Siis 70-luvulla vauvat jätettiin kaupan eteen. En pääse yli

Mun lapsuudessa ei ollut mitään turvaistuimia eikä edes turvavöitä takapenkillä. Heittelehdimme Datsun 100A:n takapenkillä henkihieverissä. Lisäksi autossa aikuiset polttivat aina tupakkaa. Hengissä ollaan edelleen. Ennen ei valitettu joka asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vielä 2000 luvun alussa kerrostalojen ulko-ovet oli yleisesti auki, yöksi lukittiin.

Täällä on vieläkin! =D

Niin noi oli tapahtunu 2010 ja 2017... Ja yhdessä oli vauva viety kotoa. Eikö nyt siis kotonakaan enää uskalla nukkua?

Jätin 2000-luvulla.

Minut lähetettiin noin 5-vuotiaana päiväkodista yksin kotiin kävellen. Tosin matkaa oli alle puoli kilometriä turvallisella ja rauhallisella seudulla, missä oli vain vähän liikennettä eikä minun tarvinnut mennä tien yli. Isäni taisi tulla silloin melko aikaisin töistä kotiin ja oli sitten siellä vastassa kun tulin sinne. Sitä en tiedä, että soittiko isä päiväkotiin että hän oli kotona vai mistä hoitajat tiesivät lähettää minut kotiin vai lähetettiinkö minut automattisesti kotiin tiettyyn kellonaikaan ja soittiko isä sitten päiväkotiin, että olin tullut turvallisesti kotiin. 

Myös koulusta tulin yksin kotiin jo ensimmäisestä luokasta lähtien, tein välipalaa, annoin kissallemme ruokaa ja tein läksyt.

Olen syntynyt 1979.

Brittiystäväni, jolla suomalainen puoliso ja jonka lapsetbon syntyneet 2003-2008, hämmästeli kuinka hienoa on kun lapset voi jättää pariksi minuutiksi autoon kaupan eteen ja kuinka turvallista täällä on kun voi koulusta kävellä kotiin, ilman että heitä kuskataan joka paikkaan. Siellä missä Briteissä asui se ei kuulemma ollut mitenkään mahdollista.

Asioilla on aina ne hyvät ja huonot puolet.

Itse olin usein 12 vuotiaana lapsenlikkana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Netistä luin joskus tarinan missä joku kertoi kuinka joskus 70-luvulla oli ollut kaupan edessä vaunut joita oli joku pultsari heijannut ja hyssytellyt vauvaa kun se oli alkanut itkemään äidin ollessa kaupassa. Että noin vaarallisia kulkijoita saattoi olla.

Tuo että laitapuolen kulkijat auttoi lapsia tai muitakin oli aika yleistä siihen aikaan. Oli elinehto että heikomman perään katsottiin, toki poikkeuksiakin oli/on

Tuon ajan pultsarit oli aika usein sotaveteraaneja. Ei mitenkään pahoja miehiä, ainoastaan sodan traumatisoimia. Isiä ja ukkeja hyvin moni itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies meni yksin bussilla eskariin, kun hänen äiti sanoi, että liikaa vaivaa (toinen lapsi koulussa). Äiti kävi alussa sitten hakemassa pojan, mutta muutaman kuukauden kuluttua kulki jo yksin.

Kuulostaa mun mielestä ihan karsealta...

-70 luvun puoliväli

Ei sillon 70-luvulla oltu eskareita vielä keksittykään.

Minä tulin seurakunnan kerhosta yksin kotiin silloin eskari-ikäisenä, sitä oli 3 tuntia aamupäivisin kahtena tai kolmena päivänä viikossa. Matkaa oli kilometrin verran ja yksi isompi tie ylitettävänä. Ja kerhon jälkeen saatoin olla pari tuntia yksin kotona, ennen kuin isä tuli töistä. Koitettiin minua perhepäivähoitoon puolikkaita päiviä laittaa, mutta hoitaja oli kotikadulla ja karkasin sieltä aina kotipihaan kun silmä vältti. Olisikohan sitä kuukauden verran yritetty ennen kuin todettiin, etten minä suostu siellä pysymään, parempi suosiolla antaa olla yksin kotona koiran kanssa se muutama tunti.

Vierailija kirjoitti:

Minutkin jätettiin vauvana vaunuissa yksin nukkumaan kerrostalon pihalle raittiiseen ilmaan, kun se oli silloin tapana. Avain kaulassa sitä sitten myöhemmin liikuttiin muiden talojen lasten kanssa ympäri lähitaajamia ja -metsiä. Olisipa lapsilla mahdollisuus vielä tänä päivänäkin mennä ja liikkua yhtä vapaasti.

Ehkä kerrostalon pihalle ei vaunuja enää jätetä, mutta rivi- ja omakotitalojen pihoille kyllä, ainakin Tampereen lähiöissä, 3-4 km keskustasta, luultavasti lähempänäkin. Samoin lapset kyllä saavat kulkea ihan vapaasti keskenään, eskari- tai ekaluokkalaisesta lähtien. Toki sitä kulkemista rajoitetaan usein esim kilometrin säteelle kotoa. Ja vahditaan paljon tarkemmin, soitellaan perään, mutta ihan vapaasti saavat puistoissa ja lähimetsikössä rymytä. 80-luvulla minä sain tässä samoilla nurkilla liikkua vapaammin, kun ei ollut niitä kännyköitä. Koulusta tultiin kotiin, syötiin ja tehtiin läksyt. Sen jälkeen sai kulkea kavereiden kanssa pelaamassa, rakentamassa majoja metsässä, luistelemassa, hiihtämässä, pyöräilemässä, pulkkamäessä, kun han tuli seiskaksi illalla kotiin. Ja tokaluokkalaisesta asti saatiin käydä keskenämme uimassa noin 3 kissan päässä olevilla järvillä. Omani päästin kavereiden kanssa vasta kolmannen luokan jälkeen kun tiesin osaavan uida riittävän hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elettiin ihan toista aikaa silloin. Oli myös ihan tavallista, että joku vasta 10-vuotias oli lapsenlikkana.

Lapset osasivat leikkiä keskenään taloyhtiön pihalla eikä heille tarvinnut erikseen järjestää iltapäivätoimintaa tai viedä autolla harrastuksiin. Vanhemmilla ei ollut myöskään erityistä tarvetta soitella omille lapsilleen pitkin päivää ja seurata missä nämä ovat.

Jakso 3: Lähiöissä lapsille riitti kavereita

https://areena.yle.fi/podcastit/1-63155594

Paljon parjatut 1970-luvun lähiöt olivat lapsille mieluisia asuinpaikkoja, Kerrostaloissa asui paljon samanikäisiä lapsia, joiden kanssa polttopallopeli tai nelis saatiin helposti käyntiin. Oman lähiön kallioilla ja metsissä oli kiva seikkailla, ja kun lapsille ostettiin polkupyörät, heidän reviirinsä laajeni entisestään.

Uusissa lähiöissä ei ole kallioita tai metsiä missä seikkailla, kun alueet rakennetaan ylitiiviiksi. Joku pikkupiha vain, samat hiekkalaatikot ja keinut kaikkialla. 🙁

Muutama huomio:

Ennen ne 'pultsarit' olivat ns. 'tavallisia' juoppoja. Moni oli ihan ns. tavallinen/hyvä ihminen, mutta jollain tavalla (esim. sodan vuoksi) traumatisoitunut ja alkoholistiksi päätynyt.

Ei noita voi verrata nykyisiin sekakäyttäjiin, joilla maailmankuva enemmän, sanottaisiinko vääristynyt. Tarkoitan sellaista "väkivallan" ja laittomuude ihannointia (rap-kulttuuri ymv.) mitä ei aiemmin ole ollut.

Toisekseen on aika surullista, että esim. omassa lapsuudessani (80-luvun alussa syntynyt) ei kylällä missä asuin _koskaan_ esim. lukittu pyöriä. Oli itsestään selvää ettei ne koulun,pihasta tai muualta mihinkään "häviä".

Ja loppuuun vielä noista lasten kuolemista: toki ennen lapsia menehtyi myös "tapaturmissa" mitkä olisi voitu välttää vanhempien läsnäololla (esim. uimarannalla hukuminen tmv.)

Mutta kaikki lukuja ei voi suoraan verrata esim. -69 ja viime vuoden tilastoja tmv. koska moni asia mitä ennen ei ollut (siis kirjaimellisesti!) on nykyään yleinen/pakollinen (pyöräilykypärä/turvavyöt).

Ja myös monien asioiden turvallisuus yleisesti on muuttunut, esim. autojen turvallisuus (turvatyynyt ym.) mikä vähentänyt kuolemia, vaikka esim. nopeudet ovat nousseet.

Toisaalta ennen "pikku tömähdykset" ojan pohjalle, eivät välttämättä olleet niin (huom! _välttämättä_!) niin tuhoisia, koska autot eivät olleet niin tehokkaita mitä nykyään, ja usein ajettiin "mökkiteillä" missä nopeudet olivat pienempiä mitä nykyään kun tieverkosto erilainen ja vauhdit nousseet.

Vierailija kirjoitti:

Ajat olivat hyvin erillaiset silloin. Minä ja naapurin tyttö oltiin yötä teltassa, kerrostalon pihassa. Autoissa hypittiin takapenkillä ilman turvavöitä ja aikuiset polttivat sisällä.

Nukkuvan lapset edelleenkin talojen pihoissa teltoissa kesäisin, ainakin täällä rannikolla, kaupungissa.

Vanhempani asuvat vielä pienellä paikkakunnalla, jossa eletään näiden asioiden kanssa ihan samalla tavalla kuin 70-luvulla. Ei pyörissä mitään lukkoja tarvita, eikä kyläläiset toisiltaan varasta. Nyt kesäisin on alkanut liikkua niitä väärillä kilvillä varustettuja pakettiautoja, jotka kiertää taloja ja lappaa tavaraa kyytiin. Puskaradio onneksi toimii nykyään tehokkaasti ja aika usein ne saadaan lähtemään jo tienhaarasta, välillä toki arveluttavilla keinoilla.

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla ei ollut huumehemmoja kauppojen ympärillä

Ja mitenkähän ne huumehemmot on vauvoille vaaroiksi? Kaappaavat vauvat ja tekevät niistä adrenokromea, vai? XD