Voisitko seurustella sokean kanssa?
Katson täällä Rakkautta yli rajojen Tanskassa -sarjaa ja siinä on yksi sokea Tanskalainen mies. Olen myös seurannut aika läheltä mahdollisen tulevan opaskoirapennun elämää ja vaikka opaskoira antaakin sokealle todella hyvän avun arkeen, niin riittäisikö se?
Mietin siis, että onnistuisiko minulta seurustelu tai jopa eläminen sokean kanssa ja aika nopeasti huomasin, että ei onnistuisi.
Tykkään liikkua luonnossa ja juosta koirani kanssa pitkin poikin metsissä, tykkään valokuvata luonnon isoja ja pieniä asioita ja muutenkin elämäni on näkemisen varassa lähes joka asiassa. Tykkään ajella autolla, veneillä, käydä uusissa paikoissa, tehdä ruokaa ja kaikkea muitakin asioita, joita ei voisi sokean kanssa jakaa. En siis haluaisi elämäni muuttuvan kapeaksi sen takia, että toinen ei voi osallistua siihen niin kuin näkevät. En halua myöskään koko aikaa passata toista, olla se tekijä ja järjestäjä.
Kommentit (87)
Kuulostaa siltä, että on oikea ratkaisu olla seurustelematta sokean kanssa. Siis sen sokean kannalta. Löytää varmasti paremmankin.
En tiedä, ehkä? Nykyiseen elämääni sokea mies voisi mahtuakin, sillä elämäni on aika paljon kotona olemista. Minulla ei ole ongelmia toimia kuskina ja avustajana, kunhan mies olisi muuten omatoiminen ja fiksu.
Vähän outo asenne, mutta toki saat vapaasti valita kenen kanssa seurustelet.
Voisin seurustella ja olen seurustellutkin. Kyseinen henkilö oli täyssokea, eli ei nähnyt edes valoa, ei mitään. Liikuimme luonnossa, teimme ruokaa, kävimme erilaisissa paikoissa. Todella ihanaa aikaa mun elämässä, ja muistelen edelleen lämmöllä <3 Hän pystyi erittäin hyvin esimerkiksi liikkumaan pitämällä itse ääntä (kuulee kaiusta mitä on missäkin), pystyi kotonaan tekemään ruokaa kun tiesi missä kaikki on jne. No joo, autoa hän ei ajanut, mutta so what? Enpä muutenkaan ole kysellyt treffeillä että mites on, löytyykö kortti ja auto :D Deittipalstoilla meno oli ollut todella tylyä, juuri siksi, koska ihmiset pitävät sokeita jonain avuttomina ressukoina tai jopa älyllisesti vajaina...
En keksi yhtäkään syytä miksen voisi seurustella sokean henkilön kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että on oikea ratkaisu olla seurustelematta sokean kanssa. Siis sen sokean kannalta. Löytää varmasti paremmankin.
Niin, tosin minulle on siinä tapauksessa ihan sama onko joku parempi vai huonompi, sillä en vertaile itseäni muihin. Minun elämäni on vain liikunnallista ja näkemiseen perustuvaa, eikä kovin säntillistä ja tasaista.
4 jatkaa vielä. Tuskinpa se sokeus tekee kenestäkään mulkvistia, joka haluaa olla passattavana. Mielestäni asenteesi on oikeasti aika törkeä.
Vierailija kirjoitti:
En keksi yhtäkään syytä miksen voisi seurustella sokean henkilön kanssa.
minä keksin yhden syyn: se ei näe
Ehkä. Tosin jos hänellä olisi tavattoman isot jalat naiseksi niin se kyllä aiheuttaisi puistatuksia ja harmaita hiuksia.
Minäkin keksin. Se näkee, mutta on niin paljon toisten aiheuttamia asioita,että katsoo olevansa vapaa olemaann syyllistymättä niistä tai väkisin jotenkin ottaa osaa niihin toisten järjestämiin juttuihin "ihan hyvällä tai läpällä."
En usko että pystyisin, rajoittaisi yhteistä tekemistä liikaa.
Vierailija kirjoitti:
En keksi yhtäkään syytä miksen voisi seurustella sokean henkilön kanssa.
Hetken asiaa mietittyäni keksin yhden syyn. Olen järkyttävän epäjärjestelmällinen ja minulle tuottaisi suuria vaikeuksia pitää tavarat aina samoilla paikoilla. Eli sokean kanssa yhdessä asuminen joko toisi minulle ryhtiä tähän puoleen itsessäni tai sitten päätyisi katastrofiin.
Voisin jos tulee ympäristön kanssa hyvin toimeen. Eli pystyy liikkumaan ja ei ole rutiiniensa orja enempää kuin välttämätöntä. Mutta monella muullakin on niitä rutiineita, joiden vuoksi ei sovi seurusteluun mun kanssa.
Helposti pystyisin jos sokea olisi hyvännäköinen. En muutenkaan liiku missään niin voitais vaan kotona oleilla
Ei ne koskaan sokeat tytöt meitä kilttipoikia sinne kotibileisiin kutsuneet :(
Vierailija kirjoitti:
Vähän outo asenne, mutta toki saat vapaasti valita kenen kanssa seurustelet.
Voisin seurustella ja olen seurustellutkin. Kyseinen henkilö oli täyssokea, eli ei nähnyt edes valoa, ei mitään. Liikuimme luonnossa, teimme ruokaa, kävimme erilaisissa paikoissa. Todella ihanaa aikaa mun elämässä, ja muistelen edelleen lämmöllä <3 Hän pystyi erittäin hyvin esimerkiksi liikkumaan pitämällä itse ääntä (kuulee kaiusta mitä on missäkin), pystyi kotonaan tekemään ruokaa kun tiesi missä kaikki on jne. No joo, autoa hän ei ajanut, mutta so what? Enpä muutenkaan ole kysellyt treffeillä että mites on, löytyykö kortti ja auto :D Deittipalstoilla meno oli ollut todella tylyä, juuri siksi, koska ihmiset pitävät sokeita jonain avuttomina ressukoina tai jopa älyllisesti vajaina...
Outo asenne? No enpä tiedä, realistinen kyllä.
Ap
Olen todella ruma, niin olisi varmaan ainoa mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
4 jatkaa vielä. Tuskinpa se sokeus tekee kenestäkään mulkvistia, joka haluaa olla passattavana. Mielestäni asenteesi on oikeasti aika törkeä.
Törkeä asenne? Oikeasti?
No ehkä olen sitten törkeä, jos haluan elää nykyistä hyvää elävää elämääni, mennä ja tulla niin kuin tähänkin asti, lähteä vaikka veneilemään vanhempieni pienellä purjehdusveneellä kesällä tai ajella lappiin koiran ja ystäväni kanssa ja mennä vaeltamaan.
En todellakaan ole sanonut sokeita pahoiksi tai typeriksi, sen asian sinä olet nyt itse keksinyt. En kuitenkaan ole valmis esimerkiksi vieraassa paikassa olemaan sokealle silminä ja jatkuvana moottoriturpana kertomassa missä on mitäkin tai juoksuttamassa sitä toiselle, kun asian tekee niin paljon molemmin ja helpommin itse. Sokean kanssa parisuhde ei olisi välttämättä tasavertainen, ei ainakaan minulla, mutta törkeyttä en käytöksestäni löydä. Ihan niin kuin vaikka miehen pyörätuolilla kulkeminen olisi minulle varmasti liian iso juttu, niin valitettavasti myös sokeus olisi sellainen.
Sinulla arki on ehkä erilaista ja sinun arkeesi sokea mahtuisi hyvin. Kaikilla asiat eivät ole niin.
Ap
En sano, etten voisi, mutta yksi haaste ainakin aluksi saattaisi olla kommunikoiminen. Minun pitäisi opetella ilmaisemaan itseäni sanallisesti paljon laajemmin kuin mihin olen tottunut, kun kumppani ei voisi ilmeistä lukea mitään.
Minulla on jo mies, on ollut jo kauan, mutta jos hän sokeutuisi, niin meidän elämä muuttuisi todella paljon. Mies ei pystyisi sen jälkeen jatkamaan rakastamaansa ammattiakaan ja elämä muuttuisi hyvin erilaiseksi. Luultavasti meidän yhteiselämä kuitenkin jatkuisi ja tässä kodissamme, jonka mies tuntee täysin. Mutta kaikki muut asiat muuttuisivat.
En luultavasti olisi aloittanut edes nuorempana seurustelua sokean miehen kanssa.