Voisitko seurustella sokean kanssa?
Katson täällä Rakkautta yli rajojen Tanskassa -sarjaa ja siinä on yksi sokea Tanskalainen mies. Olen myös seurannut aika läheltä mahdollisen tulevan opaskoirapennun elämää ja vaikka opaskoira antaakin sokealle todella hyvän avun arkeen, niin riittäisikö se?
Mietin siis, että onnistuisiko minulta seurustelu tai jopa eläminen sokean kanssa ja aika nopeasti huomasin, että ei onnistuisi.
Tykkään liikkua luonnossa ja juosta koirani kanssa pitkin poikin metsissä, tykkään valokuvata luonnon isoja ja pieniä asioita ja muutenkin elämäni on näkemisen varassa lähes joka asiassa. Tykkään ajella autolla, veneillä, käydä uusissa paikoissa, tehdä ruokaa ja kaikkea muitakin asioita, joita ei voisi sokean kanssa jakaa. En siis haluaisi elämäni muuttuvan kapeaksi sen takia, että toinen ei voi osallistua siihen niin kuin näkevät. En halua myöskään koko aikaa passata toista, olla se tekijä ja järjestäjä.
Kommentit (87)
Voi tätä ulkonäkökeskeistä aikaa jonka internet on saanut aikaan. Tehkää koe, laitatte laput silmille 24t ja mitä kaikkea voittekaan tehdä. Jos olette parisuhteessa laittakaa ne laput vuorotellen, yhtenä päivä yksi, toisena toinen. Luultavasti huomaatte eroa nykyiseen on vain hieman. (Toki älkää ajako autoa tai hakatko puita silloin).
Jos haluaa tehdä lyhyemmän kokeen olkaa yksi ilta laput silmillä ja jutelkaa. Keskittykää toinen toisiinne ihmisinä ulkonäöstä välittämättä.
Vierailija kirjoitti:
Voi tätä ulkonäkökeskeistä aikaa jonka internet on saanut aikaan. Tehkää koe, laitatte laput silmille 24t ja mitä kaikkea voittekaan tehdä. Jos olette parisuhteessa laittakaa ne laput vuorotellen, yhtenä päivä yksi, toisena toinen. Luultavasti huomaatte eroa nykyiseen on vain hieman. (Toki älkää ajako autoa tai hakatko puita silloin).
Jos haluaa tehdä lyhyemmän kokeen olkaa yksi ilta laput silmillä ja jutelkaa. Keskittykää toinen toisiinne ihmisinä ulkonäöstä välittämättä.
Loistava ohje. Tekisin tuon heti, mutta ukko ei suostu ikinä, kun mukavuusalue kärsisi.
Tuskin aloittaisin seurustelua. Jos tuo nykyinen kumppani sokeutuisi, niin se on hiinä ja hiinä pärjäisinkö kipuilevan sokean kanssa ja jaksaisinko esittää, että kaikki on hienosti ja jollakulla oli taas hajuvettä töissä, enkä ollenkaan käynyt vieraissa.
Jos sen silmät olis kuitenkin normaalin näköiset.
Onkohan hyvännäköisille sokeille pitkät jonot? Kun ajatellaan että nyt on rumemmallakin mahikset kun toinen ei näe mutta itse saisi hyvän kinkun.
Pystyisin, enkä keksi ihan heti mitään syytä mikä olisi ehdoton ei. Kamalaa sanoa, että kuuron kanssa tilanne olisi eri, kun meillä olisi eri kieli ja yksi rakkaimmista ajanvietteistäni on musiikki niin monella eri tapaa.
Mutta siis olen naimisissa ja jos mieheni sokeutuisi tai kuuroituisi, vaikuttaisi se meidän arkeen totta kai. Mutta ei olisi mikään syy erotakaan.
Sokean puoliso jos olisin, toivoisin hänelle kuitenkin vakituista avustajaa joihinkin arjen tilanteisiin, ettei aivan kaikki olisi minun vastuullani ja että puoliso pysyisi itsenäisenä koko ajan.
Voisin kertoa hänelle liioiteltuja juttuja siitä miten söpö olen eli: Joo!
Omat lapseni ovat näkeviä ja minä ja puolisoni myös. Mutta ajatukseni tuosta jonkun kommenttista että "ajattele jos oma lapsesi olisi sokea, sitä passauksen määrää".
Siis mitä ihmettä?! Todellakin opettaisin lapseni tekemään asiat itse kuten nytkin. Sokeakin lapseni oppisi siivoamaan jälkensä, viemään pyykkinsä, korjaamaan astiansa, tekemään läksyt, viemään roskat, hakemaan postin, käymään pesulla.
Hän oppisi pesemään itse pyykkiä, koska kai ne valintanapin pyöräytykset voi laskea siinä missä ne voi nähdä. Hän oppisi kaiken saman, mitä muutkin. Olisi ihan karhunpalvelus sokealle lapselle "passata" häntä kunnes on aikuinen.
En voisi, olen hyvin visuaalinen ihminen ja harrastan nykyiseni kanssa vuoristopatikoimista vaativissakin paikoissa...mikään ei ole hienompi tunne kuin päästä oman rakkaan kanssa rankan paikan jälkeen huikealle maisemapaikalle ja istahtaa eväiden kanssa ihailemaan maisemia. Meillä on myös muita näkökykyä vaativia rakkaita harrastuksia.
Musiikkiharrastukseni kyllä varmaan onnistuisi sokean kanssa oikein hyvinkin, mutta nuo yhteiset patikat ovat minulle niin tärkeitä että haluan nauttia niistä niin pitkään kuin terveytemme antaa periksi.
Mieheni ja minun välinen kommunikointi on hyvin usein sanatonta. Esim kulmakarvan nosto tai hassu ilme kertoo toiselle täsmälleen mitä päässä liikkuu. Sellainen olisi sokean kanssa vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Niin? Mitä ihmettä me teemme tällä tiedolla, että sokea ihminen ei mielestäsi sovi elämäntyyliisi?
No sitähän tässä ketjussa kysyttiin, että voisiko seurustella sokean kanssa.
Minä en uskaltaisi sokean kanssa lähteä vuoren rinteelle kiipeilyvarusteet päällä kun vaarana kuitenkin on pudota 300m alas rotkoon jos joku kengän alle jäävä liukkaampi kivi, hiekkainen luistava kohta tai juurenpätkä jää huomaamatta.
Nykyinenkään ei alkuun lajia osannut eikä ymmärtänyt ja piti opettaa, onneksi lajista innostui. Sokeaa en uskaltaisi alkaa opettamaan kun riskit ovat mitä ovat.
Vierailija kirjoitti:
Pystyisin, enkä keksi ihan heti mitään syytä mikä olisi ehdoton ei. Kamalaa sanoa, että kuuron kanssa tilanne olisi eri, kun meillä olisi eri kieli ja yksi rakkaimmista ajanvietteistäni on musiikki niin monella eri tapaa.
Mutta siis olen naimisissa ja jos mieheni sokeutuisi tai kuuroituisi, vaikuttaisi se meidän arkeen totta kai. Mutta ei olisi mikään syy erotakaan.
Sokean puoliso jos olisin, toivoisin hänelle kuitenkin vakituista avustajaa joihinkin arjen tilanteisiin, ettei aivan kaikki olisi minun vastuullani ja että puoliso pysyisi itsenäisenä koko ajan.
Minulle taas kuuro kelpaisi, olen kielissä lahjakas ja viittomien perusteet ovat hallussa jo (aivan siis koska pidän kielistä ja kiinnosti joskus opetella hieman). Musiikkia harrastan myös, kyllä, mutta jos mies olisi muuten mieleinen niin kuurous ei olisi deal-breaker.
Jos mieheni kuuroutuisi tai sokeutuisi niin sitten sen kanssa pitäisi opetella elämään koska miestäni rakastan. Mutta alkujaan en sokeaa haluaisi.
-se vuoristopatikoija
Vierailija kirjoitti:
Olen todella ruma, niin olisi varmaan ainoa mahdollisuus.
Miksi sokea haluaisi seurustella ruman kanssa??
Vierailija kirjoitti:
Pystyisin, enkä keksi ihan heti mitään syytä mikä olisi ehdoton ei. Kamalaa sanoa, että kuuron kanssa tilanne olisi eri, kun meillä olisi eri kieli ja yksi rakkaimmista ajanvietteistäni on musiikki niin monella eri tapaa.
Mutta siis olen naimisissa ja jos mieheni sokeutuisi tai kuuroituisi, vaikuttaisi se meidän arkeen totta kai. Mutta ei olisi mikään syy erotakaan.
Sokean puoliso jos olisin, toivoisin hänelle kuitenkin vakituista avustajaa joihinkin arjen tilanteisiin, ettei aivan kaikki olisi minun vastuullani ja että puoliso pysyisi itsenäisenä koko ajan.
Mikä olisi tällainen arjen asia johon jatkuvasti sokea tarvitsisi avustajan?
En aloittaisi seurustelua sokean kanssa, kun minulle myös samat asiat on tärkeitä parisuhteessa kuin ap:lle eli kaikenlainen liikkuminen yhdessä. Jos mieheni sokeutuisi, en toki häntä jättäisi, ihan eri asia se.
Vierailija kirjoitti:
Omat lapseni ovat näkeviä ja minä ja puolisoni myös. Mutta ajatukseni tuosta jonkun kommenttista että "ajattele jos oma lapsesi olisi sokea, sitä passauksen määrää".
Siis mitä ihmettä?! Todellakin opettaisin lapseni tekemään asiat itse kuten nytkin. Sokeakin lapseni oppisi siivoamaan jälkensä, viemään pyykkinsä, korjaamaan astiansa, tekemään läksyt, viemään roskat, hakemaan postin, käymään pesulla.
Hän oppisi pesemään itse pyykkiä, koska kai ne valintanapin pyöräytykset voi laskea siinä missä ne voi nähdä. Hän oppisi kaiken saman, mitä muutkin. Olisi ihan karhunpalvelus sokealle lapselle "passata" häntä kunnes on aikuinen.
Ja etenkin nykyään kun jokaisella on tälläkin hetkellä kädessään mitä mainioin sokean avustuslaite. Siis kännykkä. Sokeat (etenkin nuoret) ovat itsenäisiä, voivat asua yksin, käyttävät somea, tekevät töitä, shoppailevat, harrastavat, matkustavat, liikkuvat, jne jne. Ihmiset todella vieläkin luulevat että sokeaa pitää passata?!
Somessa sokeiden vaikuttajien tileillä näkyy myös jatkuvasti mitä typerämpiä kysymyksiä: miten voit lukea ja vastata näihin kommentteihin (samalla kun itse pitelee kännykää jota itsekin voisi käyttää silmät kiinni jos haluaisi)? Miten osaat pukea itsesi aamuisin, mistä tiedät miltä näytät (etkö itse oppisi omia vaatteitasi)? Miksi ja miten matkustat jos kerta olet sokea (ei hele...)?
Oma vastaukseni siis on: tietenkin voisin seurustella sokean kanssa.
Seurustelen sokean kanssa joten duuh. Hän muuten opiskelee arkkitehdiksi ja pystyy toimimaan itsenäisesti yhteiskunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapseni ovat näkeviä ja minä ja puolisoni myös. Mutta ajatukseni tuosta jonkun kommenttista että "ajattele jos oma lapsesi olisi sokea, sitä passauksen määrää".
Siis mitä ihmettä?! Todellakin opettaisin lapseni tekemään asiat itse kuten nytkin. Sokeakin lapseni oppisi siivoamaan jälkensä, viemään pyykkinsä, korjaamaan astiansa, tekemään läksyt, viemään roskat, hakemaan postin, käymään pesulla.
Hän oppisi pesemään itse pyykkiä, koska kai ne valintanapin pyöräytykset voi laskea siinä missä ne voi nähdä. Hän oppisi kaiken saman, mitä muutkin. Olisi ihan karhunpalvelus sokealle lapselle "passata" häntä kunnes on aikuinen.
Ja etenkin nykyään kun jokaisella on tälläkin hetkellä kädessään mitä mainioin sokean avustuslaite. Siis kännykkä. Sokeat (etenkin nuoret) ovat itsenäisiä, voivat asua yksin, käyttävät somea, tekevät töit
Molly Burkelta kysytään varmaan joka ikisen videon alla että miksi hän meikkaa kun kerta on sokea?? Ihmiset vaan ovat järjettömän typeriä. 🤦🏼
Sokea nainen taitaa olla ainoa joka tätä naamaa haluaisi katsella.
En tiedä sitten miten suhde toimisi käytännössä kun itse pidän näköaistia tärkeimpänä.
Hän ei voisi nauttia samoista asioista kuin itse.
M