Olenko tosiaan ainoa, jonka mielestä "toinen nainen/mies" on myös syyllinen ja tekee väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan esim. varastetun tavarankin ostaminen laissa määritelty rikokseksi. Vaikket itse olekaan varastanut sitä, mutta ostat sen. Voi mielestäni verrata asiaan.

Ap

Meinasin just kommentoida että on vähän kuin varastetun tavaran ostamista. Ja jos joku ei osta niin joku muu ostaa. Se ero toki, että varastetun tavaran ostaja voi joutua luopumaan tavarasta.

No se pieni ero on kyllä, että tavara ei voi itse päättää että varastetaanko hänet ja myydään eteenpäin. Siksi vastuu on tuollaisessa tilanteessa sysätty 100 %ihmiselle eikä tavaralle. Ihminen voi päättää itse pettääkö vai ei.

nykymaailmassa on vallitseva käsitys, että jokainen vastaa omista teoistaan. Jos A ja B ovat parisuhteessa ja syystä tai toisesta A solmii suhteen myös C:n kanssa ja A ja B ovat erikseen sopineet ettei olla suhteessa muiden kanssa, niin kyllä se silloin on A, joka on pettänyt. Jos A ei sitten ole kertonut C:lle oman liittonsa järjestelyistä, niin C:tä ei voi syyttää. Jos C on luvannut syystä tai toisesta B:lle ettei koskaan veisi B:n kumppania ja sitten tekeekin niin, niin silloin C:kin on toki petollinen B:n suuntaan.  Jos C on tahallisesti rikkonut A:n ja B:n liiton tavalla tai toisella, niin toki silloin C on tarinan pääpahis, mutta A:nkin toki pitää kantaa vastuunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin usein pettäjä syöttää sivusuhteelleen valeita tyyliin "olen avioliitossa, mutta eroamassa", "asumme yhdessä vain lasten vuoksi, mutta..." jne. Tosiasiassa mitään erosikeita ei ole. En lähtisi syyllistämään sivusuhdetta. Vika on aina ja vain pettäjässä.

Kuka oikeasti uskoo näitä olen eroamassa, vaimoni ei ymmärrä minua jorinoita. Ihan klassisia vedätyksiä 🙄

Minä ainakin lähtökohtaisesti uskoisin. Jättäisin kokonaan kaikenlaiset ihmissuhteet jos olisin niin katkeroitunut, että kuvittelisin että jokainen on huijari ja valehtelija siihen asti kunnes toisin todistetaan. Enkä jatkaisi minkäänlaista suhdetta omalta puoleltani, jos minuun suhtauduttaisiin näin.

Olen aina kummastellut noita yllä olevan kaltaisia kommentteja, onko tuollainen suhtautuminen ihmisiin yleistäkin tietyissä piireissä, ja se että syyllistetään ja naureskellaan naiselle että mitäs olit niin hölmö että uskoit sen juttuihin.

Harvan luulisi olevan sellainen catch, ettei häntä malttaisi vaatia saattamaan parisuhteensa selkeään päätökseen ennen suhteeseen ryhtymistä. Jos ihan oikeasti on niin kamalaa, niin eron luulisi olevan helppo päätös. Jos taas entisessä suhteessa ollaan yhteisymmärryksessä enää vain platonisesti, ei varmaan haittaa ihan todistettavasti kertoa tästä uudesta suhteesta myös exälle.

Ei, ei oikein mene läpi nämä, että kun se ihan tosissaan sanoi olevansa eroamassa ihan just! Siitä huolimatta, että syy ja vastuu ei minusta ole sen toisen.

Jaa, vaikea sanoa kun en ole yhtään suhdetta vielä aloittanut siltä pohjalta, että tuon nappaan kun tuo on melkoinen saalis. Ei mulla kyllä suhteitakaan ole ollut kuin 2 vakavaa, mut molemmat alkoi ystävyydestä, enkä missään vaiheessa laskelmoinut, että olisko toi hyvä saalis. Rakastuin vaan tuntemaani ihanaan tyyppiin, jolloin ei se tietenkään olisi ollut yhdentekevää, että saanko nyt omakseni tämän, vai odotanko, että tulee joku toinen hyvä saalis kohdalle. Tarve olla lähellä, tutustua, koskettaa, juuri tätä ihmistä.

Miksi monelle sitten on niin perhanan vaikeaa erota? Siitä on taidettu kirjottaa monta opustakin. Ehkä muutoksen pelko on siellä se monia erilaisia tapauksia yhdistävä tekijä. Samasta pelostahan kärsii molemmat osapuolet erossa.

Tasaisesti vaan kaikkia tur piin.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei ole luonnostaan yksiavioinen. Miksi ihmisen täytyy asettaa itselleen tavoitteet joihin yltäminen ei ole mahdollista? Nykyään halutaan olla täydellisen kauniita vaikka täyteaineiden ja lisäkkeiden avulla, elää virheettömästi velkarahalla sisustetussa asunnossa ja pariutua loppuelämäksi sen oikean kanssa yksiavioisessa suhteessa. Milloin päätettiin että yhdeltä ihmiseltä voi saada aivan kaiken? Jotkut jopa sanovat että pettäminen on pahinta mitä toiselle voi tehdä? Pahinta, oikeasti? Perheitä rikotaan ja luovutaan muuten hyvistä parisuhteista yhden uskottoman hetken vuoksi. Ei, en kivitä ketään varattuun haksahtanutta. Kunhan ymmärtää että tuossa tilanteessa se kumppani on vain hetken laina.

Ei ainakaan nykyajan Suomessa tarvitse onneksi asettaa itselleen tuollaisia tavoitteita, jos ei halua tai tunne niihin yltävänsä. Jossain määrin avoimet suhteet ovat nykyään ehkä yllättävänkin yleisiä, ja silloin ei tietenkään puhutakaan pettämisestä kuten tässä nyt on aiheena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tietää, että toinen on varattu, niin silloin on syyllinen. Vastuun vieritys muille on samansukuista logiikkaa kuin varkaalla, joka vie vaikka polkupyörän. "Kun se ei ollut kettingillä kiinni ja lukkojen takana, niin kyllä sen saa viedä."

Toinen juttu on sitten ne koijarit, jotka huijaavat sekä puolisoaan että sitä toista, joka luulee olevansa sinkun kanssa tekemisissä.

Pöyrävertaus ontuu. Toisen omaisuuden varastaminen on rikos, vaikka omaisuutta ei olisi suojattu lukoin. Pettäjä on omalla tahdolla varustettu, omista toimistaan vastuussa oleva ihminen, ei mikään varastettava esine. Eikä hän myöskään ole kenenkään omaisuutta.

Tietenkään analogia ei ole täydellinen, siksi käytinkin sanaa "samansukuista logiikkaa". Tarkoitan tällä sitä, ettei oteta vastuuta omista tekemisistä. Ja miksi pitäisi tuntea vastuuta, no ihan siksi, että ihmisen noin yleensäkin pitää toimia vastuullisesti. Varattu ihminen on sitoutunut toiseen ihmiseen, ja jos hänellä on alaikäisiä huollettavia, niin sen pahempi. Varatun kanssa vehtaava ihminen rikkoo tietoisesti perheitä, mistä koituu valtavasti ongelmia. Tällainen ihminen mahdollistaa pettäjän toiminnan, ja kyllä siitä pitäisi tuntea vastuuta.

Millä tavalla varatun kanssa oleva rikkoo perheitä, mikäli ei itse ole perheeseen missään yhteydessä? Pettäjä on tehnyt päätöksen pettämisestä sekä perheelle kertomisesta.

Edelleen painotan sitä, että pettäjä on itsenäisesti ajatteleva ja toimiva henkilö, ei kenenkään pahan käärmeen houkuteltavissa oleva tahdoton lastu laineilla. Tai jos on, puhutaan huomattavasti vakavammasta teosta kuin pettämisen mahdollistamisesta.

No et sitten ymmärtänyt vieläkään. Pettäjän kanssa vehtaava osallistuu pettämiseen, mahdollistaa tämän toiminnan, on "rikoskumppani". Pettäminen on huijausta ja siksi moraalisesti väärin. Miten tämän voi enää selvemmin sanoa?

Ketä se pettäjän kanssa vehtaava pettää tai huijaa?

Rautalangasta: Se vehtaaja mahdollistaa pettäjän toiminnan. Jos otetaan vertaus rikollisuudesta, niin hän on kuin rikoskumppani, pakoauton kuljettaja, varastetun tavaran kätkijä. Nämäkin saavat oikeudessa tuomion, vaikka eivät suoraan ryöstä ketään. Ja älä nyt rupea vänkäämään siitä, ettei pettäminen ole rikos. Ei se rikoslaissa sitä olekaan, mutta moraalisesti se on väärin ja siitä voi koitua tuhoisia seurauksia. Antaisitko sinä tulitikut henkilölle, jonka tiedät pyromaaniksi? Ja sitten sanoisit, "en minä mitään polttanut, tulitikkuja vain lainasin."

jos se aikoisi polttaa jonkun hökkelin missä vaikka kiusataan koiranpentuja niin antaisin. Enkä katuisi.

Tai jos se haluaisi polttaa vanhan kotitalonsa, jossa kärsi lapsuudessa hirveää kaltoinkohtelua niin antaisin.

Paitsi, ehkä jos se olis oikeasti diagnosoitu pyromaani, niin sitten ehkä en, koska pahentaisin sitä mielenterveysongelmaa osallistumalla. Hmm. Vaikea kysymys, vaikeaa antaa yksiselitteistä vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Tietoinen, moraaliton valinta ryhtyä suhteeseen varatun kanssa.

On, ja ihan varmasti tietää, että julki tullessaan se loukkaa petettyä ihmistä todella paljon. Ihan turha yrittää piiloutua sen taakse, että parisuhteessa oleva pettämisestään on yksin vastuussa. Vastuussa on tietysti, mutta myös se toinen tietoisesti loukkaa kolmatta osapuolta.

Itse en voisi enkä haluaisi koskaan loukata toista ihmistä, en millään tavalla, joten pysyn kyllä erossa varatuista.

Nyt on kyllä pakko tähän väliin sanoa, että tuskin kenelläkään on tollasessa kuviossa tarkoitus loukata sitä tuntematonta petetyksi tulevaa tyyppiä. Ei vaan jaksa välittää. En mä tiedä oliko joku toinenkin ihastunut mun mieheen kun mentiin yhteen. Jos oli, niin varmasti tuli loukkaantuneeksi. Ei mahda mitään, ei se tieto olis mun valintoihini vaikuttanut mitenkään. Oon loukannut monta monituista ihmistä valitsemalla jonkun toisen työpaikkaan. Harmi, mutta ei mun ongelma. Joku ystävä on varmasti loukkaantunut joskus kun en oo kutsunut mukaan reissuun -heck, oonpa itsekin joskus jäänyt ulkopuolelle. Sellasta se elämä on. 

Ehkä tässä puhutaan enempi moraalista kuitenkin ja se on aika henkilökohtainen ja ajassa muuttuvakin juttu. 

Ei ole mitään järkeä verrata työtä ja parisuhdetta. Työnhaku on kuitenkin tietoista kilpailua, jossa sitten pätevin saa paikan ja asia selvä ja reilua eikä sillä tavalla kukaan loukkaannu, pettyy varmaan. Mutta pettäminen on jonkun kahden ihmisen keskinäisen luottamuksen ja sopimuksen pettämistä, jolloin mielestäni siihen tietoisesti osallistuminen tai ainakin sen merkityksen vähättely on yksioikoistoa ja välinpitämätöntä.

Sekoitat siis pettymyksen ja loukkaamisen. Varmaan jos joku muu oli kiinnostunut sun miehestä silloin kun tapailitte niin pettyi mutta jos ei ole sopimuksia, ei voi loukata. Mieti sitten omalle kohdalle että tuntuisiko kivalta jos miehesi pettäisi sinua nyt ja toinen osapuoli sanoisi vain ettei sinun tunteillasi ole väliä, ei koske häntä. Periaatteessa toki näin, ei ole velvollisuutta välittää tuntemattomista, mutta mun mielestä aika kylmää ja kertoo siitä että välitetään vain itsestä.

tuota noin niin.. jos mieheni pettäisi minua niin mua ei kinnostaisi puupennin pyörylää sen kolmannen osapuolen aatokset asiasta. Ainoa tilanne missä sen toisen naisen motiivit kiinnostaisi, olisi se jos itse toivoisin vielä suhteemme jatkuvan ja sen toisen jäävän taakse. Silloin toivoisin tietysti, että sillä toisella naisella olisi morkkis ja pysyisi poissa meidän välistä. Mutta jos miehellä olisi ollut joku rinnakkaissuhde niin en haluaisi edes yrittää jatkaa yhdessä, joten mitä väliä. Sitten jos mies olisi käynyt vaan sutasemassa jotain naista niin sehän olisi aivan merkityksetön koko nainen saati mitkä hänen fiilikset tilanteessa on.

Summa summarum, en halua manipuloida ihmisiä, en tarvitse sen kolmannen osapuolen myötätuntoa tai katumusta mihinkään. Suhde on minun ja mieheni välinen, me valitsemme jatkuuko se vai ei.

Niinpä, miksi sen edes pitäisi kiinnostaa mitä se pettämiskumppani miettii? En minäkään hoksaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tietää, että toinen on varattu, niin silloin on syyllinen. Vastuun vieritys muille on samansukuista logiikkaa kuin varkaalla, joka vie vaikka polkupyörän. "Kun se ei ollut kettingillä kiinni ja lukkojen takana, niin kyllä sen saa viedä."

Toinen juttu on sitten ne koijarit, jotka huijaavat sekä puolisoaan että sitä toista, joka luulee olevansa sinkun kanssa tekemisissä.

Pöyrävertaus ontuu. Toisen omaisuuden varastaminen on rikos, vaikka omaisuutta ei olisi suojattu lukoin. Pettäjä on omalla tahdolla varustettu, omista toimistaan vastuussa oleva ihminen, ei mikään varastettava esine. Eikä hän myöskään ole kenenkään omaisuutta.

Tietenkään analogia ei ole täydellinen, siksi käytinkin sanaa "samansukuista logiikkaa". Tarkoitan tällä sitä, ettei oteta vastuuta omista tekemisistä. Ja miksi pitäisi tuntea vastuuta, no ihan siksi, että ihmisen noin yleensäkin pitää toimia vastuullisesti. Varattu ihminen on sitoutunut toiseen ihmiseen, ja jos hänellä on alaikäisiä huollettavia, niin sen pahempi. Varatun kanssa vehtaava ihminen rikkoo tietoisesti perheitä, mistä koituu valtavasti ongelmia. Tällainen ihminen mahdollistaa pettäjän toiminnan, ja kyllä siitä pitäisi tuntea vastuuta.

Millä tavalla varatun kanssa oleva rikkoo perheitä, mikäli ei itse ole perheeseen missään yhteydessä? Pettäjä on tehnyt päätöksen pettämisestä sekä perheelle kertomisesta.

Edelleen painotan sitä, että pettäjä on itsenäisesti ajatteleva ja toimiva henkilö, ei kenenkään pahan käärmeen houkuteltavissa oleva tahdoton lastu laineilla. Tai jos on, puhutaan huomattavasti vakavammasta teosta kuin pettämisen mahdollistamisesta.

No et sitten ymmärtänyt vieläkään. Pettäjän kanssa vehtaava osallistuu pettämiseen, mahdollistaa tämän toiminnan, on "rikoskumppani". Pettäminen on huijausta ja siksi moraalisesti väärin. Miten tämän voi enää selvemmin sanoa?

Ketä se pettäjän kanssa vehtaava pettää tai huijaa?

Rautalangasta: Se vehtaaja mahdollistaa pettäjän toiminnan. Jos otetaan vertaus rikollisuudesta, niin hän on kuin rikoskumppani, pakoauton kuljettaja, varastetun tavaran kätkijä. Nämäkin saavat oikeudessa tuomion, vaikka eivät suoraan ryöstä ketään. Ja älä nyt rupea vänkäämään siitä, ettei pettäminen ole rikos. Ei se rikoslaissa sitä olekaan, mutta moraalisesti se on väärin ja siitä voi koitua tuhoisia seurauksia. Antaisitko sinä tulitikut henkilölle, jonka tiedät pyromaaniksi? Ja sitten sanoisit, "en minä mitään polttanut, tulitikkuja vain lainasin."

Veikkaanpa, että yhdeltäkään pyromaanilta ei jää tulipalo sytyttämättä vain sen takia, että joku ei lainaa hänelle tulitikkuja. Kuten ei varmasti pettäjältä jää pettämättä, vaikka juuri sen hetkinen kiinnostuksen kohde kieltäytyisikin.

Ihan mielenkiinnosta, kuinka syyllinen minä olen mielestäsi ollut erään liiton rikkoutumiseen? Työkaverini ihastui minuun, tai oikeastaan omien sanojensa mukaan rakastui. Torjuin hänet, koska hän oli naimisissa (+ kaksi ala-asteikäistä lasta), työkaverini, eikä muutenkaan kiinnostanut minua romanttisessa mielessä, vaikka hänestä pidinkin. Mies päätyi ottamaan eron ja vaihtoi työpaikkaa luodakseen meille mahdollisuudet olla yhdessä. Tätä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut, koska tuo kolmas tekijä ei muuttunut näiden kahden muun muuttumisen myötä mihinkään.

Eli, olinko osasyyllinen perheen rikkoutumiseen? Lopputuloshan olisi ollut sama, vaikka olisinkin tehnyt jotan miehen kanssa.

Olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa, että toista ihmistä ei voi omistaa.

Tämä. Monesti kuuntelen ihmisten juttuja ja ihmettelen eikö he itse ymmärrä miten vinksahtaneelta kuulostavat. Onneksi olen sinkku, enkä ole sellaisessa suhteessa koskaan edes ollut, jossa ei ymmärretä sitä että molemmat on kumminkin vielä suhteessakin yksilöitä. Jotkut naiset ihan ylpeilee sillä, että ovat torpanneet mieheltä harrastuksen tai vaikka illanvieton kavereiden kanssa. Ja miehet siitä, että tuli vedettyä turpaan miestä joka "yritti" "mun naista".

Puhumattakaan näistä jotka kyselee keskustelupalstalla et miten saa kumppanin suostumaan "vielä yhteen lapseen" tai miten saa kumppanin vierotettua omasta lapsuudenperheestä, ettei sinne tarvii mennä jouluna tai miten saa estettyä eron.. Jne jne. Vapaa valinta ei taida olla monessa parisuhteessa molempien oikeus..

Puhut nyt ihan eri asiasta. Ketään ei voi omistaa, mutta ketään ei saa myöskään huijata. Pettäminen on huijausta. Jos suhteessa on ongelmia, ne pitää selvittää tai erota, eikä toimia toisen selän takana.

En tiedä oletko suhteessa, mutta kysyn silti: Kuinka toimisit jos kumppanisi tänä iltana sanoisi, ettei enää tunne rakastavansa ja harkitsee eroa?

Muutkin voi vastata. Tämä on aika merkittävä omatunnon kysymys ja elämänkokemus kertoo, että jakaa ihmiset aika lailla kahteen leiriin.

Naiset ovat niin kilttejä että ottavat osan syytä niskoilleen jos mies pettää hänen kanssaan. Vain harva mies jos yksikään välittää siitä että on ns. toinen mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa, että toista ihmistä ei voi omistaa.

Tämä. Monesti kuuntelen ihmisten juttuja ja ihmettelen eikö he itse ymmärrä miten vinksahtaneelta kuulostavat. Onneksi olen sinkku, enkä ole sellaisessa suhteessa koskaan edes ollut, jossa ei ymmärretä sitä että molemmat on kumminkin vielä suhteessakin yksilöitä. Jotkut naiset ihan ylpeilee sillä, että ovat torpanneet mieheltä harrastuksen tai vaikka illanvieton kavereiden kanssa. Ja miehet siitä, että tuli vedettyä turpaan miestä joka "yritti" "mun naista".

Puhumattakaan näistä jotka kyselee keskustelupalstalla et miten saa kumppanin suostumaan "vielä yhteen lapseen" tai miten saa kumppanin vierotettua omasta lapsuudenperheestä, ettei sinne tarvii mennä jouluna tai miten saa estettyä eron.. Jne jne. Vapaa valinta ei taida olla monessa parisuhteessa molempien oikeus..

Puhut nyt ihan eri asiasta. Ketään ei voi omistaa, mutta ketään ei saa myöskään huijata. Pettäminen on huijausta. Jos suhteessa on ongelmia, ne pitää selvittää tai erota, eikä toimia toisen selän takana.

Aivan. Mutta joku päivä olisi ihanaa nähdä yksikin erokertomus, jossa se jätetty tai petetty osapuoli pystyisi jälkikäteen arvioimaan, että oliko se oma toiminta suhteessa ihan kaikin puolin rakentavaa. Ei pettäjä voi puolustautua sillä, että kun tuo toinenkin (vaikka toki voi itse ymmärtää omaan toimintaansa vaikuttaneet syyt). Vastuu pitää jokaisen kantaa omista tekemisistään. Harvoin silti voi uskottomuuteenkaan päättynyttä suhdetta katsoa objektiivisesti jälkeenpäin ja sanoa rehellisesti, että kyllähän oli upean onnellinen ja tasavertainen suhde ja mahtava kumppani, jonka hölmö pettäjä meni ahneuksissaan pilaamaan. Jotenkin petetyksi tuleminen antaa ikuisen vastuun vapautuksen toiselta osapuolelta ihan eri tavalla kuin mikään muu eroon johtanut tilanne.

Muistan kun joskus kerroin, että ex petti minua yhden yön suhteiden kanssa kun lapsemme oli pieni. Kerroin, että ymmärrän hänen toimintansa, koska ymmärrän omien valintojeni seuraukset. Sain kymmeniä alanuolia. Kaipa ne toiset sitten tietää paremmin mun suhteeni kuin itse tiedän.

No itse kuulen tuon niin että on lähtenyt itse mukaan siihen pettämisen oikeuttamiseen syillä z ja y, vaikka ne olisikin omia tekemisiä. Kyllä se pettäminen itsessään on lähes poikkeuksetta väärin vaikka mitä ois taustalla. Ellei sitten itse ole joku totaalisen kaheli sadistinen pahoinpitelijä, jolloin ei voi katsoa enää minkään normaalin parisuhdesäännön pätevän suhteessa ja eikä toinen ansaitse mitään kunnioitusta itse. Mutta se että on riitoja tai seksin puutetta tai muuta seminormaalia ei oikeuta ketään pettämään. Joko siinä koittaa korjata tilanteen tai sanoa että tää oli tässä. On aivan eri asia suhtautua ymmärtäväisesti puolison tunteisiin joihin on itse vaikuttanut kuin puolison tekoon, jonka hän on kuitenkin valinnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tietää, että toinen on varattu, niin silloin on syyllinen. Vastuun vieritys muille on samansukuista logiikkaa kuin varkaalla, joka vie vaikka polkupyörän. "Kun se ei ollut kettingillä kiinni ja lukkojen takana, niin kyllä sen saa viedä."

Toinen juttu on sitten ne koijarit, jotka huijaavat sekä puolisoaan että sitä toista, joka luulee olevansa sinkun kanssa tekemisissä.

Pöyrävertaus ontuu. Toisen omaisuuden varastaminen on rikos, vaikka omaisuutta ei olisi suojattu lukoin. Pettäjä on omalla tahdolla varustettu, omista toimistaan vastuussa oleva ihminen, ei mikään varastettava esine. Eikä hän myöskään ole kenenkään omaisuutta.

Tietenkään analogia ei ole täydellinen, siksi käytinkin sanaa "samansukuista logiikkaa". Tarkoitan tällä sitä, ettei oteta vastuuta omista tekemisistä. Ja miksi pitäisi tuntea vastuuta, no ihan siksi, että ihmisen noin yleensäkin pitää toimia vastuullisesti. Varattu ihminen on sitoutunut toiseen ihmiseen, ja jos hänellä on alaikäisiä huollettavia, niin sen pahempi. Varatun kanssa vehtaava ihminen rikkoo tietoisesti perheitä, mistä koituu valtavasti ongelmia. Tällainen ihminen mahdollistaa pettäjän toiminnan, ja kyllä siitä pitäisi tuntea vastuuta.

Millä tavalla varatun kanssa oleva rikkoo perheitä, mikäli ei itse ole perheeseen missään yhteydessä? Pettäjä on tehnyt päätöksen pettämisestä sekä perheelle kertomisesta.

Edelleen painotan sitä, että pettäjä on itsenäisesti ajatteleva ja toimiva henkilö, ei kenenkään pahan käärmeen houkuteltavissa oleva tahdoton lastu laineilla. Tai jos on, puhutaan huomattavasti vakavammasta teosta kuin pettämisen mahdollistamisesta.

No et sitten ymmärtänyt vieläkään. Pettäjän kanssa vehtaava osallistuu pettämiseen, mahdollistaa tämän toiminnan, on "rikoskumppani". Pettäminen on huijausta ja siksi moraalisesti väärin. Miten tämän voi enää selvemmin sanoa?

Ketä se pettäjän kanssa vehtaava pettää tai huijaa?

Rautalangasta: Se vehtaaja mahdollistaa pettäjän toiminnan. Jos otetaan vertaus rikollisuudesta, niin hän on kuin rikoskumppani, pakoauton kuljettaja, varastetun tavaran kätkijä. Nämäkin saavat oikeudessa tuomion, vaikka eivät suoraan ryöstä ketään. Ja älä nyt rupea vänkäämään siitä, ettei pettäminen ole rikos. Ei se rikoslaissa sitä olekaan, mutta moraalisesti se on väärin ja siitä voi koitua tuhoisia seurauksia. Antaisitko sinä tulitikut henkilölle, jonka tiedät pyromaaniksi? Ja sitten sanoisit, "en minä mitään polttanut, tulitikkuja vain lainasin."

Veikkaanpa, että yhdeltäkään pyromaanilta ei jää tulipalo sytyttämättä vain sen takia, että joku ei lainaa hänelle tulitikkuja. Kuten ei varmasti pettäjältä jää pettämättä, vaikka juuri sen hetkinen kiinnostuksen kohde kieltäytyisikin.

Ihan mielenkiinnosta, kuinka syyllinen minä olen mielestäsi ollut erään liiton rikkoutumiseen? Työkaverini ihastui minuun, tai oikeastaan omien sanojensa mukaan rakastui. Torjuin hänet, koska hän oli naimisissa (+ kaksi ala-asteikäistä lasta), työkaverini, eikä muutenkaan kiinnostanut minua romanttisessa mielessä, vaikka hänestä pidinkin. Mies päätyi ottamaan eron ja vaihtoi työpaikkaa luodakseen meille mahdollisuudet olla yhdessä. Tätä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut, koska tuo kolmas tekijä ei muuttunut näiden kahden muun muuttumisen myötä mihinkään.

Eli, olinko osasyyllinen perheen rikkoutumiseen? Lopputuloshan olisi ollut sama, vaikka olisinkin tehnyt jotan miehen kanssa.

No tässä kuviossa ei kukaan pettänyt. Eikä olisi pettänyt, vaikka olisit suhteen lopettamisen jälkeen mennytkin hänen kanssaan yhteen. Pointti on nyt se, mitä tapahtuu suhteen aikana. Toiseen ihastuminen ja rakastuminen ei ainakaan omassa suhteessani ole kiellettyä. Jos jostain jotain parempaa löytyy niin en halua sitä estää. Toki toivon, että päätös on silloin loppuun saakka harkittu. Pettäminen sen sijaan on suhteessamme kiellettyä.

Minäkin äänestäisin sen puolesta, että vastuu kuuluu ainoastaan pettäjälle. Vähän noloa se on silti ryhtyä kakkosvaimoksi tai -mieheksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa, että toista ihmistä ei voi omistaa.

Tämä. Monesti kuuntelen ihmisten juttuja ja ihmettelen eikö he itse ymmärrä miten vinksahtaneelta kuulostavat. Onneksi olen sinkku, enkä ole sellaisessa suhteessa koskaan edes ollut, jossa ei ymmärretä sitä että molemmat on kumminkin vielä suhteessakin yksilöitä. Jotkut naiset ihan ylpeilee sillä, että ovat torpanneet mieheltä harrastuksen tai vaikka illanvieton kavereiden kanssa. Ja miehet siitä, että tuli vedettyä turpaan miestä joka "yritti" "mun naista".

Puhumattakaan näistä jotka kyselee keskustelupalstalla et miten saa kumppanin suostumaan "vielä yhteen lapseen" tai miten saa kumppanin vierotettua omasta lapsuudenperheestä, ettei sinne tarvii mennä jouluna tai miten saa estettyä eron.. Jne jne. Vapaa valinta ei taida olla monessa parisuhteessa molempien oikeus..

Puhut nyt ihan eri asiasta. Ketään ei voi omistaa, mutta ketään ei saa myöskään huijata. Pettäminen on huijausta. Jos suhteessa on ongelmia, ne pitää selvittää tai erota, eikä toimia toisen selän takana.

En tiedä oletko suhteessa, mutta kysyn silti: Kuinka toimisit jos kumppanisi tänä iltana sanoisi, ettei enää tunne rakastavansa ja harkitsee eroa?

Muutkin voi vastata. Tämä on aika merkittävä omatunnon kysymys ja elämänkokemus kertoo, että jakaa ihmiset aika lailla kahteen leiriin.

Olisin todella surullinen asiasta. Toista ihmistä ei täällä voi väkisin omistaa joten pakko se olisi vaan hyväksyä jos toinen sanoisi että ei rakasta. Enkä haluaisi olla ihmisen kanssa joka ei rakasta minua.

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta, kuinka syyllinen minä olen mielestäsi ollut erään liiton rikkoutumiseen? Työkaverini ihastui minuun, tai oikeastaan omien sanojensa mukaan rakastui. Torjuin hänet, koska hän oli naimisissa (+ kaksi ala-asteikäistä lasta), työkaverini, eikä muutenkaan kiinnostanut minua romanttisessa mielessä, vaikka hänestä pidinkin. Mies päätyi ottamaan eron ja vaihtoi työpaikkaa luodakseen meille mahdollisuudet olla yhdessä. Tätä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut, koska tuo kolmas tekijä ei muuttunut näiden kahden muun muuttumisen myötä mihinkään.

Eli, olinko osasyyllinen perheen rikkoutumiseen? Lopputuloshan olisi ollut sama, vaikka olisinkin tehnyt jotan miehen kanssa.

Et ole tehnyt mitään väärää. Riippumatta siitä mitä syitä tuo toinen henkilö keksi toiminnalleen, sinä et halunnut olla siinä mukana, ja teit tämän selväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa, että toista ihmistä ei voi omistaa.

Tämä. Monesti kuuntelen ihmisten juttuja ja ihmettelen eikö he itse ymmärrä miten vinksahtaneelta kuulostavat. Onneksi olen sinkku, enkä ole sellaisessa suhteessa koskaan edes ollut, jossa ei ymmärretä sitä että molemmat on kumminkin vielä suhteessakin yksilöitä. Jotkut naiset ihan ylpeilee sillä, että ovat torpanneet mieheltä harrastuksen tai vaikka illanvieton kavereiden kanssa. Ja miehet siitä, että tuli vedettyä turpaan miestä joka "yritti" "mun naista".

Puhumattakaan näistä jotka kyselee keskustelupalstalla et miten saa kumppanin suostumaan "vielä yhteen lapseen" tai miten saa kumppanin vierotettua omasta lapsuudenperheestä, ettei sinne tarvii mennä jouluna tai miten saa estettyä eron.. Jne jne. Vapaa valinta ei taida olla monessa parisuhteessa molempien oikeus..

Puhut nyt ihan eri asiasta. Ketään ei voi omistaa, mutta ketään ei saa myöskään huijata. Pettäminen on huijausta. Jos suhteessa on ongelmia, ne pitää selvittää tai erota, eikä toimia toisen selän takana.

En tiedä oletko suhteessa, mutta kysyn silti: Kuinka toimisit jos kumppanisi tänä iltana sanoisi, ettei enää tunne rakastavansa ja harkitsee eroa?

Muutkin voi vastata. Tämä on aika merkittävä omatunnon kysymys ja elämänkokemus kertoo, että jakaa ihmiset aika lailla kahteen leiriin.

Etsisin itselleni vuokra-asunnon, josta käsin alkaisin sitten pikkuhiljaa tehdä sitovampia suunnitelmia tulevaisuuden suhteen eli jäisinkö tälle paikkakunnalle, palaisinko sinne missä asuin ennen tänne muuttoani vai asettuisinko jonnekin muualle.

Olemme kertaalleen siinä tilanteessa olleet, emme tosin pettämisen emmekä tuollaisen keskustelun seurauksena, ja tiedän, että saisin vuokra-asunnon parissa päivässä (muuttopäivä luultavasti menisi seuraavan tai sitä seuraavan kuun vaihteeseen). Silloin päätimme kuitenkin vielä kerran kokeilla ja haimme myös asiantuntija-apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on vastuussa!

Itselleni kävi niin että mies jäi kiinni "ystävän" kanssa viestittelystä. Viesteissä suoraa vihjaliua puolin ja toisin yhteiseen seksiin.

Tällä toisella osapuolella on myös kumppani. Ja suurin huoli olikin heti ettei vaan saa tämä petturinaisen mies tietää. Sehän se kamalaa olisi, kantaa vastuu tekemisistään loppuun asti.

Harkitsen vielä vaivaannunko. :D

Tuollaista viestittelyäkö ei saa käydä?

Minusta parisuhteeseen ei kuulu se että ehdotellaan muille naisille seksiä. TÄmä on vain minun mielipiteeni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa, että toista ihmistä ei voi omistaa.

Tämä. Monesti kuuntelen ihmisten juttuja ja ihmettelen eikö he itse ymmärrä miten vinksahtaneelta kuulostavat. Onneksi olen sinkku, enkä ole sellaisessa suhteessa koskaan edes ollut, jossa ei ymmärretä sitä että molemmat on kumminkin vielä suhteessakin yksilöitä. Jotkut naiset ihan ylpeilee sillä, että ovat torpanneet mieheltä harrastuksen tai vaikka illanvieton kavereiden kanssa. Ja miehet siitä, että tuli vedettyä turpaan miestä joka "yritti" "mun naista".

Puhumattakaan näistä jotka kyselee keskustelupalstalla et miten saa kumppanin suostumaan "vielä yhteen lapseen" tai miten saa kumppanin vierotettua omasta lapsuudenperheestä, ettei sinne tarvii mennä jouluna tai miten saa estettyä eron.. Jne jne. Vapaa valinta ei taida olla monessa parisuhteessa molempien oikeus..

Puhut nyt ihan eri asiasta. Ketään ei voi omistaa, mutta ketään ei saa myöskään huijata. Pettäminen on huijausta. Jos suhteessa on ongelmia, ne pitää selvittää tai erota, eikä toimia toisen selän takana.

En tiedä oletko suhteessa, mutta kysyn silti: Kuinka toimisit jos kumppanisi tänä iltana sanoisi, ettei enää tunne rakastavansa ja harkitsee eroa?

Muutkin voi vastata. Tämä on aika merkittävä omatunnon kysymys ja elämänkokemus kertoo, että jakaa ihmiset aika lailla kahteen leiriin.

Jos ilmoittaisi, ettei enää rakasta, päättäisin suhteen itse. Jos jokin muu asia pännisi ja sen takia harkitsisi eroa, asiasta puhuttaisiin ja katsottaisiin sitten, miten kumpikin haluaa jatkaa eteenpäin.

- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tietää, että toinen on varattu, niin silloin on syyllinen. Vastuun vieritys muille on samansukuista logiikkaa kuin varkaalla, joka vie vaikka polkupyörän. "Kun se ei ollut kettingillä kiinni ja lukkojen takana, niin kyllä sen saa viedä."

Toinen juttu on sitten ne koijarit, jotka huijaavat sekä puolisoaan että sitä toista, joka luulee olevansa sinkun kanssa tekemisissä.

Pöyrävertaus ontuu. Toisen omaisuuden varastaminen on rikos, vaikka omaisuutta ei olisi suojattu lukoin. Pettäjä on omalla tahdolla varustettu, omista toimistaan vastuussa oleva ihminen, ei mikään varastettava esine. Eikä hän myöskään ole kenenkään omaisuutta.

Tietenkään analogia ei ole täydellinen, siksi käytinkin sanaa "samansukuista logiikkaa". Tarkoitan tällä sitä, ettei oteta vastuuta omista tekemisistä. Ja miksi pitäisi tuntea vastuuta, no ihan siksi, että ihmisen noin yleensäkin pitää toimia vastuullisesti. Varattu ihminen on sitoutunut toiseen ihmiseen, ja jos hänellä on alaikäisiä huollettavia, niin sen pahempi. Varatun kanssa vehtaava ihminen rikkoo tietoisesti perheitä, mistä koituu valtavasti ongelmia. Tällainen ihminen mahdollistaa pettäjän toiminnan, ja kyllä siitä pitäisi tuntea vastuuta.

Millä tavalla varatun kanssa oleva rikkoo perheitä, mikäli ei itse ole perheeseen missään yhteydessä? Pettäjä on tehnyt päätöksen pettämisestä sekä perheelle kertomisesta.

Edelleen painotan sitä, että pettäjä on itsenäisesti ajatteleva ja toimiva henkilö, ei kenenkään pahan käärmeen houkuteltavissa oleva tahdoton lastu laineilla. Tai jos on, puhutaan huomattavasti vakavammasta teosta kuin pettämisen mahdollistamisesta.

No et sitten ymmärtänyt vieläkään. Pettäjän kanssa vehtaava osallistuu pettämiseen, mahdollistaa tämän toiminnan, on "rikoskumppani". Pettäminen on huijausta ja siksi moraalisesti väärin. Miten tämän voi enää selvemmin sanoa?

Ketä se pettäjän kanssa vehtaava pettää tai huijaa?

Rautalangasta: Se vehtaaja mahdollistaa pettäjän toiminnan. Jos otetaan vertaus rikollisuudesta, niin hän on kuin rikoskumppani, pakoauton kuljettaja, varastetun tavaran kätkijä. Nämäkin saavat oikeudessa tuomion, vaikka eivät suoraan ryöstä ketään. Ja älä nyt rupea vänkäämään siitä, ettei pettäminen ole rikos. Ei se rikoslaissa sitä olekaan, mutta moraalisesti se on väärin ja siitä voi koitua tuhoisia seurauksia. Antaisitko sinä tulitikut henkilölle, jonka tiedät pyromaaniksi? Ja sitten sanoisit, "en minä mitään polttanut, tulitikkuja vain lainasin."

Veikkaanpa, että yhdeltäkään pyromaanilta ei jää tulipalo sytyttämättä vain sen takia, että joku ei lainaa hänelle tulitikkuja. Kuten ei varmasti pettäjältä jää pettämättä, vaikka juuri sen hetkinen kiinnostuksen kohde kieltäytyisikin.

Ihan mielenkiinnosta, kuinka syyllinen minä olen mielestäsi ollut erään liiton rikkoutumiseen? Työkaverini ihastui minuun, tai oikeastaan omien sanojensa mukaan rakastui. Torjuin hänet, koska hän oli naimisissa (+ kaksi ala-asteikäistä lasta), työkaverini, eikä muutenkaan kiinnostanut minua romanttisessa mielessä, vaikka hänestä pidinkin. Mies päätyi ottamaan eron ja vaihtoi työpaikkaa luodakseen meille mahdollisuudet olla yhdessä. Tätä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut, koska tuo kolmas tekijä ei muuttunut näiden kahden muun muuttumisen myötä mihinkään.

Eli, olinko osasyyllinen perheen rikkoutumiseen? Lopputuloshan olisi ollut sama, vaikka olisinkin tehnyt jotan miehen kanssa.

No tässä kuviossa ei kukaan pettänyt. Eikä olisi pettänyt, vaikka olisit suhteen lopettamisen jälkeen mennytkin hänen kanssaan yhteen. Pointti on nyt se, mitä tapahtuu suhteen aikana. Toiseen ihastuminen ja rakastuminen ei ainakaan omassa suhteessani ole kiellettyä. Jos jostain jotain parempaa löytyy niin en halua sitä estää. Toki toivon, että päätös on silloin loppuun saakka harkittu. Pettäminen sen sijaan on suhteessamme kiellettyä.

Eli pettäminen on sinulle vain fyysinen teko? Toiseen saa rakastua ja suhteen päättää, mutta se muuttuu pettämiseksi vain jos tähän prosessiin liittyy myös jotain fyysistä. 

Entä olisiko pettämistä tapahtunut siinä tapauksessa, että olisin vastannut miehen tunteisiin, mutta kieltäytynyt kaikesta fyysisestä ennen eroa?