Voiko koiraa rakastaa kuin omaa lastaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi! Eläimen rakkaus on puhtainta rakkautta maailmassa, ja onnekas on ihminen joka sellaisen saa kokea.

Minullapa on ollut sellainen koira, jolla ei ollut pätkääkään miellyttämisen halua eikä se ollut tästä syystä edes kovin tottelevainen. Se oli sellainen, että jos olin vaikka töissä ja tulin kotiin, se saattoi käydä vilkaisemassa eikä välttämättä heiluttanut edes häntäänsä vaan meni katselemaan ikkunasta muina koirina ja jätti minut eteiseen. Se oli myös kovapäinen ja ei välittänyt herkuistakaan Minulla on ollut neljä koiraa ja tämä on ollut laatuaan ainoa tällainen, vaikka kaikkia on kasvatettu ja koulutettu samalla tavalla. Sitä ei vaan kiinnostanut kukaan, se oli täysin omaehtoinen ja ylpeä. Ihmiset ihmettelivät että mikä sitä vaivaa kun se ei ollut kiinnostunut leperetelystä vaan käveli ohitse. Vasta seniorikoirana se alkoi pitää rapsutuksista, tosin silloinkin vain kun sitä sattui huvittamaan. Koirilla tosiaan on ihan omat luonteensa. Loppukin oli hyvin omannäköinen: se kävi aamutarpeilla pihalla, meni omalle alustalleen ja kuoli siihen noin vaan. Ei mitään ennusmerkkejä ja se oli moro. Eli siis 12-vuotiaaksi ja oli noutajarotu.

Koiratkin ovat yksilöitä. Jossain koiran koulutus ohjelmassa näin tuollaisen tapauksen. Siinä se arvioitiin juurikin erittäin itsenäiseksi. Sitä ei juurikaan kiinnostanut ihmiset eikä uusien temppujen oppiminen. Edes makupalojen avulla. Se vain halusi kulkea omia polkujaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi. Rakastan koiraani enemmän kuin vaikkapa äitiäni.

Rakastan lastani enemmän kuin äitiäni. En kyllä rakasta koiraani enemmän kuin lastani... outo ajatus, että joku niin tekisi.

Ehkä sinulle outo, muttei monelle muulle. Rakkautta kun on monenlaista ja sitä voi kohdistaa muihinkin eläviin olentoihin kuin vain siihen minän jatkeeseen, eli omaan lapseen.

Jep, rakkautta on monenlaista, eli sinäkin olet sitä mieltä, ettei eläintä voi rakastaa kuin lasta.

En minä niin sanonut. Omia lapsiaankin voi rakastaa keskenään eri tavalla. Ei rakkaus ole välttämättä samanlaista kaikkiin lapsiinsakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan koskaan surmannut tuskissaan itseään tai ollut loppuikänsä työkyvytön lemmikin kuoleman jälkeen? Niinpä.

Vaikka kuinka moni pystyy jatkamaan elämäänsä lapsen kuoleman jälkeen, joten ei tuo vertaus ihan tuollaisenaan toimi.

Kyllä, totta kai. Kysyinkin kuinka moni ei ole pystynyt jatkamaan elämäänsä lemmikin kuoleman jälkeen.

En tiedä. Siitä tuskin on tilastoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan koskaan surmannut tuskissaan itseään tai ollut loppuikänsä työkyvytön lemmikin kuoleman jälkeen? Niinpä.

Vaikka kuinka moni pystyy jatkamaan elämäänsä lapsen kuoleman jälkeen, joten ei tuo vertaus ihan tuollaisenaan toimi.

Kyllä, totta kai. Kysyinkin kuinka moni ei ole pystynyt jatkamaan elämäänsä lemmikin kuoleman jälkeen.

En tiedä. Siitä tuskin on tilastoja?

Väitän, ettei sellaisia ihmisiä yksinkertaisesti ole. Eikö pitäisi olla suht runsaastikin, jos kerran eläimiä ja ihmisiä voi rakastaa aivan yhtä vahvasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi! Eläimen rakkaus on puhtainta rakkautta maailmassa, ja onnekas on ihminen joka sellaisen saa kokea.

Onko sillä lemmikillä oikeasti vaihtoehtoja?

Meillä oli, mentiin katsomaan pentuja, ja meidän koira halusi jäädä syliin välillä kävi leikkimässä veljensä kanssa ja tuli takaisin minun syliini, eli oli vaihtoehto mutta valitsi meidät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi tietysti. Minä olen koirani mami ja hän on minun pikkuinen.

Koirasi mami? Itselle vieras ajatus kyllä.

Koira on kuin lapsen tasolla oleva lapsi ainiaan. Ihmisen rooli on sama kuin vanhemman. Pestään liat, ruokitaan, hoidetaan ja opetetaan käytötapoja. Adoptiolapselle ollaan vanhempi ja isä on vanhempi, vaikka ei fyysisesti synnytä. Rooli on kuitenkin sama.

-eri

Koirahan on eläin ja ei missään muodossa verrattavissa ihmiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan koskaan surmannut tuskissaan itseään tai ollut loppuikänsä työkyvytön lemmikin kuoleman jälkeen? Niinpä.

Vaikka kuinka moni pystyy jatkamaan elämäänsä lapsen kuoleman jälkeen, joten ei tuo vertaus ihan tuollaisenaan toimi.

Kyllä, totta kai. Kysyinkin kuinka moni ei ole pystynyt jatkamaan elämäänsä lemmikin kuoleman jälkeen.

Sitä ei ole tutkittu ja kun eletään ahdasmielisessä Suomessa sitä ei edes moni tajua, kuinka pahasti se ihmisteen kolahtaa kun oma lemmikki kuolee. Toki moni jatkaa elämäänsä lapsensa kuoleman jälkeenkin, kun on pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan koskaan surmannut tuskissaan itseään tai ollut loppuikänsä työkyvytön lemmikin kuoleman jälkeen? Niinpä.

Vaikka kuinka moni pystyy jatkamaan elämäänsä lapsen kuoleman jälkeen, joten ei tuo vertaus ihan tuollaisenaan toimi.

Kyllä, totta kai. Kysyinkin kuinka moni ei ole pystynyt jatkamaan elämäänsä lemmikin kuoleman jälkeen.

En tiedä. Siitä tuskin on tilastoja?

Väitän, ettei sellaisia ihmisiä yksinkertaisesti ole. Eikö pitäisi olla suht runsaastikin, jos kerran eläimiä ja ihmisiä voi rakastaa aivan yhtä vahvasti?

No, sinä saat väittää mitä haluat. Totuus kuitenkin on, että lemmikkieläintä voi rakastaa yhtä paljon kuin lastaan, koska löytyy ihmisiä, jotka ovat näin kokeneet. Sinä et voi kenenkään tunteita mitätöidä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi tietysti. Minä olen koirani mami ja hän on minun pikkuinen.

Koirasi mami? Itselle vieras ajatus kyllä.

Koira on kuin lapsen tasolla oleva lapsi ainiaan. Ihmisen rooli on sama kuin vanhemman. Pestään liat, ruokitaan, hoidetaan ja opetetaan käytötapoja. Adoptiolapselle ollaan vanhempi ja isä on vanhempi, vaikka ei fyysisesti synnytä. Rooli on kuitenkin sama.

-eri

Koirahan on eläin ja ei missään muodossa verrattavissa ihmiseen.

Ihminen on eläin; Nisäkäs, samoin on koira. Me molemmat olemme nisäkkäitä.

Tottakai voi. Monelle koira on perheenjäsen jota rakastetaan ihan yhtä paljon kuin muitakin perheenjäseniä. 

No en tiedä, mut tuohon kuolemajuttuun, että siihen nyt yleensä on osannut jokainen vaikkapa 10+ v ikäisen koiran omistaja valmistautua vähitellen etukäteen kun taas useimmat haaveilevat elävänsä lapsiaan pidempään. Onhan se paljon suurempi järkytys menettää lapsi tapaturmaisesti tai sairaudelle vaikka kuin, että jo hampaaton mummo-Fifi sai lopulta slaagin ollessaan 14 v.

Mut tosiaan, ei lemmikki ole verrattavissa lapseen, rakkaus on nimenomaan erilaista lemmikkiä kuin lasta kohtaan. Siksipä kai niiden kuvia katsellessa aktivoituivat kuitenkin eri aivoalueet... mutta kuitenkin, perheenjäseniä lemmikitkin monille ovat ja joku tunne aivoissa vahvasti aktivoituu.

Säälin niitälapsia, joiden vanhemmille joku löyhkäävä kuolakone on tärkeämpi kuin oma lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Säälin niitälapsia, joiden vanhemmille joku löyhkäävä kuolakone on tärkeämpi kuin oma lapsi.

Lapsi on samalla ajattelumallilla löyhkäävä ripulikone.

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan koskaan surmannut tuskissaan itseään tai ollut loppuikänsä työkyvytön lemmikin kuoleman jälkeen? Niinpä.

Meinaatko, että ne jotka tappavat itsensä lapsen kuoleman jälkeen tai jäävät työkyvyttömiksi ovat niitä vanhempia, jotka ovat rakastaneet lapsiaan enemmän kuin ne, jotka ovat lapsen kuoleman jälkeen elossa ja työkykyisiä?

Tottakai voi. Kisulia myöskin 💖

Vierailija kirjoitti:

Voi! Eläimen rakkaus on puhtainta rakkautta maailmassa, ja onnekas on ihminen joka sellaisen saa kokea.

Mulla on kaksi kissaa. Toinen niistä ei taatusti rakasta minua, korkeintaan sietää koska annan sille ruuat ja päästän ulkoilemaan. Toinen varmaan tykkää, rakkaudesta en osaa sanoa. Minä tykkään molemmista ja olen hoitanut kissat aina hyvin. Silti tuo toinen näyttää, että minä en ole hänen silmissään mitään. 

Että se siitä puhtaasta rakkaudesta, itsekkäitä nuo eläimetkin on. Siedän ihmistä vain koska itse hyödyn. 

Ei voi, ainakin itselle rakkaus omaa lasta kohtaan on paljon voimakkaampaa kuin rakkaus omaa lemmikkiä kohtaan. Ei olla millään tasolla samoilla leveleillä edes. Valinta lapsen ja lemmikin suhteen olisi hyvin helppo.

En lähtisi vertaamaan näitä.

Minulla ei ole lapsia. Rakastan koiraani kuin perheeni jäsentä.

Maksan kalliista hoidosta ja yritän saada apua koiralle, jos jokin on vialla.

Joku saattaisi laittaa piikille, kun ei halua tuhlata rahaa, vaikka lemmikin voisi tutkimisen avulla saada terveeksi.

Olen tänä vuonna maksanut 3000€ koirani eläinlääkärikuluja. Joku muu kokee sen tuhlaamisena, minä en pidä siitä lukua muusta syystä kuin, että uteliaat kyselevät.

Säästän muussa kuin perheeni terveydenhoitokuluissa. Koira on perheenjäsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan koskaan surmannut tuskissaan itseään tai ollut loppuikänsä työkyvytön lemmikin kuoleman jälkeen? Niinpä.

Vaikka kuinka moni pystyy jatkamaan elämäänsä lapsen kuoleman jälkeen, joten ei tuo vertaus ihan tuollaisenaan toimi.

Kyllä, totta kai. Kysyinkin kuinka moni ei ole pystynyt jatkamaan elämäänsä lemmikin kuoleman jälkeen.

En tiedä. Siitä tuskin on tilastoja?

Väitän, ettei sellaisia ihmisiä yksinkertaisesti ole. Eikö pitäisi olla suht runsaastikin, jos kerran eläimiä ja ihmisiä voi rakastaa aivan yhtä vahvasti?

Ei se itsemurhan tehnyt ole kertomassa tilastoihin miksi teki sen. Jotkut jättävät jäähyväiskirjeitä, mutta eivät kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi. Rakastan koiraani enemmän kuin vaikkapa äitiäni.

Se on täysin eri asia kyllä. Äiti ja oma lapsi.