Olenko tosiaan ainoa, jonka mielestä "toinen nainen/mies" on myös syyllinen ja tekee väärin?

Ensisijaisesti parisuhteessa oleva on pettäjä ja tekee se petoksen eli vääryuden.

Se toinen nainen tai mies taas on miuten vaan heikoilla, jos ei löydä parisuhdetta tai seksiseuraa sinkuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin usein pettäjä syöttää sivusuhteelleen valeita tyyliin "olen avioliitossa, mutta eroamassa", "asumme yhdessä vain lasten vuoksi, mutta..." jne. Tosiasiassa mitään erosikeita ei ole. En lähtisi syyllistämään sivusuhdetta. Vika on aina ja vain pettäjässä.

Kuka oikeasti uskoo näitä olen eroamassa, vaimoni ei ymmärrä minua jorinoita. Ihan klassisia vedätyksiä 🙄

Minä ainakin lähtökohtaisesti uskoisin. Jättäisin kokonaan kaikenlaiset ihmissuhteet jos olisin niin katkeroitunut, että kuvittelisin että jokainen on huijari ja valehtelija siihen asti kunnes toisin todistetaan. Enkä jatkaisi minkäänlaista suhdetta omalta puoleltani, jos minuun suhtauduttaisiin näin.

Olen aina kummastellut noita yllä olevan kaltaisia kommentteja, onko tuollainen suhtautuminen ihmisiin yleistäkin tietyissä piireissä, ja se että syyllistetään ja naureskellaan naiselle että mitäs olit niin hölmö että uskoit sen juttuihin.

Perustuvatko ihmissuhteesi oikeasti sille, että "pelastat" baarista näitä vaimoaan pettävää nuljakkeita? Onneksi muunkinlaisia miehiä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa, että toista ihmistä ei voi omistaa.

Tämä. Monesti kuuntelen ihmisten juttuja ja ihmettelen eikö he itse ymmärrä miten vinksahtaneelta kuulostavat. Onneksi olen sinkku, enkä ole sellaisessa suhteessa koskaan edes ollut, jossa ei ymmärretä sitä että molemmat on kumminkin vielä suhteessakin yksilöitä. Jotkut naiset ihan ylpeilee sillä, että ovat torpanneet mieheltä harrastuksen tai vaikka illanvieton kavereiden kanssa. Ja miehet siitä, että tuli vedettyä turpaan miestä joka "yritti" "mun naista".

Puhumattakaan näistä jotka kyselee keskustelupalstalla et miten saa kumppanin suostumaan "vielä yhteen lapseen" tai miten saa kumppanin vierotettua omasta lapsuudenperheestä, ettei sinne tarvii mennä jouluna tai miten saa estettyä eron.. Jne jne. Vapaa valinta ei taida olla monessa parisuhteessa molempien oikeus..

Puhut nyt ihan eri asiasta. Ketään ei voi omistaa, mutta ketään ei saa myöskään huijata. Pettäminen on huijausta. Jos suhteessa on ongelmia, ne pitää selvittää tai erota, eikä toimia toisen selän takana.

Aivan. Mutta joku päivä olisi ihanaa nähdä yksikin erokertomus, jossa se jätetty tai petetty osapuoli pystyisi jälkikäteen arvioimaan, että oliko se oma toiminta suhteessa ihan kaikin puolin rakentavaa. Ei pettäjä voi puolustautua sillä, että kun tuo toinenkin (vaikka toki voi itse ymmärtää omaan toimintaansa vaikuttaneet syyt). Vastuu pitää jokaisen kantaa omista tekemisistään. Harvoin silti voi uskottomuuteenkaan päättynyttä suhdetta katsoa objektiivisesti jälkeenpäin ja sanoa rehellisesti, että kyllähän oli upean onnellinen ja tasavertainen suhde ja mahtava kumppani, jonka hölmö pettäjä meni ahneuksissaan pilaamaan. Jotenkin petetyksi tuleminen antaa ikuisen vastuun vapautuksen toiselta osapuolelta ihan eri tavalla kuin mikään muu eroon johtanut tilanne.

Muistan kun joskus kerroin, että ex petti minua yhden yön suhteiden kanssa kun lapsemme oli pieni. Kerroin, että ymmärrän hänen toimintansa, koska ymmärrän omien valintojeni seuraukset. Sain kymmeniä alanuolia. Kaipa ne toiset sitten tietää paremmin mun suhteeni kuin itse tiedän.

No itse kuulen tuon niin että on lähtenyt itse mukaan siihen pettämisen oikeuttamiseen syillä z ja y, vaikka ne olisikin omia tekemisiä. Kyllä se pettäminen itsessään on lähes poikkeuksetta väärin vaikka mitä ois taustalla. Ellei sitten itse ole joku totaalisen kaheli sadistinen pahoinpitelijä, jolloin ei voi katsoa enää minkään normaalin parisuhdesäännön pätevän suhteessa ja eikä toinen ansaitse mitään kunnioitusta itse. Mutta se että on riitoja tai seksin puutetta tai muuta seminormaalia ei oikeuta ketään pettämään. Joko siinä koittaa korjata tilanteen tai sanoa että tää oli tässä. On aivan eri asia suhtautua ymmärtäväisesti puolison tunteisiin joihin on itse vaikuttanut kuin puolison tekoon, jonka hän on kuitenkin valinnut.

"lähtenyt mukaan pettämisen oikeuttamiseen"? Kuinka niin? Onko ymmärtäminen yhtä kuin oikeuttaminen? En minä pidä siitä, että minulle piti valehdella, tai siis jättää kertomatta, etenkin kun en minkäänlaista raivaria olisi saanut vaikka olisi tapahtuma-aikaan tunnustanut. Ymmärrän tosin senkin, että hän halusi varmaan 'jotain omaa', siis pitää salaisuuden, yksityisyytensä. Ehkä jopa häpesi.

En olisi halunnut erota, eikä hänkään, joten sekään ei oikein olisi ollut oikea ratkaisu. En siis olisi voinut korjata tilannetta, vaikka olisinkin älynnyt haluta, mutta en tosiaan olisi halunnut myöskään että "tää on tässä". Koittakaa nyt ymmärtää, ettei kaikki ole niin ehdottomia näissä asioissa. Pitkä suhde, keskinäinen kiintymys, pieni perhe, koti, kaikki muu paitsi se tunne, että on haluttu miehenä. Haluttu kyllä ja rakastettu, muttei haluttu. Ymmärrän häntä, en oikeuta mitään, enkä mitään ulkoa päin meille tunnustettua "oikeutusta" mihinkään meidän välisiin asioihimme edes kaipaa.

Kyllä on osasyyllinen jos tietää.Monesti vaan ei tiedä tai on siinä uskossa että tuo toinen on eroamassa.Ja kuitenkaan sillä ylimääräisellä ihmisellä ei ole mitään velvollisuuksista sitä puolisoa kohtaan joten...

Vierailija kirjoitti:

Jos puoliso pettää niin hän ei rakasta tarpeeksi. Eihän silloin tulisi mieleenkään pettää. Voi sitten itsekukin syytellä keitä haluaa. Rehellistä olisi tietenkin sanoa suoraan ja kertoa, että et olekaan kaikkeni.

Pettäjät eivät rakasta itseään. Ikuinen huono itsetunto tarvitsee jatkuvaa pönkitystä siitä, että kelpaa hei ihan kaikille. 😑

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Tietoinen, moraaliton valinta ryhtyä suhteeseen varatun kanssa.

On, ja ihan varmasti tietää, että julki tullessaan se loukkaa petettyä ihmistä todella paljon. Ihan turha yrittää piiloutua sen taakse, että parisuhteessa oleva pettämisestään on yksin vastuussa. Vastuussa on tietysti, mutta myös se toinen tietoisesti loukkaa kolmatta osapuolta.

Itse en voisi enkä haluaisi koskaan loukata toista ihmistä, en millään tavalla, joten pysyn kyllä erossa varatuista.

Nyt on kyllä pakko tähän väliin sanoa, että tuskin kenelläkään on tollasessa kuviossa tarkoitus loukata sitä tuntematonta petetyksi tulevaa tyyppiä. Ei vaan jaksa välittää. En mä tiedä oliko joku toinenkin ihastunut mun mieheen kun mentiin yhteen. Jos oli, niin varmasti tuli loukkaantuneeksi. Ei mahda mitään, ei se tieto olis mun valintoihini vaikuttanut mitenkään. Oon loukannut monta monituista ihmistä valitsemalla jonkun toisen työpaikkaan. Harmi, mutta ei mun ongelma. Joku ystävä on varmasti loukkaantunut joskus kun en oo kutsunut mukaan reissuun -heck, oonpa itsekin joskus jäänyt ulkopuolelle. Sellasta se elämä on. 

Ehkä tässä puhutaan enempi moraalista kuitenkin ja se on aika henkilökohtainen ja ajassa muuttuvakin juttu. 

Ei se tietenkään ole mikään loukkaus, että miehesi valitsi sinut ja sinä hänet tai että vain tietyt hakijat valitaan työpaikkaan. Se sen sijaan on, että yhdelle on menty lupaamaan yhtä ja selän takana vahdataan muuta. Ei vain tosiaan välitetä sen tuntemattoman tunteista, mitä en kyllä ymmärrä yhtään. Ettei osaa laittaa itseään sen petetyksi tulevan asemaan.

Ei elämässä voi monessa muussakaan asiassa laittaa itseään sen tuntemattoman asemaan. Ja tämä on vaan raaka fakta, joka kannattaa esim sunkin muistaa kun haet ketjuliikkeestä Bangladeshissa tuotetun vaatteen tai kannatat vaikka p a p e r i ttoman k a r k o  tusta (valinta on sinun, kymmeniä /satojatuhansia p a p e r i t tomia ->rikollisuutta, epätoivoista köyhyyttä, vai esimerkki niistä muutamasta surkeasta tapauksesta, joille palaaminen alkuperämaahan on henkilökohtainen tragedia). Jos alan laittamaan itseäni kaikenlaisten ihmisten asemaan, en kohta saa järkytykseltäni mitään tehtyä, lamaannun. Believe me, kokeiltu on. Siinäkin rättitehtaassa voi olla moni, jonka kohtalo on oikeasti surkea, mutta siellä voi yhtähyvin kärsiä huonoista työoloista joku aivan täysin hirveä hyväksikäyttäjä. Yhtälailla se tuntematon petetty voi olla ihana ihminen, mutta hän voi olla myös kumppaniaan kammottavalla tavalla kohteleva emotionaalinen kiristäjä ja pettäjä elämäntilanteensa kanssa pimeässä hortoileva uhri.

No näkisin niin ettei nyt olekaan oletus että pitäisi kantaa huolta ihan koko maailmasta ja lamaannuttaa itseään miettimällä ihmisiä joihin ei oo mitään kytköstä vaan kyse on siitä oman nenän eteen tulee tilanne missä pitää päättää että ottaako osaa johonkin toista ihmistä loukkaavaan toimintaan. Pitää valita onko osa jotain epäeettistä toimintaa. Toki tätä kelaa voi lähteä pyörittämään pidemmälle kuten sinä teitkin ja tavallaan sain pointistasi kiinni mutta näin ne pahat asiat maailmassa tapahtuu kun kielletään oma moraalinen vastuu ja sanotaan etten minä voi tälle asialle mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ensisijaisesti parisuhteessa oleva on pettäjä ja tekee se petoksen eli vääryuden.

Se toinen nainen tai mies taas on miuten vaan heikoilla, jos ei löydä parisuhdetta tai seksiseuraa sinkuista.

Tosiaan mielestäni ei se toinen osapuoli ole syyllinen pettämiseen. Mielestäni se toinen henkilö on vain huono/paha ihminen varsinkin jos tietää, että tämä pettäjä on parisuhteessa. Mutta ei tee syyllistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa, että toista ihmistä ei voi omistaa.

Tämä. Monesti kuuntelen ihmisten juttuja ja ihmettelen eikö he itse ymmärrä miten vinksahtaneelta kuulostavat. Onneksi olen sinkku, enkä ole sellaisessa suhteessa koskaan edes ollut, jossa ei ymmärretä sitä että molemmat on kumminkin vielä suhteessakin yksilöitä. Jotkut naiset ihan ylpeilee sillä, että ovat torpanneet mieheltä harrastuksen tai vaikka illanvieton kavereiden kanssa. Ja miehet siitä, että tuli vedettyä turpaan miestä joka "yritti" "mun naista".

Puhumattakaan näistä jotka kyselee keskustelupalstalla et miten saa kumppanin suostumaan "vielä yhteen lapseen" tai miten saa kumppanin vierotettua omasta lapsuudenperheestä, ettei sinne tarvii mennä jouluna tai miten saa estettyä eron.. Jne jne. Vapaa valinta ei taida olla monessa parisuhteessa molempien oikeus..

Puhut nyt ihan eri asiasta. Ketään ei voi omistaa, mutta ketään ei saa myöskään huijata. Pettäminen on huijausta. Jos suhteessa on ongelmia, ne pitää selvittää tai erota, eikä toimia toisen selän takana.

En tiedä oletko suhteessa, mutta kysyn silti: Kuinka toimisit jos kumppanisi tänä iltana sanoisi, ettei enää tunne rakastavansa ja harkitsee eroa?

Muutkin voi vastata. Tämä on aika merkittävä omatunnon kysymys ja elämänkokemus kertoo, että jakaa ihmiset aika lailla kahteen leiriin.

Kuten muutkin täällä ovat vastanneet, myös minä olisin surullinen tästä ja alkaisimme järjestellä eroa ellei mies näe mitään mahdollisuutta suhteellemme jatkua rakkaussuhteena. 

Kiinnostaa mikä se toinen leiri olisi? En itse keksi mitään miten tuohon voi muuten suhtautua, paitsi toki jos on yhteistä omaisuutta / lapsia joiden vuoksi halutaan pysyä kulissiliitossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi jaettava tuomio ja rangaistukset, niin kyllä se pääsyyllinen olisi pettävä puoliso ja saisi suurimmat sanktiot. 

Pettävän puolison tuomiota ehkä lievennettäisiin kotiongelmien tai psyykkisten syiden vuoksi? Oliko hän pettäessään täysin ymmärtänyt tekonsa vaikutuksia ja johdettiinko häntä tarkoituksella harhaan? 

Se, joka varatun kanssa sen kaiken aiheuttaa joutuu lähinnä moraalisen tuomion seurauksena miettimään tekoaan. Häntä ei ehkä voi kovalla kädellä tuomita, sillä ei kai aikuista voi vaatia kantamaan vastuuta toisesta aikuisesta?

Pettäminen ei ole rikos.

Aikuiset ihmiset tekevät itsenäisiä päätöksiä.

Luepa tuosta:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aviorikos

Luin: "Nykyään Suomen lainsäädäntö ei tunne aviorikosta sen enempää rikoksena kuin avioeron perusteenakaan."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa, että toista ihmistä ei voi omistaa.

Tämä. Monesti kuuntelen ihmisten juttuja ja ihmettelen eikö he itse ymmärrä miten vinksahtaneelta kuulostavat. Onneksi olen sinkku, enkä ole sellaisessa suhteessa koskaan edes ollut, jossa ei ymmärretä sitä että molemmat on kumminkin vielä suhteessakin yksilöitä. Jotkut naiset ihan ylpeilee sillä, että ovat torpanneet mieheltä harrastuksen tai vaikka illanvieton kavereiden kanssa. Ja miehet siitä, että tuli vedettyä turpaan miestä joka "yritti" "mun naista".

Puhumattakaan näistä jotka kyselee keskustelupalstalla et miten saa kumppanin suostumaan "vielä yhteen lapseen" tai miten saa kumppanin vierotettua omasta lapsuudenperheestä, ettei sinne tarvii mennä jouluna tai miten saa estettyä eron.. Jne jne. Vapaa valinta ei taida olla monessa parisuhteessa molempien oikeus..

Puhut nyt ihan eri asiasta. Ketään ei voi omistaa, mutta ketään ei saa myöskään huijata. Pettäminen on huijausta. Jos suhteessa on ongelmia, ne pitää selvittää tai erota, eikä toimia toisen selän takana.

En tiedä oletko suhteessa, mutta kysyn silti: Kuinka toimisit jos kumppanisi tänä iltana sanoisi, ettei enää tunne rakastavansa ja harkitsee eroa?

Muutkin voi vastata. Tämä on aika merkittävä omatunnon kysymys ja elämänkokemus kertoo, että jakaa ihmiset aika lailla kahteen leiriin.

Jos ilmoittaisi, ettei enää rakasta, päättäisin suhteen itse. Jos jokin muu asia pännisi ja sen takia harkitsisi eroa, asiasta puhuttaisiin ja katsottaisiin sitten, miten kumpikin haluaa jatkaa eteenpäin.

- eri

Niin minäkin. Luotan sen verran kumppaniini, että jos hän saisi sanottua, ettei rakasta enää, putoaisi mulla hanskat välittömästi. Eihän siinä enää mitään järkeä sitten olisi. Pyytäisin häntä poistumaan kodistamme, menisin itse luultavasti mökille ensin yksin vähän haukkaamaan happea.

Saattaisitte kuitenkin yllättyä kuinka moni kieltäytyy erosta vaikka toinen kertoo, ettei enää tunne rakastavansa. Yhden tapailusuhteen tiedän, jossa em keskustelu sai toistuvasti sen toisen uhkaamaan itsemurhalla tai toisen elämän tuhoamisella ja vaatimaan vielä yhtä yritystä. Suhde loppui lopulta uskottomuuskriisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Tietoinen, moraaliton valinta ryhtyä suhteeseen varatun kanssa.

On, ja ihan varmasti tietää, että julki tullessaan se loukkaa petettyä ihmistä todella paljon. Ihan turha yrittää piiloutua sen taakse, että parisuhteessa oleva pettämisestään on yksin vastuussa. Vastuussa on tietysti, mutta myös se toinen tietoisesti loukkaa kolmatta osapuolta.

Itse en voisi enkä haluaisi koskaan loukata toista ihmistä, en millään tavalla, joten pysyn kyllä erossa varatuista.

Nyt on kyllä pakko tähän väliin sanoa, että tuskin kenelläkään on tollasessa kuviossa tarkoitus loukata sitä tuntematonta petetyksi tulevaa tyyppiä. Ei vaan jaksa välittää. En mä tiedä oliko joku toinenkin ihastunut mun mieheen kun mentiin yhteen. Jos oli, niin varmasti tuli loukkaantuneeksi. Ei mahda mitään, ei se tieto olis mun valintoihini vaikuttanut mitenkään. Oon loukannut monta monituista ihmistä valitsemalla jonkun toisen työpaikkaan. Harmi, mutta ei mun ongelma. Joku ystävä on varmasti loukkaantunut joskus kun en oo kutsunut mukaan reissuun -heck, oonpa itsekin joskus jäänyt ulkopuolelle. Sellasta se elämä on. 

Ehkä tässä puhutaan enempi moraalista kuitenkin ja se on aika henkilökohtainen ja ajassa muuttuvakin juttu. 

Ei se tietenkään ole mikään loukkaus, että miehesi valitsi sinut ja sinä hänet tai että vain tietyt hakijat valitaan työpaikkaan. Se sen sijaan on, että yhdelle on menty lupaamaan yhtä ja selän takana vahdataan muuta. Ei vain tosiaan välitetä sen tuntemattoman tunteista, mitä en kyllä ymmärrä yhtään. Ettei osaa laittaa itseään sen petetyksi tulevan asemaan.

Ei elämässä voi monessa muussakaan asiassa laittaa itseään sen tuntemattoman asemaan. Ja tämä on vaan raaka fakta, joka kannattaa esim sunkin muistaa kun haet ketjuliikkeestä Bangladeshissa tuotetun vaatteen tai kannatat vaikka p a p e r i ttoman k a r k o  tusta (valinta on sinun, kymmeniä /satojatuhansia p a p e r i t tomia ->rikollisuutta, epätoivoista köyhyyttä, vai esimerkki niistä muutamasta surkeasta tapauksesta, joille palaaminen alkuperämaahan on henkilökohtainen tragedia). Jos alan laittamaan itseäni kaikenlaisten ihmisten asemaan, en kohta saa järkytykseltäni mitään tehtyä, lamaannun. Believe me, kokeiltu on. Siinäkin rättitehtaassa voi olla moni, jonka kohtalo on oikeasti surkea, mutta siellä voi yhtähyvin kärsiä huonoista työoloista joku aivan täysin hirveä hyväksikäyttäjä. Yhtälailla se tuntematon petetty voi olla ihana ihminen, mutta hän voi olla myös kumppaniaan kammottavalla tavalla kohteleva emotionaalinen kiristäjä ja pettäjä elämäntilanteensa kanssa pimeässä hortoileva uhri.

Enemmän mua ahdistaisi ja lamaannuttaisi se, etten välittäisi toisten tunteista. Juu, elämää on mahdoton elää "täydellisesti", jokainen voi tehdä vain parhaansa. Se, etten ala vehdata varatun kanssa ja siten osallistu tämän kumppanin satuttamiseen, on helpoimmasta päästä moraalivalintoja.

Juuri näin. Minua kylmää tällainen ajattelu ettei muiden ihmisten tunteista kannata välittää tuon taivaallista. Tällainen ajattelu voi altistaa myös sille että joku päivä tällaisia sanova on itse se pettäjä koska ei voi ajatella miltä muista kuten vaikka siitä omasta puolisosta tuntuu.

Jos pettää suhteessaan, ei rakasta. Näin se on ja sellainen liitto päättyy ennemmin tai myöhemmin ilmankin pettämistä. Turha syytellä ketään, ehkä lähinnä itseään voi syyttää siitä miksi elää rakkaudettomassa liitossa.

No kyllähän siinä tietoisesti pistetään pahaa kiertämään. Tiedetään, että se käytös satuttaa. Ei sitä vastuuta pakoon pääse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Tietoinen, moraaliton valinta ryhtyä suhteeseen varatun kanssa.

On, ja ihan varmasti tietää, että julki tullessaan se loukkaa petettyä ihmistä todella paljon. Ihan turha yrittää piiloutua sen taakse, että parisuhteessa oleva pettämisestään on yksin vastuussa. Vastuussa on tietysti, mutta myös se toinen tietoisesti loukkaa kolmatta osapuolta.

Itse en voisi enkä haluaisi koskaan loukata toista ihmistä, en millään tavalla, joten pysyn kyllä erossa varatuista.

Nyt on kyllä pakko tähän väliin sanoa, että tuskin kenelläkään on tollasessa kuviossa tarkoitus loukata sitä tuntematonta petetyksi tulevaa tyyppiä. Ei vaan jaksa välittää. En mä tiedä oliko joku toinenkin ihastunut mun mieheen kun mentiin yhteen. Jos oli, niin varmasti tuli loukkaantuneeksi. Ei mahda mitään, ei se tieto olis mun valintoihini vaikuttanut mitenkään. Oon loukannut monta monituista ihmistä valitsemalla jonkun toisen työpaikkaan. Harmi, mutta ei mun ongelma. Joku ystävä on varmasti loukkaantunut joskus kun en oo kutsunut mukaan reissuun -heck, oonpa itsekin joskus jäänyt ulkopuolelle. Sellasta se elämä on. 

Ehkä tässä puhutaan enempi moraalista kuitenkin ja se on aika henkilökohtainen ja ajassa muuttuvakin juttu. 

Ei se tietenkään ole mikään loukkaus, että miehesi valitsi sinut ja sinä hänet tai että vain tietyt hakijat valitaan työpaikkaan. Se sen sijaan on, että yhdelle on menty lupaamaan yhtä ja selän takana vahdataan muuta. Ei vain tosiaan välitetä sen tuntemattoman tunteista, mitä en kyllä ymmärrä yhtään. Ettei osaa laittaa itseään sen petetyksi tulevan asemaan.

Ei elämässä voi monessa muussakaan asiassa laittaa itseään sen tuntemattoman asemaan. Ja tämä on vaan raaka fakta, joka kannattaa esim sunkin muistaa kun haet ketjuliikkeestä Bangladeshissa tuotetun vaatteen tai kannatat vaikka p a p e r i ttoman k a r k o  tusta (valinta on sinun, kymmeniä /satojatuhansia p a p e r i t tomia ->rikollisuutta, epätoivoista köyhyyttä, vai esimerkki niistä muutamasta surkeasta tapauksesta, joille palaaminen alkuperämaahan on henkilökohtainen tragedia). Jos alan laittamaan itseäni kaikenlaisten ihmisten asemaan, en kohta saa järkytykseltäni mitään tehtyä, lamaannun. Believe me, kokeiltu on. Siinäkin rättitehtaassa voi olla moni, jonka kohtalo on oikeasti surkea, mutta siellä voi yhtähyvin kärsiä huonoista työoloista joku aivan täysin hirveä hyväksikäyttäjä. Yhtälailla se tuntematon petetty voi olla ihana ihminen, mutta hän voi olla myös kumppaniaan kammottavalla tavalla kohteleva emotionaalinen kiristäjä ja pettäjä elämäntilanteensa kanssa pimeässä hortoileva uhri.

No näkisin niin ettei nyt olekaan oletus että pitäisi kantaa huolta ihan koko maailmasta ja lamaannuttaa itseään miettimällä ihmisiä joihin ei oo mitään kytköstä vaan kyse on siitä oman nenän eteen tulee tilanne missä pitää päättää että ottaako osaa johonkin toista ihmistä loukkaavaan toimintaan. Pitää valita onko osa jotain epäeettistä toimintaa. Toki tätä kelaa voi lähteä pyörittämään pidemmälle kuten sinä teitkin ja tavallaan sain pointistasi kiinni mutta näin ne pahat asiat maailmassa tapahtuu kun kielletään oma moraalinen vastuu ja sanotaan etten minä voi tälle asialle mitään.

Niin.. näin minäkin ajattelin, kunnes olin osapuoli. Ja miksi? Koska kun rakastuin, tein valinnan. Priorisoin omat tunteeni vieraan ihmisen tunteiden yli. Kuitenkin noin puolet syyllistyy uskottomuuteen elämänsä aikana. Ja kuitenkin ne, jotka etukäteen ilmoittautuu pettäjiksi on harvassa. Taida tässäkään langassa olla yhtäkään. Pitääkö sitä valintaansa sitten jälkikäteen kovin onnistuneena, riippuu varmaan osin lopputuloksesta, mutta omalta osaltani ainakin pidän menettelyä hemmetin nolona ja se likaa muuten ihanaa parisuhdetta. En suosittele silti vaikka itse tein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa, että toista ihmistä ei voi omistaa.

Tämä. Monesti kuuntelen ihmisten juttuja ja ihmettelen eikö he itse ymmärrä miten vinksahtaneelta kuulostavat. Onneksi olen sinkku, enkä ole sellaisessa suhteessa koskaan edes ollut, jossa ei ymmärretä sitä että molemmat on kumminkin vielä suhteessakin yksilöitä. Jotkut naiset ihan ylpeilee sillä, että ovat torpanneet mieheltä harrastuksen tai vaikka illanvieton kavereiden kanssa. Ja miehet siitä, että tuli vedettyä turpaan miestä joka "yritti" "mun naista".

Puhumattakaan näistä jotka kyselee keskustelupalstalla et miten saa kumppanin suostumaan "vielä yhteen lapseen" tai miten saa kumppanin vierotettua omasta lapsuudenperheestä, ettei sinne tarvii mennä jouluna tai miten saa estettyä eron.. Jne jne. Vapaa valinta ei taida olla monessa parisuhteessa molempien oikeus..

Puhut nyt ihan eri asiasta. Ketään ei voi omistaa, mutta ketään ei saa myöskään huijata. Pettäminen on huijausta. Jos suhteessa on ongelmia, ne pitää selvittää tai erota, eikä toimia toisen selän takana.

En tiedä oletko suhteessa, mutta kysyn silti: Kuinka toimisit jos kumppanisi tänä iltana sanoisi, ettei enää tunne rakastavansa ja harkitsee eroa?

Muutkin voi vastata. Tämä on aika merkittävä omatunnon kysymys ja elämänkokemus kertoo, että jakaa ihmiset aika lailla kahteen leiriin.

Jos ilmoittaisi, ettei enää rakasta, päättäisin suhteen itse. Jos jokin muu asia pännisi ja sen takia harkitsisi eroa, asiasta puhuttaisiin ja katsottaisiin sitten, miten kumpikin haluaa jatkaa eteenpäin.

- eri

Niin minäkin. Luotan sen verran kumppaniini, että jos hän saisi sanottua, ettei rakasta enää, putoaisi mulla hanskat välittömästi. Eihän siinä enää mitään järkeä sitten olisi. Pyytäisin häntä poistumaan kodistamme, menisin itse luultavasti mökille ensin yksin vähän haukkaamaan happea.

Saattaisitte kuitenkin yllättyä kuinka moni kieltäytyy erosta vaikka toinen kertoo, ettei enää tunne rakastavansa. Yhden tapailusuhteen tiedän, jossa em keskustelu sai toistuvasti sen toisen uhkaamaan itsemurhalla tai toisen elämän tuhoamisella ja vaatimaan vielä yhtä yritystä. Suhde loppui lopulta uskottomuuskriisiin.

Ei tuo mikään yllätys ole, kyllä näitä tapauksia on tullut vierestä todistettua, jossa toiseen tarraudutaan kuin hengen hädässä. Itse kunnioitan itseäni sen verran, etten roiku kenessäkään, joka ei halua olla minun kanssani. Järjetöntä puuhaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun minulla oli avioliiton ulkopuolinen suhde, niin kyllä se mielestäni oli täysin minun vastuullani, ei sen miehen, jonka kanssa se suhde oli. Minä se pettäjä olin.

Sinä moraalittomana ihmisenä olet hyvä sanomaan muille mitään mistään. Miten olisi sinun pettämnen onnistunut jos tällä miehellä olisi ollut moraali kunnossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tietää, että toinen on varattu, niin silloin on syyllinen. Vastuun vieritys muille on samansukuista logiikkaa kuin varkaalla, joka vie vaikka polkupyörän. "Kun se ei ollut kettingillä kiinni ja lukkojen takana, niin kyllä sen saa viedä."

Toinen juttu on sitten ne koijarit, jotka huijaavat sekä puolisoaan että sitä toista, joka luulee olevansa sinkun kanssa tekemisissä.

Pöyrävertaus ontuu. Toisen omaisuuden varastaminen on rikos, vaikka omaisuutta ei olisi suojattu lukoin. Pettäjä on omalla tahdolla varustettu, omista toimistaan vastuussa oleva ihminen, ei mikään varastettava esine. Eikä hän myöskään ole kenenkään omaisuutta.

Tietenkään analogia ei ole täydellinen, siksi käytinkin sanaa "samansukuista logiikkaa". Tarkoitan tällä sitä, ettei oteta vastuuta omista tekemisistä. Ja miksi pitäisi tuntea vastuuta, no ihan siksi, että ihmisen noin yleensäkin pitää toimia vastuullisesti. Varattu ihminen on sitoutunut toiseen ihmiseen, ja jos hänellä on alaikäisiä huollettavia, niin sen pahempi. Varatun kanssa vehtaava ihminen rikkoo tietoisesti perheitä, mistä koituu valtavasti ongelmia. Tällainen ihminen mahdollistaa pettäjän toiminnan, ja kyllä siitä pitäisi tuntea vastuuta.

Millä tavalla varatun kanssa oleva rikkoo perheitä, mikäli ei itse ole perheeseen missään yhteydessä? Pettäjä on tehnyt päätöksen pettämisestä sekä perheelle kertomisesta.

Edelleen painotan sitä, että pettäjä on itsenäisesti ajatteleva ja toimiva henkilö, ei kenenkään pahan käärmeen houkuteltavissa oleva tahdoton lastu laineilla. Tai jos on, puhutaan huomattavasti vakavammasta teosta kuin pettämisen mahdollistamisesta.

No et sitten ymmärtänyt vieläkään. Pettäjän kanssa vehtaava osallistuu pettämiseen, mahdollistaa tämän toiminnan, on "rikoskumppani". Pettäminen on huijausta ja siksi moraalisesti väärin. Miten tämän voi enää selvemmin sanoa?

Ketä se pettäjän kanssa vehtaava pettää tai huijaa?

Rautalangasta: Se vehtaaja mahdollistaa pettäjän toiminnan. Jos otetaan vertaus rikollisuudesta, niin hän on kuin rikoskumppani, pakoauton kuljettaja, varastetun tavaran kätkijä. Nämäkin saavat oikeudessa tuomion, vaikka eivät suoraan ryöstä ketään. Ja älä nyt rupea vänkäämään siitä, ettei pettäminen ole rikos. Ei se rikoslaissa sitä olekaan, mutta moraalisesti se on väärin ja siitä voi koitua tuhoisia seurauksia. Antaisitko sinä tulitikut henkilölle, jonka tiedät pyromaaniksi? Ja sitten sanoisit, "en minä mitään polttanut, tulitikkuja vain lainasin."

Veikkaanpa, että yhdeltäkään pyromaanilta ei jää tulipalo sytyttämättä vain sen takia, että joku ei lainaa hänelle tulitikkuja. Kuten ei varmasti pettäjältä jää pettämättä, vaikka juuri sen hetkinen kiinnostuksen kohde kieltäytyisikin.

Ihan mielenkiinnosta, kuinka syyllinen minä olen mielestäsi ollut erään liiton rikkoutumiseen? Työkaverini ihastui minuun, tai oikeastaan omien sanojensa mukaan rakastui. Torjuin hänet, koska hän oli naimisissa (+ kaksi ala-asteikäistä lasta), työkaverini, eikä muutenkaan kiinnostanut minua romanttisessa mielessä, vaikka hänestä pidinkin. Mies päätyi ottamaan eron ja vaihtoi työpaikkaa luodakseen meille mahdollisuudet olla yhdessä. Tätä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut, koska tuo kolmas tekijä ei muuttunut näiden kahden muun muuttumisen myötä mihinkään.

Eli, olinko osasyyllinen perheen rikkoutumiseen? Lopputuloshan olisi ollut sama, vaikka olisinkin tehnyt jotan miehen kanssa.

No tässä kuviossa ei kukaan pettänyt. Eikä olisi pettänyt, vaikka olisit suhteen lopettamisen jälkeen mennytkin hänen kanssaan yhteen. Pointti on nyt se, mitä tapahtuu suhteen aikana. Toiseen ihastuminen ja rakastuminen ei ainakaan omassa suhteessani ole kiellettyä. Jos jostain jotain parempaa löytyy niin en halua sitä estää. Toki toivon, että päätös on silloin loppuun saakka harkittu. Pettäminen sen sijaan on suhteessamme kiellettyä.

Eli pettäminen on sinulle vain fyysinen teko? Toiseen saa rakastua ja suhteen päättää, mutta se muuttuu pettämiseksi vain jos tähän prosessiin liittyy myös jotain fyysistä. 

Entä olisiko pettämistä tapahtunut siinä tapauksessa, että olisin vastannut miehen tunteisiin, mutta kieltäytynyt kaikesta fyysisestä ennen eroa? 

Siis ei todellakaan ole vain fyysinen teko, henkinen pettäminen on pahempaa. Eli jälkimmäiseen kysymykseen, pelkkä tunteisiin vastaaminen ei minusta vielä olisi pettämistä, mutta sen jälkeen olisi kyllä hyvin nopeasti avattava asia myös miehen vaimolle, jos niiden tunteiden perässä päädyttäisiin myös toimimaan. Eli romanttinen vuorovaikutus, viestittely, tapailu, jonkinlainen suhteen rakentelu selän takana olisi minun kirjoissani mennyt pettämiseksi.

Voisin siis vielä korostaa, että edellisen kommenttini "loppuun saakka harkittu" ei tietenkään tarkoittanut uuden suhteen petaamista mahdollisimman valmiiksi ja sen potentiaalin selvittelyä, vaan tarkkaan harkittua päätöstä haluta lopettaa tämä edellinen suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tietää, että toinen on varattu, niin silloin on syyllinen. Vastuun vieritys muille on samansukuista logiikkaa kuin varkaalla, joka vie vaikka polkupyörän. "Kun se ei ollut kettingillä kiinni ja lukkojen takana, niin kyllä sen saa viedä."

Toinen juttu on sitten ne koijarit, jotka huijaavat sekä puolisoaan että sitä toista, joka luulee olevansa sinkun kanssa tekemisissä.

Pöyrävertaus ontuu. Toisen omaisuuden varastaminen on rikos, vaikka omaisuutta ei olisi suojattu lukoin. Pettäjä on omalla tahdolla varustettu, omista toimistaan vastuussa oleva ihminen, ei mikään varastettava esine. Eikä hän myöskään ole kenenkään omaisuutta.

Tietenkään analogia ei ole täydellinen, siksi käytinkin sanaa "samansukuista logiikkaa". Tarkoitan tällä sitä, ettei oteta vastuuta omista tekemisistä. Ja miksi pitäisi tuntea vastuuta, no ihan siksi, että ihmisen noin yleensäkin pitää toimia vastuullisesti. Varattu ihminen on sitoutunut toiseen ihmiseen, ja jos hänellä on alaikäisiä huollettavia, niin sen pahempi. Varatun kanssa vehtaava ihminen rikkoo tietoisesti perheitä, mistä koituu valtavasti ongelmia. Tällainen ihminen mahdollistaa pettäjän toiminnan, ja kyllä siitä pitäisi tuntea vastuuta.

Millä tavalla varatun kanssa oleva rikkoo perheitä, mikäli ei itse ole perheeseen missään yhteydessä? Pettäjä on tehnyt päätöksen pettämisestä sekä perheelle kertomisesta.

Edelleen painotan sitä, että pettäjä on itsenäisesti ajatteleva ja toimiva henkilö, ei kenenkään pahan käärmeen houkuteltavissa oleva tahdoton lastu laineilla. Tai jos on, puhutaan huomattavasti vakavammasta teosta kuin pettämisen mahdollistamisesta.

No et sitten ymmärtänyt vieläkään. Pettäjän kanssa vehtaava osallistuu pettämiseen, mahdollistaa tämän toiminnan, on "rikoskumppani". Pettäminen on huijausta ja siksi moraalisesti väärin. Miten tämän voi enää selvemmin sanoa?

Ketä se pettäjän kanssa vehtaava pettää tai huijaa?

Rautalangasta: Se vehtaaja mahdollistaa pettäjän toiminnan. Jos otetaan vertaus rikollisuudesta, niin hän on kuin rikoskumppani, pakoauton kuljettaja, varastetun tavaran kätkijä. Nämäkin saavat oikeudessa tuomion, vaikka eivät suoraan ryöstä ketään. Ja älä nyt rupea vänkäämään siitä, ettei pettäminen ole rikos. Ei se rikoslaissa sitä olekaan, mutta moraalisesti se on väärin ja siitä voi koitua tuhoisia seurauksia. Antaisitko sinä tulitikut henkilölle, jonka tiedät pyromaaniksi? Ja sitten sanoisit, "en minä mitään polttanut, tulitikkuja vain lainasin."

Veikkaanpa, että yhdeltäkään pyromaanilta ei jää tulipalo sytyttämättä vain sen takia, että joku ei lainaa hänelle tulitikkuja. Kuten ei varmasti pettäjältä jää pettämättä, vaikka juuri sen hetkinen kiinnostuksen kohde kieltäytyisikin.

Ihan mielenkiinnosta, kuinka syyllinen minä olen mielestäsi ollut erään liiton rikkoutumiseen? Työkaverini ihastui minuun, tai oikeastaan omien sanojensa mukaan rakastui. Torjuin hänet, koska hän oli naimisissa (+ kaksi ala-asteikäistä lasta), työkaverini, eikä muutenkaan kiinnostanut minua romanttisessa mielessä, vaikka hänestä pidinkin. Mies päätyi ottamaan eron ja vaihtoi työpaikkaa luodakseen meille mahdollisuudet olla yhdessä. Tätä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut, koska tuo kolmas tekijä ei muuttunut näiden kahden muun muuttumisen myötä mihinkään.

Eli, olinko osasyyllinen perheen rikkoutumiseen? Lopputuloshan olisi ollut sama, vaikka olisinkin tehnyt jotan miehen kanssa.

Miksi monimutkaistat asioita? Eihän tuossa ole mitään logiikkaa. Et suostunut suhteeseen miehen kanssa, joten kohdaltasi asia on loppuun käsitelty. Jos tuo mies sinuun rakastui, se on hänen vastuullaan. Samoin liiton rikkoutuminen on hänen ja mahdollisesti puolison vastuulla. Olin ymmärtävinäni, ettet toiminut tässä asiassa millään lailla aktiivisesti, joten sinulla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Eihän syyllisyys voi siitä syntyä, että on vain olemassa, tai edes samalla työpaikalla.

Minusta tuntuu, että monet ajattelevat että silloinhan sen pettäjän osuus vähenee ja siksi ei tuomita komatta osapuolta, mutta eihän se niin mene. Jokainen on vastuussa omasta käytöksestään, niin tässäkin eikä se vähennä toisen osapuolta asiaan. Tuolla joku kertoi, että oli itse petettynä tilanteessa, jossa koko muu kaveriporukka tiesi toisesta naisesta, mutta petetty oli tietysti asiasta pimennossa. Sehän on täysin selvää, että pettäjä teki väärin ja on vastuussa pettämisestään. Sen sijaan nämä hyssyttelijät ovat vastuussa omasta tuppisuumaisuudeestaan tilanteessa, joka on aivan selkeästi epäreilu ja nöyryyttävä. Ei se vähennä tai poista sen pettäjän osuutta omaan pettämiseensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa, että toista ihmistä ei voi omistaa.

Tämä. Monesti kuuntelen ihmisten juttuja ja ihmettelen eikö he itse ymmärrä miten vinksahtaneelta kuulostavat. Onneksi olen sinkku, enkä ole sellaisessa suhteessa koskaan edes ollut, jossa ei ymmärretä sitä että molemmat on kumminkin vielä suhteessakin yksilöitä. Jotkut naiset ihan ylpeilee sillä, että ovat torpanneet mieheltä harrastuksen tai vaikka illanvieton kavereiden kanssa. Ja miehet siitä, että tuli vedettyä turpaan miestä joka "yritti" "mun naista".

Puhumattakaan näistä jotka kyselee keskustelupalstalla et miten saa kumppanin suostumaan "vielä yhteen lapseen" tai miten saa kumppanin vierotettua omasta lapsuudenperheestä, ettei sinne tarvii mennä jouluna tai miten saa estettyä eron.. Jne jne. Vapaa valinta ei taida olla monessa parisuhteessa molempien oikeus..

Puhut nyt ihan eri asiasta. Ketään ei voi omistaa, mutta ketään ei saa myöskään huijata. Pettäminen on huijausta. Jos suhteessa on ongelmia, ne pitää selvittää tai erota, eikä toimia toisen selän takana.

Aivan. Mutta joku päivä olisi ihanaa nähdä yksikin erokertomus, jossa se jätetty tai petetty osapuoli pystyisi jälkikäteen arvioimaan, että oliko se oma toiminta suhteessa ihan kaikin puolin rakentavaa. Ei pettäjä voi puolustautua sillä, että kun tuo toinenkin (vaikka toki voi itse ymmärtää omaan toimintaansa vaikuttaneet syyt). Vastuu pitää jokaisen kantaa omista tekemisistään. Harvoin silti voi uskottomuuteenkaan päättynyttä suhdetta katsoa objektiivisesti jälkeenpäin ja sanoa rehellisesti, että kyllähän oli upean onnellinen ja tasavertainen suhde ja mahtava kumppani, jonka hölmö pettäjä meni ahneuksissaan pilaamaan. Jotenkin petetyksi tuleminen antaa ikuisen vastuun vapautuksen toiselta osapuolelta ihan eri tavalla kuin mikään muu eroon johtanut tilanne.

Muistan kun joskus kerroin, että ex petti minua yhden yön suhteiden kanssa kun lapsemme oli pieni. Kerroin, että ymmärrän hänen toimintansa, koska ymmärrän omien valintojeni seuraukset. Sain kymmeniä alanuolia. Kaipa ne toiset sitten tietää paremmin mun suhteeni kuin itse tiedän.

No itse kuulen tuon niin että on lähtenyt itse mukaan siihen pettämisen oikeuttamiseen syillä z ja y, vaikka ne olisikin omia tekemisiä. Kyllä se pettäminen itsessään on lähes poikkeuksetta väärin vaikka mitä ois taustalla. Ellei sitten itse ole joku totaalisen kaheli sadistinen pahoinpitelijä, jolloin ei voi katsoa enää minkään normaalin parisuhdesäännön pätevän suhteessa ja eikä toinen ansaitse mitään kunnioitusta itse. Mutta se että on riitoja tai seksin puutetta tai muuta seminormaalia ei oikeuta ketään pettämään. Joko siinä koittaa korjata tilanteen tai sanoa että tää oli tässä. On aivan eri asia suhtautua ymmärtäväisesti puolison tunteisiin joihin on itse vaikuttanut kuin puolison tekoon, jonka hän on kuitenkin valinnut.

"lähtenyt mukaan pettämisen oikeuttamiseen"? Kuinka niin? Onko ymmärtäminen yhtä kuin oikeuttaminen? En minä pidä siitä, että minulle piti valehdella, tai siis jättää kertomatta, etenkin kun en minkäänlaista raivaria olisi saanut vaikka olisi tapahtuma-aikaan tunnustanut. Ymmärrän tosin senkin, että hän halusi varmaan 'jotain omaa', siis pitää salaisuuden, yksityisyytensä. Ehkä jopa häpesi.

En olisi halunnut erota, eikä hänkään, joten sekään ei oikein olisi ollut oikea ratkaisu. En siis olisi voinut korjata tilannetta, vaikka olisinkin älynnyt haluta, mutta en tosiaan olisi halunnut myöskään että "tää on tässä". Koittakaa nyt ymmärtää, ettei kaikki ole niin ehdottomia näissä asioissa. Pitkä suhde, keskinäinen kiintymys, pieni perhe, koti, kaikki muu paitsi se tunne, että on haluttu miehenä. Haluttu kyllä ja rakastettu, muttei haluttu. Ymmärrän häntä, en oikeuta mitään, enkä mitään ulkoa päin meille tunnustettua "oikeutusta" mihinkään meidän välisiin asioihimme edes kaipaa.

On se eri asia ymmärtää tunteita kuin tekoja. Pettäminen on siltä pettäjältä väärä tapa toimia oli siellä taustalla mitä vaan. Kuten on vaikka väkivallan käyttö, ei sitäkään ymmärretä. Kun sanoo että ymmärtää niin silloin hyväksyy. Ymmärrän että on vaikka keinoton, avutona, vihainen tai turhautunut olo mutta en ymmärrä miksi aikuisena ihmisenä menet tekemään tietoisesti loukkaavia tekoja ja valintoja, kun kuitenkin jokainen kypsä ihminen tietää ettei se ratkaise tai rakenna mitään.

Ei elämä ole mustavalkoista todellakaan, sitå yritän tässä tuoda myös esille että tunteet ja halut toimia jotenkin ovat inhimillisiä ja niitä pitäå ymmärtää, mutta kyllä pitää olla myös raamit sen suhteen mitä on ok tehdä ja mitä ei, vaikka kuinka olisi ties mitä syitä. Koska jossain kohtaa jos tekoja alkaa ymmärtää niin syitä voikin alkaa löytyä yllättävänkin helposti.