En enää ruoki lapsen kavereita

Aikoinaan minun helmoihin lyöttäytyi naapurin lapsi, kun äiti oli tullut jätetyksi avoliitossa ja menetti elämänhallinnan hetkeksi.

Tämä lapsi notkui meillä yhden kesän, siis ei oikeastaan leikkinyt lasteni kanssa, vaan haki minusta äitiä tai turvaa.

Hän tuli meille yleensä aamuvarhaisella, söi ja nukkui meillä. Kun yritin karistella häntä irti meistä mm lähtemällä pyörälenkille, kauppaan tms hän vain seurasi meitä. Muistan yhden aika rohkean vedon tältä lapselta.. lähdimme kotoa lasten kanssa pyöräilemään ja tämä lapsi vaan lähti perässä pyöräilemään. Seurasi meitä koko 2h lenkin ajan.. päädyin lasteni kanssa kotipitsaan syömään, tämä lapsi tuli mukaan kuin olisi ollut kolmas lapseni. Siinä tein tilausta ja hän kirkkaalla lapsen äänellä huudahti, että minulle myös pitsaa!

En kehdannut siinä kaikkien seuraavien silmien alla olla ostamatta lapselle pitsaa.

Lapsesta oli tehty lasuja ja hän oli lastensuojelun piirissä, mutta asui äidillään.

Äiti sittemmin raitistui ja sai elämänsä raiteilleen.

Tämä lapsi kasvoi vietäväksi aikuiseksi ja on nyt ainakin 4 lapsen äiti.

Minä ja lapset muutimme tuosta kaupunginosasta pois aika pian tuon pitsa jutun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan minun helmoihin lyöttäytyi naapurin lapsi, kun äiti oli tullut jätetyksi avoliitossa ja menetti elämänhallinnan hetkeksi.

Tämä lapsi notkui meillä yhden kesän, siis ei oikeastaan leikkinyt lasteni kanssa, vaan haki minusta äitiä tai turvaa.

Hän tuli meille yleensä aamuvarhaisella, söi ja nukkui meillä. Kun yritin karistella häntä irti meistä mm lähtemällä pyörälenkille, kauppaan tms hän vain seurasi meitä. Muistan yhden aika rohkean vedon tältä lapselta.. lähdimme kotoa lasten kanssa pyöräilemään ja tämä lapsi vaan lähti perässä pyöräilemään. Seurasi meitä koko 2h lenkin ajan.. päädyin lasteni kanssa kotipitsaan syömään, tämä lapsi tuli mukaan kuin olisi ollut kolmas lapseni. Siinä tein tilausta ja hän kirkkaalla lapsen äänellä huudahti, että minulle myös pitsaa!

En kehdannut siinä kaikkien seuraavien silmien alla olla ostamatta lapselle pitsaa.

Lapsesta oli tehty lasuja ja hän oli lastensuojelun piirissä, mutta asui äidillään.

Äiti sittemmin raitistui ja sai elämänsä raiteilleen.

Tämä lapsi kasvoi vietäväksi aikuiseksi ja on nyt ainakin 4 lapsen äiti.

Minä ja lapset muutimme tuosta kaupunginosasta pois aika pian tuon pitsa jutun jälkeen.

Siis ei kasvanut vietäväksi aikuiseksi vaan viehättäväksi aikuiseksi (puhelin korjasi)

-sama-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset kyllä sitten jaksaa valittaa ihan kaikesta. Oikeasti.. pirun raskasta kansaa.

Minä kyllä annan lasten kavereille ruokaa, vaikka omat tulot on sen 1500e nettona/kk ja yh. Kyllä siitä silti aina yhdelle tai jopa parille lisäsuulle riittää..

Eikä meillä tartte myöskään pokkuroida tai olla p*skantärkeenä. Ja lapset on lapsia, jos jotain ihan älytöntä tekevät niin sit sanon nätisti ja yleensä lapset kyllä tottelee.

Meillä naapurin poika pyysi ruokaa 7 päivää viikossa 365 päivää vuodessa, oli 10 vanha ja mulla omat lapset 1-vuosi ja toinen 4 - vuotta vanhoja.

Todella kiva, kun on yhteispiha ja naapurin lapsi kiukuttelee koko ajan pihalla, että hänellä on nälkä, mennään teille syömään. Juuri kun olisi se hetki, että omat vuoden ja 4 vanha olisi tyytyväisiä. Jos menin leikkipuistoon niin tämä 10 - vanha tuli perässä kiukuttelemaan. Hakkasi meidän ovea ja tuuletusluukkua niin, että meidän lapset heräsi päiväunilta.

Omat lapset ei tee äitiydestä raskasta, mutta muut lapset kyllä.

Se häiriintynyt 10 v. ei ole lastesi kaveri.

Ilmoitetaan vanhemmille, että on nälissään ja meluaa ovellasi.

Lapsen äiti tiesi kyllä asian, mutta ei välittänyt. Nyt hänestä juorutaan seuraavat 40 vuotta joka paikassa ja keskustellaan kahvipöydissä.

Jos huoltaja ei välitä, vaikka tietää, silloin lasu, koska kasvava 10-vuotias tarvitsee ravintoa runsaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä lapsella oli kultainen noutaja leikkipuistossa mukana eikä se ollut kiinni. Melkoinen riski, että voi vaikka purra jotain lasta.

Leikkipuiston kyltissä lukee, että ei saa tuoda koiraa leikkipuistoon.

Kuinka tyhmiä osa vanhemmista on. Jos ottaa koiran ja antaa lapsen ulkoiluttaa sitä niin pitää kertoa lapselle, että koira on pidettävä kytkettynä eikä koiria saa viedä leikkipuistoihin. Kylteissä lukee, että koiraa ei saa tuoda leikkipuistoon.

Eläinsuojelu/poliisi.

Irtokoirat on oletusarvoisesti vaaraksi lapsille.

Muutenkin yleisesti ottaen ärsyttää jotkut, joilla on koira mukana, että he päästävät rakkejaan lähelle lapsia. Suurin osa tietty ovat ihan ok käyttäytyviä koiria, mutta kun niistä ei voi aina tietää. Eilenkin yhtäkkiä joku pieni koira alkoi räksyttämään äkäisesti ohittaessani lasteni kanssa sen kadulla. Pitäkää ne koirat niin, että ne eivät pääse puremisetäisyydelle lapsia. Itsekin ohjeistan lapsiani aina väistämään vieraita koiria, koska ikinä ei voi tietää, jos joku niistä yllättäen käykin kiinni. Siis jotkut koiranomistajat tarkoituksella ihan päästävät koiransa haistelemaan lapsia, kun ajattelevat, että lapset haluaa paijata niitä. Kuule, kannattaisiko ensin edes kysyä, että haluaako joku paijata niitä, eikä vain päästää niitä hyppimään lastenvaunuja vasten?

Olen samaa mieltä.

Jatkan tästä siitä asiasta, että lapsille olisi kyllä opetettava myös se, ettei rynnätä silittelemään vastaan tulevia koiria. Pikkukoira jäi yhden lapsen kengän alle, kun lapsi juoksi paijaamaan sitä.

Toisekseen ihmettelen sitä, kun meillä kävi miehen sisko 10 vuotiaan lapsensa kanssa ja lapsi alkoi heittelemään aitauksessa ulkoilevia pentukoiriamme kivillä. Olin kyllä haavi auki, kun paikalla oli tämän lapsen äiti, mieheni ja tätikin, eikä kukaan kieltänyt. Tästä johtuen sanoin miehelle, että se perhe ei meille enää tule.

Oletan, että itse teit välittömästi lopun kivien heittelystä.

Kyllä tein lopun kivien heittelystä vieläpä niin, että se oli sitten viimeinen kerta, kun minun tarttee opettaa sitä lasta tavoille. Sillä lapsella oli kaikki muukin toiminta vastenmielistä. 

Meni ahmimaan kahvipöydästä tarjoiluja, ennen kuin sain edes katettua pöytää ja kahvia valmiiksi. Äitinsä ei siihenkään puuttunut, ja minä olin äimänä, kun en ole tuollaiseen tottunut.

Keikkui tuoleilla. Istui koriste-eläimen päällä. Se ei ollut ulkoisestikaan sellainen esine, jonka päällä istutaan. Mutsinsa edelleen vain koomaili. Nyt varmaan ymmärrätte, miksi olen kieltänyt miestäni kutsumasta sitä perhettä meille.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan minun helmoihin lyöttäytyi naapurin lapsi, kun äiti oli tullut jätetyksi avoliitossa ja menetti elämänhallinnan hetkeksi.

Tämä lapsi notkui meillä yhden kesän, siis ei oikeastaan leikkinyt lasteni kanssa, vaan haki minusta äitiä tai turvaa.

Hän tuli meille yleensä aamuvarhaisella, söi ja nukkui meillä. Kun yritin karistella häntä irti meistä mm lähtemällä pyörälenkille, kauppaan tms hän vain seurasi meitä. Muistan yhden aika rohkean vedon tältä lapselta.. lähdimme kotoa lasten kanssa pyöräilemään ja tämä lapsi vaan lähti perässä pyöräilemään. Seurasi meitä koko 2h lenkin ajan.. päädyin lasteni kanssa kotipitsaan syömään, tämä lapsi tuli mukaan kuin olisi ollut kolmas lapseni. Siinä tein tilausta ja hän kirkkaalla lapsen äänellä huudahti, että minulle myös pitsaa!

En kehdannut siinä kaikkien seuraavien silmien alla olla ostamatta lapselle pitsaa.

Lapsesta oli tehty lasuja ja hän oli lastensuojelun piirissä, mutta asui äidillään.

Äiti sittemmin raitistui ja sai elämänsä raiteilleen.

Tämä lapsi kasvoi vietäväksi aikuiseksi ja on nyt ainakin 4 lapsen äiti.

Minä ja lapset muutimme tuosta kaupunginosasta pois aika pian tuon pitsa jutun jälkeen.

Olitte turvasatama tuolle hyljätylle.

Vuodet vierii mut aina se on meidän murut ja naapurin riiviöt.

Päivän mietelause:

Hyvä merimies selviää myrskystä, johon erinomainen ei edes joudu.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa että en olekaan ainoa! Siis en minä pyydä pyydä. Sanoin esim lapsen kaverille, että voit mennä odottamaan Pertin huoneeseen kunnes ollaan syöty vastaukseksi tuli ei kyllä minä voin odottaa tässä. Häkellyin enkä vain osannut sanoa enää että mene nyt sinne huoneeseen!

Ap

No ensi kerralla sitten osaat sanoa, kyllä se siitä! Mä olen opettanut lapset itse sanomaan kavereilleen että voivat odottaa huoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Mä kyllä tarjoan aina ruokaa myös lapsen kavereille, mutta tosi röyhkeää ja ärsyttävääkin on, jos ollaan tunti sitten syöty ja lapsen kaveri vain ilmoittaa "nyt voitaisi syödä leipää". Vastaan sitten jotain tyylin "me syödään seuraavan kerran kahdeksalta iltapalaa". Jotkut sitten kyseenalaista tai kyselee "miksei voi nyt syödä leipää". Sitten, kun ruokaa ei tule lisää, saatetaan mennä ilman lupaa purkkapussille.

Tämä pätee kyllä muuallakin kuin syömiseen. Jotkut lapset ei yhtään usko, jos kieltää tekemästä jotain. Ja mä en edes ole jatkuvasti kieltämässä, mutta meillä ei potkita palloa sisällä tai hakata toista tavaralla. Ei omakaan lapseni mikään enkeli ole ja omia vanhempia saattaa uhmata, mutta uskoo kyllä vierasta aikuista.

Olisi ihanaa olla se vanhempi, jonka kotiin saa aina mennä kylään, mutta ei sitä todellisuudessa jaksa. Tai sitten oman lapseni kaverit ovat vain normaalia työläämpiä.

Miksi lapset tietävät missä on purkkapussisi? Pistä se piiloon.

Mieheni lapsi syö aina vieraisilla(ei tosin itse pyydä mnutta norkoilee ja kehuu miten hyvältä tuoksuu ja näyttää, joten kukaan ei kehtaa olla tarjoamatta) sitten tulee kotiin, ja on "nälkä". Lapsi on lihava.

Vierailija kirjoitti:

Otin kerran lapsen kaverin mukaan uimaan, että lapsi saisi uida ja touhuta kaverinsa kanssa ja minä tehdä omiani. Kaverin äiti vain jätti kertomatta ettei tämä kaveri osaa uida ollenkaan. Voin sanoa että ärsytti.

Oliko tämä kaveri siis valehdellut lapsellesi että osaa uida, vai miksi lapsesi ei kertonut sinulle että kaveri ei osaa uida?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset kyllä sitten jaksaa valittaa ihan kaikesta. Oikeasti.. pirun raskasta kansaa.

Minä kyllä annan lasten kavereille ruokaa, vaikka omat tulot on sen 1500e nettona/kk ja yh. Kyllä siitä silti aina yhdelle tai jopa parille lisäsuulle riittää..

Eikä meillä tartte myöskään pokkuroida tai olla p*skantärkeenä. Ja lapset on lapsia, jos jotain ihan älytöntä tekevät niin sit sanon nätisti ja yleensä lapset kyllä tottelee.

Meillä naapurin poika pyysi ruokaa 7 päivää viikossa 365 päivää vuodessa, oli 10 vanha ja mulla omat lapset 1-vuosi ja toinen 4 - vuotta vanhoja.

Todella kiva, kun on yhteispiha ja naapurin lapsi kiukuttelee koko ajan pihalla, että hänellä on nälkä, mennään teille syömään. Juuri kun olisi se hetki, että omat vuoden ja 4 vanha olisi tyytyväisiä. Jos menin leikkipuistoon niin tämä 10 - vanha tuli perässä kiukuttelemaan. Hakkasi meidän ovea ja tuuletusluukkua niin, että meidän lapset heräsi päiväunilta.

Omat lapset ei tee äitiydestä raskasta, mutta muut lapset kyllä.

Se häiriintynyt 10 v. ei ole lastesi kaveri.

Ilmoitetaan vanhemmille, että on nälissään ja meluaa ovellasi.

Lapsen äiti tiesi kyllä asian, mutta ei välittänyt. Nyt hänestä juorutaan seuraavat 40 vuotta joka paikassa ja keskustellaan kahvipöydissä.

Jos huoltaja ei välitä, vaikka tietää, silloin lasu, koska kasvava 10-vuotias tarvitsee ravintoa runsaasti.

Vähän vaikea oli tehdä kun olisi heti arvannut kuka sen lasun on tehnyt. Terveydenhoitajalle sanoin, mutta hän ei välittänyt.

Mutta nyt olen päättänyt, että en tule ikinä hoitamaan enkä auttamaan anoppia, puoliso ainoa lapsi eikä terveytensä puolesta pysty hoitamaan äitiään.

Minä harrastan, kun lapset kasvaa, en hoida ketään eli terveydenhoitajat saavat nämä takaisin, kun eivät aikanaan puuttuneet.

Eläkeläisiä on 1 600 000, että heillä riittää hoidon järjestämistä, kun omaiset ei osallistu.

Pojan kaveri kysyi, miksei teidän äiti voi antaa niinkuin minun äiti johon poikani vastas että niin on isänikin sanonut.

Kotihoito ei kanna eläkeläisille puita sisälle eli moni joutuu lämmittämään sähköllä, kun ne omaiset on menty suututtamaan ja väsyttämään naapurin kiukuttelevilla lapsilla.

Vierailija kirjoitti:

Kotihoito ei kanna eläkeläisille puita sisälle eli moni joutuu lämmittämään sähköllä, kun ne omaiset on menty suututtamaan ja väsyttämään naapurin kiukuttelevilla lapsilla.

Ei yksi ihminen voi alkaa palvelijaksi kaikille. Minun elimistöni tarvitsee nyt omaa aikaa, lepäämistä ja omia harrastuksia.

Yhteiskunta hoitaa eläkeläiset tai sitten jättää ne hoitamatta.

Ei ole lakia, että miniän tarvitsisi auttaa ja hoitaa eikä sellaista tule.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan minun helmoihin lyöttäytyi naapurin lapsi, kun äiti oli tullut jätetyksi avoliitossa ja menetti elämänhallinnan hetkeksi.

Tämä lapsi notkui meillä yhden kesän, siis ei oikeastaan leikkinyt lasteni kanssa, vaan haki minusta äitiä tai turvaa.

Hän tuli meille yleensä aamuvarhaisella, söi ja nukkui meillä. Kun yritin karistella häntä irti meistä mm lähtemällä pyörälenkille, kauppaan tms hän vain seurasi meitä. Muistan yhden aika rohkean vedon tältä lapselta.. lähdimme kotoa lasten kanssa pyöräilemään ja tämä lapsi vaan lähti perässä pyöräilemään. Seurasi meitä koko 2h lenkin ajan.. päädyin lasteni kanssa kotipitsaan syömään, tämä lapsi tuli mukaan kuin olisi ollut kolmas lapseni. Siinä tein tilausta ja hän kirkkaalla lapsen äänellä huudahti, että minulle myös pitsaa!

En kehdannut siinä kaikkien seuraavien silmien alla olla ostamatta lapselle pitsaa.

Lapsesta oli tehty lasuja ja hän oli lastensuojelun piirissä, mutta asui äidillään.

Äiti sittemmin raitistui ja sai elämänsä raiteilleen.

Tämä lapsi kasvoi vietäväksi aikuiseksi ja on nyt ainakin 4 lapsen äiti.

Minä ja lapset muutimme tuosta kaupunginosasta pois aika pian tuon pitsa jutun jälkeen.

Ihanaa, kun toimit hetken varaäitinä. Minäkin muistan omasta lapsuudestani 90-luvulla, että lasu ei tehnyt paljon mitään, jos lapsi oli heitteillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Mä kyllä tarjoan aina ruokaa myös lapsen kavereille, mutta tosi röyhkeää ja ärsyttävääkin on, jos ollaan tunti sitten syöty ja lapsen kaveri vain ilmoittaa "nyt voitaisi syödä leipää". Vastaan sitten jotain tyylin "me syödään seuraavan kerran kahdeksalta iltapalaa". Jotkut sitten kyseenalaista tai kyselee "miksei voi nyt syödä leipää". Sitten, kun ruokaa ei tule lisää, saatetaan mennä ilman lupaa purkkapussille.

Tämä pätee kyllä muuallakin kuin syömiseen. Jotkut lapset ei yhtään usko, jos kieltää tekemästä jotain. Ja mä en edes ole jatkuvasti kieltämässä, mutta meillä ei potkita palloa sisällä tai hakata toista tavaralla. Ei omakaan lapseni mikään enkeli ole ja omia vanhempia saattaa uhmata, mutta uskoo kyllä vierasta aikuista.

Olisi ihanaa olla se vanhempi, jonka kotiin saa aina mennä kylään, mutta ei sitä todellisuudessa jaksa. Tai sitten oman lapseni kaverit ovat vain normaalia työläämpiä.

Miksi lapset tietävät missä on purkkapussisi? Pistä se piiloon.

Mieheni lapsi syö aina vieraisilla(ei tosin itse pyydä mnutta norkoilee ja kehuu miten hyvältä tuoksuu ja näyttää, joten kukaan ei kehtaa olla tarjoamatta) sitten tulee kotiin, ja on "nälkä". Lapsi on lihava.

Sano sinä jotain lapselle, jos kukaan muu ei sitä tee. Minun mieheni toinen lapsi on myös lihava ja hän syö vierailla kaiken, mitä on esillä, jos minä en sano lempeästi, että jätetäänhän muillekin syötävää.

Kun omat lapset kasvavat ja näkee noita alle kouluikäisiä pihalla niin voi laittaa verhot kiinni.

On sanonta "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää".

Jos äiti sanoo neuvolassa, että naapurin lapsi koko ajan häiriköi eikä terveydenhoitaja puutu niin sitten se terveydenhoitaja vaan aikanaan järjestää palveluja sosiaaliohjaajan kanssa eläkeläisille, jonka omaiset on suututettu.

Kyllä tässä yhteiskunnassa saisi ilman palkkaa ihmisiä hoitaa, mutta en enää hoida.

Vierailija kirjoitti:

Jos tullaan sovitusti kylään tai vaikka yökylään, niin silloin pitää ruokaa tai muuta syötävää tarjota.

Jos sen sijaan tullaan ilmoittamatta (ja usein), niin silloin ei ole velvollisuutta tarjota mitään.

Joskus kesäkuumalla, kun lapseni leikkivät ulkona ja tulivat välillä sisälle juomaan mehua tai vettä, niin annoin muillekin pihan lapsille juotavaa, kun yhdessä lasteni kanssa tulivat. Se oli ihan ok.

Tuli tuosta juomisen tarjoamisesta lapsen kavereille muisto mieleen siitä kun lapseni oli pieni vielä. Hän oli leikkimässä erään kaverinsa luona jonka perhe oli sossun asiakkaita (sanon tämän siksi koska sillä on väliä tarinan kannalta) Oli kuuma ilma, ja kun lapset menivät keittiöön juodakseen vettä, niin lapsen isä ei antanut minun lapseni juoda hanavettä, vaan sanoi että lapsen pitää mennä kotiin juomaan. Hehän eivät itse maksaneet mitään siitä vedestä, joten kyllä tuo ihmetytti. Lapseni tuli sitten kotiin juomaan.

Mehuja meillä ei tajottu isolle kaveriköörille, vaan hanavettä, muuten olisi mennyt litratolkulla mehua, osa kun laittoi puolet tiivistettä ja puolet vettä. Puhumattakaan tuoremehuista :D

Vierailija kirjoitti:

On sanonta "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää".

Jos äiti sanoo neuvolassa, että naapurin lapsi koko ajan häiriköi eikä terveydenhoitaja puutu niin sitten se terveydenhoitaja vaan aikanaan järjestää palveluja sosiaaliohjaajan kanssa eläkeläisille, jonka omaiset on suututettu.

Kyllä tässä yhteiskunnassa saisi ilman palkkaa ihmisiä hoitaa, mutta en enää hoida.

On ihan helvetin raskasta hoitaa ympäri vuoden 1-vuotiasta ja 4 - vuotiasta, jos ei edes päiväuniaikaa saa itselle naapurin lapsen jatkuvan häiriköinnin takia eikä terveydenhoitaja puutu.

Loppuelämä on minun omaa aikaa eikä kiinnosta, jos joku anoppi on ypöyksin ilman apua.