Lue keskustelun säännöt.
Miten jollekin voi olla nykypäivänä ongelma ettei mies maksanut treffeillä?
01.11.2022 |
Jos mies käy useilla treffeillä niin se tekee aikamoisen loven rahapussiin.
Ja mistä sitä tietää että panostus kannattaa?
Ekoilla treffeillä kukin maksakoot omat safkansa.
Kommentit (1374)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.
Ja piti vielä kysyä:
Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?
En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.
Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?
Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.
Eli ei kertaakaan, MOT.
Nuorempana muutaman kerran. En ole 15 vuoteen edes yrittänyt treffailla suomalaisen naisen kanssa. Ulkomaalaisten naisten kanssa käyttämäni menetelmä ainakin toimii.
Nyt on kyllä ihan pettämätöntä logiikkaa tuon miehen puheissa. Suomalainen nainen, joka toivoo miehen maksavan 2-3 euron teekupillisen, on lokki, mutta ulkomaalainen nainen, joka majoittuu ilmaiseksi miehen kotiin, koska ei halua maksaa satoja euroja hotellista, ei ole.
Jos nainen suostuu tulemaan miehen kotiin, silloin jo tietää naisen pitävän miehestä. Tutustumisvaihe on hoidettu somessa. Kahvilaan lähdetään tapaamaan neutraalista asetelmista (aika usein myös jää siihen). Digitaalisaatiota kannattaa hyödyntää myös treffimaailmassa. Somessa tutustuminen säästää rahaa ja aikaa.
Somessa voi teeskennellä olevan joku muu kuin oikeasti on. En minä ainakaan halua mennä kenenkään kotiin ennen kuin olen tavannut hänet muualla. Mieti nyt vaikka jotain kättelyä. Ilman oikeaa kättelyä ei voi tietää, kätteleekö toinen puristamalla luut kasaan vai ohentamalla velton käden. Tai halausta, tunkeeko toinen liian liki vai jäykistyykö patsaaksi.
Tästä tulee heti ensimmäisenä mieleen mitä kaikkea muuta nainen on elämässään missannut arkuuden ja ylivarovaisuuden takia.
Päiväaikaan julkisella paikalla tapaaminen on kyllä ihan turvallista. Onhan näitä juttuja ollut, kun nainen on mennyt miehen asuntoon ja jotain on sattunut. Miehet alkavat ilkkua, että pitikö sinne tuppautua ja eikö naisia ole varoitettu, että noin ei tehdä ja ihan naisen oma vika.
Jos mies haluaa tehdä pahaa naiselle, voi mies teeskennellä aluksi ja kun naisen luottamus on voitettu, niin tehdä tekonsa vasta sitten.
Eli siksi naisen kannattaa tavata mies tämän kotona?
Kerro meille pari viimeisintä tapaamistasi, kun nainen tuli kotiisi. Miten se sujui, mitä teitte, kuinka pitkään hän viipyi, miten tutustuminen jatkui jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.
Ja piti vielä kysyä:
Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?
En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.
Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?
Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.
Eli ei kertaakaan, MOT.
Nuorempana muutaman kerran. En ole 15 vuoteen edes yrittänyt treffailla suomalaisen naisen kanssa. Ulkomaalaisten naisten kanssa käyttämäni menetelmä ainakin toimii.
Nyt on kyllä ihan pettämätöntä logiikkaa tuon miehen puheissa. Suomalainen nainen, joka toivoo miehen maksavan 2-3 euron teekupillisen, on lokki, mutta ulkomaalainen nainen, joka majoittuu ilmaiseksi miehen kotiin, koska ei halua maksaa satoja euroja hotellista, ei ole.
Jos nainen suostuu tulemaan miehen kotiin, silloin jo tietää naisen pitävän miehestä. Tutustumisvaihe on hoidettu somessa. Kahvilaan lähdetään tapaamaan neutraalista asetelmista (aika usein myös jää siihen). Digitaalisaatiota kannattaa hyödyntää myös treffimaailmassa. Somessa tutustuminen säästää rahaa ja aikaa.
Somessa voi teeskennellä olevan joku muu kuin oikeasti on. En minä ainakaan halua mennä kenenkään kotiin ennen kuin olen tavannut hänet muualla. Mieti nyt vaikka jotain kättelyä. Ilman oikeaa kättelyä ei voi tietää, kätteleekö toinen puristamalla luut kasaan vai ohentamalla velton käden. Tai halausta, tunkeeko toinen liian liki vai jäykistyykö patsaaksi.
Aika vaikeaa on teeskennellä videokeskustelussa. Kahvilatapaaminen voi mennä pieleen jännityksen vuoksi.
Ahaa, eli naisen pitäisi tulla ensitapaamisella kotiin, koska kahvilatapaaminen jännittää. Miksi se kotitapaaminen ei jännitä?
Koska tutustuminen on tapahtunut jo videopuhelujen välillä. Sitten kun tapaa livenä, on olo sellainen kuin olisi tuntenut toisen jo pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.
Ja piti vielä kysyä:
Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?
En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.
Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?
Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.
Eli ei kertaakaan, MOT.
Nuorempana muutaman kerran. En ole 15 vuoteen edes yrittänyt treffailla suomalaisen naisen kanssa. Ulkomaalaisten naisten kanssa käyttämäni menetelmä ainakin toimii.
Nyt on kyllä ihan pettämätöntä logiikkaa tuon miehen puheissa. Suomalainen nainen, joka toivoo miehen maksavan 2-3 euron teekupillisen, on lokki, mutta ulkomaalainen nainen, joka majoittuu ilmaiseksi miehen kotiin, koska ei halua maksaa satoja euroja hotellista, ei ole.
Jos nainen suostuu tulemaan miehen kotiin, silloin jo tietää naisen pitävän miehestä. Tutustumisvaihe on hoidettu somessa. Kahvilaan lähdetään tapaamaan neutraalista asetelmista (aika usein myös jää siihen). Digitaalisaatiota kannattaa hyödyntää myös treffimaailmassa. Somessa tutustuminen säästää rahaa ja aikaa.
Somessa voi teeskennellä olevan joku muu kuin oikeasti on. En minä ainakaan halua mennä kenenkään kotiin ennen kuin olen tavannut hänet muualla. Mieti nyt vaikka jotain kättelyä. Ilman oikeaa kättelyä ei voi tietää, kätteleekö toinen puristamalla luut kasaan vai ohentamalla velton käden. Tai halausta, tunkeeko toinen liian liki vai jäykistyykö patsaaksi.
Aika vaikeaa on teeskennellä videokeskustelussa. Kahvilatapaaminen voi mennä pieleen jännityksen vuoksi.
Ahaa, eli naisen pitäisi tulla ensitapaamisella kotiin, koska kahvilatapaaminen jännittää. Miksi se kotitapaaminen ei jännitä?
Koska tutustuminen on tapahtunut jo videopuhelujen välillä. Sitten kun tapaa livenä, on olo sellainen kuin olisi tuntenut toisen jo pitkään.
Miksei se sama tunne sitten tule kahvilassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Ensinnäkin, kyse ei ole etiketistä. Suomessa ei ole tänä päivänä etikettiä jonka mukaan mies maksaa.
Ja kukaan ei ole kyennyt vastaamaan näihin kysymyksiin:
Miksi mies joka maksaa vain omansa on pihi, kun taas nainen joka ei maksa edes omaansa ei ole pihi?
Jos se parin euron kuppi ei saa olla iso asia miehelle, miksi se on niin iso asia naiselle että miehen pitää se tarjota?
Miksi naiset haluavat säilyttää tavan joka perustui patriakaaliseen tapaan että mies maksoi koska miehellä oli rahat?
Koska kyse ei ole rahasta, vaan naiset haluavat, että mies hurmaa heidät. Hurmaamista häiritsevät banaalit asiat kuten russuttaminen rahasta. Jos mies ei halua hurmata naista, hän ei naista tietenkään saa.
Jos kyse ei ole rahasta, miksi hurmaamiseen on sisällyttävä rahan käyttäminen naiseen?
Lukuisissa kommenteissa on ehdotettu maksutonta ajanviettoa ensitreffeillä. Teille miehille se ei kelpaa. Picnicille ei voi lähteä, kun ei tiedä toisen allergioita ja erikoisruokavalioita, kirjastoissa ei saa puhua, ulkona on kylmä, taidenäyttelyissä on tylsää ja tulee nälkä (!). Joku ei voi kuulemma edes tavata töiden jälkeen kahvilassa vaan on pakko mennä syömään, kun muuten on liian nälkäinen ja siksi tulee kiire lopettaa tapaaminen!
(Osa noista kommenteista oli toisesta vastaavasta ketjusta eiliseltä.)
Aika tyypillistä nykyisiltä kermapersemiehiltä. Pitää olla lämmintä, ei liikuntaa, masukka täynnä ja seksiä päälle. Voi voi.
Kahvikuppitesti on vallan mainio, jotta näkee millaisen miehen kanssa on tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä riittää miehelle pillun saamiseen treffien jälkeen:
1. tavallinen kahvi
2. espresso
3. espresso + korvapuusti
4. espresso + sacher-leivos
Jos se mies on surkea, niin ei sitä paljoa kakut pelasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.
Ja piti vielä kysyä:
Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?
En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.
Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?
Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.
Eli ei kertaakaan, MOT.
Nuorempana muutaman kerran. En ole 15 vuoteen edes yrittänyt treffailla suomalaisen naisen kanssa. Ulkomaalaisten naisten kanssa käyttämäni menetelmä ainakin toimii.
Nyt on kyllä ihan pettämätöntä logiikkaa tuon miehen puheissa. Suomalainen nainen, joka toivoo miehen maksavan 2-3 euron teekupillisen, on lokki, mutta ulkomaalainen nainen, joka majoittuu ilmaiseksi miehen kotiin, koska ei halua maksaa satoja euroja hotellista, ei ole.
Jos nainen suostuu tulemaan miehen kotiin, silloin jo tietää naisen pitävän miehestä. Tutustumisvaihe on hoidettu somessa. Kahvilaan lähdetään tapaamaan neutraalista asetelmista (aika usein myös jää siihen). Digitaalisaatiota kannattaa hyödyntää myös treffimaailmassa. Somessa tutustuminen säästää rahaa ja aikaa.
Somessa voi teeskennellä olevan joku muu kuin oikeasti on. En minä ainakaan halua mennä kenenkään kotiin ennen kuin olen tavannut hänet muualla. Mieti nyt vaikka jotain kättelyä. Ilman oikeaa kättelyä ei voi tietää, kätteleekö toinen puristamalla luut kasaan vai ohentamalla velton käden. Tai halausta, tunkeeko toinen liian liki vai jäykistyykö patsaaksi.
Aika vaikeaa on teeskennellä videokeskustelussa. Kahvilatapaaminen voi mennä pieleen jännityksen vuoksi.
Ahaa, eli naisen pitäisi tulla ensitapaamisella kotiin, koska kahvilatapaaminen jännittää. Miksi se kotitapaaminen ei jännitä?
Koska tutustuminen on tapahtunut jo videopuhelujen välillä. Sitten kun tapaa livenä, on olo sellainen kuin olisi tuntenut toisen jo pitkään.
Miksei se sama tunne sitten tule kahvilassa?
Aluksi siinä kirjoitellaan ja siitä siirrytään videokeskusteluihin. Siinä oppii tuntemaan toisen. Kahvilaan mennään ei ilman mitään tietoa toisesta. Yhdellä tapaamisella kahvilassa ei välttämättä tule oikeaa kuvaa toisesta. Sarjadeittailijalla on etua tässä, koska he ovat hioneet käytöstä yritysten ja erehdysten kautta. Mutta se on kuitenkin enemmän näyttelemistä kuin oman itsenä olemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.
Ja piti vielä kysyä:
Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?
En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.
Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?
Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.
Eli ei kertaakaan, MOT.
Nuorempana muutaman kerran. En ole 15 vuoteen edes yrittänyt treffailla suomalaisen naisen kanssa. Ulkomaalaisten naisten kanssa käyttämäni menetelmä ainakin toimii.
Nyt on kyllä ihan pettämätöntä logiikkaa tuon miehen puheissa. Suomalainen nainen, joka toivoo miehen maksavan 2-3 euron teekupillisen, on lokki, mutta ulkomaalainen nainen, joka majoittuu ilmaiseksi miehen kotiin, koska ei halua maksaa satoja euroja hotellista, ei ole.
Jos nainen suostuu tulemaan miehen kotiin, silloin jo tietää naisen pitävän miehestä. Tutustumisvaihe on hoidettu somessa. Kahvilaan lähdetään tapaamaan neutraalista asetelmista (aika usein myös jää siihen). Digitaalisaatiota kannattaa hyödyntää myös treffimaailmassa. Somessa tutustuminen säästää rahaa ja aikaa.
Somessa voi teeskennellä olevan joku muu kuin oikeasti on. En minä ainakaan halua mennä kenenkään kotiin ennen kuin olen tavannut hänet muualla. Mieti nyt vaikka jotain kättelyä. Ilman oikeaa kättelyä ei voi tietää, kätteleekö toinen puristamalla luut kasaan vai ohentamalla velton käden. Tai halausta, tunkeeko toinen liian liki vai jäykistyykö patsaaksi.
Aika vaikeaa on teeskennellä videokeskustelussa. Kahvilatapaaminen voi mennä pieleen jännityksen vuoksi.
Ahaa, eli naisen pitäisi tulla ensitapaamisella kotiin, koska kahvilatapaaminen jännittää. Miksi se kotitapaaminen ei jännitä?
Koska tutustuminen on tapahtunut jo videopuhelujen välillä. Sitten kun tapaa livenä, on olo sellainen kuin olisi tuntenut toisen jo pitkään.
Miksi se miehen kotona tapaaminen on ainoa vaihtoehto videopuhelujen jälkeen? Miksei ensin voi tavata pari kertaa muualla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.
Ja piti vielä kysyä:
Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?
En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.
Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?
Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.
Eli ei kertaakaan, MOT.
Nuorempana muutaman kerran. En ole 15 vuoteen edes yrittänyt treffailla suomalaisen naisen kanssa. Ulkomaalaisten naisten kanssa käyttämäni menetelmä ainakin toimii.
Nyt on kyllä ihan pettämätöntä logiikkaa tuon miehen puheissa. Suomalainen nainen, joka toivoo miehen maksavan 2-3 euron teekupillisen, on lokki, mutta ulkomaalainen nainen, joka majoittuu ilmaiseksi miehen kotiin, koska ei halua maksaa satoja euroja hotellista, ei ole.
Jos nainen suostuu tulemaan miehen kotiin, silloin jo tietää naisen pitävän miehestä. Tutustumisvaihe on hoidettu somessa. Kahvilaan lähdetään tapaamaan neutraalista asetelmista (aika usein myös jää siihen). Digitaalisaatiota kannattaa hyödyntää myös treffimaailmassa. Somessa tutustuminen säästää rahaa ja aikaa.
Somessa voi teeskennellä olevan joku muu kuin oikeasti on. En minä ainakaan halua mennä kenenkään kotiin ennen kuin olen tavannut hänet muualla. Mieti nyt vaikka jotain kättelyä. Ilman oikeaa kättelyä ei voi tietää, kätteleekö toinen puristamalla luut kasaan vai ohentamalla velton käden. Tai halausta, tunkeeko toinen liian liki vai jäykistyykö patsaaksi.
Aika vaikeaa on teeskennellä videokeskustelussa. Kahvilatapaaminen voi mennä pieleen jännityksen vuoksi.
Ahaa, eli naisen pitäisi tulla ensitapaamisella kotiin, koska kahvilatapaaminen jännittää. Miksi se kotitapaaminen ei jännitä?
Koska tutustuminen on tapahtunut jo videopuhelujen välillä. Sitten kun tapaa livenä, on olo sellainen kuin olisi tuntenut toisen jo pitkään.
Miksi se miehen kotona tapaaminen on ainoa vaihtoehto videopuhelujen jälkeen? Miksei ensin voi tavata pari kertaa muualla?
Miksei, jos asutaan lähellä toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.
Ja piti vielä kysyä:
Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?
En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.
Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?
Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.
Eli ei kertaakaan, MOT.
Nuorempana muutaman kerran. En ole 15 vuoteen edes yrittänyt treffailla suomalaisen naisen kanssa. Ulkomaalaisten naisten kanssa käyttämäni menetelmä ainakin toimii.
Nyt on kyllä ihan pettämätöntä logiikkaa tuon miehen puheissa. Suomalainen nainen, joka toivoo miehen maksavan 2-3 euron teekupillisen, on lokki, mutta ulkomaalainen nainen, joka majoittuu ilmaiseksi miehen kotiin, koska ei halua maksaa satoja euroja hotellista, ei ole.
Jos nainen suostuu tulemaan miehen kotiin, silloin jo tietää naisen pitävän miehestä. Tutustumisvaihe on hoidettu somessa. Kahvilaan lähdetään tapaamaan neutraalista asetelmista (aika usein myös jää siihen). Digitaalisaatiota kannattaa hyödyntää myös treffimaailmassa. Somessa tutustuminen säästää rahaa ja aikaa.
Somessa voi teeskennellä olevan joku muu kuin oikeasti on. En minä ainakaan halua mennä kenenkään kotiin ennen kuin olen tavannut hänet muualla. Mieti nyt vaikka jotain kättelyä. Ilman oikeaa kättelyä ei voi tietää, kätteleekö toinen puristamalla luut kasaan vai ohentamalla velton käden. Tai halausta, tunkeeko toinen liian liki vai jäykistyykö patsaaksi.
Aika vaikeaa on teeskennellä videokeskustelussa. Kahvilatapaaminen voi mennä pieleen jännityksen vuoksi.
Ahaa, eli naisen pitäisi tulla ensitapaamisella kotiin, koska kahvilatapaaminen jännittää. Miksi se kotitapaaminen ei jännitä?
Koska tutustuminen on tapahtunut jo videopuhelujen välillä. Sitten kun tapaa livenä, on olo sellainen kuin olisi tuntenut toisen jo pitkään.
Miksei se sama tunne sitten tule kahvilassa?
Aluksi siinä kirjoitellaan ja siitä siirrytään videokeskusteluihin. Siinä oppii tuntemaan toisen. Kahvilaan mennään ei ilman mitään tietoa toisesta. Yhdellä tapaamisella kahvilassa ei välttämättä tule oikeaa kuvaa toisesta. Sarjadeittailijalla on etua tässä, koska he ovat hioneet käytöstä yritysten ja erehdysten kautta. Mutta se on kuitenkin enemmän näyttelemistä kuin oman itsenä olemista.
Siis mitä ihmettä! Miten se kahvilaan meno poissulkee ne videokeskustelut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.
Ja piti vielä kysyä:
Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?
En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.
Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?
Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.
Eli ei kertaakaan, MOT.
Nuorempana muutaman kerran. En ole 15 vuoteen edes yrittänyt treffailla suomalaisen naisen kanssa. Ulkomaalaisten naisten kanssa käyttämäni menetelmä ainakin toimii.
Nyt on kyllä ihan pettämätöntä logiikkaa tuon miehen puheissa. Suomalainen nainen, joka toivoo miehen maksavan 2-3 euron teekupillisen, on lokki, mutta ulkomaalainen nainen, joka majoittuu ilmaiseksi miehen kotiin, koska ei halua maksaa satoja euroja hotellista, ei ole.
Jos nainen suostuu tulemaan miehen kotiin, silloin jo tietää naisen pitävän miehestä. Tutustumisvaihe on hoidettu somessa. Kahvilaan lähdetään tapaamaan neutraalista asetelmista (aika usein myös jää siihen). Digitaalisaatiota kannattaa hyödyntää myös treffimaailmassa. Somessa tutustuminen säästää rahaa ja aikaa.
Somessa voi teeskennellä olevan joku muu kuin oikeasti on. En minä ainakaan halua mennä kenenkään kotiin ennen kuin olen tavannut hänet muualla. Mieti nyt vaikka jotain kättelyä. Ilman oikeaa kättelyä ei voi tietää, kätteleekö toinen puristamalla luut kasaan vai ohentamalla velton käden. Tai halausta, tunkeeko toinen liian liki vai jäykistyykö patsaaksi.
Aika vaikeaa on teeskennellä videokeskustelussa. Kahvilatapaaminen voi mennä pieleen jännityksen vuoksi.
Ahaa, eli naisen pitäisi tulla ensitapaamisella kotiin, koska kahvilatapaaminen jännittää. Miksi se kotitapaaminen ei jännitä?
Koska tutustuminen on tapahtunut jo videopuhelujen välillä. Sitten kun tapaa livenä, on olo sellainen kuin olisi tuntenut toisen jo pitkään.
Miksei se sama tunne sitten tule kahvilassa?
Aluksi siinä kirjoitellaan ja siitä siirrytään videokeskusteluihin. Siinä oppii tuntemaan toisen. Kahvilaan mennään ei ilman mitään tietoa toisesta. Yhdellä tapaamisella kahvilassa ei välttämättä tule oikeaa kuvaa toisesta. Sarjadeittailijalla on etua tässä, koska he ovat hioneet käytöstä yritysten ja erehdysten kautta. Mutta se on kuitenkin enemmän näyttelemistä kuin oman itsenä olemista.
Siis mitä ihmettä! Miten se kahvilaan meno poissulkee ne videokeskustelut?
Kun oppii tuntemaan toisen somessa, jää yksi turha vaihe välistä eli kahvilla käynti = säästää aikaa ja rahaa. Ellei sitten naiselle ole se kahvilla käynti päätarkoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.
Ja piti vielä kysyä:
Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?
En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.
Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?
Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.
Eli ei kertaakaan, MOT.
Nuorempana muutaman kerran. En ole 15 vuoteen edes yrittänyt treffailla suomalaisen naisen kanssa. Ulkomaalaisten naisten kanssa käyttämäni menetelmä ainakin toimii.
Nyt on kyllä ihan pettämätöntä logiikkaa tuon miehen puheissa. Suomalainen nainen, joka toivoo miehen maksavan 2-3 euron teekupillisen, on lokki, mutta ulkomaalainen nainen, joka majoittuu ilmaiseksi miehen kotiin, koska ei halua maksaa satoja euroja hotellista, ei ole.
Jos nainen suostuu tulemaan miehen kotiin, silloin jo tietää naisen pitävän miehestä. Tutustumisvaihe on hoidettu somessa. Kahvilaan lähdetään tapaamaan neutraalista asetelmista (aika usein myös jää siihen). Digitaalisaatiota kannattaa hyödyntää myös treffimaailmassa. Somessa tutustuminen säästää rahaa ja aikaa.
Somessa voi teeskennellä olevan joku muu kuin oikeasti on. En minä ainakaan halua mennä kenenkään kotiin ennen kuin olen tavannut hänet muualla. Mieti nyt vaikka jotain kättelyä. Ilman oikeaa kättelyä ei voi tietää, kätteleekö toinen puristamalla luut kasaan vai ohentamalla velton käden. Tai halausta, tunkeeko toinen liian liki vai jäykistyykö patsaaksi.
Aika vaikeaa on teeskennellä videokeskustelussa. Kahvilatapaaminen voi mennä pieleen jännityksen vuoksi.
Ahaa, eli naisen pitäisi tulla ensitapaamisella kotiin, koska kahvilatapaaminen jännittää. Miksi se kotitapaaminen ei jännitä?
Koska tutustuminen on tapahtunut jo videopuhelujen välillä. Sitten kun tapaa livenä, on olo sellainen kuin olisi tuntenut toisen jo pitkään.
Miksei se sama tunne sitten tule kahvilassa?
Aluksi siinä kirjoitellaan ja siitä siirrytään videokeskusteluihin. Siinä oppii tuntemaan toisen. Kahvilaan mennään ei ilman mitään tietoa toisesta. Yhdellä tapaamisella kahvilassa ei välttämättä tule oikeaa kuvaa toisesta. Sarjadeittailijalla on etua tässä, koska he ovat hioneet käytöstä yritysten ja erehdysten kautta. Mutta se on kuitenkin enemmän näyttelemistä kuin oman itsenä olemista.
Siis mitä ihmettä! Miten se kahvilaan meno poissulkee ne videokeskustelut?
Kun oppii tuntemaan toisen somessa, jää yksi turha vaihe välistä eli kahvilla käynti = säästää aikaa ja rahaa. Ellei sitten naiselle ole se kahvilla käynti päätarkoitus.
:-DDDDDDDDDDDDDDDDDD
Siis etkö sinä jatkossakaan kävisi naisen kanssa kahvilla? Ulkona syömässä? Harrastamassa? Matkustelisi? Mitä ihmettä?! Kerro nyt jo, miten nuo kotitreffisi ovat sujuneet ja onko niistä kehittynyt parisuhdetta. Jos on, niin miten siinä olette viettäneet aikaa yhdessä, mitä tehneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.
Ja piti vielä kysyä:
Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?
En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.
Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?
Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.
Eli ei kertaakaan, MOT.
Nuorempana muutaman kerran. En ole 15 vuoteen edes yrittänyt treffailla suomalaisen naisen kanssa. Ulkomaalaisten naisten kanssa käyttämäni menetelmä ainakin toimii.
Nyt on kyllä ihan pettämätöntä logiikkaa tuon miehen puheissa. Suomalainen nainen, joka toivoo miehen maksavan 2-3 euron teekupillisen, on lokki, mutta ulkomaalainen nainen, joka majoittuu ilmaiseksi miehen kotiin, koska ei halua maksaa satoja euroja hotellista, ei ole.
Jos nainen suostuu tulemaan miehen kotiin, silloin jo tietää naisen pitävän miehestä. Tutustumisvaihe on hoidettu somessa. Kahvilaan lähdetään tapaamaan neutraalista asetelmista (aika usein myös jää siihen). Digitaalisaatiota kannattaa hyödyntää myös treffimaailmassa. Somessa tutustuminen säästää rahaa ja aikaa.
Somessa voi teeskennellä olevan joku muu kuin oikeasti on. En minä ainakaan halua mennä kenenkään kotiin ennen kuin olen tavannut hänet muualla. Mieti nyt vaikka jotain kättelyä. Ilman oikeaa kättelyä ei voi tietää, kätteleekö toinen puristamalla luut kasaan vai ohentamalla velton käden. Tai halausta, tunkeeko toinen liian liki vai jäykistyykö patsaaksi.
Aika vaikeaa on teeskennellä videokeskustelussa. Kahvilatapaaminen voi mennä pieleen jännityksen vuoksi.
Ahaa, eli naisen pitäisi tulla ensitapaamisella kotiin, koska kahvilatapaaminen jännittää. Miksi se kotitapaaminen ei jännitä?
Koska tutustuminen on tapahtunut jo videopuhelujen välillä. Sitten kun tapaa livenä, on olo sellainen kuin olisi tuntenut toisen jo pitkään.
Miksei se sama tunne sitten tule kahvilassa?
Aluksi siinä kirjoitellaan ja siitä siirrytään videokeskusteluihin. Siinä oppii tuntemaan toisen. Kahvilaan mennään ei ilman mitään tietoa toisesta. Yhdellä tapaamisella kahvilassa ei välttämättä tule oikeaa kuvaa toisesta. Sarjadeittailijalla on etua tässä, koska he ovat hioneet käytöstä yritysten ja erehdysten kautta. Mutta se on kuitenkin enemmän näyttelemistä kuin oman itsenä olemista.
Siis mitä ihmettä! Miten se kahvilaan meno poissulkee ne videokeskustelut?
Kun oppii tuntemaan toisen somessa, jää yksi turha vaihe välistä eli kahvilla käynti = säästää aikaa ja rahaa. Ellei sitten naiselle ole se kahvilla käynti päätarkoitus.
Jos minulla olisi toiveena perustaa perhe jonkun miehen kanssa ja saada lapsia, niin en todellakaan jatkaisi alkua pitemmälle, jos mies perustelisi kotitreffejä sillä, että ne tulee halvemmaksi. Saman perustelun saisi sitten kuulla ihan jokaisen lapselle liittyvän hankinnan kohdalla. Ja kenen aikaa ne kotitreffit säästäisi? Miehenkö, joka ei viitsi lähteä kotoaan minnekään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.
Ja piti vielä kysyä:
Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?
En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.
Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?
Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.
Eli ei kertaakaan, MOT.
Nuorempana muutaman kerran. En ole 15 vuoteen edes yrittänyt treffailla suomalaisen naisen kanssa. Ulkomaalaisten naisten kanssa käyttämäni menetelmä ainakin toimii.
Nyt on kyllä ihan pettämätöntä logiikkaa tuon miehen puheissa. Suomalainen nainen, joka toivoo miehen maksavan 2-3 euron teekupillisen, on lokki, mutta ulkomaalainen nainen, joka majoittuu ilmaiseksi miehen kotiin, koska ei halua maksaa satoja euroja hotellista, ei ole.
Jos nainen suostuu tulemaan miehen kotiin, silloin jo tietää naisen pitävän miehestä. Tutustumisvaihe on hoidettu somessa. Kahvilaan lähdetään tapaamaan neutraalista asetelmista (aika usein myös jää siihen). Digitaalisaatiota kannattaa hyödyntää myös treffimaailmassa. Somessa tutustuminen säästää rahaa ja aikaa.
Somessa voi teeskennellä olevan joku muu kuin oikeasti on. En minä ainakaan halua mennä kenenkään kotiin ennen kuin olen tavannut hänet muualla. Mieti nyt vaikka jotain kättelyä. Ilman oikeaa kättelyä ei voi tietää, kätteleekö toinen puristamalla luut kasaan vai ohentamalla velton käden. Tai halausta, tunkeeko toinen liian liki vai jäykistyykö patsaaksi.
Aika vaikeaa on teeskennellä videokeskustelussa. Kahvilatapaaminen voi mennä pieleen jännityksen vuoksi.
Ahaa, eli naisen pitäisi tulla ensitapaamisella kotiin, koska kahvilatapaaminen jännittää. Miksi se kotitapaaminen ei jännitä?
Koska tutustuminen on tapahtunut jo videopuhelujen välillä. Sitten kun tapaa livenä, on olo sellainen kuin olisi tuntenut toisen jo pitkään.
Miksei se sama tunne sitten tule kahvilassa?
Aluksi siinä kirjoitellaan ja siitä siirrytään videokeskusteluihin. Siinä oppii tuntemaan toisen. Kahvilaan mennään ei ilman mitään tietoa toisesta. Yhdellä tapaamisella kahvilassa ei välttämättä tule oikeaa kuvaa toisesta. Sarjadeittailijalla on etua tässä, koska he ovat hioneet käytöstä yritysten ja erehdysten kautta. Mutta se on kuitenkin enemmän näyttelemistä kuin oman itsenä olemista.
Siis mitä ihmettä! Miten se kahvilaan meno poissulkee ne videokeskustelut?
Kun oppii tuntemaan toisen somessa, jää yksi turha vaihe välistä eli kahvilla käynti = säästää aikaa ja rahaa. Ellei sitten naiselle ole se kahvilla käynti päätarkoitus.
:-DDDDDDDDDDDDDDDDDD
Siis etkö sinä jatkossakaan kävisi naisen kanssa kahvilla? Ulkona syömässä? Harrastamassa? Matkustelisi? Mitä ihmettä?! Kerro nyt jo, miten nuo kotitreffisi ovat sujuneet ja onko niistä kehittynyt parisuhdetta. Jos on, niin miten siinä olette viettäneet aikaa yhdessä, mitä tehneet?
Syödään yhdessä, käydään kaupungilla vierailemassa kiinnostavissa paikoissa, käydään kaupassa ostamassa elintarvikkeita ym. Venäläiset naiset pitävät suomalaisista elintarvikkeista. Venäjällä on tapana myös kokoontua jonkun kotiin ja laitetaan pöytä täyteen erilaisia ruokia. Itsekin pidän tällaisesta enemmän kuin kahvilassa istumisesta. Tietysti ollaan myös intiimisti. Yleensä nainen tulee viikonlopuksi. Joskus ollaan oltu hieman pidempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä riittää miehelle pillun saamiseen treffien jälkeen:
1. tavallinen kahvi
2. espresso
3. espresso + korvapuusti
4. espresso + sacher-leivos
Jos se mies on surkea, niin ei sitä paljoa kakut pelasta.
Mutta jos on komea ja on kakku suoritettuna, niin mies on kuumaa kamaa?
Miksi minun pitäisi maksaa treffeistä, jotka mies tahtoo? Entä jos en olisi itse kovinkaan kiinnostunut, mutta voisin mennä ihan vain kokeillakseni jos jotakin syttyisi treffien aikana? Miksi minun pitäisi niistä treffeistä maksaa, jos en alunperin ole kiinnostunut samalla tasolla, kuin mies?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.
Ja piti vielä kysyä:
Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?
En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.
Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?
Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.
Eli ei kertaakaan, MOT.
Nuorempana muutaman kerran. En ole 15 vuoteen edes yrittänyt treffailla suomalaisen naisen kanssa. Ulkomaalaisten naisten kanssa käyttämäni menetelmä ainakin toimii.
Nyt on kyllä ihan pettämätöntä logiikkaa tuon miehen puheissa. Suomalainen nainen, joka toivoo miehen maksavan 2-3 euron teekupillisen, on lokki, mutta ulkomaalainen nainen, joka majoittuu ilmaiseksi miehen kotiin, koska ei halua maksaa satoja euroja hotellista, ei ole.
Jos nainen suostuu tulemaan miehen kotiin, silloin jo tietää naisen pitävän miehestä. Tutustumisvaihe on hoidettu somessa. Kahvilaan lähdetään tapaamaan neutraalista asetelmista (aika usein myös jää siihen). Digitaalisaatiota kannattaa hyödyntää myös treffimaailmassa. Somessa tutustuminen säästää rahaa ja aikaa.
Somessa voi teeskennellä olevan joku muu kuin oikeasti on. En minä ainakaan halua mennä kenenkään kotiin ennen kuin olen tavannut hänet muualla. Mieti nyt vaikka jotain kättelyä. Ilman oikeaa kättelyä ei voi tietää, kätteleekö toinen puristamalla luut kasaan vai ohentamalla velton käden. Tai halausta, tunkeeko toinen liian liki vai jäykistyykö patsaaksi.
Aika vaikeaa on teeskennellä videokeskustelussa. Kahvilatapaaminen voi mennä pieleen jännityksen vuoksi.
Ahaa, eli naisen pitäisi tulla ensitapaamisella kotiin, koska kahvilatapaaminen jännittää. Miksi se kotitapaaminen ei jännitä?
Koska tutustuminen on tapahtunut jo videopuhelujen välillä. Sitten kun tapaa livenä, on olo sellainen kuin olisi tuntenut toisen jo pitkään.
Miksei se sama tunne sitten tule kahvilassa?
Aluksi siinä kirjoitellaan ja siitä siirrytään videokeskusteluihin. Siinä oppii tuntemaan toisen. Kahvilaan mennään ei ilman mitään tietoa toisesta. Yhdellä tapaamisella kahvilassa ei välttämättä tule oikeaa kuvaa toisesta. Sarjadeittailijalla on etua tässä, koska he ovat hioneet käytöstä yritysten ja erehdysten kautta. Mutta se on kuitenkin enemmän näyttelemistä kuin oman itsenä olemista.
Siis mitä ihmettä! Miten se kahvilaan meno poissulkee ne videokeskustelut?
Nykyään on teknologiaa, jolla saa feikattua niin, että voi laittaa videolla komean miehen pään oman päänsä tilalle, joten ei videokeskustelu takaa sitä, että mies ei ole huijari tms.
Vierailija kirjoitti:
Miksi minun pitäisi maksaa treffeistä, jotka mies tahtoo? Entä jos en olisi itse kovinkaan kiinnostunut, mutta voisin mennä ihan vain kokeillakseni jos jotakin syttyisi treffien aikana? Miksi minun pitäisi niistä treffeistä maksaa, jos en alunperin ole kiinnostunut samalla tasolla, kuin mies?
Eikö sinun tuossa tilanteessa kannattaisi kieltäytyä treffeistä?
Vierailija kirjoitti:
Miksi minun pitäisi maksaa treffeistä, jotka mies tahtoo? Entä jos en olisi itse kovinkaan kiinnostunut, mutta voisin mennä ihan vain kokeillakseni jos jotakin syttyisi treffien aikana? Miksi minun pitäisi niistä treffeistä maksaa, jos en alunperin ole kiinnostunut samalla tasolla, kuin mies?
Kuinka paljon sulle sitten pitäisin maksaa hyödykkeiden muodossa, onko heittää arviota tuntitaksasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.
Ja piti vielä kysyä:
Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?
En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.
Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?
Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.
Eli ei kertaakaan, MOT.
Nuorempana muutaman kerran. En ole 15 vuoteen edes yrittänyt treffailla suomalaisen naisen kanssa. Ulkomaalaisten naisten kanssa käyttämäni menetelmä ainakin toimii.
Nyt on kyllä ihan pettämätöntä logiikkaa tuon miehen puheissa. Suomalainen nainen, joka toivoo miehen maksavan 2-3 euron teekupillisen, on lokki, mutta ulkomaalainen nainen, joka majoittuu ilmaiseksi miehen kotiin, koska ei halua maksaa satoja euroja hotellista, ei ole.
Jos nainen suostuu tulemaan miehen kotiin, silloin jo tietää naisen pitävän miehestä. Tutustumisvaihe on hoidettu somessa. Kahvilaan lähdetään tapaamaan neutraalista asetelmista (aika usein myös jää siihen). Digitaalisaatiota kannattaa hyödyntää myös treffimaailmassa. Somessa tutustuminen säästää rahaa ja aikaa.
Somessa voi teeskennellä olevan joku muu kuin oikeasti on. En minä ainakaan halua mennä kenenkään kotiin ennen kuin olen tavannut hänet muualla. Mieti nyt vaikka jotain kättelyä. Ilman oikeaa kättelyä ei voi tietää, kätteleekö toinen puristamalla luut kasaan vai ohentamalla velton käden. Tai halausta, tunkeeko toinen liian liki vai jäykistyykö patsaaksi.
Aika vaikeaa on teeskennellä videokeskustelussa. Kahvilatapaaminen voi mennä pieleen jännityksen vuoksi.
Ahaa, eli naisen pitäisi tulla ensitapaamisella kotiin, koska kahvilatapaaminen jännittää. Miksi se kotitapaaminen ei jännitä?
Koska tutustuminen on tapahtunut jo videopuhelujen välillä. Sitten kun tapaa livenä, on olo sellainen kuin olisi tuntenut toisen jo pitkään.
Miksei se sama tunne sitten tule kahvilassa?
Aluksi siinä kirjoitellaan ja siitä siirrytään videokeskusteluihin. Siinä oppii tuntemaan toisen. Kahvilaan mennään ei ilman mitään tietoa toisesta. Yhdellä tapaamisella kahvilassa ei välttämättä tule oikeaa kuvaa toisesta. Sarjadeittailijalla on etua tässä, koska he ovat hioneet käytöstä yritysten ja erehdysten kautta. Mutta se on kuitenkin enemmän näyttelemistä kuin oman itsenä olemista.
Siis mitä ihmettä! Miten se kahvilaan meno poissulkee ne videokeskustelut?
Kun oppii tuntemaan toisen somessa, jää yksi turha vaihe välistä eli kahvilla käynti = säästää aikaa ja rahaa. Ellei sitten naiselle ole se kahvilla käynti päätarkoitus.
:-DDDDDDDDDDDDDDDDDD
Siis etkö sinä jatkossakaan kävisi naisen kanssa kahvilla? Ulkona syömässä? Harrastamassa? Matkustelisi? Mitä ihmettä?! Kerro nyt jo, miten nuo kotitreffisi ovat sujuneet ja onko niistä kehittynyt parisuhdetta. Jos on, niin miten siinä olette viettäneet aikaa yhdessä, mitä tehneet?
Syödään yhdessä, käydään kaupungilla vierailemassa kiinnostavissa paikoissa, käydään kaupassa ostamassa elintarvikkeita ym. Venäläiset naiset pitävät suomalaisista elintarvikkeista. Venäjällä on tapana myös kokoontua jonkun kotiin ja laitetaan pöytä täyteen erilaisia ruokia. Itsekin pidän tällaisesta enemmän kuin kahvilassa istumisesta. Tietysti ollaan myös intiimisti. Yleensä nainen tulee viikonlopuksi. Joskus ollaan oltu hieman pidempään.
"Tietysti ollaan intiimisti". Sinä tapailet maksullisia naisia.
Jos mies haluaa tehdä pahaa naiselle, voi mies teeskennellä aluksi ja kun naisen luottamus on voitettu, niin tehdä tekonsa vasta sitten.