Lue keskustelun säännöt.
Miten jollekin voi olla nykypäivänä ongelma ettei mies maksanut treffeillä?
01.11.2022 |
Jos mies käy useilla treffeillä niin se tekee aikamoisen loven rahapussiin.
Ja mistä sitä tietää että panostus kannattaa?
Ekoilla treffeillä kukin maksakoot omat safkansa.
Kommentit (1374)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.
Ja piti vielä kysyä:
Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?
En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.
Paras keino suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä on olla niin viehättävä että se saa naiset avaamaan lompakkonsa ilomielin. Ei se ole sen vaikeampaa.
Miehet käyttävät naisia jatkuvasti hyväksikäytöltä, parisuhteessa. Naisten palkka on huomattavasti pienempi,kuin miesten. Siltikin nainen maksaa puolet kotitalouden menoista ja kaikki lasten menot. Ja mies sijoittaa rahansa kiinteään omaisuuteen. Nainen tekee huomattavasti enemmän kotitöitä.
Itse huomasin eron jälkeen, että oma vaoa aika lisääntyi puolella ja rahaa jäi säästöön monta sataa euroa enemmän eron jälkeen. Mm ruokalasku pieneni puolella. Lapset siis olivat jo muuttaaneet pois vuosia sitten. Siivoamiseen ja kodinhoitoon meni vähemmän aikaa, ja koti pysyi siistinpänä. Mies ihmettelee yhä , että miksi ruokaan menee niin paljon rahaa, tämä siis ennen ruokien hinnan nousua, ja miksi näihin kotitöihin menee niin paljon aikaa. Enää en minä ot ketään miestä samaan talouteen asumaan, se on saletti.
Oliko yllätys etä kun muutit yksin pienempään kotiin, rahaa meni vähemmän kuin isossa kodissa lasten kanssa?
Ja naisten palkka on sama kuin miesten, kun he valitsevat saman alan ja tekevät työelämässä saman kuin miehet.
Huomion arvoista on se, että lapsettomissa pariskunnissa on huomattavasti isommat miesten ja naisten tuloerot kuin koko väestössä. Eli jompi kumpi sukupuoli pyrkii pariutumaan parempituloisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Ensinnäkin, kyse ei ole etiketistä. Suomessa ei ole tänä päivänä etikettiä jonka mukaan mies maksaa.
Ja kukaan ei ole kyennyt vastaamaan näihin kysymyksiin:
Miksi mies joka maksaa vain omansa on pihi, kun taas nainen joka ei maksa edes omaansa ei ole pihi?
Jos se parin euron kuppi ei saa olla iso asia miehelle, miksi se on niin iso asia naiselle että miehen pitää se tarjota?
Miksi naiset haluavat säilyttää tavan joka perustui patriakaaliseen tapaan että mies maksoi koska miehellä oli rahat?
ai ihan patriakaalinen tapa 😊
Niin?
Etkö tiennyt että siksi syntyi tapa että mies tarjoaa, koska naisilla ei juuri ollut omia rahoja? Vai luulitko että se vain tupsahti jostain koska se on niiin ihanaa ja romanttista että.
Katsohan huviksesi maita joissa on aina niin että mies maksaa, eikä asiasta keskustella. Ne eivät ole tasa-arvon tyyssijoita. Ajattelitko että tämä on pelkkää sattumaa?
sivusta vaan: jos aiot käyttää "isoja sanoja", opettele kirjottamaan ne.
Vierailija kirjoitti:
Kertoo paljon naisesta.
Ensitreffeillä riittää kahvikuppi ja ehkä pullat päälle. Myöhemmin tarvitaan enemmän, koska "ei aikuiselle naiselle riitä sama kuin jollekin teinille".
Nämä ovat niitä naisia jotka kinuavat unelma-asuntoa johon ei ole varaa, ja antavat seksiä vasta kun on vietetty kylpyläviikonloppua ja herkuteltu ravintolassa. Eli tyypillisiä naisia.
Sellaisia ne jännisnaiset on, mutta eihän teille vaatimattomat tavispallerot kelpaa. Siis sellaiset, jotka maksavat oman elämänsä itse eivätkä tuhlaa ulkonäköön.
Vierailija kirjoitti:
Kertoo paljon naisesta.
Ensitreffeillä riittää kahvikuppi ja ehkä pullat päälle. Myöhemmin tarvitaan enemmän, koska "ei aikuiselle naiselle riitä sama kuin jollekin teinille".
Nämä ovat niitä naisia jotka kinuavat unelma-asuntoa johon ei ole varaa, ja antavat seksiä vasta kun on vietetty kylpyläviikonloppua ja herkuteltu ravintolassa. Eli tyypillisiä naisia.
Normaali mies: "Aha, nainen alkaa vaatia minulta asioita. En jatka tätä tutustumista vaan etsin naisen, jolla on samanlainen arvo- ja ajatusmaailma kuin itselläni."
Palstamies: "Olen oman elämäni objekti, en voi sille mitään, että naiset vaativat minua unelma-asuntoa, kylpyläviikonloppua ja herkuttelua ravintolassa. Valitan tästä äitini ikäisille mammoille netissä."
P.S. Kuka ihan oikeasti puhuu 2020-luvulla seksin antamisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Ensinnäkin, kyse ei ole etiketistä. Suomessa ei ole tänä päivänä etikettiä jonka mukaan mies maksaa.
Ja kukaan ei ole kyennyt vastaamaan näihin kysymyksiin:
Miksi mies joka maksaa vain omansa on pihi, kun taas nainen joka ei maksa edes omaansa ei ole pihi?
Jos se parin euron kuppi ei saa olla iso asia miehelle, miksi se on niin iso asia naiselle että miehen pitää se tarjota?
Miksi naiset haluavat säilyttää tavan joka perustui patriakaaliseen tapaan että mies maksoi koska miehellä oli rahat?
Koska kyse ei ole rahasta, vaan naiset haluavat, että mies hurmaa heidät. Hurmaamista häiritsevät banaalit asiat kuten russuttaminen rahasta. Jos mies ei halua hurmata naista, hän ei naista tietenkään saa.
Eikö nainen halua hurmata miestä?
Kertoo paljon tulevasta jos mies hurmaa ja maksaa, kun taas nainen vain ottaa vastaan mitä tarjotaan ja arvostelee kelpaako miehen suoritus.
Jos nainen on ihatunut mieheen, niin hän kyllä haluaa hurmata sen miehen. Jos mies ei herätä mitään tunteita, niin miksi naisen pitäisi hurmata juuri se mies? Kumpi se nyt toiseen haluaakaan tutustua?
Miksi nainen lähti treffeille jos ei ollut kiinnostunut?
Ei ensitreffeillä yleensä kumpikaan ole ihastunut siinä vaiheessa kun tepastellaan kahvilan tiskille.
Mutta siinä ollaan liikkeellä eri asenteella. Mies haluaa tutustua kiinnostavan oloiseen naiseen, nainen testata maksaako kiinnostavan oloinen mies.
Totta, naisen pitää tuossa tilanteessa kieltäytyä. Osa miehistä ei tosin usko heti vaan pyytää uudestaan.
Minä olin kyllä hyvin ihastunut mieheen ensitreffeillä ja niin oli mieskin minuun. Me oltiin tavattu jo muutaman kerran ennen niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.
Ja piti vielä kysyä:
Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?
En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.
Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?
Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.
Eli ei kertaakaan, MOT.
Nuorempana muutaman kerran. En ole 15 vuoteen edes yrittänyt treffailla suomalaisen naisen kanssa. Ulkomaalaisten naisten kanssa käyttämäni menetelmä ainakin toimii.
Nyt on kyllä ihan pettämätöntä logiikkaa tuon miehen puheissa. Suomalainen nainen, joka toivoo miehen maksavan 2-3 euron teekupillisen, on lokki, mutta ulkomaalainen nainen, joka majoittuu ilmaiseksi miehen kotiin, koska ei halua maksaa satoja euroja hotellista, ei ole.
Jos nainen suostuu tulemaan miehen kotiin, silloin jo tietää naisen pitävän miehestä. Tutustumisvaihe on hoidettu somessa. Kahvilaan lähdetään tapaamaan neutraalista asetelmista (aika usein myös jää siihen). Digitaalisaatiota kannattaa hyödyntää myös treffimaailmassa. Somessa tutustuminen säästää rahaa ja aikaa.
Somessa voi teeskennellä olevan joku muu kuin oikeasti on. En minä ainakaan halua mennä kenenkään kotiin ennen kuin olen tavannut hänet muualla. Mieti nyt vaikka jotain kättelyä. Ilman oikeaa kättelyä ei voi tietää, kätteleekö toinen puristamalla luut kasaan vai ohentamalla velton käden. Tai halausta, tunkeeko toinen liian liki vai jäykistyykö patsaaksi.
Aika vaikeaa on teeskennellä videokeskustelussa. Kahvilatapaaminen voi mennä pieleen jännityksen vuoksi.
Ahaa, eli naisen pitäisi tulla ensitapaamisella kotiin, koska kahvilatapaaminen jännittää. Miksi se kotitapaaminen ei jännitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Ensinnäkin, kyse ei ole etiketistä. Suomessa ei ole tänä päivänä etikettiä jonka mukaan mies maksaa.
Ja kukaan ei ole kyennyt vastaamaan näihin kysymyksiin:
Miksi mies joka maksaa vain omansa on pihi, kun taas nainen joka ei maksa edes omaansa ei ole pihi?
Jos se parin euron kuppi ei saa olla iso asia miehelle, miksi se on niin iso asia naiselle että miehen pitää se tarjota?
Miksi naiset haluavat säilyttää tavan joka perustui patriakaaliseen tapaan että mies maksoi koska miehellä oli rahat?
Koska kyse ei ole rahasta, vaan naiset haluavat, että mies hurmaa heidät. Hurmaamista häiritsevät banaalit asiat kuten russuttaminen rahasta. Jos mies ei halua hurmata naista, hän ei naista tietenkään saa.
Jos kyse ei ole rahasta, miksi hurmaamiseen on sisällyttävä rahan käyttäminen naiseen?
Lukuisissa kommenteissa on ehdotettu maksutonta ajanviettoa ensitreffeillä. Teille miehille se ei kelpaa. Picnicille ei voi lähteä, kun ei tiedä toisen allergioita ja erikoisruokavalioita, kirjastoissa ei saa puhua, ulkona on kylmä, taidenäyttelyissä on tylsää ja tulee nälkä (!). Joku ei voi kuulemma edes tavata töiden jälkeen kahvilassa vaan on pakko mennä syömään, kun muuten on liian nälkäinen ja siksi tulee kiire lopettaa tapaaminen!
(Osa noista kommenteista oli toisesta vastaavasta ketjusta eiliseltä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Ensinnäkin, kyse ei ole etiketistä. Suomessa ei ole tänä päivänä etikettiä jonka mukaan mies maksaa.
Ja kukaan ei ole kyennyt vastaamaan näihin kysymyksiin:
Miksi mies joka maksaa vain omansa on pihi, kun taas nainen joka ei maksa edes omaansa ei ole pihi?
Jos se parin euron kuppi ei saa olla iso asia miehelle, miksi se on niin iso asia naiselle että miehen pitää se tarjota?
Miksi naiset haluavat säilyttää tavan joka perustui patriakaaliseen tapaan että mies maksoi koska miehellä oli rahat?
Koska kyse ei ole rahasta, vaan naiset haluavat, että mies hurmaa heidät. Hurmaamista häiritsevät banaalit asiat kuten russuttaminen rahasta. Jos mies ei halua hurmata naista, hän ei naista tietenkään saa.
Eikö nainen halua hurmata miestä?
Kertoo paljon tulevasta jos mies hurmaa ja maksaa, kun taas nainen vain ottaa vastaan mitä tarjotaan ja arvostelee kelpaako miehen suoritus.
Jos nainen on ihatunut mieheen, niin hän kyllä haluaa hurmata sen miehen. Jos mies ei herätä mitään tunteita, niin miksi naisen pitäisi hurmata juuri se mies? Kumpi se nyt toiseen haluaakaan tutustua?
Miksi nainen lähti treffeille jos ei ollut kiinnostunut?
Ei ensitreffeillä yleensä kumpikaan ole ihastunut siinä vaiheessa kun tepastellaan kahvilan tiskille.
Mutta siinä ollaan liikkeellä eri asenteella. Mies haluaa tutustua kiinnostavan oloiseen naiseen, nainen testata maksaako kiinnostavan oloinen mies.
Tämän suuri mysteeri. Jos nainen on kiinnostunut miehestä, niin onko kiinnostus oikeasti riippuvainen siitä kuka maksaa kahvit. Ja jos nainen ei ole kiinnostunut miehestä, niin herääkö kiinnostus jos mies maksaa kahvit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Ensinnäkin, kyse ei ole etiketistä. Suomessa ei ole tänä päivänä etikettiä jonka mukaan mies maksaa.
Ja kukaan ei ole kyennyt vastaamaan näihin kysymyksiin:
Miksi mies joka maksaa vain omansa on pihi, kun taas nainen joka ei maksa edes omaansa ei ole pihi?
Jos se parin euron kuppi ei saa olla iso asia miehelle, miksi se on niin iso asia naiselle että miehen pitää se tarjota?
Miksi naiset haluavat säilyttää tavan joka perustui patriakaaliseen tapaan että mies maksoi koska miehellä oli rahat?
Koska kyse ei ole rahasta, vaan naiset haluavat, että mies hurmaa heidät. Hurmaamista häiritsevät banaalit asiat kuten russuttaminen rahasta. Jos mies ei halua hurmata naista, hän ei naista tietenkään saa.
Eikö nainen halua hurmata miestä?
Kertoo paljon tulevasta jos mies hurmaa ja maksaa, kun taas nainen vain ottaa vastaan mitä tarjotaan ja arvostelee kelpaako miehen suoritus.
Jos nainen on ihatunut mieheen, niin hän kyllä haluaa hurmata sen miehen. Jos mies ei herätä mitään tunteita, niin miksi naisen pitäisi hurmata juuri se mies? Kumpi se nyt toiseen haluaakaan tutustua?
Miksi nainen lähti treffeille jos ei ollut kiinnostunut?
Ei ensitreffeillä yleensä kumpikaan ole ihastunut siinä vaiheessa kun tepastellaan kahvilan tiskille.
Mutta siinä ollaan liikkeellä eri asenteella. Mies haluaa tutustua kiinnostavan oloiseen naiseen, nainen testata maksaako kiinnostavan oloinen mies.
Tämän suuri mysteeri. Jos nainen on kiinnostunut miehestä, niin onko kiinnostus oikeasti riippuvainen siitä kuka maksaa kahvit. Ja jos nainen ei ole kiinnostunut miehestä, niin herääkö kiinnostus jos mies maksaa kahvit.
Ei ole mitään mystistä tässä, ei on vastaus molempiin kysymyksiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.
Ja piti vielä kysyä:
Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?
En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.
Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?
Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.
Eli ei kertaakaan, MOT.
Nuorempana muutaman kerran. En ole 15 vuoteen edes yrittänyt treffailla suomalaisen naisen kanssa. Ulkomaalaisten naisten kanssa käyttämäni menetelmä ainakin toimii.
Nyt on kyllä ihan pettämätöntä logiikkaa tuon miehen puheissa. Suomalainen nainen, joka toivoo miehen maksavan 2-3 euron teekupillisen, on lokki, mutta ulkomaalainen nainen, joka majoittuu ilmaiseksi miehen kotiin, koska ei halua maksaa satoja euroja hotellista, ei ole.
Jos nainen suostuu tulemaan miehen kotiin, silloin jo tietää naisen pitävän miehestä. Tutustumisvaihe on hoidettu somessa. Kahvilaan lähdetään tapaamaan neutraalista asetelmista (aika usein myös jää siihen). Digitaalisaatiota kannattaa hyödyntää myös treffimaailmassa. Somessa tutustuminen säästää rahaa ja aikaa.
Somessa voi selvittää miellyttääkö toisen ulkonäkö ja miten juttu luistaa, mutta ei sitä miten kemiat kohtaavat. Joku toinen tuossa jo mainitsikin ominaishajun ja hygienian. Itse haluan myös nähdä, miten ihminen käyttäytyy muiden ihmisten seurassa. Esimerkiksi yksi aikoinaan jonkin aikaa tapailemani mies tuijotti muiden naisten perään ja päästeli maiskutusääniä. Enpä jäänyt pitkäksi aikaa nolaamaan itseäni hänen seurassaan. (Ei kannata kääntää keskustelua aiheeseen "kaikki miehet katselevat naisia", koska nyt ei ollut kyse siitä, että hän olisi vaivihkaa katsellut naisia vaan siitä, että hän teki käytöksellään itsestään hävettävän pellen.)
En ikimaailmassa menisi miehen kotiin ensitapaamisella, en vaikka olisin jutellut hänen kanssaan somessa tuntikausia. Jotain outoa siinä olisi, ettei hän voi tulla vaikka kotinsa lähellä olevaan kahvilaan tai tavata ensin kävelyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.
Ja piti vielä kysyä:
Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?
En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.
Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?
Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.
Eli ei kertaakaan, MOT.
Nuorempana muutaman kerran. En ole 15 vuoteen edes yrittänyt treffailla suomalaisen naisen kanssa. Ulkomaalaisten naisten kanssa käyttämäni menetelmä ainakin toimii.
Nyt on kyllä ihan pettämätöntä logiikkaa tuon miehen puheissa. Suomalainen nainen, joka toivoo miehen maksavan 2-3 euron teekupillisen, on lokki, mutta ulkomaalainen nainen, joka majoittuu ilmaiseksi miehen kotiin, koska ei halua maksaa satoja euroja hotellista, ei ole.
Jos nainen suostuu tulemaan miehen kotiin, silloin jo tietää naisen pitävän miehestä. Tutustumisvaihe on hoidettu somessa. Kahvilaan lähdetään tapaamaan neutraalista asetelmista (aika usein myös jää siihen). Digitaalisaatiota kannattaa hyödyntää myös treffimaailmassa. Somessa tutustuminen säästää rahaa ja aikaa.
Somessa voi teeskennellä olevan joku muu kuin oikeasti on. En minä ainakaan halua mennä kenenkään kotiin ennen kuin olen tavannut hänet muualla. Mieti nyt vaikka jotain kättelyä. Ilman oikeaa kättelyä ei voi tietää, kätteleekö toinen puristamalla luut kasaan vai ohentamalla velton käden. Tai halausta, tunkeeko toinen liian liki vai jäykistyykö patsaaksi.
Tästä tulee heti ensimmäisenä mieleen mitä kaikkea muuta nainen on elämässään missannut arkuuden ja ylivarovaisuuden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Ensinnäkin, kyse ei ole etiketistä. Suomessa ei ole tänä päivänä etikettiä jonka mukaan mies maksaa.
Ja kukaan ei ole kyennyt vastaamaan näihin kysymyksiin:
Miksi mies joka maksaa vain omansa on pihi, kun taas nainen joka ei maksa edes omaansa ei ole pihi?
Jos se parin euron kuppi ei saa olla iso asia miehelle, miksi se on niin iso asia naiselle että miehen pitää se tarjota?
Miksi naiset haluavat säilyttää tavan joka perustui patriakaaliseen tapaan että mies maksoi koska miehellä oli rahat?
Koska kyse ei ole rahasta, vaan naiset haluavat, että mies hurmaa heidät. Hurmaamista häiritsevät banaalit asiat kuten russuttaminen rahasta. Jos mies ei halua hurmata naista, hän ei naista tietenkään saa.
Eikö nainen halua hurmata miestä?
Kertoo paljon tulevasta jos mies hurmaa ja maksaa, kun taas nainen vain ottaa vastaan mitä tarjotaan ja arvostelee kelpaako miehen suoritus.
Jos nainen on ihatunut mieheen, niin hän kyllä haluaa hurmata sen miehen. Jos mies ei herätä mitään tunteita, niin miksi naisen pitäisi hurmata juuri se mies? Kumpi se nyt toiseen haluaakaan tutustua?
Miksi nainen lähti treffeille jos ei ollut kiinnostunut?
Ei ensitreffeillä yleensä kumpikaan ole ihastunut siinä vaiheessa kun tepastellaan kahvilan tiskille.
Mutta siinä ollaan liikkeellä eri asenteella. Mies haluaa tutustua kiinnostavan oloiseen naiseen, nainen testata maksaako kiinnostavan oloinen mies.
Tämän suuri mysteeri. Jos nainen on kiinnostunut miehestä, niin onko kiinnostus oikeasti riippuvainen siitä kuka maksaa kahvit. Ja jos nainen ei ole kiinnostunut miehestä, niin herääkö kiinnostus jos mies maksaa kahvit.
Voihan sen tapaamisen sopia jonnekin muualle kuin kahvilaan. Aika äkkiä siinä selviää, haluaako kumpikin tavata uudestaan paremmalla ajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.
Ja piti vielä kysyä:
Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?
En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.
Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?
Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.
Eli ei kertaakaan, MOT.
Nuorempana muutaman kerran. En ole 15 vuoteen edes yrittänyt treffailla suomalaisen naisen kanssa. Ulkomaalaisten naisten kanssa käyttämäni menetelmä ainakin toimii.
Nyt on kyllä ihan pettämätöntä logiikkaa tuon miehen puheissa. Suomalainen nainen, joka toivoo miehen maksavan 2-3 euron teekupillisen, on lokki, mutta ulkomaalainen nainen, joka majoittuu ilmaiseksi miehen kotiin, koska ei halua maksaa satoja euroja hotellista, ei ole.
Jos nainen suostuu tulemaan miehen kotiin, silloin jo tietää naisen pitävän miehestä. Tutustumisvaihe on hoidettu somessa. Kahvilaan lähdetään tapaamaan neutraalista asetelmista (aika usein myös jää siihen). Digitaalisaatiota kannattaa hyödyntää myös treffimaailmassa. Somessa tutustuminen säästää rahaa ja aikaa.
Somessa voi teeskennellä olevan joku muu kuin oikeasti on. En minä ainakaan halua mennä kenenkään kotiin ennen kuin olen tavannut hänet muualla. Mieti nyt vaikka jotain kättelyä. Ilman oikeaa kättelyä ei voi tietää, kätteleekö toinen puristamalla luut kasaan vai ohentamalla velton käden. Tai halausta, tunkeeko toinen liian liki vai jäykistyykö patsaaksi.
Tästä tulee heti ensimmäisenä mieleen mitä kaikkea muuta nainen on elämässään missannut arkuuden ja ylivarovaisuuden takia.
Jos on missannut muutaman muunkin miehen, joita jännittää tavata kahvilassa, niin ei kyllä ole iso menetys.
Jos olisin sinkku ja deittailisin, niin tästä oppineena kyselisin kyllä mieheltä hyvinkin paljon hänen vapaa-ajan vietostaan. Käykö hän kahviloissa, ravintoloissa, harrastuksissa, matkusteleeko, onko ystäviä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.
Ja piti vielä kysyä:
Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?
En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.
Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?
Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.
Eli ei kertaakaan, MOT.
Nuorempana muutaman kerran. En ole 15 vuoteen edes yrittänyt treffailla suomalaisen naisen kanssa. Ulkomaalaisten naisten kanssa käyttämäni menetelmä ainakin toimii.
Nyt on kyllä ihan pettämätöntä logiikkaa tuon miehen puheissa. Suomalainen nainen, joka toivoo miehen maksavan 2-3 euron teekupillisen, on lokki, mutta ulkomaalainen nainen, joka majoittuu ilmaiseksi miehen kotiin, koska ei halua maksaa satoja euroja hotellista, ei ole.
Jos nainen suostuu tulemaan miehen kotiin, silloin jo tietää naisen pitävän miehestä. Tutustumisvaihe on hoidettu somessa. Kahvilaan lähdetään tapaamaan neutraalista asetelmista (aika usein myös jää siihen). Digitaalisaatiota kannattaa hyödyntää myös treffimaailmassa. Somessa tutustuminen säästää rahaa ja aikaa.
Somessa voi teeskennellä olevan joku muu kuin oikeasti on. En minä ainakaan halua mennä kenenkään kotiin ennen kuin olen tavannut hänet muualla. Mieti nyt vaikka jotain kättelyä. Ilman oikeaa kättelyä ei voi tietää, kätteleekö toinen puristamalla luut kasaan vai ohentamalla velton käden. Tai halausta, tunkeeko toinen liian liki vai jäykistyykö patsaaksi.
Tästä tulee heti ensimmäisenä mieleen mitä kaikkea muuta nainen on elämässään missannut arkuuden ja ylivarovaisuuden takia.
Päiväaikaan julkisella paikalla tapaaminen on kyllä ihan turvallista. Onhan näitä juttuja ollut, kun nainen on mennyt miehen asuntoon ja jotain on sattunut. Miehet alkavat ilkkua, että pitikö sinne tuppautua ja eikö naisia ole varoitettu, että noin ei tehdä ja ihan naisen oma vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Ensinnäkin, kyse ei ole etiketistä. Suomessa ei ole tänä päivänä etikettiä jonka mukaan mies maksaa.
Ja kukaan ei ole kyennyt vastaamaan näihin kysymyksiin:
Miksi mies joka maksaa vain omansa on pihi, kun taas nainen joka ei maksa edes omaansa ei ole pihi?
Jos se parin euron kuppi ei saa olla iso asia miehelle, miksi se on niin iso asia naiselle että miehen pitää se tarjota?
Miksi naiset haluavat säilyttää tavan joka perustui patriakaaliseen tapaan että mies maksoi koska miehellä oli rahat?
Koska kyse ei ole rahasta, vaan naiset haluavat, että mies hurmaa heidät. Hurmaamista häiritsevät banaalit asiat kuten russuttaminen rahasta. Jos mies ei halua hurmata naista, hän ei naista tietenkään saa.
Eikö nainen halua hurmata miestä?
Kertoo paljon tulevasta jos mies hurmaa ja maksaa, kun taas nainen vain ottaa vastaan mitä tarjotaan ja arvostelee kelpaako miehen suoritus.
Jos nainen on ihatunut mieheen, niin hän kyllä haluaa hurmata sen miehen. Jos mies ei herätä mitään tunteita, niin miksi naisen pitäisi hurmata juuri se mies? Kumpi se nyt toiseen haluaakaan tutustua?
Miksi nainen lähti treffeille jos ei ollut kiinnostunut?
Ei ensitreffeillä yleensä kumpikaan ole ihastunut siinä vaiheessa kun tepastellaan kahvilan tiskille.
Mutta siinä ollaan liikkeellä eri asenteella. Mies haluaa tutustua kiinnostavan oloiseen naiseen, nainen testata maksaako kiinnostavan oloinen mies.
Tämän suuri mysteeri. Jos nainen on kiinnostunut miehestä, niin onko kiinnostus oikeasti riippuvainen siitä kuka maksaa kahvit. Ja jos nainen ei ole kiinnostunut miehestä, niin herääkö kiinnostus jos mies maksaa kahvit.
Ei ole riippuvaista, mutta ihmettelisin todella paljon, miksi mies pyytää treffeille kahvilaan eikä kuitenkaan tarjoudu maksamaan teekupillistani. Ainoa syy, miksi minä juon sen teekupillisen on se, että kahvilassa olisi kiusallista olla ostamatta mitään. Ei se teekupillinen ole jotain, mitä niin hillittömästi himoitsen, että sen takia tulen jotakuta tapaamaan. Siitä voi jopa jäädä suuri osa juomatta, koska yleensä juon teetä vain aamuisin.
Jos siis mies olisi muuten kiinnostava mutta jotenkin epähuomiossa hän jättäisi tarjoutumatta maksamaan, niin ei homma siihen kaatuisi. Tai pikemminkin olisi kaatunut, koska en ole ollut sinkku enää vuosiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.
Ja piti vielä kysyä:
Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?
En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.
Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?
Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.
Eli ei kertaakaan, MOT.
Nuorempana muutaman kerran. En ole 15 vuoteen edes yrittänyt treffailla suomalaisen naisen kanssa. Ulkomaalaisten naisten kanssa käyttämäni menetelmä ainakin toimii.
Nyt on kyllä ihan pettämätöntä logiikkaa tuon miehen puheissa. Suomalainen nainen, joka toivoo miehen maksavan 2-3 euron teekupillisen, on lokki, mutta ulkomaalainen nainen, joka majoittuu ilmaiseksi miehen kotiin, koska ei halua maksaa satoja euroja hotellista, ei ole.
Jos nainen suostuu tulemaan miehen kotiin, silloin jo tietää naisen pitävän miehestä. Tutustumisvaihe on hoidettu somessa. Kahvilaan lähdetään tapaamaan neutraalista asetelmista (aika usein myös jää siihen). Digitaalisaatiota kannattaa hyödyntää myös treffimaailmassa. Somessa tutustuminen säästää rahaa ja aikaa.
Somessa voi teeskennellä olevan joku muu kuin oikeasti on. En minä ainakaan halua mennä kenenkään kotiin ennen kuin olen tavannut hänet muualla. Mieti nyt vaikka jotain kättelyä. Ilman oikeaa kättelyä ei voi tietää, kätteleekö toinen puristamalla luut kasaan vai ohentamalla velton käden. Tai halausta, tunkeeko toinen liian liki vai jäykistyykö patsaaksi.
Tästä tulee heti ensimmäisenä mieleen mitä kaikkea muuta nainen on elämässään missannut arkuuden ja ylivarovaisuuden takia.
Päiväaikaan julkisella paikalla tapaaminen on kyllä ihan turvallista. Onhan näitä juttuja ollut, kun nainen on mennyt miehen asuntoon ja jotain on sattunut. Miehet alkavat ilkkua, että pitikö sinne tuppautua ja eikö naisia ole varoitettu, että noin ei tehdä ja ihan naisen oma vika.
Minua kiinnostaisi tietää miten miehet itse ajattelevat, että ne miehen kotona tapahtuvat ensitreffit menevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.
Ja piti vielä kysyä:
Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?
En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.
Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?
Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.
Eli ei kertaakaan, MOT.
Nuorempana muutaman kerran. En ole 15 vuoteen edes yrittänyt treffailla suomalaisen naisen kanssa. Ulkomaalaisten naisten kanssa käyttämäni menetelmä ainakin toimii.
Nyt on kyllä ihan pettämätöntä logiikkaa tuon miehen puheissa. Suomalainen nainen, joka toivoo miehen maksavan 2-3 euron teekupillisen, on lokki, mutta ulkomaalainen nainen, joka majoittuu ilmaiseksi miehen kotiin, koska ei halua maksaa satoja euroja hotellista, ei ole.
Jos nainen suostuu tulemaan miehen kotiin, silloin jo tietää naisen pitävän miehestä. Tutustumisvaihe on hoidettu somessa. Kahvilaan lähdetään tapaamaan neutraalista asetelmista (aika usein myös jää siihen). Digitaalisaatiota kannattaa hyödyntää myös treffimaailmassa. Somessa tutustuminen säästää rahaa ja aikaa.
Somessa voi teeskennellä olevan joku muu kuin oikeasti on. En minä ainakaan halua mennä kenenkään kotiin ennen kuin olen tavannut hänet muualla. Mieti nyt vaikka jotain kättelyä. Ilman oikeaa kättelyä ei voi tietää, kätteleekö toinen puristamalla luut kasaan vai ohentamalla velton käden. Tai halausta, tunkeeko toinen liian liki vai jäykistyykö patsaaksi.
Tästä tulee heti ensimmäisenä mieleen mitä kaikkea muuta nainen on elämässään missannut arkuuden ja ylivarovaisuuden takia.
Päiväaikaan julkisella paikalla tapaaminen on kyllä ihan turvallista. Onhan näitä juttuja ollut, kun nainen on mennyt miehen asuntoon ja jotain on sattunut. Miehet alkavat ilkkua, että pitikö sinne tuppautua ja eikö naisia ole varoitettu, että noin ei tehdä ja ihan naisen oma vika.
Minua kiinnostaisi tietää miten miehet itse ajattelevat, että ne miehen kotona tapahtuvat ensitreffit menevät.
velottavat puolet päivän sähkömaksusta ja itkevät, jos eivät saa seksiä?
otti pesää ja lähti, eikä maksanut mitään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.
Ja piti vielä kysyä:
Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?
En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.
Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?
Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.
Eli ei kertaakaan, MOT.
Nuorempana muutaman kerran. En ole 15 vuoteen edes yrittänyt treffailla suomalaisen naisen kanssa. Ulkomaalaisten naisten kanssa käyttämäni menetelmä ainakin toimii.
Nyt on kyllä ihan pettämätöntä logiikkaa tuon miehen puheissa. Suomalainen nainen, joka toivoo miehen maksavan 2-3 euron teekupillisen, on lokki, mutta ulkomaalainen nainen, joka majoittuu ilmaiseksi miehen kotiin, koska ei halua maksaa satoja euroja hotellista, ei ole.
Jos nainen suostuu tulemaan miehen kotiin, silloin jo tietää naisen pitävän miehestä. Tutustumisvaihe on hoidettu somessa. Kahvilaan lähdetään tapaamaan neutraalista asetelmista (aika usein myös jää siihen). Digitaalisaatiota kannattaa hyödyntää myös treffimaailmassa. Somessa tutustuminen säästää rahaa ja aikaa.
Somessa voi teeskennellä olevan joku muu kuin oikeasti on. En minä ainakaan halua mennä kenenkään kotiin ennen kuin olen tavannut hänet muualla. Mieti nyt vaikka jotain kättelyä. Ilman oikeaa kättelyä ei voi tietää, kätteleekö toinen puristamalla luut kasaan vai ohentamalla velton käden. Tai halausta, tunkeeko toinen liian liki vai jäykistyykö patsaaksi.
Tästä tulee heti ensimmäisenä mieleen mitä kaikkea muuta nainen on elämässään missannut arkuuden ja ylivarovaisuuden takia.
Päiväaikaan julkisella paikalla tapaaminen on kyllä ihan turvallista. Onhan näitä juttuja ollut, kun nainen on mennyt miehen asuntoon ja jotain on sattunut. Miehet alkavat ilkkua, että pitikö sinne tuppautua ja eikö naisia ole varoitettu, että noin ei tehdä ja ihan naisen oma vika.
Minua kiinnostaisi tietää miten miehet itse ajattelevat, että ne miehen kotona tapahtuvat ensitreffit menevät.
velottavat puolet päivän sähkömaksusta ja itkevät, jos eivät saa seksiä?
Vessareissusta nyt ainakin tulee maksu, ovea ei saa auki alle eurolla.
Miksi nainen lähti treffeille jos ei ollut kiinnostunut?
Ei ensitreffeillä yleensä kumpikaan ole ihastunut siinä vaiheessa kun tepastellaan kahvilan tiskille.
Mutta siinä ollaan liikkeellä eri asenteella. Mies haluaa tutustua kiinnostavan oloiseen naiseen, nainen testata maksaako kiinnostavan oloinen mies.