En enää ruoki lapsen kavereita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On sanonta "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää".

Jos äiti sanoo neuvolassa, että naapurin lapsi koko ajan häiriköi eikä terveydenhoitaja puutu niin sitten se terveydenhoitaja vaan aikanaan järjestää palveluja sosiaaliohjaajan kanssa eläkeläisille, jonka omaiset on suututettu.

Kyllä tässä yhteiskunnassa saisi ilman palkkaa ihmisiä hoitaa, mutta en enää hoida.

On ihan helvetin raskasta hoitaa ympäri vuoden 1-vuotiasta ja 4 - vuotiasta, jos ei edes päiväuniaikaa saa itselle naapurin lapsen jatkuvan häiriköinnin takia eikä terveydenhoitaja puutu.

Loppuelämä on minun omaa aikaa eikä kiinnosta, jos joku anoppi on ypöyksin ilman apua.

Tässä käy myös niin, että omaishoitajaksi ei enää aleta.

Kukaan ei tuollaisen kokemuksen jälkeen ala.

Ja se on jo julkisuudessa sanottu, että ilman omaishoitajia ei pärjätä eli rahat ei riitä kotihoitajien palkkaamiseen Suomessa, kun eläkeläisiä on 1 600 000 eli lähemmäs 2 miljoonaa.

Suomella on isot ongelmat edessä ja osa täysin itse aiheutettua.

Ruokin kyllä, mutta monesti teen ruokaa vain minulle ja lapselleni, joten ylimääräistä ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tullaan sovitusti kylään tai vaikka yökylään, niin silloin pitää ruokaa tai muuta syötävää tarjota.

Jos sen sijaan tullaan ilmoittamatta (ja usein), niin silloin ei ole velvollisuutta tarjota mitään.

Joskus kesäkuumalla, kun lapseni leikkivät ulkona ja tulivat välillä sisälle juomaan mehua tai vettä, niin annoin muillekin pihan lapsille juotavaa, kun yhdessä lasteni kanssa tulivat. Se oli ihan ok.

Tuli tuosta juomisen tarjoamisesta lapsen kavereille muisto mieleen siitä kun lapseni oli pieni vielä. Hän oli leikkimässä erään kaverinsa luona jonka perhe oli sossun asiakkaita (sanon tämän siksi koska sillä on väliä tarinan kannalta) Oli kuuma ilma, ja kun lapset menivät keittiöön juodakseen vettä, niin lapsen isä ei antanut minun lapseni juoda hanavettä, vaan sanoi että lapsen pitää mennä kotiin juomaan. Hehän eivät itse maksaneet mitään siitä vedestä, joten kyllä tuo ihmetytti. Lapseni tuli sitten kotiin juomaan.

Mehuja meillä ei tajottu isolle kaveriköörille, vaan hanavettä, muuten olisi mennyt litratolkulla mehua, osa kun laittoi puolet tiivistettä ja puolet vettä. Puhumattakaan tuoremehuista :D

Itse olen niin ikävä ihminen etten aina naapurin lapsille antanut edes sitä hanavettä, vaan sanoin joskus juuri noin että menkää kotiinne juomaan. Silloin on tietysti ihan eri tilanne jos joku on sovitusti kylässä tai jos asuu kauempana, silloin tarjoan yleensä syötävääkin. Mutta jos tulee näitä kutsumattomia vieraita ovikelloa soittelemaan niin en halua luoda käsitystä että olisi jotenkin ok vaatia milloin mitäkin.

En kyllä ikipäivänä kehtaisi käskeä lapsen kavereita menemään pois toiseen huoneeseen kun me muut syömme. Mitä ihmettä?

Jos taas joku lapsi ei syö loppuun niin sitä komennetaan syömään ruoka loppuun.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ikipäivänä kehtaisi käskeä lapsen kavereita menemään pois toiseen huoneeseen kun me muut syömme. Mitä ihmettä?

Jos taas joku lapsi ei syö loppuun niin sitä komennetaan syömään ruoka loppuun.

No perheitä onkin erilaisia ja kaikilla vähän erilaiset tavat. Joillain voi olla rahastakin kiinni. Itse olen sanonut omille lapsille, että mitään ei saisi kylässä vaatia tai odottaa vaan syövät ensin kunnolla kotona/koulussa ja sitten myöhemmin taas kotona jos ei ole tarjottu mitään. Jos jotain saa niin siitä tietysti kiitetään. Ei nuo opetukset välttämättä pysy kuitenkaan mielessä vaan voivat unohtua siellä kaverin luona. Yksi lapsistani on sellainen, että saattaa kaverin luona pyytää syötävää, eikä minua kyllä haittaisi vaikka hänelle ei annettaisi mitään. Lapsen mielestä kaverin luona voi olla vain jotenkin mielenkiintoista syödä, eikä välttämättä liity siihen että olisi oikeasti nälkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otin kerran lapsen kaverin mukaan uimaan, että lapsi saisi uida ja touhuta kaverinsa kanssa ja minä tehdä omiani. Kaverin äiti vain jätti kertomatta ettei tämä kaveri osaa uida ollenkaan. Voin sanoa että ärsytti.

Oho, kuulostaa aika vaaralliseltakin. Kyllä tuollainen pitäisi etukäteen kertoa, että hän tarvitsee erityistä valvontaa ja apua uimataidottomuuden vuoksi. Hän olisi voinut hukkua, jos et olisi huomannut heti tuota.

Hei, toi tyyppi meinas jättää oman lapsensa valvomatta ja tehdä omiaan sillä aikaa, joten en kauheasti kehuisi tapausta että oli niin fiksu kun huomas.

Et ole tainnut lukea tähän asiaan liittyneitä jatkokirjoituksia? Kyseessä on kuudesluokkalaiset ja tämän aloittaja ei edes kysynyt tuota lapsen kaveria itse mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otin kerran lapsen kaverin mukaan uimaan, että lapsi saisi uida ja touhuta kaverinsa kanssa ja minä tehdä omiani. Kaverin äiti vain jätti kertomatta ettei tämä kaveri osaa uida ollenkaan. Voin sanoa että ärsytti.

Oliko tämä kaveri siis valehdellut lapsellesi että osaa uida, vai miksi lapsesi ei kertonut sinulle että kaveri ei osaa uida?

Täällä tämän asian aloittaja. Kyseessä 12-vuotiaat lapset, omani osaa uida erinomaisesti ja käy kavereidensa kanssa yksin uimassa. Lapsen kaveri pyysi itse tulla mukaan ja otin koska luulin että aikoivat yhdessä leikkiä siellä. Uimataidoton kun olikin, valvoin lapsia olemalla heidän vieressään koko ajan, mutta omankin lapseni uimareissu meni pilalle kun kaveri ei voinut tehdä hallissa juuri mitään. Lapseni ei tiennyt että kaverinsa ei osaa uida.

Heräsi vain kysymys kun tämä lasten keskenään uiminen herätti näin suurta ihmetystä, niin koska ja milloin te itse olette uineet ilman aikuisia ja koska olette lakanneet valvomasta lapsienne uimista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tullaan sovitusti kylään tai vaikka yökylään, niin silloin pitää ruokaa tai muuta syötävää tarjota.

Jos sen sijaan tullaan ilmoittamatta (ja usein), niin silloin ei ole velvollisuutta tarjota mitään.

Joskus kesäkuumalla, kun lapseni leikkivät ulkona ja tulivat välillä sisälle juomaan mehua tai vettä, niin annoin muillekin pihan lapsille juotavaa, kun yhdessä lasteni kanssa tulivat. Se oli ihan ok.

Tuli tuosta juomisen tarjoamisesta lapsen kavereille muisto mieleen siitä kun lapseni oli pieni vielä. Hän oli leikkimässä erään kaverinsa luona jonka perhe oli sossun asiakkaita (sanon tämän siksi koska sillä on väliä tarinan kannalta) Oli kuuma ilma, ja kun lapset menivät keittiöön juodakseen vettä, niin lapsen isä ei antanut minun lapseni juoda hanavettä, vaan sanoi että lapsen pitää mennä kotiin juomaan. Hehän eivät itse maksaneet mitään siitä vedestä, joten kyllä tuo ihmetytti. Lapseni tuli sitten kotiin juomaan.

Mehuja meillä ei tajottu isolle kaveriköörille, vaan hanavettä, muuten olisi mennyt litratolkulla mehua, osa kun laittoi puolet tiivistettä ja puolet vettä. Puhumattakaan tuoremehuista :D

Itse olen niin ikävä ihminen etten aina naapurin lapsille antanut edes sitä hanavettä, vaan sanoin joskus juuri noin että menkää kotiinne juomaan. Silloin on tietysti ihan eri tilanne jos joku on sovitusti kylässä tai jos asuu kauempana, silloin tarjoan yleensä syötävääkin. Mutta jos tulee näitä kutsumattomia vieraita ovikelloa soittelemaan niin en halua luoda käsitystä että olisi jotenkin ok vaatia milloin mitäkin.

Aivan totta puhut. Minä sain riesakseni naapurin lapsen, kun kerran menin antamaan jotain. Asuin siinä 3 vuoden ajan. Minulla ei ole lapsia itsellä.

Tuo lapsi alkoi harva se päivä soittamaan ovikelloani ja oli jotain vailla. Eipä siinä kaikki. Vanhempansa alkoi lähettämään lastansa hakemaan minulta esim. kahvia, pesuainetta, vessapaperia jne. Lopulta ne vanhemmat pyysi useasti autoa, tupakkaa ja rahaa lainaksi. Tein lopun siitä souvaamisesta 2 vuoden jälkeen. Tästä 'lainailusta' (lue kerjäämisestä, sillä mitään ei palautettu tai maksettu takaisi) kiitollisena tun perheen isukki puhkaisi automme eturenkaat.

Minäkään en ruoki lapsen kavereita, koska mikään ei loppupeleissä kelpaa. Mielelläni ruokin jos se maistuu, mutta maistelulusikankin jälkeen otetaan ruokaa ja sitten sanotaankin että se on pahaa.

Miten vaikea täällä on ihmisten lukea näitä aloituksia, eihän täällä kukaan ole sanonut ettei halua antaa lapsille ruokaa tai ettei koskaan syötä ketään,vaan kyse on siitä että kun se ruoka ei kelpaa ja se heitetään roskiin tai kylässä kerjätään ruokaa vaikka koti olisi naapurissa, tai ne lapsen kaverit tuodaan ruoka-aikaan kylään ettei itse tarvi ruokaa laittaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otin kerran lapsen kaverin mukaan uimaan, että lapsi saisi uida ja touhuta kaverinsa kanssa ja minä tehdä omiani. Kaverin äiti vain jätti kertomatta ettei tämä kaveri osaa uida ollenkaan. Voin sanoa että ärsytti.

Oliko tämä kaveri siis valehdellut lapsellesi että osaa uida, vai miksi lapsesi ei kertonut sinulle että kaveri ei osaa uida?

Täällä tämän asian aloittaja. Kyseessä 12-vuotiaat lapset, omani osaa uida erinomaisesti ja käy kavereidensa kanssa yksin uimassa. Lapsen kaveri pyysi itse tulla mukaan ja otin koska luulin että aikoivat yhdessä leikkiä siellä. Uimataidoton kun olikin, valvoin lapsia olemalla heidän vieressään koko ajan, mutta omankin lapseni uimareissu meni pilalle kun kaveri ei voinut tehdä hallissa juuri mitään. Lapseni ei tiennyt että kaverinsa ei osaa uida.

Heräsi vain kysymys kun tämä lasten keskenään uiminen herätti näin suurta ihmetystä, niin koska ja milloin te itse olette uineet ilman aikuisia ja koska olette lakanneet valvomasta lapsienne uimista?

No nyt tämä aihe sai selkeämmän suunnan.

Meillä lapset ovat uineet keskenään n 9-10vuotiaina. Ovat uimataitoisia ja rannalla aloiteltiin harjoittelu niin että leikittiin etten olisi paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otin kerran lapsen kaverin mukaan uimaan, että lapsi saisi uida ja touhuta kaverinsa kanssa ja minä tehdä omiani. Kaverin äiti vain jätti kertomatta ettei tämä kaveri osaa uida ollenkaan. Voin sanoa että ärsytti.

Oliko tämä kaveri siis valehdellut lapsellesi että osaa uida, vai miksi lapsesi ei kertonut sinulle että kaveri ei osaa uida?

Täällä tämän asian aloittaja. Kyseessä 12-vuotiaat lapset, omani osaa uida erinomaisesti ja käy kavereidensa kanssa yksin uimassa. Lapsen kaveri pyysi itse tulla mukaan ja otin koska luulin että aikoivat yhdessä leikkiä siellä. Uimataidoton kun olikin, valvoin lapsia olemalla heidän vieressään koko ajan, mutta omankin lapseni uimareissu meni pilalle kun kaveri ei voinut tehdä hallissa juuri mitään. Lapseni ei tiennyt että kaverinsa ei osaa uida.

Heräsi vain kysymys kun tämä lasten keskenään uiminen herätti näin suurta ihmetystä, niin koska ja milloin te itse olette uineet ilman aikuisia ja koska olette lakanneet valvomasta lapsienne uimista?

Minusta ei voi oikein verrata omaan lapsuuteen, kun vielä joskus 90-luvullakin oli niin huoleton meininki. Mitä kauemmas menneisyyteen mennään niin sitä vähemmän on yleensä ollut valvontaa ja vapaampaa lasten elämä, mikä on näkynyt tapaturmatilastoissa. Eikö esim. lasten hukkumiskuolematkin ole vähentyneet?

Tuossa vastuu on minusta ennen kaikkea sillä, joka lupaa ottaa vieraan lapsen huolehdittavakseen, eikä mitkään oletukset tai oman lapsen uimataito varsinaisesti liity asiaan. Eri asia toki jos se kaveri olisi ilman lupaa lyöttäytynyt seuraan. Ehdottomasti olisi ollut reilua lapsen vanhemmilta kertoa asiasta, mutta olisithan sinäkin voinut varmistaa ennen kuin lupauduit.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on aika jännä, että nämä keskustelun aiheena olevat lapset ovat meidän 80-90-luvuilla syntyneiden lapsia. Meidän, joiden omassa lapsuudessa huono käytös oli niin harvinaista, että luokassa oli korkeintaan 1 oppilas, jonka tavoissa oli huomauttamisen varaa. Jopa tarkkisluojan "pahikset" yleensä osasivat vähintään kiittää ruuasta.

Miten voi olla, ettei hyviä tapoja ole osattu omille lapsille siirtää? Oliko se muka niin kamalaa joutua käyttäytymään, että siltä on omat lapset haluttu säästää kokonaan? Itse en edes muista, että minulle olisi käytöstapoja opetettu, koska se kasvatus on aloitettu niin pienestä, että sen ikäisenä kun pystyy muistamaan on ollut jo itsestään selvää, ettei kylässä mennä kaapeille, ruoka syödään, jos sitä tarjotaan, siitä kiitetään ja muutenkin aikuista totellaan. En olisi edes kehdannut jäädä johonkin keittiön ovisuuhun norkoilemaan, jollei minua olisi kutsuttu kaverilla ruokapöytään, vaan olisin hipsinyt ihan ilman eri kehotusta sinne kaverin huoneeseen.

Itse taas muistelen että ennen oltiin jopa vielä huonokäytöksisempiä, näin ne kokemukset ja muistikuvat kai vaihtelee... Esim. jotkut sellaisetkin joilla oli omassa kodissa ehkä keskivertoa tiukempi kuri saattoi kaverin luona olla ihan mahdottomia. Meidänkin perheessä piti joskus tehdä niin että jotkut kaverit sai elinikäisen porttikiellon huonon käytöksen takia. Eivät tosin olleet mitään parhaita ja läheisimpiä ystäviä muutenkaan. En ollut itse välttämättä sen parempi kun muistan että minuakin on joskus kylässä mulkoiltu ja supistu jotain epämääräistä. Lapsena vain kaikenlaiset "eikö kotona ole opetettu" -kommentit meni helposti ohi. Olisin itse ainakin tarvinnut selkeämpiä ohjeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kauhean järkevän kuuloista että vieraan pitää olla nälässä ja odottaa yksin huoneessa kun toiset syö.. :D Kyllä minä sain aina kutsun ruokapöytään jos olin kaverilla kylässä ja tämä oli vuosia sitten. Samoin meillä sai vieras aina myös lautasen ja ruokaa, eikä tosiaan käsketty odottamaan yksin toisessa huoneessa! Sen nyt ymmärrän että outo kysyä välipalaa omin neuvoin tai mennä ilman lupaa jääkaapille. Mutta että ei ruokaa voida tarjota, kun itse syödään..

Ei sitä ruokaa ole välttämättä laskettu riittämään ylimääräiselle ruokailijalle. Ja sillä kaverilla on oma kotinsa ja perheensä, jonka luona voi ruokailla. Yökyläilyt asia erikseen.

Tämä. Ja kyllä ketuttaa kun meillä on esim. kalapuikkoja ruokana, ja lapsi tulee kotiin sanoen että ei ole nälkä, söin jo naapurissa. Meillä ruokailevan lapsen pitää aina erikseen soittaa vanhemmalleen että voiko syödä meillä. Aina ei voi, kun kotona on juuri ruoka valmista myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa lapsuudessani myös aikuiset huomautti, jos jonkun käytös ei heitä miellyttänyt. Mihin jäi koko kylä kasvattaa?

Joo, hyvä on huomauttaa, mutta minusta tuo koko kylä kasvattaa on ajatuksena lähinnä laiskojen/välinpitämättömien vanhempien selitys sille, ettei vaan itse jaksa (tai edes tiedä!) sanoa niistä käytöstavoista lapselleen ja olettaa, että kyllä sen joku muu sitten sanoo.

Nimenomaan. Ei koko kylän tarvitse kasvattaa, kyllä me ihan itse hoidamme lastemme kasvatuksen. Perusoletus kuitenkin on, että jos kylässä ollaan niin silloin totellaan kyläpaikan isäntäväkeä.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi omalla lapsella ei ole kuin yksi tuollainen kaveri. Muut ovat todella hyväkäytöksisiä ja aina tervetulleita meille. Tämä yksi ei ole tervetullut meille koskaan. En koe velvollisuudekseni kasvattaa jonkun toisen lasta, kun tulevat meille koulun jälkeen ja minä teen etänä töitä.

Eli se on sinusta lapsen vika, jos häntä ei neuvota miten käyttäytyä? Mahdollistat näin, että hän jää ulkopuoliseksi kaveripiiristä ja hän voi luulla, ettei hänestä pidetä kun ei kutsuta mukaan vaikka muut saavat tulla teille. Oletpa mukava. Paljonko se vie sinulta aikaa kertoa teidän kodin pelisäännöt ja miten odotat vieraiden teillä käyttäytyvän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi omalla lapsella ei ole kuin yksi tuollainen kaveri. Muut ovat todella hyväkäytöksisiä ja aina tervetulleita meille. Tämä yksi ei ole tervetullut meille koskaan. En koe velvollisuudekseni kasvattaa jonkun toisen lasta, kun tulevat meille koulun jälkeen ja minä teen etänä töitä.

Eli se on sinusta lapsen vika, jos häntä ei neuvota miten käyttäytyä? Mahdollistat näin, että hän jää ulkopuoliseksi kaveripiiristä ja hän voi luulla, ettei hänestä pidetä kun ei kutsuta mukaan vaikka muut saavat tulla teille. Oletpa mukava. Paljonko se vie sinulta aikaa kertoa teidän kodin pelisäännöt ja miten odotat vieraiden teillä käyttäytyvän.

Voi olla niin että on kerrottu, mutta lasta ei vain kiinnosta. Ei kukaan jaksa loputtomiin ymmärtää ja yrittää eikä sellaista voi vaatia. Tietysti voisi suoraan sanoa, että et ole tervetullut kun perheen säännöt ei sovi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa lapsuudessani myös aikuiset huomautti, jos jonkun käytös ei heitä miellyttänyt. Mihin jäi koko kylä kasvattaa?

Joo, hyvä on huomauttaa, mutta minusta tuo koko kylä kasvattaa on ajatuksena lähinnä laiskojen/välinpitämättömien vanhempien selitys sille, ettei vaan itse jaksa (tai edes tiedä!) sanoa niistä käytöstavoista lapselleen ja olettaa, että kyllä sen joku muu sitten sanoo.

Nimenomaan. Ei koko kylän tarvitse kasvattaa, kyllä me ihan itse hoidamme lastemme kasvatuksen. Perusoletus kuitenkin on, että jos kylässä ollaan niin silloin totellaan kyläpaikan isäntäväkeä.

Minä olen se "koko kylä".

Puutun aina jos näen tilanteita, joista voi epäillä, että on kiusaamista. Kerran pidin kunnon saarnat koulupoikien heitellessä kotimatkalla kivillä toisiaan - soitin myös reksille :D.

Nuoret tottelee ainakin niin kauan kuin olen näkyvissä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otin kerran lapsen kaverin mukaan uimaan, että lapsi saisi uida ja touhuta kaverinsa kanssa ja minä tehdä omiani. Kaverin äiti vain jätti kertomatta ettei tämä kaveri osaa uida ollenkaan. Voin sanoa että ärsytti.

Oliko tämä kaveri siis valehdellut lapsellesi että osaa uida, vai miksi lapsesi ei kertonut sinulle että kaveri ei osaa uida?

Täällä tämän asian aloittaja. Kyseessä 12-vuotiaat lapset, omani osaa uida erinomaisesti ja käy kavereidensa kanssa yksin uimassa. Lapsen kaveri pyysi itse tulla mukaan ja otin koska luulin että aikoivat yhdessä leikkiä siellä. Uimataidoton kun olikin, valvoin lapsia olemalla heidän vieressään koko ajan, mutta omankin lapseni uimareissu meni pilalle kun kaveri ei voinut tehdä hallissa juuri mitään. Lapseni ei tiennyt että kaverinsa ei osaa uida.

Heräsi vain kysymys kun tämä lasten keskenään uiminen herätti näin suurta ihmetystä, niin koska ja milloin te itse olette uineet ilman aikuisia ja koska olette lakanneet valvomasta lapsienne uimista?

Itse uin varmaan ilman aikuista 8v meressä kun opin uimaan vahingossa 6v. (Huom 70-luvun lapsi).

Omia olen vahtinut meressä aina kun olen mukana, nytkin kesällä 18v heh. Mutta ovat saaneet mennä keskenään noin 12v, mutta harvoin ovat menneet kun rannat kaukana.

Minun lapsuudessani syötiin kotona ennen kuin mentiin kavereille ja jos siellä tarjosivat niin kohteliaasti sanottiin "ei kiitos, olen juuri syönyt kotona."

Vierailija kirjoitti:

Nykyään lapset ovat kyllä kovia jankuttamaan. Kerran kieltäminen ei riitä vaan siihen tulee lapselta vastauksiksi "miksei", "eikö tämän kerran voisi" ja "milloin sitten voi". Omalle lapselle olen opettanut, että jankkaaminen ei auta yhtään ja toivon, ettei hän kavereidenkaan luona sitä tee. Ei mua ainakaan haittaa komentaa tai opettaa muiden perheiden lapsia meillä ollessa, mutta tuo jankuttaminen vain risoo kovasti. Että, kun omalle lapselle riittää, että asiasta sanoo kerran ja ehkä perustelee, niin toiselle lapselle sama asia pitää sanoa 4 kertaa vähän eri tavoilla.

Kyllä, tämä jankuttaminen, tai jopa vastaan väittäminen, on hämmentävintä ja todella risoo. Todennäköisesti heillä saa asiat kotona läpi, kun tarpeeksi kinuaa. Nämä todennäköisesti ovat myös niiden vanhempien lapsia, jotka hyssyttelee muita aikuisia olemaan kertomatta/ puhumatta jostain asiasta lastensa kuullen, ettei se kinuaminen ala. Ollaan siis kyvyttömiä sanomaan sille omalle lapselle napakasti ja ymmärrettävästi, että asia on nyt näin ja kinuaminen ei auta, tai kinuaminen voi viedä tilaisuuden saada jotain kokonaan pois. Sitten näillä samoille muksuille ei ole edes se vähän vieras kaverin äiti auktoriteetti, vaan myös hänelle aletaan vänkyämään vastaan, kun sanotaan, että nyt on aika lähteä kotiin tms.