Miksi isojen koirien omistajat ylenkatsovat pieniä koiria ja heidän omistajaan?

Juu olen törmännyt tähän. Minulla on 3 kiloinen pikkukoira ja osa isojen koirien omistajista on vaikuttanut todella ylimielisiltä. Niillä on usein sellainen ilme että minun koirani voisi syödä sinun koirasi. Huolestuttaa kun tietää millaisia omistajia on isoilla vahvoilla koirilla...

Nää on kyllä parhaita :D Kyllä ison koiran kohdalla kouluttaminen on erityisen tärkeää mutta se että oot hankkinut ison koiran ei tee susta automaattisesti mitään koirakuiskaajaa. Niitä vissiin vatuttaa kaikki "pikku-fifit", jotka triggeröi niiden huonosti koulutettuja isoja rakkeja ja vatuttaa kuinka on vaikeaa...

Ei pidä paikkaansa!

Minulla on iso, kiltti, ystävällinen ja koulutettu koira.  Koiraihmiset ymmärtävät, jos kerron, että hän on ystäväni ja ymmärtää tunnetilani ja reagoi niihin.  Painaa pään syliin, jos on paha mieli. Mikään ei ole toisaalta  hauskempaa kuin vaikka se, että metsässä koira jää istumaan käskystä paikalleen ja tulee luokseni korvat tuulessa hulmuten, kun saa luvan.  Se riemu sen naamalla:-) 

Mun on pakko myöntää, että en ihan ymmärrä, mitä iloa vaikka chihuahuasta  tai vastaavan kokoisesta pikkukoirasta on.  En siis mitenkään niitä inhoa ja koirani on niille liikuttavan ystävällinen, pitänee pentuinaan:-) En vain tajua. Kun ei sen kanssa voi lenkkeillä metsässä eikä oikein muuallakaan, kun eihän se jaksa sen pikkujaloilla.  Se paleltuu talvella, niin että niille pitää pukea villapaita päälle. Turkkia ei monen rodun kohdalla ole suunniteltu Suomen oloihin. Eivät taida olla kovin hyvin koulutettavissa? Oman kokemukseni mukaan vetävät hihnassa ja haukkua räksyttävät - omistajia se ei tunnu haittaavan, kun aina tarvittaessa voi nostaa koiran syliin.  Kaipa siitä seuraa on samalla tavalla kuin mistä tahansa lemmikistä, mutta itse kyllä hankkisin ennemmin kissan, jos sylissä pidettävää olentoa kaipaisin. Kissat ovat hiljaisia ja kehräävä kissa on ihana. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on iso, kiltti, ystävällinen ja koulutettu koira.  Koiraihmiset ymmärtävät, jos kerron, että hän on ystäväni ja ymmärtää tunnetilani ja reagoi niihin.  Painaa pään syliin, jos on paha mieli. Mikään ei ole toisaalta  hauskempaa kuin vaikka se, että metsässä koira jää istumaan käskystä paikalleen ja tulee luokseni korvat tuulessa hulmuten, kun saa luvan.  Se riemu sen naamalla:-) 

Mun on pakko myöntää, että en ihan ymmärrä, mitä iloa vaikka chihuahuasta  tai vastaavan kokoisesta pikkukoirasta on.  En siis mitenkään niitä inhoa ja koirani on niille liikuttavan ystävällinen, pitänee pentuinaan:-) En vain tajua. Kun ei sen kanssa voi lenkkeillä metsässä eikä oikein muuallakaan, kun eihän se jaksa sen pikkujaloilla.  Se paleltuu talvella, niin että niille pitää pukea villapaita päälle. Turkkia ei monen rodun kohdalla ole suunniteltu Suomen oloihin. Eivät taida olla kovin hyvin koulutettavissa? Oman kokemukseni mukaan vetävät hihnassa ja haukkua räksyttävät - omistajia se ei tunnu haittaavan, kun aina tarvittaessa voi nostaa koiran syliin.  Kaipa siitä seuraa on samalla tavalla kuin mistä tahansa lemmikistä, mutta itse kyllä hankkisin ennemmin kissan, jos sylissä pidettävää olentoa kaipaisin. Kissat ovat hiljaisia ja kehräävä kissa on ihana. 

Samat sanat! Jos miettii, millainen on kunnon koira, niin kannattaa katsoa, mitä rotuja käytetään palveluskoirina. 

Minä muodostaan mielipiteeni käytöksen mukaan, en koon. Aivan samalla tavalla vituttaa tyhjänräksyttäjät tai jotkut aggressiiviset kaahot, oli sitten iso tai pieni koira.

Kyllä. Se iso koira on niin saakutan vaativa ja voimakas ei pikkukoiran omistajalla ole tietooookaan millaista on oikean koiran kanssa elää. :D

Meillä on ollut dobberia ja kääpiöpinseriä. Dobberin kanssa ihmiset kommentoi että "vasikka" tai "verikoira" ja pienen kanssa "en mä tommosta kissan kokoista viittis".

Ihmisillä on luulo että heidän mielipidettään niin arvostetaan, että se kannattaa ihan vieraallekin ohikulkiessa sanoa. 

Pieni ja iso koira jaksaa kyllä samanlaiset lenkit, ei ongelmaa lähteä yhdessäkin lenkille. Se tulee yllätyksenä monille iso-koira-ihmisille. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on iso, kiltti, ystävällinen ja koulutettu koira.  Koiraihmiset ymmärtävät, jos kerron, että hän on ystäväni ja ymmärtää tunnetilani ja reagoi niihin.  Painaa pään syliin, jos on paha mieli. Mikään ei ole toisaalta  hauskempaa kuin vaikka se, että metsässä koira jää istumaan käskystä paikalleen ja tulee luokseni korvat tuulessa hulmuten, kun saa luvan.  Se riemu sen naamalla:-) 

Mun on pakko myöntää, että en ihan ymmärrä, mitä iloa vaikka chihuahuasta  tai vastaavan kokoisesta pikkukoirasta on.  En siis mitenkään niitä inhoa ja koirani on niille liikuttavan ystävällinen, pitänee pentuinaan:-) En vain tajua. Kun ei sen kanssa voi lenkkeillä metsässä eikä oikein muuallakaan, kun eihän se jaksa sen pikkujaloilla.  Se paleltuu talvella, niin että niille pitää pukea villapaita päälle. Turkkia ei monen rodun kohdalla ole suunniteltu Suomen oloihin. Eivät taida olla kovin hyvin koulutettavissa? Oman kokemukseni mukaan vetävät hihnassa ja haukkua räksyttävät - omistajia se ei tunnu haittaavan, kun aina tarvittaessa voi nostaa koiran syliin.  Kaipa siitä seuraa on samalla tavalla kuin mistä tahansa lemmikistä, mutta itse kyllä hankkisin ennemmin kissan, jos sylissä pidettävää olentoa kaipaisin. Kissat ovat hiljaisia ja kehräävä kissa on ihana. 

Mitä?? Kyllä chihuahua jaksaa tehdä todella pitkiäkin lenkkejä, en toki juokse omani kanssa, mutta kahden tunnin reipas kävelylenkki ei todellakaan ole koiralle mikään ongelma. Ja kyllä lenkkeillään metsässäkin :D

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Se iso koira on niin saakutan vaativa ja voimakas ei pikkukoiran omistajalla ole tietooookaan millaista on oikean koiran kanssa elää. :D

Meillä on ollut dobberia ja kääpiöpinseriä. Dobberin kanssa ihmiset kommentoi että "vasikka" tai "verikoira" ja pienen kanssa "en mä tommosta kissan kokoista viittis".

Ihmisillä on luulo että heidän mielipidettään niin arvostetaan, että se kannattaa ihan vieraallekin ohikulkiessa sanoa. 

Pieni ja iso koira jaksaa kyllä samanlaiset lenkit, ei ongelmaa lähteä yhdessäkin lenkille. Se tulee yllätyksenä monille iso-koira-ihmisille. 

No en kyllä kenellekään kommentoi irl koiran kokoa.

Isoja koiria on Suomessa todella vähän. Paljon enemmän on keskikokoisia koiria esim. saksanpaimenkoira ja siperian husky.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on iso, kiltti, ystävällinen ja koulutettu koira.  Koiraihmiset ymmärtävät, jos kerron, että hän on ystäväni ja ymmärtää tunnetilani ja reagoi niihin.  Painaa pään syliin, jos on paha mieli. Mikään ei ole toisaalta  hauskempaa kuin vaikka se, että metsässä koira jää istumaan käskystä paikalleen ja tulee luokseni korvat tuulessa hulmuten, kun saa luvan.  Se riemu sen naamalla:-) 

Mun on pakko myöntää, että en ihan ymmärrä, mitä iloa vaikka chihuahuasta  tai vastaavan kokoisesta pikkukoirasta on.  En siis mitenkään niitä inhoa ja koirani on niille liikuttavan ystävällinen, pitänee pentuinaan:-) En vain tajua. Kun ei sen kanssa voi lenkkeillä metsässä eikä oikein muuallakaan, kun eihän se jaksa sen pikkujaloilla.  Se paleltuu talvella, niin että niille pitää pukea villapaita päälle. Turkkia ei monen rodun kohdalla ole suunniteltu Suomen oloihin. Eivät taida olla kovin hyvin koulutettavissa? Oman kokemukseni mukaan vetävät hihnassa ja haukkua räksyttävät - omistajia se ei tunnu haittaavan, kun aina tarvittaessa voi nostaa koiran syliin.  Kaipa siitä seuraa on samalla tavalla kuin mistä tahansa lemmikistä, mutta itse kyllä hankkisin ennemmin kissan, jos sylissä pidettävää olentoa kaipaisin. Kissat ovat hiljaisia ja kehräävä kissa on ihana. 

Ihan samalla tavalla pieni koira on koulutettavissa kuin isokin. Ne huonokäytöksiset pikkukoirat ovat niitä, joiden omistajat luulevat, ettei pientä tarvitse kouluttaa. Minulla on ollut sekä isoja että pieniä koiria, ja ihan samalla tavalla ne käyttäytyvät, kun niitä kohtelee samalla tavalla.

Miten joillain voi olla noin outoja käsityksiä pienistä koirista?

Liian usein se pienempi koira on huonosti koulutettu, tai kokonaan jätetty kouluttamatta. Tepastelevat koko fleksin pituudella niin, ettei isomman koiran kanssa välttämättä pääse ohi. Tai sitten se pikku Sesse-Puppe jää isomman koiran nähdessään maahan makaamaan, josta sitten ryntää lähelle tullessa jäätävän räksytyksen ja murinan kera kohti. Eikä ole väliä, vaikka isompi koira ei reagoi mitenkään. 

Siinä ainakin itsellä rasahtelee rusinat, kun sekä koira ja omistaja jäävät tien tukkeeksi pällistelemään koko tien leveydellä. Tosin tätä tekevät myös isompien koirien omistajat, mikä on ihan yhtä raivostuttavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on iso, kiltti, ystävällinen ja koulutettu koira.  Koiraihmiset ymmärtävät, jos kerron, että hän on ystäväni ja ymmärtää tunnetilani ja reagoi niihin.  Painaa pään syliin, jos on paha mieli. Mikään ei ole toisaalta  hauskempaa kuin vaikka se, että metsässä koira jää istumaan käskystä paikalleen ja tulee luokseni korvat tuulessa hulmuten, kun saa luvan.  Se riemu sen naamalla:-) 

Mun on pakko myöntää, että en ihan ymmärrä, mitä iloa vaikka chihuahuasta  tai vastaavan kokoisesta pikkukoirasta on.  En siis mitenkään niitä inhoa ja koirani on niille liikuttavan ystävällinen, pitänee pentuinaan:-) En vain tajua. Kun ei sen kanssa voi lenkkeillä metsässä eikä oikein muuallakaan, kun eihän se jaksa sen pikkujaloilla.  Se paleltuu talvella, niin että niille pitää pukea villapaita päälle. Turkkia ei monen rodun kohdalla ole suunniteltu Suomen oloihin. Eivät taida olla kovin hyvin koulutettavissa? Oman kokemukseni mukaan vetävät hihnassa ja haukkua räksyttävät - omistajia se ei tunnu haittaavan, kun aina tarvittaessa voi nostaa koiran syliin.  Kaipa siitä seuraa on samalla tavalla kuin mistä tahansa lemmikistä, mutta itse kyllä hankkisin ennemmin kissan, jos sylissä pidettävää olentoa kaipaisin. Kissat ovat hiljaisia ja kehräävä kissa on ihana. 

Eihän chihuahua edes ole mikään koira, sehän on ROTTA! :D

Vierailija kirjoitti:

Liian usein se pienempi koira on huonosti koulutettu, tai kokonaan jätetty kouluttamatta. Tepastelevat koko fleksin pituudella niin, ettei isomman koiran kanssa välttämättä pääse ohi. Tai sitten se pikku Sesse-Puppe jää isomman koiran nähdessään maahan makaamaan, josta sitten ryntää lähelle tullessa jäätävän räksytyksen ja murinan kera kohti. Eikä ole väliä, vaikka isompi koira ei reagoi mitenkään. 

Siinä ainakin itsellä rasahtelee rusinat, kun sekä koira ja omistaja jäävät tien tukkeeksi pällistelemään koko tien leveydellä. Tosin tätä tekevät myös isompien koirien omistajat, mikä on ihan yhtä raivostuttavaa. 

Ihan samalla tavalla meitä koulutettujen pikkukoirien omistajia ärsyttävät nuo urpot, joiden koira huitelee hallitsemattomissa pitkän flexin päässä tai makaa keskellä tietä.

Aloituksessa kuvatut tyypit heti kommentoimassa. 

"Sehän on rotta"

"Ei jaksa kävellä"

"Ei voi kouluttaa"

"Mikset ota kissaa"

"Koiran pitää olla koiran kokoinen"

Ihmeellisiä kommentteja täällä pienistä koirista. Minulla on sekä pieni, että iso koira ja ihan samanlaisia koiria ovat ja samanlaista kohtelua saavat. Siis kun joku täällä kommentoi, että pientä koira pidettäisi vain sylissä tai aina sylissä :) Kyllä se on tuo iso koira joka luulee olevansa se sylikoira.

Pienet koirat ärsyttää koska niitä ottaa usein ihmiset sillä ajatuksella että pienihän on helppo, kun sitä ei tarvitse niin lenkittää (eihän pieni jaksaisikaan) eikä kouluttaa (kun ei se niin haittaa jos pieni vähän perseilee  - sehän on suorastaan söpöä ja ainahan sen voi kaapata kainaloon jos se vallan riehaantuu). Lopputuloksena sitten noita kolme kertaa päivässä nenä kännykässä kulkevan omistajan kanssa samaa korttelia kiertäviä stressipalloja jotka pelkäävät, räyhäävät ja vaikuttavat muutenkin ahdistuneilta ja huonovointisilta. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on iso, kiltti, ystävällinen ja koulutettu koira.  Koiraihmiset ymmärtävät, jos kerron, että hän on ystäväni ja ymmärtää tunnetilani ja reagoi niihin.  Painaa pään syliin, jos on paha mieli. Mikään ei ole toisaalta  hauskempaa kuin vaikka se, että metsässä koira jää istumaan käskystä paikalleen ja tulee luokseni korvat tuulessa hulmuten, kun saa luvan.  Se riemu sen naamalla:-) 

Mun on pakko myöntää, että en ihan ymmärrä, mitä iloa vaikka chihuahuasta  tai vastaavan kokoisesta pikkukoirasta on.  En siis mitenkään niitä inhoa ja koirani on niille liikuttavan ystävällinen, pitänee pentuinaan:-) En vain tajua. Kun ei sen kanssa voi lenkkeillä metsässä eikä oikein muuallakaan, kun eihän se jaksa sen pikkujaloilla.  Se paleltuu talvella, niin että niille pitää pukea villapaita päälle. Turkkia ei monen rodun kohdalla ole suunniteltu Suomen oloihin. Eivät taida olla kovin hyvin koulutettavissa? Oman kokemukseni mukaan vetävät hihnassa ja haukkua räksyttävät - omistajia se ei tunnu haittaavan, kun aina tarvittaessa voi nostaa koiran syliin.  Kaipa siitä seuraa on samalla tavalla kuin mistä tahansa lemmikistä, mutta itse kyllä hankkisin ennemmin kissan, jos sylissä pidettävää olentoa kaipaisin. Kissat ovat hiljaisia ja kehräävä kissa on ihana. 

En ole vielä tehnyt sellaista lenkkiä, jota kissankokoinen koirani ei jaksa. Palttoota ei tarvitse ja tossuja ei halua käyttää. Pakkasraja pidemmälle lenkille vähän kosteustilanteesta riippuen -15-20 C.

Sekarotuinen ja ihan rakastaa ihmistä samalla tavalla kuin suurempikin koira 🐶🔥

Ei ole koiraa mutta jollei ole iso, se vaikuttaa jotenkin hyväksikäytölle kun pientä koiraa vetävät narusta niin ettei se edes kävellä pysty mukana. Ei tietenkään kaikki koske tuo.

Sopivaa kokoa olisi karhu, kunhan eivät häkeissä pitäisi. Miksi pitäisi olla itseä pienempi?