Mikä on aito lahjakkuus? Jota ei voi opetella?
Mun mielestä musikaalisuus ja ennen kaikkea laulutaito/lauluääni. Joillakin se vain on ja joillakin ei ja sama piirtämisen kanssa.
Kommentit (109)
Aito lahja liittyy jonkun asian tekemiseen. Laulaja Angelina Jordan kuulemma lauloi jo n. vuoden iässä Whitney Houstonin I Will Always Love You kappaleen kuultuaan. Yritti laulaa tietysti tarkoituksena, ihastui lauluun.
Lahja nousee esiin tekemisen kautta.
Usein esitetty kysymys kuuluu: Mitä tarvitaan, jotta päätyy mestariksi?
Yhtä usein kuultu vastaus on: Riittävä lahjakkuus ja 10 000 tuntia harjoittelua.
Tämä pätee varmasti niin urheiluun kuin musiikkiinkiin. Mutta kukaan ei pysty sanomaan mikä tuo riittävä lahjakkuus on.
Käytännössö se ilmenee esimerkiksi siten, että kaikista pojista ei tule millään harjoittelun määrällä Teemu Selänteen kaltaisia mestareita.
Eikä kaikista viulisteista tule millään harjoittelun määrällä Pekka Kuusiston tasoisia viulisteja.
On taitoja, joita oppii harjoittelemalla, ja toisia, joihin ei harjoituskaan auta.
Sukulaiseni on laulunopettaja. Hänellä on absoluuttinen sävelkorva ja syntymälahjana saatu kaunis ääni. Mutta rytmitajua ei synnynnäisesti ole, mikä on hänen oma toteamuksensa. Hänestä ei ole soittajaksi eikä jalka liiku tanssiessa rytmin mukaan.
Musiikin runsas harrastaminen lapsena eivätkä edes ammatilliset opinnot ja kokemus ole tuoneet rytmitajua, vaikka muuten on musiikinalalla varsin menestynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lahjakkuus ole mikään synnäinen lahja, vaan sen eteen on tehtävä valtavasti työtä. Synnynnäisiä kykyjä toki tarvitaan paljonkin, mutta kyvyt pitää jalostaa lahjakkuudeksi kovan työn kautta.
Kovalle työlle ei ole mitään korviketta, kun puhutaan lahjakkuudesta. Synnynnäisiä ihmelapsia ei ole olemassa.
Lahjattomasta ei tule huipputaitavaa missään, vaikka kuinka harjoittelisi, siinä ero. Lahjakkuuden puutetta ei voi korvata kovalla työllä, vaan lahjakkuus on lähtövaatimus, ja kun sen päälle tulee kova harjoitteleminen, niin syntyy huipputaito.
Lahjakkuus, joka on juuri huippuosaamista, on loppupään tuote, ei synnynnäinen asia. Kyvyt ovat synnynnäisiä, joita tarvitaan, jos haluaa huippuosaajaksi.
Lahjakkuus ei ole lahja.
Ei, nyt sekoitat termit. Amerikanenglannissa sana talent ehkä tarkoittaa usein myös taitoa, mutta suomen kielessä lahjakkuus tarkoittaa sitä, ihmisellä on lahjoja johonkin. Ei amerikanenglannin ilmauksia voi suomentaa suoraan, meillä on omat ilmaisutavat suomen kielessä.
Enkä sekoita, tässä ketjussa sekoillaan oikein urakalla. Lahjakkuus tarkoittaa huippuosaamista, mikä on eri asia kuin lahja. Lahjakkuus on olemassa a posteriori, kun taas lahja on olemassa a priori. Älykkyyskin on kognitiivisen lahjakkuuden laji, joka on olemassa a posteriori. Kyvyt ovat olemassa a priori.
Minun käyttämäni kieli on täysin sopusoinnussa kansainvälisten oppimiseen liittyvien standardikäsitteiden kanssa.
Suomen kielessä:
- lahjakkuus = synnynnäisten lahjojen omaaminen
- lahjakas = synnynnäisiä lahjoja omaava
- lahja = synnynnäinen kyky
- huippuosaaminen = lahjakkuuden ja työn avulla hankitut erityistaidotÄlä ole globalistinen amerikkalaisista yliopistojen jargonista näkemyksensä ammentava suomen kielen hapattaja, vaan vaali ja kunnioita meidän omaa kieltämme ja kulttuuriamme.
Sanon teille idiooteille vielä kerran: Psykologisesti lahjakkuus on olemassa a posteriori ja lahja a priori. Ei pitäisi olla vaikeaa ymmärtää, jos on älykäs, ja älykkyys on kognitiivisen lahjakkuuden laji, eikä a priori lahja,
Ihme uunoja tällä palstalla.
Piirtämisen oppiminen on itse asiassa kaikkein helpointa. Siihen ei tarvita erityislahjakkuutta.
Vierailija kirjoitti:
Lahjakkuus on sitä, että on kykenevä (helposti) oppimaan. Eihän käytännössä mitkään taidot ole synnynnäisiä, eihän syntyvä vauva osaa mitään haukottelua kummempaa. Lahjakkaat vaan oppivat taitonsa niin helposti että se muista näyttää synnynnäiseltä. Ehkäpä taipumusta oppia (jotakin jossa on lahjakas) voidaan pitää synnynnäisenä. Ilman oppimista ja harjoittelua lahjakkuus ei kuitenkaan tule esille.
Ei, kyllä juuri nimenomaan kaikki "huippu" on synnynnäinen lahja ja siihen lähelle ei pääse harjoittelemalla millään.
Einsteiniksi voi tulla jokainen kun vaan harjoittelee riittävästi.
Samoin Mozartiksi tai Hemingwayksi..
Lahjakkuus ei ole sitä, että osaa jonkun asian "itsestään".
Lahjakkuus on sitä, että oppii asian helposti, ja pystyy kehittymään siinä keskivertoa paremmaksi.
Lahjakkuudesta ei ole mitään hyötyä, jos sitä ei pääse harjoittelemaan.
Yleensä ihmiset kiinnostuvat asioista, jotka tuntuvat heistä helpoilta. Lahjakkuus voi siis jäädä piiloon, jos ihminen ei koskaan pääse edes kokeilemaan asioita, joissa hänen lahjakkuudestaan olisi hyötyä.
No joku hyvä numeromuistikyky esimerkiksi. Muistan numerot jostakin syystä poikkeuksellisen hyvin ja en tiedä ketään muuta (siis onhan niitä oikeasti tietenkin), jotka muistaisivat jotakin ala-astekavereiden syntymäpäiviä tai jotakin 20 vuotta vanhoja kännykkänumeroita, vaikka niillä ei ole tehnyt yhtään mitään. Ne vaan muistaa. Oon nepsy (voi että vihaan termiä), et se selittää osansa. Tiedän myös, että pystyisin opettelemaan piin likimääräistä tarkkuutta esimerkiksi sadan ensimmäisen numeron tarkkuudella suht pienellä harjoittelemisella, että osaisin sen toistaa muististani vaikka televisiossa. Toisilla on hyvä kasvomuisti, itsellä taas ei sitä ole juuri lainkaan.
Olen myös hyvä seksissä ja se lähti sujumaan todella hyvin ihan ekasta kerrasta lähtien. Jotkut jutut vaan tuntuu omilta/osaa ne hyvin.
Ap ei ole kovinkaan oikeassa lauluäänestä. Jotkut ovat musiikillisesti lahjattomia, ja voivat kovalla työllä kehittyä vain tiettyyn asti ja jotkut hyvin harvat ovat neroja sillä alueella. Suuri osa laulajista on alkujaan ihan keskitasoa tai hieman lahjakkaampia, jotka ovat harjoitelleet todella paljon äänensä eteen. Myös musiikillinen korva kehittyy paljon musiikkia harjoittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Piirustustaito. On paljon ihmisiä, jotka osaa piirtää/maalata valokuvan tarkkoja piirustuksia täysin omasta mielikuvituksesta. Se vaatii poikkeuksellista hahmotuskykyä, jota ei tavan tallaaja opi, vaikka harjoittelisi 8 tuntia päivässä, ihan turha väittää muuta.
Et siis ole lukenut Betty Edwardsin piirtämisopasta.
Kaikkea voi oppia, mihin on motivaatiota. Kun tekniikka on opittu, täytyy yltää herkkyyteen. Toisilla on enemmän, toisilla vähemmän. Myös värisilmä on tärkeää. Monen samanaikaisen värin käyttö siten, että lopputulos on tarpeen mukaan harmoninen, herkullinen tai henkeä salpaava. Luovuutta ja rohkeutta löytää uusia tapoja ilmaista kauneutta. Lahjakkuutta on monenlaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tahansa huippulahjakkuus. Ihan mikä tahansa.
Oli se taiteellista, matemaattista, kielellistä, urheilullista....
Mitään huippulahjakkuutta ei voi kompensoida pelkällä harjoittelemisella.
Kenestäkään ei tule huippua ilman harjoittelua. Kaikkien alansa huippujen on täytynyt tehdä vuosikausia kovaa työtä menestyksen eteen. Kukaan ei ole huippu tuosta vaan ilman harjoittelua.
Kyse taitaa olla siitä, että ilman lahjakkuutta ei tule huippua vaikka kuinka harjoittelisit.
Lapin yliopisto on täynnä reppanoita, jotka on päässeet sisään taiteiden tiedekuntaan, mutta ei mitään lahjakkuuksia. Piirtämään voit oppia ns. teknisesti oikein, mutta et muuta. Tunnen erään aivan eri alan ihmisen, joka on tajuttoman lahjakas piirtämään, maalaamaan jne ilman kouluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tahansa huippulahjakkuus. Ihan mikä tahansa.
Oli se taiteellista, matemaattista, kielellistä, urheilullista....
Mitään huippulahjakkuutta ei voi kompensoida pelkällä harjoittelemisella.
Kenestäkään ei tule huippua ilman harjoittelua. Kaikkien alansa huippujen on täytynyt tehdä vuosikausia kovaa työtä menestyksen eteen. Kukaan ei ole huippu tuosta vaan ilman harjoittelua.
Paskapuhetta. Esim karting-kuski joko osaa ajaa tai ei osaa. Sitä ei käytännössä pysty harjoittelemalla tulemaan juurikaan nopeammaksi mihin lahjat riittää. Esim itse muutaman harjoittelu kerran jälkeen kävin kokeilemassa kansallisen tason huippuja vastaan kertalisenssillä ja olin heti kisassa huippunopea......
Lahjakashan vain oppii kaikki asiat noin 4-10x nopeammin kuin muut. Tarkoittaa, että nelivuotiaasta parikymppiseksi harjoiteltuaan muut eivät pääse koko elämänsä aikana samalle tasolle.
Jotkut puhuivat piirtämisestä, joo, kyllähän sitä oppii, mutta lahjakas on jo 12-vuotiaana sillä tasolle, mille muut parhaimmillaan yltää. Sama jossain soittamisessa. Perunakin voi kehittyä hyväksi orkesterimuusikoksi tai megabändin minkä tahansa soittimen soittajaksi, mutta virtuoosi meni ohi kyvyissä jo teini-iässä ja osaa vielä samalla laulaakin.
Sitten meillä on aivoissa kummallisia asioita, jotka suoraan estävät joitakin ihmisiä tulemasta mestariksi joissakin asioissa. Esimerkiksi jotkut ihmiset eivät ilmeisesti pysty kuvittelemaan visuaalisesti asioita, joita heidän tulisi piirtää, ja tekevät sitä kokeile-erehdy-kokeile-onnistu kaavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rytmitaju on sisäistä
Tämäkin varmaan. Joku Michael Jackson, näkee että se vain on se rytmi. Tai oli.
Musikaalisuus ylipäätään. Jotkut laulajat on musikaalisia, kaikki ei. Itse en ole kummoinenkaan, mutta tunnistan lahjakkuudet.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tahansa huippulahjakkuus. Ihan mikä tahansa.
Oli se taiteellista, matemaattista, kielellistä, urheilullista....
Mitään huippulahjakkuutta ei voi kompensoida pelkällä harjoittelemisella.
Ja toisaalta huipulle ei huippulahjakaskaan voi päästä ilman sitkeää harjoittelua.
Huippuosaaminen = lahjakkuus + harjoittelu
Onko jotain tutkittua todistetta väitteelle?