Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset ei enää pariudu?
Kommentit (2819)
Ei uskalla. Olen onnistunut saamaan kahdesti perääni uhkaavan stalkkeri. Toinen ravintolasta: tutun tuttu selvitti yhteystietosi ja alkoi väijyä. Ja toisen työn kautta: oli asiakkaana ja tulkitsi tavallisen asiakaskeskustelun niin että alkoi seurailemaan eikä ymmärtänyt sanaa ei. Näiden kahden säikäyttämänä olen muuttanut ulkonäköä niin, että kukaan ei varmasti kiinnitä huomiota enkä juuri käy missään. Haluan vain olla turvassa ja pelkäämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata tähän kuin omasta puolestani. Mulle oikeastaan ainoa mahdollisuus tavata kumppani on joku tinderin kaltainen deittisovellus, ja hetken sitä kokeilleena totesin, että ei ole ollenkaan mun juttu. Näennäisesti hyvä matchejä sieltä saa, mutta ei niillä tee mitään jos se ihminen on todellisuudessa jotain ihan muuta. Koko sovellus täynnä tavalla tai toisella negatiivisia yllätyksiä.
Välillä joku tulee kyselemään treffeille livenä, mutta tyypillisesti nämä miehet ovat täysin eri paria kanssani. En voisi kiinnostua missään olosuhteissa.
Lyhyesti siis, pariutuminen on osoittanut minulle mahdottomaksi, joten näillä mennään.
Mullakin miehenä ainut realistinen mahdollisuus pariutua on eri nettideittisovellukset, mutta miehenä niissä erottuminen ja treffeille pääsy on tuskan takana. Treffeille pääsee harvemmin kuin kerran kuukaudessa vaikka yrittäisi kaikkensa. Ja vaikka treffeillä pääsisi niin lopputuloksena "ei kemiaa", "ei kipinää" naisen puolelta.
Livenä treffeille kysyminen vaatisi todella selvät merkit naiselta, että hän voisi olla kiinnostunut.
Itse taas miesten profiileja selatessani ajattelin, että miehen nimenomaan olisi todella helppo erottua sieltä joukosta edukseen, mikäli niin haluaisi. Ja keskustelussa on vielä helpompi erottua, siellä kun on älyttömän vähän keskustelutaitoista porukkaa. Ainakaan itseäni ei kiinnosta mikään yksipuolinen viestittely, jossa tuntuu kuin olisin haastattelijan roolissa, eikä minun asiani kiinnosta miestä paskan vertaa.
-edellinen
Tämä!! Jämämiehet voivat aivan hyvin olla perussiistejä, työssäkäyviä ja jopa ihan hyvätuloisia ja hyvännäköisiä MUTTA jos ei ole kykyä keskustella tai jos on muuten vain aivan helvetin tylsä ja arkinen tyyppi niin hyvillä puolilla ei ole paljon merkitystä. Tylsän ihmisen seurassa elämä valuu hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten vaatimukset vaikuttavat kohtuuttomilta. Miehen pitäisi olla disney-prinssi, joka räjäyttää sukat pois jaloista heti 1.treffeillä tai muuten ei ole kemiaa.
No ei itse asiassa pitäisi. Jos on yhtään kehuskeleva tai liian lipevä/kehuva niin kyllä siinä hälytyskellot soivat ja lujaa. Tavallinen, normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen kykenevä mies riittää vallan hyvin.
Nykyisin vain komeimpien miesten kannattaa käydä treffeillä, koska he pääsevät kyntää peltoa melkein joka ensitreffeillä. Rumien miesten ei kannata käydä ollenkaan treffeillä, koska niistä ei kuitenkaan irtoa mitään. Rahaa ja aikaa vain menee hukkaan.
Sinun pariutumisesi esteenä on asennevamma ja ilmeinen vuorovaikutustaitoja puute. Deittailu ei ole mikään seksipalvelu. Vedä käteen.
Olen tehnyt analyysin tästä asiasta. Rumien ja tavismiesten ei kannata käydä treffeillä, koska tulokset ovat lähellä nollaa. Vain komeimmat miehet käyvät treffeillä, koska he saavat treffeillä tuloksia aikaan, mutta eivät halua kuitenkaan sitoutua.
Mistä päättelet etteivät komeat miehet halua sitoutua? Oman kokemukseni mukaan juuri ne komeammat yleensä haluavat sitoutua. Ovat yleensä myös älykkäämpiä kuin nuo vähemmän komeat ja heillä on terveemmät elämäntavat. Haluavat myös kantaa vastuuta läheisistään (vaimo, lapset ja muut läheiset). Sinänsä aika mielenkiintoista.
Sama kokemus minulla. Komeat miehet pysyvät tyytyväisinä naimisissa, heillä on tyytyväiset vaimot ja harrastavat urheilua. Olen tätä nyt katsellut luokkakavereita 40 vuotta. Älykkäitä miehiä hyvistä perheistä.
Saman huomannut. Naapurustossa asuu kauniita ja komeita ihmisiä, hyvät koulutukset, lapset harrastavat, suhde kestää. Joitain syrjähyppyjä toki varmasti on. Sen sijaan lapsuudenkylill kun käy niin paljon on ylipainoisia yksinhuoltajia ja alkoholisoituneita miehiä. Jotkut saattavat olla neljättä kertaa naimisissa ja ero jonkin känniperseilyn jälkeen. Matti ja Mervi -tyyliin. Hyvä kun väliinputoajasinkut eivät kelpaa edes toisilleen.
Se on juurikin näin.Aina puhutaan yksinäisyydestä eikä koskaan meistä jotka ovat valinneet yksin elämisen ja nauttii siitä.
Kaikki tuijottaa kännykkää, eikä juttele tuntemattomille. No ei se yleistä ollut ennenkään, mutta nyt sekin vähä sosiaalisuus on loppu.
Esim. omat teinit makaa kaiken vapaa-ajan sängyssä mobiilin kanssa. Itse olin 15-20 vuotiaana aina jossain ulkona menossa ja tyttöjä "etsimässä". Tanssipaikat, nuorisotalot, kavereiden bileet ym. Tämä siis -80 luvulla. En ymmärrä nykynuoria, jotka eivät hakeudu muiden kanssa live kontakteihin.
Some ym. media luo käsityksen täydellisestä rakkaudesta ja suhteesta. Jos täydellistä ei löydy, niin sitten ei pariuduta. Mutta totuus on, että täydellistä ei ole olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisiä pariutuu ihan koko ajan. En ymmärrä tätä ruikutusta. Omat eronneet työkaverini ovat käytännössä kaikki löytäneet uuden kumppanin viimeistään muutaman vuoden kuluessa erosta (sekä miehet että naiset, kaikki keski-ikäisiä niin kuin uudet kumppaninsakin). Osa on löytänyt suhteen Tinderistä, osa irl yhteyksistä (työ, harrastukset, yhteiset tuttavat ym.). Muutama jopa baarista.
Itse olen ikisinkku omasta valinnasta (en käy baareissa, en ole Tinderissä, en etsi seuraa), mutta en tunnista ollenkaan Vauva-palstan valitusvirttä pariutumisen mahdottomuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Koska pimsaa saa muutenkin. Vuosisatoja tämä oli miesten ainoa syy ottaa nainen huollettavaksi.
Ja edelleen moni "pitää" naisista vain värkin takia. Siksipä moni meistä naisista pärjää yksinkin. Sitten kun opitte arvostamaan meitä muullakin tavalla niin voimme pariutumista harkita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
rakastunut898 kirjoitti:
Minä olen vastarakastunut nainen. Rakastuin virolaiseen kovasti töitä paiskivaan, mustan huumorin omaavaan iloiseen mieheen. Ei ole rikas ja vähän hurjan näköinenkin mutta sängyssä mestari ja todella suuri sydän. Auttaa aina kun voi ja kätevä käsistään korjailemaan kaikkea. En päästä irti tästä aarteesta. Tekisin vaikka mitä tuon miehen vuoksi.
No hyvä että on hyvä sängyssä. Sehän se on naisille parisuhteessa se tärkein.
Uranaisille tärkeintä kotitöiden tasan jakautuminen.
Uranaisille taitaa tärkeintä olla se oman uran eteneminen. Tiedän muutaman sellaisen. Työpaikkaa vaihdetaan vähintään parin vuoden välein, muulla ei ole merkitystä. Perheelle ei ole aikaa tai sitten ei löydy ns. "oman tasoista" seuraa.
En ole uranainen, työskentelen järjestösektorilla eikä se todellakaan ole tunnettu urakehityksestä tai huimista palkoista. Mutta todellakin olen kiinnostunut tulevasta eläkkeestäni ja siksi haluan tehdä työtä, joka paitsi kiinnostaa ja on arvojeni mukaista niin myös tarjoaa edes kohtuullisen palkan.
Rakastuin mieheen, joka asuu pikkupaikkakunnalla. Ensimmäiset vuodet seurustelimme ollen etäsuhteessa, sitten muutin hänen luokseen. Omalla kohdallani se tarkoitti, että minun piti vaihtaa työpaikkaan, jossa etenemismahdollisuudet olivat (ovat) täysin mahdottomat; palkkani putosi 300 e/kk, menetin lounas- ja virikesetelin; nykyisessä työssä ei ole mahdollista päästä opintomatkoille ulkomaille eikä kehittyä osaajana.
Eli joo, vaihdoin työpaikkaa mutta nimenomaan siksi, kun muulla(kin) kuin työllä oli merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska pimsaa saa muutenkin. Vuosisatoja tämä oli miesten ainoa syy ottaa nainen huollettavaksi.
Ja edelleen moni "pitää" naisista vain värkin takia. Siksipä moni meistä naisista pärjää yksinkin. Sitten kun opitte arvostamaan meitä muullakin tavalla niin voimme pariutumista harkita.
Arvostusta saa kun tekee paljon pitkäjänteistä työtä saavuttaakseen jotain vaikeasti saavutettavaa.
Arvostusta EI saa vain olemalla olemassa ja omaamalla tietyn sukupuolen.
Valitettavasti on paljon vätysnaisia, joissa ei ole mitään muuta kuin se yksi asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nettideittailuhan se on syynä siihen että ihmiset ei pariudu. Siellä on aikaa syynätä ja kandidaatteja loputtomiin mikä on erityisesti naisille liikaa. Kriteerit kohoavat mahdottomiksi. Lisäksi moni nainen kukkuu Tindereissä sun muissa samaan tapaan kuin facebookissa. Erityisesti eronneet tuntuu vain keräilevän mätsejä, hivelee kai rikkoutunutta itsetuntoa. Kiva peli, vähän kuin kiiltokuvien keräily.
Omat tinderkokeilut päättyi kun sain tykkäyksiä vain aivan kaameilta daameilta. Teki mieli laittaa viestiä että oletko tosissasi?? Olen näet komeaksikin sanottu, koulutettu ja hoikka. Palasin vanhankansan yökerhoiluun ja siellähän se juttu luisti yhden jos toisenkin naikkosen kanssa. Fyysistä läsnäoloa ei korvaa mikään. Tuntuu oikeastaan käsittämättömältä että niin monivivahteista asiaa kuin flirtti joku kuvitteli korvaavansa kännykän ruudulla!!
Höpö höpö. Valtaosa naisista ei koskaan edes ole Tinderissä, siellä asuvat vain epätoivoiset miehet. Toisekseen ihmiset pariutuvat kyllä, ja kannattaa vaihtaa kaveripiiriä jos se koostuu niistä joille parisuhde on jotenkin ylivoimainen konteksti.
Ja että äiti haukkuu komeaksi, ei vielä tee tuosta yökerhosadusta totta. Oikeasti noloa keksiä täällä jotakin naismenestystä, keulia äitinsä ikäisille naisille jostakin yökerhomenestyksestä.
Sinä "äitinsä ikäinen" se olet kyllä joka ainoassa ketjussa toistamassa tuota samaa. Olet aina sanomassa, miten vain epätoivoiset ovat Tinderissä, mutta mitään muuta realistista vaihtoehtoa et keksi pariutumispaikaksi. Varsinkaan ikäisillesi miehille ja naisille. Keksit satuja, missä "missä tahansa" voi lähestyä potentiaalista kumppania ja kuin sadussa löytää partnereita sieltä ja täältä.
Tuo en ollut minä, jos minuun viittasit (muistutan usein siitä, että olette tällä palstalla äitienne ikäisten naisten seurassa). En ollut eilisiltana palstalla. Ja olen lukuisia kertoja ehdottanut, että kannattaisi olla aktiivinen ja tutustua ihmisiin, kaiken ikäisiin, näköisiin ja sukupuolisiin ihmisiin. Mitä laajemmat sosiaaliset verkostot, sitä helpommin ne laajenevat entisestään ja sitä todennäköisemmin sitä kautta tapaa kiinnostavia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Keskivertotyypit pariutuvat yhä aivan normaalisti, kuten ihan katukuvasta voi nähdä. Inceljankkaajien on ihan turha koneidensa ääreltä valittaa etteivät tavalliset miehet saa kumppania, menkää vaikka töihin ja jutelkaa kahvihuoneessa tyyppien kanssa niin tippuu ämpäri päästä. Jonkin verran on kohtaanto-ongelmaa joka aiheuttaa sen että koulutetuilla naisilla ja maaseudulla asuvilla miehillä taitaa olla hieman vaikeampaa löytää kumppani, naiset kun kerääntyvät yliopistokaupunkeihin, miehet jäävät maalle. Lisäksi se että kumppani ei ole nykyään aivan pakollinen ellei lapsia halua (aika harvan ensisijainen valinta on tehdä yksin) vaikuttaa varmasti sekä motivaatioon hakea että siihen mitä kriteereitä kumppanille on. Jos kumppani jää löytymättä opintojen tms kautta nuorenpana, se voi myös olla vähän vaikeaa vanhempana ulkonäköperusteisissa deittipalveluissa, jos on kovin vaatimattoman näköinen.
Itse en löytänyt uutta kumppania kun pitkä nuoruuden suhde kariutui, olen aika vaatimattoman näköinen nainen. Onneksi se on nykyään ihan OK.
Haukut muita inceleiksi kun itse et löydä ketään. Kannattaisiko katsoa peiliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin syy on se, kun nykynaiset on poispilattuja nirppanokkia jotka kuvittelevat olevansa pomoja tai jopa prinsessoja. Samaan aikaan nykymiehistä on tullut äitien paapomia nysväreitä ja feministejä. Onneksi olen jo itse niin vanha, että näen tämän ikävän kehityskaaren ja voin todellakin tämän kertoa. Meitä vanhanajan kasvatuksen antaneita boomereita saatetaan kauhistella, mutta omaa jälkikasvuani katsellessa voin olla tyytyväinen kun ainakin meillä pojista tuli miehiä ja tytöistä naisia, eikä kenenkään ulkopuolisen tarvitse "olettaa" heistä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska pimsaa saa muutenkin. Vuosisatoja tämä oli miesten ainoa syy ottaa nainen huollettavaksi.
Ja edelleen moni "pitää" naisista vain värkin takia. Siksipä moni meistä naisista pärjää yksinkin. Sitten kun opitte arvostamaan meitä muullakin tavalla niin voimme pariutumista harkita.
Arvostusta saa kun tekee paljon pitkäjänteistä työtä saavuttaakseen jotain vaikeasti saavutettavaa.
Arvostusta EI saa vain olemalla olemassa ja omaamalla tietyn sukupuolen.
Valitettavasti on paljon vätysnaisia, joissa ei ole mitään muuta kuin se yksi asia.
Valtaosa miehistäkään ei tee paljon pitkäjänteistä työtä saavuttaakseen jotain vaikeasti saavutettavaa.
Mutta mielestäsi siis on ihan ok olla arvostamatta kumppaniaan? Mies on ihan tyytyväinen ja sinut asian kanssa, vaikka puoliso ei yhtään arvosta häntä? Et taida olla (koskaan ollut) parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään mielummin yksin jos ei löydä täydellistä.
En nyt sinänsä tiedä onko tuossa mitään väärää.. Itse ainakin olen mielummin yksin, kuin sellaisen kanssa joka ei sytytä haluja ja/tai on jollain mittarilla ärsyttävä/itselle sopimaton.
Juurikin "tyytymällä" saadaan pystyyn kuolleita suhteita ja rikkinäisiä perheitä. Mennään yhteen pääasiassa siksi että "on joku" ja/tai "pitää perustaa perhe".
Ei tietenkään pidä tyytyä, mutta kriteereiden täytyy olla realistiset.
Esim. yksi tuttuni on sinkku ja on kertonut, että etsii pitkää ja komeaa feministimiestä, joka on vegaani ja ei halua lapsia. Miehen myös pitää olla mieluiten ulkomaalainen sekä raivoraitis, ei mitään päihteitä missään tilaisuudessa. Tuttuni on myös sitä mieltä, että miehen täytyy elättää nainen.
Tämä kyseinen tuttuni valittaa koko ajan yksinäisyyttään ja ihmettelee, kun ei löydä miestä.Miksi täytyisi? Epärealistisista odotuksista kärsii vain hän itse, jos kärsii. Mitä ne sinun napaasi kaivaa?
Kuulostaa tosiaan epärealistiselta, että feministimies elättäisi naista. Eiköhän feministimiehet ole juurikin itsenäisten naisten perään. Joten noilla odotuksilla ollaan kyllä heikoilla. Pitäisi olla jonkinlainen yhtenäinen arvorakennelma ja etsiä siihen sopivaa kumppania.
Ps. Taidankin lähteä etsimään metsästystä harrastavaa vegaanimiestä itselleni. Koska tykkään miehekkäistä miehistä.
En halua ilkeää anoppia ja nykyajan miehet on nössöjä, jotka ei uskalla sanoa äideilleen, että ole hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska pimsaa saa muutenkin. Vuosisatoja tämä oli miesten ainoa syy ottaa nainen huollettavaksi.
Ja edelleen moni "pitää" naisista vain värkin takia. Siksipä moni meistä naisista pärjää yksinkin. Sitten kun opitte arvostamaan meitä muullakin tavalla niin voimme pariutumista harkita.
Arvostusta saa kun tekee paljon pitkäjänteistä työtä saavuttaakseen jotain vaikeasti saavutettavaa.
Arvostusta EI saa vain olemalla olemassa ja omaamalla tietyn sukupuolen.
Valitettavasti on paljon vätysnaisia, joissa ei ole mitään muuta kuin se yksi asia.
Normaali ihminen arvostaa lähtökohtaisesti muita ihmisiä, olivat nämä mitä sukupuolta tahansa.
Nyt puhuttiin arvostuksesta parisuhdemielessä. Käykö sinulle siis parisuhteeseen kuka vain, kunhan on ihminen?
Pappa kirjoitti:
Suurin syy on se, kun nykynaiset on poispilattuja nirppanokkia jotka kuvittelevat olevansa pomoja tai jopa prinsessoja. Samaan aikaan nykymiehistä on tullut äitien paapomia nysväreitä ja feministejä. Onneksi olen jo itse niin vanha, että näen tämän ikävän kehityskaaren ja voin todellakin tämän kertoa. Meitä vanhanajan kasvatuksen antaneita boomereita saatetaan kauhistella, mutta omaa jälkikasvuani katsellessa voin olla tyytyväinen kun ainakin meillä pojista tuli miehiä ja tytöistä naisia, eikä kenenkään ulkopuolisen tarvitse "olettaa" heistä mitään.
Katselin eilen Flinkkilän ym. keskusteluohjelmaa, jossa kaksi nuorta perinteisten oletusten ulkopuolelle asettuvaa aikuista kertoi kokemuksistaan ja näkemyksistään. Miten viisasta puhetta ja ihania ihmisiä. Olisin mummona heistä erittäin ylpeä, kuten muistakin lapsenlapsistani. Ihmisyys kaikessa monimuotoisuudessaan on ihmeellistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nettideittailuhan se on syynä siihen että ihmiset ei pariudu. Siellä on aikaa syynätä ja kandidaatteja loputtomiin mikä on erityisesti naisille liikaa. Kriteerit kohoavat mahdottomiksi. Lisäksi moni nainen kukkuu Tindereissä sun muissa samaan tapaan kuin facebookissa. Erityisesti eronneet tuntuu vain keräilevän mätsejä, hivelee kai rikkoutunutta itsetuntoa. Kiva peli, vähän kuin kiiltokuvien keräily.
Omat tinderkokeilut päättyi kun sain tykkäyksiä vain aivan kaameilta daameilta. Teki mieli laittaa viestiä että oletko tosissasi?? Olen näet komeaksikin sanottu, koulutettu ja hoikka. Palasin vanhankansan yökerhoiluun ja siellähän se juttu luisti yhden jos toisenkin naikkosen kanssa. Fyysistä läsnäoloa ei korvaa mikään. Tuntuu oikeastaan käsittämättömältä että niin monivivahteista asiaa kuin flirtti joku kuvitteli korvaavansa kännykän ruudulla!!
Höpö höpö. Valtaosa naisista ei koskaan edes ole Tinderissä, siellä asuvat vain epätoivoiset miehet. Toisekseen ihmiset pariutuvat kyllä, ja kannattaa vaihtaa kaveripiiriä jos se koostuu niistä joille parisuhde on jotenkin ylivoimainen konteksti.
Ja että äiti haukkuu komeaksi, ei vielä tee tuosta yökerhosadusta totta. Oikeasti noloa keksiä täällä jotakin naismenestystä, keulia äitinsä ikäisille naisille jostakin yökerhomenestyksestä.
Kaikki sinkkunaisethan siellä Tinderissä on. Eikä ollut äiti vaan ihan muut naiset. Eikä mun tartte mitään keksiä kun olen viiskymppinen menestynyt mies jolla on kolme aikuista lastakin.
Pappa kirjoitti:
Suurin syy on se, kun nykynaiset on poispilattuja nirppanokkia jotka kuvittelevat olevansa pomoja tai jopa prinsessoja. Samaan aikaan nykymiehistä on tullut äitien paapomia nysväreitä ja feministejä. Onneksi olen jo itse niin vanha, että näen tämän ikävän kehityskaaren ja voin todellakin tämän kertoa. Meitä vanhanajan kasvatuksen antaneita boomereita saatetaan kauhistella, mutta omaa jälkikasvuani katsellessa voin olla tyytyväinen kun ainakin meillä pojista tuli miehiä ja tytöistä naisia, eikä kenenkään ulkopuolisen tarvitse "olettaa" heistä mitään.
Eli olet syntynyt 1945-1950? Todellakin pappa.
Jo edesmennyt isäni suri viimeiset vuotensa sitä että miehillä ei ole nykyään mitään kunniaa että naiset ovat vastuullisia ja tekeviä kuten aina mutta miehet aivan onnettomia.
Ja silti tällä palstalla naiset jaksavat vain tyrmätä ajatuksen, että miehen kannattaisi tehdä ulkonäön eteen kaikkensa, jotta naisten saaminen oli mahdollisimman helppoa.