Minkä ikäisenä lapsen olisi hyvä / järkevää mennä päivähoitoon?
Tilanne nyt siis se, että mulla on mahdollisuus olla lapsen kanssa kotona niin pitkään kuin haluan. Lähinnä mietin lapsen kannalta, missä iässä alkaa tulla tarve enenevissä määrin muiden lasten kanssa touhuamiseen? Kuinka pitkään riittää mun seura ja satunnaiset kontaktit muihin lapsiin jne? Vauva on nyt 8 kk ikäinen.
Kommentit (412)
Ks juuri nyt yle1 päivähoidon kaoottisesta tilasta. Hoida lapsesi kouluikään asti kotona, kun kerran on mahdollisuus.
Vie muskariin, kirjastoon, puistoon, taidekerhoon, ihan mihin vaan, missä tapaa muitakin lapsia.
Minun lapseni meni esikouluun hoidettuani siihen asti kotona. Kaikista kolmesta on kasvanut fiksuja, sosiaalisia ihmisiä.
Kotona hoidettaessa pitää se ottaa osittain työnä, eli sinä itse annat virikkeitä, luet, leikit, laulat, otat mukaan kotihommiin, menette ulos, retkeilette jne. Et istu nenä kiinni kännykässä tai tuijota tv:tä, ei myöskään lapset.
Vierailija kirjoitti:
Oliko tää joku vitsi? Päiväkodit on tällä hetkellä niin pahassa kriisissä ettei minkään ikäistä KANNATA viedä. Päiväkodeissa on niin vähän henkilökuntaa että vaaratilanteita sattuu ihan jatkuvasti.
Voi olla, voi olla. Osassa kuntia on kuitenkin asiat todella hyvin hoidossa ja lapset saavat ensiluokkaista varhaiskasvatusta moniammatillisessa ympäristössä.
Kyllä, seuraan asiaa keskiössä paraatipaikalla ja olen hoitanut omat lapseni eliittipaikoille. Todellakin on vaatinut shoppailua. Eivät kaikkii autotkaan ole Mosseja tai Mersuja vaikka molemmat autoja ovatkin.
Pahaa tekee katsoa sellaisen lapsen kehitystasoa, joka on kotona vuosikausia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko tää joku vitsi? Päiväkodit on tällä hetkellä niin pahassa kriisissä ettei minkään ikäistä KANNATA viedä. Päiväkodeissa on niin vähän henkilökuntaa että vaaratilanteita sattuu ihan jatkuvasti.
Voi olla, voi olla. Osassa kuntia on kuitenkin asiat todella hyvin hoidossa ja lapset saavat ensiluokkaista varhaiskasvatusta moniammatillisessa ympäristössä.
Kyllä, seuraan asiaa keskiössä paraatipaikalla ja olen hoitanut omat lapseni eliittipaikoille. Todellakin on vaatinut shoppailua. Eivät kaikkii autotkaan ole Mosseja tai Mersuja vaikka molemmat autoja ovatkin.
Pahaa tekee katsoa sellaisen lapsen kehitystasoa, joka on kotona vuosikausia.
Vai että pahaa tekee katsoa lasta, joka on saanut lapsuuden tärkeimmältä ihmiseltä rakkautta, huolenpitoa ja huomiota. Mitä kehittävää on olla isossa päiväkotiryhmässä, jossa on hirveä meteli ja huomiota saa ehkä 2 sekuntia kun jo toinen ruinaa huomiota vieressä? Vilpittömästi kysyn; mikä siinä kehittää paremmin kuin rauhallisessa kotiympäristössä olo?
Jokainen tietämäni ihminen, joka on ikinä työskennellyt päiväkodissa, ei veisi pientä lasta päiväkotiin. Jostain sekin kertoo.
3-vuotiaana laittaisin viimeistään. Riippuu tietty jos on joitakin kerhoja ja leikkikavereita päivittäin muuten niin sitten ehkä 4-vuotiaana. Tosin itse rakastan työtäni niin etten haluaisi olla kotona kahta vuotta pidempään.
Taisi mennä 1,5 vuotiaana. Taustalla oli lääkärin, terveydenhoitajan ja puheterapeutin kehotukset. Hoitopaikka oli pieni ja kodinomainen ja lapsi oli siellä 2-3pv viikossa klo 9-15. Kaikkien kannalta hyvä ratkaisu ja lapsi viihtyy vieläkin päivähoidossa. Kannattaa toki käyttää kunnan /srk:n tarjoamia ilmaisia kerhoja ja kahviloita ym.
Tärkeintä on hieman katsoa että mihinkä paikkaan / ryhmään se lapsi olisi menossa. Karkeasti 3v alkaa pärjäämään ilman isompia haasteita. Meillä nuorempi meni tarkalleen kaksivuotiaana ja alku oli vaikeaa vaikka kyseessä oli yksityinen pienryhmälaitos. Melko lailla ihminen tuostakin taitaa tulla, joskin pari haitallista toimintamallia hänelle pääsi muodostumaan joita on nyt sitten joutunut työstämään.
Missään nimessä ei 0-3 -vuotiaana. Sen jälkeen vähän lapsen luonteesta riippuen, osalle paras olisi mennä vasta eskariin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En veisi alle kolmevuotiaana, jos ei ole pakko. Päiväkodit ovat kriisissä. Henkilökuntapula on arkipäivää joka paikassa. Sijaiset vaihtuvat joka päivä. Säälittää ne 1-vuotiaat, jotka itkun kanssa jäävät hoitoon, kun vastassa on uudet kasvot joka aamu.
Ihan hirveää jo ajatuksen tasollakin. Ja tosi moni joutuu pakon edessä viemään alle 1-vuotiaankin hoitoon. On se kamalaa sekä vanhemmille että vauvalle. Ja erityisesti sille vauvalle. Ei ole tuttua syliä, ei aikaa halailuille jne.
Kyllä säälittää kun pienet lapset lähes vauva ikäiset itkee aamulla kun vanhemmat vie hoitoon, joskus vähän isommatkin 2-3 vuotiaat. Varmaan väsyneitä ja näin flunssaaikaan voivat olla tulossa kipeäksi.
Kuuluu itkut kun päiväkoti alakerrassa.
En laittaisi lasta päiväkotiin jos ei pakko, ennenkuin lapsi oppii puhumaan, mieluummin yli 3 vuotiaana. Kaikki lapset eivät kestä olla isossa porukassa ja metelissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko tää joku vitsi? Päiväkodit on tällä hetkellä niin pahassa kriisissä ettei minkään ikäistä KANNATA viedä. Päiväkodeissa on niin vähän henkilökuntaa että vaaratilanteita sattuu ihan jatkuvasti.
Voi olla, voi olla. Osassa kuntia on kuitenkin asiat todella hyvin hoidossa ja lapset saavat ensiluokkaista varhaiskasvatusta moniammatillisessa ympäristössä.
Kyllä, seuraan asiaa keskiössä paraatipaikalla ja olen hoitanut omat lapseni eliittipaikoille. Todellakin on vaatinut shoppailua. Eivät kaikkii autotkaan ole Mosseja tai Mersuja vaikka molemmat autoja ovatkin.
Pahaa tekee katsoa sellaisen lapsen kehitystasoa, joka on kotona vuosikausia.
Vai että pahaa tekee katsoa lasta, joka on saanut lapsuuden tärkeimmältä ihmiseltä rakkautta, huolenpitoa ja huomiota. Mitä kehittävää on olla isossa päiväkotiryhmässä, jossa on hirveä meteli ja huomiota saa ehkä 2 sekuntia kun jo toinen ruinaa huomiota vieressä? Vilpittömästi kysyn; mikä siinä kehittää paremmin kuin rauhallisessa kotiympäristössä olo?
Mitä tällaiseen voi vastata? Miksi viedä lasta sellaiseen oletettuun hirveän isoon meteliryhmään?
Laadukas varhaiskasvatus avaa lapselle ovia sellaiseen, jota aniharva osaa kotona antaa ja sosiaalista puolta ei kukaan pystykään antamaan.
Kaikki varhaiskasvatus ei suinkaan ole laadukasta. Sitä kuitenkin on saatavilla.
Varmasti tekee kipeää, yleensä kun kaikki haluavat parasta lapsilleen. Faktoja ei silti pysty inttämällä ja mutulla muuksi muuttamaan. Tätä kutsutaankin kognitiiviseksi dissonanssiksi.
Meillä puoliso ei paljon suostunut lasta hoitamaan, joten oli ihanan vapauttavaa päästä töihin lepäämään 8 tunniksi kun vuoden ikäinen oli kerrankin hoitajilla, jotka ei soittele pitkin päivää ja valita miten paskaa lapsen seurassa on.
Itse kahden ekan lapsen kohdalla ajattelin, että päivähoito on huono homma, vain jos on ihan pakko.
Aloin sitten perhepäivähoitajaksi (oli lh-koulutus lasten puolelta) pienemmän ollessa 1,5v. Ihan saadakseni olla myös omien kanssa kotona. 7v sitä työtä tein. Huomasin, että kaikkein pienimmät lapset sopeutuu parhaiten, jos taas on noin 3-4v, on haastavinta. Osan aikaa toimin päivystäjänä, eli suunnilleen joka pv vaihtui vieraat lapset meille. Paljon ehti tulla siis kokemusta vieraista lapsista. Välillä oli toki kiinteä ryhmäkin, samat lapset monta vuotta.
Sitten sain vielä kolmannen lapsen. Hän oli 1,5v kun meni päiväkotiin. Se oli parasta ikinä. Hän viihtyi, nautti, sai kavereita, päiväkoti oli ihana. Ihana yhteistyö niiden hoitajien kanssa, paljon kavereita.
Harmittaa ihan, etten muille lapsilleni koskaan tarjonnut tuota kokemusta. Vaikka olihan meillä kotonakin toki kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse kahden ekan lapsen kohdalla ajattelin, että päivähoito on huono homma, vain jos on ihan pakko.
Aloin sitten perhepäivähoitajaksi (oli lh-koulutus lasten puolelta) pienemmän ollessa 1,5v. Ihan saadakseni olla myös omien kanssa kotona. 7v sitä työtä tein. Huomasin, että kaikkein pienimmät lapset sopeutuu parhaiten, jos taas on noin 3-4v, on haastavinta. Osan aikaa toimin päivystäjänä, eli suunnilleen joka pv vaihtui vieraat lapset meille. Paljon ehti tulla siis kokemusta vieraista lapsista. Välillä oli toki kiinteä ryhmäkin, samat lapset monta vuotta.
Sitten sain vielä kolmannen lapsen. Hän oli 1,5v kun meni päiväkotiin. Se oli parasta ikinä. Hän viihtyi, nautti, sai kavereita, päiväkoti oli ihana. Ihana yhteistyö niiden hoitajien kanssa, paljon kavereita.
Harmittaa ihan, etten muille lapsilleni koskaan tarjonnut tuota kokemusta. Vaikka olihan meillä kotonakin toki kivaa.
Juuri näin toimii laadukas varhaiskasvatus.
Se, että vanhemmalla on kotona kivaa, ei saa olla syy evätä lapselta sitä kokonaisuutta, jonka pohjalle tulevaisuuden hyvinvointi ja resilienssi rakentuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kahden ekan lapsen kohdalla ajattelin, että päivähoito on huono homma, vain jos on ihan pakko.
Aloin sitten perhepäivähoitajaksi (oli lh-koulutus lasten puolelta) pienemmän ollessa 1,5v. Ihan saadakseni olla myös omien kanssa kotona. 7v sitä työtä tein. Huomasin, että kaikkein pienimmät lapset sopeutuu parhaiten, jos taas on noin 3-4v, on haastavinta. Osan aikaa toimin päivystäjänä, eli suunnilleen joka pv vaihtui vieraat lapset meille. Paljon ehti tulla siis kokemusta vieraista lapsista. Välillä oli toki kiinteä ryhmäkin, samat lapset monta vuotta.
Sitten sain vielä kolmannen lapsen. Hän oli 1,5v kun meni päiväkotiin. Se oli parasta ikinä. Hän viihtyi, nautti, sai kavereita, päiväkoti oli ihana. Ihana yhteistyö niiden hoitajien kanssa, paljon kavereita.
Harmittaa ihan, etten muille lapsilleni koskaan tarjonnut tuota kokemusta. Vaikka olihan meillä kotonakin toki kivaa.Juuri näin toimii laadukas varhaiskasvatus.
Se, että vanhemmalla on kotona kivaa, ei saa olla syy evätä lapselta sitä kokonaisuutta, jonka pohjalle tulevaisuuden hyvinvointi ja resilienssi rakentuu.
Joopa joo. 😂😂😂😂😂
Täällä kerrotaan laadukkaasta varhaiskasvatuksesta. Uutisista ja tuttavilta saa kuulla kyllä ihan toista nykyisestä tilanteesta. Hyvät kokemukset lienevät erittäin harvinaisia nykyään.
Kotihoito paras, kerhoja ja leikkipuistoja jne hyödyntäen.
Mitähän traumoja sullakin on?