Lue keskustelun säännöt.
Voiko koiraa rakastaa kuin omaa lastaan
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
turha tehdä tästä mitään kyllä/ei -kysymystä. tutkikaa vaikka kuinka paljon eläimiä ja kyllä, koiriakin rääkätään ja kiusataan maailmassa. ehkä jopa yhtä paljon kuin lapsia, ja muita heikko-osaisia tässä maailmassa. se, että juuri sinä rakastat koiraasi ei tarkoita että niitä rakastettaisiin isossa kuvassa. toki itsekin rakastan omaani mutta jos pitäisi valita lapseni tai koirani välillä niin ei sitä kauan tarvitsisi miettiä. voitte pohtia kumman valitsisin.
Minäkin valitsisin koirani kuten sinäkin. Lapsi saa apua helposti sossun kautta, mutta koiraa ei auttaisi kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi! Eläimen rakkaus on puhtainta rakkautta maailmassa, ja onnekas on ihminen joka sellaisen saa kokea.
Lemmikin suurin rakkaus kohdistuu perheessä yleensä henkilöön, joka ruokkii ja linkittää sitä eniten.
Kyllä koira on rakas, mutta kuin lasta niin ei.
Miksi noita rakkauksia pitäisi verrata ja kilpailuttaa keskenään?
Totta kai eläintä voi rakastaa, minäkin rakastan.
...mutta kuin omaa lasta? En usko, että sellaista kaikennielevää, maailmojasyleilevää, ehdotonta ja uhrautuvaa suojelunhalua, rakkautta ja vaikka puolesta kuolemista voisi tuntea lemmikkiä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun kaikki rakastaisivat myös lapsiaan vähintään sen verran, mitä koiriaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tietysti. Minä olen koirani mami ja hän on minun pikkuinen.
Koirasi mami? Itselle vieras ajatus kyllä.
Koira on kuin lapsen tasolla oleva lapsi ainiaan. Ihmisen rooli on sama kuin vanhemman. Pestään liat, ruokitaan, hoidetaan ja opetetaan käytötapoja. Adoptiolapselle ollaan vanhempi ja isä on vanhempi, vaikka ei fyysisesti synnytä. Rooli on kuitenkin sama.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi. Rakastan koiraani enemmän kuin vaikkapa äitiäni.
Rakastan lastani enemmän kuin äitiäni. En kyllä rakasta koiraani enemmän kuin lastani... outo ajatus, että joku niin tekisi.
Ehkä sinulle outo, muttei monelle muulle. Rakkautta kun on monenlaista ja sitä voi kohdistaa muihinkin eläviin olentoihin kuin vain siihen minän jatkeeseen, eli omaan lapseen.
Joku eläinlääkäri sanoi Ylen Perjantai -ohjelmassa, että lyttykuonoiset koirat kuten mopsit aiheuttavat sellaisen tunteen joissakin ihmisissä, että se koira tuntuu vauvalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira on mulle äärimmäisen rakas. Se tulee aina tarvitsemaan minua. Se ei kasva ns. Aikuiseksi niinkuin lapset kasvavat. Koirani tarvitsee minua aina , ruokailussa, lenkillä jne.
On niitäkin, jotka rakastaa eläimiään enemmän kuin lapsiaan. On jonkin sortin persoonallisuushäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin että voi, mutta lapsen synnyttyä totesin lapseen kohdistuvan rakkauden olevan vielä paljon kokonaisvaltaisempaa. Ehkä biologia ja äidinvaistot vaikuttavat taustalla voimakkaammin, kun kyse on ihmislapsesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei voi! Mitä te höpisette? Mitään eläintä ei voi rakastaa kuin lastaan!
Tottakai monelle lapsettomalle joku koira voi olla lapsen korvike, mutta heillähän ei ole aavistustakaan äidin- tai isänrakkaudesta lasta kohtaan ja siksi luulevat mitä luulevat!Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen farmakologian professori Outi Vainio sanoo, että rakkauden tunne on todellinen.
”Joskus kuulee vähättelyä, että ihmisen eläimeen kohdistama tunne ei ole aito. Mutta on se. Tämän osoittavat aivokuvantamisen lisäksi myös oksitosiinitutkimukset.”
Et ole hassahtanut, vaikka kutsut itseäsi kissasi äidiksi tai koirasi isäksi. Osut naulan kantaan – ja nyt siitä on tieteellistä näyttöä. Amerikkalaisessa tutkimuksessa äidit katsoivat kuvaa lapsestaan ja koirastaan. Kummassakin tapauksessa äidin aivoissa aktivoituvat lähes samat avioalueet. Siis ne, joissa syntyy sähköistä toimintaa rakkauden tunteita koettaessa.Oksitosiini on kehon rakkaus- ja kiintymyshormoni, jota erittyy suudellessa, silitellessä, halatessa – tai kun näemme jotain, mistä pidämme todella paljon. Se myös vahvistaa kiintymystä ja luottamusta toiseen.
Mä uskoisin, että tuo vastaa aika hyvin aloituksen kysymykseen. Minäkin kyllä rakastan koiraamme, joka on eniten kiintynyt minuun. Selvästi kiintymys koiraani on kuitenkin ihan eri asia kuin suhde lapsiimme. En tunne koiraa kohtaan mitään negatiivista, se on mulle rakas, melkein kuin oma vauva... mutta vain melkein. Lapset ovat kuitenkin aivan eri asia. Yhtään väheksymättä sitä mikä on jollekin toiselle tärkeämpää, eiväthän kaikki haluakaan lapsia. Jos ihmisellä taas on omia lapsia niin ei koiraa kyllä mitenkään omiin lapsiin sekota, siitä välittää erilailla ja lapsilleen on myös valmis antamaan enemmän. Lemmikki ja lapset eivät onneksi yleensä vaikuta toisiinsa mitenkään negatiivisesti.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tahansa voi kaiketi rakastaa "kuin lastaan". Koiraa, kissaa, hevosta, autoa, moottoripyörää, mikä nyt kenellekin on se rakkauden kohde.
Onko kukaan koskaan surmannut tuskissaan itseään tai ollut loppuikänsä työkyvytön lemmikin kuoleman jälkeen? Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan koskaan surmannut tuskissaan itseään tai ollut loppuikänsä työkyvytön lemmikin kuoleman jälkeen? Niinpä.
Vaikka kuinka moni pystyy jatkamaan elämäänsä lapsen kuoleman jälkeen, joten ei tuo vertaus ihan tuollaisenaan toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi. Rakastan koiraani enemmän kuin vaikkapa äitiäni.
Rakastan lastani enemmän kuin äitiäni. En kyllä rakasta koiraani enemmän kuin lastani... outo ajatus, että joku niin tekisi.
Ehkä sinulle outo, muttei monelle muulle. Rakkautta kun on monenlaista ja sitä voi kohdistaa muihinkin eläviin olentoihin kuin vain siihen minän jatkeeseen, eli omaan lapseen.
Jep, rakkautta on monenlaista, eli sinäkin olet sitä mieltä, ettei eläintä voi rakastaa kuin lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan koskaan surmannut tuskissaan itseään tai ollut loppuikänsä työkyvytön lemmikin kuoleman jälkeen? Niinpä.
Vaikka kuinka moni pystyy jatkamaan elämäänsä lapsen kuoleman jälkeen, joten ei tuo vertaus ihan tuollaisenaan toimi.
Kyllä, totta kai. Kysyinkin kuinka moni ei ole pystynyt jatkamaan elämäänsä lemmikin kuoleman jälkeen.
Koira rakastaa ihmistään
Oksitosiini on hormoni, jota erittyy sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Se on erityisen tärkeä liima äidin ja lapsen tai emon ja pennun välillä.
Oksitosiinia vapautuu sekä ihmisen että lemmikkieläimen aivolisäkkeen takaosasta.
”Tämä on yhteinen fysiologinen ominaisuutemme, joka on hyvin vanhaa perua ja säilynyt lajien kehittyessä”, Vainio sanoo.
Vainion oman ryhmän tutkimus vahvisti, että myös koirilla oksitosiini on ratkaisevassa roolissa, kun se kiintyy omistajaansa.
”Rakkauden ja kiintymyksen tunteet ylittävät lajirajat. Koira rakastaa ihmistään yhtä lailla kuin ihminen koiraansa.”