Ero sen vuoksi ettei toinen tahdo lapsia koskaan
Täällä 32v nainen, jonka parisuhde päättyi erilaisten haaveiden vuoksi. Kaipaisin vertaistukea, miten olette selvinneet. Tuntuu että maailma romahtanut ja haluaisi toisen vain takaisin. Mutta kun toinen ei tällä hetkellä voi kuvitella lasta omalle kohdalleen,ei tuntunut järkevältä jatkaa kun itse haaveilee perheestä. Nyt ahdistus,ikävä,pelko siitä löytääkö koskaan hänen vertaista kumppania. Meidän suhde oli hyvä,eikä ero todellakaan olisi ollut vaihtoehto jos asiassa olisi kompromissia tehtävissä. Mutta kun lapsi joko on tai ei ole..Tuntuu hirveältä luopua rakkaasta,kun ei se kuitenkaan takaa sitä että löydän koskaan hänen vertaistaan kumppania ja saisin sen toivotun lapsen ja perheen. Joten jos jollain samanlaista tilannetta,tuki olisi tarpeen.
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut samassa tilanteessa ja ymmärrän täysin mitä mietit. Itse en ehkä olisi koskaan pystynyt katkaisemaan suhdetta, koska olimme niin onnellisia ja rakastin miestäni paljon. Hän oli kuitenkin minua viisaampi/varovaisempi ja tiesi varmaan, että jotenkin sen lapsen olisin siihen saanut painostettua jos olisimme jatkaneet. Mieheni ei tosiaan halunnut lisää lapsia itselleen, ikinä. Mieheni siis jätti minut ja se oli ankeinta ja raskainta aikaa, suru oli niin massiivinen. Minulla oli muutama miespuolinen ystävä, jotka olivat ilmoittautuneet jonoon jo aiemmin ja yhtä heistä aloin tapaillakin. Meitä yhdisti toive perheestä. Aikaa myöten vakiinnuimme, mutta kävi ilmi ettemme saisi lapsia ilman hoitoja. Uusi mies osoittautui aivan kullanarvoiseksi näissä lapsiasioissa, osallistui mukisematta ja joustavasti hoitoihin ja on ollut hieno, osallistuva isä meidän lapsille. Jos itselleni olisin miehen valinnut niin ex olisi ollut ilman muuta oikea minulle. Mutta perheenisäksi (perhe-elämä kestää kuitenkin 20 vuotta) on nykyinen mieheni niin paljon sopivampi ja aktiivisempi kuin exäni. Ja lapset ovat kyllä sen menetyksen arvoisia, monin verroin.
"Ilmoittautuneet jonoon" - hyi yäk, puhut todella vastenmielisesti kumppanistasi ja näistä muista kiinnostuneista miehistä. Tietääkö puolisosi, että olet vain tyytynyt häneen? Toivottavasti hän joskus löytää naisen joka rakastaa häntä aidosti, jokainen on sen arvoinen.
No kun kuule hänestä koko Suomen kaikki miehet olivat haaveilleet ja kilpailleet... lastensa äidiksi. Katsos varmaan jos olisivat ihan vain itselleen naista olleet valitsemassa niin mieluummin viimeisin ex tai se seksihullu-Kyllikki, jonka kanssa kemiat kerran kohtasivat täpärästi juuri ennen pilkkua. Mutta näin lasteni äidiksi tahdotaan tietysti määrätietoinen av-mamma (perhe-elämä kestää kuitenkin 20 vuotta). Lasten jälkeen ehtii sitten taas humputella, mutta perhe, on se sen arvoinen.
Itsellä onneksi kävi aika hyvä munkkia ja saimme kolme lasta ihan sen suurimman rakkauteni kanssa. Mä vähän luulen, että lapsetkin sen huomaa jos äiti ja isä vain esittää...
Oma mies erosi 10 vuotta sitten juuri tämän asian vuoksi. Nainen ei ollut muutamassa vuodessa osannut päättää haluaako hän lapsia vai ei. Mieheni ei jäänyt odottelemaan.
Sitten tapasimme ja itsekin olin etsinyt oikeastaan puolisoa juurikin perheen perustamista varten. Hyppäsimme molemmat aika nopeasti tähän suhteeseen näiden erojen jälkeen. Omalla kohdallani mies on minua reilusti vanhempi, eli omaikäisistä en ehkä olisi sopivaa kumppania löytänyt. Miestäkin jännitti, että mahtaako löytää sopivaa kumppania enää, mutta kävi hyvä tuuri.
Tällä hetkellä meillä on useampi lapsi, itse voisin haluta vieläkin , mutta miehelle nämä riittää. Ja olen kyllä onnellinen, että näin kävi.
Joten, koskaan ei voi tietää. Voit nopeastikin löytää uuden. Itsekään en etsimällä etsinyt. Sattui vain hyvä tuuri.
Näin velana voin sanoa, että oikea päätös erota. Mies oli varmasti hyvä ja näin, mutta ei sittenkään sinulle sopiva, kun näin isossa (minusta isoin kysymys parisuhteessa) olette eri mieltä. Niin kuin täällä on mainittu, on mahdollista, että tämä mies muuttaa mielensä jonkun toisen naisen kohdalla, se kertoo siitä, että ei edelleenkään ollut sinulle sopiva. Ja painostamaan/odottamaan tällaisessa asiassa kannata alkaa. Vastentahtoinen vanhemmuus ei johda mihinkään hyvään, ero siitäkin tulisi tai vanhemmuuden epätasaista jakautumista suhteessa. Jos sellaiseen olet valmis, niin sitten sen lapsen voi yrittää saada ilman kumppaniakin.
Asia on nyt tietysti arka ja tuore joten luonnollista että se tekee kipeää. Mutta se on kuitenkin suuressa mittakaavassa hetkellistä. Et 30 vuoden päästä tunne enää samoin kun taas monelle kipu lapsettomuudesta on todella arka asia aina. Se on niin suuri juttu ettei sitä voi toisen vuoksi uhrata ja jos haluat äidiksi, on oikein että tavoittelet sitä unelmaa sen sijaan että tuhlaat aikaa kumppaniin joka ei jaa samoja suunnitelmia.
Sellaista se on. Hypoteettiset ihmiset tulevaisuudessa ovat tärkeämpiä kuin rakastava kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on. Hypoteettiset ihmiset tulevaisuudessa ovat tärkeämpiä kuin rakastava kumppani.
Ja sille toiselle rakastavaa kumppania tärkeämpää on se ettei niitä hypoteettisia tulevaisuuden ihmisiä ole.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on. Hypoteettiset ihmiset tulevaisuudessa ovat tärkeämpiä kuin rakastava kumppani.
No ei se kyllä kovin rakastava kumppani ole, jos haluaisi toisen luopuvan hartaimmasta toiveestaan ja tulevaisuudensuunnitelmistaan. Itsekäs ja omistushaluinen sellainen ihminen on. Rakastava ihminen päästää toisen menemään, kun ymmärtää ettei toinen voi hänen kanssaan saada sitä mitä elämältä haluaa.
Lapsi on paljon terveempi syy erota kuin esim pakkomiellä päästä avioliittoon.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on. Hypoteettiset ihmiset tulevaisuudessa ovat tärkeämpiä kuin rakastava kumppani.
Se rakastava ihminen voi lakata rakastamasta ja häipyä, mutta se hypoteettinen ihminen on aina oleva sun lapsi ja sinä hänen vanhempansa.
Sen tarkemmin yksilöimättä lähipiirissäni oleva nainen erosi samasta syystä, ero oli raskas molemmille. Sittemmin kävi ilmi, että hänen on mahdotonta saada omia lapsia. Mies löysi velavaimon mutta läheiseni ei ole löytänyt pysyvää kumppania, suree sekä "turhaa" eroa että lapsettomuuttaan.
Yksi neuvo ap:lle: Jos nyt et parin-kolmen vuoden sisällä löydä miestä, jonka kanssa perustat perheen, niin hanki lapsi yksin hedelmöityshoidolla. Älä jää odottelemaan liian pitkäksi aikaa. Et ikinä tule katumaan päätöstä hankkia lapsi, mutta sitä kadut, jos jäät odottelemaan jotakin ja aika ajaakin ohi.
Vierailija kirjoitti:
Sen tarkemmin yksilöimättä lähipiirissäni oleva nainen erosi samasta syystä, ero oli raskas molemmille. Sittemmin kävi ilmi, että hänen on mahdotonta saada omia lapsia. Mies löysi velavaimon mutta läheiseni ei ole löytänyt pysyvää kumppania, suree sekä "turhaa" eroa että lapsettomuuttaan.
Olisikohan hän onnellinen jos ei olisi kokeillut onneaan ja saanut tietää olevansa lapseton?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen tarkemmin yksilöimättä lähipiirissäni oleva nainen erosi samasta syystä, ero oli raskas molemmille. Sittemmin kävi ilmi, että hänen on mahdotonta saada omia lapsia. Mies löysi velavaimon mutta läheiseni ei ole löytänyt pysyvää kumppania, suree sekä "turhaa" eroa että lapsettomuuttaan.
Olisikohan hän onnellinen jos ei olisi kokeillut onneaan ja saanut tietää olevansa lapseton?
Ainakin hänellä olisi hyvä kumppani vierellään. Ellei sitten toisen katkeruus olisi aiheuttanut eroa.
Vierailija kirjoitti:
Yksi neuvo ap:lle: Jos nyt et parin-kolmen vuoden sisällä löydä miestä, jonka kanssa perustat perheen, niin hanki lapsi yksin hedelmöityshoidolla. Älä jää odottelemaan liian pitkäksi aikaa. Et ikinä tule katumaan päätöstä hankkia lapsi, mutta sitä kadut, jos jäät odottelemaan jotakin ja aika ajaakin ohi.
Esitän eriävän mielipiteeni; lasten hankkimistakin voi kyllä katua. Mutta ihan varmasti katuu jos jättää hankkimatta, koska silloin voi pitää sen ruusuisen mielikuvan lapsensaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen tarkemmin yksilöimättä lähipiirissäni oleva nainen erosi samasta syystä, ero oli raskas molemmille. Sittemmin kävi ilmi, että hänen on mahdotonta saada omia lapsia. Mies löysi velavaimon mutta läheiseni ei ole löytänyt pysyvää kumppania, suree sekä "turhaa" eroa että lapsettomuuttaan.
Olisikohan hän onnellinen jos ei olisi kokeillut onneaan ja saanut tietää olevansa lapseton?
Ainakin hänellä olisi hyvä kumppani vierellään. Ellei sitten toisen katkeruus olisi aiheuttanut eroa.
Mutta ehkä hän jossittelisi joka päivä elämänsä loppuun asti että olisiko pitänyt yrittää hommata lapsi.
Olen sinua nuorempi, mutta lapsihaave alkoi jo aika nuorena. Oma kumppani sanoi aina silloin "no katsellaan sit joskus 10 vuoden päästä" tajusin, että se aika on liian pitkä minulle odotella. Lähdin suhteesta ja tuosta 3 vuoden päästä olin äiti. En ole katunut eroa lainkaan. Elän nyt sitä elämää, mitä haaveilin silloinkin.
Luulisin tämän lapsikortin tulleen käsiteltyä heti suhteen alussa, yksi perusta koko suhteen järkevyydelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen tarkemmin yksilöimättä lähipiirissäni oleva nainen erosi samasta syystä, ero oli raskas molemmille. Sittemmin kävi ilmi, että hänen on mahdotonta saada omia lapsia. Mies löysi velavaimon mutta läheiseni ei ole löytänyt pysyvää kumppania, suree sekä "turhaa" eroa että lapsettomuuttaan.
Olisikohan hän onnellinen jos ei olisi kokeillut onneaan ja saanut tietää olevansa lapseton?
Ainakin hänellä olisi hyvä kumppani vierellään. Ellei sitten toisen katkeruus olisi aiheuttanut eroa.
No mistä tietää, että olisi se mies vierellään? Luultavammin ei.
Mulla myös kaveripariskunta, joilla ero tekeillä koska nainen ei tahdo lapsia ja mies on alkanut haluta. Ovat toistensa ensirakkaudet, pitkähkö suhde, missä muuten kaikki loistavasti. Hitto, että tuo kyllä harmittaa. Ulkopuolisena voisin kuvitella naisenkin olevan ihan loistava äitinä, mutta kuulemahan suhtautuminen lapsiasiaan vakiintuu jo lapsuudessa. Hänen vanhempiensa kulissiperheleikit, sovinismi jne varmasti osaltaan vakiinnutti tuota ehdotonta halua olla sotkematta elämäänsä lapsia... Mutta tuollaisesta erosta toipumiseen menee paljon aikaa. En tiedä ehtiikö tuo mieskään enää löytää yhtä oikealta tuntuvaa ihmistä kun keksi haluavansa lapsia näin myöhään. Ehkä kuvitteli, että kaverin mieli muuttuu? Voihan käydä myös tuuri, mutta kyllä moni perheestä haaveileva lapseton nainenkin on viety "markkinoilta" eikä ole niin monta, mistä "valita".