Lue keskustelun säännöt.
Siis 70-luvulla vauvat jätettiin kaupan eteen. En pääse yli
Kommentit (75)
80- luvullakin tehtiin niin. Kerran olin kaupassa ja myyjä huuteli, että jonkun vauva itkee kovaa ulkona. Minun esikoinenhan se siellä oli herännyt. Nyt tuntuu kauhealta, miten uskallettiin jättää vauvat ulos kaupan eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, nyt tuli muistiin, ku olin pieni, niin kauppojen ulkopuolella oli aina jätetty lasten vaunuja jos vauva itki niin menin "hyssyttämään" , olikohan silloin hankalaa päästä kaupan sisälle vaunujen kanssa, vai mistä johtuu, että jätettiin ulkopuolelle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elettiin ihan toista aikaa silloin. Oli myös ihan tavallista, että joku vasta 10-vuotias oli lapsenlikkana.
Lapset osasivat leikkiä keskenään taloyhtiön pihalla eikä heille tarvinnut erikseen järjestää iltapäivätoimintaa tai viedä autolla harrastuksiin. Vanhemmilla ei ollut myöskään erityistä tarvetta soitella omille lapsilleen pitkin päivää ja seurata missä nämä ovat.
Jakso 3: Lähiöissä lapsille riitti kavereita
https://areena.yle.fi/podcastit/1-63155594
Paljon parjatut 1970-luvun lähiöt olivat lapsille mieluisia asuinpaikkoja, Kerrostaloissa asui paljon samanikäisiä lapsia, joiden kanssa polttopallopeli tai nelis saatiin helposti käyntiin. Oman lähiön kallioilla ja metsissä oli kiva seikkailla, ja kun lapsille ostettiin polkupyörät, heidän reviirinsä laajeni entisestään.
Kirkonrottaa, 10 tikkua laudalla jne. Talvella pulkkamäessä kaikki.
Oi että, tulipa lapsuutta ikävä!
Käyttäjä28105 kirjoitti:
Niin se elämä muuttuu:) Nykyään (riippuen tietysti asuinalueesta), en jättäisi edes koiraa odottamaan. Saatika pyörä lukitsematta kauppareissun ajaks ym.
Elämä on.
Huumehörhöjä ei ollut päivisin liikkeellä niin julkisesti. Juopot viihtyivät myös vähän sivummalla omissa laumoissaan.
Muuten turvallisuus ei ollut erityisen kehittynyttä. Tavat ja ajatusmaailma olivat erilaiset.
Eihän lapsia ja koiriakaan saa enää jättää autoihin hikoilemaan tai pitkiksi ajoiksi yksin. Silloin se oli ihan tavanomaista.
Mun mies meni yksin bussilla eskariin, kun hänen äiti sanoi, että liikaa vaivaa (toinen lapsi koulussa). Äiti kävi alussa sitten hakemassa pojan, mutta muutaman kuukauden kuluttua kulki jo yksin.
Kuulostaa mun mielestä ihan karsealta...
-70 luvun puoliväli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jätin vielä -00 syntyneen lapseni ulos vaunuihin nukkumaan. Kaupat oli sillon pienempiä. Ostoskärrytkin oli sillon pienempiä. Ehkä 5min meni kaupassa.
Mä en kyllä vieläkään ymmärrä mikä siinä kauhistuttaa? Etkö jätä parvekkeellekaan nukkumaan yksin? Maailma oli paljon turvallisempi aikoinaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elettiin ihan toista aikaa silloin. Oli myös ihan tavallista, että joku vasta 10-vuotias oli lapsenlikkana.
Lapset osasivat leikkiä keskenään taloyhtiön pihalla eikä heille tarvinnut erikseen järjestää iltapäivätoimintaa tai viedä autolla harrastuksiin. Vanhemmilla ei ollut myöskään erityistä tarvetta soitella omille lapsilleen pitkin päivää ja seurata missä nämä ovat.
Jakso 3: Lähiöissä lapsille riitti kavereita
https://areena.yle.fi/podcastit/1-63155594
Paljon parjatut 1970-luvun lähiöt olivat lapsille mieluisia asuinpaikkoja, Kerrostaloissa asui paljon samanikäisiä lapsia, joiden kanssa polttopallopeli tai nelis saatiin helposti käyntiin. Oman lähiön kallioilla ja metsissä oli kiva seikkailla, ja kun lapsille ostettiin polkupyörät, heidän reviirinsä laajeni entisestään.
Kirkonrottaa, 10 tikkua laudalla jne. Talvella pulkkamäessä kaikki.
Urheilun harrastamiseen riitti se että meni koulun lähellä olevalle hiekkakentälle potkimaan palloa omien kavereitten ja muiden paikalla olevien poikien kanssa. Talvella käytiin luistelemassa ja pelaamassa jääkiekkoa vain maila, kiekko ja hokkarit varusteina ulkojäällä tai jäädytetyssä ulkokaukalossa. Ei silloin ollut tarvetta liittyä mihinkään urheiluseuraan ja harjoitella pakollisesti monta kertaa viikossa aivan kuin tavoitteena olisi ollut ammattilaisurheijan ura.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minutkin jätettiin vauvana vaunuissa yksin nukkumaan kerrostalon pihalle raittiiseen ilmaan, kun se oli silloin tapana. Avain kaulassa sitä sitten myöhemmin liikuttiin muiden talojen lasten kanssa ympäri lähitaajamia ja -metsiä. Olisipa lapsilla mahdollisuus vielä tänä päivänäkin mennä ja liikkua yhtä vapaasti.
Vierailija kirjoitti:
Joo, nyt tuli muistiin, ku olin pieni, niin kauppojen ulkopuolella oli aina jätetty lasten vaunuja jos vauva itki niin menin "hyssyttämään" , olikohan silloin hankalaa päästä kaupan sisälle vaunujen kanssa, vai mistä johtuu, että jätettiin ulkopuolelle
Kyllä juuri näin.
Ei ollut vielä suuria automarketteja, eikä muitakaan suuria kauppoja.
Oli sen sijaan useita eri pieniä kauppoja.
Lähiöissäkin oli useampiakin ruokakauppoja.
Oli K- kauppa, Osuuskauppa, Spar kauppa ja E-liikkeen kauppoja. Silloin oli vielä kilpailua kauppojen välillä.
Ja kaupat oli pieniä, ei niihin olis mahtunut lastenvaunujen kanssa kulkemaa. Kapeat ahtaat käytävät oli lähiöiden ja keskustankin joissakin pienssä elintarvikeliikkeissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä jätin vielä -00 syntyneen lapseni ulos vaunuihin nukkumaan. Kaupat oli sillon pienempiä. Ostoskärrytkin oli sillon pienempiä. Ehkä 5min meni kaupassa.
Mä en kyllä vieläkään ymmärrä mikä siinä kauhistuttaa? Etkö jätä parvekkeellekaan nukkumaan yksin? Maailma oli paljon turvallisempi aikoinaan.
Tai vaaroja ei ajateltu/hakemalla haettu.
Vaarat oli erilaisia silloin. Lapsia kuoli liikenteessä, hukkumalla ja väkivallan uhreina paljon enemmän kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, nyt tuli muistiin, ku olin pieni, niin kauppojen ulkopuolella oli aina jätetty lasten vaunuja jos vauva itki niin menin "hyssyttämään" , olikohan silloin hankalaa päästä kaupan sisälle vaunujen kanssa, vai mistä johtuu, että jätettiin ulkopuolelle
Kyllä juuri näin.
Ei ollut vielä suuria automarketteja, eikä muitakaan suuria kauppoja.
Oli sen sijaan useita eri pieniä kauppoja.
Lähiöissäkin oli useampiakin ruokakauppoja.
Oli K- kauppa, Osuuskauppa, Spar kauppa ja E-liikkeen kauppoja. Silloin oli vielä kilpailua kauppojen välillä.Ja kaupat oli pieniä, ei niihin olis mahtunut lastenvaunujen kanssa kulkemaa. Kapeat ahtaat käytävät oli lähiöiden ja keskustankin joissakin pienssä elintarvikeliikkeissä.
Esteettömyys on uusi asia.
Vierailija kirjoitti:
Minutkin jätettiin vauvana vaunuissa yksin nukkumaan kerrostalon pihalle raittiiseen ilmaan, kun se oli silloin tapana. Avain kaulassa sitä sitten myöhemmin liikuttiin muiden talojen lasten kanssa ympäri lähitaajamia ja -metsiä. Olisipa lapsilla mahdollisuus vielä tänä päivänäkin mennä ja liikkua yhtä vapaasti.
Olisipa? Kiitos ei. Meidänkin kylältä yksi lapsi hukkui ja toinen jäi auton alle, kun ei paljon sääntöjä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Netistä luin joskus tarinan missä joku kertoi kuinka joskus 70-luvulla oli ollut kaupan edessä vaunut joita oli joku pultsari heijannut ja hyssytellyt vauvaa kun se oli alkanut itkemään äidin ollessa kaupassa. Että noin vaarallisia kulkijoita saattoi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vaarat oli erilaisia silloin. Lapsia kuoli liikenteessä, hukkumalla ja väkivallan uhreina paljon enemmän kuin nykyään.
Nämä aina kummallisesti unohdetaan kun muistellaan "hyvää aikaa".
Lapsia kuoli 70-luvulla moninkertaisesti enemmän.
Vierailija kirjoitti:
50-luvulla vauvat jätettiin kotiin 6-vuotiaan hoidettavaksi.
Vielä 70-luvullakin. Vanhemmat lähti tansseihin ts. ryyppäämään ja me siskon kanssa 6- ja 7-vuotiaat hoidettiin yön pikkusisarusta parista kuukaudesta alkaen.
Ja jos vauva itki, kiltti ohikulkija hyssytteli.
Mut jätettiin vaunuissa kaupan eteen 80-luvulla.
Elettiin eri aikoja kuin nykyisin.
Meidän Tomppa -kirjassa (Kristiina Louhi 1993) äiti tekee juuri näin. Lapseni vähän ihmetteli tätä, luettiin siis vastikään kyseinen kirja.
Suomi oli niin turvallinen silloin. Sitä on ikävä.