Miksi ihmiset ei enää pariudu?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tavismiehenä yrittänyt löytää parisuhdetta jo vuosikaudet.

Tuntuu, että en riitä naisille, koska heiltä tulee aina kipinä puuttuu -pakit.

Tämä ihmetyttää kun toisaalta saa aina lukea, että naiset "törmäävät" ns.pánomiehiin.

Miksi itsellä ei ole vientiä vaikka en ole pánomíes

Naiset törmää panomiehiin, koska heidän kanssa sitä kipinää löytyy.

Sitten itketään ja haukutaan kaikki miehet sioiksi, kun panosonni jättää saatuaan kyllikseen tai löydettyään uuden reiän.

Liityn tähän joukkoon joka ei halua joutua tilanteeseen jossa äitinsä oli.

Olin lapsi 90-luvulla, äitini kävi täysipäiväisesti palkkatöissä, hoiti omakotitalon siivouksen ja pihatyöt, hoiti 3 lasta ja koiran ja aina teki ruuat. Teki joulusiivoukset ja jouluruuat siinä missä isä kävi töissä ja lojui sohvalla. Muistan kun lapsena äiti välillä lukittautui vessaan tai kylppäriin itkemään väsymystään. Sitten isällä oli rakastajattaria useampi ja lopulta jätti äidin toisen naisen takia.

Muistan lapsuudestani, miten äiti oli aina niin väsynyt ja itkuinen.

Jep. Se siitä ydinperheidyllistä. Ei todellakaan mitään mitä itse tavoittelisin.

Luulisin, että nykyaikana minun isäni olisi juuri niitä jotka ulisee miten "naiset vaativat liikaa ja ovat niin vaikeita, ei niille tavallinen mies kelpaa".

Ja minun isäni edustaa juuri sitä, millaista elämää "tavallisen miehen" puolisona olisi tarjolla. Ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua olla naisen perseennuolija (siis eri tarkoituksessa, vaikka en haluaisi tuotakaan myös).

Itse olen poikaparin toinen osapuoli ja mitä olen mies-nais-parisuhteita kaveripiirissä seurannut, niin ihan samanlaiset ajatukset ja huomiot. On surullista katsottavaa miten tyypit on täysin tossun alla, yksipuolisia palvelijoita ja mielistelijöitä. Onnellinen olen siitä miten omassa suhteessa homma toimii.

Olen joskus miettinytkin, että onkohan se parisuhde miespareilla kovin erilainen, kun ei ole sukupuolten välisiä jännitteitä, roolimalleja ja perinteitä. Heterosuhteessa aina se miehen ja naisen välinen asetelma. Monesti nykyään miehet on ressukoita ja naiset pomottajia.

Omalta kohdalta voin vain todeta ettei ole löytynyt sitä miestä kenen kanssa olisi suhde toiminut. Ehkä joku päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tavismiehenä yrittänyt löytää parisuhdetta jo vuosikaudet.

Tuntuu, että en riitä naisille, koska heiltä tulee aina kipinä puuttuu -pakit.

Tämä ihmetyttää kun toisaalta saa aina lukea, että naiset "törmäävät" ns.pánomiehiin.

Miksi itsellä ei ole vientiä vaikka en ole pánomíes

Naiset törmää panomiehiin, koska heidän kanssa sitä kipinää löytyy.

Sitten itketään ja haukutaan kaikki miehet sioiksi, kun panosonni jättää saatuaan kyllikseen tai löydettyään uuden reiän.

Normaali paino on ehdoton edellytys. En näin hoikkana naisena pidä lihavia miehiä seksuaalisesti kiinnostavina. Ihan yhtälailla ne tavikset (alle 170cm, amikset, maisterit jne) on olleet seksin perässä. Pelimiehet vaan hoitaa tilanteen siistimmin ja ovat parempia sängyssä. Ja ihan yhtälailla mä pyöritän niin montaa miestä kuin huvittaa. Niin, en enää etsi parisuhdetta ainakaan tinderistä. Baareissa en käy.

Vierailija kirjoitti:

Liityn tähän joukkoon joka ei halua joutua tilanteeseen jossa äitinsä oli.

Olin lapsi 90-luvulla, äitini kävi täysipäiväisesti palkkatöissä, hoiti omakotitalon siivouksen ja pihatyöt, hoiti 3 lasta ja koiran ja aina teki ruuat. Teki joulusiivoukset ja jouluruuat siinä missä isä kävi töissä ja lojui sohvalla. Muistan kun lapsena äiti välillä lukittautui vessaan tai kylppäriin itkemään väsymystään. Sitten isällä oli rakastajattaria useampi ja lopulta jätti äidin toisen naisen takia.

Muistan lapsuudestani, miten äiti oli aina niin väsynyt ja itkuinen.

Jep. Se siitä ydinperheidyllistä. Ei todellakaan mitään mitä itse tavoittelisin.

Luulisin, että nykyaikana minun isäni olisi juuri niitä jotka ulisee miten "naiset vaativat liikaa ja ovat niin vaikeita, ei niille tavallinen mies kelpaa".

Ja minun isäni edustaa juuri sitä, millaista elämää "tavallisen miehen" puolisona olisi tarjolla. Ei kiitos.

Samankaltaista oli meilläkin.  Äiti ei itkeskellyt, mutta työtaakka kotona oli kyllä äidin harteilla.  Tekstisi pisti miettimään omaa lapsuuttani.  Joo, varmaan monet naiset haluaa nykyään välttää tuon kohtalon.  Hyvin kirjoitettu ja tsemppiä sinulle.

-37v mies

Vierailija kirjoitti:

Aina kun harkitsen parisuhdetta, luen viisi minuuttia mammojen viestejä. Ja halu meni pois.

Näin on. Kuin pikakelaisi hetkessä kaiken mahdollisen sonnan läpi mihin sitä joutuisi.

Etsin miestä, jolla on samanlaiset elämäntavat. Just katsoin sarjaa Paksut pariskunnat. Seura tekee kaltaisekseen. En siis halua passiivista, sotkuista, päihteiden suurkuluttaja mässäilijää. Mä harrastan liikuntaa päivittäin, syön terveellisesti, tykkään luonnosta jne. Olen myös sosiaalinen ja mukava. Luulisi, että seuraa löytyisi ja kyllähän sitä löytyy. Mutta haluan kaltaiseni enkä mitään vastakohtaa.

Tinderiä olen kokeillut, mutta siellä on vaan seksiä tyrkyllä. Ei ne tuhannet tykkäykset paljon lämmitä kun ne tulevat vääränlaisilta miehiltä, jotka eivät ole vaivautuneet edes lukemaan mun profiilia ja haluavat seksiä heti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa kotityötkö se nyt on se ykkösjuttu miks ihmiset ei pariudu :D Itselle olis tullu jotain ihan muuta mieleen mut kai se sit on se

Ihmiset väittelee kotitöiden tekemisestä ja on sitä mieltä, että ne ovat suurin syy pariutumattomuuteen, koska niihin on aina helppoa ja yksinkertaista vedota. 

Oikeista syistä puhumista väistellään.

Itse miehenä jotenkin ajattelen, että vaikka myös naisten asennoitumisessa voi olla vikaa, niin ehkä isompi ilmiö taitaa pariutumattomuudessa olla loppujen lopuksi se, että miehillä ei ole halua parisuhteeseen, tai ainakaan sellaiseen parisuhteeseen, jossa pitäisi kantaa vastuuta. 

Luulisin, että pariutumis/perheenperustamisikäisissä miehissä on 50/50 -jakauma, eli puolet miehistä pystyy kantamaan vastuuta jokaisella elämänalueella, ja haluaa parisuhteeseen.

Nämä miehet myös pääsevät parisuhteeseen. Heistä tulee niitä lasten omistautuvia isiä, ja ihan kelpo puolisoita.

Sitten se toinen puolikas ei kanna vastuuta. Ei koulutuksesta, ei työllistymisestä, ei  parisuhde-elämästä. Tai sitten kantaa vastuuta vain osittain, eli saattaa olla koulutus ja työpaikkakin, mutta ei osaa ottaa vastuullista roolia parisuhdetta etsiessä. Ei ehkä halua/viitsi/uskalla sitoutua. Ei varsinkaan perheellistyä.

Vähän tässä roolissa olevia miehiä taisi olla Ensitreffit Alttarilla -ohjelmassa. Paperilla ihan hyviä miehiä, mutta eivät vain oikein halua nähdä vaivaa tai vastuuta tunteiden kehittymiseksi parisuhteeseen asti. Ehkä seksi kelpaisi, mutta ei ota vastuuta siitä, että voisi edes yrittää rakastua naiseen.

Tai jos nainen ei ole miehen mielestä riittävän ihastunut/rakastunut/halukas, mies ei halua nähdä vaivaa naisen viettelemiseksi tai sytyttämiseksi, ja jättää koko homman kesken.

Itse tunnistan ainakin viimeiseksi mainitussa asiassa itseni. En ole lähtenyt mihinkään, jos nainen ei ole ehdottanut. Myös omassa parisuhteessani olen siinä roolissa, että intiimiä kanssakäymistä ei olisi, jos vaimo ei olisi aloittellinen.

Ehkä naiset kaipaavat miehiltä sellaista aloitteellisuutta, johon liittyy aito vastuunkanto. Eli ei mitään halpaa pelailua, vaan aidon kiinnostuksen, rakkauden, ja myös seksuaalisen halun tuomista esiin avoimesti, eikä pelkkää "emmätiiäemmäjaksa" -käytöstä.

Olet oikeassa, ja on sellaisiakin miehiä, jotka pelaavat parisuhteessa tietokonepelejä illat pitkät.

Samaan aikaan kun pitäis tehdä talon huolto ja kunnossapitotöitä.

Jos on perhettä, lapsia ja työt, parisuhde, niin sille tietokonepelaamiselle jää hyvin rajattu aika viikossa.

Se tarkoittaa sitä, et on muissa maailmoissa.

Ei tuu pariuduttua, kun rakastan exää, joka taas ei halua mua enää. Siksi ei muut kumppanit kiinnosta, kun olisi aina vain yksi mielessä. Voin olla yksinkin, jos asioita ei enää saa korjattua. Mulla on voimakas tunne, että mies on juuri se oikea ja että aiemman suhteen hirveät ongelmat ovat mennyttä. Ei hän mikään täydellinen ole, enkä liioin minä. Mutta on niin vahva tunne siitä, että mun kuuluu olla hänen kanssa. Ehkä luovun siitä sitten jos tai kun hän pariutuu. Tai ehkä en. Joudutaan lasten vuoksi olemaan tekemisissä kuitenkin ja oli liian vaikeaa esittää, ettei hän mua kiinnosta yhtään. En tiedä miten kykenisin siihen silloin, jos hänellä olisi joku nainen. En haluaisi olla hänen onnensa esteenä, mutten enää halua valehdella itsellenikään.

Jotkut asiat on vain ehdottomasti tarkoitettu olemaan. Tämä taitaa olla minulle sellainen. Olen aina rakastanut häntä nuoresta saakka, mutta se vain syvenee ja paranee edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Liityn tähän joukkoon joka ei halua joutua tilanteeseen jossa äitinsä oli.

Olin lapsi 90-luvulla, äitini kävi täysipäiväisesti palkkatöissä, hoiti omakotitalon siivouksen ja pihatyöt, hoiti 3 lasta ja koiran ja aina teki ruuat. Teki joulusiivoukset ja jouluruuat siinä missä isä kävi töissä ja lojui sohvalla. Muistan kun lapsena äiti välillä lukittautui vessaan tai kylppäriin itkemään väsymystään. Sitten isällä oli rakastajattaria useampi ja lopulta jätti äidin toisen naisen takia.

Muistan lapsuudestani, miten äiti oli aina niin väsynyt ja itkuinen.

Jep. Se siitä ydinperheidyllistä. Ei todellakaan mitään mitä itse tavoittelisin.

Luulisin, että nykyaikana minun isäni olisi juuri niitä jotka ulisee miten "naiset vaativat liikaa ja ovat niin vaikeita, ei niille tavallinen mies kelpaa".

Ja minun isäni edustaa juuri sitä, millaista elämää "tavallisen miehen" puolisona olisi tarjolla. Ei kiitos.

Jos sinä olet tavallinen nainen, niin minä jätän väliin.

Vierailija kirjoitti:

Liityn tähän joukkoon joka ei halua joutua tilanteeseen jossa äitinsä oli.

Olin lapsi 90-luvulla, äitini kävi täysipäiväisesti palkkatöissä, hoiti omakotitalon siivouksen ja pihatyöt, hoiti 3 lasta ja koiran ja aina teki ruuat. Teki joulusiivoukset ja jouluruuat siinä missä isä kävi töissä ja lojui sohvalla. Muistan kun lapsena äiti välillä lukittautui vessaan tai kylppäriin itkemään väsymystään. Sitten isällä oli rakastajattaria useampi ja lopulta jätti äidin toisen naisen takia.

Muistan lapsuudestani, miten äiti oli aina niin väsynyt ja itkuinen.

Jep. Se siitä ydinperheidyllistä. Ei todellakaan mitään mitä itse tavoittelisin.

Luulisin, että nykyaikana minun isäni olisi juuri niitä jotka ulisee miten "naiset vaativat liikaa ja ovat niin vaikeita, ei niille tavallinen mies kelpaa".

Ja minun isäni edustaa juuri sitä, millaista elämää "tavallisen miehen" puolisona olisi tarjolla. Ei kiitos.

Se asetelma oli kyllä outo. Meillä oli kotona äiti ja me lapset yksikkönä ja sitten omissa oloissaan oleva isä. Suvun kanssa tavatessa oli kaikki lapset ja äidit yksikkönä ja miehet omassa porukassaan, tietysti niin että naiset ja lapset hoitivat ruuat ja siivoukset ja pedit ja saunat - ja miehet laiskottelun, valmiiseen pöytään istumisen ja lämmitettyyn saunaan menon ja lähinnä paskanpuhumisen. Aivan friikkiä touhua.

Vierailija kirjoitti:

Etsin miestä, jolla on samanlaiset elämäntavat. Just katsoin sarjaa Paksut pariskunnat. Seura tekee kaltaisekseen. En siis halua passiivista, sotkuista, päihteiden suurkuluttaja mässäilijää. Mä harrastan liikuntaa päivittäin, syön terveellisesti, tykkään luonnosta jne. Olen myös sosiaalinen ja mukava. Luulisi, että seuraa löytyisi ja kyllähän sitä löytyy. Mutta haluan kaltaiseni enkä mitään vastakohtaa.

Tinderiä olen kokeillut, mutta siellä on vaan seksiä tyrkyllä. Ei ne tuhannet tykkäykset paljon lämmitä kun ne tulevat vääränlaisilta miehiltä, jotka eivät ole vaivautuneet edes lukemaan mun profiilia ja haluavat seksiä heti!

Valitettavasti toivomiasi komeita miehiä on hyvin vähän, eikä sinulle todennäköisesti riitä huippu-urheilijaa, joka tykkää luonnosta, on sosiaalinen, mukava ja vielä luotettava juuri sinulle. Miksi tuollainen ei olisi ollut parisuhteessa jo nuoresta saakka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tavismiehenä yrittänyt löytää parisuhdetta jo vuosikaudet.

Tuntuu, että en riitä naisille, koska heiltä tulee aina kipinä puuttuu -pakit.

Tämä ihmetyttää kun toisaalta saa aina lukea, että naiset "törmäävät" ns.pánomiehiin.

Miksi itsellä ei ole vientiä vaikka en ole pánomíes

Naiset törmää panomiehiin, koska heidän kanssa sitä kipinää löytyy.

Sitten itketään ja haukutaan kaikki miehet sioiksi, kun panosonni jättää saatuaan kyllikseen tai löydettyään uuden reiän.

Normaali paino on ehdoton edellytys. En näin hoikkana naisena pidä lihavia miehiä seksuaalisesti kiinnostavina. Ihan yhtälailla ne tavikset (alle 170cm, amikset, maisterit jne) on olleet seksin perässä. Pelimiehet vaan hoitaa tilanteen siistimmin ja ovat parempia sängyssä. Ja ihan yhtälailla mä pyöritän niin montaa miestä kuin huvittaa. Niin, en enää etsi parisuhdetta ainakaan tinderistä. Baareissa en käy.

Mikä on sinun mielestäsi pelimies? En ole Suomessa tavannut vielä yhtään aitoa pelimiestä. Lähinnä humalaisia baaripokaajia. Ulkonäkö ei ole yhtä kuin pelimies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liityn tähän joukkoon joka ei halua joutua tilanteeseen jossa äitinsä oli.

Olin lapsi 90-luvulla, äitini kävi täysipäiväisesti palkkatöissä, hoiti omakotitalon siivouksen ja pihatyöt, hoiti 3 lasta ja koiran ja aina teki ruuat. Teki joulusiivoukset ja jouluruuat siinä missä isä kävi töissä ja lojui sohvalla. Muistan kun lapsena äiti välillä lukittautui vessaan tai kylppäriin itkemään väsymystään. Sitten isällä oli rakastajattaria useampi ja lopulta jätti äidin toisen naisen takia.

Muistan lapsuudestani, miten äiti oli aina niin väsynyt ja itkuinen.

Jep. Se siitä ydinperheidyllistä. Ei todellakaan mitään mitä itse tavoittelisin.

Luulisin, että nykyaikana minun isäni olisi juuri niitä jotka ulisee miten "naiset vaativat liikaa ja ovat niin vaikeita, ei niille tavallinen mies kelpaa".

Ja minun isäni edustaa juuri sitä, millaista elämää "tavallisen miehen" puolisona olisi tarjolla. Ei kiitos.

Se asetelma oli kyllä outo. Meillä oli kotona äiti ja me lapset yksikkönä ja sitten omissa oloissaan oleva isä. Suvun kanssa tavatessa oli kaikki lapset ja äidit yksikkönä ja miehet omassa porukassaan, tietysti niin että naiset ja lapset hoitivat ruuat ja siivoukset ja pedit ja saunat - ja miehet laiskottelun, valmiiseen pöytään istumisen ja lämmitettyyn saunaan menon ja lähinnä paskanpuhumisen. Aivan friikkiä touhua.

Tuollaista se oli omassakin lapsuudessani. Olen kyllä parisuhteessa ja meillä on ollut kipuilumme, koska mieskin oli kasvanut tuohon samaan muottiin, mutta asiat saatiin sovittua molempia tyydyttävällä ja tasapuolisella tavalla. Nyt menee hyvin.

On tämä siis mahdollista, mutta edellyttää täyspäistä miestä, joka näkee kuvion ja haluaa muuttaa sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsin miestä, jolla on samanlaiset elämäntavat. Just katsoin sarjaa Paksut pariskunnat. Seura tekee kaltaisekseen. En siis halua passiivista, sotkuista, päihteiden suurkuluttaja mässäilijää. Mä harrastan liikuntaa päivittäin, syön terveellisesti, tykkään luonnosta jne. Olen myös sosiaalinen ja mukava. Luulisi, että seuraa löytyisi ja kyllähän sitä löytyy. Mutta haluan kaltaiseni enkä mitään vastakohtaa.

Tinderiä olen kokeillut, mutta siellä on vaan seksiä tyrkyllä. Ei ne tuhannet tykkäykset paljon lämmitä kun ne tulevat vääränlaisilta miehiltä, jotka eivät ole vaivautuneet edes lukemaan mun profiilia ja haluavat seksiä heti!

Valitettavasti toivomiasi komeita miehiä on hyvin vähän, eikä sinulle todennäköisesti riitä huippu-urheilijaa, joka tykkää luonnosta, on sosiaalinen, mukava ja vielä luotettava juuri sinulle. Miksi tuollainen ei olisi ollut parisuhteessa jo nuoresta saakka?

Naiset ne jaksaa varsinkin nuorena "suorittaa" ihan käsittämättömiä määriä.  Mistäköhän se johtuu ja onko vain suomalainen piirre?  Äläkä unohda koulutusta.  Sen lisäksi että täytyy olla huippu-urheilija niin täytyy lisäksi olla koulutettu (mieluusti akateemisesti) ja olla kiinnostunut kirjoista ja perhosista.  Jälkimmäisiin ehkä pystyisin, mutta urheilullisuus jäi joskus 10 vuotta sitten...  Minäkin pahoin pelkään, että urheilulliset 40v, akateemiset ja mielenterveydeltään täydelliset sinkkumiehet eivät todellakaan ole yhtä yleisiä kuin voikukat luonnossa.

-37v mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liityn tähän joukkoon joka ei halua joutua tilanteeseen jossa äitinsä oli.

Olin lapsi 90-luvulla, äitini kävi täysipäiväisesti palkkatöissä, hoiti omakotitalon siivouksen ja pihatyöt, hoiti 3 lasta ja koiran ja aina teki ruuat. Teki joulusiivoukset ja jouluruuat siinä missä isä kävi töissä ja lojui sohvalla. Muistan kun lapsena äiti välillä lukittautui vessaan tai kylppäriin itkemään väsymystään. Sitten isällä oli rakastajattaria useampi ja lopulta jätti äidin toisen naisen takia.

Muistan lapsuudestani, miten äiti oli aina niin väsynyt ja itkuinen.

Jep. Se siitä ydinperheidyllistä. Ei todellakaan mitään mitä itse tavoittelisin.

Luulisin, että nykyaikana minun isäni olisi juuri niitä jotka ulisee miten "naiset vaativat liikaa ja ovat niin vaikeita, ei niille tavallinen mies kelpaa".

Ja minun isäni edustaa juuri sitä, millaista elämää "tavallisen miehen" puolisona olisi tarjolla. Ei kiitos.

Se asetelma oli kyllä outo. Meillä oli kotona äiti ja me lapset yksikkönä ja sitten omissa oloissaan oleva isä. Suvun kanssa tavatessa oli kaikki lapset ja äidit yksikkönä ja miehet omassa porukassaan, tietysti niin että naiset ja lapset hoitivat ruuat ja siivoukset ja pedit ja saunat - ja miehet laiskottelun, valmiiseen pöytään istumisen ja lämmitettyyn saunaan menon ja lähinnä paskanpuhumisen. Aivan friikkiä touhua.

Tuollaista se oli omassakin lapsuudessani. Olen kyllä parisuhteessa ja meillä on ollut kipuilumme, koska mieskin oli kasvanut tuohon samaan muottiin, mutta asiat saatiin sovittua molempia tyydyttävällä ja tasapuolisella tavalla. Nyt menee hyvin.

On tämä siis mahdollista, mutta edellyttää täyspäistä miestä, joka näkee kuvion ja haluaa muuttaa sen.

Toisaalta siitä lapsuudesta on ihania muistojakin. Hupsuttelu ja läheisyys äidin ja tätien ja serkkujen kanssa. Se oli vähän kuin meidän oma maailma, johon ei miehiä kuulunut. Vähän hassua kyllä näin jälkeenpäin ajatellen. Ja mistä kaikesta miehet jäivät paitsi. Olen vieläkin tosi läheinen tätieni kanssa. He ovat kuin rakastavia lisä-äitejä minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten vaatimukset vaikuttavat kohtuuttomilta. Miehen pitäisi olla disney-prinssi, joka räjäyttää sukat pois jaloista heti 1.treffeillä tai muuten ei ole kemiaa.

No ei itse asiassa pitäisi. Jos on yhtään kehuskeleva tai liian lipevä/kehuva niin kyllä siinä hälytyskellot soivat ja lujaa. Tavallinen, normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen kykenevä mies riittää vallan hyvin.

Nykyisin vain komeimpien miesten kannattaa käydä treffeillä, koska he pääsevät kyntää peltoa melkein joka ensitreffeillä. Rumien miesten ei kannata käydä ollenkaan treffeillä, koska niistä ei kuitenkaan irtoa mitään. Rahaa ja aikaa vain menee hukkaan.

Sinun pariutumisesi esteenä on asennevamma ja ilmeinen vuorovaikutustaitoja puute. Deittailu ei ole mikään seksipalvelu. Vedä käteen.

Olen tehnyt analyysin tästä asiasta. Rumien ja tavismiesten ei kannata käydä treffeillä, koska tulokset ovat lähellä nollaa. Vain komeimmat miehet käyvät treffeillä, koska he saavat treffeillä tuloksia aikaan, mutta eivät halua kuitenkaan sitoutua.

Mistä päättelet etteivät komeat miehet halua sitoutua? Oman kokemukseni mukaan juuri ne komeammat yleensä haluavat sitoutua. Ovat yleensä myös älykkäämpiä kuin nuo vähemmän komeat ja heillä on terveemmät elämäntavat. Haluavat myös kantaa vastuuta läheisistään (vaimo, lapset ja muut läheiset). Sinänsä aika mielenkiintoista.

Olen päätellyt sen mm. tämän palstan naisten kirjoituksista. Jatkuvasti saa lukea kuinka nainen on ollut treffeillä, mutta mies paljastuu joko varatuksi tai sitten mies ghostaa. Ei ole vaikea päätellä, että nämä naiset valitsevat vain kaikista komeimmat miehet, jonka kanssa treffailevat. Näillä miehillä tulee jatkuvasti vastaan uusia paremman näköisiä naisia, jolloin he ghoustaavat aiemmat tapailunaiset.

Ja höpö höpö. Kyllä ne vaatimattomamman näköiset miehet on niitä pahimpia.

Miten se on mahdollista kun vaatimattomamman näköinen mies ei edes saa naista?

Naisen logiikalla kaikki on mahdollista.

Oikeastihan tuossa on kyse siitä, että koska naisia kiinnostaa komeimmat j ännämiehet niin he keksivät minkä tahansa perustelun suosiakseen heitä.

Missä kaninkolossa pitää elää jotta voi kuvitella kaikkien pariutuneiden miesten olevan jotain komistuksia? Silmä näppiin ja ulos katselemaan oikeaa elämää, jätkät!

Nämä ruikuttavat miehet haluavat itse vain niitä kauneimpia naisia, joiden miehet yleensä ovat komistuksia.

Mitä sitten pitäisi haluta? Eikö miehetkin saa haluta sellaista kumppania, kuin haluavat? Minkä näköinen se komistus muuten on, joka näiltä kauniilta naisilta löytyy? Millaiselta miehen pitää tarkalleen ottaen näyttää?

Saavat haluta. Mutta onhan tuo vähän typerää kiukutella kuinka naiset eivät halua kuin komeita miehiä, kun oikeasti tarkoittavat kauniita naisia. Ja sitten vielä kehtaavat syyllistää naisia mieltymyksistään, kun itselläänkin on varsin rajatut mieltymykset. Kyllä nääkin jätkät saattaisivat jollekin kelvata, kun katselisivat niitä omannäköisiä naisia.

Yksi surullisimmista asioista on vaatimattoman näköinen ihminen, joka kuitenkin on muiden ihmisten ulkonäön suhteen äärimmäisen vaativa ja pinnallinen.

Sehän noiden itkijämiesten ongelma on, kun halutaan jotakuta, mitä käytännössä ei voida saada ja sitten uhriudutaan, kun ei ymmärretä kasvaa ihmisenä ja sitä myöten voisi sitten löytyä se omiin arvoihin sopiva nainen/mies.

Siis siinä hypoteettisessa tilanteessa, että he oikeasti edes uskaltavat lähestyä yhtään ketään yhtään missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten vaatimukset vaikuttavat kohtuuttomilta. Miehen pitäisi olla disney-prinssi, joka räjäyttää sukat pois jaloista heti 1.treffeillä tai muuten ei ole kemiaa.

No ei itse asiassa pitäisi. Jos on yhtään kehuskeleva tai liian lipevä/kehuva niin kyllä siinä hälytyskellot soivat ja lujaa. Tavallinen, normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen kykenevä mies riittää vallan hyvin.

Nykyisin vain komeimpien miesten kannattaa käydä treffeillä, koska he pääsevät kyntää peltoa melkein joka ensitreffeillä. Rumien miesten ei kannata käydä ollenkaan treffeillä, koska niistä ei kuitenkaan irtoa mitään. Rahaa ja aikaa vain menee hukkaan.

Sinun pariutumisesi esteenä on asennevamma ja ilmeinen vuorovaikutustaitoja puute. Deittailu ei ole mikään seksipalvelu. Vedä käteen.

Olen tehnyt analyysin tästä asiasta. Rumien ja tavismiesten ei kannata käydä treffeillä, koska tulokset ovat lähellä nollaa. Vain komeimmat miehet käyvät treffeillä, koska he saavat treffeillä tuloksia aikaan, mutta eivät halua kuitenkaan sitoutua.

Mistä päättelet etteivät komeat miehet halua sitoutua? Oman kokemukseni mukaan juuri ne komeammat yleensä haluavat sitoutua. Ovat yleensä myös älykkäämpiä kuin nuo vähemmän komeat ja heillä on terveemmät elämäntavat. Haluavat myös kantaa vastuuta läheisistään (vaimo, lapset ja muut läheiset). Sinänsä aika mielenkiintoista.

Olen päätellyt sen mm. tämän palstan naisten kirjoituksista. Jatkuvasti saa lukea kuinka nainen on ollut treffeillä, mutta mies paljastuu joko varatuksi tai sitten mies ghostaa. Ei ole vaikea päätellä, että nämä naiset valitsevat vain kaikista komeimmat miehet, jonka kanssa treffailevat. Näillä miehillä tulee jatkuvasti vastaan uusia paremman näköisiä naisia, jolloin he ghoustaavat aiemmat tapailunaiset.

Ja höpö höpö. Kyllä ne vaatimattomamman näköiset miehet on niitä pahimpia.

Miten se on mahdollista kun vaatimattomamman näköinen mies ei edes saa naista?

Naisen logiikalla kaikki on mahdollista.

Oikeastihan tuossa on kyse siitä, että koska naisia kiinnostaa komeimmat j ännämiehet niin he keksivät minkä tahansa perustelun suosiakseen heitä.

Missä kaninkolossa pitää elää jotta voi kuvitella kaikkien pariutuneiden miesten olevan jotain komistuksia? Silmä näppiin ja ulos katselemaan oikeaa elämää, jätkät!

Nämä ruikuttavat miehet haluavat itse vain niitä kauneimpia naisia, joiden miehet yleensä ovat komistuksia.

Mitä sitten pitäisi haluta? Eikö miehetkin saa haluta sellaista kumppania, kuin haluavat? Minkä näköinen se komistus muuten on, joka näiltä kauniilta naisilta löytyy? Millaiselta miehen pitää tarkalleen ottaen näyttää?

Saavat haluta. Mutta onhan tuo vähän typerää kiukutella kuinka naiset eivät halua kuin komeita miehiä, kun oikeasti tarkoittavat kauniita naisia. Ja sitten vielä kehtaavat syyllistää naisia mieltymyksistään, kun itselläänkin on varsin rajatut mieltymykset. Kyllä nääkin jätkät saattaisivat jollekin kelvata, kun katselisivat niitä omannäköisiä naisia.

Yksi surullisimmista asioista on vaatimattoman näköinen ihminen, joka kuitenkin on muiden ihmisten ulkonäön suhteen äärimmäisen vaativa ja pinnallinen.

Sehän noiden itkijämiesten ongelma on, kun halutaan jotakuta, mitä käytännössä ei voida saada ja sitten uhriudutaan, kun ei ymmärretä kasvaa ihmisenä ja sitä myöten voisi sitten löytyä se omiin arvoihin sopiva nainen/mies.

Siis siinä hypoteettisessa tilanteessa, että he oikeasti edes uskaltavat lähestyä yhtään ketään yhtään missään.

Vai omaan ulkonäköön sopiva nainen/mies?

parisuhde edellyttää toisen huomioon ottamista, halua ja kykyä pysyä yhdessä erimielisyyksienkin jälkeen. Toisesta viis asenteella tai kunhan mulla on hyvä ei pitkälle pötkitä. Pettymykset suhteissa tietty tekee kenestä vasn varautuneemman/hiljaa lämpiävän.. Ei sellasta ihmistä ookasn jonka kaa kaikki on aina niin kivaa ja ihanaa. Siksi naimisiinmenossa on sana Tahdon. Yhdessä olo tai ero, molemmissa kaksi osapuolta.