Lue keskustelun säännöt.
Jouluongelma
17.11.2022 |
Isänpäivänä kutsuttiin kaikki lapset perheineen meille joulupäivänä syömään. Tyttäret perheineen ilmoittivat samantien, että OK, mutta poika ja miniä sanoivat, että miettivät vielä. Eilen poika soitti ja kertoi, että päättivät olla koko joulunajan vain omalla porukalla eivätkä tule, mutta lupasivat, että piipahtavat jossain välissä ennen uuttavuotta.
Asia selvä, mutta sitä me emme kertoneet, että miehelläni on todettu syöpä ja tämä on todennäköisesti hänen viimeinen joulunsa. Mies ei halua, että tätä kerrotaan lapsille tänä vuonna, hän ei halua mitään itkujoulua. Siksi en saisi soittaa pojalle ja kertoa tilannetta, koska mies ei halua poikaa perheineen meille vain siksi, että isä on sairas. Kun lapset jouluksi tulevat, niin tulevat omasta tahdosta eikä siksi, että kokevat sen pakoksi.
Toisaalta mietin, miltä pojasta tuntuu, kun hän saa huonot uutiset jälkikäteen ja menetti viimeisen yhteisen joulumuiston.
Meillä ei ole ollut mitään sukujouluja ennenkään, joskus on kutsuttu lapset perheineen syömään, joten ei nyt voi vedota siihenkään, että joka joulu olemme vaatineet ja nyt on lapsilla oikeus päättää tahtomme vastaisesti. Kutsu syömään on kutsu syömään, siihen voi vastata kieltävästi ja muina vuosina se olisi ollut samantekevää, mutta tämä vuosi on erilainen.
Jos kerron, loukkaan puolisoa ja jos en kerro, loukkaan poikaa.
Kommentit (109)
Saako miehesi mistään keskusteluapua tällä hetkellä? Olisi hyvä, että hän voisi pyöritellä tuota asiaa jonkun kanssa, joka kohtaa paljon kuolevia. Suostuisiko tällaiseen?
Kertomatta jättäminen on jokseenkin julmaa, sillä siinä viedään mahdollisuus myös sanoa ne asiat mitä haluaa sanoa toiselle. Mietin myös, että jos nyt kertoisitte niin itkut itkettäisiin nyt ja joulu olisi sitten lämmin, ilon ja yhdessäolon juhla.
Eli itse yrittäisin miehen saada ymmärtämään, ettei tuollaista asiaa voi jättää kertomatta. Se on myös väärin sinua kohtaan, sillä sinä tarvitset myös läheisiltä tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en nyt ymmärrä ollenkaan koko tätä pohdintaa. Jos miehesi on sairas ja sanoo, että asiasta ei saa kenellekään kertoa niin silloin asia on niin. Hänen sairautensa, hänen päätöksensä. Sinulla ei todellakaan ole mitään pohdittavaa tässä. On täysin selvää että päätös tästä asiasta kuuluu vain ja ainoastaan miehellesi.
Ja miten luulet hänen reagoivan, jos typeryyksissäsi vastustat tuota kieltoa ja menet lavertelemaan hänen sairaudestaan. Tuskin kivin lämpimästi ostaa tiedon vastaan ja teillä voi olla edessänne erittäin kylmät välit viimeisiksi kuukausiksi.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ongelma, kun sinulla olisi nyt viimeinen mahdollisuus järjestää se täydellinen sukujoulu, niin yksi jää pois, ja joulusi jää epätäydelliseksi, vajaaksi.
Eiköhän se ole paras sukujoulu, kun miniä ei ole paikalla? Pilaisi kuitenkin kaiken ryhtymällä laatimaan testamenttia omaksi edukseen tai selittämällä ap:n miehelle, että kannattaa nyt heti jakaa omaisuus lapsenlapsille, ettei mene niin paljon perintöveroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne lapset tulisi jouluksi teille nimenomaan omasta tahdostaan(=rakkaudesta), jos kuulisivat sairaudesta? Eikö miehesi voisi ajatella asiaa näin?
Ymmärrän kyllä tuon, ettei hän halua surumielistä joulua, mutta aikamoinen taakka pojallesi, kun myöhemmin saa tietää. Siinä riittääkin sitten kaduttavaa ja surtavaa vaikka loppuiäksi.
Ettekö voisi miehesi kanssa vielä miettiä, miten asiat saisi järjestymään? Ei hänkään varmaan halua, että tämä joulu muistetaan sitten aina sinä viimeisenä jouluna, jolloin poika traagisesti jätti tulematta kylään. Siitä varmasti jää kaikille - sinulle, pojalle ja tyttärille - surullinen muisto, vaikka surullista joulua mies nimenomaan ei käsittääkseni halunnut?
No jos se mies on kuolemassa, niin miksi miettisi tuollaisia? Poika ei halua jouluna syömään muiden kanssa, vaan on mieluummin kotonaan - miksi väkisin vaatia toimimaan vanhempien vaatimuksen mukaan? Ja jos tulee paikalle vain siksi, että toisella on vakava sairaus, niin joutaa pysymään poissa.
Joutaa pysymään poissa, jos tulee vain koska toinen on sairas?
Suomessa on täysin normaalia viettää joulu myös kotonaan esimerkiksi oman puolison kanssa. Se ei kerro mitään siitä, kuinka tärkeitä esimerkiksi omat vanhemmat tai sisarukset ovat. Toiset eivät nauti juhlista isossa porukassa ja silti heillä voi olla hyvin lämpimät välit kaikkiin läheisiin.
On myös aivan normaalia poiketa tuollaisesta tavasta, jos tietää että toinen ei elä enää pitkään, silloin on mahdollisuus juhlia viimeinen juhla yhdessä, vaikka se ei itselle mieluinen tapa sinänsä olisi.
Tämä ongelma ei varsinaisesti ole ap:n vaan hänen puolisonsa ratkaistava. Teki ap nyt niin tai näin, jälkikäteen vain hän on vastaamassa lapsille. Jos meidän perheemme olisi vastaavassa tilanteessa, jos esim. minä olisin tuo sairastunut, kertoisin perheenjäsenille eli lapsille, myös lapsenlapsille, jos ovat kouluikäisiä tai vanhempia. Kertoa voi myös asiallisesti, ilman suurta dramatiikkaa eikä joulun tarvitse olla mikään itkujuhla. Jos olisin itse lapsi, jonka vanhempi olisi vastaavassa tilanteessa, olisin pettynyt, etteivät vanhempani luota minuun. Ei siis mitään salailemisia tai juonitteluja, vaan asiallinen, suora ilmoitus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta
-joulu ei tässä ole olennainen asia, koska muutenkaan ette ole viettäneet hirveän tarkkaan jouluja yhdessä. Eli kutsu poikaasi muuten kyläilemään, ja anna heidän viettää joulu miten haluavat.
-miehellä on ihan 100% oikeus päättää asioistaan, et missään tapauksessa saa rikkoa hänen luottamustaan. Mutta voit toki jutella, olisiko hyvä kertoa ajoissa, niin kaikilla on mahdollisuus sopeutua.
-painostaminen kertomatta syytä olisi vain turhaa välejä rikkovaa. Vaikuttaisit takertuvalta ja dominoivalta vanhemmalta, ja silti poikasi loukkaantuisi asiasta myös jälkikäteen.
Eli minusta viisain vaihtoehto on puhua miehen kanssa, viettää mukava normaali joulu, ja toivoa, että mies tajuaa kertoa ajoissa, jotta kaikki lapset saavat viettää aikaa isänsä kanssa rauhassa.
Minä kunnioittaisin syöpäsairaan isän toivetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä sisaruksiaanhan se poikasi näkee vielä isänsä kuoleman jälkeen. Miksi hänen pitäisi heitä juuri nyt jouluna nähdä? Pojalle voi olla tärkeämpää nähdä isäänsä niin, ettei siinä ole muita sisaruksia paikalla. Voivat paremmin keskustella miesten kesken. Mistä tiedät, vaikka poika jo tietäisi isänsä sairaudesta?
Ei tämä ole jouluongelma. Ongelma on miehesi päätös salata tuollainen asia. Yksi joulu ei tuollaisen salailun rinnalla paina mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avoin keskustelu tilanteesta ilman muuta.
Aina täällä on joulunalla joku tekemässä kuolemaa, ja perheessä/suvussa joku ilkeä ihminen, jota ei suostu tulemaan siihen viimeiseen yhteiseen jouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ette aio kertoa jouluna muille lapsille, ei poika varmasti tule yhdistämään tuota jouluaterialle menemättömyyttä syöpään. Sehän on vain jouluateria ja poika aikoo joka tapauksessa tulla ennen uutta vuotta käymään. Kunhan et sitten jälkikäteen sano, että isä olisi halunnut viettää vielä viimeisen joulun yhdessä kaikkien kanssa, mutta sinä et tullut.
Eihän tämä sinun viimeinen joulusi ole. Tai mistä sen voi tietää.
Jos on tiedossa, että tuleva joulu on miehesi viimeinen, ja hänelle on tärkeää, että kaikki hänen lapsensa tulevat jouluaterialle, silloin hänen pitää keskustella heidän kanssaan asiasta. Vai onko syöpä vienyt häneltä jo puhekyvyn?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun olisi vaikea hyväksyä omalta vanhemmiltani syövästä kertomatta jättäminen
kuten aiemmin sanottiin, tästä saattaa jäädä pojalle loppuelämän kestävä suru jos hänelle ei kerrota rehellisesti miksi olisi toivottu vieras joulupäivälliselle
Joulu on sivuseikka. Olennaista on, että salaamalla sairauden viette lapsilta mahdollisuuden sopeutua ajatukseen, hyödyntää jäljellä olevaa aikaa ja sanoa asioita joiden sanomatta jääminen jälkikäteen kaduttaa. Katkeruus tulee olemaan syvää jos tällainen salataan pitkään.
Voimia sinulle!
Kenelle tahansa mikä tahansa joulu voi olla viimeinen. Siksi minusta jokainen päättää ihan itse miten sen haluaa viettää.
Joulut ja joulun vietto myös väistämättä muuttuu erilaisissa tilanteissa siksi perinteille ei pidä kasata liian suurta paino-arvoa. Vähemmän tulee siten pettymyksiä kun aina kaikki ei menekään aivan suunnitelmien mukaan. Mikään maailmassa ei ole pysyvää ei edes joulu.
Sairas yksin päättää haluaako kertoa sairaudestaan, kenelle ja missä vaiheessa. En ikinä kävelisi tällaisen toiveen yli. Joulu on kuitenkin vain yksi päivä vuodessa ja jos lapsenne kuitenkin tulevat ns. ajoissa paikalle, mielestäni ongelmaa ei ole. Tilanne olisi hankala jos joku lapsista esimerkiksi asuisi kauempana ulkomailla ja suunnittelisi tulevansa Suomeen seuraavan kerran tilanteen kannalta aivan liian myöhään, mutta nythän näin ei ole.
Olen sitä mieltä, että totuuden kertominen (tässä tapauksessa aikuisille lapsille) on lopulta aina paras ratkaisu.
Voi olla, että poika ei pysty ikinä antamaan anteeksi sitä, että asia tietoisesti salattiin häneltä eikä kerrottu ajoissa. Onko tämä se mitä toivot?
No jos se mies on kuolemassa, niin miksi miettisi tuollaisia? Poika ei halua jouluna syömään muiden kanssa, vaan on mieluummin kotonaan - miksi väkisin vaatia toimimaan vanhempien vaatimuksen mukaan? Ja jos tulee paikalle vain siksi, että toisella on vakava sairaus, niin joutaa pysymään poissa.