Siis 70-luvulla vauvat jätettiin kaupan eteen. En pääse yli

"Paapominen vähentänyt tapaturmakuolemia 95 prosenttia"

Vuonna 1969 kuoli 340 lasta tapaturmaisesti tai väkivallan seurauksena, kun vuonna 2013 vastaava luku oli enää vain 20.

https://yle.fi/uutiset/3-8023563

Tanskassa jätetään nykyäänkin vauvat kaljabaarin ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Netistä luin joskus tarinan missä joku kertoi kuinka joskus 70-luvulla oli ollut kaupan edessä vaunut joita oli joku pultsari heijannut ja hyssytellyt vauvaa kun se oli alkanut itkemään äidin ollessa kaupassa. Että noin vaarallisia kulkijoita saattoi olla.

Tuo että laitapuolen kulkijat auttoi lapsia tai muitakin oli aika yleistä siihen aikaan. Oli elinehto että heikomman perään katsottiin, toki poikkeuksiakin oli/on

Ajat olivat hyvin erillaiset silloin. Minä ja naapurin tyttö oltiin yötä teltassa, kerrostalon pihassa. Autoissa hypittiin takapenkillä ilman turvavöitä ja aikuiset polttivat sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Mä jätin vielä -00 syntyneen lapseni ulos vaunuihin nukkumaan. Kaupat oli sillon pienempiä. Ostoskärrytkin oli sillon pienempiä. Ehkä 5min meni kaupassa. 

Mä en kyllä vieläkään ymmärrä mikä siinä kauhistuttaa? Etkö jätä parvekkeellekaan nukkumaan yksin? Maailma oli paljon turvallisempi aikoinaan. 

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000212219.html

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/vauva-katosi-vaunuista-laukaassa-po…

https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/201003080142827

https://www.satakunnankansa.fi/satakunta/art-2000007155213.html

1970-luvulla vain harvat äidit ovat imettäneet vauvaansa. Vauvoja on imetetty joko vain hyvin vähän aikaa tai ei ollenkaan. Vauvoille on juotettu sokerivesiä, korvikkeita ja mehuja ja tuputettu banaania ja jopa hunajaa. Vauvoille on tuputettu huvituttia ja tuttipulloa. Huvituttia on nuoleskeltu aikuisen suussa ja kastettu sokeriin.

Hyvin pieniä, jopa 2-3 kuukauden ikäisiä vauvoja on viety hoitoon kodin ulkopuolelle. Lapsen hoitaja on ollut yleensä joku sukulainen, kouluttamaton naapurintäti eli "perhepäivähoitaja" tai päiväkoti.

1970-luvulla lapsen ruumiillinen kuritus eli perheväkivalta on ollut yleinen "lastenkasvatusmenetelmä" monissa kodeissa. Lapsilta on pitänyt "ottaa luulot pois". Lapsia ei ole valvottu kunnolla. Lapsille ja nuorille on sattunut huomattavan paljon kotitapaturmia, onnettomuuksia ja liikenneonnettomuuksia. Alle kouluikäiset ja alakouluikäiset lapset ovat kuljeskelleet ilman vanhemman valvontaa yksin ulkona, pihoilla, teillä, puistoissa ja jopa uimataidottomina uimarannoilla.

Nykyään näistä 1970-luvun holtittomista ja vastuuttomista äideistä ja isistä ja kuritusväkivallasta ja "lastenkasvatusmenetelmistä" soitettaisiin 112. Perheestä tehtäisiin lastensuojeluilmoitus. Kotiin tulisi poliisit ja lastensuojeluviranomaiset ja lapset otettaisiin jopa huostaan.

Vierailija kirjoitti:

80- luvullakin tehtiin niin. Kerran olin kaupassa ja myyjä huuteli, että jonkun vauva itkee kovaa ulkona. Minun esikoinenhan se siellä oli herännyt. Nyt tuntuu kauhealta, miten uskallettiin jättää vauvat ulos kaupan eteen.

No joo, mutta silloinpa uskallettiin. Silloin ei tarvinnut itkuhälyttimiä. :)))

Vierailija kirjoitti:

Silloin kaupassa käytiin muutamassa minuutissa, kun myymälät olivat pieniä.

Niin. Ja montako vauvaa on ikinä Suomessa kaapattu kaupan pihalta tai rattaista kodin keittiön (tai muun huoneen) ikkunan alta?

Että miksi se on niin paheksuttavaa nyt sitten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Netistä luin joskus tarinan missä joku kertoi kuinka joskus 70-luvulla oli ollut kaupan edessä vaunut joita oli joku pultsari heijannut ja hyssytellyt vauvaa kun se oli alkanut itkemään äidin ollessa kaupassa. Että noin vaarallisia kulkijoita saattoi olla.

Tuo että laitapuolen kulkijat auttoi lapsia tai muitakin oli aika yleistä siihen aikaan. Oli elinehto että heikomman perään katsottiin, toki poikkeuksiakin oli/on

Ne on olleet siihen aikaan harmittomia laitapuolen kulkijoita, humalaisia kyllä joo. Olisin itse myös lapseni jättänyt ja olen itse ollut noiden tuollaisten kaitsettavana toisinaan. Ei mua ole ahdistanut silloin lapsena. Välillä -80 -luvulla kun en itse saanut veljeä rauhoitettua rattaissa niin joku aikuinen, yleensä humalainen mies, siihen pysähtyi ja alkoi hyssyttelemään ja keinuttelemaan vaunuja ja tarkisti, että vauvalla on kaikki hyvin. Äiti tuli ja vaihtoi pari sanaa ja kiitti kyseistä henkilöä. Koko kylä lapsia kasvatti.

Nykyään en ikimaailmassa jättäisi lasta yhdenkään "humalaisen" tai laitapuolenkulkijan vahdittavaksi. Nykyään nuo eivät ole harmittomia, vaan täysiä sekopäitä. Enkä myöskään lastani jättäisi kaupan ulkopuolelle hetkeksikään. Saisi varmaan lasun peräänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin kaupassa käytiin muutamassa minuutissa, kun myymälät olivat pieniä.

Niin. Ja montako vauvaa on ikinä Suomessa kaapattu kaupan pihalta tai rattaista kodin keittiön (tai muun huoneen) ikkunan alta?

Että miksi se on niin paheksuttavaa nyt sitten?

Kyllä niitä vain silloin tällöin nappaillaan, lue tuo viesti muutamaa edeltä.

Me oltiin siskon kanssa 6-7 -vuotiaat, kun oikein suunniteltiin, että kidnapataan se pikkulapsi, joka tähän meidän pihaan eksyy. Joskus eksyikin, mutta valitettavasti vanhempi tuli kohta perässä. Mutta on nämä lapset toteuttaneetkin näitä "fantasioitaan", niin kuin edellä olevassa linkkiesimerkissä.

Vierailija kirjoitti:

Ja tuohon aikaan maalla kerrottiin isäntäväen olevan poissa kotoa pistämällä harja oven eteen. Ovi tietysti lukitsematon.

Äitini miehensä kanssa harrastaa tuota edelleen, kova on luotto maailmaan.

Minunkin lapseni nukkuivat hyvin vaunuissaan kaupan ulkopuolella, uskalsin jättää heidät sinne (10-20min) 80-luvulla ja vielä 90-luvun alussa.

Maailma muuttunut, en enää uskaltaisi jättää lapsen lapsia samalla tavalla "yksin".

Eikä autoissa ollut turvaistuimia turvavöistä puhumattakaan.

Silloin se oli täysin turvallista. Ei ollut maaatuja.

Vielä 90 luvun alussa Helsingissäkin jätettiin vaunut kaupan eteen odottamaan, itsekin jätin. Kerran myös kävelin hyvin väsyneenä kotiinpäin ja tajusin että se vauvahan jäi kaupalle :D Muutos tuli n. 90 luvun puolivälissä, en muista että tokan lapsen kohdalla olisi enää ollut tuota tapaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vielä 80/90-luvun vaihteessakin äiti jätti mut ja veljen rattaissa kaupan eteen. Pieni kylä, ihan normaalia toimintaa tuo oli silloin. Ei lukittu ovia talosta tai autoista, saati että pyöriä olisi tarvinnut koulun pihalla pitää lukossa.

Maaseutumaisella paikkakunnalla saatettiin jättää luuta ulko-ovea vasten kun lähdettiin jossain käymään. Siis ovea ei lukittu ja siitä luudasta naapuri tiesi ettei oltu kotona. Tämä vielä 80-luvun puolimaissa. Juu, vähän toisenlaista oli elämä silloin.

Ja joskus menneisyydessä ihan pienetkin lapset saattoivat hoitaa vielä pienempiä sisaruksiaan. Siis jo alle 10-vuotiaat lapset jätettiin keskenään kotiin kun vanhemmat olivat töissä. Tai sitten muutaman vuoden ikäiset lapset olivat yksin metsässä paimentamassa esimerkiksi lehmiä kun ne etsivät sieltä ruokaa. Tämän olen lukenut joistain kirjoista, joissa kerrotaan lapsuuden historiasta.

Vierailija kirjoitti:

1970-luvulla vain harvat äidit ovat imettäneet vauvaansa. Vauvoja on imetetty joko vain hyvin vähän aikaa tai ei ollenkaan. Vauvoille on juotettu sokerivesiä, korvikkeita ja mehuja ja tuputettu banaania ja jopa hunajaa. Vauvoille on tuputettu huvituttia ja tuttipulloa. Huvituttia on nuoleskeltu aikuisen suussa ja kastettu sokeriin.

Hyvin pieniä, jopa 2-3 kuukauden ikäisiä vauvoja on viety hoitoon kodin ulkopuolelle. Lapsen hoitaja on ollut yleensä joku sukulainen, kouluttamaton naapurintäti eli "perhepäivähoitaja" tai päiväkoti.

1970-luvulla lapsen ruumiillinen kuritus eli perheväkivalta on ollut yleinen "lastenkasvatusmenetelmä" monissa kodeissa. Lapsilta on pitänyt "ottaa luulot pois". Lapsia ei ole valvottu kunnolla. Lapsille ja nuorille on sattunut huomattavan paljon kotitapaturmia, onnettomuuksia ja liikenneonnettomuuksia. Alle kouluikäiset ja alakouluikäiset lapset ovat kuljeskelleet ilman vanhemman valvontaa yksin ulkona, pihoilla, teillä, puistoissa ja jopa uimataidottomina uimarannoilla.

Nykyään näistä 1970-luvun holtittomista ja vastuuttomista äideistä ja isistä ja kuritusväkivallasta ja "lastenkasvatusmenetelmistä" soitettaisiin 112. Perheestä tehtäisiin lastensuojeluilmoitus. Kotiin tulisi poliisit ja lastensuojeluviranomaiset ja lapset otettaisiin jopa huostaan.

Kummallisia väitteitä. Kyllä enemmistö imetti vauvaa 70-luvulla vaikka äitiyslomat oli lyhyitä eikä useimmilla aikuisilla ollut tapana nuoleskella lasten tutteja, hyh kun ällö ajatuskin.

Vierailija kirjoitti:

Ja joskus menneisyydessä ihan pienetkin lapset saattoivat hoitaa vielä pienempiä sisaruksiaan. Siis jo alle 10-vuotiaat lapset jätettiin keskenään kotiin kun vanhemmat olivat töissä. Tai sitten muutaman vuoden ikäiset lapset olivat yksin metsässä paimentamassa esimerkiksi lehmiä kun ne etsivät sieltä ruokaa. Tämän olen lukenut joistain kirjoista, joissa kerrotaan lapsuuden historiasta.

Nyt puhutaan 70-luvusta, ei 1800-luvusta.

Vielä Espoon pientaloalueella ei tarvitse lukita autoja pihassa. Päivällä talon ovetkin lukot auki, jos vieraan näköisiä liikkuu heti heidät huomataan. Lapsia ei varastettu silloin eikä nytkään.  Tietysti nukkuvat nytkin terasilla.  Eikä täällä kai ole vuokrasukkaita vaan yli puolem moljoonan ja siitä yli taloja. Jos joku ruosteinen auto näkyy se erottuu  nopeasti ja ikkunasta tarkkaillaan.