Miten jollekin voi olla nykypäivänä ongelma ettei mies maksanut treffeillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi minun pitäisi maksaa treffeistä, jotka mies tahtoo? Entä jos en olisi itse kovinkaan kiinnostunut, mutta voisin mennä ihan vain kokeillakseni jos jotakin syttyisi treffien aikana? Miksi minun pitäisi niistä treffeistä maksaa, jos en alunperin ole kiinnostunut samalla tasolla, kuin mies? 

Eikö sinun tuossa tilanteessa kannattaisi kieltäytyä treffeistä?

Ja sitten miehet valittaa, kun naiset eivät lähde treffeille ja anna heille mahdollisuutta näyttää kiinnostustaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.

Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.

Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.

Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.

Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.

En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)

Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.

Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.

Ja piti vielä kysyä:

Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?

En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.

Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?

Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.

Eli ei kertaakaan, MOT.

Nuorempana muutaman kerran. En ole 15 vuoteen edes yrittänyt treffailla suomalaisen naisen kanssa. Ulkomaalaisten naisten kanssa käyttämäni menetelmä ainakin toimii.

Nyt on kyllä ihan pettämätöntä logiikkaa tuon miehen puheissa. Suomalainen nainen, joka toivoo miehen maksavan 2-3 euron teekupillisen, on lokki, mutta ulkomaalainen nainen, joka majoittuu ilmaiseksi miehen kotiin, koska ei halua maksaa satoja euroja hotellista, ei ole.

Jos nainen suostuu tulemaan miehen kotiin, silloin jo tietää naisen pitävän miehestä. Tutustumisvaihe on hoidettu somessa. Kahvilaan lähdetään tapaamaan neutraalista asetelmista (aika usein myös jää siihen). Digitaalisaatiota kannattaa hyödyntää myös treffimaailmassa. Somessa tutustuminen säästää rahaa ja aikaa.

Somessa voi teeskennellä olevan joku muu kuin oikeasti on. En minä ainakaan halua mennä kenenkään kotiin ennen kuin olen tavannut hänet muualla. Mieti nyt vaikka jotain kättelyä. Ilman oikeaa kättelyä ei voi tietää, kätteleekö toinen puristamalla luut kasaan vai ohentamalla velton käden. Tai halausta, tunkeeko toinen liian liki vai jäykistyykö patsaaksi.

Aika vaikeaa on teeskennellä videokeskustelussa. Kahvilatapaaminen voi mennä pieleen jännityksen vuoksi.

Ahaa, eli naisen pitäisi tulla ensitapaamisella kotiin, koska kahvilatapaaminen jännittää. Miksi se kotitapaaminen ei jännitä?

Koska tutustuminen on tapahtunut jo videopuhelujen välillä. Sitten kun tapaa livenä, on olo sellainen kuin olisi tuntenut toisen jo pitkään.

Miksei se sama tunne sitten tule kahvilassa?

Aluksi siinä kirjoitellaan ja siitä siirrytään videokeskusteluihin. Siinä oppii tuntemaan toisen. Kahvilaan mennään ei ilman mitään tietoa toisesta. Yhdellä tapaamisella kahvilassa ei välttämättä tule oikeaa kuvaa toisesta. Sarjadeittailijalla on etua tässä, koska he ovat hioneet käytöstä yritysten ja erehdysten kautta. Mutta se on kuitenkin enemmän näyttelemistä kuin oman itsenä olemista.

Siis mitä ihmettä! Miten se kahvilaan meno poissulkee ne videokeskustelut?

Nykyään on teknologiaa, jolla saa feikattua niin, että voi laittaa videolla komean miehen pään oman päänsä tilalle, joten ei videokeskustelu takaa sitä, että mies ei ole huijari tms.

Eli palasimmeko siis siihen, että parasta on joka tapauksessa tavata siellä kahvilassa ilman mitään videokeskusteluja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.

Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.

Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.

Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.

Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.

En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)

Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.

Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.

Ja piti vielä kysyä:

Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?

En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.

Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?

Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.

Eli ei kertaakaan, MOT.

Nuorempana muutaman kerran. En ole 15 vuoteen edes yrittänyt treffailla suomalaisen naisen kanssa. Ulkomaalaisten naisten kanssa käyttämäni menetelmä ainakin toimii.

Nyt on kyllä ihan pettämätöntä logiikkaa tuon miehen puheissa. Suomalainen nainen, joka toivoo miehen maksavan 2-3 euron teekupillisen, on lokki, mutta ulkomaalainen nainen, joka majoittuu ilmaiseksi miehen kotiin, koska ei halua maksaa satoja euroja hotellista, ei ole.

Jos nainen suostuu tulemaan miehen kotiin, silloin jo tietää naisen pitävän miehestä. Tutustumisvaihe on hoidettu somessa. Kahvilaan lähdetään tapaamaan neutraalista asetelmista (aika usein myös jää siihen). Digitaalisaatiota kannattaa hyödyntää myös treffimaailmassa. Somessa tutustuminen säästää rahaa ja aikaa.

Somessa voi teeskennellä olevan joku muu kuin oikeasti on. En minä ainakaan halua mennä kenenkään kotiin ennen kuin olen tavannut hänet muualla. Mieti nyt vaikka jotain kättelyä. Ilman oikeaa kättelyä ei voi tietää, kätteleekö toinen puristamalla luut kasaan vai ohentamalla velton käden. Tai halausta, tunkeeko toinen liian liki vai jäykistyykö patsaaksi.

Aika vaikeaa on teeskennellä videokeskustelussa. Kahvilatapaaminen voi mennä pieleen jännityksen vuoksi.

Ahaa, eli naisen pitäisi tulla ensitapaamisella kotiin, koska kahvilatapaaminen jännittää. Miksi se kotitapaaminen ei jännitä?

Koska tutustuminen on tapahtunut jo videopuhelujen välillä. Sitten kun tapaa livenä, on olo sellainen kuin olisi tuntenut toisen jo pitkään.

Miksei se sama tunne sitten tule kahvilassa?

Aluksi siinä kirjoitellaan ja siitä siirrytään videokeskusteluihin. Siinä oppii tuntemaan toisen. Kahvilaan mennään ei ilman mitään tietoa toisesta. Yhdellä tapaamisella kahvilassa ei välttämättä tule oikeaa kuvaa toisesta. Sarjadeittailijalla on etua tässä, koska he ovat hioneet käytöstä yritysten ja erehdysten kautta. Mutta se on kuitenkin enemmän näyttelemistä kuin oman itsenä olemista.

Siis mitä ihmettä! Miten se kahvilaan meno poissulkee ne videokeskustelut?

Kun oppii tuntemaan toisen somessa, jää yksi turha vaihe välistä eli kahvilla käynti = säästää aikaa ja rahaa. Ellei sitten naiselle ole se kahvilla käynti päätarkoitus.

:-DDDDDDDDDDDDDDDDDD

Siis etkö sinä jatkossakaan kävisi naisen kanssa kahvilla? Ulkona syömässä? Harrastamassa? Matkustelisi? Mitä ihmettä?! Kerro nyt jo, miten nuo kotitreffisi ovat sujuneet ja onko niistä kehittynyt parisuhdetta. Jos on, niin miten siinä olette viettäneet aikaa yhdessä, mitä tehneet?

Syödään yhdessä, käydään kaupungilla vierailemassa kiinnostavissa paikoissa, käydään kaupassa ostamassa elintarvikkeita ym. Venäläiset naiset pitävät suomalaisista elintarvikkeista. Venäjällä on tapana myös kokoontua jonkun kotiin ja laitetaan pöytä täyteen erilaisia ruokia. Itsekin pidän tällaisesta enemmän kuin kahvilassa istumisesta. Tietysti ollaan myös intiimisti. Yleensä nainen tulee viikonlopuksi. Joskus ollaan oltu hieman pidempään.

"Tietysti ollaan intiimisti". Sinä tapailet maksullisia naisia.

Nainen joka odottaa, että mies tarjoaa ekoilla treffeillä hänelle illallisen, on maksullinen nainen.

Mies joka tulee naisen luokse syömään naisen maksaman ja tekemän ruuan ja olettaa että nainen tarjoaa sen on maksullinen mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.

Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.

Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.

Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.

Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.

En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)

Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.

Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.

Ja piti vielä kysyä:

Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?

En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.

Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?

Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.

Eli ei kertaakaan, MOT.

Nuorempana muutaman kerran. En ole 15 vuoteen edes yrittänyt treffailla suomalaisen naisen kanssa. Ulkomaalaisten naisten kanssa käyttämäni menetelmä ainakin toimii.

Nyt on kyllä ihan pettämätöntä logiikkaa tuon miehen puheissa. Suomalainen nainen, joka toivoo miehen maksavan 2-3 euron teekupillisen, on lokki, mutta ulkomaalainen nainen, joka majoittuu ilmaiseksi miehen kotiin, koska ei halua maksaa satoja euroja hotellista, ei ole.

Jos nainen suostuu tulemaan miehen kotiin, silloin jo tietää naisen pitävän miehestä. Tutustumisvaihe on hoidettu somessa. Kahvilaan lähdetään tapaamaan neutraalista asetelmista (aika usein myös jää siihen). Digitaalisaatiota kannattaa hyödyntää myös treffimaailmassa. Somessa tutustuminen säästää rahaa ja aikaa.

Somessa voi teeskennellä olevan joku muu kuin oikeasti on. En minä ainakaan halua mennä kenenkään kotiin ennen kuin olen tavannut hänet muualla. Mieti nyt vaikka jotain kättelyä. Ilman oikeaa kättelyä ei voi tietää, kätteleekö toinen puristamalla luut kasaan vai ohentamalla velton käden. Tai halausta, tunkeeko toinen liian liki vai jäykistyykö patsaaksi.

Aika vaikeaa on teeskennellä videokeskustelussa. Kahvilatapaaminen voi mennä pieleen jännityksen vuoksi.

Ahaa, eli naisen pitäisi tulla ensitapaamisella kotiin, koska kahvilatapaaminen jännittää. Miksi se kotitapaaminen ei jännitä?

Koska tutustuminen on tapahtunut jo videopuhelujen välillä. Sitten kun tapaa livenä, on olo sellainen kuin olisi tuntenut toisen jo pitkään.

Miksei se sama tunne sitten tule kahvilassa?

Aluksi siinä kirjoitellaan ja siitä siirrytään videokeskusteluihin. Siinä oppii tuntemaan toisen. Kahvilaan mennään ei ilman mitään tietoa toisesta. Yhdellä tapaamisella kahvilassa ei välttämättä tule oikeaa kuvaa toisesta. Sarjadeittailijalla on etua tässä, koska he ovat hioneet käytöstä yritysten ja erehdysten kautta. Mutta se on kuitenkin enemmän näyttelemistä kuin oman itsenä olemista.

Siis mitä ihmettä! Miten se kahvilaan meno poissulkee ne videokeskustelut?

Kun oppii tuntemaan toisen somessa, jää yksi turha vaihe välistä eli kahvilla käynti = säästää aikaa ja rahaa. Ellei sitten naiselle ole se kahvilla käynti päätarkoitus.

:-DDDDDDDDDDDDDDDDDD

Siis etkö sinä jatkossakaan kävisi naisen kanssa kahvilla? Ulkona syömässä? Harrastamassa? Matkustelisi? Mitä ihmettä?! Kerro nyt jo, miten nuo kotitreffisi ovat sujuneet ja onko niistä kehittynyt parisuhdetta. Jos on, niin miten siinä olette viettäneet aikaa yhdessä, mitä tehneet?

Syödään yhdessä, käydään kaupungilla vierailemassa kiinnostavissa paikoissa, käydään kaupassa ostamassa elintarvikkeita ym. Venäläiset naiset pitävät suomalaisista elintarvikkeista. Venäjällä on tapana myös kokoontua jonkun kotiin ja laitetaan pöytä täyteen erilaisia ruokia. Itsekin pidän tällaisesta enemmän kuin kahvilassa istumisesta. Tietysti ollaan myös intiimisti. Yleensä nainen tulee viikonlopuksi. Joskus ollaan oltu hieman pidempään.

"Tietysti ollaan intiimisti". Sinä tapailet maksullisia naisia.

Nainen joka odottaa, että mies tarjoaa ekoilla treffeillä hänelle illallisen, on maksullinen nainen.

Mies, joka tarjoaa naiselle ilmaisen majoittumisen koko viikonlopuksi ruokineen, on mies, joka vaatii maksua maksulliselta naiselta. Nainen ei ole maksullinen, jos hän kieltäytyy intiimistä tekemisestä. Mutta kuka maksaa ruuat ja tekee ne? Jos mies, niin nainenhan on maksullinen, jos syö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.

Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.

Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.

Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.

Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.

En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)

Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.

Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.

Ja piti vielä kysyä:

Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?

En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.

Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?

Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.

Eli ei kertaakaan, MOT.

Nuorempana muutaman kerran. En ole 15 vuoteen edes yrittänyt treffailla suomalaisen naisen kanssa. Ulkomaalaisten naisten kanssa käyttämäni menetelmä ainakin toimii.

Nyt on kyllä ihan pettämätöntä logiikkaa tuon miehen puheissa. Suomalainen nainen, joka toivoo miehen maksavan 2-3 euron teekupillisen, on lokki, mutta ulkomaalainen nainen, joka majoittuu ilmaiseksi miehen kotiin, koska ei halua maksaa satoja euroja hotellista, ei ole.

Jos nainen suostuu tulemaan miehen kotiin, silloin jo tietää naisen pitävän miehestä. Tutustumisvaihe on hoidettu somessa. Kahvilaan lähdetään tapaamaan neutraalista asetelmista (aika usein myös jää siihen). Digitaalisaatiota kannattaa hyödyntää myös treffimaailmassa. Somessa tutustuminen säästää rahaa ja aikaa.

Somessa voi teeskennellä olevan joku muu kuin oikeasti on. En minä ainakaan halua mennä kenenkään kotiin ennen kuin olen tavannut hänet muualla. Mieti nyt vaikka jotain kättelyä. Ilman oikeaa kättelyä ei voi tietää, kätteleekö toinen puristamalla luut kasaan vai ohentamalla velton käden. Tai halausta, tunkeeko toinen liian liki vai jäykistyykö patsaaksi.

Aika vaikeaa on teeskennellä videokeskustelussa. Kahvilatapaaminen voi mennä pieleen jännityksen vuoksi.

Ahaa, eli naisen pitäisi tulla ensitapaamisella kotiin, koska kahvilatapaaminen jännittää. Miksi se kotitapaaminen ei jännitä?

Koska tutustuminen on tapahtunut jo videopuhelujen välillä. Sitten kun tapaa livenä, on olo sellainen kuin olisi tuntenut toisen jo pitkään.

Miksei se sama tunne sitten tule kahvilassa?

Aluksi siinä kirjoitellaan ja siitä siirrytään videokeskusteluihin. Siinä oppii tuntemaan toisen. Kahvilaan mennään ei ilman mitään tietoa toisesta. Yhdellä tapaamisella kahvilassa ei välttämättä tule oikeaa kuvaa toisesta. Sarjadeittailijalla on etua tässä, koska he ovat hioneet käytöstä yritysten ja erehdysten kautta. Mutta se on kuitenkin enemmän näyttelemistä kuin oman itsenä olemista.

Siis mitä ihmettä! Miten se kahvilaan meno poissulkee ne videokeskustelut?

Kun oppii tuntemaan toisen somessa, jää yksi turha vaihe välistä eli kahvilla käynti = säästää aikaa ja rahaa. Ellei sitten naiselle ole se kahvilla käynti päätarkoitus.

:-DDDDDDDDDDDDDDDDDD

Siis etkö sinä jatkossakaan kävisi naisen kanssa kahvilla? Ulkona syömässä? Harrastamassa? Matkustelisi? Mitä ihmettä?! Kerro nyt jo, miten nuo kotitreffisi ovat sujuneet ja onko niistä kehittynyt parisuhdetta. Jos on, niin miten siinä olette viettäneet aikaa yhdessä, mitä tehneet?

Syödään yhdessä, käydään kaupungilla vierailemassa kiinnostavissa paikoissa, käydään kaupassa ostamassa elintarvikkeita ym. Venäläiset naiset pitävät suomalaisista elintarvikkeista. Venäjällä on tapana myös kokoontua jonkun kotiin ja laitetaan pöytä täyteen erilaisia ruokia. Itsekin pidän tällaisesta enemmän kuin kahvilassa istumisesta. Tietysti ollaan myös intiimisti. Yleensä nainen tulee viikonlopuksi. Joskus ollaan oltu hieman pidempään.

"Tietysti ollaan intiimisti". Sinä tapailet maksullisia naisia.

Nainen joka odottaa, että mies tarjoaa ekoilla treffeillä hänelle illallisen, on maksullinen nainen.

Jaha, sitä hypättiin taas illallisiin. Olen aivan varma, ettei tässä ketjussa ole yhtäkään miestä, joka olisi koskaan edes harkinnut pyytävänsä naista ensitapaamisella illalliselle. Itse asiassa olen varma, ettei tässä ketjussa ole yhtäkään miestä, joka ylipäänsä kävisi illallisilla. Jos olen väärässä, niin saa kertoa, missä on viimeksi käynyt illallisella ja mikä oli menu (juomineen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.

Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.

Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.

Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.

Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.

En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)

Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.

Ensinnäkin, kyse ei ole etiketistä. Suomessa ei ole tänä päivänä etikettiä jonka mukaan mies maksaa.

Ja kukaan ei ole kyennyt vastaamaan näihin kysymyksiin:

Miksi mies joka maksaa vain omansa on pihi, kun taas nainen joka ei maksa edes omaansa ei ole pihi?

Jos se parin euron kuppi ei saa olla iso asia miehelle, miksi se on niin iso asia naiselle että miehen pitää se tarjota?

Miksi naiset haluavat säilyttää tavan joka perustui patriakaaliseen tapaan että mies maksoi koska miehellä oli rahat?

 

Koska kyse ei ole rahasta, vaan naiset haluavat, että mies hurmaa heidät. Hurmaamista häiritsevät banaalit asiat kuten russuttaminen rahasta. Jos mies ei halua hurmata naista, hän ei naista tietenkään saa. 

Eikö nainen halua hurmata miestä?

Kertoo paljon tulevasta jos mies hurmaa ja maksaa, kun taas nainen vain ottaa vastaan mitä tarjotaan ja arvostelee kelpaako miehen suoritus.

Jos nainen on ihatunut mieheen, niin hän kyllä haluaa hurmata sen miehen. Jos mies ei herätä mitään tunteita, niin miksi naisen pitäisi hurmata juuri se mies? Kumpi se nyt toiseen haluaakaan tutustua?

Miksi nainen lähti treffeille jos ei ollut kiinnostunut?

Ei ensitreffeillä yleensä kumpikaan ole ihastunut siinä vaiheessa kun tepastellaan kahvilan tiskille.

Mutta siinä ollaan liikkeellä eri asenteella. Mies haluaa tutustua kiinnostavan oloiseen naiseen, nainen testata maksaako kiinnostavan oloinen mies.

Tiedätkö, kun joskus miehet eivät jätä rauhaan. Muutaman kerran lähtenyt treffeille sen takia, todetakseni että juu ei . Ja jotta voi sanoa sitten kasvokkain, että ei kiinnosta ja hyvää jatkoa sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.

Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.

Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.

Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.

Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.

En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)

Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.

Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.

Ja piti vielä kysyä:

Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?

En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.

Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?

Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.

Eli ei kertaakaan, MOT.

Nuorempana muutaman kerran. En ole 15 vuoteen edes yrittänyt treffailla suomalaisen naisen kanssa. Ulkomaalaisten naisten kanssa käyttämäni menetelmä ainakin toimii.

Nyt on kyllä ihan pettämätöntä logiikkaa tuon miehen puheissa. Suomalainen nainen, joka toivoo miehen maksavan 2-3 euron teekupillisen, on lokki, mutta ulkomaalainen nainen, joka majoittuu ilmaiseksi miehen kotiin, koska ei halua maksaa satoja euroja hotellista, ei ole.

Jos nainen suostuu tulemaan miehen kotiin, silloin jo tietää naisen pitävän miehestä. Tutustumisvaihe on hoidettu somessa. Kahvilaan lähdetään tapaamaan neutraalista asetelmista (aika usein myös jää siihen). Digitaalisaatiota kannattaa hyödyntää myös treffimaailmassa. Somessa tutustuminen säästää rahaa ja aikaa.

Somessa voi teeskennellä olevan joku muu kuin oikeasti on. En minä ainakaan halua mennä kenenkään kotiin ennen kuin olen tavannut hänet muualla. Mieti nyt vaikka jotain kättelyä. Ilman oikeaa kättelyä ei voi tietää, kätteleekö toinen puristamalla luut kasaan vai ohentamalla velton käden. Tai halausta, tunkeeko toinen liian liki vai jäykistyykö patsaaksi.

Aika vaikeaa on teeskennellä videokeskustelussa. Kahvilatapaaminen voi mennä pieleen jännityksen vuoksi.

Ahaa, eli naisen pitäisi tulla ensitapaamisella kotiin, koska kahvilatapaaminen jännittää. Miksi se kotitapaaminen ei jännitä?

Koska tutustuminen on tapahtunut jo videopuhelujen välillä. Sitten kun tapaa livenä, on olo sellainen kuin olisi tuntenut toisen jo pitkään.

Miksei se sama tunne sitten tule kahvilassa?

Aluksi siinä kirjoitellaan ja siitä siirrytään videokeskusteluihin. Siinä oppii tuntemaan toisen. Kahvilaan mennään ei ilman mitään tietoa toisesta. Yhdellä tapaamisella kahvilassa ei välttämättä tule oikeaa kuvaa toisesta. Sarjadeittailijalla on etua tässä, koska he ovat hioneet käytöstä yritysten ja erehdysten kautta. Mutta se on kuitenkin enemmän näyttelemistä kuin oman itsenä olemista.

Siis mitä ihmettä! Miten se kahvilaan meno poissulkee ne videokeskustelut?

Kun oppii tuntemaan toisen somessa, jää yksi turha vaihe välistä eli kahvilla käynti = säästää aikaa ja rahaa. Ellei sitten naiselle ole se kahvilla käynti päätarkoitus.

:-DDDDDDDDDDDDDDDDDD

Siis etkö sinä jatkossakaan kävisi naisen kanssa kahvilla? Ulkona syömässä? Harrastamassa? Matkustelisi? Mitä ihmettä?! Kerro nyt jo, miten nuo kotitreffisi ovat sujuneet ja onko niistä kehittynyt parisuhdetta. Jos on, niin miten siinä olette viettäneet aikaa yhdessä, mitä tehneet?

Syödään yhdessä, käydään kaupungilla vierailemassa kiinnostavissa paikoissa, käydään kaupassa ostamassa elintarvikkeita ym. Venäläiset naiset pitävät suomalaisista elintarvikkeista. Venäjällä on tapana myös kokoontua jonkun kotiin ja laitetaan pöytä täyteen erilaisia ruokia. Itsekin pidän tällaisesta enemmän kuin kahvilassa istumisesta. Tietysti ollaan myös intiimisti. Yleensä nainen tulee viikonlopuksi. Joskus ollaan oltu hieman pidempään.

"Tietysti ollaan intiimisti". Sinä tapailet maksullisia naisia.

Nainen joka odottaa, että mies tarjoaa ekoilla treffeillä hänelle illallisen, on maksullinen nainen.

Mies joka tulee naisen luokse syömään naisen maksaman ja tekemän ruuan ja olettaa että nainen tarjoaa sen on maksullinen mies.

Niin on, ja nainen maksaa mielellään, jos mies on chad. ;)

Jatkossa meinaan kieltäytyä yhä useammin miesten treffipyynnöistä, kun olen lukenut tämän ketjun. Miksi haaskaisin aikaani jonkun juntti- uunon kanssa, jolle joku teekupin hinta tai sen maksamisesta keskustelu on elämää suurempi asia. Ja joka olettaa että treffeille lähtö tarkoittaa nussimista?

Vierailija kirjoitti:

Jatkossa meinaan kieltäytyä yhä useammin miesten treffipyynnöistä, kun olen lukenut tämän ketjun. Miksi haaskaisin aikaani jonkun juntti- uunon kanssa, jolle joku teekupin hinta tai sen maksamisesta keskustelu on elämää suurempi asia. Ja joka olettaa että treffeille lähtö tarkoittaa nussimista?

Odotat että mies maksaa tekemättä siitä numeroa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.

Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.

Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.

Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.

Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.

En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)

Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.

Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.

Ja piti vielä kysyä:

Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?

En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.

Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?

Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.

Eli ei kertaakaan, MOT.

Nuorempana muutaman kerran. En ole 15 vuoteen edes yrittänyt treffailla suomalaisen naisen kanssa. Ulkomaalaisten naisten kanssa käyttämäni menetelmä ainakin toimii.

Nyt on kyllä ihan pettämätöntä logiikkaa tuon miehen puheissa. Suomalainen nainen, joka toivoo miehen maksavan 2-3 euron teekupillisen, on lokki, mutta ulkomaalainen nainen, joka majoittuu ilmaiseksi miehen kotiin, koska ei halua maksaa satoja euroja hotellista, ei ole.

Jos nainen suostuu tulemaan miehen kotiin, silloin jo tietää naisen pitävän miehestä. Tutustumisvaihe on hoidettu somessa. Kahvilaan lähdetään tapaamaan neutraalista asetelmista (aika usein myös jää siihen). Digitaalisaatiota kannattaa hyödyntää myös treffimaailmassa. Somessa tutustuminen säästää rahaa ja aikaa.

Somessa voi teeskennellä olevan joku muu kuin oikeasti on. En minä ainakaan halua mennä kenenkään kotiin ennen kuin olen tavannut hänet muualla. Mieti nyt vaikka jotain kättelyä. Ilman oikeaa kättelyä ei voi tietää, kätteleekö toinen puristamalla luut kasaan vai ohentamalla velton käden. Tai halausta, tunkeeko toinen liian liki vai jäykistyykö patsaaksi.

Aika vaikeaa on teeskennellä videokeskustelussa. Kahvilatapaaminen voi mennä pieleen jännityksen vuoksi.

Ahaa, eli naisen pitäisi tulla ensitapaamisella kotiin, koska kahvilatapaaminen jännittää. Miksi se kotitapaaminen ei jännitä?

Koska tutustuminen on tapahtunut jo videopuhelujen välillä. Sitten kun tapaa livenä, on olo sellainen kuin olisi tuntenut toisen jo pitkään.

Miksei se sama tunne sitten tule kahvilassa?

Aluksi siinä kirjoitellaan ja siitä siirrytään videokeskusteluihin. Siinä oppii tuntemaan toisen. Kahvilaan mennään ei ilman mitään tietoa toisesta. Yhdellä tapaamisella kahvilassa ei välttämättä tule oikeaa kuvaa toisesta. Sarjadeittailijalla on etua tässä, koska he ovat hioneet käytöstä yritysten ja erehdysten kautta. Mutta se on kuitenkin enemmän näyttelemistä kuin oman itsenä olemista.

Siis mitä ihmettä! Miten se kahvilaan meno poissulkee ne videokeskustelut?

Kun oppii tuntemaan toisen somessa, jää yksi turha vaihe välistä eli kahvilla käynti = säästää aikaa ja rahaa. Ellei sitten naiselle ole se kahvilla käynti päätarkoitus.

:-DDDDDDDDDDDDDDDDDD

Siis etkö sinä jatkossakaan kävisi naisen kanssa kahvilla? Ulkona syömässä? Harrastamassa? Matkustelisi? Mitä ihmettä?! Kerro nyt jo, miten nuo kotitreffisi ovat sujuneet ja onko niistä kehittynyt parisuhdetta. Jos on, niin miten siinä olette viettäneet aikaa yhdessä, mitä tehneet?

Syödään yhdessä, käydään kaupungilla vierailemassa kiinnostavissa paikoissa, käydään kaupassa ostamassa elintarvikkeita ym. Venäläiset naiset pitävät suomalaisista elintarvikkeista. Venäjällä on tapana myös kokoontua jonkun kotiin ja laitetaan pöytä täyteen erilaisia ruokia. Itsekin pidän tällaisesta enemmän kuin kahvilassa istumisesta. Tietysti ollaan myös intiimisti. Yleensä nainen tulee viikonlopuksi. Joskus ollaan oltu hieman pidempään.

"Tietysti ollaan intiimisti". Sinä tapailet maksullisia naisia.

Nainen joka odottaa, että mies tarjoaa ekoilla treffeillä hänelle illallisen, on maksullinen nainen.

Mies joka tulee naisen luokse syömään naisen maksaman ja tekemän ruuan ja olettaa että nainen tarjoaa sen on maksullinen mies.

Niin on, ja nainen maksaa mielellään, jos mies on chad. ;)

Tiedätkö mitä, jonne, jos olisit edes elämässäsi käynyt yksilläkään treffeillä tai ylipäätään viettäisit aikaa ystävänä kenenkään kanssa, nii n tietäisit sen, että nykyään ihmiset tapaavat monenlaisissa paikoissa eikä mitään treffipyyntöjä edes ole. Ja mitä sitten tehdään ja missä on hengaamista yhdessä. Mutta sinusta näkee, että et ole ihmisten kanssa tekemisissä etkä ole seurustellut tai ollut parisuhteessa, ja sinun näkemyksesi ihmisten välisestä viestinmästä ja vuorovaikutuksesta on peräisin jostain örkin tynnyri- maakuoppa- kuplasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkossa meinaan kieltäytyä yhä useammin miesten treffipyynnöistä, kun olen lukenut tämän ketjun. Miksi haaskaisin aikaani jonkun juntti- uunon kanssa, jolle joku teekupin hinta tai sen maksamisesta keskustelu on elämää suurempi asia. Ja joka olettaa että treffeille lähtö tarkoittaa nussimista?

Odotat että mies maksaa tekemättä siitä numeroa?

Entäpä jos työntäisit pääsi anusaukkoosi ja pakenisit vuorille?

Eikö niillä kotitreffeilläkin miehen pidä tarjota se kahvi ja pulla? Miten se eroaa kahvilasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkossa meinaan kieltäytyä yhä useammin miesten treffipyynnöistä, kun olen lukenut tämän ketjun. Miksi haaskaisin aikaani jonkun juntti- uunon kanssa, jolle joku teekupin hinta tai sen maksamisesta keskustelu on elämää suurempi asia. Ja joka olettaa että treffeille lähtö tarkoittaa nussimista?

Odotat että mies maksaa tekemättä siitä numeroa?

Entäpä jos työntäisit pääsi anusaukkoosi ja pakenisit vuorille?

Oletpas ikävä ihminen, ei ihme, jos miehet ei jaksa katsoa sinua kauemmin. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.

Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.

Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.

Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.

Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.

En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)

Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.

Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.

Ja piti vielä kysyä:

Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?

En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.

Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?

Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.

Eli ei kertaakaan, MOT.

Nuorempana muutaman kerran. En ole 15 vuoteen edes yrittänyt treffailla suomalaisen naisen kanssa. Ulkomaalaisten naisten kanssa käyttämäni menetelmä ainakin toimii.

Nyt on kyllä ihan pettämätöntä logiikkaa tuon miehen puheissa. Suomalainen nainen, joka toivoo miehen maksavan 2-3 euron teekupillisen, on lokki, mutta ulkomaalainen nainen, joka majoittuu ilmaiseksi miehen kotiin, koska ei halua maksaa satoja euroja hotellista, ei ole.

Jos nainen suostuu tulemaan miehen kotiin, silloin jo tietää naisen pitävän miehestä. Tutustumisvaihe on hoidettu somessa. Kahvilaan lähdetään tapaamaan neutraalista asetelmista (aika usein myös jää siihen). Digitaalisaatiota kannattaa hyödyntää myös treffimaailmassa. Somessa tutustuminen säästää rahaa ja aikaa.

Somessa voi teeskennellä olevan joku muu kuin oikeasti on. En minä ainakaan halua mennä kenenkään kotiin ennen kuin olen tavannut hänet muualla. Mieti nyt vaikka jotain kättelyä. Ilman oikeaa kättelyä ei voi tietää, kätteleekö toinen puristamalla luut kasaan vai ohentamalla velton käden. Tai halausta, tunkeeko toinen liian liki vai jäykistyykö patsaaksi.

Aika vaikeaa on teeskennellä videokeskustelussa. Kahvilatapaaminen voi mennä pieleen jännityksen vuoksi.

Ahaa, eli naisen pitäisi tulla ensitapaamisella kotiin, koska kahvilatapaaminen jännittää. Miksi se kotitapaaminen ei jännitä?

Koska tutustuminen on tapahtunut jo videopuhelujen välillä. Sitten kun tapaa livenä, on olo sellainen kuin olisi tuntenut toisen jo pitkään.

Miksei se sama tunne sitten tule kahvilassa?

Aluksi siinä kirjoitellaan ja siitä siirrytään videokeskusteluihin. Siinä oppii tuntemaan toisen. Kahvilaan mennään ei ilman mitään tietoa toisesta. Yhdellä tapaamisella kahvilassa ei välttämättä tule oikeaa kuvaa toisesta. Sarjadeittailijalla on etua tässä, koska he ovat hioneet käytöstä yritysten ja erehdysten kautta. Mutta se on kuitenkin enemmän näyttelemistä kuin oman itsenä olemista.

Siis mitä ihmettä! Miten se kahvilaan meno poissulkee ne videokeskustelut?

Kun oppii tuntemaan toisen somessa, jää yksi turha vaihe välistä eli kahvilla käynti = säästää aikaa ja rahaa. Ellei sitten naiselle ole se kahvilla käynti päätarkoitus.

:-DDDDDDDDDDDDDDDDDD

Siis etkö sinä jatkossakaan kävisi naisen kanssa kahvilla? Ulkona syömässä? Harrastamassa? Matkustelisi? Mitä ihmettä?! Kerro nyt jo, miten nuo kotitreffisi ovat sujuneet ja onko niistä kehittynyt parisuhdetta. Jos on, niin miten siinä olette viettäneet aikaa yhdessä, mitä tehneet?

Syödään yhdessä, käydään kaupungilla vierailemassa kiinnostavissa paikoissa, käydään kaupassa ostamassa elintarvikkeita ym. Venäläiset naiset pitävät suomalaisista elintarvikkeista. Venäjällä on tapana myös kokoontua jonkun kotiin ja laitetaan pöytä täyteen erilaisia ruokia. Itsekin pidän tällaisesta enemmän kuin kahvilassa istumisesta. Tietysti ollaan myös intiimisti. Yleensä nainen tulee viikonlopuksi. Joskus ollaan oltu hieman pidempään.

"Tietysti ollaan intiimisti". Sinä tapailet maksullisia naisia.

Nainen joka odottaa, että mies tarjoaa ekoilla treffeillä hänelle illallisen, on maksullinen nainen.

Mies joka tulee naisen luokse syömään naisen maksaman ja tekemän ruuan ja olettaa että nainen tarjoaa sen on maksullinen mies.

Niin on, ja nainen maksaa mielellään, jos mies on chad. ;)

Tulisit jo vihdoin sieltä kaapista ulos. Käy soittamassa sen naapurissa asuvan chadin ovikelloa, ja tunnusta palava intohimosi ja rakkautesi hänelle💋

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkossa meinaan kieltäytyä yhä useammin miesten treffipyynnöistä, kun olen lukenut tämän ketjun. Miksi haaskaisin aikaani jonkun juntti- uunon kanssa, jolle joku teekupin hinta tai sen maksamisesta keskustelu on elämää suurempi asia. Ja joka olettaa että treffeille lähtö tarkoittaa nussimista?

Odotat että mies maksaa tekemättä siitä numeroa?

Entäpä jos työntäisit pääsi anusaukkoosi ja pakenisit vuorille?

Oletpas ikävä ihminen, ei ihme, jos miehet ei jaksa katsoa sinua kauemmin. :(

Olen eri. Ja olen mies . Enkä ole kiinnostunut sinusta tai muista miehistä, sori.

Vierailija kirjoitti:

Eikö niillä kotitreffeilläkin miehen pidä tarjota se kahvi ja pulla? Miten se eroaa kahvilasta?

Tulee halvemmaksi. Kahvin myyjillä on valtavat katteet :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.

Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.

Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.

Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.

Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.

En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)

Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.

Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.

Ja piti vielä kysyä:

Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?

En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.

Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?

Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.

Eli ei kertaakaan, MOT.

Nuorempana muutaman kerran. En ole 15 vuoteen edes yrittänyt treffailla suomalaisen naisen kanssa. Ulkomaalaisten naisten kanssa käyttämäni menetelmä ainakin toimii.

Nyt on kyllä ihan pettämätöntä logiikkaa tuon miehen puheissa. Suomalainen nainen, joka toivoo miehen maksavan 2-3 euron teekupillisen, on lokki, mutta ulkomaalainen nainen, joka majoittuu ilmaiseksi miehen kotiin, koska ei halua maksaa satoja euroja hotellista, ei ole.

Jos nainen suostuu tulemaan miehen kotiin, silloin jo tietää naisen pitävän miehestä. Tutustumisvaihe on hoidettu somessa. Kahvilaan lähdetään tapaamaan neutraalista asetelmista (aika usein myös jää siihen). Digitaalisaatiota kannattaa hyödyntää myös treffimaailmassa. Somessa tutustuminen säästää rahaa ja aikaa.

Somessa voi teeskennellä olevan joku muu kuin oikeasti on. En minä ainakaan halua mennä kenenkään kotiin ennen kuin olen tavannut hänet muualla. Mieti nyt vaikka jotain kättelyä. Ilman oikeaa kättelyä ei voi tietää, kätteleekö toinen puristamalla luut kasaan vai ohentamalla velton käden. Tai halausta, tunkeeko toinen liian liki vai jäykistyykö patsaaksi.

Aika vaikeaa on teeskennellä videokeskustelussa. Kahvilatapaaminen voi mennä pieleen jännityksen vuoksi.

Ahaa, eli naisen pitäisi tulla ensitapaamisella kotiin, koska kahvilatapaaminen jännittää. Miksi se kotitapaaminen ei jännitä?

Koska tutustuminen on tapahtunut jo videopuhelujen välillä. Sitten kun tapaa livenä, on olo sellainen kuin olisi tuntenut toisen jo pitkään.

Miksei se sama tunne sitten tule kahvilassa?

Aluksi siinä kirjoitellaan ja siitä siirrytään videokeskusteluihin. Siinä oppii tuntemaan toisen. Kahvilaan mennään ei ilman mitään tietoa toisesta. Yhdellä tapaamisella kahvilassa ei välttämättä tule oikeaa kuvaa toisesta. Sarjadeittailijalla on etua tässä, koska he ovat hioneet käytöstä yritysten ja erehdysten kautta. Mutta se on kuitenkin enemmän näyttelemistä kuin oman itsenä olemista.

Siis mitä ihmettä! Miten se kahvilaan meno poissulkee ne videokeskustelut?

Kun oppii tuntemaan toisen somessa, jää yksi turha vaihe välistä eli kahvilla käynti = säästää aikaa ja rahaa. Ellei sitten naiselle ole se kahvilla käynti päätarkoitus.

:-DDDDDDDDDDDDDDDDDD

Siis etkö sinä jatkossakaan kävisi naisen kanssa kahvilla? Ulkona syömässä? Harrastamassa? Matkustelisi? Mitä ihmettä?! Kerro nyt jo, miten nuo kotitreffisi ovat sujuneet ja onko niistä kehittynyt parisuhdetta. Jos on, niin miten siinä olette viettäneet aikaa yhdessä, mitä tehneet?

Syödään yhdessä, käydään kaupungilla vierailemassa kiinnostavissa paikoissa, käydään kaupassa ostamassa elintarvikkeita ym. Venäläiset naiset pitävät suomalaisista elintarvikkeista. Venäjällä on tapana myös kokoontua jonkun kotiin ja laitetaan pöytä täyteen erilaisia ruokia. Itsekin pidän tällaisesta enemmän kuin kahvilassa istumisesta. Tietysti ollaan myös intiimisti. Yleensä nainen tulee viikonlopuksi. Joskus ollaan oltu hieman pidempään.

"Tietysti ollaan intiimisti". Sinä tapailet maksullisia naisia.

Nainen joka odottaa, että mies tarjoaa ekoilla treffeillä hänelle illallisen, on maksullinen nainen.

Mies joka tulee naisen luokse syömään naisen maksaman ja tekemän ruuan ja olettaa että nainen tarjoaa sen on maksullinen mies.

Niin on, ja nainen maksaa mielellään, jos mies on chad. ;)

Treffit tämän Jonnen kanssa:

" Lähdetäänkö kahvilaan. Maksathan sitten oman kahvisi!"

Kahvilassa:" Maksathan sitten oman kahvisi. Ja maksatko myös minun, koska haluat tehdä minuun hyvän vaikutuksen. Kuitenkin maksat chadeille kahvin ja ostat myös pullan."

Edelleen": Voin maksaa kahvisi, mutta vain kahvisi, jos annat pimpsukkaa. Mutta tiedäthän että olet silloin huåra!".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkossa meinaan kieltäytyä yhä useammin miesten treffipyynnöistä, kun olen lukenut tämän ketjun. Miksi haaskaisin aikaani jonkun juntti- uunon kanssa, jolle joku teekupin hinta tai sen maksamisesta keskustelu on elämää suurempi asia. Ja joka olettaa että treffeille lähtö tarkoittaa nussimista?

Odotat että mies maksaa tekemättä siitä numeroa?

Entäpä jos työntäisit pääsi anusaukkoosi ja pakenisit vuorille?

Oletpas ikävä ihminen, ei ihme, jos miehet ei jaksa katsoa sinua kauemmin. :(

Olen eri. Ja olen mies . Enkä ole kiinnostunut sinusta tai muista miehistä, sori.

Ei tarvitse pyydellä anteeksi, vaikka on minua homomiehetkin yrittäneet iskeä, koska olen ns. kaunispoika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.

Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.

Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.

Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.

Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.

En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)

Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.

Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.

Ja piti vielä kysyä:

Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?

En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.

Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?

Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.

Eli ei kertaakaan, MOT.

Nuorempana muutaman kerran. En ole 15 vuoteen edes yrittänyt treffailla suomalaisen naisen kanssa. Ulkomaalaisten naisten kanssa käyttämäni menetelmä ainakin toimii.

Nyt on kyllä ihan pettämätöntä logiikkaa tuon miehen puheissa. Suomalainen nainen, joka toivoo miehen maksavan 2-3 euron teekupillisen, on lokki, mutta ulkomaalainen nainen, joka majoittuu ilmaiseksi miehen kotiin, koska ei halua maksaa satoja euroja hotellista, ei ole.

Jos nainen suostuu tulemaan miehen kotiin, silloin jo tietää naisen pitävän miehestä. Tutustumisvaihe on hoidettu somessa. Kahvilaan lähdetään tapaamaan neutraalista asetelmista (aika usein myös jää siihen). Digitaalisaatiota kannattaa hyödyntää myös treffimaailmassa. Somessa tutustuminen säästää rahaa ja aikaa.

Somessa voi teeskennellä olevan joku muu kuin oikeasti on. En minä ainakaan halua mennä kenenkään kotiin ennen kuin olen tavannut hänet muualla. Mieti nyt vaikka jotain kättelyä. Ilman oikeaa kättelyä ei voi tietää, kätteleekö toinen puristamalla luut kasaan vai ohentamalla velton käden. Tai halausta, tunkeeko toinen liian liki vai jäykistyykö patsaaksi.

Aika vaikeaa on teeskennellä videokeskustelussa. Kahvilatapaaminen voi mennä pieleen jännityksen vuoksi.

Ahaa, eli naisen pitäisi tulla ensitapaamisella kotiin, koska kahvilatapaaminen jännittää. Miksi se kotitapaaminen ei jännitä?

Koska tutustuminen on tapahtunut jo videopuhelujen välillä. Sitten kun tapaa livenä, on olo sellainen kuin olisi tuntenut toisen jo pitkään.

Miksei se sama tunne sitten tule kahvilassa?

Aluksi siinä kirjoitellaan ja siitä siirrytään videokeskusteluihin. Siinä oppii tuntemaan toisen. Kahvilaan mennään ei ilman mitään tietoa toisesta. Yhdellä tapaamisella kahvilassa ei välttämättä tule oikeaa kuvaa toisesta. Sarjadeittailijalla on etua tässä, koska he ovat hioneet käytöstä yritysten ja erehdysten kautta. Mutta se on kuitenkin enemmän näyttelemistä kuin oman itsenä olemista.

Siis mitä ihmettä! Miten se kahvilaan meno poissulkee ne videokeskustelut?

Kun oppii tuntemaan toisen somessa, jää yksi turha vaihe välistä eli kahvilla käynti = säästää aikaa ja rahaa. Ellei sitten naiselle ole se kahvilla käynti päätarkoitus.

:-DDDDDDDDDDDDDDDDDD

Siis etkö sinä jatkossakaan kävisi naisen kanssa kahvilla? Ulkona syömässä? Harrastamassa? Matkustelisi? Mitä ihmettä?! Kerro nyt jo, miten nuo kotitreffisi ovat sujuneet ja onko niistä kehittynyt parisuhdetta. Jos on, niin miten siinä olette viettäneet aikaa yhdessä, mitä tehneet?

Syödään yhdessä, käydään kaupungilla vierailemassa kiinnostavissa paikoissa, käydään kaupassa ostamassa elintarvikkeita ym. Venäläiset naiset pitävät suomalaisista elintarvikkeista. Venäjällä on tapana myös kokoontua jonkun kotiin ja laitetaan pöytä täyteen erilaisia ruokia. Itsekin pidän tällaisesta enemmän kuin kahvilassa istumisesta. Tietysti ollaan myös intiimisti. Yleensä nainen tulee viikonlopuksi. Joskus ollaan oltu hieman pidempään.

"Tietysti ollaan intiimisti". Sinä tapailet maksullisia naisia.

Nainen joka odottaa, että mies tarjoaa ekoilla treffeillä hänelle illallisen, on maksullinen nainen.

Mies joka tulee naisen luokse syömään naisen maksaman ja tekemän ruuan ja olettaa että nainen tarjoaa sen on maksullinen mies.

Niin on, ja nainen maksaa mielellään, jos mies on chad. ;)

Treffit tämän Jonnen kanssa:

" Lähdetäänkö kahvilaan. Maksathan sitten oman kahvisi!"

Kahvilassa:" Maksathan sitten oman kahvisi. Ja maksatko myös minun, koska haluat tehdä minuun hyvän vaikutuksen. Kuitenkin maksat chadeille kahvin ja ostat myös pullan."

Edelleen": Voin maksaa kahvisi, mutta vain kahvisi, jos annat pimpsukkaa. Mutta tiedäthän että olet silloin huåra!".

Livenä olen jopa aika sulava kahdenkeskisessä jutustelussa. Mutta en psykopaatti (toim. huom.). :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö niillä kotitreffeilläkin miehen pidä tarjota se kahvi ja pulla? Miten se eroaa kahvilasta?

Tulee halvemmaksi. Kahvin myyjillä on valtavat katteet :)

Pullaa ja etenkin hyvää pullaa leipova mies on harvinaisuus. Pakastepullien paistaminen ei ole leipomista.