Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voisitko seurustella sokean kanssa?
06.11.2022 |
Katson täällä Rakkautta yli rajojen Tanskassa -sarjaa ja siinä on yksi sokea Tanskalainen mies. Olen myös seurannut aika läheltä mahdollisen tulevan opaskoirapennun elämää ja vaikka opaskoira antaakin sokealle todella hyvän avun arkeen, niin riittäisikö se?
Mietin siis, että onnistuisiko minulta seurustelu tai jopa eläminen sokean kanssa ja aika nopeasti huomasin, että ei onnistuisi.
Tykkään liikkua luonnossa ja juosta koirani kanssa pitkin poikin metsissä, tykkään valokuvata luonnon isoja ja pieniä asioita ja muutenkin elämäni on näkemisen varassa lähes joka asiassa. Tykkään ajella autolla, veneillä, käydä uusissa paikoissa, tehdä ruokaa ja kaikkea muitakin asioita, joita ei voisi sokean kanssa jakaa. En siis haluaisi elämäni muuttuvan kapeaksi sen takia, että toinen ei voi osallistua siihen niin kuin näkevät. En halua myöskään koko aikaa passata toista, olla se tekijä ja järjestäjä.
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tykkään liikkua luonnossa" - niin monet sokeatkin.
"Ja juosta koirani kanssa pitkin poikin metsissä" - niin monet sokeatkin.
"Tykkään valokuvata luonnon isoja ja pieniä asioita" - valokuvaus on harvinainen mutta ei mahdoton harrastus sokealle, mutta enemmän tässä ihmetyttää se, miksi sinun valokuvauksesi pitäisi olla myös kumppanin juttu?
"Ja muutenkin elämäni on näkemisen varassa lähes joka asiassa." - niinhän meillä kaikilla on? Siksi se onkin niin vaikuttavaa että jonkin aistin menettänyt elää aivan normaalia elämää, kun itse emme osaa edes kuvitella sitä.
"Tykkään ajella autolla, veneillä, käydä uusissa paikoissa, tehdä ruokaa ja kaikkea muitakin asioita, joita ei voisi sokean kanssa jakaa." - kaikkea tätä sokea voi tehdä, paitsi ajaa. Ja sinähän juuri sanoit että sinä tykkäät ajella, eli miksi se haittaisi jos kumppani ei pysty ajamaan autoa (mihin on lukemattomia muitakin syitä kuin sokeus)?
"En siis haluaisi elämäni muuttuvan kapeaksi sen takia, että toinen ei voi osallistua siihen niin kuin näkevät." - elämä ei kapene kuin oman valinnan kautta.
"En halua myöskään koko aikaa passata toista, olla se tekijä ja järjestäjä." - sokeita ei tarvitse passata, he pärjäävät oikein hyvin ilman sinua.
Oho, no nyt on kirjoitukseni pätkitty ja mietitty oikein huolella. Onko sinulla läheinen suhde sokeaan vai kirjoittetko ihan näppituntumalla?
Ihan varmasti sokeat tykkäävät liikkua luonnossa, sitä en kiistä, mutta tuossa meidän lähimetsässä ei mene luontopolkuja, vaan juoksen koiran kanssa sieltä mistä huvittaa. Metsä ei ole hoidettua siistiä metsää, vaan mäkistä, kantoista, juurakkoista pöpelikköä.
Minun valokuvani eivät varmasti ole se juttu, mutta niiden valokuvien takia kuljenkin erilaisissa paikoissa, jonne ei sokealla ole mitään asiaa. Minulla on hyvä ystävä, joka harrastaa valokuvausta myös ja hänen kanssaan liikummekin paljon, mutta luonnollisesti olisi ihana, jos pystyisin miehen kanssa jakamaan tämän harrastuksen ja sen antaman onnen.
Varmasti näköaistin menettänyt elää hyvää elämää, mutta niin myös minä elän. Tosin sokean paikka ei ole purjeveneessä, tai minä en ainakaan sinne sokeaa ottaisi muuten kuin ehkä hyvin helppoihin reitteihin ja paikkoihin, joista voi kävellä laiturilta suoraan veneeseen. Et taida tietää siitä lajista paljoa, joten en ala asiaa enempää nyt avaamaan, mutta luonnonsatamat voivat olla kinkkisiä näkevällekin, saati sitten täysin sokealle.
Mutta ihan sama, älä sinä nyt turhaan vaahtoa ajatuksistani. Minun elämääni sokea mies ei olisi sopiva ja minä en taas olisi sokealle miehelle sopiva puoliso, tilanne on siis selkeä. :)
Ap
Ei ole vaahtoamista kommentoida omituisia oletuksiasi sokeista. Kirjaimellisesti sanoit yhdeksi syyksi että et voisi seurustella sokean kanssa koska tykkäät laittaa ruokaa ja sitä ei voisi jakaa sokean kanssa. Etkö ollenkaan tajua kuinka järjetön lausahdus tuo on?
Ei sinun tietenkään tarvitse seurustella sokean kanssa (tosin minulle ei aukene miksi haluat infota meitä siitä?), ja totta kai sokean elämä on joiltain osin erilaista kuin näkevän. Mutta haluan vain oikoa tuota käsitystä että sokea kumppani ei voisi tehdä mitään tai häntä joutuisi passaamaan. Ei todellakaan joudu, etenkin nykyajan apuvälineillä he hoitavat käytännössä kaiken itse.
Eli sano vaan suoraan että et halua seurustella sokean kanssa koska hän ei näe ja se olisi liian erilaista sinulle - äläkä sano virheellisesti että sokea ei voi tehdä ruokaa, valokuvata, vaeltaa, ja hän rajoittaa elämää jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todellakin! Silloin ei tarvitsisi koko ajan kuulla kommentteja painosta, rintojen koosta jne... Saisi olla oma itsensä :) Eli todellakin sokeat kumppanit jatkoon
Meinasitko, että kun sokea ei näe, niin hän ei myöskään tunne mitään? Siis jos sinulla on löysät eripariset riipparinnat, niin sokea ei tajuaisi sitä tissejä koskettaessa? Tai että hän ei huomaisi koskettaessaan sinua, että läskiä riittää?
Meinasitko myös, että sokeat ovat samalla mykkiä ja eivät pysty sanomaan sinulle läskeistäsi ja riippiksistäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tykkään liikkua luonnossa" - niin monet sokeatkin.
"Ja juosta koirani kanssa pitkin poikin metsissä" - niin monet sokeatkin.
"Tykkään valokuvata luonnon isoja ja pieniä asioita" - valokuvaus on harvinainen mutta ei mahdoton harrastus sokealle, mutta enemmän tässä ihmetyttää se, miksi sinun valokuvauksesi pitäisi olla myös kumppanin juttu?
"Ja muutenkin elämäni on näkemisen varassa lähes joka asiassa." - niinhän meillä kaikilla on? Siksi se onkin niin vaikuttavaa että jonkin aistin menettänyt elää aivan normaalia elämää, kun itse emme osaa edes kuvitella sitä.
"Tykkään ajella autolla, veneillä, käydä uusissa paikoissa, tehdä ruokaa ja kaikkea muitakin asioita, joita ei voisi sokean kanssa jakaa." - kaikkea tätä sokea voi tehdä, paitsi ajaa. Ja sinähän juuri sanoit että sinä tykkäät ajella, eli miksi se haittaisi jos kumppani ei pysty ajamaan autoa (mihin on lukemattomia muitakin syitä kuin sokeus)?
"En siis haluaisi elämäni muuttuvan kapeaksi sen takia, että toinen ei voi osallistua siihen niin kuin näkevät." - elämä ei kapene kuin oman valinnan kautta.
"En halua myöskään koko aikaa passata toista, olla se tekijä ja järjestäjä." - sokeita ei tarvitse passata, he pärjäävät oikein hyvin ilman sinua.
Oho, no nyt on kirjoitukseni pätkitty ja mietitty oikein huolella. Onko sinulla läheinen suhde sokeaan vai kirjoittetko ihan näppituntumalla?
Ihan varmasti sokeat tykkäävät liikkua luonnossa, sitä en kiistä, mutta tuossa meidän lähimetsässä ei mene luontopolkuja, vaan juoksen koiran kanssa sieltä mistä huvittaa. Metsä ei ole hoidettua siistiä metsää, vaan mäkistä, kantoista, juurakkoista pöpelikköä.
Minun valokuvani eivät varmasti ole se juttu, mutta niiden valokuvien takia kuljenkin erilaisissa paikoissa, jonne ei sokealla ole mitään asiaa. Minulla on hyvä ystävä, joka harrastaa valokuvausta myös ja hänen kanssaan liikummekin paljon, mutta luonnollisesti olisi ihana, jos pystyisin miehen kanssa jakamaan tämän harrastuksen ja sen antaman onnen.
Varmasti näköaistin menettänyt elää hyvää elämää, mutta niin myös minä elän. Tosin sokean paikka ei ole purjeveneessä, tai minä en ainakaan sinne sokeaa ottaisi muuten kuin ehkä hyvin helppoihin reitteihin ja paikkoihin, joista voi kävellä laiturilta suoraan veneeseen. Et taida tietää siitä lajista paljoa, joten en ala asiaa enempää nyt avaamaan, mutta luonnonsatamat voivat olla kinkkisiä näkevällekin, saati sitten täysin sokealle.
Mutta ihan sama, älä sinä nyt turhaan vaahtoa ajatuksistani. Minun elämääni sokea mies ei olisi sopiva ja minä en taas olisi sokealle miehelle sopiva puoliso, tilanne on siis selkeä. :)
ApEi ole vaahtoamista kommentoida omituisia oletuksiasi sokeista. Kirjaimellisesti sanoit yhdeksi syyksi että et voisi seurustella sokean kanssa koska tykkäät laittaa ruokaa ja sitä ei voisi jakaa sokean kanssa. Etkö ollenkaan tajua kuinka järjetön lausahdus tuo on?
Ei sinun tietenkään tarvitse seurustella sokean kanssa (tosin minulle ei aukene miksi haluat infota meitä siitä?), ja totta kai sokean elämä on joiltain osin erilaista kuin näkevän. Mutta haluan vain oikoa tuota käsitystä että sokea kumppani ei voisi tehdä mitään tai häntä joutuisi passaamaan. Ei todellakaan joudu, etenkin nykyajan apuvälineillä he hoitavat käytännössä kaiken itse.
Eli sano vaan suoraan että et halua seurustella sokean kanssa koska hän ei näe ja se olisi liian erilaista sinulle - äläkä sano virheellisesti että sokea ei voi tehdä ruokaa, valokuvata, vaeltaa, ja hän rajoittaa elämää jne.
Voi haukotus juttejesi kanssa... Rauhoitu.
Voisin. Olen itsenäinen ihminen, enkä todellakaan edes halua jakaa jokaista elämäni asiaa ja harrastusta jonkun toisen kanssa. Lisäksi minulla on jopa ystäviäkin, joiden kanssa mennä ja harrastaa.
Minulla on omia harrastuksia, puolisolla omia ja sitten on myös yhteisiä. Jos puolisoni ei syystä tai toisesta johonkin yhteiseen harrastukseen enää pystyisi, keksisimme tilalle jotain muuta mukavaa ja mielekästä.
Ei ehkä kannata hakata kiveen niitä omia kriteerejä hyvälle elämälle. Kuka tahansa meistä voi koska tahansa vammautua niin, että ne omat rakkaat harrastukset joutuu unohtamaan. Ja se loppuelämän rakkaus voi tulla vastaan millaisessa paketissa vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tykkään liikkua luonnossa" - niin monet sokeatkin.
"Ja juosta koirani kanssa pitkin poikin metsissä" - niin monet sokeatkin.
"Tykkään valokuvata luonnon isoja ja pieniä asioita" - valokuvaus on harvinainen mutta ei mahdoton harrastus sokealle, mutta enemmän tässä ihmetyttää se, miksi sinun valokuvauksesi pitäisi olla myös kumppanin juttu?
"Ja muutenkin elämäni on näkemisen varassa lähes joka asiassa." - niinhän meillä kaikilla on? Siksi se onkin niin vaikuttavaa että jonkin aistin menettänyt elää aivan normaalia elämää, kun itse emme osaa edes kuvitella sitä.
"Tykkään ajella autolla, veneillä, käydä uusissa paikoissa, tehdä ruokaa ja kaikkea muitakin asioita, joita ei voisi sokean kanssa jakaa." - kaikkea tätä sokea voi tehdä, paitsi ajaa. Ja sinähän juuri sanoit että sinä tykkäät ajella, eli miksi se haittaisi jos kumppani ei pysty ajamaan autoa (mihin on lukemattomia muitakin syitä kuin sokeus)?
"En siis haluaisi elämäni muuttuvan kapeaksi sen takia, että toinen ei voi osallistua siihen niin kuin näkevät." - elämä ei kapene kuin oman valinnan kautta.
"En halua myöskään koko aikaa passata toista, olla se tekijä ja järjestäjä." - sokeita ei tarvitse passata, he pärjäävät oikein hyvin ilman sinua.
Oho, no nyt on kirjoitukseni pätkitty ja mietitty oikein huolella. Onko sinulla läheinen suhde sokeaan vai kirjoittetko ihan näppituntumalla?
Ihan varmasti sokeat tykkäävät liikkua luonnossa, sitä en kiistä, mutta tuossa meidän lähimetsässä ei mene luontopolkuja, vaan juoksen koiran kanssa sieltä mistä huvittaa. Metsä ei ole hoidettua siistiä metsää, vaan mäkistä, kantoista, juurakkoista pöpelikköä.
Minun valokuvani eivät varmasti ole se juttu, mutta niiden valokuvien takia kuljenkin erilaisissa paikoissa, jonne ei sokealla ole mitään asiaa. Minulla on hyvä ystävä, joka harrastaa valokuvausta myös ja hänen kanssaan liikummekin paljon, mutta luonnollisesti olisi ihana, jos pystyisin miehen kanssa jakamaan tämän harrastuksen ja sen antaman onnen.
Varmasti näköaistin menettänyt elää hyvää elämää, mutta niin myös minä elän. Tosin sokean paikka ei ole purjeveneessä, tai minä en ainakaan sinne sokeaa ottaisi muuten kuin ehkä hyvin helppoihin reitteihin ja paikkoihin, joista voi kävellä laiturilta suoraan veneeseen. Et taida tietää siitä lajista paljoa, joten en ala asiaa enempää nyt avaamaan, mutta luonnonsatamat voivat olla kinkkisiä näkevällekin, saati sitten täysin sokealle.
Mutta ihan sama, älä sinä nyt turhaan vaahtoa ajatuksistani. Minun elämääni sokea mies ei olisi sopiva ja minä en taas olisi sokealle miehelle sopiva puoliso, tilanne on siis selkeä. :)
ApEi ole vaahtoamista kommentoida omituisia oletuksiasi sokeista. Kirjaimellisesti sanoit yhdeksi syyksi että et voisi seurustella sokean kanssa koska tykkäät laittaa ruokaa ja sitä ei voisi jakaa sokean kanssa. Etkö ollenkaan tajua kuinka järjetön lausahdus tuo on?
Ei sinun tietenkään tarvitse seurustella sokean kanssa (tosin minulle ei aukene miksi haluat infota meitä siitä?), ja totta kai sokean elämä on joiltain osin erilaista kuin näkevän. Mutta haluan vain oikoa tuota käsitystä että sokea kumppani ei voisi tehdä mitään tai häntä joutuisi passaamaan. Ei todellakaan joudu, etenkin nykyajan apuvälineillä he hoitavat käytännössä kaiken itse.
Eli sano vaan suoraan että et halua seurustella sokean kanssa koska hän ei näe ja se olisi liian erilaista sinulle - äläkä sano virheellisesti että sokea ei voi tehdä ruokaa, valokuvata, vaeltaa, ja hän rajoittaa elämää jne.
Voi haukotus juttejesi kanssa... Rauhoitu.
Olisiko sinulla itselläsi jotain järkevää lisättävää aiheeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin! Silloin ei tarvitsisi koko ajan kuulla kommentteja painosta, rintojen koosta jne... Saisi olla oma itsensä :) Eli todellakin sokeat kumppanit jatkoon
Meinasitko, että kun sokea ei näe, niin hän ei myöskään tunne mitään? Siis jos sinulla on löysät eripariset riipparinnat, niin sokea ei tajuaisi sitä tissejä koskettaessa? Tai että hän ei huomaisi koskettaessaan sinua, että läskiä riittää?
Meinasitko myös, että sokeat ovat samalla mykkiä ja eivät pysty sanomaan sinulle läskeistäsi ja riippiksistäsi?
Totta kai sen tuntee, mutta tuntoaisti vaikuttaa aivan eri tavalla seksuaaliseen kiihottumiseen ja kumppanin valintaan kuin fyysinen ulkonäkö. Yhden kilon painonnousu ei tunnu yhtään niin paljolta, kuin miltä se tavalliselle miehelle näyttää. Ja sanottakoon tässä välissä, koska joku tulee siitä kuitenkin kohta aukomaan päätään, että BMI:ni on 20 (eli en ole ylipainoinen). Silti kumppanini ovat vaatineet minua laihduttamaan ja hankkimaan silarit (kuppikoko 75B). Siksi olisin mielelläni sokean ihmisen kanssa kimpassa, koska tiedän, että kroppani tuntuu timmimmältä kuin miltä se näyttää.
Tunnen paljon sokeita ihmisiä, jotka elävät paljon aktiivisempaa elämää kuin minä, näkevä. Opiskelevat, käyvät töissä, matkustavat ulkomaille, lähtevät vaihto-oppilaaksi toiseen maanosaan, purjehtivat, kirjoittavat kirjoja ja niin edelleen.
Toki näkövamma jossain määrin rajoittaa, mutta ei läheskään niin paljon kuin täällä uskotaan. Kyllä täysin sokea ihminen laittaa ruokaa, leipoo, kutoo sukkia ja virkkaa hartiahuiveja.
Ja puhun siis kokemuksesta, olen ollut parikymmentä vuotta naimisissa sokean miehen kanssa. Tänä aikana olen tutustunut kymmeniin sokeihin ihmisiin. Muutamien sokeiden ystäviemme kanssa olemme matkustaneet mm. Afrikassa, Etelä-Amerikass a ja Aasiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin! Silloin ei tarvitsisi koko ajan kuulla kommentteja painosta, rintojen koosta jne... Saisi olla oma itsensä :) Eli todellakin sokeat kumppanit jatkoon
Meinasitko, että kun sokea ei näe, niin hän ei myöskään tunne mitään? Siis jos sinulla on löysät eripariset riipparinnat, niin sokea ei tajuaisi sitä tissejä koskettaessa? Tai että hän ei huomaisi koskettaessaan sinua, että läskiä riittää?
Meinasitko myös, että sokeat ovat samalla mykkiä ja eivät pysty sanomaan sinulle läskeistäsi ja riippiksistäsi?
Totta kai sen tuntee, mutta tuntoaisti vaikuttaa aivan eri tavalla seksuaaliseen kiihottumiseen ja kumppanin valintaan kuin fyysinen ulkonäkö. Yhden kilon painonnousu ei tunnu yhtään niin paljolta, kuin miltä se tavalliselle miehelle näyttää. Ja sanottakoon tässä välissä, koska joku tulee siitä kuitenkin kohta aukomaan päätään, että BMI:ni on 20 (eli en ole ylipainoinen). Silti kumppanini ovat vaatineet minua laihduttamaan ja hankkimaan silarit (kuppikoko 75B). Siksi olisin mielelläni sokean ihmisen kanssa kimpassa, koska tiedän, että kroppani tuntuu timmimmältä kuin miltä se näyttää.
Näin voi olla näkevien maailmassa, mutta sokeilla tuntoaistin merkitys on huomattavasti korostuneempi. Eli sokean henkilön seksuaalinen kiihottuminen ja fyysisestä ulkonäöstä nauttiminen muutenkin tapahtuu muiden aistien kautta, eli paljolti juurikin tuntoaistin.
Ja yksikään henkilö, näkevä tai ei, ei huomaa yhden kilon painon nousua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En keksi yhtäkään syytä miksen voisi seurustella sokean henkilön kanssa.
Ei voi katsoa yhdessä töllöö, mennä elokuviin, autoajelulle hän kuskina, museoon, ikkunaostoksille, ulkomaille, maalauskurssille tai ampumaradalle.
Ulkomaille? Miksei muka voisi? Tiedän sokeita, jotka reissaavat siellä ja täällä, Euroopassa, Amerikassa jne.
Aika usein ajatellaan, ettei voi sitä tai ei voi tätä, mutta tämä on meihin kaikkiin rakennettu perusolettama. Tarkemmi kun ajattelee, aika montaa asiaa voi tehdä. Se, miten niitä tehdään, riippuu ihmisistä ja heidän ajatuksistaan, toiveistaan, suhteistaan jne.
Minullakin on paljon sellaisia ajatuksia, että en voisi olla tai seurustella sellaisen tai tällaisen kanssa, mutta ei sitä silti koskaan tiedä, jos joku tulee ja vie jalat alta. Se voi olla menoa, ja entiset käsitykset ja periaatteet saattavat lentää romukoppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pystyisi. He ovat vammaisia. Olisin varmaan omaishoitaja vaan.
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin! Silloin ei tarvitsisi koko ajan kuulla kommentteja painosta, rintojen koosta jne... Saisi olla oma itsensä :) Eli todellakin sokeat kumppanit jatkoon
Meinasitko, että kun sokea ei näe, niin hän ei myöskään tunne mitään? Siis jos sinulla on löysät eripariset riipparinnat, niin sokea ei tajuaisi sitä tissejä koskettaessa? Tai että hän ei huomaisi koskettaessaan sinua, että läskiä riittää?
Meinasitko myös, että sokeat ovat samalla mykkiä ja eivät pysty sanomaan sinulle läskeistäsi ja riippiksistäsi?
Sokeilla tai omaisillaan ei ole vara haukkua ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Minulla on jo mies, on ollut jo kauan, mutta jos hän sokeutuisi, niin meidän elämä muuttuisi todella paljon. Mies ei pystyisi sen jälkeen jatkamaan rakastamaansa ammattiakaan ja elämä muuttuisi hyvin erilaiseksi. Luultavasti meidän yhteiselämä kuitenkin jatkuisi ja tässä kodissamme, jonka mies tuntee täysin. Mutta kaikki muut asiat muuttuisivat.
En luultavasti olisi aloittanut edes nuorempana seurustelua sokean miehen kanssa.
Voisit siis alkaa lihoa rauhassa. Sipsejä joka ilta!
Onneksi sinulla ei ole sokeaa lasta. Ajattele sitä passaamista. Jäisi vaellukset tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään nimessä Hyi helvetti. Mutta sellaisen kanssa voisin, joka on näkörajoitteinen eli vaikka miinusta tai plussaa. Myöskään kuuron kanssa en voisi. Enkä missään nimessä tekisi lapsia.
Kyllä voisin.
Pidän koirista, jos sellainen olisi. Olen hyvinkin pedantti, eli tavarat olisivat varmasti paikallaan ilman etsimistä. Lisäksi ymmärrän, että muut aistit korostuvat yhden ollessa poissa ja se voisi olla todella ihanaa ja kutkuttavaakin.
Silti odottaisin mieheltä sitä samaa, mitä näkevältäkin. Miehen käytöstä. Kohteliasta, kunnioittavaa ja suoraselkäistä.
Lisäksi arvostaisin valtavasti ihmistä, joka pärjää sokeutensa kanssa ja olisi aivan ihanaa, ettei pintakiilto olisi se tärkein asia maailmassa. Tärkeämpää olisi luottamus, lämpö ja sisäinen kauneus. Toki koskettaessa kaiken pitää tuntua hyvältä, mutta toivoisin olevani hänelle juuri se, joka tuntuu todella hyvältä.
Voisin. Minulla on ollut ongelmia silmien kanssa itselläkin.
Viihdyn paljon kotona ja teen työtä, jossa tuntoaistilla on merkitystä. Olen usein miettinyt, että voisin jatkaa työtäni, vaikka sokeutuisin.
Sitten meistä olisi seuraa toisillemme. Talo olisi tehty meitä varten.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin! Silloin ei tarvitsisi koko ajan kuulla kommentteja painosta, rintojen koosta jne... Saisi olla oma itsensä :) Eli todellakin sokeat kumppanit jatkoon
Meinasitko, että kun sokea ei näe, niin hän ei myöskään tunne mitään? Siis jos sinulla on löysät eripariset riipparinnat, niin sokea ei tajuaisi sitä tissejä koskettaessa? Tai että hän ei huomaisi koskettaessaan sinua, että läskiä riittää?
Meinasitko myös, että sokeat ovat samalla mykkiä ja eivät pysty sanomaan sinulle läskeistäsi ja riippiksistäsi?
Sokeilla tai omaisillaan ei ole vara haukkua ketään.
Ihan sama vara, kuin muillakin. Eli suomeksi: Kellään ei ole vara haukkua ketään. Ei terveellä, ei sokeilla, ei kaltaisellasi, eikä yhdelläkään muulla.
Silti vinksahtaneita löytyy joka ryhmästä.
3 pointtia ( johon tulemme kyllästymään seuraavina kuukausina ):
1.Mulla oli sokea frendi, joka opiskeli kirjallisuutta ja oli omitoiminen - ihailin häntä
2.En haluaisi itse olla sokea ja ymmärtäisin, jos tytöt eivät haluaisi seurustella kanssani
3. Itse sokeana varmaankin keakittyisi enemmän persoonaan - tisseistä viis.
Minä en voi. On erittäin hyvä syy jonka sokea itsekin ymmärtäisi. Nimittäin olen kuuro ja viittomakielinen. Ei siitä tulisi mitään, en kuule, mitä hän puhuisi mulle. Hän ei näe, mitä haluan kertoa viittomakielellä.
Alue: Aihe vapaa
Todellakin! Silloin ei tarvitsisi koko ajan kuulla kommentteja painosta, rintojen koosta jne... Saisi olla oma itsensä :) Eli todellakin sokeat kumppanit jatkoon