Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset ei enää pariudu?
Kommentit (2819)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut aina sellainen parisuhde-ihminen. Rakastan olla ja tehdä kumppanin kanssa asioita. On ihana kun kotona odottaa rakastava puoliso. Se tekee kodin. Olen ollut kahdessa vakavassa suhteessa, joista kumpikin päätyi eroon. Ensimmäisessä oltiin yhdessä seitsemän vuotta, jonka jälkeen mies sanoi että ei ole onnellinen. Hän koki lapsiasiat, asettumisen ja kaiken vakiintumisen pelottavana. Toisaalta ymmärsin häntä koska tuli perheestä jossa isä otti ja lähti. Ei koskaan käsitellyt ongelmiaan sen suhteen. Sattui kuitenkin perkuleesti, että toinen antaa ymmärtää seitsemän vuotta että olet hänen elämänsä nainen, ja sitten vetääkin maton alta. Oli vaikeaa rakastua kehenkään sen jälkeen. Tapasin uuden miehen myöhemmin ja hän petti minua ja sanoi että ei ole valmis vakavaan suhteeseen kanssani, ja että olen liian kiltti, hän kaipaa jännitystä. Oltiin yhdessä neljä vuotta.
En vaan yksinkertaisesti pysty enää rakastumaan ja perustamaan parisuhdetta. Rakastan itseäni sen verta, että en aio särkeä sydäntäni miesten kanssa, kun eivät näytä tietävän mitä haluavat ja sitten pilaavat muidenkin elämän etsiessään itseään vuodesta toiseen. Nykyään ei arvosteta vakaata parisuhdetta ja tasaista arkea. Aina pitää olla uutta virikettä ja pettäminen on helppoa.
Näitä riittää naisissa, jotka syyttää koko mies sukupuolta omien epäonnistumisten takia. Harmi että me hyvät miehetkin joudutaan näitten väärin arvioitaviksi ja syrjityksi samalla. Ja lisätään vielä, etten itse ole menetellyt huonolla tavalla naisia kohtaan suhteissa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa aika kuvaavaa, että kun mietitään pariutumattomuutta, alkaa jankkaus ulkonäöstä. Ehkäpä se itsessään on syy. Ihmisistä on tullut pinnallisia ja monet arvottaa toisia ja itseään vain ulkonäön kautta. Jos mies ei saa jotain naista, ajattelee hän syyn olevan ulkonäössään, eikä suinkaan tökerössä käytöksessään, heikossa elämäntilanteessaan (esim. työtön, mt-ongelmaa, syrjäytynyt tms.), tavoitteiden tai elämäntapojen kohtaamattomuudessa tms.
Siinähän ne syyt tulikin, miksi miehet ei kelpaa. On niin huonossa asemassa ja se ei sovi kaikkien naisten elämään. Minä kun luulin, että rakkaus voittaa kaiken eikä silloin katsota ulkonäköön tai elämäntilanteeseen, mutta taisi olla lastensatu minkä kuulin. Tosielämä on sitten monesti näyttäytynyt paljon raadollisemmalta.
Jos olet itse ns. huono-osainen, niin uskotko, että sinun ja minun välille olisi syntynyt hyvä parisuhde, jos tietäisit, että minä vietän päivät töissä (etänä, mutta töissä kuitenkin); iltaisin opiskelen ja teen politiikkaa; lomilla tykkään matkustella (en ansaitse niin paljon, että voisin tarjota sinullekin ilmaiset matkat ja majoitukset); tykkään syödä usein ulkona; olen vegaani; ostan luomua aina kun mahdollista; valitsen Reilun kaupan tuotteita aina kun mahdollista; samoin lähiruokaa, vaikka se olisi kalliimpaa kuin ulkomaalainen; en syö palmuöljyä sisältäviä tuotteita enkä muutenkaan käytä usein pitkälle prosessoituja tuotteita; tykkään käydä elokuvissa ja konserteissa jne.
Minusta tuo on aika hassu oletus, että rakkaus ei katso elämäntilanteeseen. Kyllähän arvomaailma ja vastaavat asiat mitä suuremmissa määrin liittyvät siihen, kenen kanssa on hyvä olla ja suhde voi syventyä rakkaudeksi.
Katsotko sinäkin liikaa Hollywood-tuotantoa ja otat sen liian vakavissasi?
Mikään luettelemistasi asioista ei ole mikään ISO juttu joten voisi olla mahdollista minun puolelta. Huvittavaa jos luulit, että moiset pikku asiat olisi este suhteelle. Mutta niinkai nykyään tuppaa jotkut ajattelemaan...
Ja tähän voisi vielä lisätät, ettei kai kaikki nykyään kuvittele että koko elämän pitää mätsätä yhteen, että voi olla mitään toivoa parisuhteen menestymisestä? Missä on joustavuus ja mukautuminen tilanteisiin? Ei ihme ettei suhteet kestä jos ei mitään erilaisuutta siedä....
Minua kiinnostaa nyt kuulla, millainen meidän suhteemme voisi olla. Mitä tekisimme, milloin, miten pitkään sellainen suhde riittäisi meille molemmille.
Kun se parisuhde kannattaa vain kunnollisen ja hyvin koulutetun kaverin kanssa, jolla on mahdollisuus vakituiseen virkaan hyvällä palkalla. Jos molemmat ovat näitä kympin tyyppejä voi niitä lapsaikin harkita. Jos menee hyvin saattaa ostaa oman yhteisen asunnon. Kun lapset on kasvatettu ja pois muuttaneet omilleen kannttaa jo erota muuten joutuuajan kanssa omaishoitajaksi ja sidotuksi siihen puolisoon. Jos pulisolle tulee vaikka muistariraus, dementia tai joku neurologinen etenevä vanhojen tauti joutuu puoliso osallistumaan omalla eläkkeellään ja omaisuudella Suomessa taas toisen hoitoon jossain palvelukodissa. Ja useinhan se hoidettava on mies. Nainen joutuu kokoikänä hoivaamaan miestään. Miehen hyvä eläke menee sinne palvelukotiin loppuvuodet. Hyvä vermaksaja ei saa edes hoitoa muuten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa aika kuvaavaa, että kun mietitään pariutumattomuutta, alkaa jankkaus ulkonäöstä. Ehkäpä se itsessään on syy. Ihmisistä on tullut pinnallisia ja monet arvottaa toisia ja itseään vain ulkonäön kautta. Jos mies ei saa jotain naista, ajattelee hän syyn olevan ulkonäössään, eikä suinkaan tökerössä käytöksessään, heikossa elämäntilanteessaan (esim. työtön, mt-ongelmaa, syrjäytynyt tms.), tavoitteiden tai elämäntapojen kohtaamattomuudessa tms.
Mies ei välitä vaikka tavoitteet tai elämäntavat naisen kanssa eivät kohtaa. Riittää, että nainen on kaunis, mukava luonne ja että nainen saa aikaan hyviä fiiliksiä miehessä.
Miehet eivät sitten yleensä ole niin ihastuttavia, että ihan vaan olemassaolollaan saa aikaan hyviä fiiliksiä naisessa. Niistä halutaan seuraa tekemiseen ja jutteluun. Tavoitteisiin ja elämäntapoihin. Jos haluan vaan jotain ihastuttavaa kotiini niin ostan kukkia.
Tarkoitatko, että vain hyötynäkökohdat miehessä merkitsevät sinulle?
Joo, ajattelen että hyödyn toisessa ihmisessä sen seurasta ja yhdessä tekemisestä ja ajatusten ja arvomaailman jakamisesta. Sinä olet sitten sillä tavalla jalompi, että ihan vaan vilpittömästi rakastat naista joka saa sussa hyvän fiiliksen aikaan, oli se millainen vaan elämäntavoiltaan ja kiinnostuksenkohteiltaan. En saa kiinni tosta sun fiiliksestä, sori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa aika kuvaavaa, että kun mietitään pariutumattomuutta, alkaa jankkaus ulkonäöstä. Ehkäpä se itsessään on syy. Ihmisistä on tullut pinnallisia ja monet arvottaa toisia ja itseään vain ulkonäön kautta. Jos mies ei saa jotain naista, ajattelee hän syyn olevan ulkonäössään, eikä suinkaan tökerössä käytöksessään, heikossa elämäntilanteessaan (esim. työtön, mt-ongelmaa, syrjäytynyt tms.), tavoitteiden tai elämäntapojen kohtaamattomuudessa tms.
Siinähän ne syyt tulikin, miksi miehet ei kelpaa. On niin huonossa asemassa ja se ei sovi kaikkien naisten elämään. Minä kun luulin, että rakkaus voittaa kaiken eikä silloin katsota ulkonäköön tai elämäntilanteeseen, mutta taisi olla lastensatu minkä kuulin. Tosielämä on sitten monesti näyttäytynyt paljon raadollisemmalta.
Jos olet itse ns. huono-osainen, niin uskotko, että sinun ja minun välille olisi syntynyt hyvä parisuhde, jos tietäisit, että minä vietän päivät töissä (etänä, mutta töissä kuitenkin); iltaisin opiskelen ja teen politiikkaa; lomilla tykkään matkustella (en ansaitse niin paljon, että voisin tarjota sinullekin ilmaiset matkat ja majoitukset); tykkään syödä usein ulkona; olen vegaani; ostan luomua aina kun mahdollista; valitsen Reilun kaupan tuotteita aina kun mahdollista; samoin lähiruokaa, vaikka se olisi kalliimpaa kuin ulkomaalainen; en syö palmuöljyä sisältäviä tuotteita enkä muutenkaan käytä usein pitkälle prosessoituja tuotteita; tykkään käydä elokuvissa ja konserteissa jne.
Minusta tuo on aika hassu oletus, että rakkaus ei katso elämäntilanteeseen. Kyllähän arvomaailma ja vastaavat asiat mitä suuremmissa määrin liittyvät siihen, kenen kanssa on hyvä olla ja suhde voi syventyä rakkaudeksi.
Katsotko sinäkin liikaa Hollywood-tuotantoa ja otat sen liian vakavissasi?
Mikään luettelemistasi asioista ei ole mikään ISO juttu joten voisi olla mahdollista minun puolelta. Huvittavaa jos luulit, että moiset pikku asiat olisi este suhteelle. Mutta niinkai nykyään tuppaa jotkut ajattelemaan...
Ja tähän voisi vielä lisätät, ettei kai kaikki nykyään kuvittele että koko elämän pitää mätsätä yhteen, että voi olla mitään toivoa parisuhteen menestymisestä? Missä on joustavuus ja mukautuminen tilanteisiin? Ei ihme ettei suhteet kestä jos ei mitään erilaisuutta siedä....
Tietenkin pitää olla sama arvomaailma, yhteensopivat harrastukset. Ei voi panna kaiken aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja niin tämäkin ilta kului Kelpuuttajajankuttajan yrittäessä muuttaa keski-ikäisiä palstamammoja rasvattomiksi nuoriksi naisiksi, sen sijaan että hän olisi tavannut nuoria naisia elävässä elämässä tai tehnyt työtä mielenterveytensä (ja sitä kautta rakkauselämänsä) hyväksi.
Tui tui!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa aika kuvaavaa, että kun mietitään pariutumattomuutta, alkaa jankkaus ulkonäöstä. Ehkäpä se itsessään on syy. Ihmisistä on tullut pinnallisia ja monet arvottaa toisia ja itseään vain ulkonäön kautta. Jos mies ei saa jotain naista, ajattelee hän syyn olevan ulkonäössään, eikä suinkaan tökerössä käytöksessään, heikossa elämäntilanteessaan (esim. työtön, mt-ongelmaa, syrjäytynyt tms.), tavoitteiden tai elämäntapojen kohtaamattomuudessa tms.
Mies ei välitä vaikka tavoitteet tai elämäntavat naisen kanssa eivät kohtaa. Riittää, että nainen on kaunis, mukava luonne ja että nainen saa aikaan hyviä fiiliksiä miehessä.
Miehet eivät sitten yleensä ole niin ihastuttavia, että ihan vaan olemassaolollaan saa aikaan hyviä fiiliksiä naisessa. Niistä halutaan seuraa tekemiseen ja jutteluun. Tavoitteisiin ja elämäntapoihin. Jos haluan vaan jotain ihastuttavaa kotiini niin ostan kukkia.
Tarkoitatko, että vain hyötynäkökohdat miehessä merkitsevät sinulle?
Joo, ajattelen että hyödyn toisessa ihmisessä sen seurasta ja yhdessä tekemisestä ja ajatusten ja arvomaailman jakamisesta. Sinä olet sitten sillä tavalla jalompi, että ihan vaan vilpittömästi rakastat naista joka saa sussa hyvän fiiliksen aikaan, oli se millainen vaan elämäntavoiltaan ja kiinnostuksenkohteiltaan. En saa kiinni tosta sun fiiliksestä, sori.
Tulee hyvä fiilis kun nainen on kaunis ja hänen luonne sopii itselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelu kohdallani tuntuu epätodennäköiseltä, vaikka joskus vähän kaipaisikin kumppania rinnalleen. Ensinnäkin kokemuksesta siitä, että en "osaisi" pitkällä tähtäimellä olla kovin hyvä kumppani. Olen työelämässä tai muissa tilanteissa, kun minulla on "ohjelmaa" (harrastukset, muut menot, ystävien näkeminen, matkat, jne) sädehtivä, innostunut, positiivinen, hauska, intensiivinen, muista ihmisistä kiinnostunut sekä tutustumisista ja hyvistä, monipuolisista keskusteluista nauttiva - ylipäätään tykättyä seuraa.
Mutta sitten se arkielämä muuten - tarvitsen paljon yksinoloa ja palautumisaikaa. Tuntuu, että "pettäisin" odotukset, kun sitten minun pitää saada vain laiskotella ja elää myös "tylsästi" vapaalla. Myös työni vaatii paljon, ja aikaa menee ihan vain sohvallakin maaten (ei nyt koko ajan, mutta tarvitsen sellaistakin olemista), jolloin en jaksaisi puhua yhtään mitään ja just ja just tehdä ruoaksi jotakin max. jauhelihamakaronimössöä. Eli tarvitsen paljon myös lepoa.
En vain jaksa enää kotona miettiä että miltä näytän, miten huomioin muita, kokea mahdollista syyllisyyttä kun en pysty oleman tarpeeksi hyvä kumppani kotona jne. Ja vaikka olen hoikka, tuntuu että se naisen lihominen on miehille niin vaikea paikka, että en jaksaisi stressata siitä, että mitä mies nyt ajattelee jos söisin joskus vielä suklaatakin sohvalla röhnöttäessä!
Eli mun voimat ei riitä parisuhteeseen. Lapsiakin olisi kiva saada, mutta huomaan jo ajattelevani asiaa niin, että ne sitten olisivat aika paljon mun kontolla. Ja en jaksa säätää asian kanssa, kun tuntuu että ei se lähtökohtaisesti tule miehen puolelta niin, että hän ottaisi ainakin sen puolet vastuusta lapsien ja kodin suhteen. Voi olla että olen väärässä ja kuva on jumittunut täältä vauvapalstalta ja omista lapsuuden-yms. Kokemuksista.
Haluaisin myös olla jatkossakin nainen ja ihminen, en itsestään selvä kodin ylläpitäjä ja kaikesta metatyöstä huolehtiva äiti-ja piikahahmo sekä miehelle s.objekti.
Sinkkuna on jotenkin helpompi olla oma itsensä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis Channing Tatum joku naisten kuolaama unelmamies? En voi allekirjoittaa. Aina kun näissä ketjuissa nostetaan esille naisten ihannemiehiä, ovat poikkeuksetta sellaisia, joita itse pidän pikemminkin epämiellyttävän näköisenä. Tatum on erittäin epämiellyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten vaatimukset vaikuttavat kohtuuttomilta. Miehen pitäisi olla disney-prinssi, joka räjäyttää sukat pois jaloista heti 1.treffeillä tai muuten ei ole kemiaa.
No ei itse asiassa pitäisi. Jos on yhtään kehuskeleva tai liian lipevä/kehuva niin kyllä siinä hälytyskellot soivat ja lujaa. Tavallinen, normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen kykenevä mies riittää vallan hyvin.
Nykyisin vain komeimpien miesten kannattaa käydä treffeillä, koska he pääsevät kyntää peltoa melkein joka ensitreffeillä. Rumien miesten ei kannata käydä ollenkaan treffeillä, koska niistä ei kuitenkaan irtoa mitään. Rahaa ja aikaa vain menee hukkaan.
Mistähän sinunkin aikasi on pois? Siellä betonikuutiossa yksin möllöttämisestä, vauvapalstalla surffaamisesta ja poken katselusta.
En ole koskaan ymmärtänyt tuota ajatusta, että treffeillä käyminen on ajan hukkaamista, jos tutustuminen ei etene. Onhan se silti ollut mukavaa, on ollut mahdollisuus tutustua uuteen ihmiseen, joskus se on jopa positiivisella tavalla jännittävää.
Miehiä kiinnostaa ainoastaan mitä niiden ensitreffien jälkeen tapahtuu. Treffit ovat naisten keksintö. Miehille ne ovat pakkopullaa.
Niin,naiset kuvittelee että mies on hakemassa mielenkiintoisia keskusteluja.Ne kyllä hoituu ihan miesten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se on tätä someaikaa, että kaikki tuntuu olevan sitä mieltä että kyllä vielä jotain parempaakin tulee vastaan. Ei oikein haluta joustaa ja mukautua, vaikka parisuhde ihan kenen tahansa kanssa vaatii sitä. Ei kukaan natsaa täysin kaikessa kellekään sellaisenaan. Täytyy tehdä kompromisseja, mutta olla itse tietoinen minkä kanssa voi tehdä ja minkä kanssa ei.
Minä tapasin mieheni 5 vuotta sitten, kun totesin enää jousta siinä, että haluan lähivuosina naimisiin, lapsia ja kissoja. Näistä en siis neuvottelisi enää kenenkään kanssa tai kuuntelisi mitään "no ehkä joskus viiden vuoden päästä jos tilanne sen sallii..." -jaaritteluja, vaan löin nämä ehdot tiskiin miltei ensitreffeillä. Kaikki pinnalliset ja muut seikat olikin sitten asioita missä voin joustaa.
Ja kas, mies löytyi miltei heti kun lakkasin kusettamasta itseäni näiden jaarittelijoiden kanssa enkä tyytynyt selittelyihin. Nyt naimissa lapsi- ja kissarakkaan miehen kanssa, enkä voisi olla onnellisempi! Sillä ei ole hitonkaan väliä, miltä mies näyttää, koska rakkaus on jotain paljon enemmän.
Menestyvän ja suositun miehen näkökulmasta ei ole mitään järkeä pariutua ennen kuin oikeasti haluaa perheen. 99,9% naisista on vääriä pitkään parisuhteeseen ja tapailusuhteet (eli seksiä monen vakkarinaisen kanssa samanaikaisesti) on vain niin paljon parempaa. Ei sitoutumista, saa elää juuri niin kuin haluaa ja saa paljon seksiä voittaa aina nalkutus-suhteen.
Jos naiset ihmettelette jos mies ei halua sitoutua, niin tässä vastaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin harkita parisuhdetta, jos tapaisin ihmisen, jonka kanssa viihdyn paremmin kuin itsekseni. Toistaiseksi tällaista ihmistä ei ole tullut vielä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Menestyvän ja suositun miehen näkökulmasta ei ole mitään järkeä pariutua ennen kuin oikeasti haluaa perheen. 99,9% naisista on vääriä pitkään parisuhteeseen ja tapailusuhteet (eli seksiä monen vakkarinaisen kanssa samanaikaisesti) on vain niin paljon parempaa. Ei sitoutumista, saa elää juuri niin kuin haluaa ja saa paljon seksiä voittaa aina nalkutus-suhteen.
Jos naiset ihmettelette jos mies ei halua sitoutua, niin tässä vastaus.
Tuo nyt on vain henkilökohtainen mieltymyksesi. Varmasti jokainen tietää menestyviä, suosittuja ja komeita miehiä, jotka saisivat vaikka joka päivälle eri naisen niin halutessaan, mutta kuitenkin ovat valinneet olla yhden naisen kanssa. Tällaiset miehet ovat niitä joita naiset haluavat, eivät ne sängystä toiseen hyppijät, jotka usein vieläpä kusettavat naista touhuistaan.
Johtuneeko mm. tästä?
https://docplayer.fi/4468400-Pohjoismaiden-suurin-aikuisten-kartano-wil…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten vaatimukset vaikuttavat kohtuuttomilta. Miehen pitäisi olla disney-prinssi, joka räjäyttää sukat pois jaloista heti 1.treffeillä tai muuten ei ole kemiaa.
No ei itse asiassa pitäisi. Jos on yhtään kehuskeleva tai liian lipevä/kehuva niin kyllä siinä hälytyskellot soivat ja lujaa. Tavallinen, normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen kykenevä mies riittää vallan hyvin.
Nykyisin vain komeimpien miesten kannattaa käydä treffeillä, koska he pääsevät kyntää peltoa melkein joka ensitreffeillä. Rumien miesten ei kannata käydä ollenkaan treffeillä, koska niistä ei kuitenkaan irtoa mitään. Rahaa ja aikaa vain menee hukkaan.
Mistähän sinunkin aikasi on pois? Siellä betonikuutiossa yksin möllöttämisestä, vauvapalstalla surffaamisesta ja poken katselusta.
En ole koskaan ymmärtänyt tuota ajatusta, että treffeillä käyminen on ajan hukkaamista, jos tutustuminen ei etene. Onhan se silti ollut mukavaa, on ollut mahdollisuus tutustua uuteen ihmiseen, joskus se on jopa positiivisella tavalla jännittävää.
Miehiä kiinnostaa ainoastaan mitä niiden ensitreffien jälkeen tapahtuu. Treffit ovat naisten keksintö. Miehille ne ovat pakkopullaa.
Niin,naiset kuvittelee että mies on hakemassa mielenkiintoisia keskusteluja.Ne kyllä hoituu ihan miesten kanssa.
No, sitten saa hoitaa muutkin jutut mun puolesta miesten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menestyvän ja suositun miehen näkökulmasta ei ole mitään järkeä pariutua ennen kuin oikeasti haluaa perheen. 99,9% naisista on vääriä pitkään parisuhteeseen ja tapailusuhteet (eli seksiä monen vakkarinaisen kanssa samanaikaisesti) on vain niin paljon parempaa. Ei sitoutumista, saa elää juuri niin kuin haluaa ja saa paljon seksiä voittaa aina nalkutus-suhteen.
Jos naiset ihmettelette jos mies ei halua sitoutua, niin tässä vastaus.
Tuo nyt on vain henkilökohtainen mieltymyksesi. Varmasti jokainen tietää menestyviä, suosittuja ja komeita miehiä, jotka saisivat vaikka joka päivälle eri naisen niin halutessaan, mutta kuitenkin ovat valinneet olla yhden naisen kanssa. Tällaiset miehet ovat niitä joita naiset haluavat, eivät ne sängystä toiseen hyppijät, jotka usein vieläpä kusettavat naista touhuistaan.
Jokainen tietää menestyviä, suosittuja ja komeita miehiä ja jokainen tietää, ettei yksikään heistä päivystä maanantaiaamuna provoilemassa vauva-palstalla :)
Onhan nämä ajat muuttuneet tässä asiassa todella paljon. Nykyisin hiukan yli puolet kotitalouksista on yhdenhengenkotitalouksia ja niiden määrä nousee jatkuvasti.
Tietenkään kaikki yksinasuvista ei ole sinkkuja mutta valtaosa on.
Nykyään ihmisiä ei painosteta/pakoteta parisuhteisiin joten sinkkuna on hyväksyttävää elää ja nykyisin ihminen ei tarvitse vastakkaista sukupuolta elämiseen sukupuoliroolien häivettymisen takia.
Olen itse myös ikisinkkumies ja tyytyväinen näin.
Ja tähän voisi vielä lisätät, ettei kai kaikki nykyään kuvittele että koko elämän pitää mätsätä yhteen, että voi olla mitään toivoa parisuhteen menestymisestä? Missä on joustavuus ja mukautuminen tilanteisiin? Ei ihme ettei suhteet kestä jos ei mitään erilaisuutta siedä....