Otanko kihlasormuksen pois sormesta- 10 vuotta kihloissa..Onko mitään toivoa enää?

Kosi sitä? Jos vastaa ei niin sitten tietää jatkaa matkaa.

Oma sukulaiseni on kihloissa ollut vuosikymmeniä. Veikkaan ettei halua naimisiin, koska haluaa pitää perinnön omilla lapsillaan ja ukolla ennestään lapsia. Arvostan näin sukulaisen vinkkelistä, yhdessä olemme suvun maita ja taloa koittaneet pitää suvussa pysyvänä samalla kun osa suvusta myy ulkopuolisille (eivät halua myydä sukulaisille, syytä emme tiedä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikuiset epäröijät. Joillekin avioliitto on jokin kovin pelottava möykky. Ovatko vanhempansa eronneet tai joku läheinen kaveri?

Ehkä mies alunperin halusikin naimisiin, mutta sitten tuli tylsä lapsiperhearki. 10 v päästä puoliso ei enää tunnu saaliilta, vaan on itsestäänselvyys ja alkuhuuma on hiipunut. Mieleen on tullut jo vuosia sitten, että ehkä elämä olisikin hauskempaa jonkun uuden hottisnaisen kanssa, joka olisi aina hyväntuulinen ja kuuma rakastajatar, eikä se jo nähty, kotoinen äitihahmo. Siksi ajankuluminen ei saa miestä menemään naimisiin, päinvastoin. Ja siksi miehet erottuaan paukauttavat naimisiin uuden naisen kanssa, kun se on vielä uuden ja ns arvokkaan saaliin oloinen sen miehen silmissä.

Vain menettämisen pelko voi enää saada tuon miehen haluamaan naimisiin ap:n kanssa, tajuamaan, millainen aarre hänellä jo oikeasti on.

Joo, tosi hyvä idea alkaa vihjailla ja uhkailla erolla! Painostettu avioituminen on sitä tosirakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Kosi sitä? Jos vastaa ei niin sitten tietää jatkaa matkaa.

Oma sukulaiseni on kihloissa ollut vuosikymmeniä. Veikkaan ettei halua naimisiin, koska haluaa pitää perinnön omilla lapsillaan ja ukolla ennestään lapsia. Arvostan näin sukulaisen vinkkelistä, yhdessä olemme suvun maita ja taloa koittaneet pitää suvussa pysyvänä samalla kun osa suvusta myy ulkopuolisille (eivät halua myydä sukulaisille, syytä emme tiedä).

Tuo on kyllä kihlaliitossa tosi hyvä ominaisuus. Golddiggeri jää nuolemaan näppejään, rahansa voi testamentata vaikka queer-marsujen vessapaperirullataidemuseon perustamiseen.

Ei lapset ole syy mennä avioliiton!Kauttaaikojen muotia on olla avo-Litossa. helpoimmin pääsee toisesta eron kun ottaa kassin ja lähee.Ottaa  sitten joka toinen viikko lapset koko viikosi luokseen.Toisen viikon saa aina sinkuvapaata kun toisella lapset viikon taas.

Eli tässä on käynyt perinteinen "hiljennetään häähöyry hetkeksi" kosinta ja mies on jo varmaan odotellut kauhunsekaisin tuntein päivää, kun aikoinaan annettu lupaus avioliitosta pitäisikin lunastaa.

Ota asia puheeksi. Kysy suoraan onko hän vielä samaa mieltä avioliitosta ja minkälainen näkemys hänellä vihkimisestä olisi. Jos hän suuttuu, loukkaantuu tai kiukuttelee asiasta...ei hyvä merkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Mä en ymmärrä näitä tyyppejä, jotka ovat vuosikausia kihloissa. Ikään kuin olisi suuri vaiva varata 15 min aika maistraattiin siviilivihkimistä varten.

Jos ap sun mies on muuttanut mielensä sen suhteen, ettei haluakaan naimisiin, niin sitten vaan puratte kihlauksen ihan yksinkertaisesti.

Miksi pitäisi purkaa kihlaus, jos suhde on ok mutta avioliitto ei vain kiinnosta.

Eihän he silloin enää kihloissa ole, jos kerran ei ole tarkoitus mennä naimisiin koskaan.

Eihän he nytkään ole kun ei ole mitään aikomustakaan mennä naimisiin.

Sehän riippuu siitä, miten he ovat kihlautuneet. Jos jompi kumpi on pyytänyt toista kihloihin kanssaan, niin eivät olekaan. Mutta jos toinen on pyytänyt toista naimisiin kanssaan sitten joskus, niin he ovat kihloissa. Mutta todellisuudessahan he ovat porvoolaisia.

Vierailija kirjoitti:

Eli tässä on käynyt perinteinen "hiljennetään häähöyry hetkeksi" kosinta ja mies on jo varmaan odotellut kauhunsekaisin tuntein päivää, kun aikoinaan annettu lupaus avioliitosta pitäisikin lunastaa.

Ota asia puheeksi. Kysy suoraan onko hän vielä samaa mieltä avioliitosta ja minkälainen näkemys hänellä vihkimisestä olisi. Jos hän suuttuu, loukkaantuu tai kiukuttelee asiasta...ei hyvä merkki.

Ei ole mitään lunastettavaa jos ei ole alun perinkään kosinut.

Vierailija kirjoitti:

Eli tässä on käynyt perinteinen "hiljennetään häähöyry hetkeksi" kosinta ja mies on jo varmaan odotellut kauhunsekaisin tuntein päivää, kun aikoinaan annettu lupaus avioliitosta pitäisikin lunastaa.

Ota asia puheeksi. Kysy suoraan onko hän vielä samaa mieltä avioliitosta ja minkälainen näkemys hänellä vihkimisestä olisi. Jos hän suuttuu, loukkaantuu tai kiukuttelee asiasta...ei hyvä merkki.

"Olen monta kertaa kysynyt naimisiin menosta, mutta mieheltä ei saa oikeen mitään vastausta asiaan."

Puhumattomuus = Ei.

Suhteen vakavoituessa kannattaisi aina käydä keskustelu siitä, haluaako puoliso kihloihin vai mieluummin naimisiin. Kummassakin on puolensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Mä en ymmärrä näitä tyyppejä, jotka ovat vuosikausia kihloissa. Ikään kuin olisi suuri vaiva varata 15 min aika maistraattiin siviilivihkimistä varten.

Jos ap sun mies on muuttanut mielensä sen suhteen, ettei haluakaan naimisiin, niin sitten vaan puratte kihlauksen ihan yksinkertaisesti.

Miksi pitäisi purkaa kihlaus, jos suhde on ok mutta avioliitto ei vain kiinnosta.

Eihän he silloin enää kihloissa ole, jos kerran ei ole tarkoitus mennä naimisiin koskaan.

Miten niin koskaan? On kai sitä elämää vielä edessäpäinkin molemmilla.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää mennä naimisiin? Mm Baba Lybeck on ollut yli 30 vuotta avoliitossa, eikä koe että pitäisi mennä naimisiin. Toinen periaate, josta ei luovu on se että ovat asuneet vuokralla aina.

Jos kerran ovat kihloissa, miksi eivät ota yhteistä asuntolainaa?

Vierailija kirjoitti:

Eli tässä on käynyt perinteinen "hiljennetään häähöyry hetkeksi" kosinta ja mies on jo varmaan odotellut kauhunsekaisin tuntein päivää, kun aikoinaan annettu lupaus avioliitosta pitäisikin lunastaa.

Ota asia puheeksi. Kysy suoraan onko hän vielä samaa mieltä avioliitosta ja minkälainen näkemys hänellä vihkimisestä olisi. Jos hän suuttuu, loukkaantuu tai kiukuttelee asiasta...ei hyvä merkki.

Mutta sekö on nyt hyvä merkki, että ap itse kiukuttelee loukkaantuneena omaa saamattomuuttaan ja tekee asiasta jopa avauksen mammapalstalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kosi sitä? Jos vastaa ei niin sitten tietää jatkaa matkaa.

Oma sukulaiseni on kihloissa ollut vuosikymmeniä. Veikkaan ettei halua naimisiin, koska haluaa pitää perinnön omilla lapsillaan ja ukolla ennestään lapsia. Arvostan näin sukulaisen vinkkelistä, yhdessä olemme suvun maita ja taloa koittaneet pitää suvussa pysyvänä samalla kun osa suvusta myy ulkopuolisille (eivät halua myydä sukulaisille, syytä emme tiedä).

Tuo on kyllä kihlaliitossa tosi hyvä ominaisuus. Golddiggeri jää nuolemaan näppejään, rahansa voi testamentata vaikka queer-marsujen vessapaperirullataidemuseon perustamiseen.

Jos tilanne on kuin ap:n, ja mieluummin annat rahasi queer-marsujen vessapaperirullataidemuseon perustamiseen kuin omille lapsillesi, niin muistathan, että lapsilla on oikeus lakiosaan. Puolisolle ei mene automaattisesti killinkiäkään, olitte naimisissa tai ette.

Kaikenlaista sitä maa päällään kantaakin, kuten tuota edellistä kirjoittajaa.

Vierailija kirjoitti:

Kihlaus on lupaus avioliitosta. Jos mies ei kerran aio pitää lupausta, niin mitäpä sitä kihlasormustakaan turhia pitämään.

Miehelle se on ollut selkeästi vain lupaus yhdessäolosta. Ei kannata nojata näihin vanhoihin uskomuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Suhteen vakavoituessa kannattaisi aina käydä keskustelu siitä, haluaako puoliso kihloihin vai mieluummin naimisiin. Kummassakin on puolensa.

Jep. Tuo on yksi tärkeimmistä asioista puhuttavaksi jo suhteen alkumetreillä, että mitä toinen odottaa tulevaisuudelta ja varsinkin parisuhteelta ja onko enempi konservatiivinen arvoiltaan vai onko sitten enemmän kuin ap avomiehineen, että kihlaus riittää ja lapsia voi tulla kun on tullakseen ja tietenkin syntyä avioliiton ulkopuolellakin. Samalla tavalla pitää puhua ja sopia monesta muustakin asiasta vaikka perusmietteet olisi kummallakin samanlaiset.

Se yhtenäinen arvomaailma on kuitenkin yksi tärkeimmistä asioista ja jos toinen ei joko osaa sanoa juuta ei jaata tai on aivan eri linjoilla kuin itse niin eihän sitä suhdetta ole edes mieltä jatkaa. Ei siinä silloin oikein perustaa jolle suhdetta (ja perhettä) rakentaa jos suhteelta ei saa niitä asioita jotka on itselle tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Suhteen vakavoituessa kannattaisi aina käydä keskustelu siitä, haluaako puoliso kihloihin vai mieluummin naimisiin. Kummassakin on puolensa.

Miten niin vai? Eihän nuo ole mitenkään toisilleen vaihtoehtoisia valintoja.

Jätä se sika, mammanpoika ei uskalla sitoutua.

Jos ongelma on muiden ihmisten reaktiot, osta toinen sormus kihlasormuksen pariksi ja ongelma on ratkaistu.

Mä käytin jo sinkkuna välillä kahta sormusta, jotta sain olla rauhassa. Jossain vuoden kohdalla parisuhdetta aloin pitää sormuksia koko ajan, koska se lähettää selkeän viestin ilman, että suhteesta tarvitsee puhua yhtään mitään, kun ihmiset toteavat mielessään tuon olevan naimisissa.

Aika ristiriitaista että toisaalta ollaan niin perinteisiä, että kihlaus on lupaus avioliitosta (ja miehen pitää ehdottaa vihkipäivää) mutta sitten lapset voidaan kuitenkin panna alulle jo ennen avioitumista.  

Tuo on vähän joko-tai, että joko mennään "by the book" kaikessa tai sitten skipataan nämä perinteet.

Ja sitten vielä tuo, että mistään ei jutella sen kumppanin kanssa vaan oletetaan ja odotetaan kaikenlaista tapahtuvaksi ja sitten ollaankin katkerana marisemassa kuinka mies ei sitä ja mies ei tätä. 

Vierailija kirjoitti:

Jee, kihlaus-jankutus alkoi.

Mitä veikkaatte, tuleeko tästäkin 2000 sivua?

Voisin lyödä vetoa että on ton Christiinan tekemä aloitus.