Mikä on aito lahjakkuus? Jota ei voi opetella?

Vierailija kirjoitti:

Piirtämisen oppiminen on itse asiassa kaikkein helpointa. Siihen ei tarvita erityislahjakkuutta.

Ei pidä paikkaansa. 

Pelasin ensimmäisen kerran golfia 21v ja tajusin, että mulla on lahja siihen. Heti vaan oli tuntuma siihen miten se pallo tulee lentämään ja minne se laskeutuu. Plus mulla lähtee ylävartalosta painoon suhteutettuna isosti voimaa tarvittaessa. Ei mulla ollut mahdollisuutta kuin harrastella pari kesää, en päässyt kehittymään lajissa. Mutta muistijälki jäi, miten hämmästynyt olin kun pallo lähti niin kauniisti.

Kaikkea voi harjoittelulla parantaa. Tilanne on eri jos puuttuu jokin aisti, esim. kuulo, fyysinen rakenne tai näkö on rajoittunut jokin takia.

Musikaalisuus on hyvinkin opeteltavissa, luontaisesti musikaaliset keskittyvät tai kiinnittävät musiikkiin enemmän huomiota. Todennäköisesti he taas jättävät jotkin toiset asiat huomiotta eivätkä osoita lahjakkuutta siinä. 

Tämän takia perheen vaikutus on suuri kuinka lapset suuntautuvat.

Absoluuttinen sävelkorva lienee. Minulla kuulema sellainen mutten ole koskaan osannut sitä hyödyntää, eikä siihen lapsuuden kodissa rohkaistu. Hyräilen sitten omaksi ilokseni ja havainnoin maailmaa säveltasojen avulla 😅

Lahjakkuus on sitä, että on nopea oppimaan. Sekä laulutaitoa että -ääntä voi muuten kehittää. 

Oma tulkinta ja ideat. Hankala oppia. Luovuus on sitä, ettei samaa polkua voi kahdesti kulkea. Aina uutta. 

Kuvasta kopioiminen maalatessa on helpohkoa. Mutta sitten pitäisi yhdistää asioita samaan kuvaan visuaalisen muistin avulla. Vaikeempaa. 

Todellinen lahjakkuus on nimenomaan matemaattis-loogista lahjakkuutta. Koulussa esimerkiksi se, että saa ekasta luokasta lähtien matikasta kymppejä harjoittelematta vapaa-ajallaan. Lahjakkuudeksi lasken myös sen, että pystyy ajattelemaan monipuolisesti ja löytämään uusia ratkaisuja ongelmiin.

Musikaalisuus ja kuvaamataito. Jotkut ovat noissa asioissa jo hyvin nuorina virtuooseja, eikä sitä pysty selittämään harjoittelulla, kun ei siihen ikään ole ehtinyt harjoitella niin valtavasti.

Esimerkiksi kuvaamataito on sellainen, etten varmasti ikinä pystyisi piirtämään valokuvantarkkoja kuvia pelkällä lyijykynällä (tai millään muullakaan) vaikka käyttäisin loppuelämäni sen opetteluun 24/7. Puuttuu se hahmotuskyky mikä lahjakkailla ihmisillä on.

Minusta lahjakkuus ensisijaisesti on potenttiaali miten hyväksi voit tulla harjoittelemalla.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaan opi laulamaan sitten millään. Harjoitellut olen, mutta kun ei niin ei. Toiset vaan laulaa jo lapsena hyvin?

Mulle (ja muillekin) selvisi, että olen poikkeuksellisen hyvä laulaja, kun lauloin ensimmäisen kerran mikrofoniin. En ollut sitä ennen laulanut missään.

Sydämen sivistys.

Itse olen lahjakas kaikessa, akateeminen loppututkintokin toki löytyy, DI.

Vierailija kirjoitti:

Täällä taas lahjattomat yrittää keskustella lahjakkuudesta? Lahjakkuutta ei voi opetella tai ostaa mistään vaan se tulee syntymälahjana niille joille se tulee. Ilman synnynnäistä lahjakkuutta et opi harrastaamaasi asiaa vaikka miljoona tuntia sitä harjoittelisit.

 

 

 

Joo, ei tule treenaamalla kenestäkään laulajaa tai taiteilijaa. Rytmitaju joko on tai ei ole. Samoin ääni. Tekniikkaa voi opetella ja se voi auttaa pitkällekin, kunhan löytyy ne oikeat biisit, niin ainakin karaoke sujuu joten kuten.

Minä olen matemaattisesti täysin lahjaton (kaikkeni olen yrittänyt, jotta jotain edes tajuaisin, mutta seinä on pystyssä. Homma on täyttä utopiaa ja jo yksinkertaiset laskutehtävät masentavat) mutta piirrän ja maalaan hyvin, samoin kuin musiikki on vahvuuteni. Kaverilla juuri toisin päin. Ei olla ainoat näin. Aika usein on joko tai.

Ikävintä on se, kun aina määritellään älykkyys matematiikan osaamisen kautta. Muuten olen ollut hyvä oppilas, paitsi nuo laskut ei vaan luonnistu. 

Vierailija kirjoitti:

Rytmitaju on sisäistä

Rytmitajun voi opiskella. Olen itse tehnyt niin.

Vierailija kirjoitti:

Todellinen lahjakkuus on nimenomaan matemaattis-loogista lahjakkuutta. Koulussa esimerkiksi se, että saa ekasta luokasta lähtien matikasta kymppejä harjoittelematta vapaa-ajallaan. Lahjakkuudeksi lasken myös sen, että pystyy ajattelemaan monipuolisesti ja löytämään uusia ratkaisuja ongelmiin.

Minä sain ekasta luokasta lähtien ysiä ja kymppiä matematiikan kokeista. Ala-asteella ei tarvinnut kertaakaan lukea matikankokeisiin. En edes tiennyt miten kokeisiin luetaan. Kokeet olivat vain niin helppoja. Tarkoitus oli, että heikoinkin oppilas saa edes vitosen. Yläasteella ja varsinkin lukiossa matematiikka oli vaikeaa. Näkyi sitten muissakin oppiaineissa, että en osannut harjoitella. Arjen ongelmiin keksin luovia ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Aika harva on oikeasti hyvin lahjakas jossain ilman mitään harjoittelua. Yleensä ihmiset ajautuvat tekemään ja opettelemana asioita joissa ovat hyviä, rytmitajuinen kuuntelee rytmejä ympäristössään, hyvä piirtäjä on tehnyt sitä pienestä alkaen ja matemaattinen ihminen laskee asioita huomaamattaan. Sitten taas harjoittelemalla voi jokainen edistyä melkein kaikessa jonkun verran, oma lahjakkuus asiassa sitten määrittää sen, miten nopeasti ja miten pitkälle etenee.

Lahjakkuus on OMINAISUUS. Se on tai ei ole.

Taito on harjaannuttamisen tulosta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea voi harjoittelulla parantaa. Tilanne on eri jos puuttuu jokin aisti, esim. kuulo, fyysinen rakenne tai näkö on rajoittunut jokin takia.

Musikaalisuus on hyvinkin opeteltavissa, luontaisesti musikaaliset keskittyvät tai kiinnittävät musiikkiin enemmän huomiota. Todennäköisesti he taas jättävät jotkin toiset asiat huomiotta eivätkä osoita lahjakkuutta siinä. 

Tämän takia perheen vaikutus on suuri kuinka lapset suuntautuvat.

Ei musikaalisuus ole opeteltavissa. Musikaalisuus on yksi lahjakkuuden alue.

Kuuntelemista soittamista laulamista rytmiä mitä kaikkea siihen musiikkiin ja elämyksiin  nyt kuuluukin, voi harjoitella, mutta itse MUSIKAALISUUS on lahja. Se joko on tai ei ole.

Lukekaa lahjakkuudesta ja lukekaa taidosta.

Täällä on osa ihan hukas.

Vierailija kirjoitti:

Lauluääni varmaan osin on. Tietynlainen ääni on syntyessä. Piirtäminen ei todellakaan ole. Itsellä on muotoilualan koulutus ja siellä puhuttiin opiskelukavereiden kanssa usein tästä miten ihmiset kuvittelee, että piirustustaito on joku synnynnäinen lahja, vaikka oikeasti siinä kehittyminen on vaatinut vain kovaa työtä ja jatkuvaa harjoittelua lapsesta asti.

Varmaan sekä-että. Itse olen "taiteellisesti lahjakas" ja jo pienestä hahmotuskyky, perspektiivi ja värien sekoittelu on tullut luonnostaan. Tuosta on lähtökohdat ihan eri kuin jollain, joka on parempi muissa asioissa. 

Lahjakkuus on sitä että oppii jonkun asian, vaikka sen piirtämisen helposti, jopa itsekseen ilman opetusta ja valtavaa harjoittelua