Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Loppuuko tämä kipu ikinä?! Synnytyksen jälkeinen kiputila
KipeäÄiti
21.11.2022 |
Nyt kaipaisi kyllä tosissaan vertaistukea, kokemuksia, ohjeita, neuvoja, tsemppejä, mitä vaan..
Olen kahden lapsen (05/2020 ja 01/2022) 31v äiti. Molempien raskauksien aikana kärsin aika hirveistä liitoskivuista, mutta muuten raskaudet sujuivat hyvin. Ensimmäinen synnytys oli todella raskas ja vaikea. 2h ponnistus, eppari, murtunut häntäluu ja mitä vielä, mutta alateitse syntyi viimein 4kg poika. Jälkimmäinen synnytys oli helppo ekaan verrattuna. Esikoinen oli sitten taas vauvana "helpompi" kuin pikkusiskonsa, jota kannoin ekat 4kk lähes koko ajan.
Noh, asiaan. Joitakin viikkoja tokan synnytyksen jälkeen vasen pakarani ja vasen puoli alaselästä kipeytyi. Ensimmäiset viikot se oli todella kipeä, enkä voinut juuri varata vasemmalle jalalle painoa. Ajattelin, että kyseessä on jokin ylirasitustila tms johtuen 24h vauvan kantamisesta ja heikosta keskivartalosta. Kipu ei hellittänyt ja viimein menin käymään ensin osteopaatilla. En kuitenkaan saanut siitä apua. Sitten kävin hierojalla ja viimein myös lääkärillä. Lääkäristä sain lähetteen fysioterapiaan ja tulehduskipulääkettä. Tässä kohtaa olin ollut kipeä jo kuukausia. Ft epäili kivun lähteen olevan SI-nivel, joka toimii jotenkin väärin. Fysioterapiasta tuntui aluksi olevan apua tiettyyn pisteeseen saakka. Mutta sitten tyssäsi kun sain samalle alueelle, vasemmalle alaselkään/pakaraan noidannuolen. En kyennyt taas hetkeen oikeen mihinkään muuhun kuin vain lapsista huolehtimiseen. Kokeilin myös jäsenkorjausta, mutta ei sekään tuonut helpotusta.
Nyt kun tätä kirjoitan olen ollut koko ajan kipeä jo yli 8 kuukautta. Alan väsyä henkisesti. Ajatukset mustenevat, pelkään liikkumista, pelkään ettei kukaan voi auttaa, pelkään, että loppuelämä on vaan kipua. Kaikki unelmat ajaa karille. Olen kunnianhimoinen, tai ainakin olin, ja haluaisin äitiyden lisäksi jossain kohtaa myös edistyä urallani ja olla jotain muutakin kuin äiti. Pelkään myös, että minulla on jokin reumaattinen sairaus. Meillä on sitä suvussa paljon.. Toisaalta pelkään, että ikinä ei löydy mitään syytä miksi olen kipeä. Vältän kaikkea ylimääräistä, jotta jaksan huolehtia lapsista hyvin ja jotta heille näkyisi äidin kipu mahdollisimman vähän. Pian olen menossa käymään ortopedillä. Tappelun jälkeen sain sentään lähetteen sinne. Toivoisin, että lantioseutu kuvattaisiin, vaikka tulokset pelottavat.
Onko kellään kokemusta mistään vastaavasta? Synnytyksen jälkeen alkaneista kiputiloista? Kroonistuneesta pakarakivusta? Mikä neuvoksi? Mistä helvetistä tämmönen voi johtua? Miksi mikään ei tunnu auttavan? Ja jos ei kipua saada pois, miten sen kanssa voi elää?
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut molempien raskauksien jälkeen jossain kohtaa ihan järkyttävä toispuoleinen pakarakipu. Ekalla kerralla oli myös selässä, tokalla kerralla vaan pakarassa ja lonkassa. Ainakin jälkimmäinen taisi olla lonkan limapussitulehdus.
Akuutissa vaiheessa tarvittiin paljon lepoa (joo, tosi helppoa, kun pitää kannella vauvaa koko ajan...), venyttelyä ja pari viikkoa buranaa. Sitten kun vähän helppasi, niin jumppaa eli syvien vatsalihasten ja pakaroiden vahvistamista. Mulla lattialla istuminen oli pahinta, se jumitti pakarat, eli ennemmin selällään makoilua lapsen vieressä. Kerhoissa ei ihan kehdannut, mutta siellä auttoi tyyny takamuksen alle.
Toivottavasti syy löytyy ja on jotain kohtuullisella vaivalla parannettavaa!
Mistä sait silloin apua? Kuka neuvoi jumpat ja levot vai oletko alan ihminen itse? Ja kiitos kovasti tsempeistä!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
KipeäÄiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä suvussa reumaa, niin vaatisin kyllä että se tutkittaisiin. Mulla lievä selkärankareuma, joka oireilee pahiten juuri tuona tulehtuneen SI-nivelen aiheuttamana pakarakipuna.
Ootko saanut apua kipuun? Joku lääke? Jumppa? Meillä on suvussa tädillä, enolla ja vaarilla selkärankareuma.
Ap
Jos todella ap kirjoittelet, että noin monella selkärankareumaa suvussa, niin se todellakin kannattaa mainita myös lääkärille.
Siihen on tehokkaat lääkkeet. Biologisella ei edes huomaa sairastavansa.
Joskus myös iso pakaralihas voi olla, niin jumissa, että säteilee selkään ja jalkoihin asti.
Olen maininnut. Mutta koska en herää yöllä kipuun, ei se lääkärin mielestä voi olla reumaa. Ihan paskapuhetta, tiedän ihan jo sen vuoksi että lähipiirissä on tosiaan monta reumaa sairastavaa, että oireet vaihtelevat. Etenkin taudin alkuvaiheessa ennen kuin mitään hoitoa on aloitettu. Enhän minä tiedä onko tämä reuma, mutta ei tiedä lääkärikään. Ei ennen kuin joku suostuu kunnolla minua tutkimaan. Niinkuin aiemmin kirjoitin, maksan sen mri kuvan vaikka omista säästöistä, jos en siihen muuten pääse.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla tuli 2. synnytyksestä reuma.
Minulla heti ensimmäisen jälkeen. Raskaus on iso riski autoimmuunisairauden puhkeamiselle. Oireet alkaa tyypillisesti muutamia viikkoja- joitain kuukausia synnytyksen jälkeen.
Onko ap käynyt reumakokeissa?
Nykyisin on kyllä hyvät lääkkeet. Diagnoosi voisi olla tapauksessasi jopa iso helpotus.
Siis onko edes tulehdusarvoja mitattu?
Mitä jos vaatisit pääsyä reumatologille, toki yksityiselläkin on.
Tuolla sukurasitteella näyttäisi jotenkin ilmiselvältä että viittaisi siihen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piriformissyndrooma tai välevynpullistuma.
Täsmääkö oireet?
https://selkakuntoutus.fi/vaivat-oireet-ja-hoito/alaselan-ja-lantion-al…
Minulla oli vähän vastaavanlainen kipu pakarassa. Varasin ajan kaupungin parhaimmalle fysioterapeutille ja jumppasin puoli tuntia päivässä puoli vuotta. Eli ota selvää kuka on paras FT, lääkärit eivät monestikaan voi näissä auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo CRP on kohonnut, juuri tuollaisia lukemia on autoimmuunisairauksissa.
Vierailija kirjoitti:
KipeäÄiti kirjoitti:
Tällä hetkellä yritän kuntouttaa lantiopohjalihaksia, jos syy olisi siellä ( a Nordic Fit Mama-verkkovalmennusta). En tiedä, tuntuu vähän toivottomalta, mutta ei kai se nyt hallaakaan tee. Jos en tee mitään, tuntuu että kuolen sisältä päin. On yritettävä auttaa itseään miten vain pystyy, ettei vajoaisi kokonaan. Mieheni mukaan alakerta on entisellään, eikä lääkärikään ole siitä mitään vikaa löytänyt kun näytillä olen käynyt. Heikko keskivartalo minulla kyllä on ja kuukausien kivun jälkiltä myös todella kireä.
Ap
Gynekologisessa tutkimuksessa ei näe onko kohtu tulehtunut tai munasarjat. Niiden tulehduskipu säteilee alaselkään, pakaroihin ja reisiin asti. Yleensä se todetaan vasta leikkauksen jälkeen kun joudutaan poistamaan koko kohtu ja ehkäpä munasarjatkin. Jos jälkeiset ei tulleet täydellisenä ulos niin sinne on voinut jäädä jotain mätänemään, joka aiheuttaa tulehduksen.
Tuskin on tässä tapauksessa kyse tästä. Tulehdusarvot olisi enemmän koholla. Ja lisäksi vaikkei noita gyne tutkimuksissa suorastaan näe, niin usein palpoidessa on tunnistettavissa ja usein kohdun suullakin jonka näkee on jonkinlaista ärtyneisyyttä ja ehkä vihertäviä / verensekaisia eritteitäkin joita tulee tulehtuneesta kohdusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikea lääkäri saattaisi olla fysiatri. Magneettikuvaus, mutta myös lonkasta.
Vierailija kirjoitti:
Oikea lääkäri saattaisi olla fysiatri. Magneettikuvaus, mutta myös lonkasta.
Fysiatrille jos jostain saisin lähetteen, menisi ainakin 3 kuukautta ennenkuin pääsisin häntä tapaamaan. Meidän työterveyspalveluihin kun ei kuulu fysiatrian erikoislääkäri. Ortopedia kyllä jostain syystä.. Joten siitä on kai aloitettava.
Jos otetaan lannerangan MRI niin eikö siinä näy myös lonkat?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KipeäÄiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla tuli 2. synnytyksestä reuma.
Miten oireilit?
Ap
Ihan ensimmäisenä alkoi sormien niveliä ja ranteita "vihlomaan", voimat meni pois sormista ja ranteista niin, etten saanut välillä edes maitotölkkiä avattua. Sitten jalkojen paleleminen, ja nyt on tullut vielä iskias. Tosin en tiedä johtuuko iskias tasan tuosta.
KipeäÄiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut molempien raskauksien jälkeen jossain kohtaa ihan järkyttävä toispuoleinen pakarakipu. Ekalla kerralla oli myös selässä, tokalla kerralla vaan pakarassa ja lonkassa. Ainakin jälkimmäinen taisi olla lonkan limapussitulehdus.
Akuutissa vaiheessa tarvittiin paljon lepoa (joo, tosi helppoa, kun pitää kannella vauvaa koko ajan...), venyttelyä ja pari viikkoa buranaa. Sitten kun vähän helppasi, niin jumppaa eli syvien vatsalihasten ja pakaroiden vahvistamista. Mulla lattialla istuminen oli pahinta, se jumitti pakarat, eli ennemmin selällään makoilua lapsen vieressä. Kerhoissa ei ihan kehdannut, mutta siellä auttoi tyyny takamuksen alle.
Toivottavasti syy löytyy ja on jotain kohtuullisella vaivalla parannettavaa!
Mistä sait silloin apua? Kuka neuvoi jumpat ja levot vai oletko alan ihminen itse? Ja kiitos kovasti tsempeistä!
Ap
Mulla on ollut selkäkipuja ja SI-nivelen kanssa haastetta jo ennen raskauksia, joten jumppaohjeet oli tuttuja. Selkäkanava on tosi hyvä samoin erilaiset dynaamiset venyttelyt. Ekalla kerralla onnistuin itse hoitamaan itseni, käytin lämpöä ym. apuna.
Lonkkaongelmista mulla ei ole aiempaa kokemusta, mutta pääsin kokeneelle fyssarille tk:n kautta. Siellä suljettiin vakavammat jutut pois (haastatteli tosi tarkkaan, halusi nähdä eri liikkeitä) ja antoi jumppaohjeet. Tosin fyssarikaan ei tainnut huomata, kuinka paha tilanne on, koska käski vaan jumpata. Parissa päivässä sain itseni lähes liikuntakyvyttömäksi. Kokeilin tuttuja juttuja kuten saunaa, se helpotti hetkeksi. Sitten googlailin, löysin lonkan bursiitin/limapussin tulehduksen ja opin, että tarvitaan kylmää (ei lämpöä), lepoa (ei kävelyä) ja HYVIN varovaista venytelyä + tarvittaessa jopa kuukausi buranaa. Eli ihan eri juttuja kuin yleensä selkäkivun hoidossa (paitsi buranaa molemmissa).
Nykyään tuota lepoa ei meinaa ohjeistaa kyllä kukaan. Noidannuolestakin vaan sanotaan, että liikkeelle heti. Yrityksen ja erehdyksen kautta olen oppinut, että lepoakin tarvitaan.
Sänky kannattaa muuten tsekata, sillä on iso merkitys selkä- ja lonkkavaivoissa. Ja mulla oli toi sama, että aamulla ei meinannut saada varattua jalalle, mutta se vetreytyi päivän mittaan. Mulla tosiaan tilanne parani nopeasti, kun aloin lihasvaivan sijaan hoitamaan tulehdusta. Eli uskon sulla olevan joku tulehdus siellä, ihan kuten itsekin mietit. Hyvä, että vaadit tutkimukset, johan tuo epävarmuuskin tekee paranemisesta mahdotonta ja reuma on tosi tärkeä saada suljettua varmuudella pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KipeäÄiti kirjoitti:
Kyllä minulla on ylipainoa jonkin verran, mutta samankokoinen olen ollut aina. En ole mitenkään sairaalloisen lihava, joskin olen kyllä tietoinen, että ylipaino pahentaa tällaisia oireita helposti ja siksi pudotankin painoa. Vaikka nyt ei ole kauhean aktiivisesti tarvinnut pudottaa, kun tuntuu putoavan ihan itsestään, kun ei kauheasti ruokahalua ole.
Ja toiselle kommentoijalle. Minulla ei ole terävää säteilykipua, joka ainakin ft mukaan olisi tyypillistä välilevypullistumalle. Kipuni on syvää pakara-alueen kipua, jonka lähdettä on vaikea sormella osoittaa. Se heijastelee kyllä takareiteen ja joskus alemmaskin. Ja tuntuu myös nivusessa ja alavatsan puolella. Pitkät kävelyt pahentavat, mutta toisaalta myös liikkumattomuus.
Jos en saa apua terveydenhuollosta, maksan sitten MRI kuvan itse. Johan tässä on satoja euroja avunetsintään jo laitettu. Maksaisin vaikka joka pennin, joka minulta löytyy jos sillä pääsen kivusta eroon.
AP
Toivottavasti et seiso ja kanna lasta ns. lonkan päällä eli seisot jatkuvasti toispuoleisesti ja kierossa. Ystäväni harrasti tätä ja kivut olivat älyttömiä ja kuvailemasi kaltaisia. Sai apua roikkumalla ja venyttelemällä selkäkipissä mutta se lonkalle varaaminen piti opetella lopettamaan sillä kivut palasivat aina hetken helpotuksen jälkeen.
En väitä, että sulla olis välilevyn pullistuma, mutta kerron oman tarinan jos saisit siitä jotain vertaistukea tai toivoa. Mulla reilu vuosi ekan synnytyksestä alkoi hirveä alaselkä/pakarakipu, joka säteili takareiteen ja lopulta pohkeeseen asti. Illat oli pahimpia. Kipu oli "sähköisku" tietyissä liikkeissä (eteenpäintaivutus pahin), mutta lopulta sattui ihan jatkuvasti ja kipu oli sellaista "pehmeää", tykyttävää. En saanut nukuttua kunnolla.
Tätä jatkui pitkään, ja kävin parilla fysioterapeutilla, hierojalla, jäsenkorjauksessa.. mikään ei auttanut ja itkin päivittäin, että tällaiseksiko mä nyt jäin. Lopulta maksoin itse magneettikuvauksen ja sieltä löytyi välilevyn pullistuma.
Löysin somen kautta hyvän fysioterapeutin, jonka kanssa saatiin selkä oireettomaksi. Voimatreeniä kahvakuulalla, selän ja jalkojen, pakaran vahvistusta yhden jalan liikkeillä.
Älä siis heitä toivoa vielä, magneettikuvaus saattaa antaa lisätietoa sun ongelmista.
Äh, kävi ajatusvirhe, mulla siis aamut just oli pahimpia, ei illat. Aamuisin en meinannut saada sukkia jalkaan.
Tervetuloa selkävaivaisten klubiin
Juuri iskias ja välilevyn pullistuma antaa järkkyä pakarakipua
Mulla tuli toisen lapsen syntymän jälkeen tollasta kipua, poika oli 4kg mutta synnytys oli helppo. Lapsen ollessa noin 6-8kk alko jäätävä perskannikkaa riipova kipu joka oli pahinta kun istui vessanpöntöllä. Meni ajan kanssa ohi mutta kyllä valu tippa linssistä vessaillessa. Iskias se tietääkseni oli.
Onko Piriformis tutkittu? Googlaa sen venyttely, oireet täsmäävät.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos kommentista! Vähän tähän tapaan olen kai yrittänytkin edetä. Kokeillut kaikki konservatiiviset hoitomuodot läpi ja nyt ollaan sitten menossa sinne erikoislääkärille. Tulen hulluksi jos en tee jotain. Ja kyllä, olen nuori vielä, enkä saata uskoa että se, että halusin äidiksi vie minulta terveyden.. Julkisella puolella valitettavasti äidin vaivoista piut paut välitetään sen jälkeen kun lapsi on syntynyt, joten ei sieltä minulle apua löydy. En ole kai "tarpeeksi kipeä" sitten kuitenkaan vaikka olen kipeä koko ajan. Uskomatonta, mutta totta.
Ap