Ero sen vuoksi ettei toinen tahdo lapsia koskaan
Täällä 32v nainen, jonka parisuhde päättyi erilaisten haaveiden vuoksi. Kaipaisin vertaistukea, miten olette selvinneet. Tuntuu että maailma romahtanut ja haluaisi toisen vain takaisin. Mutta kun toinen ei tällä hetkellä voi kuvitella lasta omalle kohdalleen,ei tuntunut järkevältä jatkaa kun itse haaveilee perheestä. Nyt ahdistus,ikävä,pelko siitä löytääkö koskaan hänen vertaista kumppania. Meidän suhde oli hyvä,eikä ero todellakaan olisi ollut vaihtoehto jos asiassa olisi kompromissia tehtävissä. Mutta kun lapsi joko on tai ei ole..Tuntuu hirveältä luopua rakkaasta,kun ei se kuitenkaan takaa sitä että löydän koskaan hänen vertaistaan kumppania ja saisin sen toivotun lapsen ja perheen. Joten jos jollain samanlaista tilannetta,tuki olisi tarpeen.
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli muutama miespuolinen ystävä, jotka olivat ilmoittautuneet jonoon jo aiemmin ja yhtä heistä aloin tapaillakin.
Mitä helvettiä??? T. n39 ikisinkku, ei lapsia koska ei puolisoa eikä yhdenyhtä ehdokastakaan, siis koko elämän aikana. "Ilmoittautuneet jonoon?!" Jaatko jossain vuoronumeroita vai miten tämä tapahtuu??? :D
On menny prismaperheily aivan tajuttoman kalliiksi. Kohta enää miljonääreillä on varaa. Muutenkin tulevaisuus todella epävarmaa.
Vierailija kirjoitti:
Ettekö keskustelleet lastenhankinnasta seurusteluainana?
Luultavasti osa miehistä myötäilee suhteen alkuvaiheessa naisen mielipiteitä. Myöhemmin sitten muuttaa mieltään. Tässä asiassa miehet ja naiset ovat eri asemassa. Mies voio perustaa uudenperheen vaikka 60-vuotiaana (tiedän 2 tapausta), mutta nainen ei voi.
Masentava ketju. Ihan kuin elämä ei olisi mitään muuta kuin lisääntyminen.
En ymmärrä, mutta ei onneksi tarvikaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä on oikeus myös muuttaa mielipidettään, ymmärrän täysin, että moni ei tälläiseen maailmaan lapsia halua tehdä. Voisiko vaihtoehto olla jonkun kotia vailla olevan isomman lapsen ottaminen perheeseen?
Anteeksi, mutta tämä on hieman huono ehdotus. Ei ole systeemiä, jossa joku voi noin vain ottaa vieraan lapsen luokseen. Adoptiolasta on nykyisin vaikea saada. Monet maat eivät enää anna lapsia adoptoitavaksi ulkomaille. Suomessa on vain vähän orpoja lapsia. Kahden maan välisissä adoptioissa tapahtuu väärinkäytöksiä eri maissa. Viranomaiset ovat riistäneet äidiltä, dokumentteja on väärennetty tms. Ruotsissa on tutkittu tapauksia, joissa järjestöt päästivät läpi adoptiolapsia, vaikka tiesivät, että kaikki ei ollut laillista toisessa maassa. Adoptiotyöntekijä selitti TV-ohjelmassa, että kun oli niin sääli (ruotsalaisia) pareja. Häntä ei liikuttanut se, että toisessa maassa lapsen vanhempi on ollut hädissään monta vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Mietin, kannattaako tätä kirjoittaa ollenkaan, mutta koska oma tilanteeni on ollut identtinen ap:n kanssa, niin menköön. Eli erosin muuten kaikin puolin oivallisesta miehestä 32-vuotiaana, koska hän ei halunnut lapsia. Vaikka olin itse aloitteellinen erossa, olin sen jälkeen todella rikki, enkä pariin vuoteen saanut aikaiseksi lähteä yksillekään treffeille kenenkään kanssa. Sitten kun lopulta aktivoiduin etsimään isää tuleville lapsilleni, jouduin pettymään. Toinen toistaan puistattavampia mieskandidaatteja tuli vastaan, yhdenkään kanssa en olisi hetkeäkään voinut harkita perheen perustamista, ja yksinäiseksi äidiksi en halunnut.
Nyt olen jo viisikymppinen, eikä minulla vieläkään ole lasta, ja lopulta olen ymmärtänyt, etten tule sellaisia saamaankaan. Olen todella yksinäinen ja katkerakin. Ottaisin eksäni takaisin tällä sekunnilla, mutta hän on ollut jo yli 10 v. naimisissa todella mukavan velanaisen kanssa, eikä minulla ole enää mahdollisuuksia häneen. Jos olisin kristallipallosta nähnyt, että lapsia en tule saamaan, en olisi ikimaailmassa jättänyt miestäni.
Voitko ajatella, että yrittäisit tutustua mieheen, jolla on aikuisia lapsia ja lapsenlapsia? Saisit ikäänkuin lapsenlapsen kaupan päälle. Sekin voi olla mukavaa. Itselläni on aikuiset lapset, mutta ei lapsenlapsia. Se surettaa nyt vanhana, kun ikätoverit puhuvat omista lapsenlapsistaan. Näin joulun aikaan tilanne korostuu. Itselläni oli lämpimät välit vaarini (leskimies) uuteen vaimoon, pidin hänestä todella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on erikoinen juttu että miksi ne lapset on joillekin niin älyttömän tärkeää saada tehtyä tälle pallolle? Tiedän erään kaverin joka on hukassa elämänsä kanssa, on alkoholismia, mielenterveysongelmia jne, mutta halusi erota koska halusi niin paljon lapsen.
Olisiko aika miettiä mitkä asiat ovat hyvin elämässäsi ja mitä kaikkea voitkaan tehdä vapaasti ilman niitä lapsia?
Sanoit että haluat miehen takaisin, koska teillä oli hyvä parisuhde. Miksi heittää hyvä parisuhde hukkaan vain sen lapsen takia, joka saattaa periä sinun addiktiot sekä mielenterveysongelmasi? Luuletko että sen lapsen elämä tulee sen helpommaksi kun aikuistuu?Monet eivät löydä edes sitä yhtä ihmistä jonka kanssa voisivat kuvitella viettävänsä loppuelämän ja sinulla kävi sen suhteen flaksi, joten sanoisin että mieti asiaa todella tarkkaan.
Mistä tiedät, että olisivat yhdessä loppuelämän?
Kun naisella kello tikittää ohi, mies voi vielä hyvin parikymmentä vuotta tulla isäksi. Miehillä voi alkaa se lapsen haluaminen vaikka 50-vuotiaana ja kun se oma vaimo ei enää siihen kykene, vaimo vaihdetaan nuorempaan.
No eihän sitä kukaan voi tietääkkään, mutta miksi ottaa riskejä että ne omat addiktiot ja mielenterveysongelmat periytyy lapselle? Kokemuksesta voin kertoa etten ainakaan halua lisääntyä kun en halua että lapseni kokee mitään samanlaista tai joutuu kamppailemaan niiden vuoksi. Ihmiset saisivat enemmän miettiä lisääntymistään noin muutenkin maailman mennessä vain hullumpaan suuntaan.
Kenen addiktioista ja mielenterveysongelmista nyt puhut?
Vierailija kirjoitti:
Asia on nyt tietysti arka ja tuore joten luonnollista että se tekee kipeää. Mutta se on kuitenkin suuressa mittakaavassa hetkellistä. Et 30 vuoden päästä tunne enää samoin kun taas monelle kipu lapsettomuudesta on todella arka asia aina. Se on niin suuri juttu ettei sitä voi toisen vuoksi uhrata ja jos haluat äidiksi, on oikein että tavoittelet sitä unelmaa sen sijaan että tuhlaat aikaa kumppaniin joka ei jaa samoja suunnitelmia.
Juuri näin. Henkilökohtaisesti ihmettelen mikä on saanut aikaan sen, että ihmiset eivät nykyään halua lapsia. Onko ravinnossamme jotakin tosi haitallista? Onko joku muu tekijä, joka aiheuttaa tämän muutoksen? Käsittääkseni vielä 70-90 -luvuilla useimmat parisuhteeseen menevät ihmiset toivoivat lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on erikoinen juttu että miksi ne lapset on joillekin niin älyttömän tärkeää saada tehtyä tälle pallolle? Tiedän erään kaverin joka on hukassa elämänsä kanssa, on alkoholismia, mielenterveysongelmia jne, mutta halusi erota koska halusi niin paljon lapsen.
Olisiko aika miettiä mitkä asiat ovat hyvin elämässäsi ja mitä kaikkea voitkaan tehdä vapaasti ilman niitä lapsia?
Sanoit että haluat miehen takaisin, koska teillä oli hyvä parisuhde. Miksi heittää hyvä parisuhde hukkaan vain sen lapsen takia, joka saattaa periä sinun addiktiot sekä mielenterveysongelmasi? Luuletko että sen lapsen elämä tulee sen helpommaksi kun aikuistuu?Monet eivät löydä edes sitä yhtä ihmistä jonka kanssa voisivat kuvitella viettävänsä loppuelämän ja sinulla kävi sen suhteen flaksi, joten sanoisin että mieti asiaa todella tarkkaan.
Mistä tiedät, että olisivat yhdessä loppuelämän?
Kun naisella kello tikittää ohi, mies voi vielä hyvin parikymmentä vuotta tulla isäksi. Miehillä voi alkaa se lapsen haluaminen vaikka 50-vuotiaana ja kun se oma vaimo ei enää siihen kykene, vaimo vaihdetaan nuorempaan.
No eihän sitä kukaan voi tietääkkään, mutta miksi ottaa riskejä että ne omat addiktiot ja mielenterveysongelmat periytyy lapselle? Kokemuksesta voin kertoa etten ainakaan halua lisääntyä kun en halua että lapseni kokee mitään samanlaista tai joutuu kamppailemaan niiden vuoksi. Ihmiset saisivat enemmän miettiä lisääntymistään noin muutenkin maailman mennessä vain hullumpaan suuntaan.
Kenen addiktioista ja mielenterveysongelmista nyt puhut?
No scrollaa tämä lainaamasi viestiketju niin näet alkuperäisen kirjoitukseni
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on erikoinen juttu että miksi ne lapset on joillekin niin älyttömän tärkeää saada tehtyä tälle pallolle? Tiedän erään kaverin joka on hukassa elämänsä kanssa, on alkoholismia, mielenterveysongelmia jne, mutta halusi erota koska halusi niin paljon lapsen.
Olisiko aika miettiä mitkä asiat ovat hyvin elämässäsi ja mitä kaikkea voitkaan tehdä vapaasti ilman niitä lapsia?
Sanoit että haluat miehen takaisin, koska teillä oli hyvä parisuhde. Miksi heittää hyvä parisuhde hukkaan vain sen lapsen takia, joka saattaa periä sinun addiktiot sekä mielenterveysongelmasi? Luuletko että sen lapsen elämä tulee sen helpommaksi kun aikuistuu?Monet eivät löydä edes sitä yhtä ihmistä jonka kanssa voisivat kuvitella viettävänsä loppuelämän ja sinulla kävi sen suhteen flaksi, joten sanoisin että mieti asiaa todella tarkkaan.
Mistä tiedät, että olisivat yhdessä loppuelämän?
Kun naisella kello tikittää ohi, mies voi vielä hyvin parikymmentä vuotta tulla isäksi. Miehillä voi alkaa se lapsen haluaminen vaikka 50-vuotiaana ja kun se oma vaimo ei enää siihen kykene, vaimo vaihdetaan nuorempaan.
No eihän sitä kukaan voi tietääkkään, mutta miksi ottaa riskejä että ne omat addiktiot ja mielenterveysongelmat periytyy lapselle? Kokemuksesta voin kertoa etten ainakaan halua lisääntyä kun en halua että lapseni kokee mitään samanlaista tai joutuu kamppailemaan niiden vuoksi. Ihmiset saisivat enemmän miettiä lisääntymistään noin muutenkin maailman mennessä vain hullumpaan suuntaan.
Kenen addiktioista ja mielenterveysongelmista nyt puhut?
No scrollaa tämä lainaamasi viestiketju niin näet alkuperäisen kirjoitukseni
Näen sen noista lainauksista. En ole varma esitätkö siis kysymyksiä sille mt-ongelmaiselle kaverillesi vai aapeelle, kun puhut sinä-muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia on nyt tietysti arka ja tuore joten luonnollista että se tekee kipeää. Mutta se on kuitenkin suuressa mittakaavassa hetkellistä. Et 30 vuoden päästä tunne enää samoin kun taas monelle kipu lapsettomuudesta on todella arka asia aina. Se on niin suuri juttu ettei sitä voi toisen vuoksi uhrata ja jos haluat äidiksi, on oikein että tavoittelet sitä unelmaa sen sijaan että tuhlaat aikaa kumppaniin joka ei jaa samoja suunnitelmia.
Juuri näin. Henkilökohtaisesti ihmettelen mikä on saanut aikaan sen, että ihmiset eivät nykyään halua lapsia. Onko ravinnossamme jotakin tosi haitallista? Onko joku muu tekijä, joka aiheuttaa tämän muutoksen? Käsittääkseni vielä 70-90 -luvuilla useimmat parisuhteeseen menevät ihmiset toivoivat lasta.
Ai vain pelkästään ravinnosta kiinni? No voihan sekin olla yksi syy että ihmiset tiedostavat paremmin terveellisen ruokavalion vaikutukset, mutta eivät kykene muuttamaan tottumuksiaan parempaan koska ruoka on äärimmäisen kallista. Kaikki maksaa nykyään tuhottoman paljon, lapset tuovat lisää kustannuksia eikä omasta vapaudesta tahdota enää tinkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia on nyt tietysti arka ja tuore joten luonnollista että se tekee kipeää. Mutta se on kuitenkin suuressa mittakaavassa hetkellistä. Et 30 vuoden päästä tunne enää samoin kun taas monelle kipu lapsettomuudesta on todella arka asia aina. Se on niin suuri juttu ettei sitä voi toisen vuoksi uhrata ja jos haluat äidiksi, on oikein että tavoittelet sitä unelmaa sen sijaan että tuhlaat aikaa kumppaniin joka ei jaa samoja suunnitelmia.
Juuri näin. Henkilökohtaisesti ihmettelen mikä on saanut aikaan sen, että ihmiset eivät nykyään halua lapsia. Onko ravinnossamme jotakin tosi haitallista? Onko joku muu tekijä, joka aiheuttaa tämän muutoksen? Käsittääkseni vielä 70-90 -luvuilla useimmat parisuhteeseen menevät ihmiset toivoivat lasta.
Yhteiskunta arvoineen on muuttunut ja muuttumassa siihen suuntaan, ettei kaikkien tarvitse enää mahtua ja tavoitella samaa muottia elämälleen. Nykyään on ihan ok miettiä omalla kohdallaan mitä aidosti haluaa, eikä esimerkiksi lisääntyä siksi että niin kuuluu tehdä.
Lisäksi ihan muutaman vuoden aikana on kumuloitunut paljon tietoa maapallon tilasta ja liikakansoituksen vaikutuksista siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö jostain löytyi naiivi mies joka kuvittelee että naisia kiinnostaisi miehen mielipide. Ei missään muussakaan asiassa mutta varsinkaan lapsiasioissa ei miehellä saa olla omaa mielipidettä
Saa toki, mutta miehen kannattaisi valita kumppani, jolla on samat toiveet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut samassa tilanteessa ja ymmärrän täysin mitä mietit. Itse en ehkä olisi koskaan pystynyt katkaisemaan suhdetta, koska olimme niin onnellisia ja rakastin miestäni paljon. Hän oli kuitenkin minua viisaampi/varovaisempi ja tiesi varmaan, että jotenkin sen lapsen olisin siihen saanut painostettua jos olisimme jatkaneet. Mieheni ei tosiaan halunnut lisää lapsia itselleen, ikinä. Mieheni siis jätti minut ja se oli ankeinta ja raskainta aikaa, suru oli niin massiivinen. Minulla oli muutama miespuolinen ystävä, jotka olivat ilmoittautuneet jonoon jo aiemmin ja yhtä heistä aloin tapaillakin. Meitä yhdisti toive perheestä. Aikaa myöten vakiinnuimme, mutta kävi ilmi ettemme saisi lapsia ilman hoitoja. Uusi mies osoittautui aivan kullanarvoiseksi näissä lapsiasioissa, osallistui mukisematta ja joustavasti hoitoihin ja on ollut hieno, osallistuva isä meidän lapsille. Jos itselleni olisin miehen valinnut niin ex olisi ollut ilman muuta oikea minulle. Mutta perheenisäksi (perhe-elämä kestää kuitenkin 20 vuotta) on nykyinen mieheni niin paljon sopivampi ja aktiivisempi kuin exäni. Ja lapset ovat kyllä sen menetyksen arvoisia, monin verroin.
"Ilmoittautuneet jonoon" - hyi yäk, puhut todella vastenmielisesti kumppanistasi ja näistä muista kiinnostuneista miehistä. Tietääkö puolisosi, että olet vain tyytynyt häneen? Toivottavasti hän joskus löytää naisen joka rakastaa häntä aidosti, jokainen on sen arvoinen.
No kun kuule hänestä koko Suomen kaikki miehet olivat haaveilleet ja kilpailleet... lastensa äidiksi. Katsos varmaan jos olisivat ihan vain itselleen naista olleet valitsemassa niin mieluummin viimeisin ex tai se seksihullu-Kyllikki, jonka kanssa kemiat kerran kohtasivat täpärästi juuri ennen pilkkua. Mutta näin lasteni äidiksi tahdotaan tietysti määrätietoinen av-mamma (perhe-elämä kestää kuitenkin 20 vuotta). Lasten jälkeen ehtii sitten taas humputella, mutta perhe, on se sen arvoinen.
Itsellä onneksi kävi aika hyvä munkkia ja saimme kolme lasta ihan sen suurimman rakkauteni kanssa. Mä vähän luulen, että lapsetkin sen huomaa jos äiti ja isä vain esittää...
Jep, itseimartelu ja itsensä jalustalle nostaminen viittaa yleensä siihen, ettei kukaan muu sitä tee. Mammalla tuli ilmeisesti valittua väärä mies sieltä pitkästä häneen ihastuneiden tuttavamiesten jonosta... ja tätä nykyistä pitäis nyt katsella 20 vuotta. "Samalla on ikävä eksää." Voi voi...
Vierailija kirjoitti:
Luulisin tämän lapsikortin tulleen käsiteltyä heti suhteen alussa, yksi perusta koko suhteen järkevyydelle.
Jos aloittaa suhteen parikymppisenä, voi mieli muuttua vuosien saatossa. Minä halusin parikymppisenä, mutta en enää niinkään. Eräs kaveri ei taas voinut nuorena sietää vauvoja mutta kolmekymppisenä tuli vauvakuume.
Lapset ovat olleet minulle itsestäänselvä asia nuoresta lähtien ja olen tuonut sen aina esille parisuhteen alussa. Jos toinen ei ole tietänyt haluaako ikinä lapsia tai on ollut selvää, että ei halua lapsia, niin eipä sitä suhdetta ole kannattanut jatkaa. Sitä olisi joka tapauksessa katkeroitunut ja yhteinen arvomaailma näin isossa kysymyksessä oli liian erilainen.
Sinulla on onneksi vielä aikaa löytää uusi kumppani, joka jakaa lapsihaaveet. Niistä kannattaa olla heti alussa selkeä ja rehellinen. Jos toinen ei tiedä tai ole miettinyt asioita tuohon ikään mennessä, niin ei kannata aikaa tuhlata heihin, vaan etsiä ja löytää kumppani, joka tietää jo näissä asioissa, mitä oikein haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia on nyt tietysti arka ja tuore joten luonnollista että se tekee kipeää. Mutta se on kuitenkin suuressa mittakaavassa hetkellistä. Et 30 vuoden päästä tunne enää samoin kun taas monelle kipu lapsettomuudesta on todella arka asia aina. Se on niin suuri juttu ettei sitä voi toisen vuoksi uhrata ja jos haluat äidiksi, on oikein että tavoittelet sitä unelmaa sen sijaan että tuhlaat aikaa kumppaniin joka ei jaa samoja suunnitelmia.
Juuri näin. Henkilökohtaisesti ihmettelen mikä on saanut aikaan sen, että ihmiset eivät nykyään halua lapsia. Onko ravinnossamme jotakin tosi haitallista? Onko joku muu tekijä, joka aiheuttaa tämän muutoksen? Käsittääkseni vielä 70-90 -luvuilla useimmat parisuhteeseen menevät ihmiset toivoivat lasta.
Pätkätyöt. Jatkuva työn hakeminen, saaduissa pätkissä 110% antaminen itsestään jatkuvasti. Ja itse kasvatettu ajattelemaan, että oma taloudellinen tilanne ja työtilanne pitää olla stabiili ennen kuin voi ajatella kantavansa vastuun itsensä lisäksi lapsesta.
Miten paljon on niitä tunnollisia 30-40-vuotiaita naisia, jotka haluaisivat lapsen ja pysyvän työn siitä ammatista, johon on kouluttautunut, jotta voi sekä käydä töissä että kasvattaa lasta. Ammatinvaihto pätkätöiden ja työnhaun keskellä ei ole kaikille realismia.
Toki on niitäkin, joille pelko oman elämäntavan muutoksesta lapsen myötä on se tärkein peruste. Mutta he yleensä ovatkin vapaaehtoisesti lapsettomia, eivät edes haaveile lapsesta. Mutta paljon on tapauksia, joissa lapsihaave on joutunut siirtymään vuodesta toiseen eteenpäin kun työ- ja taloudellinen tilanne ei sitä salli.
Ollaan tilanteessa, jossa moni ns. vastuullinen nainen jää tahtomattaan lapsettomaksi.
Meni ohi alkuperäisen aiheen, mutta katsoin asiaksi kommentoida edellistä kommenttia oman näkemykseni pohjalta.
Ap:lle paljon voimia ja halauksia tilanteeseen. Toivon sinulle parasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä asioista pitäisi aina puhua jo suhteen alussa.. Miehillä on periaatteessa rajattomasti aikaa muuttaa mieltään, mutta naisen hedelmällisyys alkaa laskea jo kolmenkympin jälkeen, ja siihen mennessä pitäisi olla lasten hankinta-asia päätettynä ja jos ei toteutettuna, niin ainakin jo hankkeilla. Muutoin alkaa mennä vaikeaksi.
Miehilläkään ei tuota aikaa ole rajattomasti. Iän myötä miehillä, aivan kuten naisilla, sukusolujen tuotanto heikkenee ja tulee alttiimmaksi geenivirheille.
Lapsen riski sairastua skitsofreniaan on suurempi, jos isä on yli 35 tai 40v. En muista tarkkaa riskirajaa. Noin 1 % väestöstä sairastaa skitsofreniaa. Iäkkäämpien miesten saamilla lapsilla tautia on 2 prosentilla. Ilmeisesti luonto on tarkoittanut, että lapsia saadaan melko nuorena.
Kerrankin on mies pitänyt järjen matkassa.
Tunnen useammankin miehen jotka perustivat perheen koska niin kuuluu tehdä. Sitten miettivät miten elämästä tuli tälläistä. Perhe on työmaa joka ei kokonaan pääty koskaan. Toisen mieliksi se on liian rankka urakka kenelle tahansa.
Vielä huonommassa asemassa on nämä jonossa olevat miehet. Ainoa mahdollisuus parisuhteeseen naisen kanssa on tarjota perhe. Sitten mietitään miksi se vaimo kulta pihtaa ja tunnelma on kuin hautajaisissa.
Ihmiset on tälläisiä. En tiedä kuka näistä kuvioista saa ja mitä. Miehenä katson asiaa miehen näkökulmasta, mutta tuskin tuo naisellekkaan on hyvä diili.
Tiedän yhden sellaisen tapauksen. En ymmärrä miksi.