En enää ruoki lapsen kavereita

Meillä kävi paljon lasten kavereita ja isot leikit legoilla ja autoilla. Välipalaa saivat jos halusivat eikä mitään ongelmaa.

Katson, että siitä oli pelkkää hyötyä kun omani oppivat sosiaalisiksi ja avoimiksi. Ilman muuta tekisin saman uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa että en olekaan ainoa! Siis en minä pyydä pyydä. Sanoin esim lapsen kaverille, että voit mennä odottamaan Pertin huoneeseen kunnes ollaan syöty vastaukseksi tuli ei kyllä minä voin odottaa tässä. Häkellyin enkä vain osannut sanoa enää että mene nyt sinne huoneeseen!

Ap

"meillä odotetaan lapsen huoneessa tai sitten ulkona ruokarauhan takaamiseksi. Kumman valitset?" Kerran yksi pörriäinen valitsi sen lapsen huoneen ruokailun ajan, mutta huuteli sieltä sitten koko ajan. "milloin sä tuut?" "Voitko syödä nopeempaa?" "Tuu jo!" Kunnes sitten miehellä meni hermo. Tämä pyysi muksua pukemaan päälleen ja kävi heittämässä tämän kotiin. Oli siellä äidille sanonut, että nyt olisi aika opetella käytöstapoja ja kertonut tilanteen.. Myös aikaisempia, kun tuolle räkikselle oli ruokaa tarjottu, eikä tosiaan kelvannut, närkki ja pyyteli ketsuppia milloin salaattikastiketta, että paha maku saadaan pois.. Äiti otti lapsensa häkeltyneenä vastaan ja kiitteli.

Sen jälkeen käytännöksi tuli, että vieraat lapset odottavat ulkona, kotona tai jossain, muttei meillä. Yökylässä olevat saavat tietenkin ruokaa. Mutta yökyläänkään ei tule enää kuka tahansa.

Pidetty myös puheita, ettei noin käyttäydytä muilla ja vaan toivottava, että omat osaa olla.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa lapsuudessani myös aikuiset huomautti, jos jonkun käytös ei heitä miellyttänyt. Mihin jäi koko kylä kasvattaa?

Joo, hyvä on huomauttaa, mutta minusta tuo koko kylä kasvattaa on ajatuksena lähinnä laiskojen/välinpitämättömien vanhempien selitys sille, ettei vaan itse jaksa (tai edes tiedä!) sanoa niistä käytöstavoista lapselleen ja olettaa, että kyllä sen joku muu sitten sanoo.

Niinpä. Vanhempien tehtävä se on ne käytöstavat opettaa niin hyvin, ettei vieraiden aikuisten vastuulle jää alkaa kasvattamaan toisten penskoja.

Siinä on se poitti, että omien vanhempien  silmän ollessa näkymättömissä jotkut perseilevät. Silloin on hyvä että " koko kylä kasvattaaa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan minun helmoihin lyöttäytyi naapurin lapsi, kun äiti oli tullut jätetyksi avoliitossa ja menetti elämänhallinnan hetkeksi.

Tämä lapsi notkui meillä yhden kesän, siis ei oikeastaan leikkinyt lasteni kanssa, vaan haki minusta äitiä tai turvaa.

Hän tuli meille yleensä aamuvarhaisella, söi ja nukkui meillä. Kun yritin karistella häntä irti meistä mm lähtemällä pyörälenkille, kauppaan tms hän vain seurasi meitä. Muistan yhden aika rohkean vedon tältä lapselta.. lähdimme kotoa lasten kanssa pyöräilemään ja tämä lapsi vaan lähti perässä pyöräilemään. Seurasi meitä koko 2h lenkin ajan.. päädyin lasteni kanssa kotipitsaan syömään, tämä lapsi tuli mukaan kuin olisi ollut kolmas lapseni. Siinä tein tilausta ja hän kirkkaalla lapsen äänellä huudahti, että minulle myös pitsaa!

En kehdannut siinä kaikkien seuraavien silmien alla olla ostamatta lapselle pitsaa.

Lapsesta oli tehty lasuja ja hän oli lastensuojelun piirissä, mutta asui äidillään.

Äiti sittemmin raitistui ja sai elämänsä raiteilleen.

Tämä lapsi kasvoi vietäväksi aikuiseksi ja on nyt ainakin 4 lapsen äiti.

Minä ja lapset muutimme tuosta kaupunginosasta pois aika pian tuon pitsa jutun jälkeen.

Olitte turvasatama tuolle hyljätylle.

Kiitos sinulle, mielestäni toimit ihanasti ja viisaasti! Tuo lapsi saattaisi olla nyt jossakin.......!

Minunkin lapseni toivat kavereitaan meille eikä meillä koskaan laskettu voileipien määrää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraan lapselle voi ihan ystävällisesti sanoa asioista ja tavoista jotka ovat teille tärkeitä.

Talo elää tavallaan ja vieraat tulee ajallaan.

Näin minäkin asian näkisin. Jos lasten käytöksessä on jotain sanottavaa, niin sitten sanotaan. Ei se nyt niin vaikeata ole sanoa, että "meillä on tapana ottaa kengät pois."" Riisukaapas ne kengät heti, kun olen juuri siivonnutkin."

Sitten tuota erityisopen kommenttia vahvistaisin. Moni ei usko, että Suomessa on oikeasti sellaisia perheitä, joissa lapset eivät saa ruokaa. Kouluruoka on ainoa päivän ateria ja viikonlopun ovat nälässä. Kyllä tämä näkyy kouluissakin. Siksi koulujen puuropäivät eivät ole perjantaisin, ja siksi osassa kouluista tarjotaan aamupalaa.

Oma kokemukseni; olen päihdeperheestä lähtöisin ja hain maatalouskouluun toiselle paikkakunnalle, kun kuulin, että siellä saa kolmesti päivässä ruoan, ja saa asua ilmaiseksi asuntolassa aina viikon ja viikonloputkin jos on navetassa töissä viikonlopun.

Viikonlopun jos oli koululla, sai ruokarahan, jolla ostin viikonlopuksi ruoat kaupasta.

Oli kyllä niin luksusta, kun sai joka päivä syödä mahan täyteen ja sai nukkua yöt rauhassa.

Tein saman jutun. Se aika oli ihanaa!

Kyllä, ihanaa. Koululla sai käyttää pyykkikonetta, pesin ahkerasti pyykkiä, kun vihdoin oli mahdollisuus puhtaisiin vaatteisiin ja lakanoihin.

Itsenäistyin koulun avulla varhain. Kun pääsin kouluun 16 vuotiaana, vanhempani katsoivat minun muuttaneen pois kotoa, vaikka viikonloput kotona edelleen olinkin. Enkä kotiin enää koulun loputtua takaisin mennyt vaan muutin jo itseasiassa viimeisenä kouluvuotena oikeasti omilleni kunnan vuokra-asuntoon. Tein töitä opintojen ohessa ja pääsin heti koulun loputtua vakituisiin töihin.

Tällaisia oppilaitoksia saisi olla enemmänkin, missä olisi asuntola ja ruokaa. Minut tuo koulu pelasti.

Hyvä asia kaikkiaan. Sitä kysyn sinulta, että mikä sinua esti kotona pesemästä pyykkiä? Minä pesin omat pyykkini 11 vuotiaasta alkaen itse. Samoin teki pari samanikäistä kaveriani. He myös siivosivat kotonaan. Niin minäkin pesin esim lattioita, tiskasin ja kävin kaupassa ihan ala-aste ikäisenä. Alle kouluikäisenä kävin hakemassa kaupasta myös listan kanssa, kun sanottiin, että hae kaupasta nämä.

Meillä ei ollut pyykkikonetta. Taloyhtiössä oli kellarissa pyykkitupa, mutta kone toimi kolikoilla. Silloin kun oli se kolikko, niin piti päättää ostaako sillä ruokaa vai peseekö pyykkiä. Äiti pesi pyykkiä tosi harvoin, silloin kun sattui olemaan sen verran selvin päin, että tajusi niin tehdä, ja oli se kolikko.

Minähän meillä siivosin, ei kukaan muu. Pyykkiäkin pesin käsin joskus, kun ei kehdannut enää kulkea likaisissa.

Eipä meillä kukkaan mitään kauppalistoja tehnyt, tai sanonut että käyhän hakemassa nämä. Ei ollut rahaa. Äiti kävi kaupassa silloin kun kykeni ja tajusi ostaa ruokaa. Keräsin pulloja ja ostin itselleni syötävää, ja kyllä lokkeilin kavereilla aika usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraan lapselle voi ihan ystävällisesti sanoa asioista ja tavoista jotka ovat teille tärkeitä.

Talo elää tavallaan ja vieraat tulee ajallaan.

Näin minäkin asian näkisin. Jos lasten käytöksessä on jotain sanottavaa, niin sitten sanotaan. Ei se nyt niin vaikeata ole sanoa, että "meillä on tapana ottaa kengät pois."" Riisukaapas ne kengät heti, kun olen juuri siivonnutkin."

Sitten tuota erityisopen kommenttia vahvistaisin. Moni ei usko, että Suomessa on oikeasti sellaisia perheitä, joissa lapset eivät saa ruokaa. Kouluruoka on ainoa päivän ateria ja viikonlopun ovat nälässä. Kyllä tämä näkyy kouluissakin. Siksi koulujen puuropäivät eivät ole perjantaisin, ja siksi osassa kouluista tarjotaan aamupalaa.

Oma kokemukseni; olen päihdeperheestä lähtöisin ja hain maatalouskouluun toiselle paikkakunnalle, kun kuulin, että siellä saa kolmesti päivässä ruoan, ja saa asua ilmaiseksi asuntolassa aina viikon ja viikonloputkin jos on navetassa töissä viikonlopun.

Viikonlopun jos oli koululla, sai ruokarahan, jolla ostin viikonlopuksi ruoat kaupasta.

Oli kyllä niin luksusta, kun sai joka päivä syödä mahan täyteen ja sai nukkua yöt rauhassa.

Tein saman jutun. Se aika oli ihanaa!

Kyllä, ihanaa. Koululla sai käyttää pyykkikonetta, pesin ahkerasti pyykkiä, kun vihdoin oli mahdollisuus puhtaisiin vaatteisiin ja lakanoihin.

Itsenäistyin koulun avulla varhain. Kun pääsin kouluun 16 vuotiaana, vanhempani katsoivat minun muuttaneen pois kotoa, vaikka viikonloput kotona edelleen olinkin. Enkä kotiin enää koulun loputtua takaisin mennyt vaan muutin jo itseasiassa viimeisenä kouluvuotena oikeasti omilleni kunnan vuokra-asuntoon. Tein töitä opintojen ohessa ja pääsin heti koulun loputtua vakituisiin töihin.

Tällaisia oppilaitoksia saisi olla enemmänkin, missä olisi asuntola ja ruokaa. Minut tuo koulu pelasti.

Hyvä asia kaikkiaan. Sitä kysyn sinulta, että mikä sinua esti kotona pesemästä pyykkiä? Minä pesin omat pyykkini 11 vuotiaasta alkaen itse. Samoin teki pari samanikäistä kaveriani. He myös siivosivat kotonaan. Niin minäkin pesin esim lattioita, tiskasin ja kävin kaupassa ihan ala-aste ikäisenä. Alle kouluikäisenä kävin hakemassa kaupasta myös listan kanssa, kun sanottiin, että hae kaupasta nämä.

Meillä ei ollut pyykkikonetta. Taloyhtiössä oli kellarissa pyykkitupa, mutta kone toimi kolikoilla. Silloin kun oli se kolikko, niin piti päättää ostaako sillä ruokaa vai peseekö pyykkiä. Äiti pesi pyykkiä tosi harvoin, silloin kun sattui olemaan sen verran selvin päin, että tajusi niin tehdä, ja oli se kolikko.

Minähän meillä siivosin, ei kukaan muu. Pyykkiäkin pesin käsin joskus, kun ei kehdannut enää kulkea likaisissa.

Eipä meillä kukkaan mitään kauppalistoja tehnyt, tai sanonut että käyhän hakemassa nämä. Ei ollut rahaa. Äiti kävi kaupassa silloin kun kykeni ja tajusi ostaa ruokaa. Keräsin pulloja ja ostin itselleni syötävää, ja kyllä lokkeilin kavereilla aika usein.

Kiitos vastauksesta.

On niitä sitten ollut vaikeita oloja joissain perheissä. Hyvä, että selvisit.

Kuulin yhdeltä naapurin lapselta aikoinaan, kun hän meille pyrki koulun jälkeen muutamia kertoja, ettei heillä ole ketään kotona ja jääkaapissa ei ole ruokaa. Ei siinä mitään, kiva lapsi oli.

Minun lapset vaan oli paljon pienempiä, kuin hän(alle kouluikäisiä) , niin sanoin, ettei meillä ole sopivaa oleskella koulun jälkeen. Tunsin ajavani iltapäivähoitopaikan asiaa sopimatta ja ilmaiseksi. Lisäksi koulupojan ja minun pikkutyttöjen leikit ei oikein mennyt yksiin.

Onhan se kumma, ettei edes leipää ja voita ole lapselle kotona. Makaroni ja kaurahiutaleet ei paljon maksa, eikä eineslihapyörykät.

Vierailija kirjoitti:

Täysin samaa mieltä.jokainen syö kotonaan. Poikkeus jos on yökylässä. Tai asuu kaukana ja asia sovittu vanhempien kanssa et ruokailee.meillä oli jokunen kaveri lapsella joka oli sunnuntai aamuna jo klo 9 ovella eikä häntä kukaan kaivannut ennen iltaa asuivat muutaman sadan m päässä meistä. Koskaan ei äiti soitellut ja sopinut mitään. Ei kutsunut syömään tms

Alkuun en osannut laittaa rajoja, lopulta oli pakko.Äiti oli lastentarhanopettaja eli ei ongelma perhe, käytti meitä hyväkseen lapsen hoitajanaan Lapsi oli mukava tulivat toimeen hyvin jne Mut kaipasin omaa aikaa lapseni kanssa omia retkiä jne

Eli ei kannata aloittaa toisten lasten ruokkimista pian huomaat, et teillä on monta ruokitavaa lasta

Koskaan ei äiti soitellut ja sopinut? Jos siis kyseessä kahden vanhemman perhe, miksi juuri äidin olisi pitänyt soitella ja sopia? Tälläisillä asenteilla ylläpidetään huomaamattakin perinteisiä rooleja.

Vierailija kirjoitti:

On sanonta "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää".

Jos äiti sanoo neuvolassa, että naapurin lapsi koko ajan häiriköi eikä terveydenhoitaja puutu niin sitten se terveydenhoitaja vaan aikanaan järjestää palveluja sosiaaliohjaajan kanssa eläkeläisille, jonka omaiset on suututettu.

Kyllä tässä yhteiskunnassa saisi ilman palkkaa ihmisiä hoitaa, mutta en enää hoida.

Kun sosiaaliohjaaja tai terveydenhoitaja soittaa, että eläkeläinen tarvitsisi apua niin tekee samalla tavalla, kun terveydenhoitaja teki aiemmin: kohauttaa hartioita eikä reagoi mitenkään. Eläkeläisten hoitaminen ei ole meidän nuorempien sukupolvien ongelma. Olkoot hoitamatta, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole ollut juurikaan ongelmia näissä syömisissä, hienosti ovat käyttäytyneet. Joskus ruokaa ei ole tarpeeksi niin tarjoan leipää. Minulle itselle se tilanne on kiusallista.

Kaikki koulukaverit myös osaavat kiittää. Lapset saa mielellään tuoda näitä kavereita kotiin.

Toisin on lapseni mamutreenikaverit, eivät koskaan ole kiittäneet kyydistä ja ovat sitä aina pummimassa kun omilla perheillään ei ole autoja. Jossain vaiheessa lopetin ihan kokonaan kyytien tarjoamisen näille kiittämättömille mankujille.

Itse en muista että lasten kaverit olisi ikinä niin kiitelleet kyydistä, moni tuntuu ottavan sen tavallaan itsestäänselvyytenä. Lapsi ei välttämättä ymmärrä, että siihen liittyy myös vaivannäköä. Sitten eri kulttuureissa voi olla erilaista suhtautumista auttamiseen, ei nöyristellä eikä häpeillä pyytää apua. Jos teille ei sovi niin tuo on ihan hyvä tapa että kieltäytyy eikä itsekään tarjoa kyytiä, kun mitään velvollisuuttahan ei ole.

Ymmärrän jos lapsi ei tajua kiittää kyydistä, mutta on se herran jestas sentään käsittämätöntä, että nämä lasten vanhemmat on tunkemassa lapsiaan meidän kyytiin milloin mistäkin syystä. Vedotaan vain omaan autottomuuteen. En voi sille mitään jos teidän Pertti ja Pekka eivät pääse Paavon syntymäpäiville kun minun autoni on jo täynnä mennessä, enkä todellakaan aio tehdä toisten lasten vuoksi uutta edestakaista matkaa. Ilmaiseksi tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep. Eikä kiitetä kun vanhemmat ei osaa käytöstapoja välttämättä itsekään.

Tuo on kyllä totta. Kun ovat syöneet ja lähtevät pöydästä, sanon heille usein,että mitenkäs sanotaan kun on syöty. Monet eivät tiedä,joten sanon, että meillä kiitetään ruoasta. Outoa, ettei normi tapoja opeteta. Kouluissa pitäisi olla käyttäytymisen opetusohjelma.

Kouluissa?? Käytöstavat ja niiden opetteleminen kuuluu vanhemmille. Älkää siirtäkö vastuuta.

Sitä vaan, että monilla vanhemmilla ei ole itselläkään käytöstapoja, niin ei ne osaa opettaa tapoja mukuloilleen.

Kun itse olin ala-asteella, niin siellä kaikkien tuli kiittää ruuasta. Opettajat piti siitä huolen. Nuorena se on vitsa väännettävä. Nykyään ei taida koulussa mukulat kiittää ruuasta.

Sitä en kyllä tajua, miksi sanat kiitos, ole hyvä tai anteeksi on niin supervaikeaa suurelle osalle.

Minulta se sana kiitos tulee ihan luonnostaan aina, kun toinen antaa jotain tai auttaa vaikkapa oven avauksessa.

No kun se on sitä vihattua "pönötystä"

Pitää nääs olla rentoa nykyään 🤯

Ollut mm tilanne kun ollaan sovittu lapsen kaverin vanhemman kanssa, että minä käytän lapset hoplopissa. Sovittiin kellonaika siten, että ehtii syödä ennen sitä ja sitten onkin kohta jo yleensä päivällisaika kun sieltä kotiudutaan. No tämä lapsen kaverin vanhempi laittoi minulle sentilleen sen summan mikä menee sinne hoplopiin. Kun tämän kaverin palautin kotiinsa, niin ensimmäinen lause oli, että kai te söitte siellä jo! Olin aivan että mitä ihmettä!

Ja tämä ei ole edes ainoa vastaava tapaus.

Eikö teillä käydä kotona läpi kuinka kylässä tulee toimia jos tällainen on näin yleistä?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tullaan sovitusti kylään tai vaikka yökylään, niin silloin pitää ruokaa tai muuta syötävää tarjota.

Jos sen sijaan tullaan ilmoittamatta (ja usein), niin silloin ei ole velvollisuutta tarjota mitään.

Joskus kesäkuumalla, kun lapseni leikkivät ulkona ja tulivat välillä sisälle juomaan mehua tai vettä, niin annoin muillekin pihan lapsille juotavaa, kun yhdessä lasteni kanssa tulivat. Se oli ihan ok.

Tuli tuosta juomisen tarjoamisesta lapsen kavereille muisto mieleen siitä kun lapseni oli pieni vielä. Hän oli leikkimässä erään kaverinsa luona jonka perhe oli sossun asiakkaita (sanon tämän siksi koska sillä on väliä tarinan kannalta) Oli kuuma ilma, ja kun lapset menivät keittiöön juodakseen vettä, niin lapsen isä ei antanut minun lapseni juoda hanavettä, vaan sanoi että lapsen pitää mennä kotiin juomaan. Hehän eivät itse maksaneet mitään siitä vedestä, joten kyllä tuo ihmetytti. Lapseni tuli sitten kotiin juomaan.

Mehuja meillä ei tajottu isolle kaveriköörille, vaan hanavettä, muuten olisi mennyt litratolkulla mehua, osa kun laittoi puolet tiivistettä ja puolet vettä. Puhumattakaan tuoremehuista :D

Itse olen niin ikävä ihminen etten aina naapurin lapsille antanut edes sitä hanavettä, vaan sanoin joskus juuri noin että menkää kotiinne juomaan. Silloin on tietysti ihan eri tilanne jos joku on sovitusti kylässä tai jos asuu kauempana, silloin tarjoan yleensä syötävääkin. Mutta jos tulee näitä kutsumattomia vieraita ovikelloa soittelemaan niin en halua luoda käsitystä että olisi jotenkin ok vaatia milloin mitäkin.

Aivan totta puhut. Minä sain riesakseni naapurin lapsen, kun kerran menin antamaan jotain. Asuin siinä 3 vuoden ajan. Minulla ei ole lapsia itsellä.

Tuo lapsi alkoi harva se päivä soittamaan ovikelloani ja oli jotain vailla. Eipä siinä kaikki. Vanhempansa alkoi lähettämään lastansa hakemaan minulta esim. kahvia, pesuainetta, vessapaperia jne. Lopulta ne vanhemmat pyysi useasti autoa, tupakkaa ja rahaa lainaksi. Tein lopun siitä souvaamisesta 2 vuoden jälkeen. Tästä 'lainailusta' (lue kerjäämisestä, sillä mitään ei palautettu tai maksettu takaisi) kiitollisena tun perheen isukki puhkaisi automme eturenkaat.

Tuosta olisi voinut tehdä rikosilmoituksen. Hullu perhe! Ties mihin perheen isukki kykenee, jos renkaiden puhkominenkin sujuu noin helposti. Itse olisin varmaan alkanut pelkäämään päälle käymistä...

Mutta, mitä tästä opimme. Ei kannata alistua hyväksikäytölle, sillä joillakin ei ole rajoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa lapsuudessani myös aikuiset huomautti, jos jonkun käytös ei heitä miellyttänyt. Mihin jäi koko kylä kasvattaa?

Joo, hyvä on huomauttaa, mutta minusta tuo koko kylä kasvattaa on ajatuksena lähinnä laiskojen/välinpitämättömien vanhempien selitys sille, ettei vaan itse jaksa (tai edes tiedä!) sanoa niistä käytöstavoista lapselleen ja olettaa, että kyllä sen joku muu sitten sanoo.

Kylä kasvattaa tarkoittaa kylläkin sitä että samoilla säännöillä mennään oli omat tai muiden lapset kyseessä. Perseilyä ei suvaita edes vieraskoreuden takia. Ne kullanmurut voi käyttäytyä vanhemmilleen mallikkaasti mutta riekkuvat muualla, silloin on oikeus ulkopuolisenkin puuttua kun tilanne on päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tullaan sovitusti kylään tai vaikka yökylään, niin silloin pitää ruokaa tai muuta syötävää tarjota.

Jos sen sijaan tullaan ilmoittamatta (ja usein), niin silloin ei ole velvollisuutta tarjota mitään.

Joskus kesäkuumalla, kun lapseni leikkivät ulkona ja tulivat välillä sisälle juomaan mehua tai vettä, niin annoin muillekin pihan lapsille juotavaa, kun yhdessä lasteni kanssa tulivat. Se oli ihan ok.

Tuli tuosta juomisen tarjoamisesta lapsen kavereille muisto mieleen siitä kun lapseni oli pieni vielä. Hän oli leikkimässä erään kaverinsa luona jonka perhe oli sossun asiakkaita (sanon tämän siksi koska sillä on väliä tarinan kannalta) Oli kuuma ilma, ja kun lapset menivät keittiöön juodakseen vettä, niin lapsen isä ei antanut minun lapseni juoda hanavettä, vaan sanoi että lapsen pitää mennä kotiin juomaan. Hehän eivät itse maksaneet mitään siitä vedestä, joten kyllä tuo ihmetytti. Lapseni tuli sitten kotiin juomaan.

Mehuja meillä ei tajottu isolle kaveriköörille, vaan hanavettä, muuten olisi mennyt litratolkulla mehua, osa kun laittoi puolet tiivistettä ja puolet vettä. Puhumattakaan tuoremehuista :D

Itse olen niin ikävä ihminen etten aina naapurin lapsille antanut edes sitä hanavettä, vaan sanoin joskus juuri noin että menkää kotiinne juomaan. Silloin on tietysti ihan eri tilanne jos joku on sovitusti kylässä tai jos asuu kauempana, silloin tarjoan yleensä syötävääkin. Mutta jos tulee näitä kutsumattomia vieraita ovikelloa soittelemaan niin en halua luoda käsitystä että olisi jotenkin ok vaatia milloin mitäkin.

Aivan totta puhut. Minä sain riesakseni naapurin lapsen, kun kerran menin antamaan jotain. Asuin siinä 3 vuoden ajan. Minulla ei ole lapsia itsellä.

Tuo lapsi alkoi harva se päivä soittamaan ovikelloani ja oli jotain vailla. Eipä siinä kaikki. Vanhempansa alkoi lähettämään lastansa hakemaan minulta esim. kahvia, pesuainetta, vessapaperia jne. Lopulta ne vanhemmat pyysi useasti autoa, tupakkaa ja rahaa lainaksi. Tein lopun siitä souvaamisesta 2 vuoden jälkeen. Tästä 'lainailusta' (lue kerjäämisestä, sillä mitään ei palautettu tai maksettu takaisi) kiitollisena tun perheen isukki puhkaisi automme eturenkaat.

Tuosta olisi voinut tehdä rikosilmoituksen. Hullu perhe! Ties mihin perheen isukki kykenee, jos renkaiden puhkominenkin sujuu noin helposti. Itse olisin varmaan alkanut pelkäämään päälle käymistä...

Mutta, mitä tästä opimme. Ei kannata alistua hyväksikäytölle, sillä joillakin ei ole rajoja.

Osuit naulan kantaan. Tein rikosilmoituksen ja kerran jouduin soittamaan poliisit paikalle, kun tämä pariskunta ukaavasti huusivat ja sylkivät päälle.

Kuulin myöhemmin, että se perhe sai häädön siitä asunnosta. Muuttivat sitten siihen kaupunginosaan Helsinkiin, joka on tuollasten ihmisten mekka. Alkaa Koolla.

Meillä on aina lasten kaverit ruokapöydässä jos tulevat siihen aikaan, joskus oli kesällä niin että kun grillattiin ja istuttiin pöytään, joku seisoi aidan takana- ei osattu aina varautua siihen määrään porukkaa mitä tuli , mutta pakastimesta ja jääkaapista improvisoitiin lisää, tai joku kipaisi 500m päästä kaupasta hodari tarpeet ja jästkiä lisää- tuoleja sisältä ulos ja vieraat osaksi elämää. Ei niitä niin paljon tai usein käynyt, ja tuttuja jo vuosien takaa nämä lapsen kaverit. Asuin aeimmin Etelä- Euroopassa ja siellä vieraanvaraisuus on kaikki kaikessa, samoin mies on sieltä missä jakamalla saat enemmän, olen yrittänyt välillä saada lasten kaverien vanhempiakin että ottaa tuolin ja istuu pöytään- mutta suomalainen kursailu....huoh....Koronavuoden tuhosi viimeisetkin rippeet :( nautin siitä kun spontaanista perhegrillauksesta tulikin spontaanit isommat...

Typerä idiootti. Sano niille lapsille, miten tulee toimia ja minne mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin minäkin asian näkisin. Jos lasten käytöksessä on jotain sanottavaa, niin sitten sanotaan. Ei se nyt niin vaikeata ole sanoa, että "meillä on tapana ottaa kengät pois."" Riisukaapas ne kengät heti, kun olen juuri siivonnutkin."

Olen huomannut, että monet lapset eivät ymmärrä muuta kuin selväsanaisia käskyjä - tietysti ystävällisesti sanottuna. Lapset eivät ymmärrä vihjailuja! Muistan tämän omasta lapsuudestani, kun minun haluttiin menevän leikkimään muualle koska häiritsin, ja kehotus oli tyyppiä "eikö tuolla paikassa X olisi parempi leikkiä, siellä olisi enemmän tilaakin". Ei mennyt perille, en käsittänyt että paikkaan X olisi pitänyt mennä.

"Meillä on tapana ottaa kengät pois" voi joidenkin lasten mielessä hahmottua jonkinlaiseksi toteamukseksi, josta voi ajatella että jaa sellainen tapa. Mutta se ei mene perille toimintakehoituksena. On parempi sanoa suoraan, että "Ota kengät pois tässä eteisessä (ole hyvä)".

Kaveri tuskaili kun naapurin lapsi ei ymmärtänyt lausetta "meillä alkaakin olla ruoka-aika" kehoitukseksi lähteä kotiin. Eihän sellaista kaikki aikuisetkaan tunnu ymmärtävän. Kun hän alkoi sanoa, että "sinun pitää nyt mennä kotiin (tervetuloa joku toinen päivä uudestaan)", niin alkoi tapahtua. Ja jankuttamiseen todetaan että näin meillä tehdään, niinkuin moni on täällä viisaasti sanonutkin.

Tack för repetitionen. Precis allt som du skriver är en av orsakerna till att man aldrig mera vill bo i Finland. Ovänligt, snålt och inåtvänt. Det är ca. 100 % mot ens eget sätt att leva.

P.S. skor är avsedda att vara på fötter även inomhus. I civilcerade länder har folk flera par skor.

Isåfall kan man väl ha inneskor, va? Eller tycker du verkligen att det är ok att gå in till någon med leriga skor? Dessutom vet man ju aldrig vad man har trampat i speciellt barnen ser ju inte så noga efter.

Nog vet man i hurudant skick ens skor är då man tar sig över tröskeln. Inneskor är ett bra alternativ under fuktiga tider. Om något ser löjligt ut är det fester där alla är uppklädda i kostymer och klänningar och så tassas det omkring strumpfota. I Norden verkar det vara vanligt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin samaa mieltä.jokainen syö kotonaan. Poikkeus jos on yökylässä. Tai asuu kaukana ja asia sovittu vanhempien kanssa et ruokailee.meillä oli jokunen kaveri lapsella joka oli sunnuntai aamuna jo klo 9 ovella eikä häntä kukaan kaivannut ennen iltaa asuivat muutaman sadan m päässä meistä. Koskaan ei äiti soitellut ja sopinut mitään. Ei kutsunut syömään tms

Alkuun en osannut laittaa rajoja, lopulta oli pakko.Äiti oli lastentarhanopettaja eli ei ongelma perhe, käytti meitä hyväkseen lapsen hoitajanaan Lapsi oli mukava tulivat toimeen hyvin jne Mut kaipasin omaa aikaa lapseni kanssa omia retkiä jne

Eli ei kannata aloittaa toisten lasten ruokkimista pian huomaat, et teillä on monta ruokitavaa lasta

Koskaan ei äiti soitellut ja sopinut? Jos siis kyseessä kahden vanhemman perhe, miksi juuri äidin olisi pitänyt soitella ja sopia? Tälläisillä asenteilla ylläpidetään huomaamattakin perinteisiä rooleja.

Näin! Ja tuo missä ihmeteltiin miksei 11v pessyt itse pyykkiä. Pojaltahan tuota ei olisi kysyttykään, koska kyllä nyt äidin pitää pojastaan huolehtie, toisin kuin tytöstä...