Miksi ihmiset ei enää pariudu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten rumuus. Kun suurin osa naisista on läskejä, niin miehet haluaa niitä harvoja hoikkia naisia.

Miehet ovat kaikissa ikäluokissa läskimplä.

Ja tämä entisestään vahvistaa miksi ei pariuduta. Miehet ei pidä läskeistä naisista ja naiset ei pidä läskeistä miehistä.

Muistathan, että miehen kohdalla pelkkä hoikkuus ei riitä. Sieltä vähäisen rasvan alta on erotuttava myös lihakset ja hiukset on oltava päässä. Ja kun lihakset eivät erotu, niin nainen ei saa sitä toivomaansa kemiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vaikeaa ainakin naisena pariutua, kun toisen päätarkoitus on pelkkä itsensä tyydyttäminen. Jos ei saa, naristaan.

Hetkeäkään ei mietitä, miksi toinen osapuoli ei halua. Auttaako syyttely?

Miehet jos oppisivat yhden ainoan asian. Nainen haluaa seksiä, jos se on tarpeeksi hyvää. Kurkistus peiliin, pöksyyn ja omaan toimintaan aloittaa suhteen parantamisen.

Pornon tilalle on hyvä ottaa keskustelu kumppanin kanssa ja lukea vaikka joku oikea opas, miten tulee toimia. Terapeuttejakin löytyy.

Jos tärkeintä on aina vaan sen oman tarpeen tyydyttäminen, niin eikö voi käyttää kättä? Jos vaihtelua haluaa, niin vaihtaa kättä tai ostaa näppylähanskat.

Siinä vaiheessa kun on valmis kasvamaan aikuiseksi ja huomioimaan myös toisen tarpeet, on valmis mielestäni vasta oikeasti parisuhteeseen.

Tämä tarkoittaa sitä, että kuuntelee toista. Se mikä toiselle ei käy, niin se ei käy. Jos mies haluaa painaa kakkoseen, niin pitäisikö sen olla enemmän ok, kuin se, että nainen haluaa miehen roikkuvan sisäkön vaatteissa amppelista suuseksin aikana?

Ja miehille pikkuvinkki. Kuumin esileikki voi naiselle olla se siivottu keittiö, kun väsyneenä sieltä kamarista lapsien nukuttamiselta joutaa. Ensin läheisyyttä ja hellyyttä, sitten vasta enemmän. Ja lopulta unta sylikkäin. Aina ei tarvitse mitään armotonta sooloilua.

"Kurkistus pöksyyn" "Kuumin esileikki siivottu keittiö, kun väsyneenä tulee kamarista"

Nuo lauseet ja 50-luvun sanat saisivat lämpiämään lähinnä puurokattilan.

Joo samaa katsoin, ihan käsittämätön asenne. Ei seksin pitäisi olla mikään palkinto kotitöistä. Tuollainen ajattelu paljastaa, että aito halu on ihan vieras käsite.

En itse löydä kohtaa "palkinto kotitöistä". Ymmärsin, että jos toinen on hoitanut illan lapsia ja laittanut nukkumaan, niin se, ettei yliväsyneenä tarvitse enää siivota keittiötä, antaa senkin ajan sen aidon halun tyydyttämiselle.

Siinäkään tapauksessa siivottu keittiö ei ole esileikki. Kotitöiden reilu jakaminen pikemminkin on vain osa toimivaa parisuhdetta, ja toimiva parisuhde on hyvä alusta toimivalle seksielämälle, mutta silti toimivassa seksielämässäkin esileikki on jotain ihan muuta kuin vain se, että kumpikin teki osuutensa kotitöistä.

Melkko jyrkästi ilmaiset. Entä, jos se onkin joillekin se kipinä? Eiköhän jokainen pari saa elää tavallaan, tuskin se sinulta on pois.

No, oikeassa toki olet. Jokainenhan saa päättää ihan itse asiansa, ja on ihan ok saada kipinä ja kiihottua vaikka siivotusta keittiöstä. Ehkä tuon kommenttini voikin lukea vastaukseksi yleistettävää ohjetta vastaan - koska kaikille naisille se ei todellakaan päde, että seksihalut nousevat vain, kun mies siivoaa. Huonossa tapauksessa miehet luulevat, että tekemällä osuutensa kotitöistä, voi sitten keskittyä seksissä vain itseensä, kun nainenhan on jo "hoideltu". Ja suurimmassa osassa tapauksia se ei mene näin.

Mikä muuttuu? Moni mies keskittyy lopulta kuitenkin seksissä vain itseensä. Jos mahdollisesti saa samaan hintaan siivouksen, niin kukapa ei ottaisi... :D

No itse en jatkaisi suhdetta ja muuttaisi yhteen miehen kanssa, joka keskittyy seksissä vain itseensä. Eihän tuo edes ole naisen kannalta mikään hyvä diili, koska ihan yhtä lailla mies hyötyy siitä, että kotityöt jaetaan - yksin asuessa tekisi 100%, yhdessä asuessa puolet. Ja nytkö sitten vain mies saisi siihen kaupan päälle seksuaalisen tyydytyksen ja naisen pitäisi pitää tätä jonain win-win-tilanteena???

Juuri näin. Minusta lähtöoletus on se, että seksi on nautinnollista JA kotityöt jaetaan. Muuten koko suhde on aika turha.

Jos kotityöt jaetaan vaadittava määrä päätetään yhdessä eikö pelkästään yksin naisen toimesta ja elämän kulut jaetaan

Ja jos toivottavassa kodin siisteystasossa/sen ylläpitämiseen vaadittavassa kotitöiden määrässä on osapuolten kokemusten välillä suuria eroja, suhdetta ei kannata aloittaa. Eli sinkkuus jatkuu ja saa jatkossakin siivota vain omat jäljet.

Uranaiset pelaavat itsensä ulos parisuhdemarkkoilta noilla siivousvaatimuksilla, koska löytyy paljon naisia, jotka suostuvat siivoamaan suurimman osan. He vievät parhaat miehet.

En tiedä millä planeetalla naisen siivousinnolla tai ruoanlaittohaluilla on MITÄÄN tekemistä pariutumisen kanssa.

Meillä yhdessä perheenä viikkosiivotaan, pyykkiä pesee se joka ehtii, ruokaa laittavat molemmat, kaupassa käy se joka ehtii. Pitkässä juoksussa suunnilleen puoliksi.

Väitätkö nyt oikeasti että jossakin on miehiä/naisia, jotka yhteisessä taloudessa makoilevat koko viikon, toisen juostessa ja tehdessä kaiken? Ja se olisi ikäänkuin hyvä ja toivottu asia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vaikeaa ainakin naisena pariutua, kun toisen päätarkoitus on pelkkä itsensä tyydyttäminen. Jos ei saa, naristaan.

Hetkeäkään ei mietitä, miksi toinen osapuoli ei halua. Auttaako syyttely?

Miehet jos oppisivat yhden ainoan asian. Nainen haluaa seksiä, jos se on tarpeeksi hyvää. Kurkistus peiliin, pöksyyn ja omaan toimintaan aloittaa suhteen parantamisen.

Pornon tilalle on hyvä ottaa keskustelu kumppanin kanssa ja lukea vaikka joku oikea opas, miten tulee toimia. Terapeuttejakin löytyy.

Jos tärkeintä on aina vaan sen oman tarpeen tyydyttäminen, niin eikö voi käyttää kättä? Jos vaihtelua haluaa, niin vaihtaa kättä tai ostaa näppylähanskat.

Siinä vaiheessa kun on valmis kasvamaan aikuiseksi ja huomioimaan myös toisen tarpeet, on valmis mielestäni vasta oikeasti parisuhteeseen.

Tämä tarkoittaa sitä, että kuuntelee toista. Se mikä toiselle ei käy, niin se ei käy. Jos mies haluaa painaa kakkoseen, niin pitäisikö sen olla enemmän ok, kuin se, että nainen haluaa miehen roikkuvan sisäkön vaatteissa amppelista suuseksin aikana?

Ja miehille pikkuvinkki. Kuumin esileikki voi naiselle olla se siivottu keittiö, kun väsyneenä sieltä kamarista lapsien nukuttamiselta joutaa. Ensin läheisyyttä ja hellyyttä, sitten vasta enemmän. Ja lopulta unta sylikkäin. Aina ei tarvitse mitään armotonta sooloilua.

"Kurkistus pöksyyn" "Kuumin esileikki siivottu keittiö, kun väsyneenä tulee kamarista"

Nuo lauseet ja 50-luvun sanat saisivat lämpiämään lähinnä puurokattilan.

Joo samaa katsoin, ihan käsittämätön asenne. Ei seksin pitäisi olla mikään palkinto kotitöistä. Tuollainen ajattelu paljastaa, että aito halu on ihan vieras käsite.

En itse löydä kohtaa "palkinto kotitöistä". Ymmärsin, että jos toinen on hoitanut illan lapsia ja laittanut nukkumaan, niin se, ettei yliväsyneenä tarvitse enää siivota keittiötä, antaa senkin ajan sen aidon halun tyydyttämiselle.

Siinäkään tapauksessa siivottu keittiö ei ole esileikki. Kotitöiden reilu jakaminen pikemminkin on vain osa toimivaa parisuhdetta, ja toimiva parisuhde on hyvä alusta toimivalle seksielämälle, mutta silti toimivassa seksielämässäkin esileikki on jotain ihan muuta kuin vain se, että kumpikin teki osuutensa kotitöistä.

Melkko jyrkästi ilmaiset. Entä, jos se onkin joillekin se kipinä? Eiköhän jokainen pari saa elää tavallaan, tuskin se sinulta on pois.

No, oikeassa toki olet. Jokainenhan saa päättää ihan itse asiansa, ja on ihan ok saada kipinä ja kiihottua vaikka siivotusta keittiöstä. Ehkä tuon kommenttini voikin lukea vastaukseksi yleistettävää ohjetta vastaan - koska kaikille naisille se ei todellakaan päde, että seksihalut nousevat vain, kun mies siivoaa. Huonossa tapauksessa miehet luulevat, että tekemällä osuutensa kotitöistä, voi sitten keskittyä seksissä vain itseensä, kun nainenhan on jo "hoideltu". Ja suurimmassa osassa tapauksia se ei mene näin.

Mikä muuttuu? Moni mies keskittyy lopulta kuitenkin seksissä vain itseensä. Jos mahdollisesti saa samaan hintaan siivouksen, niin kukapa ei ottaisi... :D

No itse en jatkaisi suhdetta ja muuttaisi yhteen miehen kanssa, joka keskittyy seksissä vain itseensä. Eihän tuo edes ole naisen kannalta mikään hyvä diili, koska ihan yhtä lailla mies hyötyy siitä, että kotityöt jaetaan - yksin asuessa tekisi 100%, yhdessä asuessa puolet. Ja nytkö sitten vain mies saisi siihen kaupan päälle seksuaalisen tyydytyksen ja naisen pitäisi pitää tätä jonain win-win-tilanteena???

Juuri näin. Minusta lähtöoletus on se, että seksi on nautinnollista JA kotityöt jaetaan. Muuten koko suhde on aika turha.

Jos kotityöt jaetaan vaadittava määrä päätetään yhdessä eikö pelkästään yksin naisen toimesta ja elämän kulut jaetaan

Ja jos toivottavassa kodin siisteystasossa/sen ylläpitämiseen vaadittavassa kotitöiden määrässä on osapuolten kokemusten välillä suuria eroja, suhdetta ei kannata aloittaa. Eli sinkkuus jatkuu ja saa jatkossakin siivota vain omat jäljet.

Uranaiset pelaavat itsensä ulos parisuhdemarkkoilta noilla siivousvaatimuksilla, koska löytyy paljon naisia, jotka suostuvat siivoamaan suurimman osan. He vievät parhaat miehet.

En tiedä millä planeetalla naisen siivousinnolla tai ruoanlaittohaluilla on MITÄÄN tekemistä pariutumisen kanssa.

Meillä yhdessä perheenä viikkosiivotaan, pyykkiä pesee se joka ehtii, ruokaa laittavat molemmat, kaupassa käy se joka ehtii. Pitkässä juoksussa suunnilleen puoliksi.

Väitätkö nyt oikeasti että jossakin on miehiä/naisia, jotka yhteisessä taloudessa makoilevat koko viikon, toisen juostessa ja tehdessä kaiken? Ja se olisi ikäänkuin hyvä ja toivottu asia?

Tuntuu että osa naisistakin lähtee tähän ajatteluun mukaan: parasta mitä he voivat tuoda yhteiseen kotiin on siivous, ruoanlaitto ja lastenhoito.

Naurettavaa itsensä aliarvioimista ja alentamista.

Kyllä se on perustaso, että molemmat osaavat ja tekevät puolikkaansa näistä JA uraan panostamisesta ja rahan hankkimisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vaikeaa ainakin naisena pariutua, kun toisen päätarkoitus on pelkkä itsensä tyydyttäminen. Jos ei saa, naristaan.

Hetkeäkään ei mietitä, miksi toinen osapuoli ei halua. Auttaako syyttely?

Miehet jos oppisivat yhden ainoan asian. Nainen haluaa seksiä, jos se on tarpeeksi hyvää. Kurkistus peiliin, pöksyyn ja omaan toimintaan aloittaa suhteen parantamisen.

Pornon tilalle on hyvä ottaa keskustelu kumppanin kanssa ja lukea vaikka joku oikea opas, miten tulee toimia. Terapeuttejakin löytyy.

Jos tärkeintä on aina vaan sen oman tarpeen tyydyttäminen, niin eikö voi käyttää kättä? Jos vaihtelua haluaa, niin vaihtaa kättä tai ostaa näppylähanskat.

Siinä vaiheessa kun on valmis kasvamaan aikuiseksi ja huomioimaan myös toisen tarpeet, on valmis mielestäni vasta oikeasti parisuhteeseen.

Tämä tarkoittaa sitä, että kuuntelee toista. Se mikä toiselle ei käy, niin se ei käy. Jos mies haluaa painaa kakkoseen, niin pitäisikö sen olla enemmän ok, kuin se, että nainen haluaa miehen roikkuvan sisäkön vaatteissa amppelista suuseksin aikana?

Ja miehille pikkuvinkki. Kuumin esileikki voi naiselle olla se siivottu keittiö, kun väsyneenä sieltä kamarista lapsien nukuttamiselta joutaa. Ensin läheisyyttä ja hellyyttä, sitten vasta enemmän. Ja lopulta unta sylikkäin. Aina ei tarvitse mitään armotonta sooloilua.

"Kurkistus pöksyyn" "Kuumin esileikki siivottu keittiö, kun väsyneenä tulee kamarista"

Nuo lauseet ja 50-luvun sanat saisivat lämpiämään lähinnä puurokattilan.

Joo samaa katsoin, ihan käsittämätön asenne. Ei seksin pitäisi olla mikään palkinto kotitöistä. Tuollainen ajattelu paljastaa, että aito halu on ihan vieras käsite.

En itse löydä kohtaa "palkinto kotitöistä". Ymmärsin, että jos toinen on hoitanut illan lapsia ja laittanut nukkumaan, niin se, ettei yliväsyneenä tarvitse enää siivota keittiötä, antaa senkin ajan sen aidon halun tyydyttämiselle.

Siinäkään tapauksessa siivottu keittiö ei ole esileikki. Kotitöiden reilu jakaminen pikemminkin on vain osa toimivaa parisuhdetta, ja toimiva parisuhde on hyvä alusta toimivalle seksielämälle, mutta silti toimivassa seksielämässäkin esileikki on jotain ihan muuta kuin vain se, että kumpikin teki osuutensa kotitöistä.

Melkko jyrkästi ilmaiset. Entä, jos se onkin joillekin se kipinä? Eiköhän jokainen pari saa elää tavallaan, tuskin se sinulta on pois.

No, oikeassa toki olet. Jokainenhan saa päättää ihan itse asiansa, ja on ihan ok saada kipinä ja kiihottua vaikka siivotusta keittiöstä. Ehkä tuon kommenttini voikin lukea vastaukseksi yleistettävää ohjetta vastaan - koska kaikille naisille se ei todellakaan päde, että seksihalut nousevat vain, kun mies siivoaa. Huonossa tapauksessa miehet luulevat, että tekemällä osuutensa kotitöistä, voi sitten keskittyä seksissä vain itseensä, kun nainenhan on jo "hoideltu". Ja suurimmassa osassa tapauksia se ei mene näin.

Mikä muuttuu? Moni mies keskittyy lopulta kuitenkin seksissä vain itseensä. Jos mahdollisesti saa samaan hintaan siivouksen, niin kukapa ei ottaisi... :D

No itse en jatkaisi suhdetta ja muuttaisi yhteen miehen kanssa, joka keskittyy seksissä vain itseensä. Eihän tuo edes ole naisen kannalta mikään hyvä diili, koska ihan yhtä lailla mies hyötyy siitä, että kotityöt jaetaan - yksin asuessa tekisi 100%, yhdessä asuessa puolet. Ja nytkö sitten vain mies saisi siihen kaupan päälle seksuaalisen tyydytyksen ja naisen pitäisi pitää tätä jonain win-win-tilanteena???

Juuri näin. Minusta lähtöoletus on se, että seksi on nautinnollista JA kotityöt jaetaan. Muuten koko suhde on aika turha.

Jos kotityöt jaetaan vaadittava määrä päätetään yhdessä eikö pelkästään yksin naisen toimesta ja elämän kulut jaetaan

Ja jos toivottavassa kodin siisteystasossa/sen ylläpitämiseen vaadittavassa kotitöiden määrässä on osapuolten kokemusten välillä suuria eroja, suhdetta ei kannata aloittaa. Eli sinkkuus jatkuu ja saa jatkossakin siivota vain omat jäljet.

Uranaiset pelaavat itsensä ulos parisuhdemarkkoilta noilla siivousvaatimuksilla, koska löytyy paljon naisia, jotka suostuvat siivoamaan suurimman osan. He vievät parhaat miehet.

En tiedä millä planeetalla naisen siivousinnolla tai ruoanlaittohaluilla on MITÄÄN tekemistä pariutumisen kanssa.

Meillä yhdessä perheenä viikkosiivotaan, pyykkiä pesee se joka ehtii, ruokaa laittavat molemmat, kaupassa käy se joka ehtii. Pitkässä juoksussa suunnilleen puoliksi.

Väitätkö nyt oikeasti että jossakin on miehiä/naisia, jotka yhteisessä taloudessa makoilevat koko viikon, toisen juostessa ja tehdessä kaiken? Ja se olisi ikäänkuin hyvä ja toivottu asia?

Tuntuu että osa naisistakin lähtee tähän ajatteluun mukaan: parasta mitä he voivat tuoda yhteiseen kotiin on siivous, ruoanlaitto ja lastenhoito.

Naurettavaa itsensä aliarvioimista ja alentamista.

Kyllä se on perustaso, että molemmat osaavat ja tekevät puolikkaansa näistä JA uraan panostamisesta ja rahan hankkimisesta.

Jos rehellisesti katsot ympärilläsi olevia pariskuntia, joilla on esimerkiksi pieniä lapsia:

Jakaantuvatko näissä perheissä kotityöt ja lastenhoito tasan? Eli isä huolehtii nykypäivän ihanteiden (naisten ihanteiden) mukaisesti lapsen vaatetuksesta, yhteydenpidosta kouluun (+ pidetäänkö koulusta/päiväkodista muka yhteyttä isään, eikä äitiin), syntymäpäivälahjoista, kutsukorteista, joulukoristeista, sisustuksesta ym ym..? Suurin osa kodin sisällä tapahtuvista asioista menee naisen toiveiden mukaisesti, joten onko isällä tässä yhtälössä 50/50 työnjako?

Ja älkää vaan selittäkö, että: "meidän perheessä ei ainakaan mene noin....", koska valtaosassa perheitä nainen johtaa lapsiperhearkea ihan omasta tahdostaan, eikä isällä ole yleensä nokan koputtamista naisen tekemiin arvovalintoihin ja päätöksiin lapsen asioissa. Päätökset lasten asioista menevät aina äidin kautta, eikä se ole isien valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tällä hetkellä etelä Euroopassa. Meno on perinteisempää. Lastenvaunuja saa väistellä. Näiltä ei vielä ole viety uskoa tulevaisuuteen. Miten minusta tuntuu että Suomi on kadotuksen mallimaa.

Itse vietin kesän Italiassa ja joka päivä vähintään 5 miestä juoksi perään ja pyysi puhelinnumeroa. Joka paikassa oli jatkuvasti flirttiä ja sutinaa ilmassa. Se oli ihanaa! Suomessa yksikään mies ei ole edes katsunut silmiin ja hymyillyt kadulla varmaan 10 vuoteen.

Jännä, miten eri lailla tällaisen voi kokea. Itse kokisin tuollaisen lähinnä häiritsevänä. Enkä edes ymmärrä miten tuo muka edesauttaa pariutumista. Ilmeisesti siellä Italiassa sitten miehet pyytävät puhelinnumeroita melkein keneltä tahansa, ellei sitten kyse ole siitä, että sinä olet niin poikkeuksellisen hyvännäköinen, että he haluavat tutustua sinuun tietämättä sinusta mitään. Mutta eihän kahden täysin randomin välille kovinkaan todennäköisesti synny kemiaa, kipinää saati ihmissuhdetta. Ja kuinka moni nainen haluaa jaella puhelinnumeroaan tuohon tahtiin täysin tuntemattomille ihmisille? Monihan ei tietoturvasyistä halua jaella tietojaan edes kaikkiin nettikauppoihin, joten outoa olisi, jos oltaisiin valmiit antamaan puhelinnumero kenelle tahansa vastaantulijalle. Sitten jos joku näistä aloittaa häiriösoitot tai Whatsapp-pommituksen, niin kuinkahan kivaa sekin olisi?

On kiva, että on flirttiä ja sutinaa, mutta ainakin itse haluaisin, että sellainen olisi oikeasti henkilökohtaista. Kuulostaa siltä, että Italiassa sillä ei ole mitään painoarvoa, vaan flirttiä vaan on naisen ja miehen välillä, ihan sama vaikka eivät olisi edes heteroita. Ei tuollainen ainakaan minua mitenkään ilahduttaisi. Se voi ilahduttaa, jos yhden kivan tyypin kanssa on flirttiä siksi, että juuri me tunnemme vetoa toisiamme kohtaan - ei siis siksi, että satumme olemaan eri sukupuolta ja silloin vaan pitää kuin automaationa flirttailla, ihan sama millainen se toinen on.

Tämän vuoksi miesten tehtävä oli aikoinaan lähestyä naisia. Miehet tiesivät/tietävät välittömästi, kenestä ovat kiinnostuneita.

Heille siis riitti/riittää ulkonäkö - ok, se on täysin sallittua. Mutta ei naisille riitä syyksi treffeille menoon se, että mies on yksipuolisesti kiinnostunut hänestä.

Mikä riittää syyksi naisille treffeille menoon?

Eri naisilla on varmasti erilaiset "kriteerit". Olen tuo, jolta kysyt, ja omalla kohdallani se, jos mies vaikuttaa siltä, että voisi olla kanssani samanhenkinen (jos ei siis tunneta ennestään). Sitten taas jos tunnetaan jo jonkin verran, silloin usein tietää jo, synkkaako toisen kanssa. Pelkkä ulkonäkö ei riitä siihen, että kiinnostuisin, mutta tietysti ulkonäkö ei saa olla vastenmielinen.

Viimeksi kun menin treffeille, menin hieman tutun miehen kanssa, joka oli ulkonäöllisesti sellainen "ihan kivannäköinen" (ei sellainen, jonka kuvailisin jos olisi ennen tuota pitänyt kuvailla ihannemies tai toiveitten mies) ja jonka kanssa on aina ollut mukava jutella, on synkannut hyvin ja hän on vaikuttanut samanhenkiseltä. 

Eri naisilla ei vaikuttaisi olevan erilaiset kriteerit. Miesmallin kuva kerää Tinderissä valtavat määrät tykkäyksiä naisilta ikätasosta riippumatta. 27-vuotias miesmallin kuva saa suoria aloitteita naisilta ikäluokasta 18-55. Eli en usko, että pelkkä ulkonäkö ei riittäisi.

No sitten se on varmaan niin. Samahan se minulle on, millä perusteella muut naiset treffeille lähtevät. Jos siis miehen ulkonäkö ei ole tyyppiä miesmalli, kannattaa varmasti tuoda itsestään esiin niitä muita ominaisuuksia, joiden perusteella nainen kiinnostuisi lähtemään treffeille juuri hänen kanssaan. Aivan niinkuin itse tuossa kerroin - minä kiinnostuin miehestä, jonka kanssa synkkasi hyvin ja joka oli samanhenkinen.

Todennäköisyys jälkimmäiselle on 10 prosentin luokkaa. Jos perusnätti nainen ei saa mallimiestä, hän tyytyy olemaan yksin. 

Ja se 10% ei riitä, koska? Pitäiskö saada kaikki naiset, eikö edes 10% riitä? Joillekin riittä ihan se yksi ja ainoa sopiva.

Miehet eivät toimi, kuten naiset. Naisille tavoiteltavaa on vähäinen seksikumppanien määrä ja "yhden ainoan"-syndrooma. Tai naiset puhuvat näin, todellisuushan on muuta. Miesten laadun määrittää sen sijaan seksikumppanien suuri määrä ja vaihtelevuus. Ei se sattumaa ole, että joka ainoan miesjulkkiksen elämäkerroissa puhutaan valtavasta määrästä naisia.

No jos todellisuuskuvansa rakentaa miesjulkkisten elämäkertojen ja naisjulkkisten instaprofiilien varaan, niin varmasti on elämä vaikeaa ihan muutenkin kuin pariutumismielessä.

Myös sinun miehesi eläisi aivan samalla tavalla, jos saisi yhtäkkiä rikkautta ja ulkonäköä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vaikeaa ainakin naisena pariutua, kun toisen päätarkoitus on pelkkä itsensä tyydyttäminen. Jos ei saa, naristaan.

Hetkeäkään ei mietitä, miksi toinen osapuoli ei halua. Auttaako syyttely?

Miehet jos oppisivat yhden ainoan asian. Nainen haluaa seksiä, jos se on tarpeeksi hyvää. Kurkistus peiliin, pöksyyn ja omaan toimintaan aloittaa suhteen parantamisen.

Pornon tilalle on hyvä ottaa keskustelu kumppanin kanssa ja lukea vaikka joku oikea opas, miten tulee toimia. Terapeuttejakin löytyy.

Jos tärkeintä on aina vaan sen oman tarpeen tyydyttäminen, niin eikö voi käyttää kättä? Jos vaihtelua haluaa, niin vaihtaa kättä tai ostaa näppylähanskat.

Siinä vaiheessa kun on valmis kasvamaan aikuiseksi ja huomioimaan myös toisen tarpeet, on valmis mielestäni vasta oikeasti parisuhteeseen.

Tämä tarkoittaa sitä, että kuuntelee toista. Se mikä toiselle ei käy, niin se ei käy. Jos mies haluaa painaa kakkoseen, niin pitäisikö sen olla enemmän ok, kuin se, että nainen haluaa miehen roikkuvan sisäkön vaatteissa amppelista suuseksin aikana?

Ja miehille pikkuvinkki. Kuumin esileikki voi naiselle olla se siivottu keittiö, kun väsyneenä sieltä kamarista lapsien nukuttamiselta joutaa. Ensin läheisyyttä ja hellyyttä, sitten vasta enemmän. Ja lopulta unta sylikkäin. Aina ei tarvitse mitään armotonta sooloilua.

"Kurkistus pöksyyn" "Kuumin esileikki siivottu keittiö, kun väsyneenä tulee kamarista"

Nuo lauseet ja 50-luvun sanat saisivat lämpiämään lähinnä puurokattilan.

Joo samaa katsoin, ihan käsittämätön asenne. Ei seksin pitäisi olla mikään palkinto kotitöistä. Tuollainen ajattelu paljastaa, että aito halu on ihan vieras käsite.

En itse löydä kohtaa "palkinto kotitöistä". Ymmärsin, että jos toinen on hoitanut illan lapsia ja laittanut nukkumaan, niin se, ettei yliväsyneenä tarvitse enää siivota keittiötä, antaa senkin ajan sen aidon halun tyydyttämiselle.

Siinäkään tapauksessa siivottu keittiö ei ole esileikki. Kotitöiden reilu jakaminen pikemminkin on vain osa toimivaa parisuhdetta, ja toimiva parisuhde on hyvä alusta toimivalle seksielämälle, mutta silti toimivassa seksielämässäkin esileikki on jotain ihan muuta kuin vain se, että kumpikin teki osuutensa kotitöistä.

Melkko jyrkästi ilmaiset. Entä, jos se onkin joillekin se kipinä? Eiköhän jokainen pari saa elää tavallaan, tuskin se sinulta on pois.

No, oikeassa toki olet. Jokainenhan saa päättää ihan itse asiansa, ja on ihan ok saada kipinä ja kiihottua vaikka siivotusta keittiöstä. Ehkä tuon kommenttini voikin lukea vastaukseksi yleistettävää ohjetta vastaan - koska kaikille naisille se ei todellakaan päde, että seksihalut nousevat vain, kun mies siivoaa. Huonossa tapauksessa miehet luulevat, että tekemällä osuutensa kotitöistä, voi sitten keskittyä seksissä vain itseensä, kun nainenhan on jo "hoideltu". Ja suurimmassa osassa tapauksia se ei mene näin.

Mikä muuttuu? Moni mies keskittyy lopulta kuitenkin seksissä vain itseensä. Jos mahdollisesti saa samaan hintaan siivouksen, niin kukapa ei ottaisi... :D

No itse en jatkaisi suhdetta ja muuttaisi yhteen miehen kanssa, joka keskittyy seksissä vain itseensä. Eihän tuo edes ole naisen kannalta mikään hyvä diili, koska ihan yhtä lailla mies hyötyy siitä, että kotityöt jaetaan - yksin asuessa tekisi 100%, yhdessä asuessa puolet. Ja nytkö sitten vain mies saisi siihen kaupan päälle seksuaalisen tyydytyksen ja naisen pitäisi pitää tätä jonain win-win-tilanteena???

Juuri näin. Minusta lähtöoletus on se, että seksi on nautinnollista JA kotityöt jaetaan. Muuten koko suhde on aika turha.

Jos kotityöt jaetaan vaadittava määrä päätetään yhdessä eikö pelkästään yksin naisen toimesta ja elämän kulut jaetaan

Ja jos toivottavassa kodin siisteystasossa/sen ylläpitämiseen vaadittavassa kotitöiden määrässä on osapuolten kokemusten välillä suuria eroja, suhdetta ei kannata aloittaa. Eli sinkkuus jatkuu ja saa jatkossakin siivota vain omat jäljet.

Uranaiset pelaavat itsensä ulos parisuhdemarkkoilta noilla siivousvaatimuksilla, koska löytyy paljon naisia, jotka suostuvat siivoamaan suurimman osan. He vievät parhaat miehet.

En tiedä millä planeetalla naisen siivousinnolla tai ruoanlaittohaluilla on MITÄÄN tekemistä pariutumisen kanssa.

Meillä yhdessä perheenä viikkosiivotaan, pyykkiä pesee se joka ehtii, ruokaa laittavat molemmat, kaupassa käy se joka ehtii. Pitkässä juoksussa suunnilleen puoliksi.

Väitätkö nyt oikeasti että jossakin on miehiä/naisia, jotka yhteisessä taloudessa makoilevat koko viikon, toisen juostessa ja tehdessä kaiken? Ja se olisi ikäänkuin hyvä ja toivottu asia?

Tuntuu että osa naisistakin lähtee tähän ajatteluun mukaan: parasta mitä he voivat tuoda yhteiseen kotiin on siivous, ruoanlaitto ja lastenhoito.

Naurettavaa itsensä aliarvioimista ja alentamista.

Kyllä se on perustaso, että molemmat osaavat ja tekevät puolikkaansa näistä JA uraan panostamisesta ja rahan hankkimisesta.

Jos rehellisesti katsot ympärilläsi olevia pariskuntia, joilla on esimerkiksi pieniä lapsia:

Jakaantuvatko näissä perheissä kotityöt ja lastenhoito tasan? Eli isä huolehtii nykypäivän ihanteiden (naisten ihanteiden) mukaisesti lapsen vaatetuksesta, yhteydenpidosta kouluun (+ pidetäänkö koulusta/päiväkodista muka yhteyttä isään, eikä äitiin), syntymäpäivälahjoista, kutsukorteista, joulukoristeista, sisustuksesta ym ym..? Suurin osa kodin sisällä tapahtuvista asioista menee naisen toiveiden mukaisesti, joten onko isällä tässä yhtälössä 50/50 työnjako?

Ja älkää vaan selittäkö, että: "meidän perheessä ei ainakaan mene noin....", koska valtaosassa perheitä nainen johtaa lapsiperhearkea ihan omasta tahdostaan, eikä isällä ole yleensä nokan koputtamista naisen tekemiin arvovalintoihin ja päätöksiin lapsen asioissa. Päätökset lasten asioista menevät aina äidin kautta, eikä se ole isien valinta.

Sinä taidat olla sitä mieltä, että jos isä päättäisi lapsen asioista, ne hoidettaisiin aivan eri tavalla kuin nyt. Annatko tästä esimerkkejä: mikä nykysysteemissä on vialla ja miten asioiden pitäisi mennä?

Toivon, ettet tuo tähän nyt niitä lifestyleblogien kiiltokuvakertomuksia vaan keskityt ihan keskimääräisen perusperheen arkeen, jos suinkin kykenet.

Kyllä pikkujouluissa pariudutaan.

Seksiä saa muutenkin ja nykypäivänä netistä, juuri ihannenaiselta .

Kaikki pettää jossain vaiheessa kuitenkin. Jos ei seksuaalisesti, niin lupaukset tuhotaan.

Intohimo katoaa 2-3 vuodessa.

Nykypäivänä tarjotaan paljon vapaa-ajan aktiviteetteja.

Miksi pariutua ja edes yrittää asua yhteisesti, kun tilastot puhuvat heti eron puolesta.

Työelämä imee kaikki mehut, niin miksi olla vain "Haamu" toisen seurassa.

- Tuon vuoksi en ottaisi uutta naista vaimoni tilalle eron sattuessa -

Kunhan aikuisikä ja vanhuus koittaa niin eiköhän joskus tule mieleen muutakin kuin naiminen. Ja yleensä mikä on perheen tarkoitus sen huomaa sitten kun ikää tulee ja panettaminen ei ole se tärkein asia maailmassa. Ja katsoa ketä elättää ketäkin onko yksin vai kaksin vai perheenä. Sekään ei ole aina ihan valintakysymys vaan useammin kohtalon käsissä. Mutta yksinäinen vanhuus on jokaiselle ikävintä mitä voi tapahtua.

Vierailija kirjoitti:

Seksiä saa muutenkin ja nykypäivänä netistä, juuri ihannenaiselta .

😂

PASKAVALTIO

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tällä hetkellä etelä Euroopassa. Meno on perinteisempää. Lastenvaunuja saa väistellä. Näiltä ei vielä ole viety uskoa tulevaisuuteen. Miten minusta tuntuu että Suomi on kadotuksen mallimaa.

Itse vietin kesän Italiassa ja joka päivä vähintään 5 miestä juoksi perään ja pyysi puhelinnumeroa. Joka paikassa oli jatkuvasti flirttiä ja sutinaa ilmassa. Se oli ihanaa! Suomessa yksikään mies ei ole edes katsunut silmiin ja hymyillyt kadulla varmaan 10 vuoteen.

Jännä, miten eri lailla tällaisen voi kokea. Itse kokisin tuollaisen lähinnä häiritsevänä. Enkä edes ymmärrä miten tuo muka edesauttaa pariutumista. Ilmeisesti siellä Italiassa sitten miehet pyytävät puhelinnumeroita melkein keneltä tahansa, ellei sitten kyse ole siitä, että sinä olet niin poikkeuksellisen hyvännäköinen, että he haluavat tutustua sinuun tietämättä sinusta mitään. Mutta eihän kahden täysin randomin välille kovinkaan todennäköisesti synny kemiaa, kipinää saati ihmissuhdetta. Ja kuinka moni nainen haluaa jaella puhelinnumeroaan tuohon tahtiin täysin tuntemattomille ihmisille? Monihan ei tietoturvasyistä halua jaella tietojaan edes kaikkiin nettikauppoihin, joten outoa olisi, jos oltaisiin valmiit antamaan puhelinnumero kenelle tahansa vastaantulijalle. Sitten jos joku näistä aloittaa häiriösoitot tai Whatsapp-pommituksen, niin kuinkahan kivaa sekin olisi?

On kiva, että on flirttiä ja sutinaa, mutta ainakin itse haluaisin, että sellainen olisi oikeasti henkilökohtaista. Kuulostaa siltä, että Italiassa sillä ei ole mitään painoarvoa, vaan flirttiä vaan on naisen ja miehen välillä, ihan sama vaikka eivät olisi edes heteroita. Ei tuollainen ainakaan minua mitenkään ilahduttaisi. Se voi ilahduttaa, jos yhden kivan tyypin kanssa on flirttiä siksi, että juuri me tunnemme vetoa toisiamme kohtaan - ei siis siksi, että satumme olemaan eri sukupuolta ja silloin vaan pitää kuin automaationa flirttailla, ihan sama millainen se toinen on.

Tämän vuoksi miesten tehtävä oli aikoinaan lähestyä naisia. Miehet tiesivät/tietävät välittömästi, kenestä ovat kiinnostuneita.

Heille siis riitti/riittää ulkonäkö - ok, se on täysin sallittua. Mutta ei naisille riitä syyksi treffeille menoon se, että mies on yksipuolisesti kiinnostunut hänestä.

Mikä riittää syyksi naisille treffeille menoon?

Eri naisilla on varmasti erilaiset "kriteerit". Olen tuo, jolta kysyt, ja omalla kohdallani se, jos mies vaikuttaa siltä, että voisi olla kanssani samanhenkinen (jos ei siis tunneta ennestään). Sitten taas jos tunnetaan jo jonkin verran, silloin usein tietää jo, synkkaako toisen kanssa. Pelkkä ulkonäkö ei riitä siihen, että kiinnostuisin, mutta tietysti ulkonäkö ei saa olla vastenmielinen.

Viimeksi kun menin treffeille, menin hieman tutun miehen kanssa, joka oli ulkonäöllisesti sellainen "ihan kivannäköinen" (ei sellainen, jonka kuvailisin jos olisi ennen tuota pitänyt kuvailla ihannemies tai toiveitten mies) ja jonka kanssa on aina ollut mukava jutella, on synkannut hyvin ja hän on vaikuttanut samanhenkiseltä. 

Eri naisilla ei vaikuttaisi olevan erilaiset kriteerit. Miesmallin kuva kerää Tinderissä valtavat määrät tykkäyksiä naisilta ikätasosta riippumatta. 27-vuotias miesmallin kuva saa suoria aloitteita naisilta ikäluokasta 18-55. Eli en usko, että pelkkä ulkonäkö ei riittäisi.

No sitten se on varmaan niin. Samahan se minulle on, millä perusteella muut naiset treffeille lähtevät. Jos siis miehen ulkonäkö ei ole tyyppiä miesmalli, kannattaa varmasti tuoda itsestään esiin niitä muita ominaisuuksia, joiden perusteella nainen kiinnostuisi lähtemään treffeille juuri hänen kanssaan. Aivan niinkuin itse tuossa kerroin - minä kiinnostuin miehestä, jonka kanssa synkkasi hyvin ja joka oli samanhenkinen.

Todennäköisyys jälkimmäiselle on 10 prosentin luokkaa. Jos perusnätti nainen ei saa mallimiestä, hän tyytyy olemaan yksin. 

Ja se 10% ei riitä, koska? Pitäiskö saada kaikki naiset, eikö edes 10% riitä? Joillekin riittä ihan se yksi ja ainoa sopiva.

Miehet eivät toimi, kuten naiset. Naisille tavoiteltavaa on vähäinen seksikumppanien määrä ja "yhden ainoan"-syndrooma. Tai naiset puhuvat näin, todellisuushan on muuta. Miesten laadun määrittää sen sijaan seksikumppanien suuri määrä ja vaihtelevuus. Ei se sattumaa ole, että joka ainoan miesjulkkiksen elämäkerroissa puhutaan valtavasta määrästä naisia.

No jos todellisuuskuvansa rakentaa miesjulkkisten elämäkertojen ja naisjulkkisten instaprofiilien varaan, niin varmasti on elämä vaikeaa ihan muutenkin kuin pariutumismielessä.

Myös sinun miehesi eläisi aivan samalla tavalla, jos saisi yhtäkkiä rikkautta ja ulkonäköä.

Älä? Mistä ajattelet tuntevasi mieheni? Vai ovatko miehet mielestäsi kaikki samanlaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tällä hetkellä etelä Euroopassa. Meno on perinteisempää. Lastenvaunuja saa väistellä. Näiltä ei vielä ole viety uskoa tulevaisuuteen. Miten minusta tuntuu että Suomi on kadotuksen mallimaa.

Itse vietin kesän Italiassa ja joka päivä vähintään 5 miestä juoksi perään ja pyysi puhelinnumeroa. Joka paikassa oli jatkuvasti flirttiä ja sutinaa ilmassa. Se oli ihanaa! Suomessa yksikään mies ei ole edes katsunut silmiin ja hymyillyt kadulla varmaan 10 vuoteen.

Jännä, miten eri lailla tällaisen voi kokea. Itse kokisin tuollaisen lähinnä häiritsevänä. Enkä edes ymmärrä miten tuo muka edesauttaa pariutumista. Ilmeisesti siellä Italiassa sitten miehet pyytävät puhelinnumeroita melkein keneltä tahansa, ellei sitten kyse ole siitä, että sinä olet niin poikkeuksellisen hyvännäköinen, että he haluavat tutustua sinuun tietämättä sinusta mitään. Mutta eihän kahden täysin randomin välille kovinkaan todennäköisesti synny kemiaa, kipinää saati ihmissuhdetta. Ja kuinka moni nainen haluaa jaella puhelinnumeroaan tuohon tahtiin täysin tuntemattomille ihmisille? Monihan ei tietoturvasyistä halua jaella tietojaan edes kaikkiin nettikauppoihin, joten outoa olisi, jos oltaisiin valmiit antamaan puhelinnumero kenelle tahansa vastaantulijalle. Sitten jos joku näistä aloittaa häiriösoitot tai Whatsapp-pommituksen, niin kuinkahan kivaa sekin olisi?

On kiva, että on flirttiä ja sutinaa, mutta ainakin itse haluaisin, että sellainen olisi oikeasti henkilökohtaista. Kuulostaa siltä, että Italiassa sillä ei ole mitään painoarvoa, vaan flirttiä vaan on naisen ja miehen välillä, ihan sama vaikka eivät olisi edes heteroita. Ei tuollainen ainakaan minua mitenkään ilahduttaisi. Se voi ilahduttaa, jos yhden kivan tyypin kanssa on flirttiä siksi, että juuri me tunnemme vetoa toisiamme kohtaan - ei siis siksi, että satumme olemaan eri sukupuolta ja silloin vaan pitää kuin automaationa flirttailla, ihan sama millainen se toinen on.

Tämän vuoksi miesten tehtävä oli aikoinaan lähestyä naisia. Miehet tiesivät/tietävät välittömästi, kenestä ovat kiinnostuneita.

Heille siis riitti/riittää ulkonäkö - ok, se on täysin sallittua. Mutta ei naisille riitä syyksi treffeille menoon se, että mies on yksipuolisesti kiinnostunut hänestä.

Mikä riittää syyksi naisille treffeille menoon?

Eri naisilla on varmasti erilaiset "kriteerit". Olen tuo, jolta kysyt, ja omalla kohdallani se, jos mies vaikuttaa siltä, että voisi olla kanssani samanhenkinen (jos ei siis tunneta ennestään). Sitten taas jos tunnetaan jo jonkin verran, silloin usein tietää jo, synkkaako toisen kanssa. Pelkkä ulkonäkö ei riitä siihen, että kiinnostuisin, mutta tietysti ulkonäkö ei saa olla vastenmielinen.

Viimeksi kun menin treffeille, menin hieman tutun miehen kanssa, joka oli ulkonäöllisesti sellainen "ihan kivannäköinen" (ei sellainen, jonka kuvailisin jos olisi ennen tuota pitänyt kuvailla ihannemies tai toiveitten mies) ja jonka kanssa on aina ollut mukava jutella, on synkannut hyvin ja hän on vaikuttanut samanhenkiseltä. 

Eri naisilla ei vaikuttaisi olevan erilaiset kriteerit. Miesmallin kuva kerää Tinderissä valtavat määrät tykkäyksiä naisilta ikätasosta riippumatta. 27-vuotias miesmallin kuva saa suoria aloitteita naisilta ikäluokasta 18-55. Eli en usko, että pelkkä ulkonäkö ei riittäisi.

No sitten se on varmaan niin. Samahan se minulle on, millä perusteella muut naiset treffeille lähtevät. Jos siis miehen ulkonäkö ei ole tyyppiä miesmalli, kannattaa varmasti tuoda itsestään esiin niitä muita ominaisuuksia, joiden perusteella nainen kiinnostuisi lähtemään treffeille juuri hänen kanssaan. Aivan niinkuin itse tuossa kerroin - minä kiinnostuin miehestä, jonka kanssa synkkasi hyvin ja joka oli samanhenkinen.

Todennäköisyys jälkimmäiselle on 10 prosentin luokkaa. Jos perusnätti nainen ei saa mallimiestä, hän tyytyy olemaan yksin. 

Ja se 10% ei riitä, koska? Pitäiskö saada kaikki naiset, eikö edes 10% riitä? Joillekin riittä ihan se yksi ja ainoa sopiva.

Miehet eivät toimi, kuten naiset. Naisille tavoiteltavaa on vähäinen seksikumppanien määrä ja "yhden ainoan"-syndrooma. Tai naiset puhuvat näin, todellisuushan on muuta. Miesten laadun määrittää sen sijaan seksikumppanien suuri määrä ja vaihtelevuus. Ei se sattumaa ole, että joka ainoan miesjulkkiksen elämäkerroissa puhutaan valtavasta määrästä naisia.

No jos todellisuuskuvansa rakentaa miesjulkkisten elämäkertojen ja naisjulkkisten instaprofiilien varaan, niin varmasti on elämä vaikeaa ihan muutenkin kuin pariutumismielessä.

Myös sinun miehesi eläisi aivan samalla tavalla, jos saisi yhtäkkiä rikkautta ja ulkonäköä.

Älä? Mistä ajattelet tuntevasi mieheni? Vai ovatko miehet mielestäsi kaikki samanlaisia?

Tämän palstan mukaan ovat.

Vierailija kirjoitti:

Olen tällä hetkellä etelä Euroopassa. Meno on perinteisempää. Lastenvaunuja saa väistellä. Näiltä ei vielä ole viety uskoa tulevaisuuteen. Miten minusta tuntuu että Suomi on kadotuksen mallimaa.

Etelä-Euroopan syntyvyys on ollut vuosikymmeniä vähemmän kuin Suomessa alimmillaan ollut. Esim Espanjassa syntyvyys on ollut jopa 1.18 per nainen. Viime vuodet syntyvyys Espanjassa on ollut ja on 1 24 per nainen ja Italiassa 1.23. Samat luvut myös maissa kuten Malta ja Portugali.

Ei kamnata puhua pskaa kun ei tiedä asiasta mitään.

Kirjoitustaidottomia?

Kukaan mies, tai seksi, ei tunnu miltään rakkauteni jälkeen. Siksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tavismiehenä yrittänyt löytää parisuhdetta jo vuosikaudet.

Tuntuu, että en riitä naisille, koska heiltä tulee aina kipinä puuttuu -pakit.

Tämä ihmetyttää kun toisaalta saa aina lukea, että naiset "törmäävät" ns.pánomiehiin.

Miksi itsellä ei ole vientiä vaikka en ole pánomíes

Toi "kipinän puuttuminen" on ennemmin sääntö kuin poikkeus nettideittaillessa. Netissä ihastutaan keinotekoisesti luotuihin ideoihin toisesta ihmisestä ja sen vuoksi nettideittailu on silkkaa ajan haaskausta. Sitten kun oikeassa elämässä tulee vastaan se eka mies, jonka kanssa on vähänkään kemiaa, niin se vie jalat alta.

Unohda nettideittailu ja ala tekemään aloitteita naisille oikeassa elämässä. Jos et edes uskalla lähestyä naisia, niin unohda koko juttu, mutta älä syytä naisia siitä, että olet yksin.

Itse en ainakaan ota sitä riskiä että nainen pitää rumana ja ahdistuu jos teen asiallisen aloitteen jonka jälkeen olen oikeudessa syytetyn penkillä ahdistelusta

"Onpa täällä paljon porukkaa, taitaa tulla pitkä jonotus, mitäpä luulet?"

"Anteeksi, mutta huomasitko, menikö bussi 87 jo tästä?"

"Haluatko mennä jonossa minun eteen, kun minulla on kärry täynnä ja sinulla vain yksi ostos?"

Vieläkö haluat lisää ehdotuksia?

Kuinka moni nainen toivoo tuntemattoman miehen lähestyvän naista ja kuinka moni nainen ei missään tapauksessa halua miehen lähestyvän? 20%/80%?

Riippuu siitä lähestymisestä. Jos se on "Lähe treffeille", "Oot kaunis", "Anna pilua" tai muu yritys päästä suoraan iholle, niin en halua. Sen sijaan minusta on kiva jutella ihmisten kanssa. Viimeksi tänään aamulenkillä koiran kanssa pysähdyin juttelemaan naisen kanssa, jonka tiedän asuvan täällä päin mutta jota en oikeastaan tunne. Yhtä hyvin se olisi voinut olla joku mies. Eli kyllä minua saa lähestyä, jos se lähestyminen tarkoittaa sitä, että haluaa vaihtaa pari replaa jostain aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sisaruksissa yksi sisko ja meitä veljiä on kaksi. Siskomme on ainut, joka on on ollut/on parisuhteessa. Jos tässä on häät tulossa siskolla ja sinne on pitkin hampain mentävä, aion vetää kyllä valitusvirren nirsoista naisista, jos joku sukulaisvanhus erehtyy kysymään asiasta. Tulee sitten heillekin nykymaailma selväksi ja saa varmasti kivasti tunnelman lässähtämään. 

M36

Naisen kanssako se siskonne on ollut parisuhteissa? Koska jos hän on ollut miesten kanssa, niin sittenhän yhtä moni mies on "saanut parisuhteen" kuin hänen parisuhteidensa määrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tällä hetkellä etelä Euroopassa. Meno on perinteisempää. Lastenvaunuja saa väistellä. Näiltä ei vielä ole viety uskoa tulevaisuuteen. Miten minusta tuntuu että Suomi on kadotuksen mallimaa.

Itse vietin kesän Italiassa ja joka päivä vähintään 5 miestä juoksi perään ja pyysi puhelinnumeroa. Joka paikassa oli jatkuvasti flirttiä ja sutinaa ilmassa. Se oli ihanaa! Suomessa yksikään mies ei ole edes katsunut silmiin ja hymyillyt kadulla varmaan 10 vuoteen.

Jännä, miten eri lailla tällaisen voi kokea. Itse kokisin tuollaisen lähinnä häiritsevänä. Enkä edes ymmärrä miten tuo muka edesauttaa pariutumista. Ilmeisesti siellä Italiassa sitten miehet pyytävät puhelinnumeroita melkein keneltä tahansa, ellei sitten kyse ole siitä, että sinä olet niin poikkeuksellisen hyvännäköinen, että he haluavat tutustua sinuun tietämättä sinusta mitään. Mutta eihän kahden täysin randomin välille kovinkaan todennäköisesti synny kemiaa, kipinää saati ihmissuhdetta. Ja kuinka moni nainen haluaa jaella puhelinnumeroaan tuohon tahtiin täysin tuntemattomille ihmisille? Monihan ei tietoturvasyistä halua jaella tietojaan edes kaikkiin nettikauppoihin, joten outoa olisi, jos oltaisiin valmiit antamaan puhelinnumero kenelle tahansa vastaantulijalle. Sitten jos joku näistä aloittaa häiriösoitot tai Whatsapp-pommituksen, niin kuinkahan kivaa sekin olisi?

On kiva, että on flirttiä ja sutinaa, mutta ainakin itse haluaisin, että sellainen olisi oikeasti henkilökohtaista. Kuulostaa siltä, että Italiassa sillä ei ole mitään painoarvoa, vaan flirttiä vaan on naisen ja miehen välillä, ihan sama vaikka eivät olisi edes heteroita. Ei tuollainen ainakaan minua mitenkään ilahduttaisi. Se voi ilahduttaa, jos yhden kivan tyypin kanssa on flirttiä siksi, että juuri me tunnemme vetoa toisiamme kohtaan - ei siis siksi, että satumme olemaan eri sukupuolta ja silloin vaan pitää kuin automaationa flirttailla, ihan sama millainen se toinen on.

Tämän vuoksi miesten tehtävä oli aikoinaan lähestyä naisia. Miehet tiesivät/tietävät välittömästi, kenestä ovat kiinnostuneita.

Heille siis riitti/riittää ulkonäkö - ok, se on täysin sallittua. Mutta ei naisille riitä syyksi treffeille menoon se, että mies on yksipuolisesti kiinnostunut hänestä.

Mikä riittää syyksi naisille treffeille menoon?

Eri naisilla on varmasti erilaiset "kriteerit". Olen tuo, jolta kysyt, ja omalla kohdallani se, jos mies vaikuttaa siltä, että voisi olla kanssani samanhenkinen (jos ei siis tunneta ennestään). Sitten taas jos tunnetaan jo jonkin verran, silloin usein tietää jo, synkkaako toisen kanssa. Pelkkä ulkonäkö ei riitä siihen, että kiinnostuisin, mutta tietysti ulkonäkö ei saa olla vastenmielinen.

Viimeksi kun menin treffeille, menin hieman tutun miehen kanssa, joka oli ulkonäöllisesti sellainen "ihan kivannäköinen" (ei sellainen, jonka kuvailisin jos olisi ennen tuota pitänyt kuvailla ihannemies tai toiveitten mies) ja jonka kanssa on aina ollut mukava jutella, on synkannut hyvin ja hän on vaikuttanut samanhenkiseltä. 

Eri naisilla ei vaikuttaisi olevan erilaiset kriteerit. Miesmallin kuva kerää Tinderissä valtavat määrät tykkäyksiä naisilta ikätasosta riippumatta. 27-vuotias miesmallin kuva saa suoria aloitteita naisilta ikäluokasta 18-55. Eli en usko, että pelkkä ulkonäkö ei riittäisi.

No sitten se on varmaan niin. Samahan se minulle on, millä perusteella muut naiset treffeille lähtevät. Jos siis miehen ulkonäkö ei ole tyyppiä miesmalli, kannattaa varmasti tuoda itsestään esiin niitä muita ominaisuuksia, joiden perusteella nainen kiinnostuisi lähtemään treffeille juuri hänen kanssaan. Aivan niinkuin itse tuossa kerroin - minä kiinnostuin miehestä, jonka kanssa synkkasi hyvin ja joka oli samanhenkinen.

Todennäköisyys jälkimmäiselle on 10 prosentin luokkaa. Jos perusnätti nainen ei saa mallimiestä, hän tyytyy olemaan yksin. 

Ja se 10% ei riitä, koska? Pitäiskö saada kaikki naiset, eikö edes 10% riitä? Joillekin riittä ihan se yksi ja ainoa sopiva.

Miehet eivät toimi, kuten naiset. Naisille tavoiteltavaa on vähäinen seksikumppanien määrä ja "yhden ainoan"-syndrooma. Tai naiset puhuvat näin, todellisuushan on muuta. Miesten laadun määrittää sen sijaan seksikumppanien suuri määrä ja vaihtelevuus. Ei se sattumaa ole, että joka ainoan miesjulkkiksen elämäkerroissa puhutaan valtavasta määrästä naisia.

No jos todellisuuskuvansa rakentaa miesjulkkisten elämäkertojen ja naisjulkkisten instaprofiilien varaan, niin varmasti on elämä vaikeaa ihan muutenkin kuin pariutumismielessä.

Myös sinun miehesi eläisi aivan samalla tavalla, jos saisi yhtäkkiä rikkautta ja ulkonäköä.

Älä? Mistä ajattelet tuntevasi mieheni? Vai ovatko miehet mielestäsi kaikki samanlaisia?

Tämän palstan mukaan ovat.

Ja tämä palsta on sinulle yhtä kuin totuus koko elämästä? Taidat olla sangen yksinkertainen. Ymmärrätkö sinä, että täällä isointa meteliä parisuhdeketjuissa pitävät katkerikot, joilla ei ole pienintäkään kokemusta parisuhteista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vaikeaa ainakin naisena pariutua, kun toisen päätarkoitus on pelkkä itsensä tyydyttäminen. Jos ei saa, naristaan.

Hetkeäkään ei mietitä, miksi toinen osapuoli ei halua. Auttaako syyttely?

Miehet jos oppisivat yhden ainoan asian. Nainen haluaa seksiä, jos se on tarpeeksi hyvää. Kurkistus peiliin, pöksyyn ja omaan toimintaan aloittaa suhteen parantamisen.

Pornon tilalle on hyvä ottaa keskustelu kumppanin kanssa ja lukea vaikka joku oikea opas, miten tulee toimia. Terapeuttejakin löytyy.

Jos tärkeintä on aina vaan sen oman tarpeen tyydyttäminen, niin eikö voi käyttää kättä? Jos vaihtelua haluaa, niin vaihtaa kättä tai ostaa näppylähanskat.

Siinä vaiheessa kun on valmis kasvamaan aikuiseksi ja huomioimaan myös toisen tarpeet, on valmis mielestäni vasta oikeasti parisuhteeseen.

Tämä tarkoittaa sitä, että kuuntelee toista. Se mikä toiselle ei käy, niin se ei käy. Jos mies haluaa painaa kakkoseen, niin pitäisikö sen olla enemmän ok, kuin se, että nainen haluaa miehen roikkuvan sisäkön vaatteissa amppelista suuseksin aikana?

Ja miehille pikkuvinkki. Kuumin esileikki voi naiselle olla se siivottu keittiö, kun väsyneenä sieltä kamarista lapsien nukuttamiselta joutaa. Ensin läheisyyttä ja hellyyttä, sitten vasta enemmän. Ja lopulta unta sylikkäin. Aina ei tarvitse mitään armotonta sooloilua.

"Kurkistus pöksyyn" "Kuumin esileikki siivottu keittiö, kun väsyneenä tulee kamarista"

Nuo lauseet ja 50-luvun sanat saisivat lämpiämään lähinnä puurokattilan.

Joo samaa katsoin, ihan käsittämätön asenne. Ei seksin pitäisi olla mikään palkinto kotitöistä. Tuollainen ajattelu paljastaa, että aito halu on ihan vieras käsite.

En itse löydä kohtaa "palkinto kotitöistä". Ymmärsin, että jos toinen on hoitanut illan lapsia ja laittanut nukkumaan, niin se, ettei yliväsyneenä tarvitse enää siivota keittiötä, antaa senkin ajan sen aidon halun tyydyttämiselle.

Siinäkään tapauksessa siivottu keittiö ei ole esileikki. Kotitöiden reilu jakaminen pikemminkin on vain osa toimivaa parisuhdetta, ja toimiva parisuhde on hyvä alusta toimivalle seksielämälle, mutta silti toimivassa seksielämässäkin esileikki on jotain ihan muuta kuin vain se, että kumpikin teki osuutensa kotitöistä.

Olin tulossa sanomaan juuri samaa. Enhän minä siinä mitään olisi menettänyt, jos joku mies olisi kiinnostunut minusta mutta tutustuminen olisi loppunut hänen puoleltaan siihen, kun olisi käynyt ilmi, että odotan kotitöiden (ja raha-asioiden) jakamista puoliksi. Yhtä laillahan se olisi loppunut siihen minunkin puoleltani, kun olisin ymmärtänyt, että meillä on erilainen arvomaailma.

Meillä mies siivoaa itse asiassa jopa enemmän kuin minä. Hän pitää siitä, minä inhoan. Toisaalta kahden aikuisen taloudessa sitä siivoamista ei kovin paljon ole.

Melkko jyrkästi ilmaiset. Entä, jos se onkin joillekin se kipinä? Eiköhän jokainen pari saa elää tavallaan, tuskin se sinulta on pois.

No, oikeassa toki olet. Jokainenhan saa päättää ihan itse asiansa, ja on ihan ok saada kipinä ja kiihottua vaikka siivotusta keittiöstä. Ehkä tuon kommenttini voikin lukea vastaukseksi yleistettävää ohjetta vastaan - koska kaikille naisille se ei todellakaan päde, että seksihalut nousevat vain, kun mies siivoaa. Huonossa tapauksessa miehet luulevat, että tekemällä osuutensa kotitöistä, voi sitten keskittyä seksissä vain itseensä, kun nainenhan on jo "hoideltu". Ja suurimmassa osassa tapauksia se ei mene näin.

Mikä muuttuu? Moni mies keskittyy lopulta kuitenkin seksissä vain itseensä. Jos mahdollisesti saa samaan hintaan siivouksen, niin kukapa ei ottaisi... :D

No itse en jatkaisi suhdetta ja muuttaisi yhteen miehen kanssa, joka keskittyy seksissä vain itseensä. Eihän tuo edes ole naisen kannalta mikään hyvä diili, koska ihan yhtä lailla mies hyötyy siitä, että kotityöt jaetaan - yksin asuessa tekisi 100%, yhdessä asuessa puolet. Ja nytkö sitten vain mies saisi siihen kaupan päälle seksuaalisen tyydytyksen ja naisen pitäisi pitää tätä jonain win-win-tilanteena???

Juuri näin. Minusta lähtöoletus on se, että seksi on nautinnollista JA kotityöt jaetaan. Muuten koko suhde on aika turha.

Jos kotityöt jaetaan vaadittava määrä päätetään yhdessä eikö pelkästään yksin naisen toimesta ja elämän kulut jaetaan

Ja jos toivottavassa kodin siisteystasossa/sen ylläpitämiseen vaadittavassa kotitöiden määrässä on osapuolten kokemusten välillä suuria eroja, suhdetta ei kannata aloittaa. Eli sinkkuus jatkuu ja saa jatkossakin siivota vain omat jäljet.

Uranaiset pelaavat itsensä ulos parisuhdemarkkoilta noilla siivousvaatimuksilla, koska löytyy paljon naisia, jotka suostuvat siivoamaan suurimman osan. He vievät parhaat miehet.

Entä sitten? Ainakin minä olen mieluummin sinkkuna kuin siivoan suurimman osan, jos yhdessä asun toisen kanssa. Minulle täysin ok, että muut naiset vievät sellaiset miehet, jotka toivovat naisen siivoavan enemmän.