Loppuuko tämä kipu ikinä?! Synnytyksen jälkeinen kiputila

Si- nivel. Sain avun fyssarilta ja naprapaatilta.

https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/201808212201147663

Vierailija kirjoitti:

En väitä, että sulla olis välilevyn pullistuma, mutta kerron oman tarinan jos saisit siitä jotain vertaistukea tai toivoa. Mulla reilu vuosi ekan synnytyksestä alkoi hirveä alaselkä/pakarakipu, joka säteili takareiteen ja lopulta pohkeeseen asti. Illat oli pahimpia. Kipu oli "sähköisku" tietyissä liikkeissä (eteenpäintaivutus pahin), mutta lopulta sattui ihan jatkuvasti ja kipu oli sellaista "pehmeää", tykyttävää. En saanut nukuttua kunnolla.

Tätä jatkui pitkään, ja kävin parilla fysioterapeutilla, hierojalla, jäsenkorjauksessa.. mikään ei auttanut ja itkin päivittäin, että tällaiseksiko mä nyt jäin. Lopulta maksoin itse magneettikuvauksen ja sieltä löytyi välilevyn pullistuma.

Löysin somen kautta hyvän fysioterapeutin, jonka kanssa saatiin selkä oireettomaksi. Voimatreeniä kahvakuulalla, selän ja jalkojen, pakaran vahvistusta yhden jalan liikkeillä.

Älä siis heitä toivoa vielä, magneettikuvaus saattaa antaa lisätietoa sun ongelmista.

Kuka?

Minulla alkoi 3 kk päästä synnytyksestä kivut vasemmassa lonkassa, nivusessa ja välillä pakaran ja selän puolella. Tuosta on nyt vuosi, eikä syy ole vieläkään selvinnyt. Itse veikkaan, että lantio meni jotenkin vintturaan raskauden ja vauvan kanniskelun myötä ja sen vuoksi lonkka ärtyi pahasti. Oireita olen helpottanut kotona kylmägeelillä, särkylääkkeillä ja kevyellä jumpalla. Katso YouTubesta ohjeita miten harjoitetaan lempeästi hermojen ja faskioiden liikettä. Otin kerran kortisonipistoksen kun epäiltiin lonkan limapussin tulehdusta ja siitä oli pariksi kuukaudeksi apua. Ehkä joku asentovirhe siellä kuitenkin edelleen on kun kipeytyi uudelleen... Olen taas tällä viikolla menossa lääkäriin.

KipeäÄiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea lääkäri saattaisi olla fysiatri. Magneettikuvaus, mutta myös lonkasta.

Fysiatrille jos jostain saisin lähetteen, menisi ainakin 3 kuukautta ennenkuin pääsisin häntä tapaamaan. Meidän työterveyspalveluihin kun ei kuulu fysiatrian erikoislääkäri. Ortopedia kyllä jostain syystä.. Joten siitä on kai aloitettava.

Jos otetaan lannerangan MRI niin eikö siinä näy myös lonkat?

Ap

Ortopedi ja fysiatri ovat täysin eri alojen lääkäreitä. Senpä takia mietin, että fysiatri voisi olla hyvä vaihtoehto. Lannerangan kuvassa näkyy vain alaselkä ja lanneranka. Lonkkakuvassa lonkka.

Itselläni oli vähän saman tyyppisiä kiputuntemuksia ja paljastuivat SI-nivelen hermojuurikosketukseksi (tms) ja lonkan nivelrikoksi. Se lonkan nivelrikko tuntui nivusessa, siellä tuntuu monet muutkin sairaudet, ei vain tämä lonkan nivelrikko. Olin vuosia kuvitellut, että munasarjassa oleva kysta vaivasi, kun alaviistoon navasta särki... ikään kuin säteili kipu ja nivusessa särki. Myös tuo pakarakipu on tuttu ja jompikumpi näistä kai senkin aiheutti. Nyt käytän voimakkaita kipulääkkeitä lopun elämäni ajan.

Voimia ja toivottavasti asiasi selviävät sekä onnea lastesi johdosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En väitä, että sulla olis välilevyn pullistuma, mutta kerron oman tarinan jos saisit siitä jotain vertaistukea tai toivoa. Mulla reilu vuosi ekan synnytyksestä alkoi hirveä alaselkä/pakarakipu, joka säteili takareiteen ja lopulta pohkeeseen asti. Illat oli pahimpia. Kipu oli "sähköisku" tietyissä liikkeissä (eteenpäintaivutus pahin), mutta lopulta sattui ihan jatkuvasti ja kipu oli sellaista "pehmeää", tykyttävää. En saanut nukuttua kunnolla.

Tätä jatkui pitkään, ja kävin parilla fysioterapeutilla, hierojalla, jäsenkorjauksessa.. mikään ei auttanut ja itkin päivittäin, että tällaiseksiko mä nyt jäin. Lopulta maksoin itse magneettikuvauksen ja sieltä löytyi välilevyn pullistuma.

Löysin somen kautta hyvän fysioterapeutin, jonka kanssa saatiin selkä oireettomaksi. Voimatreeniä kahvakuulalla, selän ja jalkojen, pakaran vahvistusta yhden jalan liikkeillä.

Älä siis heitä toivoa vielä, magneettikuvaus saattaa antaa lisätietoa sun ongelmista.

Kuka?

Peetu Lehmus R5 Athletics Helsingissä.

Minä en ole synnyttänyt, mutta lantion virheasennon takia kärsinyt vuosikaudet toispuoleisesta selkä ja pakara/lonkkakivusta. Välillä tulee noidannuoli, jos en jaksa venytellä ja tehdä kehonhuoltoa. Lihasjumi aiheuttaa jalan puutumista ja iskias tyyppistä kipua. Välillä tulee levottomia jalkoja, ilmeisesti jumittava piriformis puristaa hermoa, koska sen venyttely auttaa hetkellisesti.

Rampannut kanssa kaiken maailman osteopaatit, selkähoitajat ja erilaiset fyssarit läpi. Ainoa, joka auttaa hetkeksi on kiropraktikko. Mitään selkeää yhtä tekijää ei ole löydetty, ilmeisesti toinen jalka on vähän lyhyempi ja se puoli on heikompi ja kireämpi, toimii siis huonommin. Tämä vetää koko lantion kieroon, joka puolestaan sitten paskoo selän ja ketjureaktiona myös niska- ja hartiaseudun.

Olen tällä hetkellä opiskelija, joten ei ole varaa rampata kirolla joka toinen viikko. Niinpä virheasento palaa aina hetken päästä kirolla käynnistä. Kun menen takaisin töihin aion etsiä jonkun puolierojen korjaamiseen erikoistuneen pt:n tai vastaavan. Toistaiseksi pitää tyytyä kotikonsteihin, eli alaselän ja pakaran, erityisesti piriformiksen, jumppaamiseen hierontaan ja venyttelyyn. Youtubesta löytyy hyviä ohjeita niihin. Hierontapallolla kun painaa lantion sivusta, niin löytyy niin kipeitä kohtia, että meinaa itku tirahtaa.

Epätoivo siis täälläkin. En jaksaisi ikuisesti tätä jokailtaista venyttely, hieronta ja jumppahärdelliä. Mutta ilman sitä on vaikea nukahtaa, lantion seutu ja selkä kipuilee makuullakin. Viimeistään parin tunnin päästä herään siihen, että lihaksia kiristää ja puuduttaa, sitten on pakko nousta venyttelemään puolikuolleena. Lapsia en uskalla hankkia, nukkuminen on tarpeeksi hankalaa jo nytkin. En uskalla kuvitella mitä raskaus tekisi noille kivuille.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole synnyttänyt, mutta lantion virheasennon takia kärsinyt vuosikaudet toispuoleisesta selkä ja pakara/lonkkakivusta. Välillä tulee noidannuoli, jos en jaksa venytellä ja tehdä kehonhuoltoa. Lihasjumi aiheuttaa jalan puutumista ja iskias tyyppistä kipua. Välillä tulee levottomia jalkoja, ilmeisesti jumittava piriformis puristaa hermoa, koska sen venyttely auttaa hetkellisesti.

Rampannut kanssa kaiken maailman osteopaatit, selkähoitajat ja erilaiset fyssarit läpi. Ainoa, joka auttaa hetkeksi on kiropraktikko. Mitään selkeää yhtä tekijää ei ole löydetty, ilmeisesti toinen jalka on vähän lyhyempi ja se puoli on heikompi ja kireämpi, toimii siis huonommin. Tämä vetää koko lantion kieroon, joka puolestaan sitten paskoo selän ja ketjureaktiona myös niska- ja hartiaseudun.

Olen tällä hetkellä opiskelija, joten ei ole varaa rampata kirolla joka toinen viikko. Niinpä virheasento palaa aina hetken päästä kirolla käynnistä. Kun menen takaisin töihin aion etsiä jonkun puolierojen korjaamiseen erikoistuneen pt:n tai vastaavan. Toistaiseksi pitää tyytyä kotikonsteihin, eli alaselän ja pakaran, erityisesti piriformiksen, jumppaamiseen hierontaan ja venyttelyyn. Youtubesta löytyy hyviä ohjeita niihin. Hierontapallolla kun painaa lantion sivusta, niin löytyy niin kipeitä kohtia, että meinaa itku tirahtaa.

Epätoivo siis täälläkin. En jaksaisi ikuisesti tätä jokailtaista venyttely, hieronta ja jumppahärdelliä. Mutta ilman sitä on vaikea nukahtaa, lantion seutu ja selkä kipuilee makuullakin. Viimeistään parin tunnin päästä herään siihen, että lihaksia kiristää ja puuduttaa, sitten on pakko nousta venyttelemään puolikuolleena. Lapsia en uskalla hankkia, nukkuminen on tarpeeksi hankalaa jo nytkin. En uskalla kuvitella mitä raskaus tekisi noille kivuille.

Onpa kurja juttu, että sinäkin joudut kärsimään vavoista. Isosti tsemppiä ja toivottavasti jossain vaiheessa apua löytyy.

Mitä lasten hankintaan tulee, en kyllä kadu hankkineeni lapsia vaikka olen kipeä. Suren kipua, mutta antaisin vaikka silmät päästäni lasteni vuoksi. Siksipä koenkin niin tärkeäksi sen, että jaksaisin yrittää enkä luovuta ennenkuin jokainen kivi on käännetty. Enkä senkään jälkeen. Lasten vuoksi en luovuta koskaan. Eihän sitä voi tietää mitä elämässä tapahtuu. Jotkut saavat lapsen ja pian sen jälkeen saavat tietää sairastavansa parantumatonta syöpää esim. Unelmia pitää tavoitella vaikka pelottaa. Eli jos haluat lapsia, älä hylkää ajatusta ihan vielä.

Tuntuu hassulta kirjoittaa tämmöistä, kun itse välillä ryven kipuni vuoksi niin alhaalla, että toivon ettei uusi aamu tulisikaan... Mutta parempina hetkinä taistelen oman mieleni demoneita vastaan ja elän vaikka sattuu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

KipeäÄiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea lääkäri saattaisi olla fysiatri. Magneettikuvaus, mutta myös lonkasta.

Fysiatrille jos jostain saisin lähetteen, menisi ainakin 3 kuukautta ennenkuin pääsisin häntä tapaamaan. Meidän työterveyspalveluihin kun ei kuulu fysiatrian erikoislääkäri. Ortopedia kyllä jostain syystä.. Joten siitä on kai aloitettava.

Jos otetaan lannerangan MRI niin eikö siinä näy myös lonkat?

Ap

Ortopedi ja fysiatri ovat täysin eri alojen lääkäreitä. Senpä takia mietin, että fysiatri voisi olla hyvä vaihtoehto. Lannerangan kuvassa näkyy vain alaselkä ja lanneranka. Lonkkakuvassa lonkka.

Itselläni oli vähän saman tyyppisiä kiputuntemuksia ja paljastuivat SI-nivelen hermojuurikosketukseksi (tms) ja lonkan nivelrikoksi. Se lonkan nivelrikko tuntui nivusessa, siellä tuntuu monet muutkin sairaudet, ei vain tämä lonkan nivelrikko. Olin vuosia kuvitellut, että munasarjassa oleva kysta vaivasi, kun alaviistoon navasta särki... ikään kuin säteili kipu ja nivusessa särki. Myös tuo pakarakipu on tuttu ja jompikumpi näistä kai senkin aiheutti. Nyt käytän voimakkaita kipulääkkeitä lopun elämäni ajan.

Voimia ja toivottavasti asiasi selviävät sekä onnea lastesi johdosta.

Minkä ikäinen olit kun nivelrikko diagnosoitiin? Minulla on ollut nyt muun oireilun ohella pahenevissa määrin liikkeellelähtö kipua etenkin aamuisin niinkuin taisin aiemmin kirjoittaa. Sen kun googlaa, tulee sata eri sivustoa jossa puhutaan nivelrikosta. Voiko minun ikäisellä oikeasti olla nivelrikko (31v). Oliko tuo hermokosketus todettu hermoratatutkimuksella vai miten? Kurjaa, että joudut olla kipeä..

Kiitos kommenteistasi ja tsemppiä myös sinulle!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla alkoi 3 kk päästä synnytyksestä kivut vasemmassa lonkassa, nivusessa ja välillä pakaran ja selän puolella. Tuosta on nyt vuosi, eikä syy ole vieläkään selvinnyt. Itse veikkaan, että lantio meni jotenkin vintturaan raskauden ja vauvan kanniskelun myötä ja sen vuoksi lonkka ärtyi pahasti. Oireita olen helpottanut kotona kylmägeelillä, särkylääkkeillä ja kevyellä jumpalla. Katso YouTubesta ohjeita miten harjoitetaan lempeästi hermojen ja faskioiden liikettä. Otin kerran kortisonipistoksen kun epäiltiin lonkan limapussin tulehdusta ja siitä oli pariksi kuukaudeksi apua. Ehkä joku asentovirhe siellä kuitenkin edelleen on kun kipeytyi uudelleen... Olen taas tällä viikolla menossa lääkäriin.

Ei ole kiva kun on paljon muitakin, jotka on kipeitä, mutta se helpottaa kun ei ole yksin vaivojensa kanssa. Pitääpä katsoa noita videoita. Heti sen ortopedikäynnin jälkeen. Jotenkin olen niin jumissa tämän ongelmani kanssa etten osaa/pysty tehdä nyt oikein mitään ennen kuin joku osaa kertoa minulle mikä mua vaivaa. Tuota kortisonia olen miettinyt minäkin. Sain siihen noidannuoleen myös lihasrelaksanttipiikin ja huomasin, että siitä oli apua vähäksi aikaa. Eli varmasti ainakin osa kivusta tulee siitä kun niin pitkään on olleet kaikki kipualueen lihakset juntturassa..

Mille lääkärille menet? Jos jaksat, tule kertomaan mitä lääkäri sanoi! Itse tulen varmasti tänne kertomaan omasta lääkärikäynnistäni, vaikkei täällä enää ketään olisi lukemassakaan. Ehkä joku kumminkin joskus googlaa samanlaista vaivaa ja saa tästä keskustelusta jotain irti.

Ap

Palautuminen kestää, mitä enemmän ikää kun synnyttää sen kauemmin, ainakin omasta kokemuksesta. Äitiys fysioterapiassa kannattaa ainakin ihan ekana käydä.

Kannattaa nyt tosiaan ihan ensimmäisenä tutkituttaa se reuma. Mulla on nivelreuma ja lääkkeiden avulla olen täysin oireeton. Vaikka pelkäätkin reumasairautta, luulisin, että sun tilanteessasi diagnoosi olisi helpotus. Mullakaan ei aluksi epäilty reumaa, koska puuttui kokonaan reumalle tyypilliset turvotukset. Eikä mullakaan öisin mitään kipuja ollut. Aamuisin oli, ja päivän mittaan helpottivat, mutta eivät koskaan kokonaan lähteneet pois. Samoin tuo sun tulehdusarvo mun mielestä puhuisi mahdollisen reuman puolesta. Mulla oli juuri tuollaisia arvoja ennen kuin lääkitys alkoi vaikuttaa. Eli lievää tulehdusta jatkuvasti. Nykyisinhän "normaali" on muistaakseni alle 5.

Eli jos et vielä siellä työterveydessä puhunut tästä, niin kannattaisi nyt puhua. Mulla ainakin työterveyslääkäri laittoi labrakokeisiin, joissa mm. mitattiin reuma-arvo. Jos noissa labroissa jotain selviää, saat sitten lähetteen reumapolille tai jos teidän työterveyssopimukseen kuuluu (meillä kuului 3 erikoislääkärikäyntiä per sairaus) niin yksityiselle reumalääkärille.

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole synnyttänyt, mutta lantion virheasennon takia kärsinyt vuosikaudet toispuoleisesta selkä ja pakara/lonkkakivusta. Välillä tulee noidannuoli, jos en jaksa venytellä ja tehdä kehonhuoltoa. Lihasjumi aiheuttaa jalan puutumista ja iskias tyyppistä kipua. Välillä tulee levottomia jalkoja, ilmeisesti jumittava piriformis puristaa hermoa, koska sen venyttely auttaa hetkellisesti.

Rampannut kanssa kaiken maailman osteopaatit, selkähoitajat ja erilaiset fyssarit läpi. Ainoa, joka auttaa hetkeksi on kiropraktikko. Mitään selkeää yhtä tekijää ei ole löydetty, ilmeisesti toinen jalka on vähän lyhyempi ja se puoli on heikompi ja kireämpi, toimii siis huonommin. Tämä vetää koko lantion kieroon, joka puolestaan sitten paskoo selän ja ketjureaktiona myös niska- ja hartiaseudun.

Olen tällä hetkellä opiskelija, joten ei ole varaa rampata kirolla joka toinen viikko. Niinpä virheasento palaa aina hetken päästä kirolla käynnistä. Kun menen takaisin töihin aion etsiä jonkun puolierojen korjaamiseen erikoistuneen pt:n tai vastaavan. Toistaiseksi pitää tyytyä kotikonsteihin, eli alaselän ja pakaran, erityisesti piriformiksen, jumppaamiseen hierontaan ja venyttelyyn. Youtubesta löytyy hyviä ohjeita niihin. Hierontapallolla kun painaa lantion sivusta, niin löytyy niin kipeitä kohtia, että meinaa itku tirahtaa.

Epätoivo siis täälläkin. En jaksaisi ikuisesti tätä jokailtaista venyttely, hieronta ja jumppahärdelliä. Mutta ilman sitä on vaikea nukahtaa, lantion seutu ja selkä kipuilee makuullakin. Viimeistään parin tunnin päästä herään siihen, että lihaksia kiristää ja puuduttaa, sitten on pakko nousta venyttelemään puolikuolleena. Lapsia en uskalla hankkia, nukkuminen on tarpeeksi hankalaa jo nytkin. En uskalla kuvitella mitä raskaus tekisi noille kivuille.

Siitä jumppahärdellistä vaan pitää ottaa elämäntapa, kun sä teet sitä jatkuvasti päivittäin olo paranee.

Vierailija kirjoitti:

KipeäÄiti kirjoitti:

Kyllä minulla on ylipainoa jonkin verran, mutta samankokoinen olen ollut aina. En ole mitenkään sairaalloisen lihava, joskin olen kyllä tietoinen, että ylipaino pahentaa tällaisia oireita helposti ja siksi pudotankin painoa. Vaikka nyt ei ole kauhean aktiivisesti tarvinnut pudottaa, kun tuntuu putoavan ihan itsestään, kun ei kauheasti ruokahalua ole.

Ja toiselle kommentoijalle. Minulla ei ole terävää säteilykipua, joka ainakin ft mukaan olisi tyypillistä välilevypullistumalle. Kipuni on syvää pakara-alueen kipua, jonka lähdettä on vaikea sormella osoittaa. Se heijastelee kyllä takareiteen ja joskus alemmaskin. Ja tuntuu myös nivusessa ja alavatsan puolella. Pitkät kävelyt pahentavat, mutta toisaalta myös liikkumattomuus.

Jos en saa apua terveydenhuollosta, maksan sitten MRI kuvan itse. Johan tässä on satoja euroja avunetsintään jo laitettu. Maksaisin vaikka joka pennin, joka minulta löytyy jos sillä pääsen kivusta eroon.

AP

Toivottavasti et seiso ja kanna lasta ns. lonkan päällä eli seisot jatkuvasti toispuoleisesti ja kierossa. Ystäväni harrasti tätä ja kivut olivat älyttömiä ja kuvailemasi kaltaisia. Sai apua roikkumalla ja venyttelemällä selkäkipissä mutta se lonkalle varaaminen piti opetella lopettamaan sillä kivut palasivat aina hetken helpotuksen jälkeen.

Pienempää tarvitsee nyt jo onneksi vähemmän kantaa, mutta kyllähän minulla on koko keho aivan jumissa sen kantamisen vuoksi ja juuri tuon lonkan päällä rokottamisen vuoksi.. Lapsen kantamisesta on vaikea tehdä ergonomista vaikka miten yrittäisi. Nyt kun aloitin ne lantionpohjaharjoitukset, yritän niillä ohjeilla keskittyä myös keskivartalon hallintaan nostoissa ja muissakin arjen liikkeissä. Nähtäväksi jää auttaako se. Toivottavasti!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa nyt tosiaan ihan ensimmäisenä tutkituttaa se reuma. Mulla on nivelreuma ja lääkkeiden avulla olen täysin oireeton. Vaikka pelkäätkin reumasairautta, luulisin, että sun tilanteessasi diagnoosi olisi helpotus. Mullakaan ei aluksi epäilty reumaa, koska puuttui kokonaan reumalle tyypilliset turvotukset. Eikä mullakaan öisin mitään kipuja ollut. Aamuisin oli, ja päivän mittaan helpottivat, mutta eivät koskaan kokonaan lähteneet pois. Samoin tuo sun tulehdusarvo mun mielestä puhuisi mahdollisen reuman puolesta. Mulla oli juuri tuollaisia arvoja ennen kuin lääkitys alkoi vaikuttaa. Eli lievää tulehdusta jatkuvasti. Nykyisinhän "normaali" on muistaakseni alle 5.

Eli jos et vielä siellä työterveydessä puhunut tästä, niin kannattaisi nyt puhua. Mulla ainakin työterveyslääkäri laittoi labrakokeisiin, joissa mm. mitattiin reuma-arvo. Jos noissa labroissa jotain selviää, saat sitten lähetteen reumapolille tai jos teidän työterveyssopimukseen kuuluu (meillä kuului 3 erikoislääkärikäyntiä per sairaus) niin yksityiselle reumalääkärille.

Tsemppiä!

Kiitos! Aion kyllä nyt selvittää tämän reuma-asian ihan takuulla ensi töikseni.

Ap

KipeäÄiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KipeäÄiti kirjoitti:

Ja tulehdusarvoja kyselleet, crp oli pari viikkoa sitten 12. Eli aikalailla normitasoa. Se mitattiin muista syistä.

Tähän vaivaan liittyen olen julkisella puolella saanut lähinnä vähättelyä osakseni ja "ei näille oikein voi mitään" - kommentteja. Nyt ortopedilähetteen sain työterveyden kautta, kun marraskuun alussa pääsin taas työterveyden piiriin. Sielläkin ensimmäinen lääkäri sanoi, että mulla tuskin on reumaa tai mitään sairautta tai korjattavaa vikaa. Kysyin lääkäriltä, että voitko nyt tässä ilman mitään tutkimuksia 100% varmuudella sanoa, että minulla ei ole mitään sairautta. Ei voinut, joten sain sen lähetteen. Oman terveyden vuoksi joutuu joka käänteessä tapella. Mutta tapellaan sitten, jos muu ei auta..

Ei CRP 12 ole mitään "aikalailla normitasoa" vaan kohonnut, mutta ei merkittävään bakteeritulehdukseen viittaavasti.

Muuten ohjeeni on sama kuin ylempänä, eli kerjäät itsesi sinne magneettiin. 

Vaikuttaako mikään asia kipua pahentavasti? Voimaharjoittelu, venyttely, hieronta? Onko kipu pahempi aamulla vai illalla?

Ehdottomasti aamulla. Aamuisin linkkaan jonkin aikaa kivun vuoksi ennen kuin lihakset kai vähän vertyy ja kipu hieman hellittää. Pois se ei mene mihinkään vuorokauden aikaan, mutta onneksi sentään yöllä antaa nukkua.

Ap

Löisin kossupullon vetoa reuman puolesta.

Vierailija kirjoitti:

KipeäÄiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KipeäÄiti kirjoitti:

Ja tulehdusarvoja kyselleet, crp oli pari viikkoa sitten 12. Eli aikalailla normitasoa. Se mitattiin muista syistä.

Tähän vaivaan liittyen olen julkisella puolella saanut lähinnä vähättelyä osakseni ja "ei näille oikein voi mitään" - kommentteja. Nyt ortopedilähetteen sain työterveyden kautta, kun marraskuun alussa pääsin taas työterveyden piiriin. Sielläkin ensimmäinen lääkäri sanoi, että mulla tuskin on reumaa tai mitään sairautta tai korjattavaa vikaa. Kysyin lääkäriltä, että voitko nyt tässä ilman mitään tutkimuksia 100% varmuudella sanoa, että minulla ei ole mitään sairautta. Ei voinut, joten sain sen lähetteen. Oman terveyden vuoksi joutuu joka käänteessä tapella. Mutta tapellaan sitten, jos muu ei auta..

Ei CRP 12 ole mitään "aikalailla normitasoa" vaan kohonnut, mutta ei merkittävään bakteeritulehdukseen viittaavasti.

Muuten ohjeeni on sama kuin ylempänä, eli kerjäät itsesi sinne magneettiin. 

Vaikuttaako mikään asia kipua pahentavasti? Voimaharjoittelu, venyttely, hieronta? Onko kipu pahempi aamulla vai illalla?

Ehdottomasti aamulla. Aamuisin linkkaan jonkin aikaa kivun vuoksi ennen kuin lihakset kai vähän vertyy ja kipu hieman hellittää. Pois se ei mene mihinkään vuorokauden aikaan, mutta onneksi sentään yöllä antaa nukkua.

Ap

Löisin kossupullon vetoa reuman puolesta.

Jos tämä paljastuu reumaksi ja saan siihen toimivat lääkkeet ja kivuttoman elämäni takaisin, lupaan lähettää sen kossupullon.

Ap

Lupasin tulla kertomaan kun jotain selviää, joten ohessa oleellinen osa lausunto lannerangan magneetista:

"Molemmat SI-nivelet ovat nivelpinnoiltaan epätasaiset, runsas skleroosi subkondraalisessa luussa. Lievää ödemaattisuutta subkondraalisesti vasemmalla on havaittavissa, oikealla ei ödemaattisia muutoksia. Muutokset sopivat molemminpuoliseen sakroiliittiin. Spondyloartropatiaan sopivia signaalimuutoksia ls-rangan alueella ei todeta."

Odottelen vielä lääkärin selostusta tästä, kun seuraavan kerran hänet tapaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kokemusta asiasta, mutta mielenterveyden takia ottaisin asiaan etäisyyttä niin, että teet siitä mielessäsi terveysprojektin, jossa on selkeä ongelma, jonka voit ratkaista.

Kävisin systemaattisesti läpi kaikki mahdolliset vaihtoehdot eri asiantuntijoiden avulla. Aina, jos yhden oven takana ei osata auttaa tai vastausta ei löydy, niin kysyisin, että mihin suosittelevat menemään seuraavaksi. Usein terveysalan ihmiset osaavat tähän vastata, eli vaikka ei olisi oman alan juttu, niin voivat ohjata sitten sille, joka mahdollisesti tietää vastauksia. Tällä tavoin myös pois suljet mahdollisuuksia yksi kerrallaan, eli jopa sellainen käynti joka ei vastauksia tuota, tuottaa sen vastauksen että "se ei ole asia x ainakaan". Lopulta vastaus löytyy, ja siihen sinun on pakko luottaa, jotta pysyt järjissäsi nyt. Jos sinulla on rahaa säästössä, allokoi tälle projektille x määrä rahaa, jonka voit siihen käyttää siihen ilman mitään harmitusta. Käyt yksityisillä, vaikka maksaisi, jos ei kunnallisella eteenpäin pääse. Se kannattaa ja se on "vain" rahaa.

Kerron tämän kokemuksesta, jossa minulla on ollut epämääräisiä terveysvaivoja, joille ei ole helposti syytä löytynyt. Olen käyttänyt hurjasti rahaa asian ratkomiseen, ja se on ollut joka pennin arvoista. Olet myös tosi nuori, eli tarvitset varmuuden, ettei elämäsi nyt "ollut tässä". Tarvitset sen varmuuden pian, jotta et hukkaa nuoruutta murehtemiseen.

Ei mikään ole ikuista, ei edes loputtomalta tuntuvat terveysongelmat. Tsemppiä tilanteen haltuun ottamiseksi! Julkiselle älä jää mihinkään jonoon homehtumaan, siinä vain kuluu nuoruuskuukaudet turhaan huolehtiessa. 

Onpas sulla ruusuiset luulot.

Kipu todellakin voi olla loppuelämän seuralainen. Suorastaan koomiselta kuulostaa tekstisi, että olisi saatavissa "takuu" että se loppuu joskus.

Kipu ei väsy eikä siihen totu.

Jatkuva kova kipu voi tehdä ihmisen hulluksi. Sitä ennen tuntee surua, raivoa, uupumusta, pettymystä, katkeruutta. Ties mitä.

Siinä myös ihmissuhteet punnitaan. 90% entisistä ystävistä ja tutuista häviää. Olet niin tylsä ja ikävä kun et ole enää iloinen ja huoleton vaan koko ajan kivulias.

Nykyaikahan kannustaa jättämään "raskaat" ihmissuhteet.

Tässä tapauksessa kuulostaa kovasti siltä että kaikkea mahdollista ei ole tutkittu.

Tämmöstä se nykyään on: meillä kun on näitä ylläpidettäviä niin rutosti ja lisää vaan virtaa, niin onhan se selvä että jaettavaa on vähemmän. Yhteiskunta on hyvää vauhtia kaatumassa.

Mua on pitkään ihmetyttänyt miten isoja mötiköitä vauvat nykyään on, jopa 5 kiloisia. Ei se ole ihme että sellainen jööti hajottaa äitinsä.

Ap tässä taas.

Tulin kertomaan väliaikatietoja. Odottelen nyt aikaa reumatologille, joka määräsi kasan labroja ennakoivasti. Niissä on nyt käyty. Kaikki normaaleja. Mukaan lukien kudosantigeeni, joka tyypillisesti liitetään selkärankareumaan, jota meillä suvussa on. Verikokeista ei siis ainakaan maallikon silmään osu mitään poikkeavaa tai mitään mikä puoltaisi reumadiagnoosia. Mutta sitten on kuitenkin se sakroiliitti, eli SI-nivelen tulehdus, joka oli jo aiheuttanut kalkkeumaa molemmilla puolilla. Joitain ulkomaisia artikkeleita olen lukenut tapauksista, joissa SI-nivelet ovat tulehtuneet raskauden jälkeen, ilman että kyseessä olisi reuma. Se on kai harvinaista, mutta mahdollista. Odotan malttamattomana sitä reumatologi aikaa.. Miten tätä mun selkää hoidetaan jos se on/ei ole reuma? Onko mun mahdollista olla joskus taas kivuton? Mitä tulevaisuudessa tapahtuu? Ahdistus tulevaisuuden pelkoineen on välistä ollut niin hurjaa, että oon aamuisin oksennellut silkasta kurjasta olosta. Onneksi pääsin työpsykologin juttusille heti kun mainitsin näistä pelkotiloista työterveyslääkärille.

Jos joku jossain siellä ruudun takana kokee, että tämä kuulostaa miltään osin tutulta, juttelisin asiasta mielellään. Vertaistuki on aika kullanarvoista.

Oletkohan vielä linjoilla? T.raskauden jälkeinen si-nivel vaiva