Olenko tosiaan ainoa, jonka mielestä "toinen nainen/mies" on myös syyllinen ja tekee väärin?

Mitä ihmiset saa irti tästä toisten ihmisten tuomitsemisesta? Onko ihmisillä itsellään niin paha olla omien tekojensa kanssa, että täällä anonyymina on sitten kiva kertoa kaikille muille mikä omasta mielestä on väärin, ja kiillottaa omaa sädekehää kun juuri tätä rikosta ette ole tehneet? Vai onko kyse siitä että pelkäätte puolisonne pettävän, ja ajattelette tällaisen aatteen levittämisellä pienentävänne todennäköisyyttä että puoliso löytäisi jonkun? Eli monen mielestä toinen nainen/mies tekee väärin ollessaan suhteessa varatun kanssa. Miksi luulette että ketään kiinnostaa teidän tuomitsemisenne? Niinkun että se on väärin, aha. Eli kolmannet pyörät joutuu h*lvettiin, vai

mikä teidän sanomanne on? Jos toisena naisena olo on teidän mielestänne väärin, niin hienoa, älkää sitten ryhtykö siihen! Mutta turhaan levitätte omaa tuomitsemistanne, ei ketään kiinnosta. Sama vauvapalstalla aiheesta kuin aiheesta, kiva kertoa mikä kaikki on väärin tehty. Mitä jos keskittyisitte elämään oman elämänne hyvin? Ja ei, en ole toinen nainen enkä tietääkseni ole ollutkaan. Mutta tämän palstan nimeksi voisi laittaa tuomitsemispalsta.

Kuka tahansa voisi pettää, mutta kaikki eivät halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minulla oli avioliiton ulkopuolinen suhde, niin kyllä se mielestäni oli täysin minun vastuullani, ei sen miehen, jonka kanssa se suhde oli. Minä se pettäjä olin.

No sinä olet päävastuussa, mutta oletko oikeasti sitä mieltä, että tämä sivumiehesi toimi moraalisesti oikein ollessaan tietoisesti(?) ihmisen kanssa, jolla on puoliso? (eikä ilmeisesti avointa suhdetta)

Miten perustelet, kiinnostaisi ihan oikeasti tietää ajatusmalli näin ajattelevilta, itse kun en ymmärrä?

Onhan esim. varastetun tavarankin ostaminen laissa määritelty rikokseksi. Vaikket itse olekaan varastanut sitä, mutta ostat sen. Voi mielestäni verrata asiaan.

Ap

Et voi rinnastaa ihmistä varastettuun tavaraan etkä seksiä rikokseen. Varastaminen on rikos, pettäminen ei. Ihminen ei ole tavara vaan hän päättää itse teoistaan (oletan, että nyt puhutaan täysi-ikäisistä ei-holhouksen alla olevista ihmisistä).

Minulla on ollut tietämättäni suhde varattuun mieheen, lopetin sen, kun minulle selvisi että heille oli juuri tullut vauva. Ja olen ollut tietoisesti suhteessa varattuun mieheen, hän kertoi sen heti tutustuessamme ja sen enempää emme asiasta puhuneet. Olin itse vapaa, joten en pettänyt ketään.

No kyllä petit. Vai eikö sinun mielestä tämän miehen vaimo ei ole ihminen? Mutta tästä näkyy hyvin tämä naisten asennoituminen toisiin naisiin. Kunnioitus täysi nolla.

Miten on mahdollista pettää ihmistä, jota ei edes tunne? Ei tiedä nimeä, ei mitään?

Tämä on vain semanttista asioiden hämärtämistä. Pettäjän kanssa touhua sivullinen osallistuu petokseen. Hän ei ehkä ole varsinaisesti "pettäjä", mutta kylläkin pettäjän toiminnan mahdollistaja ja siten vastuussa.  Onko oikein vahingoittaa tietoisesti jotakuta, vain siksi ettei "tunne tai tiedä nimeäkään"? Voiko täysin puhtain omatunnoin tehdä pahaa tuntemattomalle? Vain siksi, että tämä on tuntematon?

Kun ei siinä nimenomaan tehdä pahaa tuntemattomalle, kun ei hänelle ole luvattu yhtään mitään. Pettäjä on ainoa, joka rikkoo antamansa lupauksen.

Tätä on nyt yritetty selittää moneen kertaan, mutta ei näytä menevän jakeluun. Vaikka ei olisi mitään luvannut kenellekään, on silti osallinen petokseen. Eihän kukaan yksin petä, vaan jonkun kanssa, ja tuo joku mahdollistaa pettämisen. Ja on siten vastuussa teostaan "avunantajana petokseen".

Minulla menee tämä jakeluun, mutta ei se että mitä te kolmatta osapuolta syyllistävät sillä saavutatte? Minulle hän on p*ska ihminen, mutta mitä teen sillä tiedolla? P*skoja ihmisiä on olemassa, olen tiennyt sen ennenkin. Hän ei kuitenkaan ole tehnyt mitään laitonta joten miten hänet voi saattaa vastuuseen teostaan? Pettävä puolisoni sen sijaan on pettänyt lupauksensa minulle joten hän joutuu kantamaan vastuunsa, mikä tarkoittaa että eroamme. Kolmannesta osapuolesta en voi erota koska en ole hänen kanssaan suhteessa. Välillä tuntuu että tuo kolmannen osapuolen "vastuu" on kehitelty vain jotta kun asiasta syyttää häntä, tuntuu kuin oman puolison vastuu pienenisi.

tätä koitin aiemmin sanoa, että mitä minä siitä saisin, että miettisin sen kolmannen osapuolen motiiveja tai tunnelmia. En mitään. Ellen tietty haluaisi yhä jatkaa kumppanin kanssa ja tuon kolmannen pois tieltä pyörimästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ala muiden moraalia vartioimaan. Jokainen vastaa omista teoistaan, ei niitä kenenkään muun tarvitse murehtia.

Syrjähyppy on syrjähyppy, melkein jokainen niitä tekee.

En jättäisi puolisoani vaikka paljastuisikin hänen vieraissa käyntinsä.

Mitä ihmettä, millaisessa maailmassa elät?! Ei todellakaan jokainen tee. Entäpä jos puolisollasi olisi suhde puolet avioliitostanne? Siitä vaan jatkamaan jotta kulisit pysyy kunnossa, niinkö. :)

Ei jokainen teekkään. Melkein jokainen mies ja noin puolet naisista kuitenkin (tutkimusten mukaan).

Syrjähyppy ei todellakaan ole kynnyskysymys suhteessani. Hyppää siinä kumpi tahansa. Parisuhde on paljon enemmän kuin sinetöity sukupuolielin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni myös se toinen nainen/mies tekee väärin, mutta ero on siinä että hän ei ole luvannut minulle mitään. Minulle on ihan sama, jos joku random ihminen on moraaliltaan arveluttava ja toimii ikävästi. Hän on varmasti ikävä ihminen, mutta sen enempää minulla ei ole syytä häntä tuomita. 

Sen sijaan oma puolisoni on luvannut olla minulle uskollinen. Kun hän pettää lupauksensa, hän on yksin syyllinen lupauksensa pettämiseen. Vieraalla ihmisellä ei ole ollut minulle lupauksia. Tässä se pointti.

Se toinen on luvannut olla inhimillinen sinua kohtaan ja kunnioittaa sinua. Perus ihmisten väliset sosiaaliset taidot.

Ei tällaisia lupauksia kyllä kukaan maailmassa lähtökohtaisesti tee toisille ihmisille. If only!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia ei ole mitenkään mustavalkoinen eikä näiden kuvioiden osapuolia voi tuomita millään yleisellä säännöstöllä, että toinen nainen/mies olisi aina syyllinen tai syytön, vaan jokainen tapaus on omanlaisensa.

Olen ollut osallisena kuviossa, jossa pettäjällä oli useita sivusuhteita, minä siis yksi heistä. Pettäjän toimintaan ei olisi vaikuttanut se, että minä olisin lakannut olemasta hänen kanssaan, koska hän olisi jatkanut pettämistä niiden muiden sivusuhteidensa kanssa. Kuka tai ketkä tässä kuviossa ovat niitä syyllisiä?

Haluaisin raadilta nyt vastauksen tähän, että olenko ollut syyllinen tilanteessa, jossa olen itse ollut yksi pettäjän monista sivusuhteista. Tiesin pettäjän olevan varattu ja tiesin myös noiden muiden suhteiden olemassaolosta, eli minua ei vedätetty vaan olin omasta tahdostani tuossa kevyessä, seksipainotteisessa tapailusuhteessa tämän monipettäjän kanssa.

En ole kaikkia kommentteja lukenut, mutta minulle on tullut mielikuva, että monen mielestä et ole syyllinen pettämiseen, joskin ehkä hiukan moraaliltaan löyhä. Osa varmaan myös miettii mikä tuollaiseen järjestelyyn saa suostumaan.

Itse mietin, että onko tämä pettäjä ollut todellinen peto ja hirmu, vai onko kyseessä sinänsä normaali ilmiö, että kun muillekin kelpaa niin kiinnostus herää. Toki myös mietin, millä tavoin korvaamaton sen pettäjän kumppanin pitääkään olla, kun hänestä ei kuitenkaan halua hurjasteluistaan huolimatta luopua. Mutta se on vähän toinen aihe se.

En tiedä mistä tuo käsitys tulee, että jos on varattu ja todistetusti kelpaa yhdelle, niin kelpaisi muillekin. Normaalille ihmiselle asia ei ole lainkaan näin, vaan haluaa suhteeseen ns oman ihmisensä kanssa. Ennemminkin luotaantyöntävä piirre yrittää suhteeseen jos on vaikka vielä naimisissa ja on niin tossukka ettei saa erottua. 

Pettäjän eroamattomuutta kumppanista puolestaan voi selittää myös sellainen seikka, josko vaikka kumppani on narsistin piirteitä omaava, raivokas, kostamiseen (mm lasten kautta) ja mahdollisesti väkivaltaisuuteen taipuvainen mies tai nainen. Että ei siinä mitään korvaamattomuutta useinkaan ole, kyse on useimmiten siitä, että pettäjä pelkää kostoa tai et tuleva eksä kostaisi lapsille.

Eräs tapaus tuttavapiirissä juuri tällainen. Mies ei tahtoisi pahaa kärpäsellekään, vaimo on varsinainen riivinrauta ja pomottaja. Kaikki tapahtuu vaimon pillin mukaan, ja tämä vielä miesparkaa aina läksyttää. Mies hommasi sivusuhteen, rakastui. Mutta ei saa erottua, kun pelkää rouvan kostoa lapsille. Nyt sitten viimeisimpänä tämä pirttihirmu on keksinyt tulla miehensä kanssa samaan työpaikkaan. Ai ettien että. On katastrofin ainekset koossa.

totta. Tiedän myös ainakin yhden miehen, jolla kesti kauan uskaltaa erota koska pelkäsi seurauksia. Sellainen kiltti myötäilijä, jolle oli kauhistus, että naisystävä sotkee sitten kaikki tutut mukaan ja nolaa itsensä ja miehen. Loppuun asti kuvitteli, että voi jotenkin nätisti saatella naisen eteenpäin, niin että nainen vaikka itse hups huomaa ihastuneensa johonkin toiseen ja erosta ei tarvitse riidellä. Mut eihän siinä niin käy jos hylätyksi tuleminen on henkilökohtaisen tason loukkaus toisen egolle. Ihan kamala katastrofi toikin yritelmä oli lopulta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla on vain nykyään oikeuksia, ei velvollisuuksia... On moraalisesti väärin haksahtaa tietoisesti varattuun ihmiseen ja minun mielestä kertoo myös todella heikosta mielestä.

Ei se ihan noin yksinkertaista ole. Nuorena opiskelijana ajattelin noin itsekin. Tapasin eräällä kurssilla tytön, johon ihastuin aika kovastikin. Mutta tiesin myös, että hänellä oli poikaystävä (oli varmaan sanonut jotain sen tapaista kaveriporukassa), enkä tietenkään voinut edes kuvitella, että tekisin jonkinlaisen aloitteen, koska se olisi ollut nuoren ihmisen mustavalkoisella asteikolla hyvin väärin. Varattua ei yritetä.

Myöhemmin selvisi, että "poikaystävä" tarkoitti sitä, että he olivat käyneet muutaman kerran treffeillä eli vasta tapailivat. He eivät seurustelleet, he eivät harrastaneet seksiä eli olivat vielä puhtaasti tapailuvaiheessa, vaikka häntä olisi varmaan voinut sanoa varatuksi ja ehkä hän itsekin ajatteli niin. Siitä huolimatta näin myöhemmin ajateltuna tuossa tilanteessa olisi ollut täysin hyväksyttävää pyytää tyttöä ulos ja täysin hyväksyttävää jopa suostua pyyntöön. Kukaan ei olisi pettänyt ketään, kun suhde ei vielä ollut vakiintunut.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmiset saa irti tästä toisten ihmisten tuomitsemisesta? Onko ihmisillä itsellään niin paha olla omien tekojensa kanssa, että täällä anonyymina on sitten kiva kertoa kaikille muille mikä omasta mielestä on väärin, ja kiillottaa omaa sädekehää kun juuri tätä rikosta ette ole tehneet? Vai onko kyse siitä että pelkäätte puolisonne pettävän, ja ajattelette tällaisen aatteen levittämisellä pienentävänne todennäköisyyttä että puoliso löytäisi jonkun? Eli monen mielestä toinen nainen/mies tekee väärin ollessaan suhteessa varatun kanssa. Miksi luulette että ketään kiinnostaa teidän tuomitsemisenne? Niinkun että se on väärin, aha. Eli kolmannet pyörät joutuu h*lvettiin, vai

mikä teidän sanomanne on? Jos toisena naisena olo on teidän mielestänne väärin, niin hienoa, älkää sitten ryhtykö siihen! Mutta turhaan levitätte omaa tuomitsemistanne, ei ketään kiinnosta. Sama vauvapalstalla aiheesta kuin aiheesta, kiva kertoa mikä kaikki on väärin tehty. Mitä jos keskittyisitte elämään oman elämänne hyvin? Ja ei, en ole toinen nainen enkä tietääkseni ole ollutkaan. Mutta tämän palstan nimeksi voisi laittaa tuomitsemispalsta.

Onhan aihe kiinnostanut jo 265 kommentin verran, ja ihan oikein, että moraaliton toiminta tuomitaan. Jos ei kestä lukea, voi jättää huomioimatta, varmaan onnistuu yhtä kivuttomasti kuin varattujen kanssa vehtaaminen.

Tottakai se on väärin. Kaikki me olemme vastuussa valinnoistamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni myös se toinen nainen/mies tekee väärin, mutta ero on siinä että hän ei ole luvannut minulle mitään. Minulle on ihan sama, jos joku random ihminen on moraaliltaan arveluttava ja toimii ikävästi. Hän on varmasti ikävä ihminen, mutta sen enempää minulla ei ole syytä häntä tuomita. 

Sen sijaan oma puolisoni on luvannut olla minulle uskollinen. Kun hän pettää lupauksensa, hän on yksin syyllinen lupauksensa pettämiseen. Vieraalla ihmisellä ei ole ollut minulle lupauksia. Tässä se pointti.

Missä tuollainen lupaus on annettu? Kuinka moni oikeasti tekee tuollaisen lupauksen ja kuinka moni vain olettaa (ihan perustellusti), että uskollisuus on osa parisuhdetta? Virallisessa vihkikaavassa ei ainakaan luvata yhtään mitään. Siellä kysytään vain, tahtovatko puolisot osoittaa "uskollisuutta ja rakkautta" ja useimmat tahtovat, mutta vain tahtovat, eivät lupaa sitä.

Olipa outo kommentti :D Mihin tällä pyrit? Olen tuon lainaamasi kommentin kirjoittaja ja kyllä, olen jokaisessa seurustelusuhteessani melko alkuvaiheessa sopinut että emme harrasta seksiä muiden kanssa. Luulisin että niin tekevät useimmat muutkin ihmiset.

Mielenkiintoista. Olen ajatellut, että lähtökohta on se, että seksiä ei harrasteta muiden kanssa suhteen aikana, joten asiasta tarvitsee keskustella vain siinä tapauksessa, että halutaan sallia seksi muidenkin kanssa. Yhdessäkään suhteessani tuollaista keskustelua ei olla käyty. Onkohan tässä sukupolviero vaiko vain yksilöero?

Mun ja nykyisen aviomieheni suhde alkoi salasuhteena. Ensimmäisen yön aikana/jälkeen en tiennyt, että hän on avoliitossa toisen naisen kanssa. Aloimme viestittelemään pari kuukautta ensimmäisestä yöstä. Asia tuli kokonaisuudessaan ilmi viisi kuukautta siitä kun olimme nähneet ensimmäistä kertaa. Olin jättämässä suhdetta, palasin. Olin muutaman kuukauden päästä siitä jättämässä ja palasin. Oli kamalaa vuoristorataa koko touhu. Tiesin, että en satuta vain itseäni vaan jos tilanne tulee ilmi niin myös sitä avovaimoa. Miehen tunteet eivät pahemmin kiinnostaneet, koska hän teki niin väärin kuin ikinä voi. Mies erosi avovaimostaan jossain vaiheessa, en ole tietoinen milloin tämä on tapahtunut. Olin viimeisen kerran lähdössä kun sanoin, että en vain pysty tähän enää en halua olla mikään toinen nainen. Haluan tasapainoisen ja arvostavan parisuhteen ja naimisiin ja perheen. En halua olla mikään "toinen nainen", "salarakas", epämääräinen pano, joka feidataan heti kun tulee muita naisia näköpiiriin. Minä en suostu. Mies ilmoitti, että se on sitten meidän tarina tässä ja ihan vinkiksi hän ei ole ollut suhteessa muutamaan kuukauteen. Meni kaksi päivää ja hän tuli oven taakse ja kysyi, että josko sittenkin menisin hänen kanssaan naimisiin ja hankitaan perhe. Hän on kerennyt miettimään asioita ja haluaisi yrittää vakavasti kanssani. En ole miehen nähnyt tuon jälkeen edes vilkuilevan muita naisia ja on sen verran paljon kimpussa, myös kahden lapsen jälkeen, että ei kai tuo fyysiseen pettämiseenkään ole kerennyt. En tosin varmaksi sano, sillä en minä hänen menojaan pahemmin seuraile kuten ei hän minunkaan. Kun olemme yhdessä niin aika on aivan parasta ja todella pyrimme kunnioittamaan toisiamme. Jos mies heilastelee muiden kanssa niin se on hänen ongelmansa. Minä en hänen henkistä taakkaansa suostu ottamaan niskoilleni ja hän tietää, että pakkaan tavarani samantien ja lapset jäävät hänelle. Edelliset parisuhteeni ovat päättyneet kumppanin pettämiseen. Outoa kyllä, itse en ole kumppianiani pettänyt koskaan vaan tämän miehen kanssa olin ensimmäistä kertaa jotenkin osallinen "syyllisten" puolella. 

Henkinen taakka pettäjän kumppanina on jotain aivan kamalaa. Toivon todella, että miehen eksä on löytänyt jonkun kivan miehen, joka ei häntä petä. Tosin kuulin, ei omalta mieheltä, että tämä miehen eksä on pettänyt myös miestäni eli kai siinä pata kattila soimaa. Ihmissuhteet ovat äärimmäisen vaikea asia ja aina jotain sattuu. Sen olen tässä vuosikymmenien aikana tullut todenneeksi. Kuitenkin pitäisi muistaa elää täysillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia ei ole mitenkään mustavalkoinen eikä näiden kuvioiden osapuolia voi tuomita millään yleisellä säännöstöllä, että toinen nainen/mies olisi aina syyllinen tai syytön, vaan jokainen tapaus on omanlaisensa.

Olen ollut osallisena kuviossa, jossa pettäjällä oli useita sivusuhteita, minä siis yksi heistä. Pettäjän toimintaan ei olisi vaikuttanut se, että minä olisin lakannut olemasta hänen kanssaan, koska hän olisi jatkanut pettämistä niiden muiden sivusuhteidensa kanssa. Kuka tai ketkä tässä kuviossa ovat niitä syyllisiä?

Haluaisin raadilta nyt vastauksen tähän, että olenko ollut syyllinen tilanteessa, jossa olen itse ollut yksi pettäjän monista sivusuhteista. Tiesin pettäjän olevan varattu ja tiesin myös noiden muiden suhteiden olemassaolosta, eli minua ei vedätetty vaan olin omasta tahdostani tuossa kevyessä, seksipainotteisessa tapailusuhteessa tämän monipettäjän kanssa.

En ole kaikkia kommentteja lukenut, mutta minulle on tullut mielikuva, että monen mielestä et ole syyllinen pettämiseen, joskin ehkä hiukan moraaliltaan löyhä. Osa varmaan myös miettii mikä tuollaiseen järjestelyyn saa suostumaan.

Itse mietin, että onko tämä pettäjä ollut todellinen peto ja hirmu, vai onko kyseessä sinänsä normaali ilmiö, että kun muillekin kelpaa niin kiinnostus herää. Toki myös mietin, millä tavoin korvaamaton sen pettäjän kumppanin pitääkään olla, kun hänestä ei kuitenkaan halua hurjasteluistaan huolimatta luopua. Mutta se on vähän toinen aihe se.

En tiedä mistä tuo käsitys tulee, että jos on varattu ja todistetusti kelpaa yhdelle, niin kelpaisi muillekin. Normaalille ihmiselle asia ei ole lainkaan näin, vaan haluaa suhteeseen ns oman ihmisensä kanssa. Ennemminkin luotaantyöntävä piirre yrittää suhteeseen jos on vaikka vielä naimisissa ja on niin tossukka ettei saa erottua. 

Pettäjän eroamattomuutta kumppanista puolestaan voi selittää myös sellainen seikka, josko vaikka kumppani on narsistin piirteitä omaava, raivokas, kostamiseen (mm lasten kautta) ja mahdollisesti väkivaltaisuuteen taipuvainen mies tai nainen. Että ei siinä mitään korvaamattomuutta useinkaan ole, kyse on useimmiten siitä, että pettäjä pelkää kostoa tai et tuleva eksä kostaisi lapsille.

Eräs tapaus tuttavapiirissä juuri tällainen. Mies ei tahtoisi pahaa kärpäsellekään, vaimo on varsinainen riivinrauta ja pomottaja. Kaikki tapahtuu vaimon pillin mukaan, ja tämä vielä miesparkaa aina läksyttää. Mies hommasi sivusuhteen, rakastui. Mutta ei saa erottua, kun pelkää rouvan kostoa lapsille. Nyt sitten viimeisimpänä tämä pirttihirmu on keksinyt tulla miehensä kanssa samaan työpaikkaan. Ai ettien että. On katastrofin ainekset koossa.

totta. Tiedän myös ainakin yhden miehen, jolla kesti kauan uskaltaa erota koska pelkäsi seurauksia. Sellainen kiltti myötäilijä, jolle oli kauhistus, että naisystävä sotkee sitten kaikki tutut mukaan ja nolaa itsensä ja miehen. Loppuun asti kuvitteli, että voi jotenkin nätisti saatella naisen eteenpäin, niin että nainen vaikka itse hups huomaa ihastuneensa johonkin toiseen ja erosta ei tarvitse riidellä. Mut eihän siinä niin käy jos hylätyksi tuleminen on henkilökohtaisen tason loukkaus toisen egolle. Ihan kamala katastrofi toikin yritelmä oli lopulta.

Hylätyksi tuleminenhan on kova loukkaus. Samoin pettäminen. Ja tuommoinen nössö myötäilijä on pahinta laatua oleva kumppanina, josta ei tiedä oikeesti, mitä tahtoo. Semmoisesta saa joku dominoiva tyyppi hyvän opetettavan/koulutettavan. En kiinnostuisi.

No useinhan se toinen saa tietää vasta jälkeenpäin toisen olleen varattu ja silloin on turha potea syyllisyyttä. Jos toinen valehtelee niin mikäs teet. Mutta jos tietoisesti iskee varatun niin kyllä, se on moraalitonta ehdottomasti. Petturi on ykkössyyllinen toki silloinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa, että toista ihmistä ei voi omistaa.

Tämä. Monesti kuuntelen ihmisten juttuja ja ihmettelen eikö he itse ymmärrä miten vinksahtaneelta kuulostavat. Onneksi olen sinkku, enkä ole sellaisessa suhteessa koskaan edes ollut, jossa ei ymmärretä sitä että molemmat on kumminkin vielä suhteessakin yksilöitä. Jotkut naiset ihan ylpeilee sillä, että ovat torpanneet mieheltä harrastuksen tai vaikka illanvieton kavereiden kanssa. Ja miehet siitä, että tuli vedettyä turpaan miestä joka "yritti" "mun naista".

Puhumattakaan näistä jotka kyselee keskustelupalstalla et miten saa kumppanin suostumaan "vielä yhteen lapseen" tai miten saa kumppanin vierotettua omasta lapsuudenperheestä, ettei sinne tarvii mennä jouluna tai miten saa estettyä eron.. Jne jne. Vapaa valinta ei taida olla monessa parisuhteessa molempien oikeus..

Puhut nyt ihan eri asiasta. Ketään ei voi omistaa, mutta ketään ei saa myöskään huijata. Pettäminen on huijausta. Jos suhteessa on ongelmia, ne pitää selvittää tai erota, eikä toimia toisen selän takana.

En tiedä oletko suhteessa, mutta kysyn silti: Kuinka toimisit jos kumppanisi tänä iltana sanoisi, ettei enää tunne rakastavansa ja harkitsee eroa?

Muutkin voi vastata. Tämä on aika merkittävä omatunnon kysymys ja elämänkokemus kertoo, että jakaa ihmiset aika lailla kahteen leiriin.

Kuten muutkin täällä ovat vastanneet, myös minä olisin surullinen tästä ja alkaisimme järjestellä eroa ellei mies näe mitään mahdollisuutta suhteellemme jatkua rakkaussuhteena. 

Kiinnostaa mikä se toinen leiri olisi? En itse keksi mitään miten tuohon voi muuten suhtautua, paitsi toki jos on yhteistä omaisuutta / lapsia joiden vuoksi halutaan pysyä kulissiliitossa.

Moni vastaa käytännössä: "oletko nyt aivan varma"; "kuinka tämä voi olla mahdollista kun vastahan me elokuussa olimme siellä matkallakin..."; "sulla on joku toinen"; "sulla on kriisi ja aina kaikkihan on aina minun vika niin miksei tämäkin"; "miten me voidaan nyt erota, lapsetkin kärsii"; "sinä et tästä ota mitään mukaasi jos lähdet"; "lapsia et enää näe"; "et ole valmis mitään tekemään tämän suhteen eteen koskaan.."; "olet velkaa terapian"; "elämälläni ei ole enää merkitystä..."; "kyllä se rakkaus saadaan vielä kaivettua esiin, mikset halua edes yrittää" jne jne. Ihan arkirealismia, että aniharvoin kumppanit luottaa toisiinsa ja kunnioittaa toistensa mielipiteitä niin syvästi, että ero menisi sopuisasti silloin jos toinen sitä haluaa ja toinen ei. Käytännössä aina on jotain manipulointia suuntaan tai toiseen. Tälle sitten toiset on herkempiä, eikä saa eroa vietyä loppuun vaikka tahto olisi.

Tämä on monisyinen asia jota ei voi jakaa kahteen leiriin vaan tapauksia on niin paljon kuin suhteitakin. Moni ymmärrettävästi tuossa tilanteessa toivoo että suhteen voi vielä korjata, ja sehän on totta että usein voikin. Pitkässä suhteessa ei ole harvinaista että tulee kausia, jolloin kokee rakkauden viilenneen ja harkitsee eroa. Itsellänikin on ollut tällainen. Ero olisi varmasti tullut jos puoliso olisi sanonut että erotaan sitten, mitäpä tässä yrittämään. Hän kuitenkin halusi taistella liiton puolesta ja yrittää korjata asiat. Sanoi ettei ole väliä jos minä en rakasta, koska hän rakastaa silti. Olen siitä hänelle äärimmäisen kiitollinen ja kaiken jälkeen rakastan entistä enemmän sen vuoksi että olin hänelle niin merkityksellinen ja tärkeä ettei halunnut luovuttaa heti.

Riippuu varmaan ihan tosi paljon tilanteesta. Et onko sitä toivoa yleensä oikeasti yhtään jäljellä vai onko ihan turha taisto. En minäkään ymmärrä yhtään sitä, että jotkut niin kun saippuasarjamaisesti juonittelee ja manipuloi pitääkseen kiinni suhteesta mistä toinen haluu irti. Jos mulle kumppani sanoisi, ettei rakasta enää niin aika vaikeaa olisi nähdä että alkaisin asiasta neuvottelemaan, et jospa kuitenkin. Saati soittelemaan työkavereita ja tuttuja ympäri niin kun joku kertoi.

Ihan eri asia jos on joku riita taustalla niin pitäähän se koittaa selvittää, mut ihan puhtaasti jos tunteet on kuolleet niin anna olla. Noista seuraa lopulta kun tosiaan pettämistä ja ruma ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia ei ole mitenkään mustavalkoinen eikä näiden kuvioiden osapuolia voi tuomita millään yleisellä säännöstöllä, että toinen nainen/mies olisi aina syyllinen tai syytön, vaan jokainen tapaus on omanlaisensa.

Olen ollut osallisena kuviossa, jossa pettäjällä oli useita sivusuhteita, minä siis yksi heistä. Pettäjän toimintaan ei olisi vaikuttanut se, että minä olisin lakannut olemasta hänen kanssaan, koska hän olisi jatkanut pettämistä niiden muiden sivusuhteidensa kanssa. Kuka tai ketkä tässä kuviossa ovat niitä syyllisiä?

Haluaisin raadilta nyt vastauksen tähän, että olenko ollut syyllinen tilanteessa, jossa olen itse ollut yksi pettäjän monista sivusuhteista. Tiesin pettäjän olevan varattu ja tiesin myös noiden muiden suhteiden olemassaolosta, eli minua ei vedätetty vaan olin omasta tahdostani tuossa kevyessä, seksipainotteisessa tapailusuhteessa tämän monipettäjän kanssa.

En ole kaikkia kommentteja lukenut, mutta minulle on tullut mielikuva, että monen mielestä et ole syyllinen pettämiseen, joskin ehkä hiukan moraaliltaan löyhä. Osa varmaan myös miettii mikä tuollaiseen järjestelyyn saa suostumaan.

Itse mietin, että onko tämä pettäjä ollut todellinen peto ja hirmu, vai onko kyseessä sinänsä normaali ilmiö, että kun muillekin kelpaa niin kiinnostus herää. Toki myös mietin, millä tavoin korvaamaton sen pettäjän kumppanin pitääkään olla, kun hänestä ei kuitenkaan halua hurjasteluistaan huolimatta luopua. Mutta se on vähän toinen aihe se.

En tiedä mistä tuo käsitys tulee, että jos on varattu ja todistetusti kelpaa yhdelle, niin kelpaisi muillekin. Normaalille ihmiselle asia ei ole lainkaan näin, vaan haluaa suhteeseen ns oman ihmisensä kanssa. Ennemminkin luotaantyöntävä piirre yrittää suhteeseen jos on vaikka vielä naimisissa ja on niin tossukka ettei saa erottua. 

Pettäjän eroamattomuutta kumppanista puolestaan voi selittää myös sellainen seikka, josko vaikka kumppani on narsistin piirteitä omaava, raivokas, kostamiseen (mm lasten kautta) ja mahdollisesti väkivaltaisuuteen taipuvainen mies tai nainen. Että ei siinä mitään korvaamattomuutta useinkaan ole, kyse on useimmiten siitä, että pettäjä pelkää kostoa tai et tuleva eksä kostaisi lapsille.

Eräs tapaus tuttavapiirissä juuri tällainen. Mies ei tahtoisi pahaa kärpäsellekään, vaimo on varsinainen riivinrauta ja pomottaja. Kaikki tapahtuu vaimon pillin mukaan, ja tämä vielä miesparkaa aina läksyttää. Mies hommasi sivusuhteen, rakastui. Mutta ei saa erottua, kun pelkää rouvan kostoa lapsille. Nyt sitten viimeisimpänä tämä pirttihirmu on keksinyt tulla miehensä kanssa samaan työpaikkaan. Ai ettien että. On katastrofin ainekset koossa.

totta. Tiedän myös ainakin yhden miehen, jolla kesti kauan uskaltaa erota koska pelkäsi seurauksia. Sellainen kiltti myötäilijä, jolle oli kauhistus, että naisystävä sotkee sitten kaikki tutut mukaan ja nolaa itsensä ja miehen. Loppuun asti kuvitteli, että voi jotenkin nätisti saatella naisen eteenpäin, niin että nainen vaikka itse hups huomaa ihastuneensa johonkin toiseen ja erosta ei tarvitse riidellä. Mut eihän siinä niin käy jos hylätyksi tuleminen on henkilökohtaisen tason loukkaus toisen egolle. Ihan kamala katastrofi toikin yritelmä oli lopulta.

Hylätyksi tuleminenhan on kova loukkaus. Samoin pettäminen. Ja tuommoinen nössö myötäilijä on pahinta laatua oleva kumppanina, josta ei tiedä oikeesti, mitä tahtoo. Semmoisesta saa joku dominoiva tyyppi hyvän opetettavan/koulutettavan. En kiinnostuisi.

Totta kai se on loukkaus. Totta kai se sattuu. Mutta etkö ole tosiaan koskaan kohdannut sellaista ihmistä, jota yksinkertaisesti ei jätetä koska se hylkäys on loukkaus tyypin EGOlle? En tarkoita nyt haavoittuneita tunteita, tarkoitan haavoitettua ylpeyttä ja narsistista loukkausta.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai toinen nainenkin tekee väärin. En päästäisi häntäkään vähällä, jos änkeäisi väliin.

Ei hän välttämättä änkeä väliin. Mies on sen välin itse jo tehnyt valmiiksi jonkun mennä.

Ilman olemassaolevaa väliä ei voi väliin mennä.

Jos ovi on tiukasti kiinni ei huoneeseen pääse. Jos varattu pitää ovensa tiukasti kiinni ei hänen huoneeseensa pääse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni myös se toinen nainen/mies tekee väärin, mutta ero on siinä että hän ei ole luvannut minulle mitään. Minulle on ihan sama, jos joku random ihminen on moraaliltaan arveluttava ja toimii ikävästi. Hän on varmasti ikävä ihminen, mutta sen enempää minulla ei ole syytä häntä tuomita. 

Sen sijaan oma puolisoni on luvannut olla minulle uskollinen. Kun hän pettää lupauksensa, hän on yksin syyllinen lupauksensa pettämiseen. Vieraalla ihmisellä ei ole ollut minulle lupauksia. Tässä se pointti.

Missä tuollainen lupaus on annettu? Kuinka moni oikeasti tekee tuollaisen lupauksen ja kuinka moni vain olettaa (ihan perustellusti), että uskollisuus on osa parisuhdetta? Virallisessa vihkikaavassa ei ainakaan luvata yhtään mitään. Siellä kysytään vain, tahtovatko puolisot osoittaa "uskollisuutta ja rakkautta" ja useimmat tahtovat, mutta vain tahtovat, eivät lupaa sitä.

Ainakin omissa piireissä kyllä nämä puhutaan selväksi, erilaisia suhdeviritelmiä kun on nykyään niin paljon, ettei parane mennä olettamaan mitään.

Kun suhde on edennyt parisuhteeksi, on ihan täysi oikeus olettaa että siihen ei liity muita osapuolia. Se on tässä ajassa vallitseva parisuhteen normi, ja jos siitä haluaa poiketa se on keskusteltava molemmille selväksi. On tietoista toisen harhaanjohtamista jos elää parisuhteessa tai jopa avioliitossa ja mielessään ovelana myhäilee että vihkikaavassakin puhuttiin tahtomisesta, ei lupauksesta, joten on oikeus olla muidenkin kanssa. Ei ole. Jos haluaa jonkun normista poikkeavan virityksen niin sen pitää sopia myös toiselle. 

Toki myös uskollisuusodotus on hyvä sanoa ääneen, mutta jos sitä ei nyt ole oikein sanamuodoin luvattu niin ei se tee suhteesta avointa. Jos joku niin ajatteleen, niin kannattaa kysyä toiselta että onhan hänellekin ok että suhteemme on tällainen avoin viritys. 

Vihkikaavassa puhutaan tahtomisesta juuri siksi, että ihmiset tekevät virheitä. Avioliiton alussa tarkoitus on toimia oikein eli olla pettämättä, mutta samalla ymmärretään, että lupausten pitäminen ei aina onnistu ja asiat muuttuvat vuosien ja vuosikymmenten aikana. Tietenkään tarkoitus ei ole, että joku vain naureskelee, että en minä mitään luvannut ja saan tehdä mitä huvittaa.  Siinä kaavassa asetetaan tavoite (uskollisuus), joka tahdotaan saavuttaa. Juuri siksi siinä kaavassa puhutaan myös hyvistä ja huonoista päivistä tai myötä- ja vastoinkäymisistä. Koen, että tahtominen on enemmän kuin pelkkä lupaus.

Itse ajattelen, että se oma kumppani joka pettää on ensisijaisesti vastuussa. Hän on pettänyt minun luottamukseni ja rikkonut meidän parisuhdettamme. Sitä tekoa ei voi selitellä parhain päin tai lykätä muiden vastuulle ihan sama vaikka olisi huono suhde tai mikä tahansa tekosyy. Se kolmas osapuoli on tietysti tässä osallinen, mutta riippuu siitä mitä hän tietää onko hän mielestäni syyllinen tapahtuneeseen. Jos kolmas osapuoli tietää, että kumppanini on parisuhteessa ja lähtee silti leikkiin mukaan, hän on yhtälailla syyllinen koska mahdollisti kumppanini pettämisen. Samoin, jos hän saa tietää että pelehtii varatun kanssa ja päättää jatkaa sen sijaan, että lopettaisi omalta osaltaan touhun. Jos taas tämä kolmas osapuoli ei koskaan saa tietää siitä, että harrastaa seksiä varatun kanssa, niin ei häntä oikein voi syyttää mistään ja hänkin voi olla omalla osallaan uhri jos esim. kuvittelee tai toivoo parisuhdetta tämän pettäjän kanssa. Itse henkilökohtaisista syistä halveksun pettäjiä ja tietoisesti heidän kanssaan pelehtiviä eikä ymmärrystä tai kunnioitusta riitä yhdellekään, joka vapaaehtoisesti ja tietoisesti ryhtyy pettämään varatun kanssa, eikä osoita mitään suoraselkäisyyttä tai moraalia sitä petettävää kohtaan. Ketään ei voi omistaa, mutta jos ei muuta sovita niin parisuhde vaatii vapaaehtoisen päätöksen olla uskollinen niin kauan kuin suhde kestää.

Minusta kuka vaan saa rakastaa ketä haluaa, mutta pettäminen on lyhytnäköistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia ei ole mitenkään mustavalkoinen eikä näiden kuvioiden osapuolia voi tuomita millään yleisellä säännöstöllä, että toinen nainen/mies olisi aina syyllinen tai syytön, vaan jokainen tapaus on omanlaisensa.

Olen ollut osallisena kuviossa, jossa pettäjällä oli useita sivusuhteita, minä siis yksi heistä. Pettäjän toimintaan ei olisi vaikuttanut se, että minä olisin lakannut olemasta hänen kanssaan, koska hän olisi jatkanut pettämistä niiden muiden sivusuhteidensa kanssa. Kuka tai ketkä tässä kuviossa ovat niitä syyllisiä?

Haluaisin raadilta nyt vastauksen tähän, että olenko ollut syyllinen tilanteessa, jossa olen itse ollut yksi pettäjän monista sivusuhteista. Tiesin pettäjän olevan varattu ja tiesin myös noiden muiden suhteiden olemassaolosta, eli minua ei vedätetty vaan olin omasta tahdostani tuossa kevyessä, seksipainotteisessa tapailusuhteessa tämän monipettäjän kanssa.

no jos multa kysytään, niin petollisin olit itseäsi kohtaan tuossa. Itseltäs sun pitäisi pyytää anteeksi.

Miten olin itseäni kohtaan petollinen, jos sain suhteelta seikkailua, hyvää seuraa ja seksiä ilman sitoutumista, niin kuin olin halunnutkin saada?

Moraali ja empatiakyky näyttää olevan ihan nollassa.

Hei ei ketään kiinnosta ihan oikeasti p*skaakaan. Kiillottele sinä sädekehääsi vaikka koko loppuelämä jos näin tunnet olosi paremmaksi ihmiseksi.

Eikö kukaan ole koskaan välittänyt sinusta koskaan? Vai miksi muiden huomiointi on noin kamalaa?