Lue keskustelun säännöt.
Voiko koiraa rakastaa kuin omaa lastaan
Kommentit (102)
Ehkä enemmänkin, ainakin jos uskoo ex-persu Pentti "Hauveli" Oinosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan eivät edes omaa lastaan rakasta
Lapset onkin sellaisia kakkiaisia nykyään että kuka niitä haluaisi. Kun ei saa kasvattaa. Koiraa voi, lempeydelläkin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä en tarvitse lapsia eikä lemmikkejä kun mieheni rakastaa ja palvoo minua yli kaiken ja kokki taitojani 🤣 joilla hemmoittelen sitä aina kuin vain viitsin ruokaa tehdä mutta silloin kun en ehdi tehdä niin hän saa tyytyä einesten lämmittämiseen.
Minä en ole halunnut koskaan lapsia eikä mieheni ole hylännyt ja häipynyt minnekkään eikä ole tyytymätön elämäämme. Minä olen hänelle kaikkein tärkein ihminen ja on sen osoittanut ihan kaikella parhaallisella tavoilla tienaamalla minulle sellaisen hyvinvoinnin ja turvan mitä harvemmilla on.
Entiset ystävät kaikkosi kun tulivat niin kateellisiksi mutta saikin kaikota enkä jäänyt kaipaamaan.
Kivat sulle mutta ei ihminen tarvitse toisen ihmisen palvontaa, eläin se tarvitsee huolenpitoa.
Vierailija kirjoitti:
No ei voi! Mitä te höpisette? Mitään eläintä ei voi rakastaa kuin lastaan!
Tottakai monelle lapsettomalle joku koira voi olla lapsen korvike, mutta heillähän ei ole aavistustakaan äidin- tai isänrakkaudesta lasta kohtaan ja siksi luulevat mitä luulevat!
Samaa mieltä!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, rakastan kaikkia kolmea koiriani yhtä paljon ja yhtä paljon kuin ne olisivat omia lapsiani. :) Lapsia minulla ei ole mutta rakkaus koiriani kohtaan on niin vahvaa etten ketään antaisi pois niin kuin en lapsiakaan jos niitä olisi.
Jos sinulla olisi lapsi, huomaisit että rakkaus lapseen olisi erilaista kuin koiraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä todellakin voi rakastaa kuin omaa lastaan. Mulla on kolme koiraa ja ne on mulle kaikki kaikessa. Ja mikä parasta, koira rakastaa ehdoitta myös takaisin päin. Lapset eivät välttämättä rakasta, voivat jopa jättää vanhempansa ja lapset rakastavat tulevia omia lapsiaan enemmän kuin vanhempiaan. Koirat on ja pysyy kuolemaan asti.
Vierailija kirjoitti:
Rakastan molempia yhtä paljon.
En usko. Siinä tapauksessa lapsesi kuolema olisi samanarvoista sulle kuin koiran kuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva.fi
"Vierailija
13/88
|
04.11.2022 | 16:12
Eniten on aina mielessä juuri sillä hetkellä se lapsi tai lemmikki, joka eniten tarvitsee minua. Olipa se omillaan asuva, jonka rahat ovat loppu tai kattolamppu pitäisi asentaa, tai kissanpentu, joka ei uskalla yksin lähteä ovesta ulos pissalle. Tai koira, joka pelkää pimeää ja tarvitsee minut taskulamppua pitelemään. Tai teinipoika, joka haluaa, että istun vieressä kutomassa sukkaa, kun hän tekee koulutehtäviä.
Kaikki rakkaita ja tärkeitä.
Ja kyllä, suren kaikkia kuolleita lemmikkejäni syvästi, ja suren kuolleita lapsiani syvästi. Ehkä siksi, kun olen lapsianikin joutunut hautaamaan"
Eli sulleko on ihan sama asia kuoleeko teinipoikasi vai kissanpentusi?
Mitäpä luulette valitseeko se koiraemo oman pentunsa vai omistajan?
Niinpä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiria/kissoja tulee ja menee ihmisen elämässä usein vaikka kuinka monta ja äärimmäisen harva lemmikki elää edes 20 vuotta.
Hullu se ihminen jonka mielestä oman teini-ikäisen lapsen kuolema on samanarvoinen asia kuin koiran/kissan kuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei voi! Mitä te höpisette? Mitään eläintä ei voi rakastaa kuin lastaan!
Tottakai monelle lapsettomalle joku koira voi olla lapsen korvike, mutta heillähän ei ole aavistustakaan äidin- tai isänrakkaudesta lasta kohtaan ja siksi luulevat mitä luulevat!Samaa mieltä!
Minulla lapsia ja rakastan koiraani yli kaiken.
Kyllä minä lemmikkejä olen rakastanut paljonkin mutta yhdenkään lemmikin vuoksi en kuitenkaan itse olisi valmis kuolemaan. Sen sijaan omien lasteni puolesta kuolisin epäröimättä jos saisin siten pelastettua heidän henkensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauva.fi
"Vierailija
13/88
|
04.11.2022 | 16:12
Eniten on aina mielessä juuri sillä hetkellä se lapsi tai lemmikki, joka eniten tarvitsee minua. Olipa se omillaan asuva, jonka rahat ovat loppu tai kattolamppu pitäisi asentaa, tai kissanpentu, joka ei uskalla yksin lähteä ovesta ulos pissalle. Tai koira, joka pelkää pimeää ja tarvitsee minut taskulamppua pitelemään. Tai teinipoika, joka haluaa, että istun vieressä kutomassa sukkaa, kun hän tekee koulutehtäviä.
Kaikki rakkaita ja tärkeitä.
Ja kyllä, suren kaikkia kuolleita lemmikkejäni syvästi, ja suren kuolleita lapsiani syvästi. Ehkä siksi, kun olen lapsianikin joutunut hautaamaan"
Eli sulleko on ihan sama asia kuoleeko teinipoikasi vai kissanpentusi?
Ei, ymmärrät tahallaan väärin. Surisin/suren jokaista sinä omana itsenään. Kissanpentua kissanpentuna, omia kuolleita lapsiani jokaista eri tavalla. Minulla on se karmea tilanne, että olen nuo kaikki kokenut, ja kaikki ne surut. Ja siksi myös rakastan ja pidän arvokkaana kaikkia, jotka ovat elämässäni. Eläimiä ja ihmisiä. Jokaisen kohdalla se suru on erilainen, ja jokaisen kohdalla se rakkaus on erilainen.
Vanhan viestin olit kaivanut räävittäväksesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tietysti. Minä olen koirani mami ja hän on minun pikkuinen.
Koirasi mami? Itselle vieras ajatus kyllä.
Onhan joillakin sika lemmikkinä, hän on siis emakko tai emäsika😳
Vierailija kirjoitti:
Vauva.fi
"Vierailija
13/88
|
04.11.2022 | 16:12
Eniten on aina mielessä juuri sillä hetkellä se lapsi tai lemmikki, joka eniten tarvitsee minua. Olipa se omillaan asuva, jonka rahat ovat loppu tai kattolamppu pitäisi asentaa, tai kissanpentu, joka ei uskalla yksin lähteä ovesta ulos pissalle. Tai koira, joka pelkää pimeää ja tarvitsee minut taskulamppua pitelemään. Tai teinipoika, joka haluaa, että istun vieressä kutomassa sukkaa, kun hän tekee koulutehtäviä.
Kaikki rakkaita ja tärkeitä.
Ja kyllä, suren kaikkia kuolleita lemmikkejäni syvästi, ja suren kuolleita lapsiani syvästi. Ehkä siksi, kun olen lapsianikin joutunut hautaamaan"
Eli sulleko on ihan sama asia kuoleeko teinipoikasi vai kissanpentusi?
Ehkä se teinipoikakin ansaitsisi kuulla mikä hänen arvonsa on äidin silmissä. Sama arvo kuin kissanpennulla tai koiralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva.fi
"Vierailija
13/88
|
04.11.2022 | 16:12
Eniten on aina mielessä juuri sillä hetkellä se lapsi tai lemmikki, joka eniten tarvitsee minua. Olipa se omillaan asuva, jonka rahat ovat loppu tai kattolamppu pitäisi asentaa, tai kissanpentu, joka ei uskalla yksin lähteä ovesta ulos pissalle. Tai koira, joka pelkää pimeää ja tarvitsee minut taskulamppua pitelemään. Tai teinipoika, joka haluaa, että istun vieressä kutomassa sukkaa, kun hän tekee koulutehtäviä.
Kaikki rakkaita ja tärkeitä.
Ja kyllä, suren kaikkia kuolleita lemmikkejäni syvästi, ja suren kuolleita lapsiani syvästi. Ehkä siksi, kun olen lapsianikin joutunut hautaamaan"
Eli sulleko on ihan sama asia kuoleeko teinipoikasi vai kissanpentusi?
Rinnastit kuitenkin lapsen kuoleman lemmikin kuolemaan. Vai tarkoitatko nyt jotain kohtukuolemaa tässä, lasta jota et edes tuntenut?
Riippuu siitä kykeneekö todella rakastamaan lastaan. Jos kykenee, ymmärtää tämän eron. Vaikka itkisit puoli vuotta päivittäin koirasi menetystä, lapsesi menetyksestä et toivu koskaan ja itket sitä vuosia päivittäin. Tämä vertailu on mahdollista vain niille, joilla ei ole lapsia. Tämä on myös todella absurdia vertailua niille, jolla on lapsia. Joku vertaa äitiinsä. Se onkin hyvin eri asia, sillä ei kaikkia äitejä rakasteta syvästi. He voivat tunaroivat rakastettavuutensa täysin.
Tietenkin voi. Tuotahan on tutkittukin.
Kyllä, rakastan kaikkia kolmea koiriani yhtä paljon ja yhtä paljon kuin ne olisivat omia lapsiani. :) Lapsia minulla ei ole mutta rakkaus koiriani kohtaan on niin vahvaa etten ketään antaisi pois niin kuin en lapsiakaan jos niitä olisi.