Minkä ikäisenä lapsen olisi hyvä / järkevää mennä päivähoitoon?

Nosto

Ei tarvitse viedä minkään sosiaalisten kontaktien takia. Olin itse kahden lapsen kotiäiti ja lapset menivät vasta eskariin. Kävivät 3-vuotiaasta asti seurakunnan kerhossa kaksi kertaa viikossa niin, etten ollut paikalla ja lisäksi kävimme yhdessä kerhoissa. Lisäksi puistoissa tapasivat satunnaisemmin muita lapsia. Jonkinlaiset sosiaaliset kontaktit ovat tarpeen, mutta ei niitä tuntikausia päivässä tarvita.

Ymmärrän, että on ns. ongelmaperheitä, joiden lapset aidosti hyötyvät päivähoidosta, mutta mielestäni on jotenkin sairasta, että kotihoidossa olevasta lapsesta pitäisi jotenkin automaattisesti huolestua. Ihan kuin se äiti olisi vihoviimeinen ihminen maailmassa hoitamaan lastaan ja opettamaan tälle mitään. Koko ajanhan on ihan virallinen tavoite vain lisätä päivähoitoa, vaikka sen hyöty ns. normaalitapauksissa on ihan kyseenalainen ja rahaa palaa. Mitään ihmisryhmää ei kyllä varmaan ihan virallisissa puheissa vedetä niin alta kölin kuin kotiäitejä. Oikeasti jos joku ministeri menisi vihjaamaan mistään muusta työstä niin, että se työ on suorastaan haitallista ja vähintäänkin arveluttavaa, niin kyllä soppa syntyisi ja vaadittaisiin ministeriä tilille. 

Ei päiväkotiin, ei ei ei.

Johan ne ikäkausia kuvaavat sanat kertoo lapsen tarpeista "taapero" tarvitsee tukea, ja "leikki-ikäinen" leikkikavereita. Tukea ja läheisyyttä saa parhaiten vanhemmilta, ja psykologiasta tuttu perusturvallisuuden tunne pääsee kehittymään vahvaksi. Vauvat eivät missään nimessä kuulu päiväkotiin.

Kuka tällaiseen kysymykseen pystyy vastaamaan kaikkien pienten lasten ja vanhempien puolesta? Omani oli innoissaan, kun pääsi 3,5 -vuotiaana perhepäivähoitoon.

Hoitopäivien mitta rajattiin kuuteen tuntiin, koska olin opettaja ja mies muusikko. Ajatus ilmeisesti oli, että musikantti soittelee tienatakaseen viikonloppuisin ja ope klo 8-14.

Meillä oli sitten varaisänä miehen veli.

Lapsi pärjää varsin hyvin kokonaan ilman päivähoitoa. 

Meillä ei neljästä lapsesta yksikään ollut päivähoidossa. Hyvin ovat silti elämässä pärjänneet. Yksi enää asuu kotona. Muut joko opiskelemassa tai jo työelämässä. 

Ehdin itse olla päiväkodissa vajaan vuoden, eli menin esikouluikäisenä. Minulla on kolmisen vuotta nuorempi sisarus, enkä ehtinyt olla päivähoidossa ennen kuin äitini jäi hänestä äitiyslomalle ja sitten hoitovapaalle. 

Muistan, että minulla oli kotona tylsää ainakin pari vuotta ennen kuin pääsin tarhaan. Kaipasin samanikäisiä leikkikavereita. Asuimme maaseudulla, ja siellä ei ollut lapsille mitään muita virikkeitä kuin seurakunnan kerho kerran viikossa. 

Minulla ei vielä ole lapsia, mutta tuntuu vähän hurjalta ajatukselta, että olisin lasten kanssa kotona 6 v. Se on todella pitkä aika olla poissa työelämästä ja erityisasiantuntijatehtävästä, ja mietityttää mitä omalle ammattiosaamiselle kävisi siinä ajassa. Olen myös sen tyyppinen ihminen, etten ole mikään luontainen kodin hengetär, ja varmaan masentuisin jos olisin vuosikausia kotona. 

Jos minulla joskus on lapsi, olisi varmaankin kotona vuoden. Sen jälkeen olisi lapsen isän vuoro olla. Kaksivuotiaana lapsi sitten päiväkotiin, ainakin osa-aikaisesti. Olen vahvasti sitä mieltä, että ensin täytyy laittaa happinaamari omalle naamalle ennen kuin voi auttaa muita. Siis ts. kun vanhempi pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan, hän voi pitää huolta myös lapsensa hyvinvoinnista. 

Meillä meni 2-vuotiaana. Täällä ei ole päiväkotikriisiä vaan hoitajia ja hoitopaikkoja riittää. Pk oli liikuntapainotteinen, joka päivä oli tunnin liikuntatuokio sekä sisällä että ulkona, säässä kuin säässä. Minulla oli mahdollisuus pitää päivät kuusituntisina.

Sanoisin siis, että riippuu ihan siitä, millä suunnalla Suomea asut.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi pärjää varsin hyvin kokonaan ilman päivähoitoa. 

Entä äiti? Joillakin naisilla täytyy olla muutakin elämänsisältöä kuin makaronilaatikko ja vessapaperihylsyaskartelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi pärjää varsin hyvin kokonaan ilman päivähoitoa. 

Entä äiti? Joillakin naisilla täytyy olla muutakin elämänsisältöä kuin makaronilaatikko ja vessapaperihylsyaskartelu.

Kaikilla naisilla ei ole ura tärkeä. Jää töitä työmyyrille, win-win tilanne.

Omat meni 4v ja 5v kolmena päivänä viikossa. En laittaisi alle 3 vuotiaana. Toki joidenkin on pakko, kun ei vain ole rahaa jäädä pienelle kotihoidontuelle. Naurattaa kyllä, kun jotkut selittelee, että sen takia meni 1-2v, kun tarvitsee virikkeitä. Laiskuus huipussaan, jos vanhempi ei pysty tuon ikäiselle niitä järjestämään.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi pärjää varsin hyvin kokonaan ilman päivähoitoa. 

Entä äiti? Joillakin naisilla täytyy olla muutakin elämänsisältöä kuin makaronilaatikko ja vessapaperihylsyaskartelu.

Ovatko kaikki lapset nykyään isättömiä? Missä on sanottu, että vain äiti voi hoitaa lapsia?

Meidän meni 3-vuotiaana. Hyvin alkoi kaikki ja sai mukavan ryhmän. Ulkoilua ja retkeilyä paljon, samoin askartelua.

Olen kiitollinen naapurille, joka sanoi, ettei vienyt päivähoitoon lasta, ennen kuin tämä osasi puhua ja voi kertoa päiväkodin tapahtumista. Teimme samoin.

Kivaa kerrottavaa on ollut paljon, vain yhdestä hoitajasta valitti, että on ilkeä ja simputtaa lapsia. Haettaessa tämä hoitaja oli pelkkää hymyä. Tilanne muuttui aina, kun aikuisia ei ollut paikalla. Monet lapset pelkäsivät häntä. Keskustelu hänen kanssaan paljasti, että keskustelu oli turhaa, hänellä ei ollut kykyä käsitellä asiallista palautetta. Kosti lapsellemme, kin puutuommr asiasn. Epäsuosittu myös henkilökunnan keskuudessa. Lähti onneksi pois.

Tärkeää, että lapsi pystyi kertomaan.

Hyi että, mitä porukkaa täällä on. Se 4-5-vuotias tarvitsee jo pedagogista ohjausta ja suunniteltua toimintaa, sille on kotihoidon lisäksi perhepäivähoitajakin väärä paikka.

Alle 3-vuotias tarvitsee lähinnä hoivaa, mutta ketään ei pidä syyllistää sen ikäisen laittamisesta hoitoon. Ja onhan niitä muitakin paikkoja kuin päiväkotien isot taaperoryhmät.

Tietenkin sen ikäisenä kuin MINÄ laitoin lapseni päivähoitoon. Dah.

2 vuotta on sopiva ikä, kun lapsi osaa jo puhua riittävästi.

Meillä vanhempi lapsista meni 1 v 3 kk ikäisenä perhepäivähoitoon, nuorempi suunnilleen samanikäisenä päiväkotiin.

Molemmilla meni heti erittäin hyvin.

Epäilen tuota vakiovastausta "vasta 4-vuotias hyötyy varhaiskasvatuksesta". Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö alle 4-vuotias viihtyisi päiväkodissa. Meillä molemmille päiväkodista tuli jo todella tärkeitä alle 3-vuotiaina, kaverit olivat jo tuossa iässä tärkeitä, puhettakaan, kun täyttivät 3 v.

Nuorempi on nyt 4-vuotias, täyttää vasta kohta 5, mutta on todellakin "hyötynyt" jo pitkään päiväkodissa olosta. Joka lomalla molemmat lapset ovat aina kaivanneet viikon jälkeen takaisin päiväkotiin, kavereiden kanssa leikkimään, jo 2-3 -vuotiaina. Kumpaakaan ei ole koskaan ahdistanut tai itkettänyt päiväkotiin vietäessä, eikä kumpikaan ole koskaan mennyt päiväkotiin muutenkaan vastentahtoisesti. Kotiin lähtö on sen sijaan joskus ollut vastentahtoista.

Lapset ovat yksilöitä ja kehittyvät eri tahtiin. Myös oppimiskyvyissä on eroja. Jos päiväkodilla on resursseja ja ammattitaitoista henkilökuntaa, se voi edistää lapsen kehitystä.

Riippuu kyllä siitä, millaista hoito kotona olisi eli vanhempien kasvatustietoisuudesta ja elämäntilanteesta. Jos kotiolot ovat huonot, päiväkoti on aina parempi ratkaisu.