Ero sen vuoksi ettei toinen tahdo lapsia koskaan
Täällä 32v nainen, jonka parisuhde päättyi erilaisten haaveiden vuoksi. Kaipaisin vertaistukea, miten olette selvinneet. Tuntuu että maailma romahtanut ja haluaisi toisen vain takaisin. Mutta kun toinen ei tällä hetkellä voi kuvitella lasta omalle kohdalleen,ei tuntunut järkevältä jatkaa kun itse haaveilee perheestä. Nyt ahdistus,ikävä,pelko siitä löytääkö koskaan hänen vertaista kumppania. Meidän suhde oli hyvä,eikä ero todellakaan olisi ollut vaihtoehto jos asiassa olisi kompromissia tehtävissä. Mutta kun lapsi joko on tai ei ole..Tuntuu hirveältä luopua rakkaasta,kun ei se kuitenkaan takaa sitä että löydän koskaan hänen vertaistaan kumppania ja saisin sen toivotun lapsen ja perheen. Joten jos jollain samanlaista tilannetta,tuki olisi tarpeen.
Kommentit (128)
Ei sulla oikein ollut vaihtoehtoa. Ei hyvä mies koskaan pysty korvaamaan sitä onnea ja rikkautta mitä tulevat lapset tuovat. Onnea tulevaan ja anna erolle aikaa äläkä suinpäin ryntää ekan perhettä haluavan miehen matkaan.
Olen ollut samassa tilanteessa ja ymmärrän täysin mitä mietit. Itse en ehkä olisi koskaan pystynyt katkaisemaan suhdetta, koska olimme niin onnellisia ja rakastin miestäni paljon. Hän oli kuitenkin minua viisaampi/varovaisempi ja tiesi varmaan, että jotenkin sen lapsen olisin siihen saanut painostettua jos olisimme jatkaneet. Mieheni ei tosiaan halunnut lisää lapsia itselleen, ikinä. Mieheni siis jätti minut ja se oli ankeinta ja raskainta aikaa, suru oli niin massiivinen. Minulla oli muutama miespuolinen ystävä, jotka olivat ilmoittautuneet jonoon jo aiemmin ja yhtä heistä aloin tapaillakin. Meitä yhdisti toive perheestä. Aikaa myöten vakiinnuimme, mutta kävi ilmi ettemme saisi lapsia ilman hoitoja. Uusi mies osoittautui aivan kullanarvoiseksi näissä lapsiasioissa, osallistui mukisematta ja joustavasti hoitoihin ja on ollut hieno, osallistuva isä meidän lapsille. Jos itselleni olisin miehen valinnut niin ex olisi ollut ilman muuta oikea minulle. Mutta perheenisäksi (perhe-elämä kestää kuitenkin 20 vuotta) on nykyinen mieheni niin paljon sopivampi ja aktiivisempi kuin exäni. Ja lapset ovat kyllä sen menetyksen arvoisia, monin verroin.
Kiva kuulla että sait haaveesi lapsesta toteutettua. Täytyy käydä nämä tunteet läpi ja sit kun alkaa tuntea olonsa hyväksi käydä etsimään sitä oikeaa. Ehkä se tuolla jossain odottaa vaikka nyt vaikea uskoa.
En ole ollut vastaavassa tilanteessa mutta tulin vain sanomaan, että minunkin mielestäni on ilman muuta selvää että teidän piti erota. Jos pariskunta ei halua samoja asioita elämältä, yhteiselämälle ei ole edellytyksiä, ja lapset on varmaan se kaikkein isoin asia josta pitää olla samat toiveet.
Lopeta ap tuo ulína, kukaan ei arvosta naista joka itkee pelkän miehen perään.
Niin järjellä kun ajattelee niin ei tässä muuta voinut. Jos oltais jatkettu niin se stressi siitä muuuttuuko toisen mieli ja kuluuko toisen hedelmälliset vuodet,olisi varmaan koitunut suhteen tuhoksi lopulta.
Lapsiasia on sellainen, ettei siitä kannata tehdä kompromisseja. Samassa iässä erosin, samasta syystä: miehen ei vielä olikin lopulta ei ikinä.
Nyt 37-vuotiaana on mies joka haluaa samoja asioita. Katsotaan hetki miten suhde toimii, mutta pakkohan tässä on kohta alkaa touhuamaan, meni sitten syteen tai saveen.
Mietin, kannattaako tätä kirjoittaa ollenkaan, mutta koska oma tilanteeni on ollut identtinen ap:n kanssa, niin menköön. Eli erosin muuten kaikin puolin oivallisesta miehestä 32-vuotiaana, koska hän ei halunnut lapsia. Vaikka olin itse aloitteellinen erossa, olin sen jälkeen todella rikki, enkä pariin vuoteen saanut aikaiseksi lähteä yksillekään treffeille kenenkään kanssa. Sitten kun lopulta aktivoiduin etsimään isää tuleville lapsilleni, jouduin pettymään. Toinen toistaan puistattavampia mieskandidaatteja tuli vastaan, yhdenkään kanssa en olisi hetkeäkään voinut harkita perheen perustamista, ja yksinäiseksi äidiksi en halunnut.
Nyt olen jo viisikymppinen, eikä minulla vieläkään ole lasta, ja lopulta olen ymmärtänyt, etten tule sellaisia saamaankaan. Olen todella yksinäinen ja katkerakin. Ottaisin eksäni takaisin tällä sekunnilla, mutta hän on ollut jo yli 10 v. naimisissa todella mukavan velanaisen kanssa, eikä minulla ole enää mahdollisuuksia häneen. Jos olisin kristallipallosta nähnyt, että lapsia en tule saamaan, en olisi ikimaailmassa jättänyt miestäni.
Tuo on juuri se mitä pelkää, ettei löydä ketään hänen veroistaan. Mielessä käynyt myös se että hankkii lapsen yksin jos ei löydy sopivaa puolisoa. Koitan lohduttautua ajatukseen että on tässä vielä aikaa.
Minä ja exäni erosimme, kun hän alkoi haluta lasta ja minä en. Kuten sanoit, siinä asiassa ei voi tehdä kompromissia. Tästä on jo yli kymmenen vuotta, ja tiedän, että hän sai toivomansa lapsen. Itse olen ollut jo vuosia uudessa suhteessa, jossa puolisokaan ei halua lapsia.
Nykyäänhän äitiys ei välttämättä edellytä miehen löytämistä, jos se mietityttää, moni nainen hankkii lapsen hedelmöityshoidoilla yksinään. Eli äitiyshaaveita ei ole aina pakko haudata, jos sopivaa kumppania ei yrityksistä huolimatta löydy.
N45
Käyttäjä19591 kirjoitti:
Tuo on juuri se mitä pelkää, ettei löydä ketään hänen veroistaan. Mielessä käynyt myös se että hankkii lapsen yksin jos ei löydy sopivaa puolisoa. Koitan lohduttautua ajatukseen että on tässä vielä aikaa.
Hei nimenomaan, sinulla on vielä hyvin aikaa. Minun ystävällä toisinpäin. Miehellä kamala vauvakuume mutta vaimo päätti, ettei haluakaan lapsia. Sanoin miehelle, että kannattaa pitää unelmista kiinni muuten katkeroituu. Ero varmaan edessä. Siitä saisit AP hyvän miehen
Oikea päätös, vaikka kipeä onkin. Ketään ei voi pakottaa luopumaan haaveistaan, ja kompromisseja ei ole.
Mäkin olen aikanaan eronnut ensimmäisestä liitosta lapsilukuasian vuoksi, oltiin sovittu ja yhdestä ja saatu yksi, kun mies muutti mielensä ja halusikin monta. Se yksi on aikuinen jo ja me vanhemmat molemmat olleet jo toistakymmentä vuotta naimisissa sopivampien kumppanien kanssa - minulla on velamies, ja ex sai lopulta haluamansa suurperheen toisen vaimonsa kanssa.
Älä ainakaan jää liian pitkäksi aikaa suremaan ja "käsittelemään" eroa. Vankalla erokokemuksella vakuutan, että aika ei paranna vaan uudet kokemukset. Vaikka ei niin innostaisi, niin heti vaan treffailemaan muita. Hyviä miehiä on muitakin, mutta niitä etsiessä tulet törmäämään moneen huonoon. Itse sain esikoiseni 38-vuotiaana, kun erosin useasti samasta syystä kuin sinä. Minulle suoraan valehdeltiin perhe- ja parisuhdehaaveista.
Et voi tietää vaikka löytäisit paljon paremman miehen.
No mitäs tuossa voi tehdä, jos ne lapset ovat tärkeämmät kuin suhde.
Miehet monesti lupaavat enemmän kuin tosi paikan tullen ovat valmiita antamaan.
Tiedän parikin nuorta paria, jotka erosivat vain sen takia, että toinen ei missään tapauksessa halunnut lapsia. Olisi tietty hyvä, että nämä asiat voisi tuoda ilmi hyvissä ajoin.
Vierailija kirjoitti:
Miehet monesti lupaavat enemmän kuin tosi paikan tullen ovat valmiita antamaan.
Myös naiset. Kyllä tätä turhaa lupausta on myös toisin päin.
Tuttavapiirissäni on ollut pari eroa, kun naiset eivät haluneet lasta. Molemmissa tapauksissa miehet perustivat perheen uuden vaimonsa kanssa.
Onneksi olet vielä sen verran nuori, että ehdit löytää uuden kumppanin. Suru menee ohi, se vaan kestää aikaa.
Toisaalta voi myös olla että hän ei ollutkaan sinulle niin hyvä kumppani kuin luulet. Moni mies myöntyy kun huomaa kuinka tärkeä asia toiselle on. Sitten on tullut vastaan niitäkin tilanteita, jotka ovat johtaneet eroon, mutta kummasti sama mies on tehnyt nopeaan tahtiin lapsia seuraavan kumppaninsa kanssa.