En enää ruoki lapsen kavereita

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä lapsella oli kultainen noutaja leikkipuistossa mukana eikä se ollut kiinni. Melkoinen riski, että voi vaikka purra jotain lasta.

Leikkipuiston kyltissä lukee, että ei saa tuoda koiraa leikkipuistoon.

Kuinka tyhmiä osa vanhemmista on. Jos ottaa koiran ja antaa lapsen ulkoiluttaa sitä niin pitää kertoa lapselle, että koira on pidettävä kytkettynä eikä koiria saa viedä leikkipuistoihin. Kylteissä lukee, että koiraa ei saa tuoda leikkipuistoon.

Eläinsuojelu/poliisi.

Irtokoirat on oletusarvoisesti vaaraksi lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin minäkin asian näkisin. Jos lasten käytöksessä on jotain sanottavaa, niin sitten sanotaan. Ei se nyt niin vaikeata ole sanoa, että "meillä on tapana ottaa kengät pois."" Riisukaapas ne kengät heti, kun olen juuri siivonnutkin."

Olen huomannut, että monet lapset eivät ymmärrä muuta kuin selväsanaisia käskyjä - tietysti ystävällisesti sanottuna. Lapset eivät ymmärrä vihjailuja! Muistan tämän omasta lapsuudestani, kun minun haluttiin menevän leikkimään muualle koska häiritsin, ja kehotus oli tyyppiä "eikö tuolla paikassa X olisi parempi leikkiä, siellä olisi enemmän tilaakin". Ei mennyt perille, en käsittänyt että paikkaan X olisi pitänyt mennä.

"Meillä on tapana ottaa kengät pois" voi joidenkin lasten mielessä hahmottua jonkinlaiseksi toteamukseksi, josta voi ajatella että jaa sellainen tapa. Mutta se ei mene perille toimintakehoituksena. On parempi sanoa suoraan, että "Ota kengät pois tässä eteisessä (ole hyvä)".

Kaveri tuskaili kun naapurin lapsi ei ymmärtänyt lausetta "meillä alkaakin olla ruoka-aika" kehoitukseksi lähteä kotiin. Eihän sellaista kaikki aikuisetkaan tunnu ymmärtävän. Kun hän alkoi sanoa, että "sinun pitää nyt mennä kotiin (tervetuloa joku toinen päivä uudestaan)", niin alkoi tapahtua. Ja jankuttamiseen todetaan että näin meillä tehdään, niinkuin moni on täällä viisaasti sanonutkin.[/quote

Omat lapseni ovat jo aikuisia, mutta jo heidän ollessani pieni, en vihjaillut vaan sanoin selkeästi, mitä heidän pitää tehdä. Samoin heidän kavereidensa kohdalla. Annoin myös selkeät vaihtoehdot eli esim joko menet X:n huoneseen odottamaan, menet ulos tai  menet kotiin. Lapseni kaveritsai sitten näistä valita. Keittiössä norkoileminen ei kuulunut vaihtoehtoihin. Jos leikit oli kesken, valitsivat yleensä X:n huoneessa odottamisen.

Vierailija kirjoitti:

Otin kerran lapsen kaverin mukaan uimaan, että lapsi saisi uida ja touhuta kaverinsa kanssa ja minä tehdä omiani. Kaverin äiti vain jätti kertomatta ettei tämä kaveri osaa uida ollenkaan. Voin sanoa että ärsytti.

Oho, kuulostaa aika vaaralliseltakin. Kyllä tuollainen pitäisi etukäteen kertoa, että hän tarvitsee erityistä valvontaa ja apua uimataidottomuuden vuoksi. Hän olisi voinut hukkua, jos et olisi huomannut heti tuota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otin kerran lapsen kaverin mukaan uimaan, että lapsi saisi uida ja touhuta kaverinsa kanssa ja minä tehdä omiani. Kaverin äiti vain jätti kertomatta ettei tämä kaveri osaa uida ollenkaan. Voin sanoa että ärsytti.

Oho, kuulostaa aika vaaralliseltakin. Kyllä tuollainen pitäisi etukäteen kertoa, että hän tarvitsee erityistä valvontaa ja apua uimataidottomuuden vuoksi. Hän olisi voinut hukkua, jos et olisi huomannut heti tuota.

Hei, toi tyyppi meinas jättää oman lapsensa valvomatta ja tehdä omiaan sillä aikaa, joten en kauheasti kehuisi tapausta että oli niin fiksu kun huomas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä lapsella oli kultainen noutaja leikkipuistossa mukana eikä se ollut kiinni. Melkoinen riski, että voi vaikka purra jotain lasta.

Leikkipuiston kyltissä lukee, että ei saa tuoda koiraa leikkipuistoon.

Kuinka tyhmiä osa vanhemmista on. Jos ottaa koiran ja antaa lapsen ulkoiluttaa sitä niin pitää kertoa lapselle, että koira on pidettävä kytkettynä eikä koiria saa viedä leikkipuistoihin. Kylteissä lukee, että koiraa ei saa tuoda leikkipuistoon.

Yhdellä lapsella oli koira mukana leikkipuistossa hihnassa kiinni ja muut lapset heitteli tuota koiraa kivillä.

Lähdin pois.

Uskomatonta, että annetaan lapsen ulkoiluttaa koiraa eikä neuvota lasta mitenkään.

Ei ole muiden leikkipuistossa olevien vanhempien vastuulla toimia ilmaisena hoitotätinä.

Itse lähden aina oman lapsen kanssa pois.

Minä olisin huutanut kurkku suorana, jotta olisivat jokaikinen oppineet, mitä tarkoittaa eläinrääkkäys,  ja siitä joutuu aikuisena jopa vankilaan. Olisin ottanut koiran pikku omistajan osoitteen ylös ja käynyt huutamassa myös ovella. Tarvittaessa ottanut yhteyttä viranomaistahoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraan lapselle voi ihan ystävällisesti sanoa asioista ja tavoista jotka ovat teille tärkeitä.

Talo elää tavallaan ja vieraat tulee ajallaan.

Näin minäkin asian näkisin. Jos lasten käytöksessä on jotain sanottavaa, niin sitten sanotaan. Ei se nyt niin vaikeata ole sanoa, että "meillä on tapana ottaa kengät pois."" Riisukaapas ne kengät heti, kun olen juuri siivonnutkin."

Sitten tuota erityisopen kommenttia vahvistaisin. Moni ei usko, että Suomessa on oikeasti sellaisia perheitä, joissa lapset eivät saa ruokaa. Kouluruoka on ainoa päivän ateria ja viikonlopun ovat nälässä. Kyllä tämä näkyy kouluissakin. Siksi koulujen puuropäivät eivät ole perjantaisin, ja siksi osassa kouluista tarjotaan aamupalaa.

Oma kokemukseni; olen päihdeperheestä lähtöisin ja hain maatalouskouluun toiselle paikkakunnalle, kun kuulin, että siellä saa kolmesti päivässä ruoan, ja saa asua ilmaiseksi asuntolassa aina viikon ja viikonloputkin jos on navetassa töissä viikonlopun.

Viikonlopun jos oli koululla, sai ruokarahan, jolla ostin viikonlopuksi ruoat kaupasta.

Oli kyllä niin luksusta, kun sai joka päivä syödä mahan täyteen ja sai nukkua yöt rauhassa.

Tein saman jutun. Se aika oli ihanaa!

Kyllä, ihanaa. Koululla sai käyttää pyykkikonetta, pesin ahkerasti pyykkiä, kun vihdoin oli mahdollisuus puhtaisiin vaatteisiin ja lakanoihin.

Itsenäistyin koulun avulla varhain. Kun pääsin kouluun 16 vuotiaana, vanhempani katsoivat minun muuttaneen pois kotoa, vaikka viikonloput kotona edelleen olinkin. Enkä kotiin enää koulun loputtua takaisin mennyt vaan muutin jo itseasiassa viimeisenä kouluvuotena oikeasti omilleni kunnan vuokra-asuntoon. Tein töitä opintojen ohessa ja pääsin heti koulun loputtua vakituisiin töihin.

Tällaisia oppilaitoksia saisi olla enemmänkin, missä olisi asuntola ja ruokaa. Minut tuo koulu pelasti.

Hyvä asia kaikkiaan. Sitä kysyn sinulta, että mikä sinua esti kotona pesemästä pyykkiä? Minä pesin omat pyykkini 11 vuotiaasta alkaen itse. Samoin teki pari samanikäistä kaveriani. He myös siivosivat kotonaan. Niin minäkin pesin esim lattioita, tiskasin ja kävin kaupassa ihan ala-aste ikäisenä. Alle kouluikäisenä kävin hakemassa kaupasta myös listan kanssa, kun sanottiin, että hae kaupasta nämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä lapsella oli kultainen noutaja leikkipuistossa mukana eikä se ollut kiinni. Melkoinen riski, että voi vaikka purra jotain lasta.

Leikkipuiston kyltissä lukee, että ei saa tuoda koiraa leikkipuistoon.

Kuinka tyhmiä osa vanhemmista on. Jos ottaa koiran ja antaa lapsen ulkoiluttaa sitä niin pitää kertoa lapselle, että koira on pidettävä kytkettynä eikä koiria saa viedä leikkipuistoihin. Kylteissä lukee, että koiraa ei saa tuoda leikkipuistoon.

Eläinsuojelu/poliisi.

Irtokoirat on oletusarvoisesti vaaraksi lapsille.

Muutenkin yleisesti ottaen ärsyttää jotkut, joilla on koira mukana, että he päästävät rakkejaan lähelle lapsia. Suurin osa tietty ovat ihan ok käyttäytyviä koiria, mutta kun niistä ei voi aina tietää. Eilenkin yhtäkkiä joku pieni koira alkoi räksyttämään äkäisesti ohittaessani lasteni kanssa sen kadulla. Pitäkää ne koirat niin, että ne eivät pääse puremisetäisyydelle lapsia. Itsekin ohjeistan lapsiani aina väistämään vieraita koiria, koska ikinä ei voi tietää, jos joku niistä yllättäen käykin kiinni. Siis jotkut koiranomistajat tarkoituksella ihan päästävät koiransa haistelemaan lapsia, kun ajattelevat, että lapset haluaa paijata niitä. Kuule, kannattaisiko ensin edes kysyä, että haluaako joku paijata niitä, eikä vain päästää niitä hyppimään lastenvaunuja vasten?

Äitini ruokki kyläilevät kaverit ja varsinkin paras kaverini oli meillä usein. Oltiin 8v kun tutustuttiin ja nykyään 40v aikuisia, yhä ystäviä. Äitini joskus valitti, että on joutunut ruokkimaan ja kuljettamaan kaveriani kun oltiin lapsia. Sanoin, että hänen äitiänsä ei kiinnostanut lasten hyvinvointi, ryyppääminen oli tärkeämpää. Kaverini perheessä lapset eivät saaneet syödäkseen eikä heihin muutenkaan panostettu. Ei autettu harrastuksiin (maksettu tai kyyditty), ei kiinnostanut miten koulussa menee jne. Viikonloppuyökyläilyt olivat ainoa tapa saada lämmintä ruokaa kun ei ollut koulua. Nykyään varmasti tehtäisiin lasu tms mutta silloin 80-luvulla pienessä kaupungissa ei toisten asioihin puututtu. Eipä enää äitiä haitannut, että oli tehnyt ruokaa myös ystävälleni.

Äiti ja ope kirjoitti:

Tämän ketjun perusteella ei ole vaikea uskoa, että Suomi todellakin on tutkimustenkin mukaan, Euroopan lapsivihamielisin maa. :/ Vain ja ainoastaan aikuisen näkökulma kuuluu ja näkyy.

Lapsi on, yllättävää kyllä, vielä kehittymässä oleva pieni ihminen. Hän ei ole aikuinen, jonka soisi osaavan käyttäytyä moitteettomasti ja kohteliaasti. Varsinkaan, jos tulee nälkä, jolloin aikuinenkaan ei ole parhaimmillaan. Miten te aikuiset ihmiset kohtelette lapsia? Missä on empatia ja sydämellisyys? En sano, että kylässä oleville lapsille pitäisi aina tarjota ruokaa, vaikka se voisi olla kohteliasta. Voisiko lasten vanhempien kanssa neuvotella asioista, jos lapsen kanssa keskusteleminen (ei välttämättä "komentaminen", "käskeminen", vaan ystävällinen ja tarvittaessa jämäkkä asioiden käsittely) tuntuu hankalalta? 

Minun mielestäni on kivaa, kun lasteni kaverit syövät meillä. Ei se ole meiltä pois. Juttelemme pöydässä kaikki yhdessä kuulumisista. Vahvistamme siten suhdettamme niihin ihaniin pieniin ihmisiin, jotka meillä käyvät. Samoin omat lapseni syövät joskus kavereidensa luona. Yleensä kavereiden vanhemmat jopa kysyvät minulta, että sopiiko, että lapseni syövät heillä. En tiedä onko tämä nyt joku paikkakuntakysymys, vai olemmeko vaan tietynlaisten ihmisten kanssa tekemisissä. 

Ei ole paikkakuntakysymys.

Sä vain satut olemaan maan päälle lehahtanut enkeli ja pyhimys, jolla ei ole kokemusta pahasta maailmasta. Kun olette tekemisissäkin vaan tietynlaisten ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otin kerran lapsen kaverin mukaan uimaan, että lapsi saisi uida ja touhuta kaverinsa kanssa ja minä tehdä omiani. Kaverin äiti vain jätti kertomatta ettei tämä kaveri osaa uida ollenkaan. Voin sanoa että ärsytti.

Oho, kuulostaa aika vaaralliseltakin. Kyllä tuollainen pitäisi etukäteen kertoa, että hän tarvitsee erityistä valvontaa ja apua uimataidottomuuden vuoksi. Hän olisi voinut hukkua, jos et olisi huomannut heti tuota.

Hei, toi tyyppi meinas jättää oman lapsensa valvomatta ja tehdä omiaan sillä aikaa, joten en kauheasti kehuisi tapausta että oli niin fiksu kun huomas.

No joo, tosiaan. Mun oletus oli, että ehkä kyse on jo isommista lapsista, joiden olettaisi olevan uimataitoisia. Jos kyse vasta alakouluikäisistä tai etenkin vielä pienemmistä, niin kyllä aikuisen kuuluu valvoa herkeämättä.

Mä olen ollut just tommonen "juntti" joka ei tajua vihjailuja, ei varmasti ole kiittänyt ruuasta yms. koska mulle ei kotona sellaisia ole opetettu. Olen ikuisesti kiitollinen kavereiden vanhemmille, että sietivät mua, epäkohteliasta vähän mykkää ja hömelöä lasta kotonaan joka on varmasti möläyttänyt jos ei jostain tykkää.

Siksi en oikeastaan jaksa välittää tommosesta. Joku ruuasta kiittäminenkin, noh, jotkut kiittää, toiset ei. Yksikin ujo kaveri kävi meillä leikkimässä eikä koskaan puhunut mitään. Nyökkäsi tai pudisti päätään jos jotain kysyttiin ja kuiskutti mun lapsen kautta jos halusi vaikka vettä. Nyt vuoden jälkeen höpöttelee meillekin kaikenlaista.

Toinen on aika raskas inttäjä, mutta kun käyttää suoria käskyjä, ymmärtää kyllä lopulta. Vähän se on raskas, mutta heillä kuulostaa olevan lapsen kanssa kivat leikit, joten olkoot.

Ei lapset ole joku yhtenäinen joukko ihmisiä vaan erilaisia persoonia erilaisista lähtökohdista. Jos lapsi ei kiusaa, ei sotke tahallaan tmv. ja pyynnöstä noudattaa kodin sääntöjä, meille on tervetullut leikkimään niissä aikarajoissa jotka sopii meille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä lapsella oli kultainen noutaja leikkipuistossa mukana eikä se ollut kiinni. Melkoinen riski, että voi vaikka purra jotain lasta.

Leikkipuiston kyltissä lukee, että ei saa tuoda koiraa leikkipuistoon.

Kuinka tyhmiä osa vanhemmista on. Jos ottaa koiran ja antaa lapsen ulkoiluttaa sitä niin pitää kertoa lapselle, että koira on pidettävä kytkettynä eikä koiria saa viedä leikkipuistoihin. Kylteissä lukee, että koiraa ei saa tuoda leikkipuistoon.

Eläinsuojelu/poliisi.

Irtokoirat on oletusarvoisesti vaaraksi lapsille.

Muutenkin yleisesti ottaen ärsyttää jotkut, joilla on koira mukana, että he päästävät rakkejaan lähelle lapsia. Suurin osa tietty ovat ihan ok käyttäytyviä koiria, mutta kun niistä ei voi aina tietää. Eilenkin yhtäkkiä joku pieni koira alkoi räksyttämään äkäisesti ohittaessani lasteni kanssa sen kadulla. Pitäkää ne koirat niin, että ne eivät pääse puremisetäisyydelle lapsia. Itsekin ohjeistan lapsiani aina väistämään vieraita koiria, koska ikinä ei voi tietää, jos joku niistä yllättäen käykin kiinni. Siis jotkut koiranomistajat tarkoituksella ihan päästävät koiransa haistelemaan lapsia, kun ajattelevat, että lapset haluaa paijata niitä. Kuule, kannattaisiko ensin edes kysyä, että haluaako joku paijata niitä, eikä vain päästää niitä hyppimään lastenvaunuja vasten?

Olen samaa mieltä.

Jatkan tästä siitä asiasta, että lapsille olisi kyllä opetettava myös se, ettei rynnätä silittelemään vastaan tulevia koiria. Pikkukoira jäi yhden lapsen kengän alle, kun lapsi juoksi paijaamaan sitä.

Toisekseen ihmettelen sitä, kun meillä kävi miehen sisko 10 vuotiaan lapsensa kanssa ja lapsi alkoi heittelemään aitauksessa ulkoilevia pentukoiriamme kivillä. Olin kyllä haavi auki, kun paikalla oli tämän lapsen äiti, mieheni ja tätikin, eikä kukaan kieltänyt. Tästä johtuen sanoin miehelle, että se perhe ei meille enää tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraan lapselle voi ihan ystävällisesti sanoa asioista ja tavoista jotka ovat teille tärkeitä.

Talo elää tavallaan ja vieraat tulee ajallaan.

Näin minäkin asian näkisin. Jos lasten käytöksessä on jotain sanottavaa, niin sitten sanotaan. Ei se nyt niin vaikeata ole sanoa, että "meillä on tapana ottaa kengät pois."" Riisukaapas ne kengät heti, kun olen juuri siivonnutkin."

Sitten tuota erityisopen kommenttia vahvistaisin. Moni ei usko, että Suomessa on oikeasti sellaisia perheitä, joissa lapset eivät saa ruokaa. Kouluruoka on ainoa päivän ateria ja viikonlopun ovat nälässä. Kyllä tämä näkyy kouluissakin. Siksi koulujen puuropäivät eivät ole perjantaisin, ja siksi osassa kouluista tarjotaan aamupalaa.

Oma kokemukseni; olen päihdeperheestä lähtöisin ja hain maatalouskouluun toiselle paikkakunnalle, kun kuulin, että siellä saa kolmesti päivässä ruoan, ja saa asua ilmaiseksi asuntolassa aina viikon ja viikonloputkin jos on navetassa töissä viikonlopun.

Viikonlopun jos oli koululla, sai ruokarahan, jolla ostin viikonlopuksi ruoat kaupasta.

Oli kyllä niin luksusta, kun sai joka päivä syödä mahan täyteen ja sai nukkua yöt rauhassa.

Tein saman jutun. Se aika oli ihanaa!

Kyllä, ihanaa. Koululla sai käyttää pyykkikonetta, pesin ahkerasti pyykkiä, kun vihdoin oli mahdollisuus puhtaisiin vaatteisiin ja lakanoihin.

Itsenäistyin koulun avulla varhain. Kun pääsin kouluun 16 vuotiaana, vanhempani katsoivat minun muuttaneen pois kotoa, vaikka viikonloput kotona edelleen olinkin. Enkä kotiin enää koulun loputtua takaisin mennyt vaan muutin jo itseasiassa viimeisenä kouluvuotena oikeasti omilleni kunnan vuokra-asuntoon. Tein töitä opintojen ohessa ja pääsin heti koulun loputtua vakituisiin töihin.

Tällaisia oppilaitoksia saisi olla enemmänkin, missä olisi asuntola ja ruokaa. Minut tuo koulu pelasti.

Hyvä asia kaikkiaan. Sitä kysyn sinulta, että mikä sinua esti kotona pesemästä pyykkiä? Minä pesin omat pyykkini 11 vuotiaasta alkaen itse. Samoin teki pari samanikäistä kaveriani. He myös siivosivat kotonaan. Niin minäkin pesin esim lattioita, tiskasin ja kävin kaupassa ihan ala-aste ikäisenä. Alle kouluikäisenä kävin hakemassa kaupasta myös listan kanssa, kun sanottiin, että hae kaupasta nämä.

Sinulla oli kotona asiat ok.

Tulkitsin kirjoituksen niin, että kotona ei ollut mahdollisuutta normaaleihin tapoihin.

Vierailija kirjoitti:

Otin kerran lapsen kaverin mukaan uimaan, että lapsi saisi uida ja touhuta kaverinsa kanssa ja minä tehdä omiani. Kaverin äiti vain jätti kertomatta ettei tämä kaveri osaa uida ollenkaan. Voin sanoa että ärsytti.

Olisi tosiaan voinut mainita, mutta jos on melko nuorista, sanotaanko jostain 10-vuotiaista tai nuoremmista kyse, niin tuon ikäisissä on tosi eritasoisia uimareita. Ja pitäähän lapsia vahtia vaikka osaisivatkin uida. Kaverin vanhemmilla ei ehkä ole oikein käsitystä että mikä on se yleinen oletettu uimataito lapsensa ikäisillä vaan ovat olettaneet että olet varautunut vahtimaan ja avustamaan lapsia.

Itse en ole päästänyt lapsiani uimaan kavereiden kanssa kun pelkona on juuri tuo että omaa lasta toivotaan seuraksi ja viihdykkeeksi niin että ne kaverin vanhemmat pääsisivät helpommalla (tähän on siis selvästi viitattukin kutsuessa) eikä ehkä seuraisi lasten touhuja niin tarkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä lapsella oli kultainen noutaja leikkipuistossa mukana eikä se ollut kiinni. Melkoinen riski, että voi vaikka purra jotain lasta.

Leikkipuiston kyltissä lukee, että ei saa tuoda koiraa leikkipuistoon.

Kuinka tyhmiä osa vanhemmista on. Jos ottaa koiran ja antaa lapsen ulkoiluttaa sitä niin pitää kertoa lapselle, että koira on pidettävä kytkettynä eikä koiria saa viedä leikkipuistoihin. Kylteissä lukee, että koiraa ei saa tuoda leikkipuistoon.

Eläinsuojelu/poliisi.

Irtokoirat on oletusarvoisesti vaaraksi lapsille.

Muutenkin yleisesti ottaen ärsyttää jotkut, joilla on koira mukana, että he päästävät rakkejaan lähelle lapsia. Suurin osa tietty ovat ihan ok käyttäytyviä koiria, mutta kun niistä ei voi aina tietää. Eilenkin yhtäkkiä joku pieni koira alkoi räksyttämään äkäisesti ohittaessani lasteni kanssa sen kadulla. Pitäkää ne koirat niin, että ne eivät pääse puremisetäisyydelle lapsia. Itsekin ohjeistan lapsiani aina väistämään vieraita koiria, koska ikinä ei voi tietää, jos joku niistä yllättäen käykin kiinni. Siis jotkut koiranomistajat tarkoituksella ihan päästävät koiransa haistelemaan lapsia, kun ajattelevat, että lapset haluaa paijata niitä. Kuule, kannattaisiko ensin edes kysyä, että haluaako joku paijata niitä, eikä vain päästää niitä hyppimään lastenvaunuja vasten?

Olen samaa mieltä.

Jatkan tästä siitä asiasta, että lapsille olisi kyllä opetettava myös se, ettei rynnätä silittelemään vastaan tulevia koiria. Pikkukoira jäi yhden lapsen kengän alle, kun lapsi juoksi paijaamaan sitä.

Toisekseen ihmettelen sitä, kun meillä kävi miehen sisko 10 vuotiaan lapsensa kanssa ja lapsi alkoi heittelemään aitauksessa ulkoilevia pentukoiriamme kivillä. Olin kyllä haavi auki, kun paikalla oli tämän lapsen äiti, mieheni ja tätikin, eikä kukaan kieltänyt. Tästä johtuen sanoin miehelle, että se perhe ei meille enää tule.

Oletan, että itse teit välittömästi lopun kivien heittelystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep! Meillä kävi sama juuri äsken! Pyytämällä pyysi syötävää ja annoin jogurtin, söi alle puolet ja sitten ei jaksanutkaan ei viety astioita pois tai sanottu kiitos. Aivan uskomatonta! Ja tämä koskee poikkeuksetta kaikkia lapseni kavereita.

Se astioiden ei poisvieminen tulee selvästi kotoa, ei ole tarvinnut viedä pois sielläkään joten eivät tiedä että hyviin tapoihin kuuluu tehdä se. Vanhempien kuuluisi kuitenkin opettaa että miten vieraissa ollaan, että se ei ole ihan sama kuin miten kotona.

Niin toisaalta miksei se isäntäperheen aikuinen voi ohjata lasta viemään tai olemaan viemättä astioita? En mä ainakaan oleta, että vieraana olevan lapsen vanhemmat soittaa etukäteen noin pienestä asiasta, että laittaako meillä lapset itse astiat tiskiin.

Mä voin ihan siinä ruokailun lopuksi itse kehottaa lasta vaan jättämään astiat pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä lapsella oli kultainen noutaja leikkipuistossa mukana eikä se ollut kiinni. Melkoinen riski, että voi vaikka purra jotain lasta.

Leikkipuiston kyltissä lukee, että ei saa tuoda koiraa leikkipuistoon.

Kuinka tyhmiä osa vanhemmista on. Jos ottaa koiran ja antaa lapsen ulkoiluttaa sitä niin pitää kertoa lapselle, että koira on pidettävä kytkettynä eikä koiria saa viedä leikkipuistoihin. Kylteissä lukee, että koiraa ei saa tuoda leikkipuistoon.

Eläinsuojelu/poliisi.

Irtokoirat on oletusarvoisesti vaaraksi lapsille.

Muutenkin yleisesti ottaen ärsyttää jotkut, joilla on koira mukana, että he päästävät rakkejaan lähelle lapsia. Suurin osa tietty ovat ihan ok käyttäytyviä koiria, mutta kun niistä ei voi aina tietää. Eilenkin yhtäkkiä joku pieni koira alkoi räksyttämään äkäisesti ohittaessani lasteni kanssa sen kadulla. Pitäkää ne koirat niin, että ne eivät pääse puremisetäisyydelle lapsia. Itsekin ohjeistan lapsiani aina väistämään vieraita koiria, koska ikinä ei voi tietää, jos joku niistä yllättäen käykin kiinni. Siis jotkut koiranomistajat tarkoituksella ihan päästävät koiransa haistelemaan lapsia, kun ajattelevat, että lapset haluaa paijata niitä. Kuule, kannattaisiko ensin edes kysyä, että haluaako joku paijata niitä, eikä vain päästää niitä hyppimään lastenvaunuja vasten?

Olen samaa mieltä.

Jatkan tästä siitä asiasta, että lapsille olisi kyllä opetettava myös se, ettei rynnätä silittelemään vastaan tulevia koiria. Pikkukoira jäi yhden lapsen kengän alle, kun lapsi juoksi paijaamaan sitä.

Toisekseen ihmettelen sitä, kun meillä kävi miehen sisko 10 vuotiaan lapsensa kanssa ja lapsi alkoi heittelemään aitauksessa ulkoilevia pentukoiriamme kivillä. Olin kyllä haavi auki, kun paikalla oli tämän lapsen äiti, mieheni ja tätikin, eikä kukaan kieltänyt. Tästä johtuen sanoin miehelle, että se perhe ei meille enää tule.

No todellakin, kyllä olen opettanut lapsilleni, ettei vieraita koiria lähestytä ja myös sen ettei koirien lähellä mesota, huudeta tai juoksennella, koska jotkut eläimet voivat pelätä tuollaista. Ja päivän selvää tietenkin, ettei eläimiä rääkätä millään tavoin, kuten esim. tuo kivien heittely. Itse asiassa, muistan lapsena, kun mun kaveri myös heitteli naapurinsa piha-aitauksessa olevia koiria kepeillä ja kivillä. Sitten se juoksi itkemään äidilleen, kun naapurin setä oli huutanut sille, kun se ensin oli kiusannut hänen koiriaan ja hän valitteli vielä äidilleen, kun ne oli niin vihaisia ja hulluja koiria. Voi luoja mikä typerys. Sanoinkin hänelle aina, että lopettaisi sen ja kysyin miksi tekee noin, mutta jotkut vain on €@#^&*!

Minusta on aika jännä, että nämä keskustelun aiheena olevat lapset ovat meidän 80-90-luvuilla syntyneiden lapsia. Meidän, joiden omassa lapsuudessa huono käytös oli niin harvinaista, että luokassa oli korkeintaan 1 oppilas, jonka tavoissa oli huomauttamisen varaa. Jopa tarkkisluojan "pahikset" yleensä osasivat vähintään kiittää ruuasta.

Miten voi olla, ettei hyviä tapoja ole osattu omille lapsille siirtää? Oliko se muka niin kamalaa joutua käyttäytymään, että siltä on omat lapset haluttu säästää kokonaan? Itse en edes muista, että minulle olisi käytöstapoja opetettu, koska se kasvatus on aloitettu niin pienestä, että sen ikäisenä kun pystyy muistamaan on ollut jo itsestään selvää, ettei kylässä mennä kaapeille, ruoka syödään, jos sitä tarjotaan, siitä kiitetään ja muutenkin aikuista totellaan. En olisi edes kehdannut jäädä johonkin keittiön ovisuuhun norkoilemaan, jollei minua olisi kutsuttu kaverilla ruokapöytään, vaan olisin hipsinyt ihan ilman eri kehotusta sinne kaverin huoneeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset kyllä sitten jaksaa valittaa ihan kaikesta. Oikeasti.. pirun raskasta kansaa.

Minä kyllä annan lasten kavereille ruokaa, vaikka omat tulot on sen 1500e nettona/kk ja yh. Kyllä siitä silti aina yhdelle tai jopa parille lisäsuulle riittää..

Eikä meillä tartte myöskään pokkuroida tai olla p*skantärkeenä. Ja lapset on lapsia, jos jotain ihan älytöntä tekevät niin sit sanon nätisti ja yleensä lapset kyllä tottelee.

Meillä naapurin poika pyysi ruokaa 7 päivää viikossa 365 päivää vuodessa, oli 10 vanha ja mulla omat lapset 1-vuosi ja toinen 4 - vuotta vanhoja.

Todella kiva, kun on yhteispiha ja naapurin lapsi kiukuttelee koko ajan pihalla, että hänellä on nälkä, mennään teille syömään. Juuri kun olisi se hetki, että omat vuoden ja 4 vanha olisi tyytyväisiä. Jos menin leikkipuistoon niin tämä 10 - vanha tuli perässä kiukuttelemaan. Hakkasi meidän ovea ja tuuletusluukkua niin, että meidän lapset heräsi päiväunilta.

Omat lapset ei tee äitiydestä raskasta, mutta muut lapset kyllä.

Se häiriintynyt 10 v. ei ole lastesi kaveri.

Ilmoitetaan vanhemmille, että on nälissään ja meluaa ovellasi.

Lapsen äiti tiesi kyllä asian, mutta ei välittänyt. Nyt hänestä juorutaan seuraavat 40 vuotta joka paikassa ja keskustellaan kahvipöydissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset kyllä sitten jaksaa valittaa ihan kaikesta. Oikeasti.. pirun raskasta kansaa.

Minä kyllä annan lasten kavereille ruokaa, vaikka omat tulot on sen 1500e nettona/kk ja yh. Kyllä siitä silti aina yhdelle tai jopa parille lisäsuulle riittää..

Eikä meillä tartte myöskään pokkuroida tai olla p*skantärkeenä. Ja lapset on lapsia, jos jotain ihan älytöntä tekevät niin sit sanon nätisti ja yleensä lapset kyllä tottelee.

Meillä naapurin poika pyysi ruokaa 7 päivää viikossa 365 päivää vuodessa, oli 10 vanha ja mulla omat lapset 1-vuosi ja toinen 4 - vuotta vanhoja.

Todella kiva, kun on yhteispiha ja naapurin lapsi kiukuttelee koko ajan pihalla, että hänellä on nälkä, mennään teille syömään. Juuri kun olisi se hetki, että omat vuoden ja 4 vanha olisi tyytyväisiä. Jos menin leikkipuistoon niin tämä 10 - vanha tuli perässä kiukuttelemaan. Hakkasi meidän ovea ja tuuletusluukkua niin, että meidän lapset heräsi päiväunilta.

Omat lapset ei tee äitiydestä raskasta, mutta muut lapset kyllä.

Se häiriintynyt 10 v. ei ole lastesi kaveri.

Ilmoitetaan vanhemmille, että on nälissään ja meluaa ovellasi.

Lapsen äiti tiesi kyllä asian, mutta ei välittänyt. Nyt hänestä juorutaan seuraavat 40 vuotta joka paikassa ja keskustellaan kahvipöydissä.

Lapsi parka, hänellä on Suomen huonoin äiti.