Olenko tosiaan ainoa, jonka mielestä "toinen nainen/mies" on myös syyllinen ja tekee väärin?

Olin myös tietämättäni toinen nainen. Juteltiin ihan aluksi "selväksi" senhetkinen elämäntilanne. Mies sanoi eronneensa jo vuosia aiemmin. Uskoin. Rakastuin. Aloin epäillä. Laitoin miehen tunnustamaan. Valitettavasti olin jo niin hullaantunut miehestä, etten heti pystynyt häntä jättämään ja mieskin puhui eroavansa pian. Niin ei käynyt. Mutta nyt sitten vielä se keljuin tunnustus: mies jätti minut, koska aloin vaatia liikaa. Tietysti se oli hyvä asia ja aika hänen kanssaan näyttäytyi pian suurena virheenä.

Pettäjät ovat taktisen totuuden mestareita. Suoraan Putinin pelikirjasta.

Olen sitä mieltä että maailma ei ole mustavalkoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni myös se toinen nainen/mies tekee väärin, mutta ero on siinä että hän ei ole luvannut minulle mitään. Minulle on ihan sama, jos joku random ihminen on moraaliltaan arveluttava ja toimii ikävästi. Hän on varmasti ikävä ihminen, mutta sen enempää minulla ei ole syytä häntä tuomita. 

Sen sijaan oma puolisoni on luvannut olla minulle uskollinen. Kun hän pettää lupauksensa, hän on yksin syyllinen lupauksensa pettämiseen. Vieraalla ihmisellä ei ole ollut minulle lupauksia. Tässä se pointti.

Missä tuollainen lupaus on annettu? Kuinka moni oikeasti tekee tuollaisen lupauksen ja kuinka moni vain olettaa (ihan perustellusti), että uskollisuus on osa parisuhdetta? Virallisessa vihkikaavassa ei ainakaan luvata yhtään mitään. Siellä kysytään vain, tahtovatko puolisot osoittaa "uskollisuutta ja rakkautta" ja useimmat tahtovat, mutta vain tahtovat, eivät lupaa sitä.

Ainakin omissa piireissä kyllä nämä puhutaan selväksi, erilaisia suhdeviritelmiä kun on nykyään niin paljon, ettei parane mennä olettamaan mitään.

Kun suhde on edennyt parisuhteeksi, on ihan täysi oikeus olettaa että siihen ei liity muita osapuolia. Se on tässä ajassa vallitseva parisuhteen normi, ja jos siitä haluaa poiketa se on keskusteltava molemmille selväksi. On tietoista toisen harhaanjohtamista jos elää parisuhteessa tai jopa avioliitossa ja mielessään ovelana myhäilee että vihkikaavassakin puhuttiin tahtomisesta, ei lupauksesta, joten on oikeus olla muidenkin kanssa. Ei ole. Jos haluaa jonkun normista poikkeavan virityksen niin sen pitää sopia myös toiselle. 

Toki myös uskollisuusodotus on hyvä sanoa ääneen, mutta jos sitä ei nyt ole oikein sanamuodoin luvattu niin ei se tee suhteesta avointa. Jos joku niin ajatteleen, niin kannattaa kysyä toiselta että onhan hänellekin ok että suhteemme on tällainen avoin viritys. 

Itse mieluummin puhun asiat selväksi kuin oletan mitään, edes sitä, mikä on ollut yleisin järjestely.

Kyllä minä näen sen toisen henkilön tekevän väärin. En itsekään todellakaan olisi varatun kanssa. Mielestäni tekisin silloin väärin monia ihmisiä kohtaan.

En halua satuttaa ketään tahallani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia ei ole mitenkään mustavalkoinen eikä näiden kuvioiden osapuolia voi tuomita millään yleisellä säännöstöllä, että toinen nainen/mies olisi aina syyllinen tai syytön, vaan jokainen tapaus on omanlaisensa.

Olen ollut osallisena kuviossa, jossa pettäjällä oli useita sivusuhteita, minä siis yksi heistä. Pettäjän toimintaan ei olisi vaikuttanut se, että minä olisin lakannut olemasta hänen kanssaan, koska hän olisi jatkanut pettämistä niiden muiden sivusuhteidensa kanssa. Kuka tai ketkä tässä kuviossa ovat niitä syyllisiä?

Haluaisin raadilta nyt vastauksen tähän, että olenko ollut syyllinen tilanteessa, jossa olen itse ollut yksi pettäjän monista sivusuhteista. Tiesin pettäjän olevan varattu ja tiesin myös noiden muiden suhteiden olemassaolosta, eli minua ei vedätetty vaan olin omasta tahdostani tuossa kevyessä, seksipainotteisessa tapailusuhteessa tämän monipettäjän kanssa.

no jos multa kysytään, niin petollisin olit itseäsi kohtaan tuossa. Itseltäs sun pitäisi pyytää anteeksi.

Miten olin itseäni kohtaan petollinen, jos sain suhteelta seikkailua, hyvää seuraa ja seksiä ilman sitoutumista, niin kuin olin halunnutkin saada?

Täytyy sanoa, että sen harvan kerra jos koen seksuaalista vetovoimaa johonkuhun, ei kiinnosta pätkääkään onko hän varattu vai ei. Miksi minua pitäisi liikuttaa? Mitä se ihan oikeasti hyödyttää sitä vaimoa jos jätän panematta? Kauniin avioliiton illuusio on mennyttä jo siinä vaiheessa jos se mies on valmis pettämään.

Sama juttu jos minun mieheni pettäisi. En minä oleta että sitä naista pitäisi kiinnostaa kamalasti että tuleeko minulle paha mieli.

Mua on petetty ja ymmärrän 100% miksi petetyt ensimmäiseksi syyttävät sitä toista naista.

Sen petetyksi tulemisen kun kokee ihan ensimmäistä kertaa ja mikä tulee ihan puun takaa, niin siinä tunnemyrskyssä on oikeasti jopa vaikea nähdä mikä on totta ja mikä tarua ja ymmärtää omia tunteita.

On todella vaikea jopa yhtäkkiä tajuta, että oma rakastettu puoliso on tehnyt jotain tälläistä sinulle eikä sinulla ollut mitään hajua. Siinä joskus saattaa käydä niin, että sitä vaan toivoo koko asian olleen joku 'virhe' tai että siellä tosiaan on ollut joku toinen henkilö, joka on pakottanut tai jotenkin huijannut sun rakkaan puolison pettämiseen... Totuushan on aina sitten ihan toista luokkaa. se on yleisemmin se pettäjä, joka huijaa niin sitä toista osapuolta kuin omaa kumppaniaansa.

Siksi on helpompi syyttää sitä toista naista, kun yhä se henkilö saattaa rakastaa sitä omaa puolisoa ja on siinä "denial" tilassa, ettei halua uskoa sitä mitä on oikeasti tapahtunut.

Totuus on kuitenkin se, minkä itsekkin olen ymmärtänyt että se ainoa syyllinen pettämiseen on se pettäjä. Maailmassa tulee aina olemaan sellaisia naisia jotka tahallaan yrittävät iskeä varattuja ihmisiä, mutta vain ne jotka ovat taipuvaisia pettämään lähtevät mukaan.

Sinällään olen kiitollinen sille henkilölle, joka paljasti tämän puolen miehestäni koska uskon, että jossain vaiheessa hän olisi kuitenkin pettänyt. Mielummin siis nyt, että voin etsiä itselleni uuden kumppanin, kuin että olisin ollut siinä suhteessa pidempään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän mielestänne oikeasti merkittävästi pahempi pettää oikeasti, kuin jatkuvasti yrittää pettää? Pettävällä ihmisellä menee pieleen jo siinä vaiheessa, kun hänelle syntyy tahtotila sivusuhteesta tai yhdenillan jutusta.

Jos mietitte omaa suhdettanne ja puolisonne olisi jatkuvasti ns. haku päällä ja lirkuttelisi toisille, syntyisikö suhteeseenne enää merkittävää lisädamagea siitä, että joku näihin lirkutteluihin lähtee mukaan? Omalla kohdallani sanon, että olisi sen verran kuvottavaa, että ei syntyisi. Moka on tapahtunut siinä, kun puoliso ei ole eronnut minusta alkaessaan havitella muiden perään, pettäminen on vain seuraus tästä.

Tästä syystä olen sitä mieltä, että vika on vain ja ainoastaan pettäjässä.

Ymmärrän perustelusi ja totta tuo on, pettäjä on pääsyyllinen.

Mutta vikaa on myös siinä toisessa joka osallistuu pettämiseen, jos hän tietää toisen olevan varattu.

Ei se toinen vain osallistu, hän voi olla se aktiivisin osapuoli.

Tämä on kyllä hankala kysymys! Olin nuorena toinen nainen, en silloin oikein osannut siihen suhtautua jotenkin, ehken vain välittänyt.

Sittemmin oma pitkä liitto hajosi toisen naisen vuoksi. Itse en koske varattuihin enkä ole koskaan pettänyt.

Vikaa kyllä oikeasti molemissa, pääsyyllinen on pettävä puoliso mutta ei se toinenkaan syytön ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän mielestänne oikeasti merkittävästi pahempi pettää oikeasti, kuin jatkuvasti yrittää pettää? Pettävällä ihmisellä menee pieleen jo siinä vaiheessa, kun hänelle syntyy tahtotila sivusuhteesta tai yhdenillan jutusta.

Jos mietitte omaa suhdettanne ja puolisonne olisi jatkuvasti ns. haku päällä ja lirkuttelisi toisille, syntyisikö suhteeseenne enää merkittävää lisädamagea siitä, että joku näihin lirkutteluihin lähtee mukaan? Omalla kohdallani sanon, että olisi sen verran kuvottavaa, että ei syntyisi. Moka on tapahtunut siinä, kun puoliso ei ole eronnut minusta alkaessaan havitella muiden perään, pettäminen on vain seuraus tästä.

Tästä syystä olen sitä mieltä, että vika on vain ja ainoastaan pettäjässä.

Ymmärrän perustelusi ja totta tuo on, pettäjä on pääsyyllinen.

Mutta vikaa on myös siinä toisessa joka osallistuu pettämiseen, jos hän tietää toisen olevan varattu.

Ei se toinen vain osallistu, hän voi olla se aktiivisin osapuoli.

Odottelee viinipullon kanssa peti avattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minulla oli avioliiton ulkopuolinen suhde, niin kyllä se mielestäni oli täysin minun vastuullani, ei sen miehen, jonka kanssa se suhde oli. Minä se pettäjä olin.

No sinä olet päävastuussa, mutta oletko oikeasti sitä mieltä, että tämä sivumiehesi toimi moraalisesti oikein ollessaan tietoisesti(?) ihmisen kanssa, jolla on puoliso? (eikä ilmeisesti avointa suhdetta)

Miten perustelet, kiinnostaisi ihan oikeasti tietää ajatusmalli näin ajattelevilta, itse kun en ymmärrä?

Onhan esim. varastetun tavarankin ostaminen laissa määritelty rikokseksi. Vaikket itse olekaan varastanut sitä, mutta ostat sen. Voi mielestäni verrata asiaan.

Ap

Ihmisellä on määräysvalta omaan kehoonsa, eikä sen käyttö seksiin ole rikos. Älä vertaa ihmistä tavaraan, se on halventavaa.

Niin pitäisi sillä puolisollakin olla. Ehkä hänkin haluaisi itse päättää haluaako itseensä toisen ihmisen nesteitä ja tauteja? Siis se ulkopuolisen...

Ihan häröä puhua mistään kehon määräysvallasta kun toi voi rinnastaa esim. siihen että työnantaja vaarantaa sut tietämättäs jollekin vaaralliselle aineelle. Jos hän tietää sun altistuvan, niin kyllä hänen moraalinsa voidaan kyseenalaistaa.

Vierailija kirjoitti:

Mua on petetty ja ymmärrän 100% miksi petetyt ensimmäiseksi syyttävät sitä toista naista.

Sen petetyksi tulemisen kun kokee ihan ensimmäistä kertaa ja mikä tulee ihan puun takaa, niin siinä tunnemyrskyssä on oikeasti jopa vaikea nähdä mikä on totta ja mikä tarua ja ymmärtää omia tunteita.

On todella vaikea jopa yhtäkkiä tajuta, että oma rakastettu puoliso on tehnyt jotain tälläistä sinulle eikä sinulla ollut mitään hajua. Siinä joskus saattaa käydä niin, että sitä vaan toivoo koko asian olleen joku 'virhe' tai että siellä tosiaan on ollut joku toinen henkilö, joka on pakottanut tai jotenkin huijannut sun rakkaan puolison pettämiseen... Totuushan on aina sitten ihan toista luokkaa. se on yleisemmin se pettäjä, joka huijaa niin sitä toista osapuolta kuin omaa kumppaniaansa.

Siksi on helpompi syyttää sitä toista naista, kun yhä se henkilö saattaa rakastaa sitä omaa puolisoa ja on siinä "denial" tilassa, ettei halua uskoa sitä mitä on oikeasti tapahtunut.

Totuus on kuitenkin se, minkä itsekkin olen ymmärtänyt että se ainoa syyllinen pettämiseen on se pettäjä. Maailmassa tulee aina olemaan sellaisia naisia jotka tahallaan yrittävät iskeä varattuja ihmisiä, mutta vain ne jotka ovat taipuvaisia pettämään lähtevät mukaan.

Sinällään olen kiitollinen sille henkilölle, joka paljasti tämän puolen miehestäni koska uskon, että jossain vaiheessa hän olisi kuitenkin pettänyt. Mielummin siis nyt, että voin etsiä itselleni uuden kumppanin, kuin että olisin ollut siinä suhteessa pidempään. 

Jos aikoo ja haluaa jatkaa petturimiehen kanssa, se viha ja katkeruus on pakko kanavoida sitä toista naista kohtaan. Muuten on liian iso kognitiivinen ristiriita. Nämä naiset valehtelee itselleen uskottelemalla, että se oma mies on joku viaton pulmunen ja toinen nainen paha.

Todennäköisesti sillä miehellä on ollut haku päällä Tinderissä, nettisivustoilla, yökerhoissa missä vaan ja satuillut naisille nyyhkytarinoita onnettomasta liitostaan ja pihtaavasta vaimostaan. Tietenkin ovat eroamassa ihan just nyt millä hetkellä hyvänsä.

En ala muiden moraalia vartioimaan. Jokainen vastaa omista teoistaan, ei niitä kenenkään muun tarvitse murehtia.

Syrjähyppy on syrjähyppy, melkein jokainen niitä tekee.

En jättäisi puolisoani vaikka paljastuisikin hänen vieraissa käyntinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän mielestänne oikeasti merkittävästi pahempi pettää oikeasti, kuin jatkuvasti yrittää pettää? Pettävällä ihmisellä menee pieleen jo siinä vaiheessa, kun hänelle syntyy tahtotila sivusuhteesta tai yhdenillan jutusta.

Jos mietitte omaa suhdettanne ja puolisonne olisi jatkuvasti ns. haku päällä ja lirkuttelisi toisille, syntyisikö suhteeseenne enää merkittävää lisädamagea siitä, että joku näihin lirkutteluihin lähtee mukaan? Omalla kohdallani sanon, että olisi sen verran kuvottavaa, että ei syntyisi. Moka on tapahtunut siinä, kun puoliso ei ole eronnut minusta alkaessaan havitella muiden perään, pettäminen on vain seuraus tästä.

Tästä syystä olen sitä mieltä, että vika on vain ja ainoastaan pettäjässä.

Ymmärrän perustelusi ja totta tuo on, pettäjä on pääsyyllinen.

Mutta vikaa on myös siinä toisessa joka osallistuu pettämiseen, jos hän tietää toisen olevan varattu.

Ei se toinen vain osallistu, hän voi olla se aktiivisin osapuoli.

Odottelee viinipullon kanssa peti avattuna.

Entä sitten? Jos mies rakastaisi ja kunnioittaisi puolisoaan, niin siinäpä odottelee. Ei mies lähde pettämään.

Jos pettäisin, niin kyllä miettisin, että minkälainen moraali tällä naisella on, kun näin helposti lähtee varatun matkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minulla oli avioliiton ulkopuolinen suhde, niin kyllä se mielestäni oli täysin minun vastuullani, ei sen miehen, jonka kanssa se suhde oli. Minä se pettäjä olin.

Tasan samaa mieltä. Se varattu on vannonut uskollisuutta ja on suhteessa, eli petollisuutensa on ihan omalla vastuullaan.

Ei voi edellyttää, että joku kolmas osapuoli varjelee toisten parisuhdetta ja miehen/naisen uskollisuutta. Millainen paikka te oikein kuvittelette tämän maailman olevan?

Jos joku haluaa pettää, mutta sinä et siihen lankea, niin joku muu aivan varmasti lankeaa. Ei se suhde sillä pelastu, että joku yksi poka ei myönny seksiin. Sitten etsii jonkun toisen. Monesti pettäjillä on muitakin ongelmia: päihteet, seksiaddiktio, luonnehäiriö jne.

Tämä, niin vahvasti tämä.

Vierailija kirjoitti:

En ala muiden moraalia vartioimaan. Jokainen vastaa omista teoistaan, ei niitä kenenkään muun tarvitse murehtia.

Syrjähyppy on syrjähyppy, melkein jokainen niitä tekee.

En jättäisi puolisoani vaikka paljastuisikin hänen vieraissa käyntinsä.

En lähtisi sanomaan, että melkein jokainen niitä tekee. Silloinhan melkein jokainen ei kunnioita eikä rakasta puolisoaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos pettäisin, niin kyllä miettisin, että minkälainen moraali tällä naisella on, kun näin helposti lähtee varatun matkaan.

Tiedätkö ne varatut miehet usein esittää sinkkua. Minulle kävi niin, ja sitten kun oli jo vahvat tunteet pelissä, paljastui että tämä häntäheikki onkin naimisissa mutta eroamassa. Minä typerys uskoin. Vaan eihän siinä niin käynyt. Pistin ukkelin taipaleelle (pun intended).

Mutta joo, semmosta se on. Se ainoa syyllinen on se varattu, ihan turha sitä muuksi on leipoa, vaikka olisikin toisella mukaan lähteneellä kyseenalainen moraali, mitä hemmettiä se auttaa sitä syytellä. Tietysti ymmärrän jos saa paremman mielen, kun saa syyn jonnekin toisaalle kun omaan huonoon kumppanivalintaan vieritettyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minulla oli avioliiton ulkopuolinen suhde, niin kyllä se mielestäni oli täysin minun vastuullani, ei sen miehen, jonka kanssa se suhde oli. Minä se pettäjä olin.

No sinä olet päävastuussa, mutta oletko oikeasti sitä mieltä, että tämä sivumiehesi toimi moraalisesti oikein ollessaan tietoisesti(?) ihmisen kanssa, jolla on puoliso? (eikä ilmeisesti avointa suhdetta)

Miten perustelet, kiinnostaisi ihan oikeasti tietää ajatusmalli näin ajattelevilta, itse kun en ymmärrä?

Onhan esim. varastetun tavarankin ostaminen laissa määritelty rikokseksi. Vaikket itse olekaan varastanut sitä, mutta ostat sen. Voi mielestäni verrata asiaan.

Ap

Ihmisellä on määräysvalta omaan kehoonsa, eikä sen käyttö seksiin ole rikos. Älä vertaa ihmistä tavaraan, se on halventavaa.

Niin pitäisi sillä puolisollakin olla. Ehkä hänkin haluaisi itse päättää haluaako itseensä toisen ihmisen nesteitä ja tauteja? Siis se ulkopuolisen...

Ihan häröä puhua mistään kehon määräysvallasta kun toi voi rinnastaa esim. siihen että työnantaja vaarantaa sut tietämättäs jollekin vaaralliselle aineelle. Jos hän tietää sun altistuvan, niin kyllä hänen moraalinsa voidaan kyseenalaistaa.

Juurikin näin. Taudit leviävät.

Jos henkilö ei tiedä, että kumppani on parisuhteessa ja harrastaa seksiä tämän kanssa, niin ei hän ole syyllinen. Varsinkin jos se parisuhteessa oleva henkilö valehtelee, että ei ole parisuhteessa. Niin tapahtui minulle. Nuorena ja tyhmänä sekä vielä melko lapsellisena noin 18-vuotiaana menin uskomaan, että kokenut ja elämää nähnyt mies välitti minusta ja halusi elää kanssani yhdessä. Harrastimme sitten seksiä ja hän vain hävisi sitten jonnekin ottamatta enää ikinä yhteyttä. Myöhemmin sain tietää, että hän oli naimisissa ja isä, mutta petti vaimoaan säännöllisesti varmasti kymmenien naisten kanssa työmatkoillaan. Minulle hän oli kirkkain silmin väittänyt olevansa vapaa ja että hän on vain odottanut sitä oikeaa, jonka kanssa hän eläisi yhdessä. Minä muka olisin kyseinen henkilö. Hän oli siis salannut olevansa naimisissa ja halusi vain seksiä. Minusta minä en ollut syyllinen kuten ei kukaan muukaan niistä muista naisista, jonka kanssa hän vaimoaan petti ja joille hän valehteli samoin kuin minulle.