Lue keskustelun säännöt.
Jouluongelma
17.11.2022 |
Isänpäivänä kutsuttiin kaikki lapset perheineen meille joulupäivänä syömään. Tyttäret perheineen ilmoittivat samantien, että OK, mutta poika ja miniä sanoivat, että miettivät vielä. Eilen poika soitti ja kertoi, että päättivät olla koko joulunajan vain omalla porukalla eivätkä tule, mutta lupasivat, että piipahtavat jossain välissä ennen uuttavuotta.
Asia selvä, mutta sitä me emme kertoneet, että miehelläni on todettu syöpä ja tämä on todennäköisesti hänen viimeinen joulunsa. Mies ei halua, että tätä kerrotaan lapsille tänä vuonna, hän ei halua mitään itkujoulua. Siksi en saisi soittaa pojalle ja kertoa tilannetta, koska mies ei halua poikaa perheineen meille vain siksi, että isä on sairas. Kun lapset jouluksi tulevat, niin tulevat omasta tahdosta eikä siksi, että kokevat sen pakoksi.
Toisaalta mietin, miltä pojasta tuntuu, kun hän saa huonot uutiset jälkikäteen ja menetti viimeisen yhteisen joulumuiston.
Meillä ei ole ollut mitään sukujouluja ennenkään, joskus on kutsuttu lapset perheineen syömään, joten ei nyt voi vedota siihenkään, että joka joulu olemme vaatineet ja nyt on lapsilla oikeus päättää tahtomme vastaisesti. Kutsu syömään on kutsu syömään, siihen voi vastata kieltävästi ja muina vuosina se olisi ollut samantekevää, mutta tämä vuosi on erilainen.
Jos kerron, loukkaan puolisoa ja jos en kerro, loukkaan poikaa.
Kommentit (109)
Johan on outoa, jos isä ei kerro että kuolee kohta :( Olis reilumpaa lapsia kohtaan että voivat tehdä surutyötä jo etukäteen.
TSemppiä sinulle ja miehellesi myös <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin.
Kai sekin on pointti, että sairastava ei halua, että kerrotaan.
Voithan jutella miehesi kanssa.
Itse kannatan avoimuutta lasten ja perheen suhteen.
Jos vaikka aikuinen lapseni sairastaisi, niin olisin kiitollinen, että kertoisi minulle.
Jotenkin nuo ovat sellaisia luottamusjuttuja ja, jos jätetään ulkopuolelle, ettei kerrota, niin se loukkaa.
Sitten kun saa tietää asiasta, niin siinä tulee semmoinen petetty olo.
Mutta teidän elämäänne. Parhaaksi kokemanne on sopiva.
Jos perheen kesken on läheiset välit, kyllä vakavasta sairaudesta tulee kertoa. Epäreilua olla kertomatta, siten toimimalla aiheuttaa vain pahaa mieltä toisille. Toki tässä tulee kunnioittaa sairaan omaa tahtoa, mutta tekisin hänelle selväksi kyllä tuon.
Toiseksi en ihan ymmärrä tätä ongelmaa. Miksi sairauden keskellä on niin olennaista, että poika tulee juuri joulupäivänä? Jos hän kuitenkin on tulossa jonain toisena päivänä samalla viikolla. Tuskin isän tilanteessa on ihan noin päivistä kyse?
Pojan kannalta käynnistä jäävä muisto ei varmaan tiivisty käyntipäivään vaan siihen, että hänelle jätettiin silloin jotain noin keskeistä kertomatta. Sama toki tyttärilläkin.
Noin moni uskoi tämänkin avauksen?!
Vierailija kirjoitti:
Noin moni uskoi tämänkin avauksen?!
Tämä on keskustelupalsta, ei totuuspalsta. Asiasta on syntynyt keskustelua, eikö se ole tässä olennaisempaa kuin jokin uskominen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälkeen päin voi sitten syyllistää miniää, että ei päästänyt poikaa viimeiseen kouluun, vaikka tytöt ja vävyt tulivat
Vierailija kirjoitti:
Johan on outoa, jos isä ei kerro että kuolee kohta :( Olis reilumpaa lapsia kohtaan että voivat tehdä surutyötä jo etukäteen.
TSemppiä sinulle ja miehellesi myös <3
Tämäkin on yksilöllistä. Mä olen menettänyt läheisiäni äkillisesti ja myös niin, että olen tiennyt asiasta jo kuukausia aikaisemmin. Mun mielestä menetys ei ollut yhtään sen helpompi eikä kuoleman jälkeinen surutyökään yhtään helpompi, vaikka oli saanut surra jo etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On toki oikeus viivyttää kertomista, mutta törkeä temppu se omille lapsille on.
Ja entäs jos miehen tila muuttuu äkisti ja hän joutuu vaikka sairaalaan? Pimitetäänkö sekin lapsilta vai valehdellaanko että korona se on eikä syöpä?
Minä en antaisi anteeksi vanhemmilleni, jos pimittäisivät tuollaista tietoa. Tällaiset uutiset pitää kertoa heti. Miltä teistä tuntuisi, jos tilanne olisikin toisinpäin? Yhdellä lapsista olisi syöpä ja pelaisivat tuommoista ihme peliä, että ei kerrota sairaudesta. Täysin epäreilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos kerron, loukkaan puolisoa ja jos en kerro, loukkaan poikaa."
------
Loukkaat kyllä poikaakin jos kerrot.
Poika tuskin haluaa muistaa joulua 2022 syöpäjöuluna!
Tämä. Äitini isä kuoli jouluaattona, ennen jouluateriaa, kun äiti oli 10v. Ja joka ikinen joulu käydään samaa keskustelua asiasta, kun se oli niin traumaatinen äidilleni ja nyt äiti on 82v.
Lapsuudesta muistan jouluateriat olleen kovin surullisia.
Eikä tämä koske ainoastaan ap. lapsia, vaan tarinat siirtyvät sukupolvelta toiselle ja ap. lapsetkin ja heidän lapsensa muistelevat v. 2022 joukua syöpäjouluna, jota muistellaan joka ikinen joulu myöhemmin.Jouluna joulurauha.
Minä olen aina ajatellut, että kauheinta maailmassa olisi menettää joku läheinen juuri joulun aikaan. No, kuinka ollakaan, oma äitini kuoli yllättäen juuri ennen joulua muutama vuosi sitten. Sinä jouluna oli todella vaikea juhlia joulua, mutta teimme sen silti, hampaat irvessä. Joulu oli äidilleni tärkein juhla, hän oli todellinen jouluttaja. Ajattelen, ettei hän haluaisi, että tuon tapahtuman takia kaikki joulumme olisivat pilalla. Ja sitä minä yritän ajatella aina, kun tuo tapahtuma tulee mieleen. Ei joulu ole miksikään muuttunut, se on yhtä ihana kuin aina ennenkin. Äiti on joukosta poissa, kuten isovanhempani ja muutama muukin. Mutta he ovat aina mielessä ja muistoissa mukana. Ja haluavat, että meillä muilla elämä jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairas yksin päättää haluaako kertoa sairaudestaan, kenelle ja missä vaiheessa. En ikinä kävelisi tällaisen toiveen yli. Joulu on kuitenkin vain yksi päivä vuodessa ja jos lapsenne kuitenkin tulevat ns. ajoissa paikalle, mielestäni ongelmaa ei ole. Tilanne olisi hankala jos joku lapsista esimerkiksi asuisi kauempana ulkomailla ja suunnittelisi tulevansa Suomeen seuraavan kerran tilanteen kannalta aivan liian myöhään, mutta nythän näin ei ole.
Minäkin ensireaktiona ajattelisin että jokainen itse päättää omasta sairaudestaan kertomisesta. Mutta mutta. Jos puolisoni olisi kuolemassa vuoden sisällä niin olisi kyllä täysin kohtuuton odotus että minä en saisi jakaa omaa huoltani ja suruani läheisteni kanssa vaan joutuisin esittämään kuin mitään ei olisi. Sairaus, joka johtaa jonkun toisen rakkaan menetykseen, ei ole vain sairastuneen asia.
Ajoituksesta voi sitten neuvotella.
No mutta tässähän mies on kertonut ajoituksesta eli, että se on joulun jälkeen. Jos miehelle on tärkeää saada suruton joulu, se hänelle suotakoon. Kunhan lapsia kohdellaan saman arvoisesti kertomistilanteessa ja se on riittävän pian, ei siitä katkeruuksiakaan jää.
Kommentoin vain tuohon "sairas yksin päättää" väitteeseen koska minusta se ei ihan ole niin.
Eihän mies ole ehdottanutkaan, että "kerro sitten lapsille kun rupeatte järjestämään hautajaisia.
Hän on toivonut, että hän saa viettää näennäisesti normaalin (mahdollisesti) viimeisen joulun.
Jos syöpä on vasta todettu, yrittäkää ap tehdä joka päivä mukavia normaaleja asioita.
Harva meistä kai haluaa olla diagnoosista hautaan ensisijaisesti "syöpäpotilas" ?Voi mainiosti myös olla, että mies tulee toisiin aatoksiin ensijärkytyksen jälkeen. Hän ehtii vielä monta kertaa kertomaan tilanteesta lapsille.
Se että lapset eivät vielä tiedä, tarkoittaa toki valitettavasti, ettet voi kertoa kenellekään muullekaan - jos joku lapsista kuulisi asiasta "ystäväsi Mervin" kautta, et saisi sitä ikinä häneltä anteeksi.
Voimaa siis sinulle, luulen että sinä tässä olet kipeästi vertaistuen ja keskusteluseuran tarpeessa?Sulla taitaa olla nyt oletus että Ap on kirjoittanut viestejä jotka on ihan sivullisten kirjoittamia, ja muiden keskustelijoiden ajatuksia ja väittämiä voi kommentoida yleisemmälläkin tasolla kuin vain aloittajan tilanteen kautta. Tällaisilla avoimilla keskustelupalstoilla helposti rönsyää niin.
Tajuan kyllä. Yritin vain astua hetkeksi apn kenkiin.
Jos lapsille asiasta ei saa puhua, ei apllä ole käytännössä ketään, kenen kanssa "murehtia tulevaa" - eikö se ole mielestäsi aika rankka tilanne?
Enkä tarkoita, että lapsia voisi käyttää omana psykiatrina - mutt lasten oikeis on kuulla tilanne omilta vanhemmiltaan, ei "kyliltä"Ehkä hetkeksi kannattaisi asettua myös sen kuoleman sairaan kenkiin, eikä vain ajatella miten ap. ja lapset suhtautuvat asiaan.
Minusta taas ap:n mies ei suonut ajatustakaan puolisolleen. Hän vaatii tätä teeskentelemään ja leikkimään onnellista joulua. Joo, todella "onnellinen joulu" tulee, kun pitää synkkää salaisuutta sisällään.
Me kaikki kuolemme. Se ei ole mikään sellainen asia, joka antaisi yhdelle ihmiselle oikeuden sanella miten toimitaan. Jos kuolema olisi vain muutamalle maapallon ihmiselle varattu ikävä loppu, niin sitten ehkä voitaisiin sallia erikoiskohtelu, mutta se on meidän kaikkien kohtalo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairas yksin päättää haluaako kertoa sairaudestaan, kenelle ja missä vaiheessa. En ikinä kävelisi tällaisen toiveen yli. Joulu on kuitenkin vain yksi päivä vuodessa ja jos lapsenne kuitenkin tulevat ns. ajoissa paikalle, mielestäni ongelmaa ei ole. Tilanne olisi hankala jos joku lapsista esimerkiksi asuisi kauempana ulkomailla ja suunnittelisi tulevansa Suomeen seuraavan kerran tilanteen kannalta aivan liian myöhään, mutta nythän näin ei ole.
Minäkin ensireaktiona ajattelisin että jokainen itse päättää omasta sairaudestaan kertomisesta. Mutta mutta. Jos puolisoni olisi kuolemassa vuoden sisällä niin olisi kyllä täysin kohtuuton odotus että minä en saisi jakaa omaa huoltani ja suruani läheisteni kanssa vaan joutuisin esittämään kuin mitään ei olisi. Sairaus, joka johtaa jonkun toisen rakkaan menetykseen, ei ole vain sairastuneen asia.
Ajoituksesta voi sitten neuvotella.
No mutta tässähän mies on kertonut ajoituksesta eli, että se on joulun jälkeen. Jos miehelle on tärkeää saada suruton joulu, se hänelle suotakoon. Kunhan lapsia kohdellaan saman arvoisesti kertomistilanteessa ja se on riittävän pian, ei siitä katkeruuksiakaan jää.
Kommentoin vain tuohon "sairas yksin päättää" väitteeseen koska minusta se ei ihan ole niin.
Eihän mies ole ehdottanutkaan, että "kerro sitten lapsille kun rupeatte järjestämään hautajaisia.
Hän on toivonut, että hän saa viettää näennäisesti normaalin (mahdollisesti) viimeisen joulun.
Jos syöpä on vasta todettu, yrittäkää ap tehdä joka päivä mukavia normaaleja asioita.
Harva meistä kai haluaa olla diagnoosista hautaan ensisijaisesti "syöpäpotilas" ?Voi mainiosti myös olla, että mies tulee toisiin aatoksiin ensijärkytyksen jälkeen. Hän ehtii vielä monta kertaa kertomaan tilanteesta lapsille.
Se että lapset eivät vielä tiedä, tarkoittaa toki valitettavasti, ettet voi kertoa kenellekään muullekaan - jos joku lapsista kuulisi asiasta "ystäväsi Mervin" kautta, et saisi sitä ikinä häneltä anteeksi.
Voimaa siis sinulle, luulen että sinä tässä olet kipeästi vertaistuen ja keskusteluseuran tarpeessa?Sulla taitaa olla nyt oletus että Ap on kirjoittanut viestejä jotka on ihan sivullisten kirjoittamia, ja muiden keskustelijoiden ajatuksia ja väittämiä voi kommentoida yleisemmälläkin tasolla kuin vain aloittajan tilanteen kautta. Tällaisilla avoimilla keskustelupalstoilla helposti rönsyää niin.
Tajuan kyllä. Yritin vain astua hetkeksi apn kenkiin.
Jos lapsille asiasta ei saa puhua, ei apllä ole käytännössä ketään, kenen kanssa "murehtia tulevaa" - eikö se ole mielestäsi aika rankka tilanne?
Enkä tarkoita, että lapsia voisi käyttää omana psykiatrina - mutt lasten oikeis on kuulla tilanne omilta vanhemmiltaan, ei "kyliltä"Ehkä hetkeksi kannattaisi asettua myös sen kuoleman sairaan kenkiin, eikä vain ajatella miten ap. ja lapset suhtautuvat asiaan.
Minusta taas ap:n mies ei suonut ajatustakaan puolisolleen. Hän vaatii tätä teeskentelemään ja leikkimään onnellista joulua. Joo, todella "onnellinen joulu" tulee, kun pitää synkkää salaisuutta sisällään.
Me kaikki kuolemme. Se ei ole mikään sellainen asia, joka antaisi yhdelle ihmiselle oikeuden sanella miten toimitaan. Jos kuolema olisi vain muutamalle maapallon ihmiselle varattu ikävä loppu, niin sitten ehkä voitaisiin sallia erikoiskohtelu, mutta se on meidän kaikkien kohtalo.
Mä taas ymmärrän molempia osapuolia. Ap:n mies todennäköisesti toivoo, että tänä jouluna - joka siis hänen viimeinen joulunsa - lapset olisivat iloisia ja onnellisia. Ei halua, että lapsetkin synkistelisivät jouluna. Toisaalta ap:n tilanne on hankala, koska hän tietää jo miehensä sairaudesta eli joutuu teeskentelemään "onnellista joulua". Kysymys onkin nyt siitä, pitäisikö lastenkin tulla teeskentelemään "onnellista joulua", koska jos he tietävät isänsä sairaudesta, joulu joko ei ole onnellinen tai sitten heidänkin pitää teeskennellä. Vaikea tilanne.
Naiivi toive tuo.
Joulu on näennäisesti iloinen, joo, mutta se onkin petosjoulu. Kiva muisto jää! Oikein kiva iskä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairas yksin päättää haluaako kertoa sairaudestaan, kenelle ja missä vaiheessa. En ikinä kävelisi tällaisen toiveen yli. Joulu on kuitenkin vain yksi päivä vuodessa ja jos lapsenne kuitenkin tulevat ns. ajoissa paikalle, mielestäni ongelmaa ei ole. Tilanne olisi hankala jos joku lapsista esimerkiksi asuisi kauempana ulkomailla ja suunnittelisi tulevansa Suomeen seuraavan kerran tilanteen kannalta aivan liian myöhään, mutta nythän näin ei ole.
Minäkin ensireaktiona ajattelisin että jokainen itse päättää omasta sairaudestaan kertomisesta. Mutta mutta. Jos puolisoni olisi kuolemassa vuoden sisällä niin olisi kyllä täysin kohtuuton odotus että minä en saisi jakaa omaa huoltani ja suruani läheisteni kanssa vaan joutuisin esittämään kuin mitään ei olisi. Sairaus, joka johtaa jonkun toisen rakkaan menetykseen, ei ole vain sairastuneen asia.
Ajoituksesta voi sitten neuvotella.
No mutta tässähän mies on kertonut ajoituksesta eli, että se on joulun jälkeen. Jos miehelle on tärkeää saada suruton joulu, se hänelle suotakoon. Kunhan lapsia kohdellaan saman arvoisesti kertomistilanteessa ja se on riittävän pian, ei siitä katkeruuksiakaan jää.
Kommentoin vain tuohon "sairas yksin päättää" väitteeseen koska minusta se ei ihan ole niin.
Eihän mies ole ehdottanutkaan, että "kerro sitten lapsille kun rupeatte järjestämään hautajaisia.
Hän on toivonut, että hän saa viettää näennäisesti normaalin (mahdollisesti) viimeisen joulun.
Jos syöpä on vasta todettu, yrittäkää ap tehdä joka päivä mukavia normaaleja asioita.
Harva meistä kai haluaa olla diagnoosista hautaan ensisijaisesti "syöpäpotilas" ?Voi mainiosti myös olla, että mies tulee toisiin aatoksiin ensijärkytyksen jälkeen. Hän ehtii vielä monta kertaa kertomaan tilanteesta lapsille.
Se että lapset eivät vielä tiedä, tarkoittaa toki valitettavasti, ettet voi kertoa kenellekään muullekaan - jos joku lapsista kuulisi asiasta "ystäväsi Mervin" kautta, et saisi sitä ikinä häneltä anteeksi.
Voimaa siis sinulle, luulen että sinä tässä olet kipeästi vertaistuen ja keskusteluseuran tarpeessa?Sulla taitaa olla nyt oletus että Ap on kirjoittanut viestejä jotka on ihan sivullisten kirjoittamia, ja muiden keskustelijoiden ajatuksia ja väittämiä voi kommentoida yleisemmälläkin tasolla kuin vain aloittajan tilanteen kautta. Tällaisilla avoimilla keskustelupalstoilla helposti rönsyää niin.
Tajuan kyllä. Yritin vain astua hetkeksi apn kenkiin.
Jos lapsille asiasta ei saa puhua, ei apllä ole käytännössä ketään, kenen kanssa "murehtia tulevaa" - eikö se ole mielestäsi aika rankka tilanne?
Enkä tarkoita, että lapsia voisi käyttää omana psykiatrina - mutt lasten oikeis on kuulla tilanne omilta vanhemmiltaan, ei "kyliltä"Ehkä hetkeksi kannattaisi asettua myös sen kuoleman sairaan kenkiin, eikä vain ajatella miten ap. ja lapset suhtautuvat asiaan.
Minusta taas ap:n mies ei suonut ajatustakaan puolisolleen. Hän vaatii tätä teeskentelemään ja leikkimään onnellista joulua. Joo, todella "onnellinen joulu" tulee, kun pitää synkkää salaisuutta sisällään.
Me kaikki kuolemme. Se ei ole mikään sellainen asia, joka antaisi yhdelle ihmiselle oikeuden sanella miten toimitaan. Jos kuolema olisi vain muutamalle maapallon ihmiselle varattu ikävä loppu, niin sitten ehkä voitaisiin sallia erikoiskohtelu, mutta se on meidän kaikkien kohtalo.
Mä taas ymmärrän molempia osapuolia. Ap:n mies todennäköisesti toivoo, että tänä jouluna - joka siis hänen viimeinen joulunsa - lapset olisivat iloisia ja onnellisia. Ei halua, että lapsetkin synkistelisivät jouluna. Toisaalta ap:n tilanne on hankala, koska hän tietää jo miehensä sairaudesta eli joutuu teeskentelemään "onnellista joulua". Kysymys onkin nyt siitä, pitäisikö lastenkin tulla teeskentelemään "onnellista joulua", koska jos he tietävät isänsä sairaudesta, joulu joko ei ole onnellinen tai sitten heidänkin pitää teeskennellä. Vaikea tilanne.
Ap kertoi, etteivät joulut ole olleet heidän perheessään mitenkään supermerkityksellisiä. Aina niitä ei ole vietetty yhdessä. Miksi mies nyt ajattelee, että tämän joulun pitäisi olla merkityksellinen? Miksi hän itse haluaa sentimentaalisesti "yhteisen onnellisen joulun", joka on pelkkää kulissia, koska hän ja vaimonsa joutuvat teeskentelemään?
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairas yksin päättää haluaako kertoa sairaudestaan, kenelle ja missä vaiheessa. En ikinä kävelisi tällaisen toiveen yli. Joulu on kuitenkin vain yksi päivä vuodessa ja jos lapsenne kuitenkin tulevat ns. ajoissa paikalle, mielestäni ongelmaa ei ole. Tilanne olisi hankala jos joku lapsista esimerkiksi asuisi kauempana ulkomailla ja suunnittelisi tulevansa Suomeen seuraavan kerran tilanteen kannalta aivan liian myöhään, mutta nythän näin ei ole.
Minäkin ensireaktiona ajattelisin että jokainen itse päättää omasta sairaudestaan kertomisesta. Mutta mutta. Jos puolisoni olisi kuolemassa vuoden sisällä niin olisi kyllä täysin kohtuuton odotus että minä en saisi jakaa omaa huoltani ja suruani läheisteni kanssa vaan joutuisin esittämään kuin mitään ei olisi. Sairaus, joka johtaa jonkun toisen rakkaan menetykseen, ei ole vain sairastuneen asia.
Ajoituksesta voi sitten neuvotella.
No mutta tässähän mies on kertonut ajoituksesta eli, että se on joulun jälkeen. Jos miehelle on tärkeää saada suruton joulu, se hänelle suotakoon. Kunhan lapsia kohdellaan saman arvoisesti kertomistilanteessa ja se on riittävän pian, ei siitä katkeruuksiakaan jää.
Kommentoin vain tuohon "sairas yksin päättää" väitteeseen koska minusta se ei ihan ole niin.
Eihän mies ole ehdottanutkaan, että "kerro sitten lapsille kun rupeatte järjestämään hautajaisia.
Hän on toivonut, että hän saa viettää näennäisesti normaalin (mahdollisesti) viimeisen joulun.
Jos syöpä on vasta todettu, yrittäkää ap tehdä joka päivä mukavia normaaleja asioita.
Harva meistä kai haluaa olla diagnoosista hautaan ensisijaisesti "syöpäpotilas" ?Voi mainiosti myös olla, että mies tulee toisiin aatoksiin ensijärkytyksen jälkeen. Hän ehtii vielä monta kertaa kertomaan tilanteesta lapsille.
Se että lapset eivät vielä tiedä, tarkoittaa toki valitettavasti, ettet voi kertoa kenellekään muullekaan - jos joku lapsista kuulisi asiasta "ystäväsi Mervin" kautta, et saisi sitä ikinä häneltä anteeksi.
Voimaa siis sinulle, luulen että sinä tässä olet kipeästi vertaistuen ja keskusteluseuran tarpeessa?Sulla taitaa olla nyt oletus että Ap on kirjoittanut viestejä jotka on ihan sivullisten kirjoittamia, ja muiden keskustelijoiden ajatuksia ja väittämiä voi kommentoida yleisemmälläkin tasolla kuin vain aloittajan tilanteen kautta. Tällaisilla avoimilla keskustelupalstoilla helposti rönsyää niin.
Tajuan kyllä. Yritin vain astua hetkeksi apn kenkiin.
Jos lapsille asiasta ei saa puhua, ei apllä ole käytännössä ketään, kenen kanssa "murehtia tulevaa" - eikö se ole mielestäsi aika rankka tilanne?
Enkä tarkoita, että lapsia voisi käyttää omana psykiatrina - mutt lasten oikeis on kuulla tilanne omilta vanhemmiltaan, ei "kyliltä"Ehkä hetkeksi kannattaisi asettua myös sen kuoleman sairaan kenkiin, eikä vain ajatella miten ap. ja lapset suhtautuvat asiaan.
Minusta taas ap:n mies ei suonut ajatustakaan puolisolleen. Hän vaatii tätä teeskentelemään ja leikkimään onnellista joulua. Joo, todella "onnellinen joulu" tulee, kun pitää synkkää salaisuutta sisällään.
Me kaikki kuolemme. Se ei ole mikään sellainen asia, joka antaisi yhdelle ihmiselle oikeuden sanella miten toimitaan. Jos kuolema olisi vain muutamalle maapallon ihmiselle varattu ikävä loppu, niin sitten ehkä voitaisiin sallia erikoiskohtelu, mutta se on meidän kaikkien kohtalo.
Mä taas ymmärrän molempia osapuolia. Ap:n mies todennäköisesti toivoo, että tänä jouluna - joka siis hänen viimeinen joulunsa - lapset olisivat iloisia ja onnellisia. Ei halua, että lapsetkin synkistelisivät jouluna. Toisaalta ap:n tilanne on hankala, koska hän tietää jo miehensä sairaudesta eli joutuu teeskentelemään "onnellista joulua". Kysymys onkin nyt siitä, pitäisikö lastenkin tulla teeskentelemään "onnellista joulua", koska jos he tietävät isänsä sairaudesta, joulu joko ei ole onnellinen tai sitten heidänkin pitää teeskennellä. Vaikea tilanne.
Ap kertoi, etteivät joulut ole olleet heidän perheessään mitenkään supermerkityksellisiä. Aina niitä ei ole vietetty yhdessä. Miksi mies nyt ajattelee, että tämän joulun pitäisi olla merkityksellinen? Miksi hän itse haluaa sentimentaalisesti "yhteisen onnellisen joulun", joka on pelkkää kulissia, koska hän ja vaimonsa joutuvat teeskentelemään?
Kun tietää voivansa tehdä jotain viimeisen kerran, asia voi muuttua tärkeäksi.
En usko että kukaan tuossa tilanteessa (oma puoliso kuolemassa, ei halua kertoa lapsille) nimittäisi tilannetta jouluongelmaksi.
Enemmän luulen, että tämä on trolli/harmin purkaus liittyen ikuiseen joulu oman perheen kesken vai suvun kesken -keskusteluun.
Jollakin ärsyttää nämä oman perheen/puolison kesken joulunsa viettävät ja yrittää saada näitä katumaan/syyllstymään päätöksestä tarinalla, jossa jollekin näin toimivalle se tarkoittaa menetettyä mahdollisuutta viettää joulu kuolevan vanhempansa kanssa.
Jos joulu olisi oikeasti isälle tärkeä niin hän kyllä sanoisi suoraan, että toivoo tänä jouluna kaikki paikalle ja kertoisi sairaudestaan. Jos tämä aloittajan kuvaama tilanne on todellinen, niin joulu suvun kanssa on tuskin pojalle tai isälle niin tärkeä että se harmittaisi. Hehän näkevät kuitenkin joulun jälkeen, jolloin on aikaa olla yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
On toki oikeus viivyttää kertomista, mutta törkeä temppu se omille lapsille on.
Ja entäs jos miehen tila muuttuu äkisti ja hän joutuu vaikka sairaalaan? Pimitetäänkö sekin lapsilta vai valehdellaanko että korona se on eikä syöpä?
Mutta eikö vakavasti sairaalla ole oikeus viettää viimeisen joulun normaalisti, ilman ympäristön voivottelua ja itkua.
Ihmetyttää, kuinka täällä pidetään aikuisten lasten surutyön alkamista tärkeimpänä, kuin isän viimeistä joulua, jonka hän haluaisi viettää normaalisti. Kommenteista päätellen, häneltä ollaan riistämässä oikeus omaan mielipiteeseen ja päätökseen.
Eikö ne näe,että isä on vakavasti sairas. Kyllähän se näkyy yleensä laihtumisena ja ruokahaluttomuutena. Olisi varmaan järkevää kertoa.
Joulunajan. Mikä se joulunaja on?
👀🤔😳