ollutkaan ketään kertomassa, mitä mun pitäisi tehdä. Se oli melkoinen kulttuurishokki, mutta myös aika palkitsevaa sitten, kun sain homman käyntiin.
En ole edes tajunnut, että asiantuntijatyössä on tällainenkin puoli. Eka työpaikka valmistumisen jälkeen. Avain ja tunnukset iskettiin käteen. Olin samoin uudentyyppisessä toimessa, mutta työn tavoitteet olivat suunnilleen ammattikunnan kautta tiedossa. Annoin googlen ja aivonystyröiden laulaa ja kävin keskustelemassa yhteistyön mahdollisuuksista. Aika paljon tuli "ei kiinnosta", mutta naama tuli tutuksi. Jotenkin ei ollut kulttuurishokki, vaan niin ajattelinkin itsenäisen asiantuntijatyön toimivan. He ovat palkanneet minun aivot ja koulutuksesta saadun tietotaidon, mun tehtävä on ottaa ne käyttöön palkkaa vastaan.
Pystyn myös tekemään mitä sanotaan, mutta ne ovat sitten eri työt ne. Esimiestä tuolloin näin joskus parin viikon jälkeen, ammatillisia kollegoita ei ollut. Olenkin ihmetellyt työhakemuksissa ilmaistavaa "kykenet itsenäiseen työskentelyyn" kun puhutaan itsenäisen asiantuntijatyön ilmoituksesta, oletusasetus luulisi olevan. Mutta tämä avasi ehkä, miksi on hyvä mainita edellytyksenä työn ansiokkaalle hoitamiselle erikseen.
Yleensä työhön perehdytetään, jotta sitä tehtäisiin tehokkaammin alusta alkaen. Ei uuden työntekijän pitäisi joutua pelkästään itsekseen arvailemaan mitä häneltä edellytetään ja miten kaikki uudessa paikassa toimii.
No en nyt sanoisi yleensä, tässä on ehkä eniten petrattavaa nykytyöelämässä. Ideaali se toki olisikin, muttei välttämättä toteudu. Pointtini oli, miten tällaiseen tilanteeseen suhtautuu. Kyky itsenäiseen tiedon etsimiseen ja arviointiin on työn vaatimus jokatapauksessa, samoin se toimi tuossakin hetkessä kuin myöhemminkin jonkun uuden ongelman edessä. Myöhemminkin on tullut tilanteita, ettei ole ketään keltä kysyä ja toimintasuunnitelma on tehtävä, samat taidot käytössä silloin.
Jotenkin aina tällaisiin ketjuihin ilmestyy ihmisiä, jotka kertovat päätyneensä ilman vaatteita, syötävää ja juotavaa jääaavikolle ja miten se on ollut oikeastaan mainio oppimiskokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko ap projektipäällikkö? Eikä vertaistiimiläinen?
En juuri tuolla nimikkeellä, mutta käytännössä kyllä.
Siis sinut on palkattu siihen tehtävään. Nyt ymmärrän paremmin tilannetta, tiimiäsi ja pomoasi. Pomo ehdottaa, että hoidat itsenäisesti tehtävän johon sinut on erikseen palkattu. Tiimi odottaa, että hoidat tehtäväsi; suunnittelet, organisoit, seuraat toteutumista, jaat tehtävät ja päätät niiden sisällöt. Vastaat projektin etenemisestä, joten sinä ideoit jos ideoita ei muuten tule. Ja sitten jaat tehtävät. Tehän vain kaikki odottelette siellä, että joku ottais ja tekis sun työt. Jotka on muiden työskentelyn perustana. Ei ihme jos on linjoilla hiljaista kun se, jonka pitäisi päättää työskentelystä, ei sitä tee.
Sitten taas, sinulla ja tiimillä ei ole jaettavia tehtäviä, joita voisit heidän puolestaan tehdä. Sulla on oma tehtäväsi, heillä omansa. Jos et tee omaasi, halvaantuu koko projekti. Mitä on nämä projektijohtajat, jotka eivät edes ymmärrä toimenkuvaansa kokonaisuudessa, siitä päävastuussa olevana?
Voi olla yksinkertaisesti vain laitettu liian isoihin saappaisiin. Muistan ekan ict-alan työpaikkani, jossa mulle annettiin tietokoneelle tunnukset, näytettiin kahvihuone ja vessat, annettiin perehdytysmappi (sisälsi tietoa mm kulunleimauslaitteesta, työterveyshuollosta yms) ja kerrottiin ympäripyöreästi vastuualue. Sen jälkeen kehotettiin kysymään, jos on jotain kysyttävää. Istuin ekan päivän suunnilleen vain näyttöä tuijottaen enkä tajunnut koko toimenkuvastani yhtään mitään. En siis osannut edes kysyä mitään. Vähitellen mulle valkeni, että saan ihan itse päättää, miten homman hoidan. Mulla ei ollut edeltäjää, joten ei ollut mitään vakiintunutta toimintatapaakaan. Kaikki aiemmat työpaikkani olivat olleet sellaisia, joissa kaikki käskyt ja ohjeet tuli esimieheltä, ja nyt mulla ei ollutkaan ketään kertomassa, mitä mun pitäisi tehdä. Se oli melkoinen kulttuurishokki, mutta myös aika palkitsevaa sitten, kun sain homman käyntiin.
En ole edes tajunnut, että asiantuntijatyössä on tällainenkin puoli. Eka työpaikka valmistumisen jälkeen. Avain ja tunnukset iskettiin käteen. Olin samoin uudentyyppisessä toimessa, mutta työn tavoitteet olivat suunnilleen ammattikunnan kautta tiedossa. Annoin googlen ja aivonystyröiden laulaa ja kävin keskustelemassa yhteistyön mahdollisuuksista. Aika paljon tuli "ei kiinnosta", mutta naama tuli tutuksi. Jotenkin ei ollut kulttuurishokki, vaan niin ajattelinkin itsenäisen asiantuntijatyön toimivan. He ovat palkanneet minun aivot ja koulutuksesta saadun tietotaidon, mun tehtävä on ottaa ne käyttöön palkkaa vastaan.
Pystyn myös tekemään mitä sanotaan, mutta ne ovat sitten eri työt ne. Esimiestä tuolloin näin joskus parin viikon jälkeen, ammatillisia kollegoita ei ollut. Olenkin ihmetellyt työhakemuksissa ilmaistavaa "kykenet itsenäiseen työskentelyyn" kun puhutaan itsenäisen asiantuntijatyön ilmoituksesta, oletusasetus luulisi olevan. Mutta tämä avasi ehkä, miksi on hyvä mainita edellytyksenä työn ansiokkaalle hoitamiselle erikseen.
Yleensä työhön perehdytetään, jotta sitä tehtäisiin tehokkaammin alusta alkaen. Ei uuden työntekijän pitäisi joutua pelkästään itsekseen arvailemaan mitä häneltä edellytetään ja miten kaikki uudessa paikassa toimii.
No en nyt sanoisi yleensä, tässä on ehkä eniten petrattavaa nykytyöelämässä. Ideaali se toki olisikin, muttei välttämättä toteudu. Pointtini oli, miten tällaiseen tilanteeseen suhtautuu. Kyky itsenäiseen tiedon etsimiseen ja arviointiin on työn vaatimus jokatapauksessa, samoin se toimi tuossakin hetkessä kuin myöhemminkin jonkun uuden ongelman edessä. Myöhemminkin on tullut tilanteita, ettei ole ketään keltä kysyä ja toimintasuunnitelma on tehtävä, samat taidot käytössä silloin.
Jotenkin aina tällaisiin ketjuihin ilmestyy ihmisiä, jotka kertovat päätyneensä ilman vaatteita, syötävää ja juotavaa jääaavikolle ja miten se on ollut oikeastaan mainio oppimiskokemus.
Se on itseasiassa äärimmäisen palkitsevaa huomata että selviää, ja jatkossa sitten tietää että selviää. Saa voimaantumisen palkan päälle.
Edellinen firmani oli sekava... raksa alan konsulttitoimisto.
Toiminta oli kiireistä ja hektistä.
Johtaja siirteli viikottain ukkoja projektista ja toimenkuvasta toiseen. (hajoita ja hallitse).
Jos sait alkuhässäkän jälkeen projektin balanssiin, se annettiin jollekin muulle.
Laskutusvelvoite oli jokaisella. Jopa osalla sihteereitä.
Tunteja seurattiin ohjelmalla A.
Laskutusta seurattiin ohjelmalla B.
Lisäksi nämä molemmat piti syöttää ohjelmaan C.
Näistä sitten joku laskuttaja raapaisi laskun asiakkaalle ohjelmalla D...
Asiakaskontaktit merkittiin ohjelmaan E.
Lisäksi kuukauden henkilökohtainen laskutus raportoitiin intrassa kaikkien nähtävile "motivaatioksi..."
Kasvuvauhti oli niin suurta, että eka tilini unohtivat maksaa ajallaan...
Sekavaa mutta outoa. Vaihtuvuus oli suurta, mielestäni johtamisongelmaa tuolla(kin)...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko ap projektipäällikkö? Eikä vertaistiimiläinen?
En juuri tuolla nimikkeellä, mutta käytännössä kyllä.
Siis sinut on palkattu siihen tehtävään. Nyt ymmärrän paremmin tilannetta, tiimiäsi ja pomoasi. Pomo ehdottaa, että hoidat itsenäisesti tehtävän johon sinut on erikseen palkattu. Tiimi odottaa, että hoidat tehtäväsi; suunnittelet, organisoit, seuraat toteutumista, jaat tehtävät ja päätät niiden sisällöt. Vastaat projektin etenemisestä, joten sinä ideoit jos ideoita ei muuten tule. Ja sitten jaat tehtävät. Tehän vain kaikki odottelette siellä, että joku ottais ja tekis sun työt. Jotka on muiden työskentelyn perustana. Ei ihme jos on linjoilla hiljaista kun se, jonka pitäisi päättää työskentelystä, ei sitä tee.
Sitten taas, sinulla ja tiimillä ei ole jaettavia tehtäviä, joita voisit heidän puolestaan tehdä. Sulla on oma tehtäväsi, heillä omansa. Jos et tee omaasi, halvaantuu koko projekti. Mitä on nämä projektijohtajat, jotka eivät edes ymmärrä toimenkuvaansa kokonaisuudessa, siitä päävastuussa olevana?
Voi olla yksinkertaisesti vain laitettu liian isoihin saappaisiin. Muistan ekan ict-alan työpaikkani, jossa mulle annettiin tietokoneelle tunnukset, näytettiin kahvihuone ja vessat, annettiin perehdytysmappi (sisälsi tietoa mm kulunleimauslaitteesta, työterveyshuollosta yms) ja kerrottiin ympäripyöreästi vastuualue. Sen jälkeen kehotettiin kysymään, jos on jotain kysyttävää. Istuin ekan päivän suunnilleen vain näyttöä tuijottaen enkä tajunnut koko toimenkuvastani yhtään mitään. En siis osannut edes kysyä mitään. Vähitellen mulle valkeni, että saan ihan itse päättää, miten homman hoidan. Mulla ei ollut edeltäjää, joten ei ollut mitään vakiintunutta toimintatapaakaan. Kaikki aiemmat työpaikkani olivat olleet sellaisia, joissa kaikki käskyt ja ohjeet tuli esimieheltä, ja nyt mulla ei ollutkaan ketään kertomassa, mitä mun pitäisi tehdä. Se oli melkoinen kulttuurishokki, mutta myös aika palkitsevaa sitten, kun sain homman käyntiin.
En ole edes tajunnut, että asiantuntijatyössä on tällainenkin puoli. Eka työpaikka valmistumisen jälkeen. Avain ja tunnukset iskettiin käteen. Olin samoin uudentyyppisessä toimessa, mutta työn tavoitteet olivat suunnilleen ammattikunnan kautta tiedossa. Annoin googlen ja aivonystyröiden laulaa ja kävin keskustelemassa yhteistyön mahdollisuuksista. Aika paljon tuli "ei kiinnosta", mutta naama tuli tutuksi. Jotenkin ei ollut kulttuurishokki, vaan niin ajattelinkin itsenäisen asiantuntijatyön toimivan. He ovat palkanneet minun aivot ja koulutuksesta saadun tietotaidon, mun tehtävä on ottaa ne käyttöön palkkaa vastaan.
Pystyn myös tekemään mitä sanotaan, mutta ne ovat sitten eri työt ne. Esimiestä tuolloin näin joskus parin viikon jälkeen, ammatillisia kollegoita ei ollut. Olenkin ihmetellyt työhakemuksissa ilmaistavaa "kykenet itsenäiseen työskentelyyn" kun puhutaan itsenäisen asiantuntijatyön ilmoituksesta, oletusasetus luulisi olevan. Mutta tämä avasi ehkä, miksi on hyvä mainita edellytyksenä työn ansiokkaalle hoitamiselle erikseen.
Yleensä työhön perehdytetään, jotta sitä tehtäisiin tehokkaammin alusta alkaen. Ei uuden työntekijän pitäisi joutua pelkästään itsekseen arvailemaan mitä häneltä edellytetään ja miten kaikki uudessa paikassa toimii.
No en nyt sanoisi yleensä, tässä on ehkä eniten petrattavaa nykytyöelämässä. Ideaali se toki olisikin, muttei välttämättä toteudu. Pointtini oli, miten tällaiseen tilanteeseen suhtautuu. Kyky itsenäiseen tiedon etsimiseen ja arviointiin on työn vaatimus jokatapauksessa, samoin se toimi tuossakin hetkessä kuin myöhemminkin jonkun uuden ongelman edessä. Myöhemminkin on tullut tilanteita, ettei ole ketään keltä kysyä ja toimintasuunnitelma on tehtävä, samat taidot käytössä silloin.
Jotenkin aina tällaisiin ketjuihin ilmestyy ihmisiä, jotka kertovat päätyneensä ilman vaatteita, syötävää ja juotavaa jääaavikolle ja miten se on ollut oikeastaan mainio oppimiskokemus.
Se on itseasiassa äärimmäisen palkitsevaa huomata että selviää, ja jatkossa sitten tietää että selviää. Saa voimaantumisen palkan päälle.
En koe samoin. Monessa työpaikassa on joutunut olemaan aivan liikaa täysin omillaan. Ei siitä ole jäänyt mukavia muistoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko ap projektipäällikkö? Eikä vertaistiimiläinen?
En juuri tuolla nimikkeellä, mutta käytännössä kyllä.
Siis sinut on palkattu siihen tehtävään. Nyt ymmärrän paremmin tilannetta, tiimiäsi ja pomoasi. Pomo ehdottaa, että hoidat itsenäisesti tehtävän johon sinut on erikseen palkattu. Tiimi odottaa, että hoidat tehtäväsi; suunnittelet, organisoit, seuraat toteutumista, jaat tehtävät ja päätät niiden sisällöt. Vastaat projektin etenemisestä, joten sinä ideoit jos ideoita ei muuten tule. Ja sitten jaat tehtävät. Tehän vain kaikki odottelette siellä, että joku ottais ja tekis sun työt. Jotka on muiden työskentelyn perustana. Ei ihme jos on linjoilla hiljaista kun se, jonka pitäisi päättää työskentelystä, ei sitä tee.
Sitten taas, sinulla ja tiimillä ei ole jaettavia tehtäviä, joita voisit heidän puolestaan tehdä. Sulla on oma tehtäväsi, heillä omansa. Jos et tee omaasi, halvaantuu koko projekti. Mitä on nämä projektijohtajat, jotka eivät edes ymmärrä toimenkuvaansa kokonaisuudessa, siitä päävastuussa olevana?
Voi olla yksinkertaisesti vain laitettu liian isoihin saappaisiin. Muistan ekan ict-alan työpaikkani, jossa mulle annettiin tietokoneelle tunnukset, näytettiin kahvihuone ja vessat, annettiin perehdytysmappi (sisälsi tietoa mm kulunleimauslaitteesta, työterveyshuollosta yms) ja kerrottiin ympäripyöreästi vastuualue. Sen jälkeen kehotettiin kysymään, jos on jotain kysyttävää. Istuin ekan päivän suunnilleen vain näyttöä tuijottaen enkä tajunnut koko toimenkuvastani yhtään mitään. En siis osannut edes kysyä mitään. Vähitellen mulle valkeni, että saan ihan itse päättää, miten homman hoidan. Mulla ei ollut edeltäjää, joten ei ollut mitään vakiintunutta toimintatapaakaan. Kaikki aiemmat työpaikkani olivat olleet sellaisia, joissa kaikki käskyt ja ohjeet tuli esimieheltä, ja nyt mulla ei ollutkaan ketään kertomassa, mitä mun pitäisi tehdä. Se oli melkoinen kulttuurishokki, mutta myös aika palkitsevaa sitten, kun sain homman käyntiin.
En ole edes tajunnut, että asiantuntijatyössä on tällainenkin puoli. Eka työpaikka valmistumisen jälkeen. Avain ja tunnukset iskettiin käteen. Olin samoin uudentyyppisessä toimessa, mutta työn tavoitteet olivat suunnilleen ammattikunnan kautta tiedossa. Annoin googlen ja aivonystyröiden laulaa ja kävin keskustelemassa yhteistyön mahdollisuuksista. Aika paljon tuli "ei kiinnosta", mutta naama tuli tutuksi. Jotenkin ei ollut kulttuurishokki, vaan niin ajattelinkin itsenäisen asiantuntijatyön toimivan. He ovat palkanneet minun aivot ja koulutuksesta saadun tietotaidon, mun tehtävä on ottaa ne käyttöön palkkaa vastaan.
Pystyn myös tekemään mitä sanotaan, mutta ne ovat sitten eri työt ne. Esimiestä tuolloin näin joskus parin viikon jälkeen, ammatillisia kollegoita ei ollut. Olenkin ihmetellyt työhakemuksissa ilmaistavaa "kykenet itsenäiseen työskentelyyn" kun puhutaan itsenäisen asiantuntijatyön ilmoituksesta, oletusasetus luulisi olevan. Mutta tämä avasi ehkä, miksi on hyvä mainita edellytyksenä työn ansiokkaalle hoitamiselle erikseen.
Yleensä työhön perehdytetään, jotta sitä tehtäisiin tehokkaammin alusta alkaen. Ei uuden työntekijän pitäisi joutua pelkästään itsekseen arvailemaan mitä häneltä edellytetään ja miten kaikki uudessa paikassa toimii.
No en nyt sanoisi yleensä, tässä on ehkä eniten petrattavaa nykytyöelämässä. Ideaali se toki olisikin, muttei välttämättä toteudu. Pointtini oli, miten tällaiseen tilanteeseen suhtautuu. Kyky itsenäiseen tiedon etsimiseen ja arviointiin on työn vaatimus jokatapauksessa, samoin se toimi tuossakin hetkessä kuin myöhemminkin jonkun uuden ongelman edessä. Myöhemminkin on tullut tilanteita, ettei ole ketään keltä kysyä ja toimintasuunnitelma on tehtävä, samat taidot käytössä silloin.
Jotenkin aina tällaisiin ketjuihin ilmestyy ihmisiä, jotka kertovat päätyneensä ilman vaatteita, syötävää ja juotavaa jääaavikolle ja miten se on ollut oikeastaan mainio oppimiskokemus.
Se on itseasiassa äärimmäisen palkitsevaa huomata että selviää, ja jatkossa sitten tietää että selviää. Saa voimaantumisen palkan päälle.
En koe samoin. Monessa työpaikassa on joutunut olemaan aivan liikaa täysin omillaan. Ei siitä ole jäänyt mukavia muistoja.
Työt ovat kyllä jotenkin hoituneet, mutta stressi on ollut aivan älytöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiimipalaverit ovat pääosin etänä. Muut ovat niissä kamerat pois päältä ja mikrofonit vaimennettuina. Yrität kysyä jotakin ja saat vastaasi pitkään jatkuvan syvän hiljaisuuden.
Entäpä jos seuraavalla kerralla ihan tyhmän viattomana kysyt, että saako kaikki laittaa kameran ja mikrofonin pois päältä tai että onko tarkoitus että.pidämme näissä palavereissa tarkoitus pitää kamerat js mikrofoni pois päältä
Näille palaverikäytännöille täytyy kyllä oikeasti pian tehdä jotakin. Pakko nostaa kissa pöydälle. Pitkä yksinpuhelu on todella kuormittavaa, kun muut eivät kommentoi oikein mitään mihinkään. Tätä menoa jossain vaiheessa muuten vielä hermot pettävät ja alan huudella linjoille että onko siellä kukaan edes elossa, kun mitään ei kuulu eikä näy.
Itse sain juuri haukut töissä esimieheltä kun hoidin useammalle määrätyn projektin yksin ja ns kehtasin antaa esimiehelle kysyttäessä totuudenmukaisen vastauksen eli sen että tein sen yksin koska toiset vältteli työntekoa asiaan liittyen. Muut eiivät nyr tervehdi minua ja esimies on hapan. Että näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse sain juuri haukut töissä esimieheltä kun hoidin useammalle määrätyn projektin yksin ja ns kehtasin antaa esimiehelle kysyttäessä totuudenmukaisen vastauksen eli sen että tein sen yksin koska toiset vältteli työntekoa asiaan liittyen. Muut eiivät nyr tervehdi minua ja esimies on hapan. Että näin.
Esimiehen pitäisi katsoa peiliin. Noin pahimmillaan yhteisten töiden kanssa käy, jos kukaan ei haluaisi tehdä mitään ja määräajat pukkaavat päälle. Silti kai pitäisi välien säilyttämiseksi kiitellä tiimiä heidän antamastaan (olemattomasta) panoksesta yhteisen hankkeen hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain juuri haukut töissä esimieheltä kun hoidin useammalle määrätyn projektin yksin ja ns kehtasin antaa esimiehelle kysyttäessä totuudenmukaisen vastauksen eli sen että tein sen yksin koska toiset vältteli työntekoa asiaan liittyen. Muut eiivät nyr tervehdi minua ja esimies on hapan. Että näin.
Esimiehen pitäisi katsoa peiliin. Noin pahimmillaan yhteisten töiden kanssa käy, jos kukaan ei haluaisi tehdä mitään ja määräajat pukkaavat päälle. Silti kai pitäisi välien säilyttämiseksi kiitellä tiimiä heidän antamastaan (olemattomasta) panoksesta yhteisen hankkeen hyväksi.
Ehkä pitäisi kehitellä jokin ironinen kiitospuhe tuollaisia tilanteita varten. "Kiitän nyt tiimiä. Tiedätte kaikki omat ansionne hankkeessa. En rupea tässä ajan säästämiseksi sen kummemmin erittelemään tekemisiänne. Mitä te olette tehneet yhteiseksi hyväksi, sen haluan jatkossa tehdä myös teille."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain juuri haukut töissä esimieheltä kun hoidin useammalle määrätyn projektin yksin ja ns kehtasin antaa esimiehelle kysyttäessä totuudenmukaisen vastauksen eli sen että tein sen yksin koska toiset vältteli työntekoa asiaan liittyen. Muut eiivät nyr tervehdi minua ja esimies on hapan. Että näin.
Esimiehen pitäisi katsoa peiliin. Noin pahimmillaan yhteisten töiden kanssa käy, jos kukaan ei haluaisi tehdä mitään ja määräajat pukkaavat päälle. Silti kai pitäisi välien säilyttämiseksi kiitellä tiimiä heidän antamastaan (olemattomasta) panoksesta yhteisen hankkeen hyväksi.
Ehkä pitäisi kehitellä jokin ironinen kiitospuhe tuollaisia tilanteita varten. "Kiitän nyt tiimiä. Tiedätte kaikki omat ansionne hankkeessa. En rupea tässä ajan säästämiseksi sen kummemmin erittelemään tekemisiänne. Mitä te olette tehneet yhteiseksi hyväksi, sen haluan jatkossa tehdä myös teille."
Olisi mielenkiintoista seurata punertuvatko kenelläkään paikalla olijoista posket hämmennyksestä. Epäilen. Yleensä oman edun tavoittelijoilla on hyvä pokka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimies väistelee vastuutaan eli työnjakoa ei ole tehty mikä on aivan perusasioita työelämässä. Hänen olisi pitänyt nimetä tiiminvetäjä josei itse toimi sellaisena ja selkeyttää työrooleja. Onko määritelty mitä työtehtäviä tiiminne tekee ja mikä on kunkin tehtävä.
Eieiei.
Vierailija kirjoitti:
Esimies väistelee vastuutaan eli työnjakoa ei ole tehty mikä on aivan perusasioita työelämässä. Hänen olisi pitänyt nimetä tiiminvetäjä josei itse toimi sellaisena ja selkeyttää työrooleja. Onko määritelty mitä työtehtäviä tiiminne tekee ja mikä on kunkin tehtävä.
Eieiei.
Ei ole määritelty. Esimies näkee tiimin ikäänkuin koneen kaltaisesti suorittavan tiettyjä prosesseja eikä ole siksi ilmeisesti kokenut tarpeelliseksi määritellä mitä siihen liittyen pitäisi tehdä ja millä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimies väistelee vastuutaan eli työnjakoa ei ole tehty mikä on aivan perusasioita työelämässä. Hänen olisi pitänyt nimetä tiiminvetäjä josei itse toimi sellaisena ja selkeyttää työrooleja. Onko määritelty mitä työtehtäviä tiiminne tekee ja mikä on kunkin tehtävä.
Eieiei.
Ei ole määritelty. Esimies näkee tiimin ikäänkuin koneen kaltaisesti suorittavan tiettyjä prosesseja eikä ole siksi ilmeisesti kokenut tarpeelliseksi määritellä mitä siihen liittyen pitäisi tehdä ja millä tavalla.
Yllättäen tuolla tavalla ei ole vuosien aikana muodostunut toimivaa tiimiä. Kukin tekee mitä tekee ja milloin tekee. Ulospäin hanke ei näyttäydy kovin hyvässä valossa epämääräisen säätämisen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimies väistelee vastuutaan eli työnjakoa ei ole tehty mikä on aivan perusasioita työelämässä. Hänen olisi pitänyt nimetä tiiminvetäjä josei itse toimi sellaisena ja selkeyttää työrooleja. Onko määritelty mitä työtehtäviä tiiminne tekee ja mikä on kunkin tehtävä.
Eieiei.
Ei ole määritelty. Esimies näkee tiimin ikäänkuin koneen kaltaisesti suorittavan tiettyjä prosesseja eikä ole siksi ilmeisesti kokenut tarpeelliseksi määritellä mitä siihen liittyen pitäisi tehdä ja millä tavalla.
Yllättäen tuolla tavalla ei ole vuosien aikana muodostunut toimivaa tiimiä. Kukin tekee mitä tekee ja milloin tekee. Ulospäin hanke ei näyttäydy kovin hyvässä valossa epämääräisen säätämisen takia.
Mietin riittävätkö omat paukut ulkopuolelta tulleena tilanteen muuttamiseen, jos esimiehen tuki puuttuu.
Jos olisin apn tilanteessa kysyisin esimieheltä minkä verran resursseja projektilla on käytettävissä jatkossa. Jos esimies vastaa että henkilöt A, B ja C kuten aiemminkin niin tarkentaisin että kuinka monta tuntia kysesillä henkilöillä on tälle projektille koska ilmeisesti edellisellä viikolla henkilöt B ja C olivat käytännössä 100 prosenttisesti muiden osastojen töissä. Eli minkä verran heille varataan jatkossa työaikaa tähän kyseiseen projektiin vai siirtyvätkö he muiden osastojen työntekijöiksi jos ovat heidän töissä.
Esimiehellä pitäisi olla munaa sanoa henkilöille B ja C että jatkossa keskittyvät täysin projektiin josta heidän palkat maksetaan. Jos jollain muulla osastolla on kiire ja tarve muualla heidän työpanokselleen niin ohjaa kysymään esimieheltä ja muita osastoja saa auttaa vasta jos esimies antaa siihen luvan ja aikaa.
Mitä ap voi tehdä on kirjoittaa muistio kuten on aikaisemmin vinkattu ja siihen jaetaan työt. Palaverissa ap kysyy henkilö B ltä millä aikataululla hän saa tehtyä hänelle osoitetun työn X. Jos B ei halua antaa aikataulua vaan kiertelee vastauksessa esim en tiedä kuinka kiire on toisella osastolla jne niin ap voi kysyä onko B siirtynyt toisen osaston palvelukseen ? Ja voi kertoa että teki kenelle tahansa työtä niin nyt on kyse tästä projektista ja sille varataan tietty aika Bn kalenterista ja hän voi nyt kertoa kuinka paljon tarvii aikaa asian X tekemiseen ja viimeistään huomenna kertoo mihin mennessä se on tehty kun on selvittänyt muiden kanssa aikataulujaan.
Meillä it alalla kaikki tehtävät oli lueteltu kuka tekee ja mihin mennessä. Jos aikataulu ei pitänyt niin muistiossa tehtävä pyöri jatkossa punaisella merkittynä. Kyllähän se pisti silmään kenen nimellä oli punaisia tekstejä muistiossa. Eli asia tuli näkyväksi.
Missä oot töissä? Voisin tulla myös tiimiisi "töihin" eli vetämään lonkkaa samalla kun ryhmän hikari tekee työt, ihan kuin koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Missä oot töissä? Voisin tulla myös tiimiisi "töihin" eli vetämään lonkkaa samalla kun ryhmän hikari tekee työt, ihan kuin koulussa.
Hölmölässä. 500 kilometriä Korvatunturilta luoteeseen. Löydät minut sieltä virastotalon vessasta itkemästä. Saat paikan, jos tuot nenäliinoja ja suklaalevyn.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin apn tilanteessa kysyisin esimieheltä minkä verran resursseja projektilla on käytettävissä jatkossa. Jos esimies vastaa että henkilöt A, B ja C kuten aiemminkin niin tarkentaisin että kuinka monta tuntia kysesillä henkilöillä on tälle projektille koska ilmeisesti edellisellä viikolla henkilöt B ja C olivat käytännössä 100 prosenttisesti muiden osastojen töissä. Eli minkä verran heille varataan jatkossa työaikaa tähän kyseiseen projektiin vai siirtyvätkö he muiden osastojen työntekijöiksi jos ovat heidän töissä.
Esimiehellä pitäisi olla munaa sanoa henkilöille B ja C että jatkossa keskittyvät täysin projektiin josta heidän palkat maksetaan. Jos jollain muulla osastolla on kiire ja tarve muualla heidän työpanokselleen niin ohjaa kysymään esimieheltä ja muita osastoja saa auttaa vasta jos esimies antaa siihen luvan ja aikaa.
Mitä ap voi tehdä on kirjoittaa muistio kuten on aikaisemmin vinkattu ja siihen jaetaan työt. Palaverissa ap kysyy henkilö B ltä millä aikataululla hän saa tehtyä hänelle osoitetun työn X. Jos B ei halua antaa aikataulua vaan kiertelee vastauksessa esim en tiedä kuinka kiire on toisella osastolla jne niin ap voi kysyä onko B siirtynyt toisen osaston palvelukseen ? Ja voi kertoa että teki kenelle tahansa työtä niin nyt on kyse tästä projektista ja sille varataan tietty aika Bn kalenterista ja hän voi nyt kertoa kuinka paljon tarvii aikaa asian X tekemiseen ja viimeistään huomenna kertoo mihin mennessä se on tehty kun on selvittänyt muiden kanssa aikataulujaan.
Meillä it alalla kaikki tehtävät oli lueteltu kuka tekee ja mihin mennessä. Jos aikataulu ei pitänyt niin muistiossa tehtävä pyöri jatkossa punaisella merkittynä. Kyllähän se pisti silmään kenen nimellä oli punaisia tekstejä muistiossa. Eli asia tuli näkyväksi.
Kiitos, tämä oli hyvä ohjeistus. Tulen ottamaan tämän käyttöön.
No en nyt sanoisi yleensä, tässä on ehkä eniten petrattavaa nykytyöelämässä. Ideaali se toki olisikin, muttei välttämättä toteudu. Pointtini oli, miten tällaiseen tilanteeseen suhtautuu. Kyky itsenäiseen tiedon etsimiseen ja arviointiin on työn vaatimus jokatapauksessa, samoin se toimi tuossakin hetkessä kuin myöhemminkin jonkun uuden ongelman edessä. Myöhemminkin on tullut tilanteita, ettei ole ketään keltä kysyä ja toimintasuunnitelma on tehtävä, samat taidot käytössä silloin.