Lue keskustelun säännöt.
Jouluongelma
17.11.2022 |
Isänpäivänä kutsuttiin kaikki lapset perheineen meille joulupäivänä syömään. Tyttäret perheineen ilmoittivat samantien, että OK, mutta poika ja miniä sanoivat, että miettivät vielä. Eilen poika soitti ja kertoi, että päättivät olla koko joulunajan vain omalla porukalla eivätkä tule, mutta lupasivat, että piipahtavat jossain välissä ennen uuttavuotta.
Asia selvä, mutta sitä me emme kertoneet, että miehelläni on todettu syöpä ja tämä on todennäköisesti hänen viimeinen joulunsa. Mies ei halua, että tätä kerrotaan lapsille tänä vuonna, hän ei halua mitään itkujoulua. Siksi en saisi soittaa pojalle ja kertoa tilannetta, koska mies ei halua poikaa perheineen meille vain siksi, että isä on sairas. Kun lapset jouluksi tulevat, niin tulevat omasta tahdosta eikä siksi, että kokevat sen pakoksi.
Toisaalta mietin, miltä pojasta tuntuu, kun hän saa huonot uutiset jälkikäteen ja menetti viimeisen yhteisen joulumuiston.
Meillä ei ole ollut mitään sukujouluja ennenkään, joskus on kutsuttu lapset perheineen syömään, joten ei nyt voi vedota siihenkään, että joka joulu olemme vaatineet ja nyt on lapsilla oikeus päättää tahtomme vastaisesti. Kutsu syömään on kutsu syömään, siihen voi vastata kieltävästi ja muina vuosina se olisi ollut samantekevää, mutta tämä vuosi on erilainen.
Jos kerron, loukkaan puolisoa ja jos en kerro, loukkaan poikaa.
Kommentit (109)
Olisi ollut reilua kertoa syövästä heti lapsille. Tiedon pihistely tai asian julistaminen joulupöydässä on vähän tylsä temppu teiltä vanhemmilta.
Miehesi pelkää hösötystä, mutta silti haluatte viimeisen perhejoulun. Olette aika sekaisin ja sen ymmärrän. Tunteet kuohuvat ja käytös on epäloogista.
Nyt ei auta kuin antaa lapsille oma tilansa.Kaikki tulevat ja kuulevat ikävän uutisen ajallaan.
Suosittelen, että ap yrittäisi nyt keskittyä omaan parisuhteeseen ja luopumiseen.
Olen itse leski ja nämä ovat kauheita hetkiä, mutta suosittelen oman kokemukseni pohjalta että elätte päivä kerrallaan ja puhutte asioista avoimesti. Sallikaa lapsillenne oma paikkansa vaikeassa tilanteessanne. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on nyt tavattoman itsekäs.
Lapsenne kokevat sairauden salaamisen epäluottamuksen osoituksena. Eivät taatusti tule olemaan hyvillään, että heidät on höynäytetty leikkimään onnellista joulua.
Ja sinä tarvitset myös tukea, mutta sitä et saa niin kauan kuin asia pitää salata.Asia pitäisi kertoa nyt heti, tänä viikonloppuna. Kutsukaa kylään tai menkää itse.
Vietätte mukavamman joulun, kun ei tarvitse teeskennellä, salailla ja valehdella.
Kukahan tässä nyt on itsekäs? Ulkopuoliset ovat ensimmäisenä vaatimassa vanhempiensa terveystietoja, ettei heille tule asiat yllätyksenä ja voivat jatkaa elämäänsä mahdollisemmin kivuttomasti, ilman mitään mielipahaa.
Jopa kuoleman sairaalta ollaan valmiit viemään omien tunteiden käsittely ja tässäkin tapauksessa miehen tunteiden käsittely on kesken, eikä haluaisi puhua vielä siitä, eikä henkisesti ole vielä valmis, mutta ympäristön paineet ovat kovat ja syynä siihen, ettei vain kukaan kokesi tulleensa loukatuksesi.
Missä on sairaan oikeudet ja päätösvalta?
"Jos kerron, loukkaan puolisoa ja jos en kerro, loukkaan poikaa."
------
Loukkaat kyllä poikaakin jos kerrot.
Poika tuskin haluaa muistaa joulua 2022 syöpäjöuluna!
Vierailija kirjoitti:
"Jos kerron, loukkaan puolisoa ja jos en kerro, loukkaan poikaa."
------
Loukkaat kyllä poikaakin jos kerrot.
Poika tuskin haluaa muistaa joulua 2022 syöpäjöuluna!
Tämä!
Samalla menevät kaikki TULEVATKIN joulut pilalle. Ne muistuttaa AINA isänsä syövästä!
Idiootti aloittaja.
Vierailija kirjoitti:
Ei tollasta asiaa salata! Kamalinta mitä läheisille voi tehdä. Kertokaa ja päättäköön poika sitten mitä tekee.
Niin kun on joulu jo pilalla niin sen pitää olla pilalla pojallakin.
Huh huh
Melkoista empatiaa poikaa kohtaan.
Syökää päänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avoin keskustelu kannattaa aina. Eiköhän tuosta kuuluisi kertoa kaikille läheisille siitä huolimatta meneeko joulu pilalle vai ei. EIKÄ SIITÄ JOULUSTA KANNATA MUUTENKAAN TEHDÄ mitään isoa numeroa TAI ITKUJUHLAA. Tuo on mahdollista toteuttaa muutenkin. Sovitaan vaan että tänään ei välitetä mistään muusta kuin joulun vietosta yhdessä.
Eikö siitä nimenomaan tule itkujuhla jos kertoo syövästä jouluna!
Halooooo!
Monille joulu on tärkeä juhla.
Eikä siitä kaikki halua tehdä tilaisuutta joka muistuttaa syövästä.
Antakaa pojalle mukava joulu. Ei mitää kertomisia.
Nämä pällit vaan kävelee syöpää sairastavan toiveen ohi ja olisi kertomassa vaikka sairaan toive nimen omaan oli ettei kerrota!!
Ihan kuin sairas isä olisi näkymätön tai vammainen kun keskustellaan sen ohi, vain äidin ja pojan kesken.
Oletko AP ihan terve tapaus?
Ei kerrota ja piste!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä pällit vaan kävelee syöpää sairastavan toiveen ohi ja olisi kertomassa vaikka sairaan toive nimen omaan oli ettei kerrota!!
Ihan kuin sairas isä olisi näkymätön tai vammainen kun keskustellaan sen ohi, vain äidin ja pojan kesken.
Oletko AP ihan terve tapaus?
Ei kerrota ja piste!
Juuri näin 👍
Vierailija kirjoitti:
"Jos kerron, loukkaan puolisoa ja jos en kerro, loukkaan poikaa."
------
Loukkaat kyllä poikaakin jos kerrot.
Poika tuskin haluaa muistaa joulua 2022 syöpäjöuluna!
Tämä. Äitini isä kuoli jouluaattona, ennen jouluateriaa, kun äiti oli 10v. Ja joka ikinen joulu käydään samaa keskustelua asiasta, kun se oli niin traumaatinen äidilleni ja nyt äiti on 82v.
Lapsuudesta muistan jouluateriat olleen kovin surullisia.
Eikä tämä koske ainoastaan ap. lapsia, vaan tarinat siirtyvät sukupolvelta toiselle ja ap. lapsetkin ja heidän lapsensa muistelevat v. 2022 joukua syöpäjouluna, jota muistellaan joka ikinen joulu myöhemmin.
Jouluna joulurauha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on nyt tavattoman itsekäs.
Lapsenne kokevat sairauden salaamisen epäluottamuksen osoituksena. Eivät taatusti tule olemaan hyvillään, että heidät on höynäytetty leikkimään onnellista joulua.
Ja sinä tarvitset myös tukea, mutta sitä et saa niin kauan kuin asia pitää salata.Asia pitäisi kertoa nyt heti, tänä viikonloppuna. Kutsukaa kylään tai menkää itse.
Vietätte mukavamman joulun, kun ei tarvitse teeskennellä, salailla ja valehdella.Kukahan tässä nyt on itsekäs? Ulkopuoliset ovat ensimmäisenä vaatimassa vanhempiensa terveystietoja, ettei heille tule asiat yllätyksenä ja voivat jatkaa elämäänsä mahdollisemmin kivuttomasti, ilman mitään mielipahaa.
Jopa kuoleman sairaalta ollaan valmiit viemään omien tunteiden käsittely ja tässäkin tapauksessa miehen tunteiden käsittely on kesken, eikä haluaisi puhua vielä siitä, eikä henkisesti ole vielä valmis, mutta ympäristön paineet ovat kovat ja syynä siihen, ettei vain kukaan kokesi tulleensa loukatuksesi.
Missä on sairaan oikeudet ja päätösvalta?
Oikeus valehdella ja pitää oman perheen jäsenet pimennossa?
Perhettä hankkineen aikuisen ihmisen on asetettava perheen etu omien "oikeuksien" edelle.
On todella törkeää pimittää tällainen asia omilta lapsiltaan ja vaatia puolisoa kestämään tilanne yksin, vailla mahdollisuutta asian purkamiseen ja tukeen. Ja leikkiä onnellista joulua.
No, jos haluaa ilmaista lapsilleen epäluottamusta elämänsä loppumetreillä, niin siinä kyllä onnistuu.
Kertokaa nyt, niin pahin järkytys on jouluna jo ohi.
Salailu omassa perheessä ei ikinä ole hyvä idea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap, paljon voimia sinulle ja miehellesi. Tilanne on teille kaikille asianosaisille kauhea, miten ikinä päätättekin tehdä ja olet joutunut vaikeaa tilanteeseen. Antakaa toisillenne hetki aikaa sulatella tätä. Miehesi varmastikin haluaa jättää viimeisestä joulustaan iloisen muiston teille kaikille. Samalla täytyy olla todella rankkaa sinulle, että joudut kantamaan tätä surua yksin ja miettimään lapsiasi. Loppujen lopuksi isän kuolemasta kertominen on lapsille kova paikka, milloin tahansa sen teettekin. Tärkeintä lienee, että kerrotte siitä niin ajoissa, että lapset ehtivät työstää asiaa ennen kuin ollaan jo ihan viime metreillä. En usko, että näihin on mitään yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on nyt tavattoman itsekäs.
Lapsenne kokevat sairauden salaamisen epäluottamuksen osoituksena. Eivät taatusti tule olemaan hyvillään, että heidät on höynäytetty leikkimään onnellista joulua.
Ja sinä tarvitset myös tukea, mutta sitä et saa niin kauan kuin asia pitää salata.Asia pitäisi kertoa nyt heti, tänä viikonloppuna. Kutsukaa kylään tai menkää itse.
Vietätte mukavamman joulun, kun ei tarvitse teeskennellä, salailla ja valehdella.Kukahan tässä nyt on itsekäs? Ulkopuoliset ovat ensimmäisenä vaatimassa vanhempiensa terveystietoja, ettei heille tule asiat yllätyksenä ja voivat jatkaa elämäänsä mahdollisemmin kivuttomasti, ilman mitään mielipahaa.
Jopa kuoleman sairaalta ollaan valmiit viemään omien tunteiden käsittely ja tässäkin tapauksessa miehen tunteiden käsittely on kesken, eikä haluaisi puhua vielä siitä, eikä henkisesti ole vielä valmis, mutta ympäristön paineet ovat kovat ja syynä siihen, ettei vain kukaan kokesi tulleensa loukatuksesi.
Missä on sairaan oikeudet ja päätösvalta?Oikeus valehdella ja pitää oman perheen jäsenet pimennossa?
Perhettä hankkineen aikuisen ihmisen on asetettava perheen etu omien "oikeuksien" edelle.
On todella törkeää pimittää tällainen asia omilta lapsiltaan ja vaatia puolisoa kestämään tilanne yksin, vailla mahdollisuutta asian purkamiseen ja tukeen. Ja leikkiä onnellista joulua.
No, jos haluaa ilmaista lapsilleen epäluottamusta elämänsä loppumetreillä, niin siinä kyllä onnistuu.
Kaikki eivät ole noin vahvoja kuin sinä, vaan jos lääkäri on tehnyt dignoosin ja kertonut elinaikaa olevan muutaman kuukauden, niin suurimmalla osalle se on valtava shokki, eikä itsekkään usko siihen, eikä halua käsitellä asiaa, saati kertoa asiasta lähipiirille, vaan työstää sitä eteenpäin, niin että on valmis kohtaamaan asian ja kertomaan siitä muille. Se on ihmillistä ja ymmärrettävää ja kuuluu ihmisyyteen.
Tuossa tilanteessa toimitaan tunteella, eikä järjellä.
Myös sairailla on ihmisarvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se poika tulee, kun ilmoitat isän haluavan keskustella perinnöstä.
Aapee. Sinä ja miehesi sekoitatte kaksi asiaa
1. Miehesi eli lasten isän sairaus
2. Joulu
Ne ovat erilliset jutut.
Tietenkin lasten on hyvä saada tietää isän sairaus.
Joulun vietin kukin sitten määrittää erikseen.
Jos olisi sairastunut tammikuussa, niin ettekö kertoisi silloinkaan, jos vaikka jouluna sitten pakosta tai säälistä tai entäs, jos vaikka juhannuksena tekisivät niin.
On heillä oma arviointikyky. Sallikaa heidän itse tehdä
Valintansa.
Kertokaa nyt ihmeessä. Aikamoista pelailua tuommoinen.
Olkaa avoimia lapsillenne.
Ja kyllä sinä kestä miehesi mielen, jos suuttuu tai sitten ei.
Mutta kestätkö sen, jos lasten isä kuolee ja sinä et kertonut sairaudesta?
Sinun valintasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairas yksin päättää haluaako kertoa sairaudestaan, kenelle ja missä vaiheessa. En ikinä kävelisi tällaisen toiveen yli. Joulu on kuitenkin vain yksi päivä vuodessa ja jos lapsenne kuitenkin tulevat ns. ajoissa paikalle, mielestäni ongelmaa ei ole. Tilanne olisi hankala jos joku lapsista esimerkiksi asuisi kauempana ulkomailla ja suunnittelisi tulevansa Suomeen seuraavan kerran tilanteen kannalta aivan liian myöhään, mutta nythän näin ei ole.
Minäkin ensireaktiona ajattelisin että jokainen itse päättää omasta sairaudestaan kertomisesta. Mutta mutta. Jos puolisoni olisi kuolemassa vuoden sisällä niin olisi kyllä täysin kohtuuton odotus että minä en saisi jakaa omaa huoltani ja suruani läheisteni kanssa vaan joutuisin esittämään kuin mitään ei olisi. Sairaus, joka johtaa jonkun toisen rakkaan menetykseen, ei ole vain sairastuneen asia.
Ajoituksesta voi sitten neuvotella.
No mutta tässähän mies on kertonut ajoituksesta eli, että se on joulun jälkeen. Jos miehelle on tärkeää saada suruton joulu, se hänelle suotakoon. Kunhan lapsia kohdellaan saman arvoisesti kertomistilanteessa ja se on riittävän pian, ei siitä katkeruuksiakaan jää.
Kommentoin vain tuohon "sairas yksin päättää" väitteeseen koska minusta se ei ihan ole niin.
Kuka muu kuin sairas itse sitä voi edes päättää? Sen sijaan tässä tapauksessa se sairastunut on jo päättänyt kertoa asian puolisolle. Edes puolison puolesta ei kuitenkaan kukaan voi päättää sitä miten hän toimii. Kertooko asian lapsille tai muille läheisille vai jättääkö kertomisen sairastuneelle itselleen. Jos mies olisi täysin halunnut salata asian ehkä asiaa tai ainakaan ennustetta ei olisi kannattanut kertoa edes puolisolle.
Itse lapsena haluaisin kyllä tietää, jos olisi todennäköistä, että joulu on vanhemmalleni se viimeinen. Varsinkin, jos esim. puolisoni tahdosta oltaisiin muuten joulu erillään. Jos jälkikäteen paljastuisi, että asia on jo ollut tiedossa, mutta minulle ei vain ole kerrottu, se tuntuisi pahalta. Tässä on vielä aikaa totuttautua asiaan ja puhua siitä, niin että joulu sujuu hyvällä mielellä. Mutta salaa mieheltäsi en asiaa kertoisi. Keskustelkaa ja miettikää vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos kerron, loukkaan puolisoa ja jos en kerro, loukkaan poikaa."
------
Loukkaat kyllä poikaakin jos kerrot.
Poika tuskin haluaa muistaa joulua 2022 syöpäjöuluna!
Tämä!
Samalla menevät kaikki TULEVATKIN joulut pilalle. Ne muistuttaa AINA isänsä syövästä!
Idiootti aloittaja.
Täh?
Sinä kyllä kuulostat täystollolta.
Tietenki kerrotaan asiat.
En oikein tajua tuommoista salailuun yllätystä.
Elämää se sairauskin on.
Kirjoitit että todennäköisesti viimeinen joulu. Mitä tämä tarkoittaa? Onko terminaalivaiheessa vai ei? Siinä on vuoden väli aina seuraavaan jouluun. Jos sinä tarvitset jotain surutyöstämistä joulumuiston muodossa niin puhu uudestaan miehesi kanssa. Kohtuullinen pyyntö koska sinulle hautajaisjärjestelyt ja perunkirjoitus lankeaa. Omalta osaltani vain kertoa, että kun meidän leukemiapotilaalla oli lähtö edessä Tapaninpäivänä, niin ei siinä mitään joulua laitettu. Ei kiinnostanut sinä vuonna tippaakaan mitkään joulumuistot oli ihan elämää suuremmat murheet päällä
Ehkä hetkeksi kannattaisi asettua myös sen kuoleman sairaan kenkiin, eikä vain ajatella miten ap. ja lapset suhtautuvat asiaan.
Minusta tässä kävellään täysin kuoleman sairaan yli ja häneltä viemässä päätösvalta ja ihan kuin hän toiveilla ei enää olisi mitään merkitystä, kun on kuolemassa, kunhan muut eivät pahoita mieltään ja muut saavat päättää, kerrotaanko vai ei.
Ja miksi lapsen oikeudet kuulla asiasta olisi jotenkin suurempi ja arvokkaampi, kuin asianomaisen, milloin hän olisi valmis kertomaan asiasta ulkopuoliselle.
Kommenteista päättelen, kuoleman sairaalla ei näytä enää olevan mitään oikeuksia ja päätösvaltaa enää omiin asioihinsa, vaan päätösvallan muut ovat ottaneet käsiinsä ja seläntakana hoidetaan asioita, mikä on muiden paras, eikä asianomaisen itsensä.